Neuvottelija · Artikkelit

EP115 · Työkalut · 2022-01-02

23 Minuuttia | Arto Koskelo | Neuvottelija 115

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Arto Koskelo teki kymmenen vuoden uran viinialalla ja päätyi Iltalehden viinikirjoittajaksi. Myöhemmin hän lopetti radiotyön ja päätti, ettei tee enää ikinä mediaa, mutta pandemian alettua hän perusti Jussi Heikelän kanssa toukokuussa 2020 23 Minuuttia -kanavan. Kanava ohitti 20 000 tilaajaa ja kiri viime metreillä Ivan Puopolon ohi. Koskelo purkaa formaatin logiikan suoraan: viisi jaksoa viikossa on hänen sanoillaan huumekauppiaan taktiikka, jolla ohjelmasta tulee osa kuulijan aamurutiinia, ja lauantain tyhjä kohta täytetään Patreonissa. Nimi on tahallaan valittu ärsyttävä pariton luku, joka herättää kysymyksen ja vastaa työmatkan mittaa. Miettinen tunnustaa olevansa varovaisempi: hän ei sano vaikeita asioita itse vaan kysyy ne vierailtaan. Puhetta riittää myös Malinen-efektistä tilaajakäyrissä, määrittelyvallasta, YouTuben katoavista kommenteista ja kaupallistamisesta pitkillä kumppanuuksilla. Välissä on pitkä sivupolku kelloihin, ja jakso päättyy viiniin. Julkaistu 2.1.2022.

Sami Miettinen

23 Minuuttia | Arto Koskelo

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 115 Sami Miettinen haastattelee Arto Koskeloa, joka tekee Jussi Heikelän kanssa 23 Minuuttia -kanavaa. Miettinen käynnistää kunnianosoituksena 23 minuutin ajastimen, ja jakso on kahden kanavanpitäjän kollegiaalinen keskustelu: miksi viisi jaksoa viikossa, miksi juuri 23 minuuttia, miten tilaajakäyrät kasvavat ja mitä YouTube tekee kommenteille. Mukana on rehellinen vertailu kahdesta tavasta käsitellä vaikeita aiheita, pitkä sivupolku kelloihin ja lopuksi viini, jonka parissa Koskelo teki kymmenen vuoden uran. Julkaistu 2.1.2022.

Media, jota ei pitänyt enää tehdä

Koskelon ja Heikelän yhteistyö syntyi sattumalta, pandemian ansiosta. Koskelo oli ollut puoli vuotta sapattivapaalla. Hän oli lopettanut radiotyönsä ja todennut, ettei tee enää ikinä mediaa: “Nyt riitti, että tavallaan kivaa, mutta mä teen jotain järkevää.”

Sitten pandemia iski, ja Heikelä pyysi hänet vieraaksi silloiseen ohjelmaansa. Kipinä mediantekoon löytyi uudelleen, ja Koskelo ehdotti yhteistä kokeilua. Heikelä oli avoin, ja toukokuussa 2020 perustettiin Heikelä–Koskelo 23 Minuuttia -kanava.

Ajastin jakson alussa on Miettisen vitsi, mutta Koskelo ottaa sen vakavasti. Hän vertaa aivoja perunoiden keittäjään, joka oppii tietämään kypsyyden katsomatta kelloa:

Kun tehdään viisi jaksoa viikossa, niin mä väitän, että mä todennäköisesti osuisin kymmenen sekunnin sisään siinä kohtaa, missä se aika tulee täyteen.

Testiin hän ei kuitenkaan suostu, koska sanottuaan näin hän epäonnistuisi varmasti.

Kasvukäyrät ja Malinen-efekti

Miettinen perusti Neuvottelija-kanavan suunnilleen samoihin aikoihin. Edellisenä keväänä hän oli noin viidessä tuhannessa tilaajassa, ja 23 Minuuttia oli vielä hänen alapuolellaan. Sen jälkeen hän näki “semmoisen raketti-ilmiön”: kanava ylitti 20 000 tilaajaa ja meni jopa Ivan Puopolon kanavan ohi.

Miettinen kuvaa oman käyränsä avoimesti:

Kun Tuomas Malinen tulee, niin mulla tulee semmoinen parisataa viiva viissataa tilaajaa lisää siinä aina, ja se mun käyrä on ihan Tuomas Malinen funktio aika pitkälti.

Muuten hänen kanavansa kasvaa noin kymmenen tilaajaa viikossa, 23 Minuuttia satasen viikossa. “Melkein joka päivä”, Koskelo vastaa. Hänkin tunnistaa Malinen-efektin: Tuomas Malinen oli heidän vieraanaan vuoden alussa ja “räjäytti potin”. Sitä ennen seuraajia oli vähän, ja Koskelo kiittää Malista siitä, että tämä “sai sytytettyä lampun”.

Kahden juontajan formaatti ja aamurutiini

Miettinen kertoo puhuneensa kanavallaan kerran yksin, eikä se ollut kovin onnistunut. Hänellä on aina vieras, joskus kaksi tai kolme. 23 Minuutissa formaatti on kahden juontajan keskustelu, jota Miettisen mukaan käyttävät usein myös Futucast ja Puheenaihe. Vieraita 23 Minuutissa yritetään saada kerran viikossa, mutta Koskelon mukaan siinä “onnistutaan surkeasti”, ja tällä hetkellä vieras on noin joka toinen viikko.

Julkaisutahdin Koskelo selittää suoraan:

Se on sellainen huumekauppiaan taktiikka, että kun julkaistaan viisi jaksoa viikossa, niin sitten parhaimmillaan ihmiset varttaa meidät osaksi heidän vaikka aamurutiinejaan.

Toisto luo hänen sanoillaan “positiivisen riippuvuussuhteen”. Kun lauantaina ei tule mitään, kuulija on vähän vieroitusoireissa, ja siihen vastaa Patreon: pienellä kuukausimaksulla saa kerran kuussa tehtävät erikoisjaksot. “We gots to get paid”, Koskelo sanoo. Miettinen kertoo kuuntelevansa ohjelmaa Apple Podcastsista aamukuudelta.

Mistä aiheet tulevat ja miksi niitä tehdään

Miettinen kysyy, onko taustalla tuotantokoneisto, joka poimii uutiset ja kirjoittaa käsikirjoituksen. “Meillä on kymmeniä ihmisiä tässä”, Koskelo vitsailee, ja kertoo sitten totuuden: hän on uutisfriikki, jolla on “vähän sellainen addiktiivinen suhde koko tietovirtaan”. Aivot rakentavat jatkuvasti synteesejä, ja ohjelma on tapa purkaa tätä vimmaa, joka olisi hänessä joka tapauksessa.

Miettinen huomauttaa, että hän itse viittaa usein omiin aiempiin vieraisiinsa, kuten Tuomas Maliseen tai Henrik Husmaniin, ja ohjaa näin katsojia vanhoihin jaksoihin. 23 Minuutissa toistuvat sen sijaan sisäpiirin vitsit. Koskelon mukaan ohjelma on viihdettä, jonka on tarkoitus keventää “eksistenssiä, joka itsessään on jo valmiiksi aika tuskainen kokemus”.

Vakavampi motiivi on huoli Suomen suunnasta:

Jollain tavalla tuntuu aika yksipuoliselta ne äänet, mitä keskusteluissa sitten tulee esiin.

Koskelo haluaa nostaa esiin katvealueiden aiheita ja vaikeita kysymyksiä, “ettei me ainakaan lipsahdettaisi tästä enemmän vasemmalle, ja enemmän yksimielisyyteen”. Hänen liberalisminsa ei tavoittele yksimielisyyttä: ihmisten arvot törmäävät, ja siitä syntyy kaoottinen ja eripurainenkin tasapaino, “mutta siitä syntyy jotain kaunista”.

Kaksi tapaa käsitellä vaikeita asioita

Miettinen kutsuu tätä Overtonin ikkunan raivaustyöksi: valtavirta kallistuu vasemmalle, ja jonkun on käännettävä keulaa oikealle. Sitten hän tekee tunnustuksen omasta tyylistään. Hän sanoo olevansa “vielä vähän pelkuri” ja elävänsä usein vieraidensa kautta. Kun Koskelo muistuttaa, että hän on sentään kutsunut Tuomas Malisen, Miettinen vastaa:

Mä en sano niitä vaikeita asioita, mä vaan kysyn häneltä.

“Se johtuu siitä, että sä oot herrasmies, etkä roisto”, Koskelo vastaa. Tästä keskustelu siirtyy kelloihin.

Kellot: Platonin idea ranteessa

Miettinen on ottanut mukaan Jaeger-LeCoultre Master Geographic -kellonsa, koska tiesi, että Koskelolla on “herrasmiehen piirteitä”. Koskelon ranteessa on sattumalta saman merkin kello.

Koskelo myöntää, että hänelläkin on kelloihin “epäterve suhde”: hän katsoo kellojuttuja varmaan puoli tuntia päivässä, vaikkei ymmärrä mekaniikasta mitään. Hän rakastaa “sveitsiläisten tonttujen” rakentamaa mekaniikkaa, ei kvartsia:

Se on jotain sellaista Platonin ideaa, sellaista tietynlaista ikiaikaista kauneutta.

Kun yhden elementin paikkaa kellotaululla mietitään tuhansia tunteja, syntyy harvinaista täydellisyyttä, joka tuottaa hänelle mielenrauhaa ja jopa euforiaa. Hän uskoo pienten, “pappamaisten” kellojen tulevan takaisin ja tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että nelikymppinen voisi kantaa sellaista häpeämättä. Hänen kellossaan on kääntyvä kotelo ja toinen kellotaulu: “Sillä ei tee mitään. Se on mahtavaa.”

Kolme hienoa merkkiä ovat hänen mukaansa Jaeger-LeCoultre, Rolex ja A. Lange & Söhne. Rolexia moni pitää “öykkärikellona”, mutta harrastajat arvostavat sitä, vaikka se on “miljoona kelloa vuodessa -jättiläinen”. Saksalainen Lange & Söhne tekee ehkä 5 000 kelloa vuodessa, “eli jokainen kello on kuin lapsi lähtisi maailmalle”. Miettinen valittaa, että hänen Lontoosta ostamansa kello on ollut kahdesti huollossa Sveitsissä ja kestänyt “jumalattoman kauan”. Patek Philippe jää listalta pois yhdestä syystä: “Jos mulla olisi Patek, niin mä sanoisin, että Patek.”

Miksi juuri 23 minuuttia

Nimestä on Koskelon mukaan monta tarinaa, “ja ne on kaikki valhetta”. Lähimpänä totuutta on se, että 23 on “ihan vaan valittu ärsyttävä pariton luku”, jossa on piilossa kysymys: miksi 23? Toinen peruste on käytännöllinen: kesto vastaa työmatkaa, ja se on määrä tietoa, jonka ihmiset jaksavat ottaa vastaan ilman, että se alkaa tuntua ponnistelulta. Kolmas on vitsi: arvovaltaisten instituutioiden, kuten 60 minuuttia -ohjelman, rinnalle tehtiin oma tekele. Netistä Koskelo on löytänyt kirjoituksen, joka liitti luvun vapaamuurareihin, ja kutsuu sitä “erittäin kiehtovaksi katsaukseksi konepellin alle”.

Kenelle määrittelyvalta kuuluu

Miettinen kysyy vaikeamman kysymyksen. Kun Overtonin ikkunaa raivataan valtamedian “rahtilaivan” vetäessä vasemmalle, on varottava lipsumasta “liian synkille vesille”, koska siitä rangaistaan identiteettipoliittisesti: yksi jakso satojen joukossa leimaa kaikki. Onko tällaista tahrintaa tullut vastaan?

“Yllättäen kyllä ei tule”, Koskelo vastaa. Hän on odottanut sitä, mutta sitä ei ole näkynyt. Hänen mukaansa kyse on siitä, annetaanko määrittelyvalta radikaaleille tahoille, jotka haluavat leimata kaikki SDP:stä oikealle fasisteiksi, rasisteiksi tai kansallissosialisteiksi:

Halutaanko me antaa määrittelyvaltaa heille vai pidetäänkö me se itsellämme?

Jos jaksoista löytyy jotain, mikä oikeuttaa leiman, siitä voi puhua. Pelkkien mielikuvien varassa leimaamisen “leikkiä” hän ei leiki. Hän myöntää kuitenkin seuraavansa ajan ilmapiiriä huolestuneena liberalismin näkökulmasta. Miettisen lääke on huumori: hyväntuulisesti puhuvalle on vaikeampi olla ilkeä, ja se on “aika vahva suojakilpi”.

Katoavat kommentit ja linkit

Miettinen on huomannut, että kriittinen kommentti tililtä, jolla ei ole historiaa, omaa kanavaa tai aiempia kommentteja, vilahtaa näkyvissä noin kolme sekuntia ja katoaa. Hänen mielestään YouTuben algoritmi suojaa tässä tekijöitä “jännästi”. Koskelo on huomannut, että 15–20 prosenttia kommenteista katoaa, ja kuulijat luulevat hänen sensuroivan.

Hänen linjansa on selvä: hän poistaa vain sen, minkä tunnistaa heti laittomaksi, kuten tappouhkaukset. Puolentoista vuoden aikana he ovat Heikelän kanssa poistaneet yhteensä “alle yhden käden sormien määrän” kommentteja. Miettinen sanoo samaa ja arvioi, että katoaminen korreloi sen kanssa, ettei nimimerkillä ole historiaa.

Linkit ovat vielä pahempia: Miettisen mukaan tarvitaan “aika god status”, jotta linkki pysyy kommentissa kahta sekuntia pidempään. Hän sai kerran oman videonsa linkin läpi Puopolon edelliseen Viisasteluklubiin ja ihmetteli, että “nyt mulla on pitoa”. Keskusteluyhteisöistä Miettinen kertoo Neuvottelijan parin tuhannen hengen Facebook-ryhmästä. Koskelolla on Patreonissa muutama sata ihmistä, ja muuten keskustelu halutaan pitää YouTuben kommenttikentässä, “mutta never say never”.

Kaupallistaminen ilman yksittäisiä postauksia

Miettinen ihmettelee, että kanava on kasvanut puolessa vuodessa noin 15 000 tilaajaa mutta kaupallisia yhteistöitä näkyy vähän. Koskelo kertoo ensin kisasta Ivan Puopolon kanssa: algoritmin mukaan he olivat tulossa 20 000 tilaajan maaliin käsi kädessä, mutta 23 Minuuttia “koukkasi ohi” viimeisellä metrillä, “eikä edes douppausta”. Kun Miettinen mainitsee heidän suositun jaksonsa Jethro Rostedtin kanssa, Koskelo myöntää, että se oli kaupallinen yhteistyö.

Meillä on kapitalistinen sydän, pieni sydän, joka sykkii kapitalismia.

Kaupallistamista ei ole kiirehditty, koska luvut olivat pieniä, eikä haluttu “tiristää kivestä vettä”. Nyt mietitään mallia, ja suunta on selvä: pitkäaikaiset kumppanuudet toimijoiden kanssa, jotka jakavat samoja arvoja. Yksittäisiä Instagram-postauksia ei haluta, vaan “pitkäkestoisia, matalan intensiteetin, pidemmän jatkuvuuden yhteistyötä”. Niitä Koskelo odottaa näkyvän seuraavana vuonna.

Mainoksista kumpikin on samaa mieltä: videon keskeltä katkaisevat, ohittamattomat mainokset Koskelo poistaa käytöstä. Miettinen vitsailee, että ehkä Malisen jaksot voisi niillä “miinoittaa”, mutta myöntää lopettavansa itsekin katsomisen, jos mainos keskeyttää. “Kamelin selkä katkeaa yllättävän helposti”, Koskelo sanoo.

Kymmenen vuotta viiniä ja Hermitagen kukkula

Lopuksi Miettinen kysyy, mitä muuta Koskelolle kuuluu. Koskelo teki kymmenen vuoden uran viinialalla, päätyi Iltalehden viinikirjoittajaksi, työskenteli kansainvälisellä tasolla ja on kirjoittanut muutaman kirjan. Jossain vaiheessa ura alkoi tuntua läpi pelatulta hedelmäpeliltä: hän olisi voinut jatkaa mukavasti vielä 20 vuotta, “koska sehän on hirveän kiva ala”. Hän kuitenkin halusi lisätä vaikeusastetta, “heitti helvettiin koko sen uran” ja alkoi kuulostella, mitä haluaa tehdä seuraavaksi. 23 Minuuttia on hänen mukaansa syntynyt tästä prosessista: halusta keskustella yhteiskunnasta ja kantaa kortensa kekoon.

Miettinen ehdottaa viiniteemaista jaksoa yhdessä kauppakorkeakoulun aikaisen opiskelukaverinsa kanssa, jolta hän tilaa usein jouluviinit ja joka kerran yllätti hänet pullolla Hermitagen viiniä, jota Miettinen ei ole raaskinut juoda. Viini maistuu Koskelolle yhä yksityisesti.

Jakso päättyy Koskelon anekdoottiin siitä, “millä tavalla maailma on pilalla ikuisesti”. Hän seisoi Hermitagen kukkulan juurella, viinimaailman pyhässä paikassa, ja ranskalaiset nuoret joivat siellä Jack Daniel’sia kokiksella.

Huomio lähteestä: artikkeli on päivitetty 18.10.2026 jakson MacWhisper-litteraatiolla ja julkaisijan omalla lukujaolla. Litteraatiossa ei ole puhujamerkintöjä, joten puhujat on päätelty asiayhteydestä. Artikkelin aiempi versio oli antanut Koskelolle havainnon, ettei yksin puhuminen toimi; litteraatiossa sen sanoo Miettinen omasta kanavastaan. Samoin Overtonin ikkunan raivaustyö on Miettisen nimitys 23 Minuutin työlle, ja Koskelo kuvaa omaa motiiviaan liberalismin kautta. Määrittelyvaltaa koskeva kysymys liittyy leimaamiseen eikä kommenttien moderointiin. Litteraation “Jetro” on Jethro Rostedt. Yksi henkilönnimi jäi äänitteessä epävarmaksi, eikä sitä ole arvattu: Miettisen opiskelukaveri, jonka kanssa hän ehdottaa viinijaksoa. Myös viinikauppa, josta Miettinen tilaa jouluviininsä, jää nimeämättä.

Jakson tiedot. Neuvottelija 115, julkaistu 2.1.2022, kesto 23 minuuttia 29 sekuntia. Vieraana Arto Koskelo (vieraskortti ja muut jaksot), haastattelijana Sami Miettinen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 115 (julkaistu 2.1.2022) Sami Miettinen haastattelee Arto Koskeloa, joka tekee Jussi Heikelän kanssa 23 Minuuttia -kanavaa. Keskeiset havainnot: Koskelo lopetti radiotyön ja päätti olla tekemättä enää mediaa, mutta perusti pandemian alettua Heikelän kanssa kanavan toukokuussa 2020; kanava ohitti 20 000 tilaajaa ja kiri viimeisillä metreillä Ivan Puopolon ohi; Miettisen kasvukäyrä on hänen omien sanojensa mukaan “Tuomas Malisen funktio”, sillä Malisen jakso tuo 200–500 tilaajaa, ja Malinen räjäytti myös 23 Minuutin kasvun vieraillessaan siellä; viisi jaksoa viikossa on Koskelon sanoin “huumekauppiaan taktiikka”, joka tekee ohjelmasta osan kuulijan aamurutiinia, ja lauantain tyhjä kohta täytetään Patreonin kuukausittaisilla erikoisjaksoilla; nimi 23 on tahallaan valittu ärsyttävä pariton luku, joka herättää kysymyksen ja vastaa työmatkan mittaa; Koskelon motiivi on liberalismi ja huoli keskustelun yksipuolisuudesta, kun taas Miettinen sanoo, ettei hän sano vaikeita asioita itse vaan kysyy ne vierailtaan; leimaamisessa kysymys on Koskelon mukaan siitä, annetaanko määrittelyvalta radikaaleille; YouTube näyttää piilottavan historiattomien tilien kommentit, ja Koskelon mukaan 15–20 prosenttia kommenteista katoaa, vaikka he ovat itse poistaneet puolessatoista vuodessa alle viisi kommenttia; kaupallistaminen tapahtuu pitkäkestoisilla kumppanuuksilla yksittäisten postausten sijaan; sivupolkuina Jaeger-LeCoultre, Rolex ja A. Lange & Söhne sekä Koskelon kymmenen vuoden ura viinialalla ja Iltalehden viinikirjoittajana. Aiheeseen liittyvät jaksot: Puheenaihe ja 200 jaksoa | Rami Kurimo, Leevi Leivo ja Puopolon Viikon viisasteluklubi | Tere Sammallahti, Ivan Puopolo.

Jakson kulku

Osastot: Työkalut ja toteutukset · Markdown: index.md · In English