Neuvottelija.AI

Sisäpiiri 11 · Talous · 2023-07-31

Näin pelastuin miljoonavelalta | Ivan Puopolo | Neuvottelija Sisäpiiri 11

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Ivan Puopolo kertoo, miten pokerivoitoista kertynyt pääoma vivutettiin nollakorkojen aikana yli 800 000 euron velalla enimmillään seitsemään sijoitusasuntoon — ja miten hän myi suurimman osan juuri ennen korkojen nousua. Jakson älyllinen ydin on käänteinen korkoa korolle -ajatus: velkavipu siirtää oman pääoman tuoton huipun sijoitusuran alkuun. Sami Miettinen tuo vastapainoksi Buffett-tyyppisen matalan riskin vivutuksen, ja lopussa puhutaan Yhdysvaltain valtionlainoista ja siitä, miksi käteiselle ei saa pankista korkoa. Tämä ei ole sijoitusneuvontaa: kyse on yhden henkilön omasta, erittäin riskipitoisesta strategiasta, jonka hän itse sanoo selvinneen tuurilla, ja keskustelijat ovat toistensa yhteistyökumppaneita.

Sami Miettinen

Näin pelastuin miljoonavelalta | Ivan Puopolo | Neuvottelija Sisäpiiri 11

Tiivistelmä: Ivan Puopolo kertoo, miten pokerivoitoista kertynyt pääoma vivutettiin nollakorkojen aikana yli 800 000 euron velalla enimmillään seitsemään sijoitusasuntoon — ja miten hän myi suurimman osan juuri ennen korkojen nousua. Jakson älyllinen ydin on käänteinen korkoa korolle -ajatus: velkavipu siirtää oman pääoman tuoton huipun sijoitusuran alkuun. Sami Miettinen tuo vastapainoksi Buffett-tyyppisen matalan riskin vivutuksen, ja lopussa puhutaan Yhdysvaltain valtionlainoista ja siitä, miksi käteiselle ei saa pankista korkoa. Tämä ei ole sijoitusneuvontaa: kyse on yhden henkilön omasta, erittäin riskipitoisesta strategiasta, jonka hän itse sanoo selvinneen tuurilla, ja keskustelijat ovat toistensa yhteistyökumppaneita.

Lukuohje, sidonnaisuudet ja lähde

Tämä on Neuvottelija Sisäpiirin jakso — jaksossa sarjaa kutsutaan vielä sen silloisella nimellä Neuvottelija Platinum. Se on nauhoitettu samassa sessiossa kuin Neuvottelija 204 heti sen perään, ja se on 13 minuuttia pitkä. Ennen sisältöä on neljä varausta, ja ne ovat tässä jaksossa tärkeämpiä kuin sarjassa yleensä.

Tämä ei ole sijoitusneuvontaa. Jaksossa kuvataan yhden henkilön oma, poikkeuksellisen voimakkaasti vivutettu strategia, joka hänen omien sanojensa mukaan onnistui “aivan uskomattomalla tuurilla”. Hän sanoo itse, että jos korot olisivat nousseet ennen myyntejä, kaikki tuotto olisi syöty ja “korttitalon sortuminen” olisi ollut lähellä. Artikkeli referoi päättelyn, koska päättely on kiinnostava — ei siksi, että sitä kannattaisi toistaa.

Osapuolet ovat yhteistyökumppaneita. Ivan Puopolo ja isäntä tekevät ohjelmansa samassa studiossa, ja isäntä on Puopolon Viikon viisasteluklubin vakiovieras. Kyse ei ole ulkopuolisesta haastattelusta vaan kahden kollegan keskustelusta. Isäntä kertoo jaksossa myös oman positionsa: hän on investointipankkiiri (Translink Corporate Finance), hänellä on oma vivutettu asunto ja iso osakesalkku. Molemmilla on siis henkilökohtainen suhde puheenaiheeseen.

Verotusosuus on jakson arin kohta. Puopolo esittää vinkin, jossa yhtiö ostaa asunnon ja antaa sen omistajalleen luontoisetuna. Se referoidaan alla hänen esittämänään. Kyse on verotuskysymyksestä, jonka yksityiskohdat ja soveltuvuus ratkaisevat, eikä tämä artikkeli ota kantaa sen verokohteluun.

Lähde. Artikkeli perustuu MacWhisper-litteraattiin (suomenkielinen, 93 repliikkiä), jonka erisnimet on korjattu erikseen. Muutama luku on litteraatissa epäselvä, ja ne on merkitty tekstiin sellaisina eikä arvattu.

1. Pokerista pääomaa

Puopolo aloittaa asettamalla tavoitteen: taloudellinen riippumattomuus, johon hän sanoo, ettei ole vielä päässyt. Hän lisää sen, minkä useimmat jättävät sanomatta — että tavoitteen toinen puoli on menot, ja kun ne supistaa riittävän pieniksi, riippumattomuus tulee paljon nopeammin.

Pääoman lähde on epätavallinen. Hän oppi pelaamaan pokeria noin 15 vuotta ennen nauhoitusta, huomasi nopeasti menestyvänsä ja pelasi noin kymmenen vuotta “toiseksi ammatikseen” — niin, että pokerista tuli suurempi osa kokonaistuloista kuin muusta työstä. Osan hän omien sanojensa mukaan tuhlasi, mutta suurin osa kertyi talteen. Kun peli vaikeutui ja pöytiin jäi vain tosi hyviä pelaajia, hän lopetti ja alkoi sijoittaa kertynyttä pääomaa tosissaan.

Tämä on syytä pitää mielessä koko loppujakson ajan: strategian lähtökohtana oli jo olemassa oleva, työn ulkopuolelta kertynyt pääoma.

2. Päättely: nollakorolla lainaa, 7–8 prosentin tuottoa

Sijoitusstrategian ydin on Puopolon omin sanoin yksinkertainen. Korot olivat nollassa, ja hän päätteli: jos joku antaa lainaa nollalla prosentilla ja sillä voi tehdä 7–8 prosentin tuottoa, “tämä on aivan mahtavaa” — ja hän otti sitä lainaa.

Luvut, jotka hän itse antaa:

Logiikka on tämä: oman pääoman tuotto maksimoidaan pitämällä velka-aste korkeana. Kun vuokralainen lyhentää lainaa, oman pääoman osuus kasvaa ja sen tuotto laskee, koska yhä suurempi osa kokonaispääomasta on omaa. Siksi hän asetti itselleen rajan: noin 50 prosentin velka-asteessa on pakko tehdä jotain — myydä asuntoja, ottaa lisää lainaa ja nostaa velka-aste takaisin ylös.

3. Käänteinen korkoa korolle — jakson älyllinen ydin

Tämä on jakson paras yksittäinen ajatus, ja se on syytä esittää sellaisena kuin Puopolo sen esittää.

Tavallinen korkoa korolle -efekti puree, mutta se puree sijoitusuran loppuvaiheessa: käyrä on eksponentiaalinen ja jyrkkenee vasta lopussa. Jos tavallinen ihminen alkaa sijoittaa kolmekymppisenä, hän vaurastuu kunnolla ehkä 75-vuotiaana — niillä pääomilla, joilla hän pystyy pelaamaan.

Velkavipu kääntää käyrän toisinpäin. Pienellä omalla pääomalla ja suurella velalla oman pääoman tuotto on alussa huikea ja laskee sieltä kohti sijoitusuran loppua. Tuoton huippu siirretään loppupäästä alkupäähän.

Puopolon johtopäätös on, että tämä on hänen mielestään “ainoa tapa” ihmiselle, jolla ei ole valmiiksi suuria pääomia, kerätä niitä nopeasti — ja hän lisää samassa lauseessa, että riski kasvaa, “se on selvä asia”.

Ajatus on todellinen ja se selittää, miksi vivutus houkuttelee juuri niitä, joilla on vähän pääomaa. Sen kääntöpuoli on symmetrinen eikä sitä jaksossa sanota ääneen: sama vipu, joka kääntää tuottokäyrän, kääntää myös tappiokäyrän. Alussa, kun oma pääoma on pienin, sen menettäminen on todennäköisintä.

4. Ulos kuin koira veräjästä — ja mitä olisi tapahtunut

Puopolo myi suurimman osan asunnoistaan suunnitelmansa mukaisesti, ja “juuri silloin” korkojen nousu alkoi “vaivihkaa”. Hän kuvaa sen itse tuuriksi ja käyttää ilmausta “kuin koira veräjästä”.

Hän myös kuvaa vastakohtaisen skenaarion, ja se kannattaa lukea tarkasti, koska se on jakson rehellisin kohta:

Isännän kysymys suojauksesta. Miettinen kysyy, olisiko korkoriskin voinut neutraloida kiinteäkorkoisella lainalla tai korkosuojauksella ennen korkorallin alkua. Puopolon vastaus on johdonmukainen strategiansa kanssa: suojaukset maksavat ja syövät tuottoa, eikä hän halunnut “typeriä suojautumisia ja vakuutuksia” — “kaikki vedetään, oma tuotto maksimoidaan koko ajan”. Tämä on se kohta, jossa lukijan on hyvä pysähtyä: se on tietoinen päätös kantaa koko korkoriski itse.

Isännän oma positio. Miettinen kertoo, että hänellä on Kalevankadulla asunto, jonka laina on sidottu yhden kuukauden euriboriin, ja että korkorasitus on noussut negatiivisesta noin neljään prosenttiin. Hän arvioi sen olevan perheelle noin tuhannen euron isku kuukaudessa, mutta ei taloudessa kovin iso. Puopololla on edelleen lainaa; hän arvioi sen suuruusluokaksi joitakin satoja tuhansia, mutta tarkka luku on litteraatissa epäselvä eikä sitä toisteta tässä. Hän sanoo koronnousun vaikutuksen olevan samaa luokkaa kuin isännällä.

5. Isännän vastaväite: Buffett, asset-beta ja kohteen riski

Miettinen tuo keskusteluun vastapainon. Warren Buffettin Berkshire Hathaway on hänen mukaansa pitkään käyttänyt velkavipua — mutta sijoittanut sen matalan asset-betan kohteisiin, Coca-Colan kaltaisiin matalan liiketoimintariskin yhtiöihin, ja hakenut vivusta vain sen tuottolisän.

Asuntosijoittamisessa on hänen mukaansa ajateltu samalla tavalla: asuntotuotto on matalariskisempää kuin osaketuotto. Mutta “juuri nyt sen häntäriski alaspäin on toteutumassa.” Johtopäätös on yleinen ja se on jakson tasapainoisin lause:

Velkavipu voi olla hyvä strategia, mutta sijoituskohteen riski on aina otettava huomioon. Ei kannata ottaa suurta velkaa ja sijoittaa sitä yhteen Teslaan.

Puopolon vastaus valaisee, miksi juuri asunnot: hän olisi tehnyt saman osakkeilla, jos osakkeisiin saisi lainaa samoin ehdoin — mutta osakelainan korko on kovempi ja omaa pääomaa vaaditaan enemmän. Siksi asunnot ovat tavalliselle ihmiselle hänen mukaansa “periaatteessa ainoa vaihtoehto” vivutukseen.

Hän myös kuvaa oman riskinhallintansa, joka on maantieteellinen: ostetaan vain pääkaupunkiseudulta, mieluiten Helsingin kantakaupungista, jossa arvon putoaminen on hänen mukaansa kohtuullisen epätodennäköistä. Ja hän myöntää sen hinnan: nämä asunnot ovat niin kalliita, että vuokratuotto on automaattisesti heikko, ja osa tuotosta lasketaan silloin “spekulatiivisesti” arvonnousun varaan — mikä hänen omienkin sanojensa mukaan on arvaamista, kun taas vuokratuotto on tasaista kassavirtaa.

6. Hajautus eri kassavirtoihin

Molemmat kuvaavat oman tulorakenteensa, ja se on jakson käytännöllisin osuus. Miettinen luettelee omansa: investointipankkitoiminta (Translink Corporate Finance), omistusasunto kiinteistöriskinä, iso osakesalkku, johon kuuluu myös pääomasijoituksia, ja “pienimuotoinen media-imperiumi”. Puopololla vastaavasti: yhtiön kautta laskutettu työ — hän mainitsee Maikkarin ja muut asiakkaat —, asuntosalkku, osakesalkku ja oma media.

Ajatus on sama molemmilla: useita toisistaan riippumattomia kassavirtoja, niin ettei yhden pettäminen kaada kokonaisuutta. Se on myös se osa jaksoa, joka on kaikkein vähiten sidoksissa vivutukseen ja soveltuu siksi laajimmin.

7. Yhtiön kautta vaurastuminen, eläkevalinta ja jakson arin kohta

Yhtiö. Puopolo sanoo tulleensa siihen tulokseen, että “ainoa tapa Suomessa vaurastua on yrityksen kautta”: yhtiöön kerätään riittävästi nettopääomaa, josta jaetaan itselle osinkoa huojennetulla verotuksella. Prosenttiluku on litteraatissa epäselvä eikä sitä toisteta. Hän arvioi huojennuksen olevan turvassa ainakin seuraavat neljä vuotta silloisella hallituskokoonpanolla, mutta lisää, ettei koskaan tiedä, milloin sekin loppuu.

Eläke. Puopolo kertoo maksavansa itselleen vain minimieläkettä ja luottavansa siihen, että omat sijoitukset tuottavat paremmin kuin valtion hallinnoima eläkesijoittaminen. Miettinen kertoo oman ratkaisunsa: 12 vuotta Lontoossa on kerryttänyt brittiläistä eläkettä, eikä hänkään luota TyEL:iin ja etenkään YEL:iin. Molemmat esittävät tämän omana valintanaan, ja se on kannanotto, jonka riski on yksinomaan valitsijalla.

Asunto luontoisetuna — referoituna, ei neuvona. Puopolo esittää “vaurastumisvinkin”: jos on yhtiö, joka pystyy ostamaan asunnon, yhtiö antaa sen omistajalleen luontoisetuna. Hänen kuvauksensa mukaan verottaja kohtelee etua kuin osinkoa, mutta erona on, että tavallinen osingonjako pienentää yhtiön kassaa, kun taas yhtiön omistama asunto ei — ja jos asunnon arvo nousee, yhtiön varallisuus saattaa jopa kasvaa. Isäntä tiivistää sen näin: saat asumisedun ja maksat siitä vain osinkoveron.

Tämä on jakson arin kohta, ja siitä on syytä sanoa selvästi kolme asiaa. Ensinnäkin se on Puopolon esittämä kuvaus, ei tämän artikkelin. Toiseksi kyse on verotuskysymyksestä, jonka yksityiskohdat — miten etu arvostetaan, miten yhtiön omistama asunto verotetaan, mitä muita seurauksia järjestelyllä on — ratkaisevat sen, onko kuvaus pitävä ja kenelle. Kolmanneksi tämä artikkeli ei ota kantaa järjestelyn verokohteluun.

8. Yhdysvaltain valtionlainat, duraatio ja käteinen, jolle ei saa korkoa

Jakson loppu siirtyy velasta toiseen suuntaan: mihin ylimääräinen käteinen kannattaa laittaa. Puopolo kertoo miettineensä Yhdysvaltain valtionlainoja, koska Fed oli juuri nostanut ohjauskorkoaan ja hän puhuu 5,5 prosentista “täysin riskittömänä” tuottona. Huomautettakoon, että jaksossa ohjauskorko ja pitkän lainan tuotto niputetaan yhteen; tässä ei esitetä lukua kummallekaan.

Miettisen vastaus on korkosijoittamisen perusoppitunti:

Osuuden lähtökohta on molempien jakama ärtymys: pankkitilillä käteistä ei kannata pitää, koska “pankkikartelli” — Puopolon sana — ei maksa juuri mitään korkoa. Miettisen mukaan jopa lyhyen koron rahasto on parempi.

Tästä seuraa Puopolon politiikkaehdotus, joka on jakson konkreettisin: Valtiokonttorin pitäisi avata kansalaisille tili, jossa valitaan duraatio ja saadaan se korko, jonka Suomen valtio maksaa lainoistaan. Hänen mukaansa se olisi kilpailukykyinen pankkeihin nähden, jotka eivät maksa juuri mitään. Ehdotus on esitetty ehdotuksena; sen vaikutukset pankkien talletuskantaan ja valtion velanhoitoon jäävät jaksossa käsittelemättä.

Viikon viisasteluklubi: sama studio, eri aihe

Tämä jakso kannattaa lukea osana jatkumoa, jota tässä sarjassa on käsitelty laajasti. Ivan Puopolo tekee Viikon viisasteluklubia, ja Sami Miettinen on sen vakiovieras; kaksikko jakaa saman studion. AI-editioissa on ohjelmasta oma satiiriosasto, Poliittinen satiiri, jossa on 25 artikkelia ohjelman jaksoista. Samassa sessiossa nauhoitettu Neuvottelija 204: Viisasteluklubi ja mediaraivo on ohjelman oma taustaluku.

Ero on selvä ja se on tämän jakson pointti: Viisasteluklubissa sama kaksikko puhuu politiikasta ja mediasta, tässä rahasta — ja omasta rahasta. Sävy on toinen, mutta suhde on sama, ja juuri siksi yllä oleva sidonnaisuusvaraus on paikallaan.

Rahateemat toistuvat myös satiiripuolella, ja nämä kolme ovat lähimpänä tämän jakson aihetta:

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

Mitä jaksosta jää käteen

  1. Velkavipu kääntää korkoa korolle -käyrän. Tuoton huippu siirtyy sijoitusuran alkuun — ja samalla siirtyy myös tappion mahdollisuus. Se on jakson ajatus, ja sen kääntöpuoli on lukijan lisättävä itse.
  2. Strategia selvisi ajoituksella, ja tekijä sanoo sen itse. Suojausta ei ollut, koska se olisi syönyt tuottoa. Se oli tietoinen päätös kantaa koko korkoriski, ja se olisi voinut päättyä toisin.
  3. Kohteen riski ratkaisee, ei vipu. Isännän Buffett-vastaväite on jakson tasapainoisin lause: vivuta vain sitä, minkä liiketoimintariski on matala — ja hyväksy, että asuntojen häntäriski oli juuri toteutumassa.
  4. Useita kassavirtoja. Se osa jaksoa, joka ei vaadi velkaa, on molempien tulorakenne: työ, kiinteistö, osakkeet, media.
  5. Käteiselle ei saa korkoa pankista, ja siihen on politiikkavastaus. Valtiokonttorin kansalaistili on jakson konkreettisin ehdotus — esitetty ehdotuksena.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English