Neuvottelija · Artikkelit

EP423 · Yhteiskunta · 2026-11-17

Jalta 2 Putin Xi Trump | Arto Luukkanen | Neuvottelija 423

Tämä artikkeli perustuu Neuvottelijan jaksoon. Jakson tiedot ja tallenne ovat sivulla Neuvottelija.fi.

Dosentti Arto Luukkanen ja Sami Miettinen vertaavat Trumpin, Xin ja Putinin suunniteltua tapaamista Kiinassa vuoden 1945 Jaltan konferenssiin, jossa suurvallat sopivat sodanjälkeisestä Euroopasta ja pienet jäivät pöydän ulkopuolelle. Luukkasen mukaan Venäjä käänsi Abu Dhabin neuvottelut rauhasta Euroopan turvallisuusjärjestykseen ja tavoittelee Yhdysvaltojen vetäytymistä, Suomen irtoamista Natosta ja Baltian tyhjentämistä joukoista. Keskustelu kulkee Suomen vuoden 1944 irtautumisesta Kiinan ja Venäjän epäsuhtaiseen liittoon, Taiwaniin, sirukilpailuun ja hunaja-ansoihin ja päättyy Paasikiven oppiin: jos ei ole voimaa, sinua käsitellään kauppatavarana. Artikkeli tarkistaa jakson historialliset väitteet ja vertaa suurvaltaneuvotteluja silloin ja nyt.

Sami Miettinen

Jalta 2 Putin Xi Trump | Arto Luukkanen | Neuvottelija 423

Tiivistelmä: Helmikuussa 1945 Churchill, Roosevelt ja Stalin kokoontuivat Jaltalle sopimaan sodanjälkeisestä Euroopasta. Puola, jonka rajoista päätettiin, ei ollut pöydässä. Venäjän historian ja politiikan tutkimuksen dosentti Arto Luukkanen näkee samaa asetelmaa nyt, kun Donald Trumpin, Xi Jinpingin ja Vladimir Putinin kolmenvälistä tapaamista on valmisteltu Kiinaan. Hänen mukaansa Venäjä käänsi Abu Dhabin neuvottelut Ukrainan rauhasta Euroopan turvallisuusjärjestykseen, ja Eurooppa, jolla ei ole divisioonia, jää pöydän ulkopuolelle. Jakso kulkee Suomen vuoden 1944 irtautumisesta Kiinan ja Venäjän epäsuhtaiseen liittoon, Taiwaniin, sirukilpailuun, hunaja-ansoihin ja Euroopan sisäpolitiikkaan. Lopussa on Paasikiven oppi: jos sinulla ei ole voimaa, sinua käsitellään kauppatavarana.

Lukuohje. Tekstityksessä ei ole puhujamerkintöjä. Puhujat on päätelty keskustelun kulusta ja julkaisijan kuvauksesta. Luukkanen oli perussuomalaisten puoluesihteeri vuosina 2021–2023, ja jakso on kahden oikeistolaisen keskustelijan ajankohtaiskeskustelu, jossa arviot puolueista, poliitikoista ja mediasta ovat puhujien omia. Jakson historialliset väitteet on tarkistettu ja poikkeamat merkitty Tarkennus-huomautuksiin. Miettinen kertoo jaksossa omistavansa Nvidian osakkeita. Ajankohtaiset tapahtumat on tarkistettu siltä osin kuin niistä oli julkisia lähteitä 17.11.2026. Kolmen suurvallan tapaamista ei ollut nauhoitushetkellä pidetty eikä vahvistettu. Lopun analyysiosio on tämän artikkelin oma tulkinta, ei keskustelijoiden. Muutama nimettyihin henkilöihin kohdistuva heitto on jätetty pois, koska ne eivät liity jakson aiheeseen.

Luukkanen oli Neuvottelijassa edellisen kerran lokakuussa kirjallaan Venäjän vallanvaihdoksista (Miksi Putin ei voi näyttää heikkoutta?, Neuvottelija 417). Tämän jakson jälkeen keskustelu jatkui jäsenjaksossa Venäläiset kirjat (Sisäpiiri 173).

1. Kolme suurta ja voiman logiikka

Luukkanen kuvaa nykyisen kolmikon omalla tavallaan. Putin on hänen mukaansa “hajoavan imperiumin johtaja”, Trump “keski-ikäisen, gerontologisen imperiumin” johtaja ja Xi Jinping 1,6 miljardin ihmisen “superimperiumin” johtaja. Xi on hänen mukaansa juuri erottanut kenraaleja isolla kädellä, ja on kysytty, valitaanko nyt mukaan vain tottelevaiset kenraalit siltä varalta, että lähdetään Taiwaniin.

Kiinan armeijan puhdistukset ovat todellisia. Keskuksen sotilaskomission varapuheenjohtaja He Weidong erotettiin lokakuussa 2025, ja tammikuussa 2026 tutkinnan kohteeksi joutuivat komission varapuheenjohtaja Zhang Youxia ja Liu Zhenli. CSIS:n mukaan Xin rinnalle jäi komissioon käytännössä vain yksi kenraali. Tulkinta siitä, että puhdistukset valmistelevat Taiwanin operaatiota, on keskustelijoiden.

Jakson johtoajatus tulee Stalinilta. Kun Stalinille kehuttiin paavin vaikutusvaltaa, hän kysyi: “Montako divisioonaa paavilla on?” Luukkasen johtopäätös: jos on voimaa, sitä on, ja jos ei ole, “sua käsitellään kauppatavarana. Sä oot kuin karamellipussi silloin.”

Tarkennus. Sitaatti on peräisin Churchillin muistelmista. Churchillin mukaan Stalin sanoi sen Ranskan ulkoministeri Pierre Lavalille Moskovassa toukokuussa 1935. Muitakin versioita kerrotaan, joten sitaatti kannattaa esittää muodossa “Churchillin mukaan”.

2. Mitä Jaltalla oikeasti sovittiin

Miettinen pyytää Luukkasta selittämään nuoremmille, mikä alkuperäinen Jalta oli. Luukkasen mukaan “kolme suurta”, Churchill, Roosevelt ja Stalin, kokoontuivat Jaltalle “keväällä -45”, kun sota oli vielä kesken, ja sopivat tulevista etupiireistä. Hän kertoo klassisen hetken, jossa Churchill raapustaa paperille prosenttilukuja, esimerkiksi Romanian 70 prosenttia Neuvostoliitolle ja 30 lännelle, Jugoslavian tai Kreikan 50–50. Churchill pelasi hänen mukaansa “vanhanaikaista herrasmiessuurvaltapeliä”. Stalin ymmärsi vain sen, että siellä, missä on neuvostosotilaita, komento on hänen.

Luukkasen mukaan Stalin ei kuitenkaan vielä rysäyttänyt täyttä neuvostovaltaa. Politiikkana olivat kansanrintamat, joihin otettiin mukaan “niin sanottuja demokraatteja”, kunhan oltiin irti fasismista. Lukko kiertyi kiinni vasta 1946–1948, ja Churchill puhui rautaesiripusta Fultonissa. Yksityisesti Churchill olisi hänen mukaansa sanonut, että “taisimme tappaa väärän sian”.

Tarkennus. Jaltan konferenssi pidettiin 4.–11. helmikuuta 1945, siis talvella. Siellä hyväksyttiin julistus vapautetusta Euroopasta, joka lupasi vapaat vaalit. Lisäksi sovittiin Puolan itärajasta suunnilleen Curzonin linjan mukaan, Lublinin hallituksen “uudelleenjärjestelystä”, YK:n perustamiskokouksesta ja turvallisuusneuvoston veto-oikeudesta. Neuvostoliitto lupasi liittyä sotaan Japania vastaan, ja vastineeksi se sai Etelä-Sahalinin ja Kuriilit. Erillistä etupiirisopimusta Jaltalla ei allekirjoitettu.

Luukkasen kuvaama prosenttipaperi on prosenttisopimus, jonka Churchill ja Stalin tekivät Moskovassa 9.10.1944, neljä kuukautta ennen Jaltaa. Luvut olivat: Romania 90/10 Neuvostoliitolle, Kreikka 90/10 Britannialle, Jugoslavia ja Unkari 50/50, Bulgaria 75/25. Churchill itse kutsui paperia “tuhmaksi dokumentiksi”. Churchillin Fultonin rautaesirippupuhe pidettiin 5.3.1946. “Väärän sian” lauseelle ei Churchill-tutkimuksessa ole löydetty lähdettä, ja Richard Langworthin mukaan se on apokryfinen.

Potsdamissa (17.7.–2.8.1945) Stalin “katteli, että eihän täällä oo enää samoja äijiä”, kuten Miettinen sanoo: Roosevelt oli kuollut, Yhdysvaltoja edusti Harry Truman, ja Churchill vaihtui kesken konferenssin Clement Attleehen. Miettinen tiivistää Luukkasen ajatuksen Suomeen: Stalin kunnioitti sitä, missä hänellä oli sotilaita, ja Suomessa ei ollut.

3. Heikko Eurooppa jää pois pöydästä

Luukkasen mukaan nykytilanne on sama. Heikko eli Eurooppa, jolla on “lilliputtiarmeija, operettipataljoonat”, jätetään pois keskusteluista. Pienet maat kuten Suomi ja Norja ovat hänen sanoin “vaihtorahaa tai herkullinen jälkiruoka”. Hänen esimerkkinsä on Venäjän vaatimus, että Suomi lähtisi Natosta.

4. Suomen tie rauhaan 1944

Luukkanen kutsuu Suomen irtautumista sodasta “mielettömäksi suoritukseksi”. Vuonna 1943 kyseltiin, päästäisiinkö keskustelemaan. Maaliskuussa 1944 J. K. Paasikivi kävi salaa Moskovassa Carl Enckellin kanssa kuulemassa rauhanehdot Molotovilta. Molotov vaati saksalaisten poistamista Suomesta, mihin suomalaiset sanoivat, ettei se ole mahdollista. Pohjaksi tarjottiin Moskovan rauhaa. Molotov myönsi Luukkasen mukaan suomalaisten taistelleen urheasti, mutta “Moskova ei usko kyyneliin”. Paasikivi palasi ja vaati ehtojen hyväksymistä, mutta poliittinen johto katsoi, että armeija oli koskematon eikä ehdoissa ollut järkeä. Saksa sai tietää neuvotteluista “keittiön kautta”, ja Hitler vaati, että yhteydet katkaistaan.

Kesäkuussa alkoi suurhyökkäys. Suomalaiset perääntyivät ensin hämmentyneinä, mutta vastarinta koveni, ja ratkaiseva torjunta onnistui vasta Saksan avulla. Ribbentrop tuli Helsinkiin ja vaati poliittista sopimusta, johon Suomi ei ollut aiemmin suostunut. Ratkaisuksi keksittiin, että presidentti Risto Ryti antaa sitoumuksen henkilökohtaisesti: hänen johdollaan Suomi ei tee erillisrauhaa neuvottelematta Saksan kanssa. Luukkasen mukaan se oli “ovela temppu”, koska Hitler ei osannut ajatella, että joku luopuisi vallasta. Kun Neuvostoliitto tarvitsi joukkonsa hyökkäykseen Berliiniä kohti, Ryti erosi, rauhanehtoja pyydettiin uudelleen, ja Suomi säästyi miehitykseltä. Ehdottoman antautumisen vaatimuksesta luovuttiin, ja tilalle tuli valvontakomissio. Luukkasen mukaan kukaan päättäjistä ei ollut sotahullu, ja Stalingradin jälkeen kaikki miettivät, miten sodasta päästään pois.

Tarkennus. Paasikivi ja Enckell saapuivat Moskovaan 26.3.1944 ja tapasivat Molotovin 27.3. Täydet ehdot luovutettiin 29.3.: vuoden 1940 raja, saksalaisten joukkojen internointi, Petsamo ja 600 miljoonan dollarin sotakorvaukset (Yhdysvaltain ulkoministeriön asiakirjat). Kannaksen suurhyökkäys alkoi 9.–10.6.1944. Ribbentrop vieraili Helsingissä 22.–24.6., ja Rytin kirje on päivätty 26.6.1944. Ryti erosi 1.8., Mannerheim valittiin presidentiksi poikkeuslailla 4.8., ja välirauha solmittiin Moskovassa 19.9.1944. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Miettinen kysyy, olisiko Karjala voitu säilyttää vuonna 1939 vaihtamalla Itämeren saaria, ja mainitsee Juhana Torkin kanssa kirjoittamansa Neuvotteluvallan. Baltian maille kävi, kuten kävi, kun ne hyväksyivät neuvostojoukot maaperälleen, mutta Miettinen pohtii, olisiko sillä silti ostettu aikaa. Luukkasen mukaan Lapin sodassa vaihtoehtoja ei ollut: venäläiset vaativat verenvuodatusta heti, ja jos suomalaiset eivät toimisi, he olisivat valmiita “auttamaan”. Luukkanen kehuu maihinnousua Tornioon loistavaksi sotaliikkeeksi ja kertoo, että suomalaisten eteneminen pysähtyi, kun joukot löysivät saksalaisten varikolta konjakit.

Tarkennus. Tarina on dokumentoitu. Maihinnousu tehtiin Röyttään 1.10.1944, ja Ylen mukaan suomalaiset löysivät Tornion Pikku-Berliinin varikolta yhden Lapin suurimmista saksalaisten alkoholivarastoista. Jutun mukaan noin puolitoista pataljoonaa joutui humalaan.

5. Trumpin asema välivaalien jälkeen

Miettinen arvioi, että Putin on uudessa kolmikossa Stalinin asemassa ja että Trump on välivaalien jälkeen “vähän kuohittu”. Demokraatit voittivat hänen mukaansa välivaalit ja ovat pistämässä sotaministeri Pete Hegsethin viralta, kun saavat kamarit haltuunsa. Luukkanen muistuttaa, että presidentti on silti “kuin keisari tasavallassa”: hän johtaa asevoimia, voi käyttää veto-oikeutta ja voi toimia sotilaallisesti 60 päivää ennen kuin hänen on pyydettävä kongressilta hyväksyntää.

Tarkennus. Varhaisten tulosten mukaan demokraatit voittivat 3.11.2026 sekä edustajainhuoneen että senaatin. Uusi kongressi aloittaa tammikuussa. Demokraatit ovat sopineet ajavansa Hegsethin virkasyytettä, mutta viraltapano vaatisi senaatissa kahden kolmasosan enemmistön. Luukkasen 60 päivää viittaa vuoden 1973 War Powers Resolution -lakiin.

6. Abu Dhabi ja Venäjän vaatimukset Euroopalle

Luukkasen mielestä Abu Dhabin neuvotteluissa tapahtui “suuri vaihtotemppu”. Hän vertaa Putinia sarjakuvan Taika-Jimiin, joka tekee hypnoottisen liikkeen: puhe ei enää koskenut rauhaa vaan “juurisyitä” eli sitä, mitä Venäjä haluaa Euroopalta. Luukkasen tulkinnan mukaan Venäjä haluaa, että Yhdysvallat vetäytyy Euroopasta ja että Nato lupaa olla käyttämättä ydinpelotetta. Lisäksi Suomen pitäisi erota Natosta, mikä olisi poliittinen antautuminen, ja Baltian maista pitäisi viedä pois sotilaat ja tukikohdat. Ruotsiin Venäjä ei hänen mukaansa puutu. Eurooppa, jota Venäjä tavoittelee, on hänen mukaansa Napoleonin sotia edeltänyt Eurooppa: pieniä ruhtinaskuntia, joissa oligarkit voivat käydä “sikailemassa Ranskan rannikolla”. Kun Ukraina-niminen ruokalaji on syöty, tulee hänen mukaansa ruokalaji nimeltä Baltia.

Miettinen muistuttaa, että EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Kaja Kallas on pitänyt vaatimuksia maksimalistisena. Luukkasen mukaan Kallas on hyvä, mutta ongelma on, ettei hänellä ole voimaa.

Tarkennus. Yhdysvaltain, Ukrainan ja Venäjän kolmikantaneuvottelut pidettiin Abu Dhabissa 10.–11.11.2026, eikä niissä saatu läpimurtoa. Eurooppalaiset neuvottelivat Abu Dhabissa rinnakkain, mutta eivät istuneet kolmikantapöydässä (Kyiv Post). The Telegraph raportoi lokakuussa, että Moskova pyrkisi palauttamaan Naton joukkojen sijoittelun vuoden 1997 tasolle eli pois Puolasta, Baltiasta ja Suomesta. Se on uutistieto, ei vahvistettu virallinen kanta. Vaatimusta Yhdysvaltain täydestä vetäytymisestä tai Suomen erosta Natosta emme löytäneet julkisista lähteistä. Luukkasen luettelo on hänen tulkintansa Venäjän tavoitteista. Kallas torjui noin 9.11. ajatuksen “uudesta Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista” ja totesi, että sellainen on jo olemassa ja Venäjä on sitoutunut siihen (BusinessDay). Venäjän ulkoministeriön Aleksei Drobinin väläytti 11.11. kahdenvälisiä hyökkäämättömyyssopimuksia yksittäisten Nato-maiden kanssa. Tähän Luukkanen viittaa myöhemmin jaksossa.

7. Halukkaiden koalitio ilman sotilaita

Jos Yhdysvallat riisutaan Naton yhtälöstä, jäljelle jäävät Luukkasen mukaan Britannia, Ranska ja Saksa. Halukkaiden koalitiolle, joka “kuulostaa joltain pornofilmiltä”, laskettiin hänen mukaansa kokoon noin 10 000 sotilasta, kun Ukrainalla on aseissa 900 000. “Mitä tämmösellä sveitsiläiskaartilla tekee siellä Ukrainassa?” Lännellä olisi laivastoa ja ilmavoimia, mutta ei voimaa maalla. Rajaseudulla Puola ja Suomi ovat hänen mukaansa kohtuullisen vahvoja.

Tarkennus. Ukrainaan tulevan turvajoukon kooksi on julkisuudessa esitetty 10 000–30 000 sotilasta, ja se lähetettäisiin vasta tulitauon jälkeen. Lopullista lukua ei ole päätetty. Ukrainan joukkojen määrää emme tarkistaneet.

8. Venäjän voimat ja Baltia

Luukkasen mukaan Venäjän asevoimissa on 2,5 miljoonaa ihmistä, ja Ukrainan sota sitoo ne kaikki. Toisen maailmansodan Neuvostoliitto menetti miljoonia miehiä Umanin ja Kiovan motteihin vuonna 1941, ja ihmisiä riitti silti. Nyt Venäjä ei hänen mukaansa pysty mobilisoimaan, koska kansa ei halua sotaa, joka menee huonosti. Euroopan rinnalla Venäjä on silti iso voima. Putin rakentaa hänen mukaansa “systemaattisesti ja kärsivällisesti” suurta Venäjän imperiumia.

Miettinen on toista mieltä Venäjän voimasta. Hänen mukaansa kyse on bruttokansantuotteeltaan Italian kokoisesta maasta, jonka öljynjalostuksesta Ukraina on tuhonnut ohjuksilla kolmanneksen. Sotilaallisia kyvykkyyksiä on, mutta taloudellisia vähän. Hän ei näe Euroopan “pyllistelylle” katetta. Erimielisyys Venäjän todellisesta voimasta jää jaksossa auki. Puhujien luvut Venäjän asevoimien koosta ja öljyteollisuuden vaurioista on jätetty tarkistamatta.

9. Miksi länsiyhtiöt eivät pärjää Venäjällä

Miettinen ihmettelee Trumpin ja Hegsethin “kiinteistöpeliä”, jossa Venäjältä haettaisiin esimerkiksi Lukoilin ulkomaisia liiketoimintoja. Luukkasen mukaan historia opettaa toista. Kun Venäjä oli 1990-luvulla polvillaan, amerikkalaiset yhtiöt halusivat sen markkinoille, mutta ulkomaalaisia ei päästetty määräävään asemaan. Vähemmistöosuuksia sai, mutta aina niin, että omistajat voitiin potkaista ulos. Hän mainitsee BP:n esimerkkinä. Venäläiset suojelevat hänen mukaansa “mustasukkaisesti” kaasu- ja öljyvarallisuuttaan. Suomen esimerkkinä hän mainitsee Fortumin investoinnit Siperian sähköbisnekseen. Hänen mukaansa sinne meni kuusi miljardia veronmaksajien rahaa, jotka menetettiin. Lukua emme tarkistaneet. Hänen neuvonsa talousjohtajille: ottakaa mukaan historioitsija, joka muistuttaa, ettei maailmaa luotu eilen. Miettisen mukaan Kiina toimii teknologiassa samoin, ja Luukkasen sanoin: “Mauri on tehtävänsä tehnyt, mauri saa mennä.”

10. Nvidia, Taiwan ja hunaja-ansat

Miettinen nostaa esiin Nvidian toimitusjohtajan Jensen Huangin skandaalin. Hänen mukaansa Huangin ympäriltä alkoi juuri nyt löytyä “vakoojanaisia”, ja hän pitää ajoitusta epäilyttävänä, koska Nvidia on Taiwanin ja Yhdysvaltain siruyhteistyön silta. Miettinen kertoo omistavansa Nvidian osakkeita ja sanoo, että koko läntinen tekoälyimperiumi lepää yhden yhtiön varassa.

Tarkennus. The New York Timesin mukaan Yhdysvaltain tiedustelu epäili Kiinan valtiollisen turvallisuuden ministeriön käyttäneen Huangiin kohdistunutta hunaja-ansaa. Huang myönsi suhteen, Nvidian hallitus käynnisti selvityksen 8.11., ja NPR:n tietojen mukaan Huang erosi. NPR ei ollut itse vahvistanut NYT:n tietoja tiedustelusta. Kiina kiistää väitteet.

Luukkanen kertoo lukeneensa KGB:n käsikirjoja ihmisen taivuttamisesta. Ensin selvitetään heikkous: uhkapeli, huumeet, naiset tai “perverssit nautinnot”. Miehille rakennetaan hunaja-ansa, naisille “Romeo-ansa”, jossa poliitikon yksinäinen sihteeri kohtaa hurmaavan miehen. Hänen mukaansa seksi ei ole tärkeintä vaan se, että kohde kokee tulevansa kuunnelluksi ja rakastetuksi. Se on “tunteiden imitaatiota” ja “pahaa psykologiaa”.

11. Kiina muistaa Pekingin sopimuksen

Miettinen arvelee, että Xi voisi pelastaa “meidän tšuhnien” kohtalon, koska Venäjä vei aikanaan Mantšurian ja Kuriilit. Luukkasen mukaan Kiina muistaa historiansa. Vuoden 1860 Pekingin sopimuksessa venäläinen lähettiläs Nikolai Ignatjev sai Venäjälle valtavan alueen Itä-Siperiasta, ehkä Venäjän suurimman alueellisen voiton koskaan. Miettinen kutsuu sitä “käänteiseksi Alaskaksi”. Kiinalaisten mielestä alue kuuluu heille.

Kiinan ja Venäjän liitossa Venäjästä on Luukkasen mukaan tullut “nuorempi veli”. Jos Venäjä heikkenee tai siellä alkaa valtataistelu, Kiina käyttää sitä hyväkseen jo pelkillä vaatimuksilla. Hänen mukaansa Kiina ostaa venäläisen kaasun ja öljyn noin 66 prosentin alennuksella, koska sillä on varaa olla maksamatta markkinahintaa. Alennuksen suuruutta emme tarkistaneet. Luukkasen mukaan Kiina, Iran, Turkki ja Venäjä muodostavat “kelmien kerhon”, jossa muut käyttävät häpeilemättä hyväkseen Venäjän alennustilaa.

Tarkennus. Venäjän ja Kiinan rajasopimusten järjestys on toinen. Nertšinskin sopimus vuodelta 1689 suosi Qing-dynastiaa: Venäjä luopui siinä Amurin alueesta. Venäjä sai Amurin vasemman rannan Aigunin sopimuksella vuonna 1858 ja Ussurin alueen eli nykyisen Primorjen Pekingin sopimuksella vuonna 1860.

12. Turkki, Dugin ja maailmankatsomusten sota

Erdoğanin Turkki etenee Luukkasen mukaan Kaukasuksella niin kuin haluaa, ja Venäjä on joutunut nielemään senkin, että Turkki on ampunut alas venäläisen hävittäjän. Erdoğanin unelma on hänen mukaansa jonkinlainen Osmanien valtakunnan herättäminen aina Aleppoon asti. Miettinen haluaa antaa Turkille toivoa Atatürkin perinnön ja Nato-liittolaisuuden vuoksi. Luukkasen mukaan perintöä kunnioitetaan julkisesti mutta nakerretaan koko ajan.

Taiwanista keskustelijat kysyvät, onko Trump valmis myymään vanhat liittolaisuudet: Euroopan Venäjälle ja Taiwanin Kiinalle. Luukkasen mukaan kyse on maailmankatsomusten sodasta. Hän selittää, miten Aleksandr Dugin ja hänen piirinsä puhuvat “Gayropasta” ja “liberasteista” ja näkevät Euroopan dekadenttina, oman historiansa menettäneenä. Dugin kertoo Euroopalle, ettei Venäjä halua hyökätä, vaan haluaa Euroopan löytävän “historiallisen identiteettinsä”. Ukrainalle viesti on toinen: rakastamme teitä kuin veljiä, mutta tuhoamme teidät. Ideologisen siiven rinnalla on Konstantin Malofejevin ortodoksis-konservatiivinen suunta. Venäläiset oligarkit elävät Luukkasen mukaan itse aivan toisin: jahdeissa, huviloissa ja Toscanan viinitiloilla, kaukana Rockefellerien protestanttisesta työetiikasta.

13. Ranskan vaalit ja Marine Le Pen

Luukkanen ennustaa, että Ranskan presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen voittaa Marine Le Pen ja että äänestäjä valitsee hänet mieluummin kuin “räyhäkommunisti” Jean-Luc Mélenchonin. Le Penistä voi hänen mukaansa tulla kova nainen kuten Italian Giorgia Melonista. Miettisen mielestä Le Penin Venäjä-ystävällisyys häiritsee. Luukkasen mukaan se olisi Venäjälle suuri voitto, koska Ranskan ydinasearsenaali ei enää kohdistuisi Venäjään. Luukkasen arvio Le Penin voitosta on ennuste.

Tarkennus. Luukkasen huomio päivämääristä pitää paikkansa. Suomen eduskuntavaalit pidetään 18.4.2027, ja Ranskan presidentinvaalin ensimmäinen kierros on samana päivänä. Toinen kierros pidetään 2.5.2027.

14. Taiwanin puolustus ja tekoälykisa

Taiwan ei Luukkasen mukaan ole helppo pala Kiinalle. Saari on “kaiverrettu täyteen luolia”, taiwanilaiset haluavat puolustautua, ja salmi on vallihauta. Hänen mukaansa Kiina ja Venäjä vaikuttuivat siitä, miten Yhdysvallat tuhosi iskuissaan Iranin laivaston, ilmavoimat ja ohjukset. Läntinen sotilastekniikka on ehdoton, eikä divisioonista ole apua, jos niitä ei saada perille. Korean sodan kaltainen joukkohyökkäys ei hänen mukaansa enää toimi.

Miettisen mukaan Kiinalla on harvinaiset maametallit, robotiikka, energia ja tekoälyosaaminen. Hän kysyy, kumpi voittaa tekoälykisan, ja vastaa itse: “Never bet against Uncle Sam.” Hänen arvionsa mukaan Kiinan kommunistisen puolueen valvonta lamauttaa ihmisiä, ja kun tekoäly vie työpaikkoja, puolue ei pysty löytämään ihmisille töitä.

15. Zheng He, Itä-Intian kauppakomppania ja teknojätit

Luukkasen mukaan suurin ero Kiinan ja lännen välillä näkyy historiassa. Kiina löysi Intian noin 80 vuotta ennen Vasco da Gamaa, kun eunukkiamiraali Zheng He purjehti sinne suurella laivastolla. Kiinan hallinto päätti kuitenkin, ettei sellaista tarvita. Portugalissa ja Espanjassa kuninkaat tukivat löytöretkiä, ja länsimaiseen kulttuuriperimään kuuluu hänen mukaansa ekspansiivisuus, jonka moottori on rahanhimo. Miettinen nostaa esiin Itä-Intian kauppakomppanian ensimmäisenä osakeyhtiömuotoisena “venturena”. Hänen mukaansa Nvidian, Googlen ja SpaceX:n kaltaiset jätit ovat palanneet samaan rooliin, kun esimerkiksi Elon Musk voi sulkea ja avata Ukrainan Starlink-yhteyksiä.

Tarkennus. Zheng He saapui Calicutiin ensimmäisellä matkallaan vuosina 1405–1407, ja Vasco da Gama vuonna 1498. Ero on noin 90 vuotta. Englannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin osakeyhtiönä vuonna 1600, mutta vapaasti vaihdettavia osakkeita laski ensimmäisenä liikkeelle Alankomaiden VOC vuonna 1602.

16. Raha ratkaisee suurvaltojen diilit

Miettinen kysyy, heiluvatko “teknolordit” myös Jalta kakkosen kulisseissa. Luukkasen mukaan suurissa diileissä raha on aina se, mikä “määrää valssin tahdin”. Trump haluaa hänen mukaansa näyttävän diilin, koska hänellä on kaksi vuotta aikaa piirtää nimensä historiaan. Miettisen mielestä Xin heikkous on ideologinen: hän ei ole antanut Jack Man kaltaisten yrittäjien nousta, joten Kiinalta puuttuvat “aikamme Rockefellerit”, joita se voisi lähettää neuvottelemaan.

17. Taivaan mandaatti, Mao ja Deng

Luukkasen mukaan Kiinassa tällaiset oligarkit ovat mahdottomia, koska niitä ei voi hallita. Hän selittää vanhan ajatuksen taivaan mandaatista (tianming): hallitsija on taivaan poika, jonka velvollisuus on hallita hyvin ja ilman korruptiota. Jos hän rikkoo velvollisuuden, mandaatti otetaan pois. Klassinen esimerkki on Zhou-dynastia, joka korvasi pahan Shang-dynastian. Dynastiat nousevat ja laskevat talonpoikaiskapinoiden kuten Punaisten kulmakarvojen ja Taiping-kapinan myötä.

Xi on Luukkasen mukaan tehnyt itsestään hallitsijan, jonka kaltainen ei ollut edes Mao Zedong. Nykyhallinnon mukaan Maossa oli “yhdeksän hyvää ja yksi paha”. Kulttuurivallankumouksen rikokset tunnustetaan, ja nälänhädässä kuoli hänen mukaansa 60 miljoonaa ihmistä. Deng Xiaopingin uudistukset löysivät isänmaallisen kiinalaisen idean uudelleen: maatalous loi alkupääomat, ja kapitalismi sallittiin puolueen valvonnassa. Venäjällä perestroikan luovasta sekasorrosta ei syntynyt mitään uutta, koska sen ei annettu syntyä. Luukkasen johtopäätös on, että Kiinan kyky muuttua on paljon Venäjän kykyä dynaamisempi.

Tarkennus. Kahdessa kohdassa on sekaannus. Kiinan kommunistisen puolueen vuoden 1981 päätöslauselman mukaan Maon ansiot ovat “ensisijaisia” ja virheet “toissijaisia”, ja yleisesti tunnettu kaava on Dengin “70 prosenttia oikein, 30 prosenttia väärin”. “Yhdeksän sormea vastaan yksi” oli Maon oma sanonta, jolla hän puolusti suurta harppausta vuonna 1959. Suuri nälänhätä vuosina 1959–1961 johtui suuresta harppauksesta, ei kulttuurivallankumouksesta (1966–1976). Kuolonuhriarviot vaihtelevat 15–30 miljoonasta Frank Dikötterin vähintään 45 miljoonaan.

18. Stalinin rehabilitointi ja rintama vankileirinä

Stalin on nyky-Venäjällä Luukkasen mukaan rehabilitoitu “suureksi ja viisaaksi johtajaksi” ja isännäksi (hozjain). Samalla rehabilitoidaan terrorin käyttö. Hän muistuttaa, miten Molotov sanoi vanhoilla päivillään, että oli hyvä tuhota oppositio ennen sotaa, koska muuten se olisi sodan aikana “mankunut ja vinkunut”.

Tarkennus. Molotov puolusti vuoden 1937 puhdistuksia “viidennen kolonnan” poistamisena Feliks Tšujevin haastattelukirjassa Molotov Remembers (1993). Lainaus on Luukkasen vapaa muotoilu.

Nykyinen vankileiri on Luukkasen mukaan Ukrainan rintama: ensin vankilaan, sitten rintamalle. Miettinen kertoo, että Venäjä on poistamassa niin sanottuja ruumisarkkurahoja, ja Luukkasen mukaan se on herättänyt mutinaa, koska moni sotilaan vaimo odotti korvausta.

Tarkennus. Kyse on alueellisista leikkauksista, ei liittovaltion päätöksestä. Ukrainska Pravdan mukaan esimerkiksi Baškortostan pudotti kuolleen sotilaan omaisille maksettavan summan kahdesta miljoonasta ruplasta sataan tuhanteen, Orenburg lopetti maksut kesäkuun lopun jälkeen kuolleista ja Saratov leikkasi niitä kymmenesosaan 1.11.2026 alkaen.

19. Pieni isänmaa ja babuškojen valta

Luukkasen mukaan venäläiset näkevät maansa kahdella tavalla. Suurelle isänmaalle ollaan lojaaleja, mutta tärkein on “pieni isänmaa”: läheisimmät ystävät, joiden kanssa jutellaan keittiönpöydän ääressä ja joiden puolesta tehdään melkein mitä tahansa. Suurelta isänmaalta ei odoteta mitään. Venäläinen yhteiskunta on hänen mukaansa julkisesti miesten mutta kodin sisällä matriarkaatti, jossa babuška pitää kuria.

Esimerkkinä babuškojen voimasta hän kertoo vuodesta 2005, jolloin valtio korvasi eläkeläisten etuuksia rahalla ja nosti esimerkiksi julkisen liikenteen hintoja. Eläkeläiset lähtivät kaduille, eikä heitä uskallettu lyödä, koska vanhan naisen lyöminen on Venäjällä huonoa karmaa. Hallitus käänsi kelkkansa nopeasti. Miettinen kysyy, pitäisikö lännen hunaja-ansojen sijaan “geimata babuškaenergiaa” Putinia vastaan, kun sotaan tarvitaan nyt Pietarin ja Moskovan pojanpoikia.

Tarkennus. Etuuksien rahaksi muuttanut laki 122-FZ tuli voimaan 1.1.2005 ja johti suurimpiin mielenosoituksiin vuoden 2000 jälkeen. Moskova ja eräät muut alueet palauttivat etuuksia, ja Putin lupasi ilmaisten matkojen palaavan ja eläkkeiden nousevan (Al Jazeera). Hallitus perääntyi osittain.

Luukkanen mainitsee myös Krasnodarin eläkeläisten “Putinin armeijan”, joka olisi kutsunut Elon Muskin muuttamaan Venäjälle. Tällaista tapausta emme löytäneet. Vuonna 2019 krasnodarilaiset yrittäjät kutsuivat Muskin mainostaululla ja musiikkivideolla liiketoimintafoorumiin, ja hän osallistui siihen etäyhteydellä (The Moscow Times).

20. Saksan pitäisi herätä

Luukkasen mukaan maailma ei ole koskaan kunnioittanut heikkoja, ja Euroopan perusta on Saksa. Saksaa on hänen mukaansa “paapottu ja pidetty kapaloissa” sodan jälkeen, ja nyt sen pitäisi kasvaa valtiollisesti aikuiseksi ja ottaa vastuunsa. Britanniassa vaalijärjestelmä tuottaa voittajalle murskaavan enemmistön, jolla voidaan säätää rajuja lakeja nopeasti. Saksan kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit pyyhkäistään hänen mukaansa sivuun, kun keskiluokan kapina alkaa. AfD:n eristäminen ei hänen mielestään toimi, ja suomalaisten kokemuksen mukaan vaalivoittajalle pitää antaa vastuuta. Miettinen lisää Saksan ongelmiin kaasupolitiikan Putinin kanssa, ydinvoimaloiden sulkemisen ja autoteollisuuden vaikeudet.

21. Rajalaki, Tanner ja järkidemarien perintö

Kotimaasta keskustelijat ottavat esiin SDP:n kokouksen ja rajalain. Luukkasen mukaan puoluejohto linjasi, että ministeriksi haluavat äänestävät lain puolesta. Hänen mielestään aikuisuuden vaatimus, jota Väinö Tanner aikanaan edusti, on palaamassa demareihin. Tanner uskalsi vuonna 1918 vastustaa valkoista komentoa, neuvotteli Stalinin kanssa silmästä silmään ja piti Luukkasen mukaan suomalaisen työväenliikkeen länsimaisena ja demokraattisena. “Hän pelasti suomalaisen demokratian.” Siksi Stalin teki hänestä “pahulaisen”. Miettinen kertoo yllättyneensä siitä, että historiasta löytyy “järkidemareita”, jotka olivat sota-ajan hallituksessa ja rakensivat osuustoimintaliikettä. Luukkanen kehuu myös Kalevi Sorsaa taitavaksi kirjoittajaksi ja kertoo omana puoluesihteerin aikanaan perustaneensa Sorsan mallin mukaan perussuomalaisiin työryhmiä.

Luukkanen toivoo jonkinlaista lustraatiota eli lähimenneisyyden kriittistä tutkimista. Esimerkiksi hän ottaa kaasuputkihankkeet: hänen mukaansa olisi selvitettävä, miten tietyt ihmiset saivat Venäjän valtiolta tai sen lähellä olevilta yhtiöiltä rahaa edistääkseen niitä. Media ei hänen mukaansa uskalla tarttua aiheeseen. Väite on yleinen, eikä se nimeä ketään.

Tarkennus. Rajalain jatkon äänestystulosta emme löytäneet. Vuonna 2025 laki hyväksyttiin äänin 168–29, ja SDP:n kuusi kansanedustajaa sai luvan äänestää vastaan. Krista Kiuru oli yksi heistä, eikä hän ole kommentoinut asiaa (Verkkouutiset).

22. Paasikivi, Porkkala ja karamellipussi

Jakson lopussa palataan Paasikiveen. Kun Porkkala palautettiin ja YYA-sopimusta jatkettiin, osa vaati Luukkasen mukaan, että myös Karjala pitäisi saada takaisin. Paasikiven vastaus oli suunnilleen: ottakaa joku amerikkalainen sotilaspoika avuksi, niin homma on hoidossa. Stalin puolestaan vastasi rajojen palauttamista koskeviin pyyntöihin: kirjoittakaa siitä Pietari Suurelle. Luukkasen johtopäätös toistaa jakson alun: ilman voimaa olet karamellipussi, eikä se auta, että toiminta on YK:n peruskirjan vastaista. “Se ei auta yhtään, se itku.”

Tarkennus. YYA-sopimus allekirjoitettiin 6.4.1948. Porkkalan palauttamisesta sovittiin syyskuussa 1955, ja alue luovutettiin takaisin 26.1.1956, samalla kun YYA-sopimusta jatkettiin (valtioneuvosto).

Miettinen kertoo kommentoineensa aikanaan Ylelle Suomen Nato-prosessia ja Erdoğania: neuvottelu alkaa siitä, että ylipäätään pääsee pöytään. Joko olet pöydässä tai et, ja jos et ole, asia ei etene. Luukkasen mukaan pöydän ulkopuolella olet “kahvikuppi, josta puhutaan”. Eurooppaa ei hänen mukaansa nyt kutsuta pöytään, vaan sille on katettu viereen lastenpöytä, jossa jaetaan “limskaa ja pullaa”. Hän kysyy, tehtiinkö vuoden 2022 jälkeisenä etsikkoaikana mitään. Miettisen vastaus on, että Suomella on kyvykkyyksiä ja nyt pitää panna neuvottelijat pöytään ja katsoa Stalineja silmiin “Väinö Tannerin katseella”. Lopuksi Miettinen nostaa esiin Ranskan, joka on Euroopan suurin velallinen: jos siellä tulee eurokriisi, se ei ole Kreikka, Irlanti tai Portugali vaan Ranska.

Analyysi: suurvaltaneuvottelut 1944–1945 ja nyt

Tämä osio on artikkelin oma tulkinta. Se perustuu yllä tarkistettuihin tietoihin, mutta keskustelijat eivät ole esittäneet sitä tässä muodossa.

1. Rinnastus Jaltaan osuu pöytään, ei sopimukseen. Jaltalla kolme liittolaista oli voittamassa sotaa yhteistä vihollista vastaan, ja ne sopivat järjestyksestä, jonka ne aikoivat yhdessä ylläpitää. Kiinan Shenzheniin APEC-kokouksen yhteyteen suunnitellussa tapaamisessa (KSAT/AP) kolme kilpailijaa istuisi pöytään, ja yksi niistä on itse sodan osapuoli. Samankaltaisuus on rakenteessa. Jaltalla päätettiin Puolan rajoista ilman Puolaa, ja Abu Dhabissa eurooppalaiset neuvottelivat rinnakkaishuoneissa, eivät kolmikantapöydässä. Siksi rinnastus toimii, vaikka itse sopimusta ei vielä ole.

2. Paperi pitää sen verran kuin voima maastossa. Jaltan julistus vapautetusta Euroopasta lupasi vapaat vaalit, ja Moskovan prosenttipaperi jakoi vaikutusvallan Balkanilla. Luukkasen huomio Stalinista on tässä keskeinen: siellä, missä seisoivat neuvostosotilaat, päätti Stalin, kirjattiin paperille mitä tahansa. Neuvottelijan kielellä sopimuksen sisältö on vähemmän tärkeä kuin osapuolten vaihtoehdot, jos sopimusta ei noudateta. Euroopalla, jonka turvajoukoksi on esitetty 10 000–30 000 sotilasta, on tässä mielessä heikko neuvotteluasema, ja Luukkasen “divisioonat” ovat sen mittari.

3. Suomi 1944 on esimerkki pienen osapuolen neuvottelutaidosta. Suomen irtautumisessa oli kolme tekijää, jotka toistuvat neuvottelukirjallisuudessa. Ensinnäkin yhteys pidettiin auki jo maaliskuussa, vaikka ehdot hylättiin. Toiseksi neuvotteluasema parani, kun rintama vakautui kesällä: torjuntavoitto ja Neuvostoliiton tarve siirtää joukkoja Berliinin suuntaan muuttivat Moskovan laskelman ehdottomasta antautumisesta välirauhaan ilman miehitystä. Kolmanneksi Rytin henkilökohtainen sitoumus Ribbentropille oli rajattu valtuutus: se sitoi vain presidentin, joten se raukesi, kun presidentti vaihtui. Luukkanen kutsuu sitä “ovelaksi tempuksi”. Hinta oli kova: vuoden 1940 rajat, Petsamo, 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset, Porkkalan vuokra ja myöhemmin Rytin vankeustuomio.

4. Kahdenväliset tarjoukset ovat kiilan lyömistä. Venäjän ulkoministeriön ehdotus kahdenvälisistä hyökkäämättömyyssopimuksista yksittäisten Nato-maiden kanssa noudattaa samaa logiikkaa kuin vuoden 1944 prosenttipaperi: kokonaisuus pilkotaan osiin, joista neuvotellaan yksi kerrallaan. Kun pieni osapuoli suostuu erilliseen diiliin, se vahvistaa neuvottelukumppaninsa asemaa kaikkia muita vastaan. Paasikiven “karamellipussi” on tämän vastakohta. Pieni osapuoli välttää kauppatavaraksi joutumisen vain, jos sillä on oma voima tai liittolainen, jonka voima lasketaan sen voimaksi. Luukkasen mukaan Venäjän vaatimus Suomen erosta Natosta olisi juuri tämän poistamista.

5. Avoin kysymys on Yhdysvaltain hinta. Keskustelijat kysyvät, onko Trump valmis myymään Euroopan Venäjälle ja Taiwanin Kiinalle, ja jättävät kysymyksen auki. Myös artikkeli jättää sen auki. Vuonna 1945 Yhdysvallat sai Jaltalla Neuvostoliiton lupauksen sotaan Japania vastaan ja tuen YK:lle. Nyt vastaavaa vaihtokauppaa ei ole julkisesti esitetty. Luukkasen mukaan Trump haluaa näyttävän diilin ennen kuin hänen aikansa loppuu. Sen sisältö ratkaisee, toistaako historia itseään vai vain rimmaa sen kanssa.

Mitä jaksosta jää käteen

Luvut

Jakson tiedot. Neuvottelija 423, julkaistu 17.11.2026, kesto 1:20:19, YouTube-id fFBld_dRTiY. Vieraana Arto Luukkanen, isäntänä Sami Miettinen. Artikkeli perustuu isännän omaan suomenkieliseen tekstitykseen ja julkaisijan luettelemiin 44 lukuun. Jatko jäsenjaksossa Venäläiset kirjat (Sisäpiiri 173).

Lähteet


Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English