EP420 · Talous · 2026-11-06

Pääomasijoittajat | Marko Junkkari | Neuvottelija 420

Tämä artikkeli perustuu Neuvottelijan jaksoon. Jakson tiedot ja tallenne ovat sivulla Neuvottelija.fi.

Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari kertoo Sami Miettiselle kirjastaan Pääomasijoittajat (Otava 2026), jota varten hän haastatteli noin 60 alan toimijaa Lontoon jättirahastoista suomalaisiin buyout-taloihin. Jakso käy läpi, miksi nollakorkojen loppu jäädytti exitit, mitä jatkorahastot ja zombirahastot ovat, miten GP–LP-rakenne, hallinnointipalkkio, aitakorko ja carry toimivat ja miten Sponsorin, Interan ja Vaakan tuottoluvut saatiin julki. Keskustelun kiistakysymys jää auki: Miettinen arvostelee eläkeyhtiöitä kymmenien miljardien sijoittamisesta amerikkalaisiin jättirahastoihin ja ehdottaa Ruotsin mallia, Junkkari muistuttaa suomalaisrahastojen pienestä koosta. Sidonnaisuudet: kirja on Junkkarin mukaan alan tilaama, ja Miettinen on itse LP-sijoittaja ja investointipankkiiri. Ei sijoitusneuvontaa.

Sami Miettinen

Pääomasijoittajat | Marko Junkkari | Neuvottelija 420

Tiivistelmä: Marko Junkkari on kolmatta kertaa Neuvottelijan vieraana, nyt kirjansa Pääomasijoittajat (Otava 2026) kanssa. Hän haastatteli kirjaa varten noin 60 ihmistä Permiran Kurt Björklundista ja KKR:n Euroopan-johdosta suomalaisiin buyout-taloihin, venturesijoittajiin ja Teollisuussijoitukseen. Sami Miettinen kysyy investointipankkiirin ja LP-sijoittajan näkökulmasta. Jakson runko on kolmiosainen: miksi ala on nyt jarrutusvaiheessa, miten rahastot oikeasti toimivat ja tienaavat, ja miksi suomalaiset eläkemiljardit menevät pääosin amerikkalaisiin jättirahastoihin eivätkä suomalaisiin.

Sidonnaisuudet. Junkkari kertoo jaksossa, että kirja on tilaustyö: Intera Partnersin perustajan Tuomas Langin sijoitusyhtiö maksoi hänelle palkkion, ja muut pääomasijoitusyhtiöt sekä Pääomasijoittajat ry sitoutuivat ostamaan kirjaa tietyn määrän. Hän sanoo saaneensa vapaat kädet. Sami Miettinen on investointipankkiiri (Translink Corporate Finance), kertoo jaksossa olevansa itse LP-sijoittaja pääomasijoitusrahastoissa ja salkkuyhtiön hallituksen jäsen sekä tehneensä aiemmin töitä Taalerille. Hän on myös Pääomasijoittajat ry:n viestintätyöryhmän jäsen. Jaksossa todetaan, ettei siinä anneta sijoitussuosituksia. Tämä artikkeli ei ole sijoitusneuvontaa.

Lukuohje. Litteroinnissa ei ole puhujamerkintöjä, mutta roolit erottuvat selvästi: Junkkari kertoo kirjansa sisällöstä ja haastatteluistaan, Miettinen kommentoi omasta kokemuksestaan alalla. Eläkeyhtiöitä koskeva kritiikki on Miettisen oma näkemys, jota hän itse kutsuu “suolaukseksi”; Junkkari ilmoittaa, ettei ota kantaa suuntaan eikä toiseen. Kirjaa itseään ei ole tätä artikkelia varten luettu. Kirjan tiedot on tarkistettu kustantajalta.

Jakso on nauhoitettu Yhdysvaltain välivaalien (3.11.2026) jälkeisellä viikolla. Samassa sessiossa nauhoitettiin lyhyt jäsenjakso USAn välivaalit: Demokraatit vs MAGA (Neuvottelija Sisäpiiri 170). Junkkarin aiemmat vierailut ovat Oikeistohallitus onnistui! (Neuvottelija 196) ja Vuorineuvosajan valtasekoilut (Neuvottelija 293), jossa aiheena oli Pohjola-kirja Vallan linnakkeen viimeinen taisto (Otava 2024).

1. Kirja, tekijä ja tilaus

Junkkari aloitti haastattelut syksyllä 2025 ja kirjoitti varsinaisesti helmikuusta 2026 alkaen. Haastatteluja kertyi noin 60, ja hänen mukaansa listalla oli vielä nimiä, joita ei ehtinyt tavata. Siksi esimerkiksi growth-sijoittajat jäivät kirjassa vähälle. Hän mainitsee itse saamansa moitteet tästä. Kirja keskittyy buyoutiin mutta käy läpi myös venture capitalin ja growthin. Historiaa on Sitran ajoista asti, mutta paino on nykyhetkessä.

Junkkari kirjoitti itsensä tarinaan oppijana: ala oli hänelle “suhteellisen vieras”, ja palkkiomallin opetteli hänen mukaansa Interan talousjohtajan fläppitaulun ääressä parin tunnin sessiossa. Hän sanoo innostuvansa aiheista, jotka eivät kaikkien mielestä ole säkenöivimpiä, ja yrittävänsä tehdä “tylsästä aiheesta” luettavaa.

Jakson lopussa Junkkari kertoo, miten kirja syntyi. Tuomas Lang ja hänen kollegansa muista pääomasijoitusyhtiöistä olivat keksineet, että toimialasta pitäisi tehdä kirja, ja Lang lähestyi Junkkaria. Langin sijoitusyhtiö maksoi palkkion, ja muut yhtiöt ja yhdistys sitoutuivat ostamaan kirjaa. Junkkari sanoo, ettei tilaaja missään vaiheessa yrittänyt ohjata sisältöä ja että kirjassa on myös kriittistä näkemystä. Miettinen nostaa esimerkiksi Interan nykyjohdon haastattelun, jossa käydään läpi Vastaamon ja Polaricon tapaukset, sekä kertoo, ettei löytänyt kirjasta faktavirheitä. Junkkarin mukaan alalta on tullut “lähes pelkästään positiivista palautetta”.

2. Jättirahastot ja suomalaiset pikkurahastot

Miettinen piirtää alan käsipainoksi (barbell): toisessa päässä ovat maailman suurimmat pääomasijoittajat (Permira, KKR, Apollo), joille raha virtaa, ja toisessa suomalaiset pikkurahastot. Välissä ei hänen mukaansa kannata olla.

Junkkari kävi huhtikuussa 2026 Lontoossa viidessä tai kuudessa suuressa pääomasijoitusyhtiössä Ilmarisen pääomasijoituksista vastaavan johtajan Esko Torstin avulla. Ilmarinen on näissä rahastoissa pitkäaikainen LP-sijoittaja. Ilman Torstia hän ei olisi Junkkarin mukaan päässyt ovesta sisään. Hän kertoo kaksi yksityiskohtaa:

• KKR järjesti Torstin suosituksesta huolimatta 45 minuutin Teams-“ennakkokuulustelun” siitä, miksi toimittaja halusi tavata yhtiön Euroopan-johtoa.
• Toimistojen julkisivuissa ei näy yhtiön nimeä. Junkkarin mukaan selitys kuului: “This is called private equity for a reason.”

Kurt Björklund on Junkkarin mukaan “kaikilla mittareilla Suomen historian menestynein pääomasijoittaja”, joka lähti nuorena Ruotsiin ja sieltä Lontooseen ja on johtanut Permiraa. Hän ei anna haastatteluja suomalaismedialle, koska hänellä ei Junkkarin mukaan ole “mitään hyötyä siitä”. Kirjaan hän suostui. Miettinen kertoo olleensa Björklundin kanssa Lontoossa nuorena.

3. Moottoritievertaus: miksi ala jarruttaa

Björklund selitti Junkkarille alan syklejä liikennevertauksella. Kun moottoritiellä joku jarruttaa rajusti, jono hidastuu ja hidastus kertautuu taaksepäin. Kun syytä jarruttaa ei ole, koko jono kiihtyy. Nyt eletään jarrutusvaihetta, ja syy on Junkkarin mukaan yksiselitteinen: nollakorkojen ja matalien korkojen kausi päättyi 2020-luvun alkupuolella. Rahastot olivat ostaneet yrityksiä korkeilla arvostuksilla halvan rahan aikana. Nousukausi on jatkunut, mutta se on keskittynyt tekoälyyn.

Seuraukset ketjuuntuvat:

1. Salkkuyhtiöitä ei saada myytyä entiseen tahtiin, vaikka niiden kirjattu arvo nousee.
2. Palautuksia LP-sijoittajille on tullut normaalia vähemmän, Junkkarin mukaan “jopa historiallisen vähän”.
3. Kun LP:t eivät saa rahaa takaisin, ne eivät mielellään sitoudu seuraavaan rahastoon. Koko markkina hidastuu.

Junkkarin mukaan suurimmat, kuten EQT ja KKR, pärjäävät tälläkin hetkellä hyvin. Ongelmissa on moni keskikokoinen toimija.

Miettinen lisää investointipankkiirin havainnon: pörssilistauskaan ei aina ratkaise asiaa, koska pörssi ei aina salli vanhan omistajan osakkeiden myyntiä. Siihen asti rahaston arvo on hänen sanoin “Excelissä olevaa rahaa”: rahasto voi ilmoittaa, että 300 000 euron sitoumuksen arvo on nyt 370 000 euroa, mutta käteistä ei ole tullut.

4. Tavaratalot ja jatkorahastot

Junkkari kuvaa kaksi seurausta, jotka Lontoossa tulivat selviksi.

Isoista on tullut tavarataloja. Niissä on krediittiä, kiinteistöjä ja “koko paletti”. Jos perinteinen buyout hyytyy, rahaa haetaan muualta.

Jatkorahastot (continuation fund, continuation vehicle). Kun ulkopuolista ostajaa ei löydy, pääomasijoittaja myy yrityksen itselleen perustamaansa uuteen rahastoon. Junkkarin mukaan jotkut ovat esittäneet huolen, että järjestelmän riskit kasvavat, kun otetaan “velkaa velan päälle”. Kun instituutioilta ei saa rahaa entiseen tapaan, Yhdysvalloissa katseet ovat kääntyneet yksityissijoittajiin. Miettinen kuittaa: caveat emptor. Hänen mukaansa tämä “ei oo kyllä piensijoittajan laji”.

Saman ilmiön mekaniikkaa, jälkimarkkinaa ja evergreen-rahastojen arvostuksia, käsiteltiin tarkemmin jaksossa Pääomasijoittamisen suuri tuottoharha (Neuvottelija 405).

5. Perusmekaniikka: GP, LP, sitoumus ja carry

Junkkari selittää rakenteen, ja Miettinen täydentää:

• Rahasto on Suomessa yleensä kommandiittiyhtiö. GP (general partner, vastuunalainen yhtiömies) edustaa pääomasijoitusyhtiötä ja tekee sijoituspäätökset. LP:t (limited partner, äänetön yhtiömies) ovat eläkeyhtiöitä, säätiöitä ja muita instituutioita.
• LP:t eivät maksa rahaa kerralla, vaan antavat sijoitussitoumuksen, esimerkiksi 100 miljoonaa. GP kutsuu rahaa (capital call) sitä mukaa kuin kohteita löytyy.
• Yksittäisen sijoituksen pitoaika on yleensä 3–7 vuotta. Ajat ovat vaikeina aikoina pidentyneet.
• Rahaston elinikä on tyypillisesti 10 + 2 vuotta, eli kahdella vuodella voi jatkaa. Jatkorahasto “kolkuttelee tätä takalaitaa”, kuten Miettinen sanoo.
• Hallinnointipalkkio on noin 2 prosenttia ja kattaa toimiston, henkilöstön ja juoksevat kulut. Palkkiomalli on Junkkarin mukaan pysynyt samana siitä asti, kun ala syntyi nykymuodossaan toisen maailmansodan jälkeen.
• Tuottopalkkio eli carry on 20 prosenttia aitakoron ylittävästä tuotosta. Miettisen mukaan aitakorko on yleensä 8 ja joskus vain 6 prosenttia, ja sen jälkeen tulee tasausmekanismi (catch-up). Sitran alkuaikoina pääoma kutsuttiin hänen mukaansa kerralla, mikä vääristi tuottolaskentaa.
• Carry ei jakaudu tasan. Junkkarin mukaan isoimman siivun vievät yhtiön perustajat ja ylin johto.

Junkkari korostaa myös alan riskiä, jota ulkopuolelta ei näe. Ensimmäisen rahaston kerääminen tarkoittaa töistä lähtemistä, tiimin houkuttelemista samaan ja noin vuoden varainkeruuta. Jos ankkurisijoittaja kieltäytyy, “meni maine ja rahat ja työhistoria”. Epäonnistuneesta yhtiöstä tulee zombi: se ei tee konkurssia, vaan näivettyy hitaasti, kun uutta rahastoa ei saada kokoon eikä vanhoista kohteista päästä eroon. Junkkari sanoo, että useampi taho epäilee nykyisen markkinan lisäävän zombeja.

6. Miksi pääomasijoittajat ovat voittaneet pörssin

Junkkari ja Miettinen ovat tästä samaa mieltä: historiallisesti pääomasijoittaminen on tuottanut enemmän kuin pörssi. Miettinen antaa kaksi syytä, vivun ja aidon lisäarvon: “ne juoksee tosi kovaa”, ja hän näkee työn itse salkkuyhtiön hallituksessa. Junkkari lisää kolmannen, määräysvallan. Buyout-sijoittajalla on yleensä enemmistö. Se nimittää hallituksen ja johdon, ja jos tulee ongelmia, hallituksen kokous voidaan kutsua koolle ja tunnin päästä toimia. Pörssiyhtiön hajautetussa omistuksessa isot käännökset ovat työläitä.

Kääntöpuolen nostaa Miettinen. Kun pääomasijoittajat ostavat yhtiöitä pois pörssistä, piensijoittajan “ainoa demokraattinen kanava” kapenee. Junkkari arvioi, ettei muista lukua tarkasti, mutta listattujen yhtiöiden määrä Yhdysvalloissa on hänen mukaansa vähentynyt noin kolmanneksella 2000-luvulla. Samalla myös suomalaisten eläkerahat siirtyvät “pimeälle alueelle”.

Miettinen muistuttaa, että historiallinen ylituotto ei koske nykyhetkeä: jättirahastojenkin tuotot ovat nyt heikkoja. EP405:ssä käsitelty Bainin vertailu kertoo samaa.

7. Suomen buyout-aukko ja ruotsalainen malli

Suomalaisrahastot ovat pieniä, ja se näkyy Junkkarin mukaan kaikessa. Ei tarvitse katsoa Yhdysvaltoihin. Ruotsissa, Norjassa ja hänen mukaansa myös Ranskassa buyout-rahastot ovat huomattavasti suurempia. Miettinen pitää aukkoa kriittisenä: Suomesta puuttuvat isot buyout-rahastot, jotka voisivat “trokata keskenään”. Mittelstandin ohi kasvatettu yhtiö myydään siksi usein ulkomaiselle rahastolle. Esimerkkinä hän mainitsee A-Katsastuksen, joka siirtyi brittiläisen Bridgepointin omistukseen, meni hänen mukaansa huonosti ja palasi kotimaiseen omistukseen. Bridgepointin haastateltava kieltäytyi Junkkarin mukaan antamasta nimeään.

Junkkari kertoo, että CapMan ja EQT lähtivät liikkeelle 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa lähes samalta viivalta, ja CapManin ensimmäiset rahastot olivat jopa vähän aikaisempia. 1990-luvulla ne kasvoivat samaa tahtia. 2000-luvulla EQT kasvoi maailman viiden suurimman pääomasijoittajan joukkoon. Junkkarin selitys:

• Suomeen ei mahdu suurta buyout-sijoittajaa, joka tekisi vain kotimaisia kauppoja. EQT lähti nopeasti ensin Suomeen ja muihin Pohjoismaihin, sitten Eurooppaan ja maailmalle, ja keräsi samalla rahaa maailmalta.
• Wallenbergien verkosto auttoi.
• Ruotsalaisilla on mentaliteetti “nyt vaan mennään”, ja Miettisen mukaan he ovat “todella hyviä brändejä”.

CapManin “tragedia” oli Junkkarin mukaan ajoitus. Yhtiö keräsi vuonna 2006 noin 400 miljoonan euron buyout-rahaston, ja finanssikriisi iski, kun sijoittaminen oli juuri alkanut. Seuraava rahasto olisi suunnitelman mukaan lähestynyt miljardia. Sarja katkesi, kaksi seuraavaa rahastoa olivat heikkoja, ja nyt CapMan on luopunut buyoutista. Se on onnistunut kiinteistöissä ja infrassa. Junkkaria huvitti erityisesti, että CapManin infrarahasto omistaa norjalaisen lohenkuljetusyhtiön aluksia. Miettinen toivoo, että CapMan palaisi buyoutiin, “koska se on kuninkuuslaji”.

8. Tuottoluvut julki: Sponsor, Intera ja Vaaka

Junkkarille sanottiin etukäteen, ettei hän koskaan saa suomalaisten buyout-rahastojen tuottolukuja. Käänne tuli Sponsor Capitalilla: osakkaat päättivät, että luvut voi antaa. Junkkari arvelee syyksi sitä, että Sponsorin luvut ovat historiallisesti erinomaiset. Sen jälkeen hän kertoi kilpailijoille, että Sponsor antoi lukunsa, ja Intera ja Vaaka antoivat omansa. MB Rahastot kieltäytyi.

Kirjassa julkaistaan näiden yhtiöiden rahastosarjojen toteutuneet nettokertoimet, joista jaksossa näytetään kuvio. Miettinen nostaa Sponsorin ensimmäisen rahaston, jonka kerroin oli hänen luentansa mukaan noin kolme: 100 000 euron sijoitus palautui noin 300 000 eurona hallinnointipalkkioiden ja carryn jälkeen. Hän muistuttaa samalla, että LP:n raha on sidottuna 10–12 vuotta epälikvidiin ja riskiseen kohteeseen, joten tuoton pitää olla selvästi pörssiä parempi.

Interan tarina on Miettisen mukaan nousujohteinen. Ensimmäinen rahasto oli hänen sanoin heikko, mutta juuri jakson nauhoitusviikolla Intera julkisti 450 miljoonan euron rahaston, Junkkarin ymmärryksen mukaan suurimman suomalaisen buyout-rahaston. Samalla viikolla MB Rahastot julkisti Miettisen mukaan 222 miljoonan euron rahaston. Miettinen kuvaa MB:tä varovaiseksi, tuottoja tekeväksi talolla, joka “ei pidä ääntä itsestään”. Junkkari mainitsee MB:n poikkeuksellisen Kotkamills-sijoituksen: kartonkitehtaaseen rakennettiin uusi kone, ja yhtiö myytiin myöhemmin eteenpäin. Miettinen kertoo olleensa itse mukana Kotkamillsin uudelleenrahoituksessa.

Kumpikin pitää A-Katsastuksen ja Interan tapauksia esimerkkeinä siitä, että kirja ei silittele. Interan nykyjohto joutui kirjassa Miettisen mukaan “hienoon grillaukseen”.

9. Diilikohtaiset rahastot: DevCo, Taaleri ja Vexve

DevCo Partners on Junkkarin mukaan kirjan kiehtovimpia tarinoita. Nuoret perustajat eivät mielellään kutsu itseään pääomasijoittajiksi, eikä yhtiö kuulu Pääomasijoittajat ry:hyn. Rahastoa ei kerätä etukäteen, vaan jokainen kohde rahoitetaan erikseen, “buyoutin kokoluokassa growth-hengessä”, kuten Miettinen sanoo. Molemmat pitävät DevCoa silti pääomasijoittajana.

• Kaksi ensimmäistä kohdetta on jo siirretty jatkorahastoihin, joissa Junkkarin muistikuvan mukaan on mukana amerikkalainen pääomasijoittaja. DevCossa on Junkkarin mukaan poikkeuksellisen paljon yhdysvaltalaista rahaa, mikä erottaa sen muista suomalaisista toimijoista.
• Miettinen kysyy, pitävätkö väitetyt kuuden ja seitsemän kertaa rahat takaisin -kertoimet paikkansa. Junkkari vastaa: “näin mulle väitettiin”. Hänellä ei ole lukuja paperilla. Miettinen lisää oman varauksensa, ettei tiedä, onko luvuista vähennetty kaikki. Toisin kuin Sponsorin, Interan ja Vaakan nettoluvut, nämä ovat siis varmentamattomia väitteitä.
• Kirjassa kerrotaan sastamalalaisesta venttiilivalmistaja Vexvestä, jonka DevCo osti yli kymmenen vuotta sitten. Junkkarin mukaan Vexve on sittemmin ostanut yhtiöitä muun muassa Tšekistä ja Tanskasta, ja sillä menee “pirun hyvin”.
• Sukulaisuussuhteista Junkkari sanoo, että niistä on varmasti ollut hyötyä. Hänen mukaansa Matti Alahuhta “taitaa olla” DevCon hallituksessa. Hän uskoo kuitenkin, että perustajat olisivat pärjänneet ilman vanhempiaankin.

Miettinen huomauttaa, että Taaleri teki diilikohtaista rakennetta Suomessa ensimmäisenä (tuulirahasto, Rauman telakkarahasto) ja jäi kirjasta pois. Samoin jäi Bocap ja Julianna Borsos. Junkkari pahoittelee ja vetoaa aikapulaan.

10. Venture capitalin kaksi sukupolvea

Junkkari aloitti toimittajana vuosituhannen vaihteessa, ja hänen kertomansa ensimmäinen venturesukupolvi on traaginen:

• Toimiala syntyi Suomeen nopeasti. Sitra spinnasi itsestään ulos pääomasijoitusyhtiöitä, jotka myytiin johdolle. Junkkarin mukaan iso osa vuosituhannen vaihteen venturesijoittajista oli entisiä valtion työntekijöitä. Yhdysvalloissa venturesijoittajat ovat tyypillisemmin entisiä yrittäjiä.
• Mobiili-ihmeen aikana rahaa tuli “ovista ja ikkunoista”, ja vuosina 1999–2000 perustettiin paljon rahastoja. Ne sijoittivat nopeasti, ja maaliskuun 2000 dotcom-romahduksen jälkeen salkut olivat täynnä ylihintaista kamaa.
• Eläkeyhtiöt olivat vasta 1990-luvun puolivälin jälkeisten lakimuutosten jälkeen alkaneet sijoittaa varovasti pääomasijoitusrahastoihin. Kun tuotot olivat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä negatiivisia, Junkkarin mukaan Ilmarinen, Varma ja Keva eivät sijoittaneet vuosikymmeneen suomalaisiin venture-rahastoihin lainkaan ja kääntyivät maailmalle.
• Eqvitec oli äärimmäinen esimerkki. LP:t ajoivat sen alas, ja jäljelle jäänyt salkku myytiin Miettisen mukaan norjalaisille. Vuosina 1999–2000 perustetuista venture-yhtiöistä Junkkarin mukaan ainoastaan Nexit Ventures on yhä toiminnassa.

Toinen sukupolvi onnistui. Siihen kuuluu Timo Ahopelto, joka sai Junkkarin mukaan erittäin myönteisen kokemuksen Kai Karttusen Stratos Venturesista. Stratos oli hyvä yhtiö, mutta vuosi 1999 oli “tappavan huono vintage”. Ahopellon rakentama CRF Health onnistui, ja hän perusti kumppaneineen Lifeline Venturesin. Miettinen kertoo, että Karttunen oli hänen esimiehensä Credit Suissessa. Junkkarin mukaan suomalainen ventureihme alkoi 2010-luvun alkuvuosina, ja vuosi 2014 oli “supervuosi”: Supercell, Wolt, Slush. Hän jättää auki, mikä oli syy ja mikä seuraus. Miettinen korostaa poikkeusyksilöiden, kuten Ahopellon ja Miki Kuusen, merkitystä ja muistuttaa, että Wolt oli välillä lähellä konkurssia. Junkkarin mukaan uusi sukupolvi lähtee maailmalle selvästi rohkeammin, ja Slush on vaikuttanut siihen.

11. Tesi: strategiakamppailu ja Suomiklubi

Junkkarin ensikohtaaminen Pia Santavirran kanssa Teollisuussijoituksessa alkoi ripityksellä. Santavirta oli nähnyt sähköpostin, jossa Junkkari kutsui Tesin työntekijöitä virkamiehiksi. Tesi on kuitenkin valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka työntekijät ovat työntekijöitä. Ripityksen jälkeen keskustelu sujui hyvin. Santavirta oli aiemmin Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja ja on Neuvottelijan jakson 94 vieras.

Tesin strategiasta käytiin Junkkarin mukaan “aikamoinen taistelu”. Taustalla on 20 vuoden heikko talouskasvu, jonka takia poliitikot odottavat kasvuyrityksiltä ja Tesiltä yhä enemmän. Elinkeinoministeri Rydmanin johdolla alettiin tehdä uutta strategiaa, jonka alkuperäinen luonnos olisi Junkkarin mukaan ollut “täydellinen muutos”: rahastosijoituksia olisi vähennetty rajusti, buyout-rahastoihin sijoittaminen lopetettu ja painopiste siirretty suoriin sijoituksiin. Junkkari pitää tätä riskialttiina ja muistuttaa ekonomistien laajasta näkemyksestä, ettei valtiollisen sijoittajan pidä valita voittajia. Luonnosta perääntyttiin. Nyt rahastosijoitusten osuus on Junkkarin mukaan noin 50 prosenttia, ja suorat sijoitukset ovat aiempaa selvästi suurempia, jopa 100 miljoonaa yhteen yhtiöön.

Miettinen kuvaa Tesin LP-tikettiä rahaston validaatioksi. Tesi tekee due diligencen, ja sen “leima” helpottaa muiden sijoittajien tuloa. Tesin ehtona on, että jokaista sen euroa kohden tulee kaksi euroa yksityistä rahaa. Miettinen tietää rahastoja, jotka eivät nousseet, koska Tesi sanoi ei. Hän kutsuu tätä “Del Monte -mies sanoo ei” -ilmiöksi.

Suomiklubi on Junkkarin mukaan Santavirran ajatus. Tesi on aiemmin perustanut Kasvurahastojen rahaston, johon eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet ja joka on menestynyt hyvin. Suomiklubi toisi saman logiikan suoriin sijoituksiin: suuret suomalaiset instituutiot antaisivat sitoumuksensa etukäteen, ja kun esimerkiksi ICEYEn uusi kierros tulee nopealla aikataululla, Tesi voisi osallistua isolla potilla. Miettinen pitää ajatusta hyvänä, mutta muistuttaa, että se vaatii älykkäitä ihmisiä ja onnea. Epäonnistumisten jälkeen “kaikki on kimpussa”.

12. Scaleup-aukko

Junkkari kytkee Tesin roolin Mario Draghin Euroopan kilpailukykyraporttiin. Euroopasta ja Suomesta puuttuu yhdysvaltalaisen mittaluokan scaleup-rahoitus, kierrokset, joissa kerätään satoja miljoonia. Kun peli siirtyy globaalille tasolle, varhaisen vaiheen suomalaisten sijoittajien omistus laimenee. Junkkarin mukaan Ouran kaltaisissa yhtiöissä suomalaisomistusta on tällä hetkellä noin 14 prosenttia, joten 86 prosenttia mahdollisista tuotoista menee muualle. Tesin ja laajemmin Euroopan tavoite on pysyä mukana myöhemmillä kierroksilla.

Junkkarin mukaan julkinen keskustelu on muuttunut Timo Ahopellon, Ilkka Paanasen ja muiden ansiosta: eläkerahaa pitäisi saada kasvuyritysten käyttöön. Eläkeyhtiöt ovat hänen mukaansa ottaneet siihen suuntaan “aika paljon askeleita”.

13. Eläkemiljardit: jakson avoin kiista

Tässä Miettinen ottaa kantaa ja ilmoittaa sen itse: “nyt tulee se Miettisen suolausosasto eläkeklusterille”.

Miettisen kritiikki. Kolme tietyn sukupolven eläkesijoitusjohtajaa on hänen mukaansa ajan mittaan ohjannut tähän omaisuusluokkaan “luokkaa 60–70 miljardia”. Nyt kiinni on kaksinumeroinen määrä miljardeja, mutta Suomessa hänen arvionsa mukaan “ehkä miljardi”. “Hellyttävänä” hän pitää kirjan kohtaa, jossa eläkesijoittajan kohokohdaksi nousee istuminen jättirahaston illallisella tunnetun nimen vieressä; keskustelussa mainitaan Obama. Miettinen kertoo istuneensa itse Max Liechtensteinin vieressä ja tehneensä kaupan tämän JP Morgan Partnersin entisen johtajan kanssa: “ihan tavallinen kuolevainen”. Hän kysyy, onko turvaavan ja tuottavan eläkepomon tehtävä istua illallisilla, sijoittaa amerikkalaisiin rahastoihin ja jättää Suomi sijoittamatta. Junkkari muistuttaa, että se, mitä tarinoita useamman tunnin haastattelusta kirjaan otetaan, on kirjoittajan valinta. Miettinen sanoo kuitenkin, että eläkeyhtiöt ovat tehneet “oikein hienoa työtä” ja hoitaneet rahoja turvaavasti ja tuottavasti.

Junkkarin vastaus. Hän sanoo, ettei hänen tarvitse puolustaa ketään, mutta tarjoaa kaksi vastaperustetta:

• Eläkeyhtiöiden ja Kevan Suomi-paino on jo listatulla puolella suuri. Jos listaamatonta Suomi-sijoittamista lisättäisiin paljon, kokonaisriski Suomeen kasvaisi.
• Koko on käytännön ongelma. Ilmarinen sijoittaa Junkkarin muistikuvan mukaan noin miljardin vuodessa pääomasijoitusrahastoihin pienellä tiimillä, ja jokainen sijoitus vaatii paljon pohjatyötä. Pieniin suomalaisrahastoihin pitäisi tehdä todella monta sijoitusta. Toisaalta 100 miljoonaa ei voi sijoittaa 200 miljoonan rahastoon, koska LP omistaisi siitä puolet. “Kyllä se on musta ihan fakta, että suomalaisten rahastojen pieni koko on näille eläkeyhtiöille tosi iso ongelma.”

Miettinen myöntää, että “jokainen on rationaalinen omalla tavallaan”. Näkemykset eivät tästä eteenpäin yhdisty, eikä jakso yritä sovittaa niitä.

14. Ratkaisuksi Ruotsin malli?

Miettinen esittää ratkaisunsa ja sanoo samalla, ettei siitä käydä väittelyä: eläkemaksun osittainen hajauttaminen yksilölle. Hänen mukaansa noin 300 miljardin euron pitäminen kolmikantaisten toimijoiden käsissä ei ole valtapolitiikan kannalta pelkästään hyvä asia. Yhdysvaltojen 401(k)-järjestelmässä riittävän suuren salkun omistaja voi itse valita, sijoittaako hän Warburg Pincukseen vai Interaan. Hän toivoo, että Aalto-yliopiston omistajuuden professori Samuli Knüpfer (vieraana jaksossa 184) päätyisi meneillään olevassa tutkimuksessaan Ruotsin malliin. Siinä osan eläkemaksusta voi ohjata itse.

Junkkari tuo esiin vastakkaisen suunnan. Valtiovarainministeriön “pari viikkoa sitten” julkaisemassa menojen rakennekartoituksessa ehdotettiin hänen mukaansa eläkeyhtiöiden yhdistämistä. Silloin päätöksen tekisi yksi ihminen, mikä on Junkkarin mukaan “helvettiä” sille ihmiselle. Hänen mukaansa kasvottomaan ulkomaiseen rahastoon sijoittaminen on henkilökohtaisesti turvallisempaa. Jos suomalainen kohde kaatuu, “toimittaja soittelee”.

Ruotsin järjestelmän luvut menivät jaksossa hieman väärin, ks. tarkennukset.

15. Lopuksi: investointipankkikirja?

Miettinen kehuu kirjaa tasapainoiseksi: venture capital, growth ja buyout käydään hänen mukaansa läpi tasapuolisesti, historia ulottuu “muinaisista ajoista” Suomiklubiin, DevCo-osuus on “fresh”, ja kirjoittajan omat väliintulot ovat hauskoja. Hän suosittelee kirjaa isänpäivälahjaksi kolmeen kertaan. Pohjola-kirjan ja tämän kirjan hän lukee “puolueettomaksi taloushistoriaksi”. Lopuksi hän ehdottaa seuraavaksi aiheeksi investointipankkeja. Junkkari pitää ajatusta kiinnostavana.

Mitä jaksosta jää käteen

• Pääomasijoittaminen on nyt jarrutusvaiheessa, ja syy on korkojen nousu. Exitit ja palautukset LP:ille ovat vähissä, mikä jäädyttää uusien rahastojen keräämistä. Isot pärjäävät, keskikokoiset kärsivät.
• Jatkorahastot ja zombirahastot ovat saman jumin kaksi oiretta. Ensimmäisessä yritys myydään itselle, toisessa rahastoyhtiö näivettyy.
• Suomalaisen buyoutin tuotot ovat julkisia ensimmäistä kertaa kolmen talon osalta (Sponsor, Intera, Vaaka), ja ne ovat hyviä. DevCon tuottoluvut ovat varmentamattomia väitteitä.
• Kotimaisten rahastojen pieni koko on sekä Miettisen kritiikin että Junkkarin puolustuksen ydin: eläkeyhtiöiden on vaikea sijoittaa niihin, ja siksi raha menee jättirahastoihin. Interan 450 miljoonan rahasto on askel isompaan kokoluokkaan.
• Avoin kysymys: pitäisikö eläkevarojen sijoittaminen hajauttaa yksilöille, vai keskittää vielä enemmän? Jakso esittää kummankin suunnan.

Pääomasijoittamisen peruskäsitteet, tuottojen tulkinta ja kysymykset rahastosijoittajalle on koottu Pääomasijoittaminen-oppaaseen, jota on täydennetty tämän jakson tiedoilla.

Tarkennukset ja tarkistukset

• Kirja. Pääomasijoittajat, Otava, ilmestyi 8.10.2026, 416 sivua, ISBN 978-951-1-53586-7. Pääomasijoittajat ry:n julkistuskutsun mukaan kirjassa on “yli 60” alan toimijaa, muun muassa Ari Tolppanen ja Permiran hallituksen puheenjohtaja Kurt Björklund. Junkkari sanoo jaksossa, että Björklund “on vetänyt Permiraa”. (Otava, STT Info 15.9.2026)
• Interan rahasto. Intera Fund V suljettiin 450 miljoonan euron enimmäiskokoon. Tavoite oli 375 miljoonaa, ja edellinen rahasto Fund IV oli 335 miljoonaa (2021). Uutinen on päivätty 3.11.2026, mikä sopii Junkkarin “tällä viikolla” -mainintaan. (Dealroom 3.11.2026, Borenius: Fund IV)
• MB Rahastojen 222 miljoonan rahasto ei löytynyt julkisista lähteistä tätä kirjoitettaessa. Se on Miettisen jaksossa mainitsema tieto.
• EQT:n koko. Junkkari arvioi hallinnoitavien varojen olevan “yli 350 miljardia” ja sanoi samalla, ettei muista lukua tarkasti. Taloustaidon lokakuun 2026 jutun mukaan EQT hallinnoi “lähes 300 miljardin euron varoja”. Valuutta ja laskentatapa vaikuttavat lukuun. (Taloustaito 14.10.2026)
• Ruotsin premiepension. Ruotsin eläkemaksu on 18,5 prosenttia eläkkeeseen oikeuttavasta tulosta. Siitä 16 prosenttiyksikköä menee jakojärjestelmäiseen tulospohjaiseen eläkkeeseen ja 2,5 prosenttiyksikköä premiepension-tilille, jonka rahastot säästäjä voi valita itse (oletuksena valtion AP7 Såfa). Jaksossa mainittu “noin 25 prosentin” maksu on siis liian suuri. Itse ohjattava osuus on noin 13,5 prosenttia kokonaismaksusta, ei 10 prosenttia. Premiepension-rahastot ovat käytännössä tavallisia sijoitusrahastoja, eivät LP-osuuksia listaamattomiin rahastoihin. (CRR Boston College: Investment choice in the Swedish premium pension plan, Swedbank: Premiepension)
• Ari Tolppanen oli CapManin ensimmäisiä työntekijöitä yhtiön perustamisesta 1989 ja sen toimitusjohtaja vuoteen 2005. (CapMan: historia 1989)
• Draghin raportti The future of European competitiveness julkaistiin syyskuussa 2024. Junkkarin kuvaus sen rahoitusaukkoa koskevasta havainnosta pitää yleisellä tasolla paikkansa.
• Tarkistamatta jääneet. Tesin strategian yksityiskohdat ja 50/50-jako, DevCon kertoimet, Ouran 14 prosentin suomalaisomistus, eläkeyhtiöiden 60–70 miljardin kumulatiivinen allokaatio ja Suomeen jäävä noin miljardi, VM:n rakennekartoituksen ehdotus eläkeyhtiöiden yhdistämisestä, Yhdysvaltain pörssiyhtiöiden määrän kehitys sekä A-Katsastuksen ja Kotkamillsin vaiheet. Ne on esitetty puhujien omina tietoina tai arvioina.

Jakson luvut

• 00:00 Avauskooste exiteistä, jatkorahastoista ja eläkeyhtiöistä
• 01:25 Marko Junkkari kolmatta kertaa vieraana
• 02:12 Kurt Björklund, Suomen menestynein pääomasijoittaja
• 03:19 Jättirahastot vastaan pienet suomalaisrahastot
• 04:03 Lontoon jättirahastot ja KKR:n ennakkokuulustelu
• 05:54 Björklundin moottoritievertaus toimialan sykleistä
• 07:17 Nollakorot loppuivat ja exitit kuivuivat
• 09:46 Tavaratalot, jatkorahastot ja velkaa velan päälle
• 11:08 Perustermit GP, LP ja rahaston elinkaari
• 14:08 Jenkkimittakaava ja pörssiyhtiöiden katoaminen
• 15:12 Miksi pääomasijoittajat ovat voittaneet pörssin
• 16:42 Bridgepoint, A-Katsastus ja Suomen buyout-aukko
• 18:49 Alan historia Suomessa ja EQT:n nousu
• 21:32 Samin harmistus: Nordic Capitalin työpaikka
• 22:42 Palkkiomalli, aitakorko ja carried interest
• 24:46 Ari Tolppanen ja kirjan rajaukset
• 27:20 Pääomasijoittajan yrittäjäriski ja zombirahastot
• 29:56 Buyout-rahastojen tuotot ja Sponsorin ensimmäinen rahasto
• 32:43 Interan nousu 450 miljoonan rahastoon
• 34:08 Bocap ja Taalerin diilikohtaiset rahastot
• 35:27 DevCo Partners ja yhden kohteen rahastot
• 38:41 Vexve ja palloventtiilien menestystarina
• 40:28 Eqvitecin alasajo ja eläkeyhtiöiden pettymys
• 41:50 Venture, growth ja buyout eroteltuina
• 42:37 Dotcom-romahdus kaatoi ensimmäisen venturesukupolven
• 45:33 Timo Ahopelto, CRF Health ja Lifelinen synty
• 47:27 Toinen sukupolvi, Slush ja startup-ihme
• 50:02 MB Rahastot ja Kotkamillsin kartonkikone
• 52:44 CapManin buyout-sarja katkesi finanssikriisiin
• 54:32 CapMan kiinteistöissä, infrassa ja lohenkuljetuksessa
• 57:54 Pia Santavirta ja Tesin strategiakamppailu
• 1:01:04 Tesin rahastosijoitukset ja suorat sijoitukset
• 1:04:51 Scaleup-rahoituksen puute ja Suomiklubi
• 1:08:31 Eläkemiljardit jenkkirahastoihin ja suomalaisrahastojen koko
• 1:12:29 Ratkaisuna Ruotsin malli ja yksilön valinta
• 1:15:28 Samin kirja-arvio ja tilaustyön toimituksellinen vapaus
• 1:18:48 Seuraavaksi investointipankkikirja?
• 1:19:52 Sisäpiirissä Yhdysvaltain välivaalit

Luvut ja aikaleimat ovat julkaisijan omasta YouTube-kuvauksesta.

Jakson tiedot. Neuvottelija 420, julkaistu 6.11.2026, kesto 1:20:52, YouTube-id ngXDB3NwvM0. Katso jakso YouTubessa. Vieraana Marko Junkkari, isäntänä Sami Miettinen. Kansikuvan muotokuva: Jonne Räsänen / Otava. Artikkeli perustuu julkaisijan omaan suomenkieliseen tekstitykseen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-jakso 420 “Pääomasijoittajat” (julkaistu 6.11.2026, kesto 1:20:52, YouTube-id ngXDB3NwvM0). Vieraana Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari, kirjan Pääomasijoittajat (Otava, 8.10.2026, 416 s.) kirjoittaja, isäntänä Sami Miettinen. Sidonnaisuudet: kirja on Junkkarin mukaan tilaustyö (Intera Partnersin perustajan Tuomas Langin sijoitusyhtiö maksoi palkkion, muut pääomasijoitusyhtiöt ja Pääomasijoittajat ry sitoutuivat ostamaan kirjaa, Junkkari kertoo saaneensa vapaat kädet); Miettinen on investointipankkiiri, LP-sijoittaja ja Pääomasijoittajat ry:n viestintätyöryhmän jäsen; ei sijoitusneuvontaa. Teemat: noin 60 haastattelua (Kurt Björklund/Permira, KKR:n Euroopan-johto Ilmarisen Esko Torstin avulla); jättirahastojen ja pienten suomalaisrahastojen “barbell”; Björklundin moottoritievertaus syklistä; nollakorkojen loppu jäädytti exitit ja LP-palautukset; isot rahastot “tavarataloina”; jatkorahastot (continuation fund) ja zombirahastot; GP–LP-rakenne kommandiittiyhtiönä, sitoumukset ja capital call, pitoaika 3–7 v., rahaston elinikä 10+2, hallinnointipalkkio noin 2 %, carry 20 % yli 6–8 %:n aitakoron; määräysvalta ja vipu ylituoton selityksinä; CapMan vs EQT samalta viivalta, CapManin 2006 rahasto ja finanssikriisi, CapMan infrassa (norjalaiset lohenkuljetusalukset); Sponsorin, Interan ja Vaakan nettotuottoluvut julki ensimmäistä kertaa, MB Rahastot kieltäytyi; Intera Fund V 450 M€ (3.11.2026); DevCo Partnersin diilikohtaiset rahastot ja Vexve, väitetyt 6–7x kertoimet varmentamatta; Taaleri, Bocap; venture capitalin ensimmäinen sukupolvi kaatui dotcom-romahdukseen, Eqvitec ajettiin alas, Nexit Ventures ainoa jäljellä; toinen sukupolvi (Ahopelto, Lifeline, Supercell, Wolt, Slush); Tesin strategiakamppailu (rahastosijoitukset noin 50 %, suorat jopa 100 M€, 1:2-sääntö, Suomiklubi); scaleup-rahoituksen puute ja Draghin raportti; Miettisen kritiikki eläkeyhtiöiden jenkkirahastopainosta vs Junkkarin vastaperusteet (Suomi-riski listatulla puolella, rahastokoko); Miettisen ehdotus Ruotsin premiepension-mallista (oikeat luvut 2,5/18,5 %). Jatkuu jäsenjaksossa Neuvottelija Sisäpiiri 170 (USAn välivaalit).

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English