Neuvottelija · Artikkelit

EP112 · Yhteiskunta · 2021-12-15

Sanna Marinin anteeksipyyntö | Kortesuo, Puopolo | Neuvottelija 112

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo ja Ivan Puopolo pohtivat Viikon viisasteluklubin jälkeen, milloin anteeksipyyntö on paikallaan ja milloin se on virhe. Kortesuon sääntö kulkee läpi koko jakson: anteeksi pyydetään silloin, kun on loukattu omaa kohderyhmää, ei silloin, kun loukkaantuja ei koskaan ollut asiakas. Afrikan tähti on esimerkki kohusta, jossa vaikeneminen kannatti, ja Telian vastaus somepainostukseen esimerkki oikeasta ulostulosta. Sanna Marinin tapauksessa erottelu tuottaa kaksi eri johtopäätöstä: bumerikommentista olisi Kortesuon mukaan pitänyt pyytää anteeksi, koska demareilla on paljon suurten ikäluokkien äänestäjiä, kun taas tietoisesti provosoivasta Instagram-julkaisusta anteeksi pyytäminen olisi Puopolon mielestä epäjohdonmukaista. Puopolo lisää oman asemansa eron: hän ei elä kansansuosiosta, pääministeri elää. Keskustelu käy läpi pääministerin poikkeuksellisen tarkan luupin, Anneli Jäätteenmäen muotoseikkavirheen, Katri Kulmunin eron ja Touko Aallon tapauksen sekä kysymyksen, onko kyse sukupuolesta vai persoonasta ja asemasta. Lopuksi Kortesuo vertaa anteeksipyyntöä lahjaan, jota ei voi vaatia, ja keskustelu päätyy siihen, mitä tapahtuu toimitukselle, joka vetäytyy validista julkaisupäätöksestä somepaineen takia. Julkaistu 15.12.2021.

Sami Miettinen

Sanna Marinin anteeksipyyntö | Kortesuo, Puopolo

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 112 Sami Miettisen vieraina ovat viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo Hämeenlinnasta ja Ivan Puopolo. Jakso on nauhoitettu Viikon viisasteluklubin jälkeen, jossa arvioitiin pääministeri Sanna Marinin viestintää joulukuun 2021 yökerhokohun jälkeen. Aiheena on anteeksipyyntö viestinnän välineenä, ja jakson arvo on siinä, että Kortesuo antaa kysymykseen säännön eikä pelkkää mielipidettä. Sääntöä testataan yrityksiin ja poliitikkoihin, ja Marinin kohdalla se tuottaa kaksi eri vastausta. Lopuksi puhutaan siitä, miksi vaadittu anteeksipyyntö on vallankäyttöä ja mitä tapahtuu toimitukselle, joka perääntyy somepaineen alla. Julkaistu 15.12.2021.

Lukuohje. Jakso arvioi istuvan pääministerin ja nimettyjen entisten ministerien toimintaa viestinnän näkökulmasta. Molemmat vieraat ovat kommentaattoreita, eikä kukaan arvioiduista ole paikalla vastaamassa. Näkemykset on attribuoitu puhujille silloin, kun litteraatio sen ratkaisee, ja muuten ne on kirjoitettu keskustelun näkemyksinä. Artikkeli käsittelee viestinnän mekaniikkaa eikä ota kantaa siihen, kuka oli asiassa oikeassa.

Älä pyydä anteeksi — paitsi joskus

Miettinen muistuttaa, että hän keskusteli aiemmin Ivan Puopolon ja Tere Sammallahden kanssa anteeksipyynnöstä yrityspuolella, ja silloin suositus oli olla pyytämättä: kohu on yleensä niin ala-arvoinen, että anteeksipyynnöstä seuraa vain ongelmia. Puopolo vahvistaa linjansa ja sen syyn:

Se on ehkä minun tapa toimia ja se jollain lailla varmaan tukee minun imagoa ja brändiä, että tuo sanoo suoraan, eikä se pyydä anteeksi.

Henkilökohtaisessa elämässä hän pyytää anteeksi, kun todella tuntee olevansa väärässä, mutta julkisesti niin ei ole hänen mukaansa käynyt kertaakaan.

Keskustelussa yhteiskunnallinen keskustelu kuvataan valtataisteluksi. Jos jokin strategia — esimerkiksi uhriutuminen ja loukkaantuminen — havaitaan toimivaksi, sitä käytetään, mutta se toimii vain niin kauan kuin muut nöyristelevät. Anteeksipyytämättömyys vie siltä aseet.

Afrikan tähti ja Telia

Sama logiikka toimii puhujien mukaan yrityksissä. Afrikan tähden kustantaja ei ottanut kohuun mitään kantaa, ja sitä pidetään jaksossa loistavana ratkaisuna: jos peli olisi vedetty markkinoilta, kriitikot olisivat haistaneet veren, ja väärä strategia olisi hyvin todennäköisesti vienyt koko bisneksen alaspäin. Raja tulee vastaan vasta, kun on tehty jotain oikeasti pahaa — “ei riitä tämmöiset mitättömät jutut kuin Geisha-patukat”. Jakson mukaan Afrikan tähden myynti päinvastoin kasvoi suoraselkäisyyden ansiosta.

Toinen esimerkki on Telia, jonka työntekijä oli sanonut jotain törkeää kommunisteista. Twitterissä alkoi tägäily ja maalittaminen, ja yhtiöltä vaadittiin toimia. Telia vaikeni ja twiittasi lopulta, että sen työntekijät nauttivat sanan- ja mielipiteenvapaudesta eikä yhtiö puutu heidän yksityiselämäänsä. “Tämä oli paras mahdollinen ulostulo, mitä voi tehdä, eikä pyytää anteeksi.”

Kortesuon sääntö: oma kohderyhmä

Miettinen kysyy Kortesuolta, milloin viestintätoimistojen tuttu neuvo — pyydä anteeksi, ole aito äläkä anna osittaista anteeksipyyntöä — on oikea. Kortesuon vastaus on jakson tärkein anti:

Mä kannatan anteeksipyyntöä, jos minä olen loukannut omaa kohderyhmääni, juuri minun asiakkaitani.

Afrikan tähti ei hänen mukaansa loukannut ketään asiakasta, koska pelin ostajat pitävät siitä, eikä ole järkeä pyytää anteeksi joltakulta, joka ei koskaan osta tuotteita. Hän havainnollistaa makkaratehtaalla: jos tehtailija halveksisi vegaaneja ja vegaani ilmoittaisi, ettei enää osta makkaraa, hän ei ollut ostanut ennenkään. Jos makkara taas olisi pahaa — Kortesuo muistaa lapsuutensa kohun, jossa makkarasta löytyi sonnin sukuelimiä — anteeksi pyydetään makkaransyöjiltä.

Arkielämän rinnastus täydentää sääntöä: jos joku kadulla loukkaantuu kävelytyylistäsi, kokisitko velvollisuudeksesi pyytää anteeksi — vai ajattelisitko, että hän tarvitsee ammattiapua?

Marin: kaksi tapausta, kaksi vastausta

Poliitikolla peli ei mene aivan näin, Miettinen huomauttaa. Kortesuon mukaan oleellista on juuri kohderyhmä, ja bumerikohussa Marin unohti sen:

Hän unohti, että suuria ikäluokkia on hänen äänestäjinään ihan pirun paljon. Demareilla on tosi paljon suurten ikäluokkien boomereita.

Siitä olisi Kortesuon mukaan pitänyt pyytää anteeksi, ja hänen mukaansa seuraavassa gallupissa huomattiin, että demarit olivat menettäneet yli 50-vuotiaiden suurten ikäluokkien äänestäjiä.

Puopolo erottaa toisen tapauksen. Kun Marin teki Instagram-julkaisun, hän on varmasti tiennyt sen provosoivan luonteen, vaikkei olisi suoraan tarkoittanut loukata ketään:

Se tavallaan tuntuisi järjenvastaiselta, että sä pyytäisit anteeksi sellaista asiaa, jonka olet itse tietoisesti saanut aikaan.

Puopolo vertaa sitä omiin videoihinsa: kun hän tietää etukäteen, että joku pillastuu, “pillastukoon”. Hän lisää kuitenkin ratkaisevan eron:

Mä oon tässä eri asemassa kuin Sanna Marin sen takia, että Sanna Marinin elanto tulee kansansuosiosta.

Siksi pääministerin kannattaa hänen mukaansa ottaa käyttöön kaikki strategiset keinot suosion palauttamiseksi, vaikka se näyttäisi epäjohdonmukaiselta. Puopolo kuvaa myös poliittisen pelin logiikkaa three strikes -sääntönä: yökerhokohusta Marin sai hänen arvionsa mukaan ensimmäisen strikensa, ja julkinen anteeksipyyntö on kuin rasti ruutuun, jolla virhe legitimoidaan. Jatkuva anteeksipyytely luo hänestä kuvan siitä, että “toi sössii koko ajan”.

Pääministeri on oman luokkansa luupin alla

Vastaväitteen mukaan pääministeri on silti aivan omassa luokassaan. Ministerit ovat tarkan luupin alla, mutta kun keskustan Lintilä sössi samassa kohussa, siitä tuli yksi uutinen:

Se ei liity hänen sukupuoleensa eikä ikäänsä vaan sen asemaan.

Pääministeri on keskustelun mukaan mahdottoman tehtävän edessä, eikä nelivuotiskaudesta selviä ilman tällaisia kohuja. Jahtaamiselta se varmasti tuntuu, “mutta demokratia toimii niin, että itse olet hakeutunut siihen”, ja median tehtävä on olla vallan vahtikoira.

Antti Rinteen eroa käytetään esimerkkinä siitä, mikä kohussa ratkaisee: yksityiskohdat olivat monimutkaisia, mutta puhujan mukaan ratkaisevaa oli, että hänen katsottiin teknisesti puhuneen eduskunnalle muunneltua totuutta. Johtopäätös on, että pääministerin on koko ajan varmistettava, ettei hänen aiemmin sanomastaan löydy valhetta — nimenomaan eduskunnalle valehtelu on se paha.

Jäätteenmäen muotoseikkavirhe

Keskustelussa todetaan, että suuri osa pääministerin energiasta menee sen varmistamiseen, ettei tee yhtäkään muotovirhettä. Anneli Jäätteenmäelle kävi juuri niin: yllättäen ja pyytämättä tulleen faksin tiedon hän olisi saanut pääministerinä joka tapauksessa, jos olisi vain pyytänyt. Koska tieto tuli väärää reittiä, se oli muotoseikkavirhe, jolla hänet kaadettiin, ja ensimmäisen naispääministerin kausi jäi poikkeuksellisen lyhyeksi. Ruotsin ensimmäinen naispääministeri ohitti sen: “se oli seitsemän tuntia”.

Yksi vieraista huomauttaa, että keskusta on ollut kohussa hiljaa. Taustalla voivat olla poliittiset intressit — se ei halua hallituksen kaatuvan — mutta myös se, että Lintilä itse sössi samassa yhteydessä.

Kulmuni, avustajat ja suoraselkäisyys

Miettinen nostaa esiin avustajien roolin pelinappuloina. Katri Kulmuni hankki puhekoulutusta — Miettinen puhuu noin 50 000 eurosta — Kortesuon kilpailijalta, ja tilauksen oli tehnyt avustaja, mutta Kulmuni erosi. Miettisestä “demarityyli”, jossa avustaja heitetään bussin alle, olisi hoitanut asian.

Keskustelussa todetaan, ettei Kulmuni oikeastaan tehnyt virhettä vaan erosi “hirveän kuuliaisesti” vähäpätöisin perustein, mihin Marin ei suostu. Pääministerin asemassa vaaditaan puhujan sanoin “tiettyä kusipäisyyttä”: annat mennä, vaikka kaikkea tulee koko ajan. Toisaalta Kulmunin eroa pidetään “hiton suoraselkäisenä tekona”, ja hänen ennustetaan palaavan — maakuntavaaleissa tulee comeback. Miettinen tiivistää asetelman: Marin on lähempänä Puopolon no apologies -kulmaa, Kulmuni oli pehmein ja Jäätteenmäki välissä. Puopolo on samaa mieltä.

Sukupuoli vai persoona ja asema

Miettinen kysyy, onko kyse sukupuolesta, kun kaikki esimerkit ovat naisia. Vastaus on, että kyse on persoonasta, vaikka miehet ovat keskimäärin konfliktihakuisempia ja sietävät konfliktia paremmin. Esimerkkeinä höykytystä kestävistä mainitaan Ilkka Kanerva, joka on mennyt monen kriisin läpi, ja Paavo Väyrynen — “korkki aina pinnalla”. Marinin puolustukseksi todetaan, että arvostelijat käyttävät hänen naiseuttaan ja ikäänsä perusteettomasti aseina, mutta niin kävi myös Kulmunille.

Kortesuo ei usko sukupuolen selittävän asiaa. Hän muistuttaa Lenita Airistosta, jolle koko Suomi suuttui tämän haukuttua suomalaisten valkoisia tennissukkia, eikä tämä pyytänyt anteeksi:

Enemmän kysymys on persoonasta ja sitten kysymys on roolista ja asemasta.

Hän viittaa Puopolon esimerkkiin: et voi ensin tehdä terävää ja provokatiivista videota ja sitten pyytää anteeksi, jolloin joka toinen video on anteeksipyyntövideo. Ratkaisevaa on myös, mistä anteeksi pyydetään:

Mun mielestä se on oikeasti aika anteeksiantamaton virhe, että pääministeri jättää hiton ministeripuhelimen kotiin.

Kova muija ja pääministeri-instituution ravistelu

Marinia kuvataan keskustelussa “tietyllä tavalla kovaksi muijaksi”, joka ei välitä ja painaa menemään — hyvä ominaisuus pääministerille, koska poliittiset vastustajat käyttävät jokaisen tilaisuuden kaataakseen. Puhujan mukaan Marin kuitenkin omalla käytöksellään generoi kohuja: kesällä mediassa oli jo puhuttu juhlista ja “Bile-Sanna”-lempinimestä, joten hän itse olisi ollut varovaisempi lähtemään julkisille paikoille.

Marin on sanonut haluavansa ravistella pääministeri-instituutiota, ja keskustelun mukaan hän tekee sitä toimimalla kuten toimisi, jos ei olisi pääministeri. Kysymys kuuluu, onko instituutio “ihan tolleen ravisteltavissa”. Suomalaiset äänestäjät odottavat valtionjohdolta konservatiivisuutta, ja alemmallakin tasolla. Esimerkkinä otetaan vihreiden silloisen puheenjohtajan Touko Aallon baarikohu, jonka puhuja liittää Aallon eroon — se on puhujan tulkinta. Samalla todetaan, ettei homobaarissa juhlimisessa sinänsä pitäisi olla mitään ongelmaa, eikä se tuskin loukannut vihreiden äänestäjiä.

Välitiivistys on selvä: jos loukkaat omiasi asiassa, jolla on merkitystä, harkitse anteeksipyyntöä; jos vastustaja vain huutelee sivusta, kannattaa pitää oma arvo.

Anteeksipyyntö on kuin lahja

Vieraat kääntävät kysymyksen Miettiselle, joka pyytää leikillään anteeksi kaikkia yli 110 jakson loukkauksia ydinseuraajakunnaltaan — muille hän ei pyydä. Kortesuo kertoo pyytäneensä yrittäjänä asiakkailta henkilökohtaisesti anteeksi esimerkiksi myöhästyneitä koulutusmuistiinpanoja. Julkisesti hän pyytäisi anteeksi poliitikkona, jos olisi loukannut äänestäjiään:

Anteeksipyyntö parhaimmillaan ja aidoimmillaan on se, että sä pyydät henkilökohtaisesti jotain siltä, jota sä oot loukannut. Ja julkinen anteeksipyyntö tarvitaan silloin, kun loukattuja on monta.

Kortesuon vertaus on jakson kantava ajatus. Anteeksipyyntö on kuin lahja: jos pyydät erikseen kylpytakkia lahjaksi, se ei ole enää lahja vaan palvelus. Anteeksipyynnön täytyy tulla pyytämättä ja yllättää. Aito anteeksipyyntö on hänen mukaansa “maailman tasa-arvoisin teko”, koska kaksi yksilöä tai heimoa haluaa jatkaa yhteiseloa — samoin ratkotaan aviokriisit. Vaatimus on toista:

Mutta se, että vaadin anteeksipyyntöä ja sitten toinen pyytää anteeksi, mutta minä en anna. Sehän on ihan puhdasta vallankäyttöä.

Keskustelussa rinnastetaan tämä kunnioituksen vaatimiseen: kunnioitusta ei synny käskemällä, ja esimerkkinä mainitaan Twitter-video, jossa vähemmistöryhmän edustaja vaati kiihtyneenä kunnioitusta. Miettinen liittää ajatuksen Francis Fukuyaman kirjaan Identity: yhteiskunnassa on perustason kunnioitus, joka kuuluu kaikille, mutta identiteettiin perustuvan erityiskunnioituksen vaatiminen painaa nollasummapelissä muut alemmas.

Journalismi ja painostukseen alistuminen

Loppuosa on jakson painavin. Yksi vieraista kertoo olevansa pöyristynyt siitä, miten helposti anteeksipyyntöjä annetaan, “varsinkin journalisteilta”. Vaikka suoraan ei pyydettäisi anteeksi, toimitus voi seuraavalla kerralla jättää aiheen käsittelemättä, jotta loukkaantujat eivät loukkaantuisi taas — käytännössä se on alistumista painostukseen. Esimerkkinä mainitaan Helsingin Sanomien kolumni, joka arvosteli humanistisia tieteitä: puhujan mukaan muutaman historioitsijan Twitter-ryöpytyksen jälkeen lehdessä oli seuraavana päivänä anteeksipyynnöt, eikä lehti hänen arvionsa mukaan kirjoita aiheesta kriittisesti lähimpään kymmeneen vuoteen. Silloin lehti menettää uskottavuutensa nopeasti, koska tiedetään, että se suojelee yhtä ryhmää.

Miettinen piirtää asetelman: jos valta-asemasta on loukattu omia ydinkannattajia, voi olla oikein nöyrtyä. Jos taas kovaääninen vähemmistö vaatii keksityn nöyryytyksen perusteella sinua alempaan asemaan, “sitä ei pidä tehdä”.

Johtajuus katoaa, jos linja muuttuu joka kohussa

Viimeinen teesi koskee kaikkea johtamista. Organisaatiolla, oli se yritys tai media, on johto, joka päättää linjasta ja strategiasta:

Jos joka kerta oma linja muuttuu siitä, kun joku suuttuu jossain, niin mun toiminta-alani pienenee koko ajan, mun johtajuus kutistuu, mä en ole enää oman laivani kapteeni.

Journalismissa sama tarkoittaa julkaisupäätöksiä. Ne tehdään journalistisin perustein: onko asia merkittävä, kiinnostaako se yleisöä, ovatko faktat kunnossa. Jos vastaukset ovat myönteisiä ja juttu julkaistaan, “sen jälkeen riippumatta mistään siitä ei enää vetäydytä”. Puhujan mukaan nyt vetäydytään jatkuvasti täysin valideista päätöksistä somemyllyn takia — vaikka todellisuudessa kyse on vain muutaman ihmisen palautteesta.

Huomio lähteestä: artikkeli on päivitetty 18.10.2026 jakson MacWhisper-litteraatiolla ja julkaisijan omalla lukujaolla, ja kaikki 17 lukumerkkiä osuvat litteraation repliikkien alkuun. Litteraatiossa ei ole puhujamerkintöjä, joten puhujat on päätelty asiayhteydestä: Puopolo viittaa omaan brändiinsä, videoihinsa ja siihen, ettei elä kansansuosiosta; Kortesuo vastaa Miettisen hänelle osoittamiin kysymyksiin ja puhuttelee Puopoloa nimeltä Airisto-esimerkin yhteydessä. Pääministerin luuppia, Rinnettä, Jäätteenmäkeä, Kulmunin eroa, sukupuolta, Bile-Sanna-kohua, Aaltoa, journalismia ja johtajuutta koskevissa puheenvuoroissa puhuja ei selviä varmasti, joten ne on kirjoitettu keskustelun näkemyksinä. Jakson alussa on noin 45 sekunnin esimakukooste myöhemmistä kohdista (15:20 ja 19:23). Humanistisia tieteitä arvostelleen kolumnin kirjoittajan nimi on litteraatiossa epäselvä, eikä kertomusta lehden anteeksipyynnöistä ole voitu varmentaa, joten nimeä ei mainita. Keskustelussa vihjataan myös epätarkkuuksiin illanvieton aikajanassa; tätä vahvistamatonta vihjausta ei ole toistettu.

Jakson tiedot. Neuvottelija 112, julkaistu 15.12.2021, kesto 25 minuuttia 11 sekuntia. Vieraina Katleena Kortesuo ja Ivan Puopolo (vieraskortit ja muut jaksot), haastattelijana Sami Miettinen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 112 (julkaistu 15.12.2021) Sami Miettisen vieraina ovat viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo ja Ivan Puopolo aiheena anteeksipyyntö kriisiviestinnässä Sanna Marinin joulukuun 2021 yökerhokohun jälkeen. Keskeiset havainnot: Puopolon linja on olla pyytämättä julkisesti anteeksi, mikä tukee hänen brändiään; yrityspuolella vaikeneminen kannattaa, kun painostajat eivät ole asiakkaita — Afrikan tähti ei ottanut kohuun kantaa ja Telia vastasi somepainostukseen, että sen työntekijöillä on sanan- ja mielipiteenvapaus; Kortesuon sääntö on, että anteeksi pyydetään silloin, kun on loukattu omaa kohderyhmää, ei silloin, kun loukkaantuja ei koskaan ollut asiakas; Marinin bumerikommentista olisi Kortesuon mukaan pitänyt pyytää anteeksi, koska demareilla on paljon suurten ikäluokkien äänestäjiä ja seuraavassa gallupissa heitä menetettiin, kun taas tietoisesti provosoivasta Instagram-julkaisusta anteeksi pyytäminen olisi Puopolon mielestä järjenvastaista; Puopolon mukaan pääministerin asema eroaa hänen omastaan, koska pääministerin elanto tulee kansansuosiosta; pääministeri on aivan oman luokkansa luupin alla, ja median tehtävä on olla vallan vahtikoira; Anneli Jäätteenmäen kaatoi muotoseikkavirhe, Katri Kulmunin eroa pidetään sekä tarpeettoman kuuliaisena että suoraselkäisenä, ja Touko Aallon tapaus kertoo äänestäjien konservatiivisuudesta; Kortesuon mukaan kyse ei ole sukupuolesta vaan persoonasta, roolista ja asemasta, ja ministeripuhelimen jättäminen kotiin on aidosti vakava virhe; anteeksipyyntö on kuin lahja, jota ei voi vaatia, ja vaadittu anteeksipyyntö, jota ei anneta anteeksi, on Kortesuon mukaan puhdasta vallankäyttöä; toimitus, joka vetäytyy validista julkaisupäätöksestä somepaineen takia, menettää uskottavuutensa, ja johtajuus katoaa, jos linja muuttuu joka kohussa. Aiheeseen liittyvät jaksot: Puopolon Viikon viisasteluklubi | Tere Sammallahti, Ivan Puopolo ja Sanna Marinin synkät pilvet | Ivan Puopolo.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English