Satiiri · 2023-06-08
Mikä on nainen, kuka rahoittaa Priden ja milloin enemmistö katoaa | Viikon viisastelu 8.6.2023
Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kirjailija-toimittaja Matti Virtanen Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 8.6.2023. Jakso käy läpi Matt Walshin What is a Woman -dokumentin ja sen ympärillä käydyn määrittelykiistan, Tucker Carlsonin Twitteriin siirtyneen ohjelman ensimmäisen jakson — jonka mediakritiikin paneeli hyväksyy ja jonka esittäjän se hylkää samassa lauseessa — sekä Helsinki Priden julkisen rahoituksen, josta paneeli on keskenään aidosti eri mieltä. Lopuksi hypoteesi, joka on jakson kunnianhimoisin: monopolin ja yleissitovuuden oikeutus on sidottu yli 50 prosentin kannatukseen, ja se on katoamassa.
Mikä on nainen, kuka rahoittaa Priden ja milloin enemmistö katoaa | Viikon viisastelu 8.6.2023
Tiivistelmä: Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kirjailija-toimittaja Matti Virtanen Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 8.6.2023. Jakso käy läpi Matt Walshin What is a Woman -dokumentin ja sen ympärillä käydyn määrittelykiistan, Tucker Carlsonin Twitteriin siirtyneen ohjelman ensimmäisen jakson — jonka mediakritiikin paneeli hyväksyy ja jonka esittäjän se hylkää samassa lauseessa — sekä Helsinki Priden julkisen rahoituksen, josta paneeli on keskenään aidosti eri mieltä. Lopuksi hypoteesi, joka on jakson kunnianhimoisin: monopolin ja yleissitovuuden oikeutus on sidottu yli 50 prosentin kannatukseen, ja se on katoamassa.
Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.
Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.
Paneeli
Isäntänä Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kirjailija ja toimittaja Matti Virtanen. Jakso on nauhoitettu 8.6.2023, päivänä jona HBO julkaisi dokumentin Sanna Marinin hallituksen viidestä puheenjohtajasta ja Pekka Haavisto ilmoitti lähtevänsä presidenttiehdokkaaksi.
Kolme pääaihetta ja yksi hypoteesi, joka on jakson kunnianhimoisin ja josta paneeli itse tuskin tiesi tekevänsä jakson parasta osuutta.
1. Määrittelykiista: What is a Woman
Paneeli käy läpi Matt Walshin dokumentin, joka oli juuri julkaistu Twitterissä ja kerännyt paneelin mukaan yli sadan miljoonan katselukerran. Dokumentin metodi on yksinkertainen: sama kysymys esitetään yhä uudestaan asiantuntijoille.
Paneelin tieteenteoreettinen argumentti on jakson siistein, koska se ei koske sukupuolta lainkaan:
Tieteessä hypoteesi altistetaan systemaattisille kumoamisyrityksille, ja vasta kun se kestää ne, siitä tulee teoria. Sen takia teoria kestää ulkopuolisenkin kritiikin — se on jo käynyt läpi pahemman.
Tästä seuraa tuntomerkki, jonka paneeli esittää yleisenä: jos oppirakennelma hylkää kritiikin sillä perusteella, että kritiikin esittäjä on ulkopuolinen, kyseessä ei ole tiede. Vertauskohtana käytetään suljettuja uskonyhteisöjä. Argumentti on muodollinen ja kääntyy tarvittaessa myös paneelia itseään vastaan — sitä he eivät huomauta.
Toinen havainto koskee vastauksen muotoa: “nainen on ihminen, joka identifioituu naiseksi” on tautologia, joka ei määrittele mitään, koska määriteltävä esiintyy määritelmässä. Tämä on kielellinen havainto, ei kannanotto.
Paneelin oma vastaus
Kysyttäessä paneeli antaa määritelmän ja tarkentaa sitä itse:
“Nainen on ihminen, joka tuottaa suuria sukusoluja.”
Ja heti perään korjaus, joka on aiheellinen: mies ei määrity Y-kromosomista, koska kromosomiyhdistelmiä on muitakin kuin XX ja XY — mainitaan XXY, XYY ja XXYY — ja sukusolujen tuotanto voi puuttua kokonaan ilman että henkilö lakkaa olemasta mies tai nainen. Määritelmä on siis biologinen ja se on samalla myönnetty vaillinaiseksi. Se on rehellisempi tapa esittää asia kuin jakson otsikko antaisi olettaa.
Ero, joka jakson mukaan ratkaisee koko keskustelun
Paneelin kanta esitetään täsmällisesti ja se kannattaa lukea sellaisenaan: kysymys ei ole aikuisten oikeuksista vaan alaikäisistä.
- Jakso ei kiistä aikuisten oikeutta hoitoihin eikä juridisen sukupuolen vahvistamiseen.
- Sen vaatimus koskee ikärajaa: murrosiän estäjiä, hormonihoitoja ja leikkauksia ei paneelin mielestä pidä tehdä alaikäisille.
- Havainto julkisesta keskustelusta: kun mediassa kerrotaan onnistuneesta hoidosta, harvoin kysytään, minkä ikäisenä hoito aloitettiin — ja se on paneelin mukaan olennaisin tieto.
Tähän liittyy yksi tarkistamaton väite ja yksi lähteetön: dokumentissa esiintyvä soittokoe, jossa dysforiadiagnoosi olisi järjestynyt runsaassa kahdessakymmenessä minuutissa, on dokumentin oma väite eikä sitä ole tässä varmennettu; ja väite pysyvistä vaikutuksista esitetään ilman tutkimusviitettä.
Varhaiskasvatusväite, joka on tarkistettava ennen kuin siihen nojaa
Yksi paneelin jäsenistä sanoo lainaavansa suoraan Opetushallituksen varhaiskasvatuksen ohjeistusta. Sitaattia ei ole tässä pystytty varmentamaan, ja koska koko argumentti — että tästä syntyy vanhempien vastareaktio — nojaa siihen, se on merkittävä epävarmaksi. Sama koskee mainintaa Yhdysvalloissa koulun pihalla syntyneistä yhteenotoista: se esitetään uutisena ilman lähdettä.
Ennuste, joka ei toteutunut — ja se merkitään ääneen
Jakson hauskin ja rehellisin hetki: Sami Miettinen oli pari vuotta aiemmin ennustanut, että “peak woke” on jo ohitettu. Paneeli muistuttaa siitä ja vertaa ennustetta maailmanloppuennusteisiin, joita siirretään eteenpäin sen sijaan että myönnettäisiin ne vääriksi. Matti Virtanen saa tunnustuksen vastakkaisesta havainnosta. Asiasta lyödään vetoa siitä, milloin käännekohta todella tulee.
Jälkikäteen katsottuna kannattaa merkitä, ettei kumpaakaan ennustetta ole ratkaistu; ne ovat mielipiteitä kulttuurisesta suunnasta, eivät mitattavia väitteitä.
Uudempi ennuste esitetään samassa yhteydessä ja se on täsmällisempi: liike hajoaa sisältä, ei ulkoa. Perusteluna on järjestökentän jakolinja — useissa maissa on perustettu yhdistyksiä, jotka ajavat homo-, lesbo- ja biseksuaalien asiaa ilman transkysymystä. Tämä on tarkistettavissa oleva havainto; siitä johdettu ennuste ei ole.
2. Tucker Carlson, ja argumentti jonka paneeli hyväksyy tekijästä huolimatta
Tucker Carlsonin Fox Newsin jälkeinen ohjelma oli juuri alkanut Twitterissä. Ensimmäinen jakso oli kymmenen minuutin monologi, jonka aiheena oli Kahovkan padon tuhoutuminen.
Carlsonin väite, jonka paneeli hyväksyy: Yhdysvaltain sotilas- ja poliittinen johto sanoi julkisesti, ettei tiedä kuka padon räjäytti, mutta media kertoi tietävänsä. Paneelin mukaan pätevä kysymys on, miksi varmuus on mediassa suurempi kuin niillä, joilla on tiedustelutieto.
Vastakkainen selitys esitetään heti perään, ja se on paneelin omaa itsekritiikkiä: tiedustelulta menisi idea, jos se kertoisi lähteensä lehdistölle, joten julkinen “emme tiedä” ei ole todiste tietämättömyydestä. Molemmat luennat jätetään auki.
Ja sitten tekijä hylätään. Paneelin arvio Carlsonista on suora eikä sitä pehmennetä: hän ei ole uutistoimittaja vaan kolumnisti ja propagandisti, joka esittää todennäköisesti paikkansa pitämättömiä asioita uskottavasti. Yksi vieraista tiivistää hänet “yliopiston käyneiden Alex Jonesiksi”.
Tämä yhdistelmä — argumentti hyväksytään, esittäjä hylätään — on jakson metodinen opetus, ja se on harvinaisempi kuin sen pitäisi olla kummallakaan puolella.
Uutisoinnista, jota ei saisi tehdä
Siitä seuraa jakson toinen kestävä väite. Suomalaista mediaa oli arvosteltu siitä, että se kertoi, mitä Kreml oli padosta sanonut. Paneelin vastaus:
“Me kaikki tiedetään, että Kremlin tiedotus valehtelee. Mutta täytyyhän meidän tietää, mitä ne valehtelee.”
Perustelu on käytännöllinen eikä periaatteellinen: valheen tunnistaminen edellyttää sen näkemistä. Paneeli huomauttaa myös, että uutisen voi jakaa saatesanoilla — jakaminen ei ole hyväksymistä.
Tähän liittyy havainto leimaamisen mekaniikasta, joka on esitetty yleisenä: kun riittävän moni leima on käytössä — putinisti, disinformaatio, foliohattu — mikä tahansa poikkeava kommentti riittää listalle. Paneeli myöntää myös oman versionsa siitä: yksi puhujista kertoo pitävänsä estolistallaan muutamaa ihmistä, mutta sanoo suoraan, ettei syy ole poliittinen vaan se, että keskustelu on työlästä. Jakson oma normi on selvä ja se kohdistuu myös omaan puoleen: kysy, argumentoi, ja jos et jaksa, vaikene — mutta älä yritä häpäistä.
3. Järjestörahoitus — ja erimielisyys, joka ei ratkea
Paneeli käy läpi talouslehdessä julkaistun tiedon, jonka mukaan Helsinki Pride -yhteisölle olisi ohjautunut noin 1,9 miljoonaa euroa julkista rahaa muutaman vuoden aikana; lisäksi mainitaan yksittäisiä kuntien avustuksia ja järjestön taseen koko. Luvut ovat lehtijutun lukuja, ja ne kannattaa lukea sellaisina.
Ja sitten paneeli on eri mieltä itsensä kanssa — tämä on jakson arvokkain hetki, koska kyseessä on periaatekysymys eikä makuasia:
- Kanta A: Aatteellisten yhdistysten julkinen rahoitus ei ole sinänsä ongelma niin kauan kuin siitä päätetään demokraattisesti. Jos kuntapoliitikko jakaa rahaa väärin, äänestäjä voi vaihtaa päättäjän.
- Kanta B: On moraalisesti oikeita ja vääriä asioita riippumatta siitä, onko niille kansan mandaatti. Enemmistöpäätös ei tee asiasta oikeaa.
Paneeli tarjoaa erimielisyyden testaamiseen oman vertailukokeen, ja se on tässä merkillepantava, koska se kääntää kysymyksen paneelia itseään vastaan: entä jos sama raha menisi järjestölle, jonka aate on vastakkainen? Kanta A ei muutu, kanta B ei muutu, mutta lukija huomaa kummalla puolella itse on.
Erimielisyys jätetään ratkaisematta. Se on oikea ratkaisu.
Samaan osuuteen kuuluu havainto suomalaisen varainhankinnan rakenteesta: rahankeräys on Suomessa luvanvaraista, mikä tekee yksityisestä varainhankinnasta vaikeampaa kuin monissa muissa maissa, ja siirtää painopistettä julkiseen rahaan. Havainto on tarkistettavissa; siitä johdettu suositus lahjoitusten verokohtelun muuttamisesta on kannanotto.
Sanaleikit, jotka eivät ole argumentteja
Osuudessa tarjotaan “kompromissiksi” määritelmää, jonka mukaan verotus on laillista varkautta, ja tulonsiirroille etsitään kuvaavampia nimiä. Tämä on retoriikkaa, ja jakso itse antaa sille parhaan vastineen lopussa: sanojen vaihtaminen ei muuta asiaa. Paneeli huomauttaa siitä hallituksen omasta terminologiasta — “vihreä siirtymä” muuttui hallitusohjelmassa “puhtaaksi siirtymäksi” — ja sama huomio pätee heidän omiin uudelleennimeämisiinsä.
Sama koskee jakson perustuslakihavaintoa. Väite, että perusoikeussäännökset sulkevat pois yövartijavaltion ja “kriminalisoivat” äärimmäisen talousoikeiston, on kielikuva eikä oikeudellinen väite — mitään ei ole kriminalisoitu. Paneeli korjaa itseään kesken kohdan muistuttamalla, että omaisuudensuoja on perustuslaissa, ja keskustelu jää auki.
4. Hypoteesi, joka kannattaa lukea kaksi kertaa
Jakson loppupuolella esitetään väite, joka on yleistettävissä ja jonka voi testata:
Suomalaisten monopolien ja yleissitovuuden oikeutus on käytännössä sidottu siihen, että niillä on enemmistön tuki tai yli puolet markkinasta. Kun tuo raja rikkoutuu, oikeutus katoaa — eikä instituutiolla ole varajärjestelmää.
Esimerkkeinä käytetään rahapelimonopolia, alkoholin vähittäismyyntiä ja työehtosopimusten yleissitovuutta. Tueksi esitetään kaksi havaintoa:
- Mielipidemittaus poliittisista lakoista. Paneelin mukaan enemmistö suomalaisista rajoittaisi oikeutta poliittisiin lakkoihin ja tukilakkoihin. Jos näin on, hypoteesin mukaan ammattiyhdistysliikkeen argumentti “me edustamme enemmistöä” kääntyy sitä vastaan.
- Rahapelimonopolin markkinaosuus on laskemassa alle puoleen, kun pelaaminen siirtyy ulkomaisille alustoille.
Hypoteesi on jaksosta parhaiten muualle siirrettävissä, ja se on esitetty ilman leimoja. Kaksi varausta on silti syytä merkitä: mielipidemittausta ei nimetä, ja väite siitä, että EU-oikeus edellyttäisi monopolilta yli 50 prosentin markkinaosuutta, on esitetty suorassa lähetyksessä eikä pidä tässä muodossa paikkaansa — johdonmukaisuusvaatimus koskee monopolin tosiasiallista kykyä ohjata kysyntää, ei mitään kiinteää prosenttilukua.
Hypoteesista johdettu politiikkasuositus on paneelin oma kanta: purkaa kaikki kolme.
5. Virkavalmistelu ja skenaariot
Viimeinen osuus koskee sitä, kuka valmistelee poliittisen päätöksen tietopohjan. Paneelin väite on, että virkavalmistelu voi sisältää oman politiikkansa ja että se näkyy skenaariolaskelmien oletuksissa.
Esimerkkinä on alkoholipolitiikka: paneelin mukaan viranomaisarviossa ennakoitiin vapauttamisen kasvattavan kulutusta ja haittoja voimakkaasti — mainitaan satojen lisäkuolemien suuruusluokka — kun taas toteutunut kokonaiskulutus kääntyi laskuun. Suunta on oikea: alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on trendinomaisesti laskenut 2010-luvun alusta alkaen. Yksittäiset luvut ja se, mitä täsmälleen missäkin raportissa ennakoitiin, esitetään muistinvaraisesti eikä niitä ole tässä varmennettu, joten väite virheen suuruudesta jää avoimeksi.
Rakenteellinen argumentti on silti kelvollinen ja se on riippumaton esimerkistä: jos skenaarion oletukset valitaan, skenaario valitaan. Paneeli myöntää, että myös hyviä laskelmia tehdään, ja nimeää valtiovarainministeriön vaikutusarviot esimerkkinä pätevästä työstä. Se erottelu tekee argumentista uskottavamman kuin pelkkä epäluulo tekisi.
Ehdotus — amerikkalaistyyppinen virkakunnan vaihtuvuus hallituksen mukana — esitetään ratkaisuna. Sen ilmeistä hintaa, eli hallinnon jatkuvuuden ja riippumattomuuden menetystä, paneeli ei käsittele. Se on syytä merkitä, koska ehdotus on jakson pisimmälle menevä.
Väitteitä, jotka esitetään väitteinä
- Opetushallituksen varhaiskasvatusohjeesta esitetty sitaatti (ei varmennettu tässä).
- Dokumentin oma väite kahdenkymmenen minuutin diagnoosista.
- Julkisen rahoituksen euromäärät, jotka ovat lehtijutun lukuja.
- Nimeämätön mielipidemittaus poliittisista lakoista.
- Väite EU-oikeuden 50 prosentin vaatimuksesta (ei pidä tässä muodossa paikkaansa).
- Yksittäiset luvut alkoholiskenaarioista.
Mitä jaksosta jää käteen
- Oppirakennelma, joka torjuu kritiikin kritiikin esittäjän aseman perusteella, ei ole tiedettä — riippumatta siitä, kenen oppirakennelma se on.
- Argumentin voi hyväksyä ja esittäjän hylätä samassa lauseessa. Paneeli tekee sen Carlsonista näkyvästi, ja se on jakson paras yksittäinen teko.
- Jos instituution oikeutus on sidottu enemmistöön, enemmistön menettäminen on olemassaolokysymys — ja se on testattava väite, ei mielipide.
Jakson kulku
- 00:00 — Kokoonpano ja “valittu viisikko”
- 01:37 — Päivän aiheet
- 02:28 — What is a Woman: mistä dokumentissa on kyse
- 03:18 — Kehäpäätelmiä kameran edessä
- 04:08 — Miten tiede käsittelee hypoteesia
- 04:58 — Vastadokumentti ja vitsi määritelmän helppoudesta
- 05:51 — Kysymys, johon ei ole nopeaa vastausta
- 06:37 — Ulkopuolista kritiikkiä ei hyväksytä — epätieteellisyyden tuntomerkki
- 07:25 — “Nainen on nainen” — tautologia vastauksena
- 08:14 — Sama kysymys toisessa kulttuurissa
- 09:01 — Murrosiän estäjät ja hormonihoidot
- 09:57 — Auktoriteetti, johon vedotaan
- 10:49 — Ratkaiseva ero: aikuinen vai alaikäinen
- 11:47 — Etujärjestö asiantuntijana
- 12:37 — “Peak woke” — ennuste, joka ei toteutunut
- 14:09 — Ehdotus: sanotaan suoraan, että kyse on sopimuksesta
- 15:00 — Kuka saa vedota kokemukseen
- 16:47 — Varhaiskasvatuksen ohjeistus ja vanhempien reaktio
- 17:37 — Kun opetussuunnitelma menettää uskottavuutensa
- 18:23 — Perustuslaki ja talouspolitiikan rajat
- 19:09 — Omaisuudensuoja ja marginaaliveroaste
- 20:45 — Paneelin oma vastaus kysymykseen
- 21:33 — Kromosomit, sukusolut ja poikkeustapaukset
- 22:24 — LGB eroaa T:stä — järjestökentän jakolinja
- 23:12 — Lyhenne, joka kasvaa
- 23:59 — 1,9 miljoonaa euroa julkista rahaa — lähde ja luku
- 24:51 — Erimielisyys: riittääkö demokraattinen päätös?
- 25:36 — Miksi Suomessa ei kerätä rahaa kuten muualla
- 26:27 — Semanttinen kompromissi verotuksesta
- 27:18 — Lain kieli ja oikeudenmukaisuuden kokemus
- 28:57 — Julkinen raha on aina jonkun rahaa
- 29:46 — Yhden kaupungin järjestö ja sen tase
- 30:35 — Vertailukoe: entä jos raha menisi toiseen suuntaan?
- 31:23 — Ennuste: liike hajoaa sisältä
- 32:10 — Konservatiiviset maahanmuuttajaperheet ja koulu
- 32:56 — Tulonsiirrot ja kielikuvat
- 33:42 — Mitä 50 000 euroa tarkoittaa yhden ihmisen työnä
- 34:29 — Tucker Carlsonin ensimmäinen Twitter-jakso
- 35:16 — Padot, putket ja se, mitä kukaan ei tiedä
- 36:02 — Paneelin arvio Carlsonista itsestään
- 36:51 — Pitääkö propagandasta uutisoida?
- 37:39 — Mustalistaus ja kolmen iskun sääntö
- 38:36 — Twitterin vasen laita ja eduskunnan vasen laita
- 39:25 — Leimat ja se, miksi ihmisiä blokataan
- 40:13 — Miten debattiin kannattaa suhtautua
- 41:06 — Toisinajattelijoiden näkymättömyys mediassa
- 41:54 — Tiedustelutieto ja julkisuus
- 42:41 — Disinformaation määrä ja Carlsonin menestys
- 43:30 — Sama ongelma sukupuolikysymyksessä
- 45:15 — Media, joka etsii odotetun äänen
- 46:06 — Hypoteesi: legitimiteetti on sidottu 50 prosenttiin
- 46:53 — Poliittiset lakot ja mielipidemittaus
- 47:38 — Ammattiyhdistysliike ja vasemmistopuolueet
- 48:26 — Veikkauksen markkinaosuus ja monopolin peruste
- 49:21 — Kysely, jota ei tehdä
- 50:20 — Virkakunnan vaihtuvuus — ehdotus ja sen hinta
- 51:08 — Skenaarioanalyysi ja sen laatu
- 51:58 — Alkoholiennuste, joka meni toisin päin
- 52:52 — Virkavastuu ja seuraukset
- 53:39 — Sotkan muna ja “sen hetkinen paras tieto”
- 54:24 — Kysely, joka pitäisi tilata
- 55:18 — Presidentinvaalit: paneelin veto
- 57:40 — HBO-dokumentti ja lempinimet
- 58:29 — Vihreästä siirtymästä puhtaaksi siirtymäksi
- 59:26 — Kolumnistin arvio dokumentista
- 01:00:14 — Henkilöjuttu, joka valittaa henkilöjutuista
- 01:02:05 — Lopetus: sanojen vaihtaminen politiikan välineenä
Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English