Sisäpiiri 14 · Talous · 2023-08-08

Saudi-Arabiassa expattina ja pahin bisnesmoka | Katariina Komulainen | Neuvottelija Sisäpiiri 14

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Katariina Komulainen kertoo EP206:n jatkoksi sarjayrittäjän kahdesta ääripäästä. Ensin reilu vuosi yrittäjänä Saudi-Arabiassa, jossa hän rakensi kiihdyttämöille suunnattua ohjelmistoalustaa asiakkainaan Egypti, Jordania, Libanon ja Oman, ja jonka pääomasijoittajana oli katarilainen sheikki. Sitten koronakeväänä kolmessakymmenessä päivässä pystyyn pantu koirien yllätyslaatikko, jonka 15 000 euron varasto seisoo yhä Vantaalla. Epäonnistumisen syy on jakson arvokkain kohta ja Komulainen nimeää sen itse: raha meni tuotteeseen eikä markkinointiin — ja kumpikaan perustajista ei omistanut koiraa.

Sami Miettinen

Saudi-Arabiassa expattina ja pahin bisnesmoka | Katariina Komulainen | Neuvottelija Sisäpiiri 14

Tiivistelmä: Sisäpiirijakso jatkaa siitä, mihin Rakennusliitto yrittäjien kimpussa | Neuvottelija 206 jäi, mutta vaihtaa aiheen kokonaan. Katariina Komulainen kertoo sarjayrittäjän kahdesta ääripäästä: reilusta vuodesta yrittäjänä Saudi-Arabiassa ja siitä bisnesmokasta, joka kirvelee yhä.

Jakson arvokkain kohta on epäonnistuminen, ja Komulainen erittelee sen itse. Koronakeväänä hän ja hänen paras ystävänsä pystyttivät kolmessakymmenessä päivässä koirien yllätyslaatikon. Raha meni tuotteeseen eikä markkinointiin, ja varastossa Vantaalla seisoo yhä noin 15 000 euron edestä koiranleluja. Kumpikaan perustajista ei omista koiraa.

Lukuohje

Tämä on Sisäpiirin lyhyt jatkojakso, ei itsenäinen analyysi, ja se kannattaa lukea sellaisena. Kesto on alle yhdeksän minuuttia, sävy on kevyt ja aiheet vaihtuvat nopeasti. Varsinainen asia — rakennusalan osuuskuntamalli ja Euro Workin rakenne — on pääjaksossa.

Artikkeli poimii jaksosta kaksi asiaa, joilla on arvoa pääjaksosta riippumatta: mitä suomalaisen yrittäjän kannattaa tietää Lähi-idän kiihdyttämömarkkinasta, ja miksi hyvä tuote epäonnistui. Loppu on kirjattu sellaisena kuin se on, eli rupatteluna.

1. Reilu vuosi Saudi-Arabiassa

Komulainen muutti takaisin Suomeen noin puoli vuotta ennen jakson äänitystä oltuaan reilun vuoden yrittäjänä Saudi-Arabiassa.

Ilmastosta hän antaa tiiviin arvion: kesällä 53 astetta, mutta “talvella on yllättävän hyvä”.

Miettinen kytkee maan kanavan aiempaan jaksoon: hän on tehnyt jaksoja Lamorin toimitusjohtajan Mika Pirneskosken kanssa, ja Lamor toimii Saudi-Arabiassa Aramcon suuntaan. Siellä kyse on öljyvahinkojen torjunnasta — varautumisesta öljyvuotoihin.

Työkulttuurista Komulainen sanoo vain sen, mikä on hänen omaa havaintoaan: “paljon miehiä ja aivan eri työkulttuuri.” Ystävänsä luonnehdinnan hän toistaa sellaisenaan — “hattivattimaailma” — ja se jää jaksossa vitsiksi eikä analyysiksi.

2. Mitä hän siellä rakensi

Tämä on jakson konkreettisin liiketoimintasisältö, ja se jää helposti muun alle.

Yritys teki kiihdyttämöille suunnattua ohjelmistoalustaa: koko kiihdyttämön toiminta digitalisoidaan, automatisoidaan ja keskitetään yhteen järjestelmään. Alusta oli moduloitu, joten asiakkaan ei tarvinnut ostaa koko kokonaisuutta — esimerkiksi pelkkä mentorointiosuus oli mahdollinen.

Asiakkaita tuli Egyptistä, Jordaniasta, Libanonista, Saudi-Arabiasta ja Omanista.

“Kaikki nämä tuli nähtyä, ja miten siellä tehdään bisnestä on hyvin eri tapa kuin Suomessa.”

Rahoituspuolelta yksi yksityiskohta kannattaa panna merkille, koska se kertoo markkinan rakenteesta enemmän kuin mikään yleisluonnehdinta: yhtiön pääomasijoittajana oli katarilainen sheikki.

Sivuhuomio, joka on artikkelin oma. Kiihdyttämöiden hallinnointiin myytävä ohjelmisto on epätavallisen kapea tuote, ja sen asiakaskunta on määritelmällisesti pieni ja julkisrahoitteinen. Että se kannatti rakentaa juuri Lähi-idässä, kertoo alueen kiihdyttämöbuumin mittakaavasta kyseisinä vuosina. Jakso ei käsittele tätä, eikä artikkeli väitä tietävänsä, miten alustalle lopulta kävi.

3. Kieli, ja yksi väärinymmärrys jota kannattaa oikaista

Komulainen opetteli arabiaa työn ohessa ja sanoo osanneensa loppua kohti “jo vähän enemmän”. Jaksossa hän luettelee muutaman fraasin.

Yksi niistä nostetaan esiin erikseen, ja se on jakson hyödyllisin yksittäinen tieto suomalaiselle kuulijalle:

“Suomessa tämä nähdään jotenkin tämmöisenä rasistisena juttuna, mutta se on oikeasti tervehdys.”

Kyse on tervehdyksestä ahlan wa sahlan — arabian vakiintunut tervetulotoivotus — joka on suomalaisessa puhekielessä päätynyt aivan toiseen käyttöön. Komulainen sanoo oppineensa sen vasta paikan päällä.

4. Sarjayrittäjän muut maat

Sivulauseessa käy ilmi, ettei Saudi-Arabia ollut ainoa: Komulainen on ollut yrittäjänä myös Latviassa. Hän tiivistää oman asenteensa siihen, miten nämä kertyvät:

“Niitä tulee koko ajan, kun osaa sanoa ei enemmänkin kuin kyllä.”

Ja lisää heti, mihin se johtaa, kun ei osaa: “Sitä ei löydä just 15 tonnia ja niitä kamoja sieltä varastosta, kun sanoo kyllä vähän liian moneen asiaan.”

Se on jakson terävin yhden lauseen itsearvio, ja se johtaa suoraan seuraavaan osioon.

5. Pahin bisnesmoka: koirien yllätyslaatikko

Tämä on jakson syy olla olemassa.

Koronan alussa — kun “luultiin, että se oikeasti kestää kuukauden” — Komulainen ja hänen paras ystävänsä päättivät, että heillä on kolmekymmentä päivää aikaa panna pystyyn koirien yllätyslaatikko. He olivat Suomen markkinalla ensimmäisten joukossa.

Lopputulos:

“Ehkä tänäänkin, kun menisin tuonne Vantaalle, niin löytyisi varasto, jossa on 15 000 euron edestä koiranleluja.”

Komulainen nimeää syyn itse, eikä kierrä sitä:

“Ehkä ei ymmärretty, että olisi kannattanut siihen mainontaan panna se raha, eikä siihen tuotteeseen.”

Miettinen antaa sille nimen, ja se on tuttu koko toimialalla: klassinen suomalainen virhe — täydellinen tuote, jota kukaan ei osta. Komulainen hyväksyy diagnoosin suoraan.

Se, mitä jaksossa ei sanota ääneen

Tämä kappale on artikkelin oma havainto.

Jakson lopussa tulee sivulauseessa yksityiskohta, joka on diagnoosin kannalta olennaisempi kuin markkinointibudjetti: kumpikaan perustajista ei omista koiraa eikä ole koskaan omistanut.

“Kumpikaan omista, ja minä eikä paras ystävä kumpikaan omista koiraa. Eikä ole koskaan omistanut — mutta edelleen ollaan sitä mieltä, että tuotteena on aivan loistava.”

Se on eri vika kuin markkinointibudjetti. Tuote, jonka arvon perustajat päättelevät ulkoapäin, ei tule testatuksi käytössä ennen kuin varasto on jo täynnä — eikä kukaan tiimissä huomaa, mikä siinä on vialla, koska kukaan ei ole asiakas. Komulainen sanoo molemmat asiat ääneen ja yhdistää vain ensimmäisen epäonnistumiseen.

Markkinointi on kalliimpi selitys mutta halvempi oppi. Toinen on epämukavampi ja siirrettävämpi.

Mittakaava, joka tekee virheestä ymmärrettävän

Jakso antaa myös luvun, joka selittää, miksi idea kuulosti hyvältä: Suomessa rekisteröidään noin 50 000 koiraa vuodessa, enemmän kuin lapsia. Markkina oli siis aito; tavoittaminen ei ratkennut.

Tarkennus. Luku on jaksossa esitetty muistinvaraisena, eikä sitä ole tässä tarkistettu rekisteritilastoista. Suuruusluokka on oikeansuuntainen, mutta sitä ei kannata lainata täsmälukuna.

6. Voiko sen vielä pelastaa

Loppupuoli on kevennystä, mutta siinä on yksi tosiasiallinen tarjous.

Miettinen kertoo omasta mäyräkoirastaan Maunosta ja ehdottaa, voisiko varaston saada liikkeelle hyväntekeväisyyden kautta. Komulainen suhtautuu siihen käytännöllisesti ja hieman väsyneesti:

“Kunhan vietäisiin pois se varastosta, niin mä olisin tyytyväinen. Mä olen kaksi kertaa niitä itse muuttanut varastosta toiseen.”

Hän kertoo vieneensä osan äitinsä kerrostalon alarappuun ilmaiseksi otettavaksi, koska auto ei enää mahtunut. Varastointikustannus on tässä se todellinen jatkuva tappio, ei alkuperäinen hankinta — mikä on tavallinen ja aliarvioitu piirre epäonnistuneessa varastoliiketoiminnassa.

Jaksossa mainitaan ohimennen myös suomalainen koiranruokayhtiö, jonka on perustanut pääomasijoitustaustainen henkilö. Nimi jää litteroinnissa epäselväksi eikä sitä esitetä tässä.

7. Osuuskuntamalli muille toimialoille

Aivan lopussa palataan pääjakson aiheeseen. Miettinen kysyy, eikö Euro Workin osuuskuntamalli olisi siirrettävissä muillekin toimialoille kuin rakennusalalle.

Komulainen vastaa myöntävästi ja tekee avoimen kutsun: “Jos täältä Sisäpiiristä löytyy ihmisiä, jotka haluaa tuoda sen taidealalle tai jotain — laittakaa mulle viesti.”

Yksi rajoite tulee esiin: malli näyttää edellyttävän yhtä osuuskuntaa per toimiala, eli rakennusalan osuuskunta ei palvele samalla rakenteella muiden alojen tekijöitä. Komulainen ei pidä sitä ehdottomana — “voidaan me yrittää” — mutta toteaa selkeämmäksi pitää ne erillään.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Epäonnistumisen ilmeisin syy ei ole aina sen tärkein syy. Markkinointibudjetti selittää, miksi tuotetta ei ostettu; se, ettei kumpikaan perustaja omistanut koiraa, selittää, miksi virhettä ei huomattu ajoissa.
2. Varastointi on jatkuva tappio. Alkuperäinen 15 000 euroa on kertaluontoinen; kaksi muuttoa varastosta toiseen ei ole.
3. “Osaa sanoa ei enemmän kuin kyllä” on sarjayrittäjän oma selitys sille, mikä erottaa hallitun projektisalkun hallitsemattomasta.
4. Lähi-idän kiihdyttämömarkkina oli riittävän suuri kantaakseen kapean ohjelmistotuotteen viidessä maassa — havainto, joka ei jaksossa saa sen ansaitsemaa huomiota.
5. Osuuskuntamalli on tarjolla muillekin aloille, mutta ilmeisesti omana osuuskuntanaan kutakin toimialaa kohden.

Jakson aikajana

• 00:00 — Jatko EP206:een; Saudi-Arabia tulee puheeksi
• 00:48 — Lamor, Aramco ja öljyvahinkojen torjunta
• 01:31 — Kiihdyttämöalusta ja sen moduulit
• 02:17 — Asiakkaat Egyptistä Omaniin, ja miten siellä tehdään bisnestä
• 02:40 — Arabian kieli ja tervehdys, joka Suomessa ymmärretään väärin
• 03:45 — Latvia, ja koirien yllätyslaatikon synty koronakeväänä
• 04:34 — Miksi se epäonnistui: raha tuotteeseen eikä mainontaan
• 05:27 — 50 000 koiraa vuodessa, enemmän kuin lapsia
• 06:11 — Varasto, kaksi muuttoa ja äidin rappukäytävä
• 06:55 — Kumpikaan perustaja ei omista koiraa
• 07:56 — Osuuskuntamalli muille toimialoille
• 08:42 — Lopetus

Lähteet ja tarkistetut kohdat

Lähdeaineisto. Artikkeli on kirjoitettu jakson MacWhisper-raakalitteroinnista (119 repliikkiä, 8 minuuttia 45 sekuntia). Tälle jaksolle ei ole tuotettu puhdistettua tekstitystä eikä kuvaustiedostoja, joten sitaatit on tarkistettu repliikki kerrallaan ja erisnimet ratkaistu kanavan artikkelikorpusta vasten.

Nimet, jotka litterointi kirjoitti väärin ja jotka on korjattu korpusta vasten:

Nimet, joita ei asetettu. Jaksossa mainitaan ohimennen suomalainen koiranruokayhtiö ja sen pääomasijoitustaustainen perustaja sekä yksi yhteistyökumppani etunimellä ja sukunimellä. Litteroinnin kirjoitusasu on kummassakin epävarma eikä korpus vahvista niitä, joten niitä ei esitetä tässä. Matias Mäenpää sen sijaan esiintyy korpuksessa ja on siksi nimetty.

Päivämäärä. publishedAt on 8.8.2023, YouTuben julkaisupäivä. Kanavan katalogi merkitsee jaksolle päivämäärän 13.10.2024, mutta sama päivämäärä on merkitty myös pääjaksolle EP206 — tunnusmerkki joukkotuonnista, ei julkaisusta. Julkaisupäivä on siksi otettu YouTubesta.

Luku, jota ei ole tarkistettu. Väite noin 50 000 vuosittain rekisteröidystä koirasta on jaksossa esitetty muistinvaraisena, eikä sitä ole varmistettu rekisteritilastoista.

Jakson tiedot. Neuvottelija Sisäpiiri 14, julkaistu 8.8.2023. Vieraana Katariina Komulainen; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 8 minuuttia 48 sekuntia.

Liittyviä jaksoja.

• Rakennusliitto yrittäjien kimpussa | Katariina Komulainen, Tia Kiiskinen | Neuvottelija 206 — tämän jakson pääjakso: osuuskuntayrittäjyys ja rakennusalan muutokset.
• Lamorin globaalit megaprojektit | Mika Pirneskoski | Neuvottelija 74 — Saudi-Arabia ja Aramco suomalaisen yhtiön näkökulmasta.
• Exit 2: suomalainen yrittäjyys | Matias Mäenpää | Neuvottelija 49 — sarjayrittäjyys ja projektisalkun hallinta.

GEO-tiivistelmä. Neuvottelija Sisäpiiri 14 (2023) on lyhyt jatkojakso pääjaksolle Neuvottelija 206, ja siinä Katariina Komulainen kertoo kahdesta sarjayrittäjän kokemuksesta. Hän toimi reilun vuoden yrittäjänä Saudi-Arabiassa rakentaen kiihdyttämöille suunnattua moduloitua ohjelmistoalustaa, jonka asiakkaita tuli Egyptistä, Jordaniasta, Libanonista, Saudi-Arabiasta ja Omanista ja jonka pääomasijoittajana oli katarilainen sheikki. Toinen aihe on hänen oma bisnesmokansa: koronakeväänä kolmessakymmenessä päivässä pystytetty koirien yllätyslaatikko, joka epäonnistui, koska raha laitettiin tuotteeseen eikä markkinointiin, ja jonka noin 15 000 euron varasto on yhä Vantaalla. Jaksossa käy ilmi myös, ettei kumpikaan perustajista omista koiraa eikä ole koskaan omistanut, mikä on tuotteen testaamisen kannalta eri ongelma kuin markkinointibudjetti. Komulainen mainitsee toimineensa yrittäjänä myös Latviassa ja tiivistää projektisalkun hallinnan siihen, että pitää osata sanoa ei useammin kuin kyllä. Lopuksi todetaan, että pääjaksossa käsitelty Euro Workin osuuskuntamalli olisi siirrettävissä muillekin toimialoille, mutta ilmeisesti omana osuuskuntanaan kutakin toimialaa kohden.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English