EP206 · Talous · 2023-08-09

Rakennusliitto yrittäjien kimpussa | Katariina Komulainen, Tia Kiiskinen | Neuvottelija 206

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Euro Workin liiketoimintajohtaja Katariina Komulainen ja Yrittäjän Tili ja Laki -kasvujohtaja Tia Kiiskinen Sami Miettisen vieraana elokuussa 2023. Jakso käsittelee sitä, mitä rakennustyömailla tapahtui kesäkuussa 2023, kun laskutuspalveluiden kautta toimivat poistettiin työmailta — ja miksi samalla lensivät ulos myös perinteiset toiminimiyrittäjät. Artikkeli erittelee yrittäjyyden neljä muotoa, YEL-uudistuksen motiivin ja osuuskuntamallin, ja merkitsee sen, mikä jaksossa on rakenteellinen argumentti ja mikä arvio toisen osapuolen aikeista. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Euro Workin kanssa, eikä paikalla ole ammattiyhdistysliikkeen edustajaa.

Sami Miettinen

Rakennusliitto yrittäjien kimpussa | Katariina Komulainen, Tia Kiiskinen | Neuvottelija 206

Tiivistelmä: Euro Workin liiketoimintajohtaja Katariina Komulainen ja Yrittäjän Tili ja Laki -kasvujohtaja Tia Kiiskinen Sami Miettisen vieraana elokuussa 2023. Jakso käsittelee sitä, mitä rakennustyömailla tapahtui kesäkuussa 2023, kun laskutuspalveluiden kautta toimivat poistettiin työmailta — ja miksi samalla lensivät ulos myös perinteiset toiminimiyrittäjät. Artikkeli erittelee yrittäjyyden neljä muotoa, YEL-uudistuksen motiivin ja osuuskuntamallin, ja merkitsee sen, mikä jaksossa on rakenteellinen argumentti ja mikä arvio toisen osapuolen aikeista. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Euro Workin kanssa, eikä paikalla ole ammattiyhdistysliikkeen edustajaa.

Lukuohje ja sidonnaisuudet

Nauhoitus on 9.8.2023. Jakso on avoimen kantaaottava, ja neljä asiaa on syytä lukea ennen sisältöä.

• Kaupallinen yhteistyö. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Euro Workin kanssa, ja se sanotaan ääneen jakson alussa. Euro Work on osuuskunta, joka myy nimenomaan sitä mallia, jota jaksossa puolustetaan. Toinen vieras edustaa yrittäjien tili- ja lakipalveluita. Molemmilla vierailla on siis kaupallinen intressi siihen lopputulokseen, jota he perustelevat. Se ei tee argumenteista vääriä, mutta se on luettava mukana.
• Vastapuolta ei ole paikalla. Jaksossa arvioidaan Rakennusliiton ja SAK:n toimintaa ja motiiveja, eikä kummankaan edustajaa ole kuultavana. Tämä artikkeli merkitsee erikseen ne kohdat, joissa on kyse arviosta toisen osapuolen aikeista eikä havainnosta.
• Isäntä on itsekin osapuoli. Sami Miettinen kertoo jaksossa omasta holding-yhtiörakenteestaan ja siitä, ettei hänellä ole intressiä kerryttää Suomeen työeläkettä, koska hänelle kertyi rahastoeläke kahdentoista Lontoon-vuoden aikana.
• Lähde. MacWhisper-litteraatti (suomenkielinen, 406 repliikkiä). Erisnimet ja YEL-termistö on korjattu erikseen. Osa jakson yleistyksistä on jätetty tässä referoimatta, koska ne eivät kanna analyyttisesti.

1. Mitä työmailla tapahtui kesäkuussa 2023

Tämä on jakson faktapohja ja se on syytä erottaa tulkinnoista.

• Rakennusliitto antoi suosituksen, jonka mukaan kevytyrittäjien käyttöä on vältettävä työmailla, ja suurimmat rakennusliikkeet panivat sen käytäntöön. Toteutus tapahtui Komulaisen mukaan pääosin kesäkuun 2023 loppuun mennessä.
• Sana “kevytyrittäjä” on epätarkka, ja se on osa ongelmaa. Työoikeus ei tunne kevytyrittäjää: on joko yrittäjä tai työntekijä. Käytännössä kyse on laskutuspalveluyritysten ohjelmiston käyttäjistä — Kiiskisen mukaan laskutuspalvelu myy väliin IT-ohjelmistoa, ei työtä.
• Sivuvahinko oli se, mistä jakso on nimetty. Työmailla ei aina osata tehdä rajanvetoa siitä, mikä on osuuskunta, mikä kevytyrittäjä ja mikä toiminimi. Viesti meni perille muodossa “kevytyrittäjiä ei saa käyttää”, ja mukana potkittiin ulos myös perinteisiä toiminimiyrittäjiä.
• Ongelma ei poistunut. Samat laskutuspalveluyritykset tarjoavat edelleen toiminimivaihtoehtoa. Jäljelle jäi Komulaisen mukaan valinta toiminimen ja osakeyhtiön välillä, joista jälkimmäisessä on aivan eri kulut ja huomattavasti enemmän vastuuta.

Suhdannetausta. Uudisrakentaminen on puoliintunut, lomautukset ovat alkaneet ja työttömyys seuraa nopeasti perässä. Työmaita on keskeytetty kokonaan. Korjausrakentaminen on pysynyt paremmin pystyssä. Konkursseista Komulainen sanoo suoraan, että nyt ollaan tilanteessa, jota ei ole nähty 90-luvun jälkeen — ja että vuonna 2008 rakennusliikkeitä kaatui vähemmän. Vieraat asettuvat edellisen jakson (EP202) Petri Roinisen linjalle: kaksi yksikköä alas, sitten loiva nousu.

2. Ukraina-kysymys, ja miten se kannattaa lukea

Tämä on jakson arkaluontoisin osuus, ja se vaatii erottelun.

Se, mitä myönnetään. Molemmat vieraat myöntävät, että järjestelmää oli käytetty väärin: kevytyrittäjyydellä oli vältetty työnantajan velvoitteita, hinnoittelu oli paikoin selvästi alihinnoittelua, eivätkä tekijät aina tienneet, millä ehdoilla työtä tehdään. Kiiskinen nostaa esiin myös Ylen jutussa käsitellyn tapauksen, jossa ihminen ei ollut käsittänyt olevansa kevytyrittäjä. Tätä ei jaksossa vähätellä.

Se, mitä väitetään. Vieraiden pääväite on, että enemmistö tapauksista ei ollut sellainen. Heidän mukaansa ukrainalaiset työntekijät tiesivät toimivansa yrittäjinä, kokivat ansaitsevansa hyvin — Kiiskisen mukaan jutussa todettiin heidän saaneen tessiä parempaa tuloa — ja lähtivät pois, kun malli ei enää ollut kannattava.

Se, mikä on argumentti. Komulaisen kysymys on periaatteellinen ja se kannattaa lukea sellaisenaan:

Mikä syy näillä ukrainalaisilla olisi maksaa Suomeen eläkevakuutuksia? He ovat palaamassa Ukrainaan, he ovat sotapaossa, he haluavat tehdä töitä. Me halutaan heitä auttaa — miksi me halutaan samalla hankaloittaa sitä, että he tekevät sitä työtä?

Tähän Miettinen liittää oman rinnastuksensa: hänellä itsellään ei ole intressiä kerryttää Suomeen työeläkettä, koska eläke kertyi Lontoossa. Argumentti on siis verokiilasta ja vapaasta tahdosta, ei siitä, etteikö suojaa tarvittaisi.

Se, mitä jaksossa ei ole. Vastapuolen perustelua. Ammattiyhdistysliikkeen kanta — että työsuhteen ulkopuolelle siirtyvä työ heikentää koko alan ehtoja ja että neuvotteluasema on epäsymmetrinen silloin, kun toinen osapuoli on juuri maahan tullut ja kielitaidoton — ei tule jaksossa esille kenenkään esittämänä. Se on tämän artikkelin huomio, ei jakson.

Se, mikä on merkitty arvioksi. Vieraiden mukaan Rakennusliitto suhtautuu eri tavalla virolaiseen ja uzbekistanilaiseen yrittäjään, ja he kuvaavat sen muutoksena ajassa: virolainen alkaa vuonna 2023 olla hyväksyttävä, mikä ei ollut tilanne aiemmin. Tämä on heidän kokemukseensa perustuva arvio toisen organisaation asenteesta, ei dokumentoitu havainto. Sama koskee jakson väitettä siitä, että liitot toimivat näin siksi, että “niiltä muuten loppuu hommat” — se on ennuste motiivista, ei havainto.

Se, mihin voi tarttua ilman motiivispekulaatiota, on SAK:n Saana Siekkisen julkinen kannanotto, jonka mukaan työluvalla Suomeen tulleet eivät voi ryhtyä yrittäjiksi. Siitä voi olla eri mieltä argumentein, ja jaksossa ollaan.

3. Yrittäjyyden neljä muotoa

Jakson selkein opetusosuus, ja se on käyttökelpoinen ilman kannanottoa kiistaan.

Komulaisen argumentti osuuskunnan puolesta on juuri se hallinnollinen taakka: jos olet hemmetin hyvä kirvesmies, tee niitä hommia ja sovi niistä — muun hoitaa joku toinen. Tämä on myös se kohta, jossa kaupallinen intressi on suorimmillaan (ks. lukuohje).

4. Kuka on yrittäjä? — jakson analyyttisesti paras kohta

Kiiskisen osuus yrittäjyyden määritelmästä on jakson vahvinta sisältöä, koska se ei vaadi kannanottoa kenenkään puolelle.

Maallikon oletus on, että yrittäjä on se, jolla on y-tunnus ja joka laskuttaa työstään. Näin ei ole:

• Sinulla voi olla y-tunnus ja olla silti työntekijä.
• Sinulla voi olla y-tunnus puuttua ja olla silti yrittäjä.
• Kevytyrittäjätapauksissa jako voi mennä suunnilleen puoliksi: osa lasketaan yrittäjiksi, osa palkansaajiksi.
• Joissakin tapauksissa laskutuspalvelun on katsottu olevan työnantaja — mikä Kiiskisen mukaan tuntuu absurdilta, koska palvelu myy väliin ohjelmistoa.

Ja sitten esimerkki, joka näyttää rajan liukuvuuden: kuljetusalan toiminimiyrittäjä myy palvelunsa ja vie tavaran paikasta A paikkaan B parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos sopimusta muutetaan niin, että työ tehdään joka viikko samaan aikaan tai asiakkaan kalustolla, yrittäjyyden määritelmä ei enää täyty ja riskinä on, että henkilö on yhtäkkiä työntekijä. Miettinen lisää asiakasmäärän: yhden asiakkaan yrittäjä on helpompi tulkita peitellyksi työsuhteeksi.

Tästä seuraa jakson terävin kysymys, ja sen esittää Kiiskinen:

Jos me oikeasti laitetaan se leima, että sulla on liian vähän asiakkaita ja otat ohjeita vastaan asiakkailta — kuinka moni Suomen yksinyrittäjistä täyttäisi yrittäjyyden määritelmän?

Vastaus jaksossa on “ei meillä olisi yrittäjiä”, ja siihen liitetään luku: 93 prosenttia Suomen yrittäjistä on mikroyrittäjiä.

5. YEL — motiivi, mekanismi ja vaihtoehto

Jakson toinen kova osuus, ja se on rakenteellisesti selkeä.

Motiivi. Kiiskinen esittää sen suorasanaisesti: hallituksen motiivi muuttaa YEL:iä ei ole parantaa yrittäjän turvaa vaan se, että YEL-kassa on tyhjä — jaksossa mainittu luku on noin 400 miljoonaa euroa vuodessa miinuksella, koska järjestelmää ei ole rahastoitu. Siitä seuraa kysymys, mistä raha otetaan, ja vastaus on hänen mukaansa yrittäjän taskusta. Tämä on tulkinta motiivista, ei virallinen perustelu.

Mekanismi. Vaaditaan YEL-työtulon nostoa niin, että se vastaisi todellista työpanosta: jos teet 60 tuntia viikossa, työtulon pitäisi vastata sitä palkkaa, jonka siitä saisit. Kiiskisen mukaan tämä ei käytännössä toteudu näin, mutta periaate on ilmoitettu.

Kenelle se osuu. Suuryritykset eivät tästä kärsi; mikroyrittäjät kärsivät. Ja tähän liittyy jakson tarkin yksittäinen väite, joka on myös helpoin tarkistaa:

Vaikka tuplaisit minimi-YEL:n, se ei vieläkään näy missään — saat silti vain minimieläkettä. Maksua joutuu korottamaan paljon ennen kuin se tuntuu.

Vaihtoehtolaskelma. Jaksossa esitetty vertailu on karkea mutta havainnollinen: tonni kuussa 40 vuoden ajan viiden prosentin tuotolla tuottaa Kiiskisen mukaan hyvän eläkkeen ja lisäksi jotain jälkipolville. YEL:ssä sama raha ei jää perittäväksi. Tämä on laskelma tuotto-oletuksella eikä vertailu YEL:n vakuutusluonteisiin etuuksiin — YEL kattaa myös työkyvyttömyyden ja perhe-eläkkeen, mitä jaksossa ei käsitellä.

Vaihtoehtomalli. Miettisen ehdotus perustuu hänen omaan kokemukseensa Britanniasta: työnantaja maksaa osan ja työntekijä osan ilman verokiilaa, rahasto kasvaa, ja verotus tapahtuu vasta maksuvaiheessa. Hänen muotonsa siitä, miten se sopisi Suomeen, on vapaaehtoinen siirtymä: vanha YEL säilyy niille, jotka kokevat sen toimivaksi, ja sen rinnalle sidottu eläkesäästö, jonka nostoaika on sidottu.

Järjestökritiikki. Kiiskinen kertoo olevansa pettynyt Suomen Yrittäjiin, koska järjestö on ollut mukana luomassa pakettia. Hän sanoo olevansa samaa mieltä siitä, että järjestelmä on uudistettava — mutta ei näin, vaan kaatamalla ja rakentamalla uudestaan. Sivuhuomiona mainitaan, että Mikro- ja yksinyrittäjät ry syntyi juuri erimielisyydestä tässä asiassa.

6. Osuuskunta vasemmistolaisin silmin — jakson paras yksittäinen vaihto

Miettinen esittää kysymyksen, joka kääntää koko keskustelun, ja se kannattaa lukea kokonaan: jos marxilaisittain työn lisäarvo kuuluu täysimääräisesti työntekijälle ja pääoman omistaja riistää sen — eikö osuuskuntamallissa ole silloin jotain, mikä kelpaisi myös vasemmistolle?

Komulaisen reaktio on jakson rehellisin hetki:

Jännä kysymys. Nyt kun sä muotoilit ton noin, niin on — enkä ole koskaan ajatellut tätä asiaa näin, koska oikeistopainotteisuus tuuppaa ajattelemaan toisin.

Ja sitten erittely, joka on analyyttisesti pätevä: osuustoiminta on jäsenlähtöistä, osuuskunnan itseisarvo ei ole tuottaa omistajilleen miljoonia, ja Suomessa osuuskunta on historiallisesti ollut pikemminkin vasemmiston kuin oikeiston väline. Uutta on se, että jäsenet ovat tässä tapauksessa kaikki yrittäjiä, jotka myyvät omaa osaamistaan.

Tämä osuus on jakson paras siksi, että se on ainoa kohta, jossa vieras muuttaa näkökulmaansa kesken keskustelun.

7. Konkreettinen esimerkki: julkisivuremontti

Jakso tekee harvinaisen hyvän asian: se käy mallin läpi yhdellä oikealla kaupalla. Miettinen on Kalevankadun asunto-osakeyhtiön osakas, ja taloon oli juuri tehty julkisivuremontti. Miten sama olisi mennyt osuuskuntayrittäjältä ostettuna?

1. Tekijä tulee paikan päälle ja sopii työn ja hinnan suoraan tilaajan kanssa — jaksossa esimerkkinä rappaus, suuruusluokka 6 000 euroa + alv seinästä riippuen.
2. Sopimus tehdään kirjallisena; osuuskunta ja jäsen ovat siitä tietoisia, koska omistajuusperiaate on taustalla.
3. Lasku tulee osuuskunnalta, ei tekijältä henkilökohtaisesti.
4. Jos maksu ei tule, osuuskunnalla voi olla perintäpalvelu ja muuta tukea — ja käytännön apua esimerkiksi silloin, kun tekijä ei puhu suomea ja pitäisi sopia telineiden käytöstä työmaalla.

Tämä on myös se kohta, jossa mallin lisäarvo verrattuna pelkkään toiminimeen on konkreettisimmin nähtävissä: sopimusriski ja perintä siirtyvät osuuskunnalle.

8. Vihataanko Suomessa yrittäjiä

Jakson loppuosa on asenneosuus, ja siinä on kaksi tasoa.

Koulutus ja kulttuuri. Molemmat vieraat kuvaavat sukupolvikokemusta, jossa koulu ohjasi palkkatyöhön: opinto-ohjaaja ehdotti opettajan ammattia, yrittäjyyteen ei saanut apua, eikä taloudenhallintaa opetettu. Miettinen kertoo ehdottaneensa aikoinaan Jyrki Kataiselle y-tunnusta automaattisesti kaikille suomalaisille; hän myöntää sen menevän “too far”, mutta Komulainen tarttuu siihen: kevytyrittäjyys oli käytännössä juuri sitä, että henkilötunnus toimi y-tunnuksena.

Pelottelu molempiin suuntiin. Kiiskisen havainto on symmetrinen ja se on tämän osuuden paras: yrittäjyydestä pelotellaan yhtä lailla siihen suuntaan (joudut laskuttamaan näin paljon tai olet vararikossa) kuin siitä poispäin. “Mörköjä” on molemmin puolin.

Kysymys, joka jää auki. Komulaisen vastaus otsikkokysymykseen on, ettei maa ole täynnä yrittäjävihaa vaan “vääränlaisia yrittäjiä” — eikä kenelläkään ole selvää kuvaa siitä, mikä on se oikeanlainen. Hän muotoilee sen kärjekkäästi: lotossa saa rikastua ja urheilulla saa rikastua, mutta yrittäjänä ei.

9. Lama on mahdollisuus — ja se on ainoa optimistinen kohta

Jakson viimeinen osuus on tarkoituksella toiveikas, ja se on muotoiltu ilman doomsday-skenaariota.

• Miettinen ei usko syvään lamaan: keskuspankilla on mahdollisuus laskea korkoja, ja vieraat arvioivat, etteivät korot nouse hallitsemattomasti. Muutama iso ruumis rakennusalalta tulee — ja keskikokoisia tulee joka päivä.
• Komulaisen näkemys on, että lama avaa ovia joustavalle työnteolle: ahkeralle ja osaavalle löytyy töitä, ja pienen kulurakenteen toimija sopeutuu nopeammin kuin iso.
• Hänen konkreettisin havaintonsa koskee nuoria: 15-vuotiaat eivät enää hakeudu kesätöihin isoon yritykseen vaan perustavat oman autopesupalvelun. Tämä on hänen havaintonsa lähipiiristään, ei tilasto.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Arvio siitä, että Rakennusliitto suhtautuu eri tavalla virolaiseen ja uzbekistanilaiseen yrittäjään.
• Arvio siitä, että liittojen toiminnan motiivi on oman työn loppuminen.
• Tulkinta siitä, että YEL-uudistuksen motiivi on kassan alijäämä eikä yrittäjän turva.
• Arvio siitä, että enemmistö rakennusalan ulkomaalaistaustaisista yrittäjistä toimii tietoisesti ja vapaaehtoisesti yrittäjänä.
• Laskelma, jossa tuhat euroa kuussa 40 vuotta viiden prosentin tuotolla tuottaa YEL:iä paremman lopputuloksen.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Kevytyrittäjän poisto työmailta kaatoi mukanaan toiminimiyrittäjät, koska työmaalla ei osata tehdä rajanvetoa. Tämä on jakson konkreettisin väite ja se on tarkistettavissa.
2. Yrittäjyyden määritelmä ei ratkea y-tunnuksesta. Sama henkilö voi olla eri järjestelmien silmissä eri asia, ja rajanveto on tapauskohtaista.
3. Minimi-YEL:n tuplaaminen ei näy eläkkeessä. Jos tämä pitää paikkansa, se on uudistuskeskustelun tärkein yksittäinen luku.
4. Osuuskunta on ideologisesti kaksikätinen malli — ja jakson paras hetki on se, jossa vieras myöntää sen kesken lauseen.

Jakson kulku

• 00:00 — Vieraina Katariina Komulainen ja Tia Kiiskinen
• 00:41 — Sarjayrittäjätaustat Saudi-Arabiasta Baltiaan
• 01:16 — Naisena rakennusalalla
• 03:13 — Uudisrakentaminen puoliintunut, lomautukset alkaneet
• 04:21 — Rakennusliikkeitä konkurssiin kuin 90-luvulla
• 05:34 — Ylen juttu ukrainalaisista ja liiton painostus
• 06:03 — Kevytyrittäjät poistettiin työmailta kesäkuussa
• 08:23 — Verokiila, eläkekiila ja vapaa tahto
• 08:59 — Miksi ukrainalainen maksaisi Suomeen eläkettä
• 10:43 — Neljä mallia: kevytyrittäjä, toiminimi, osuuskunta, osakeyhtiö
• 12:29 — Mitä Euro Work osuuskuntana tekee
• 13:58 — SAK-johtajan twiitti ulkomaisista yrittäjistä
• 16:15 — Virolainen kelpaa, uzbekistanilainen ei
• 17:48 — Kuka on yrittäjä YEL:n silmissä
• 19:59 — 93 prosenttia yrittäjistä on mikroyrittäjiä
• 20:29 — Tian kolumni yrittäjän syrjinnästä
• 22:11 — Liitot järisyttävät maata, koska hommat loppuvat
• 23:45 — Samin holding-yhtiö ja hybridimalli
• 24:43 — Koulu opettaa palkkatyöhön, ei yrittäjyyteen
• 25:36 — Y-tunnus kaikille suomalaisille
• 26:40 — YEL tuntui tehottomalta systeemiltä
• 28:32 — Montako työtöntä yrittäjää tunnet
• 30:47 — Esimerkki: julkisivuremontti osuuskuntayrittäjältä
• 33:37 — Osuuskunta vasemmistolaisin silmin
• 35:31 — Uusi hallitus ja YEL-uudistus
• 36:09 — YEL-kassa 400 miljoonaa miinuksella
• 38:14 — Tonni kuussa 40 vuotta: YEL vai sijoitus
• 40:36 — Englannin malli: eläkesäästö ilman verokiilaa
• 42:12 — Yrittäjyyden pelottelu molempiin suuntiin
• 43:28 — Vihataanko Suomessa yrittäjiä
• 44:14 — Lama on mahdollisuus pienyrittäjille
• 46:25 — Loppusanat ja tilaajapuolen jatko

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English