EP410 · Talous · 2026-09-29

Verot, varallisuus ja tekoäly | Elias Erämaja | Neuvottelija 410

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja ja Sami Miettinen käyvät läpi, miksi Suomen talous on olosuhteisiin nähden yllättävän hyvässä vedossa, vaikka toisen neljänneksen ennakkotieto puolittui 0,8 prosentista 0,4 prosenttiin. Jakso punnitsee rajaveron kevennyksen 59 prosentista 52 prosenttiin ja Erämajan laskelmaa, jonka mukaan pudotus 50 prosenttiin maksaisi alle puoli miljardia. Suomen ja Ruotsin varallisuuskuilu avataan kahdesta suunnasta: Miettisen keskiarvoluvut ja Erämajan huomio, että mediaanit ovat lähellä toisiaan. Tekoälyosuudessa kysytään, miksi kauppatieteilijä on luonteva tekoälyn käyttäjä, onko tuottavuus nollasummapeli ja miten julkisen sektorin 159 miljardin kulutuksen tuottavuutta voisi mitata. Lopuksi Erämaja esittelee Suomen Ekonomien kyselyn, jonka mukaan 40 prosenttia pitää verotusta sivutöiden merkittävänä esteenä, ja molemmat epäilevät, että tekoälyveroa ei voi määritellä järkevästi. Erämaja edustaa jaksossa etujärjestöä, joka ajaa rajaveron keventämistä.

Sami Miettinen

Verot, varallisuus ja tekoäly | Elias Erämaja | Neuvottelija 410

Tiivistelmä: Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja ja Sami Miettinen käyvät läpi, miksi Suomen talous on olosuhteisiin nähden yllättävän hyvässä vedossa, vaikka toisen neljänneksen ennakkotieto puolittui 0,8 prosentista 0,4 prosenttiin. Jakso punnitsee rajaveron kevennyksen 59 prosentista 52 prosenttiin ja Erämajan laskelmaa, jonka mukaan pudotus 50 prosenttiin maksaisi alle puoli miljardia. Suomen ja Ruotsin varallisuuskuilu avataan kahdesta suunnasta: Miettisen keskiarvoluvut ja Erämajan huomio, että mediaanit ovat lähellä toisiaan. Tekoälyosuudessa kysytään, miksi kauppatieteilijä on luonteva tekoälyn käyttäjä, onko tuottavuus nollasummapeli ja miten julkisen sektorin 159 miljardin kulutuksen tuottavuutta voisi mitata. Lopuksi Erämaja esittelee Suomen Ekonomien kyselyn, jonka mukaan 40 prosenttia pitää verotusta sivutöiden merkittävänä esteenä, ja molemmat epäilevät, että tekoälyveroa ei voi määritellä järkevästi. Erämaja edustaa jaksossa etujärjestöä, joka ajaa rajaveron keventämistä.

Lukuohje

Kaksi ekonomia, jotka ovat pääosin samaa mieltä. Elias Erämaja on Suomen Ekonomien pääekonomisti, ja Suomen Ekonomit on kauppatieteilijöiden etujärjestö, joka ajaa julkisesti ansiotulojen rajaveron keventämistä. Jakson loppupuolella esiteltävä sivutyökysely on järjestön oma. Tämä ei tee Erämajan luvuista vääriä, mutta hän ei puhu jaksossa puolueettomana tarkkailijana vaan veropoliittisen kannan edustajana — ja hän sanoo sen itse: kevään vaalien alla järjestö “pyrkii tekemään parhaansa, että vaikutettaisiin puolueiden näkemyksiin”.

Haastattelija on jyrkempi kuin vieras. Sami Miettinen kertoo olleensa aikanaan Suomen Ekonomien jäsen ja luonnehtii Erämajaa jakson alussa oikeistolaiseksi. Miettisen omat kannanotot ovat jakson kärkevimpiä — “vasemmistoveropopulismi”, “villapaitaekonomistit” — ja artikkeli merkitsee ne hänen omikseen. Erämaja on johdonmukaisesti varovaisempi, ja monessa kohdassa hän tarkentaa tai pehmentää isännän väitettä. Nuo kohdat ovat jakson kiinnostavinta sisältöä, ja artikkeli nostaa ne esiin.

Kaupallinen yhteistyö. Erämajan edellinen vierailu, Neuvottelija 195, tehtiin kaupallisessa yhteistyössä Suomen Ekonomien kanssa. Tässä jaksossa yhteistyöstä ei mainita.

Lähde. Artikkeli perustuu YouTuben automaattiseen suomenkieliseen tekstitykseen, ei käsin tarkistettuun litteraattiin. Sitaatit on siistitty luettaviksi, mutta sanatarkkuutta ei voi taata. Luvut on kirjoitettu niin kuin ne jaksossa sanotaan; ne, jotka on tarkistettu erikseen, on merkitty.

1. Suomen talous on olosuhteisiin nähden yllättävän hyvässä vedossa

Miettinen avaa listalla: Googlen 13 miljardin datakeskusinvestointi, korkeimman marginaaliveron lasku “käsittämättömän sietämättömältä” 59 prosentilta 52 prosenttiin, yhteisöveron alennus, joka ei hänen mukaansa ole vielä edes vaikuttanut, sekä Tilastokeskuksen revisiot, jotka ovat nostaneet Orpon hallituskauden kasvulukuja.

Erämaja myöntää perusasetelman: “Kaikki ekonomistit ovat oikeastaan olleet aika yllättyneitä siitä, kuinka hyvässä jamassa talous tällä hetkellä on, kun katsoo talousdataa.” Hänen tarkennuksensa ovat kuitenkin artikkelin kannalta tärkeämpiä kuin yleisvire:

• Toisen neljänneksen ennakkotieto puolittui. Kesällä näytti siltä, että kasvu olisi ollut jopa 0,8 prosenttia; revisiossa se puolittui 0,4 prosenttiin.
• Viimeisin supistuminen oli vuonna 2023. Sen jälkeen ei Erämajan mukaan ole ollut yhtään miinusmerkkistä neljännestä, vaikka samaan aikaan on tehty menoleikkauksia.
• Kasvu on laaja-alaista — yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Metsäteollisuus on toimialoista ainoa “murheenkryyni”, jonka liikevaihdossa ei vielä näy elonmerkkejä.
• Riskejä on molempiin suuntiin. Lähi-idän kriisi, inflaatiopaineet ja koronnostot varjostavat kasvua. Ylöspäin taas vetää asuinrakentaminen, joka on yhä “aikalailla jäässä”: jos pääkaupunkiseudun asuinrakentaminen palaisi edes pitkän aikavälin keskitasolle, BKT-kontribuutio olisi Erämajan mukaan “aika huima”, ja kasvu voisi hetkellisesti mennä reippaasti yli prosentin.

Miettinen muistuttaa, että Aktian Lasse Corin ja OP:n ekonomistit ovat ennustaneet kahden prosentin kasvua (Corinin ennuste on käyty läpi Neuvottelija 401:ssä), eikä hän lähtisi yhden heikon ennakkotiedon takia “ripottelemaan tuhkaa”. Erämaja on samaa mieltä.

Hävittäjät eivät selitä kasvua. Miettinen huomauttaa, että hävittäjähankinnat ovat nettona tuontia ja varastojen muutosta, joten ne eivät selitä BKT:n kasvua. Rakentamisen liikevaihdot ovat Erämajan mukaan jo palautuneet, ja palautuminen tulee infrarakentamisesta ja datakeskuksista.

Halventunut asuminen on myös ostovoimaa

Miettinen nostaa esiin asian, joka yleensä kerrotaan vain huonona uutisena: asuntojen hinnat ovat Suomessa laskeneet Italian ohella Euroopan eniten. Kasvukeskusten ulkopuolelta “on otettu todella paljon ilmat pois”, mikä on ollut omistajille tuskallista mutta tekee asumisesta nyt halpaa. Kasvukeskusten asuntojen hinnat eivät ole hänen mukaansa inflatoituneet lähellekään muiden Euroopan maiden pääkaupunkien tasoa. Erämaja jatkaa: kun ostovoima on kehittynyt suotuisasti, “kyllä nyt voisi olla pelinpaikka myös kasvukeskuksissa lähteä hankkimaan vaikka sitä ensiasuntoa”.

2. Tekoäly ja Tilastokeskuksen ennakkotiedot

Miettinen kertoo ajaneensa itse tekoälyllä Tilastokeskuksen BKT-ennakkotietojen ja lopullisten lukujen sarjan selvittääkseen, onko ennakkotieto systemaattisesti harhainen. Hänen hypoteesinsa oli, että ennakkomalli olisi keynesiläinen — palkitsisi elvytystä ja rankaisisi sopeutusta jonkinlaisella viiveellä. Hän kertoo myös tuloksen: “tekoäly ei ole vielä löytänyt siitä ainakaan poliittista salaliittoa.”

Artikkelin kannalta tämä on jakson rehellisimpiä kohtia: hypoteesi esitetään, sitä testataan, eikä testi tue sitä. Miettinen väittää kuitenkin erikseen, että Tilastokeskus olisi revisioinut Marinin hallituskauden kasvua alaspäin noin puolitoista prosenttiyksikköä ja Orpon hallituskauden kasvua ylöspäin suunnilleen saman verran. Luku on hänen, eikä sitä tarkisteta jaksossa.

3. Rajaverot: mitä on tehty ja mitä vielä voisi tehdä

Tämä on Erämajan omaa alaa, ja hänen argumenttinsa on sama kuin vuoden 2023 jaksossa: kireät rajaveroasteet ovat ongelma, ja niiden keventäminen voi rahoittaa itseään.

Valtiovarainministeriön oma arvio. Erämajan mukaan keskustelu on muuttunut osin siksi, että valtiovarainministeriö on itse arvioinut marginaaliveron kevennyksen itserahoitusasteen voivan pitkällä aikavälillä olla yli 100 prosenttia. “Jos ministeriö virkatyönään tällaista arvioi, niin kyllähän se varmasti muuttaa keskustelua.”

Seuraava askel olisi halpa. Erämajan laskelma: jos ylintä rajaveroastetta laskettaisiin kaksi prosenttiyksikköä 50 prosenttiin, hintalappu ei todennäköisesti olisi edes puolta miljardia. Hän huomauttaa, että Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa ylin rajaveroaste on jo alle 50 prosenttia, jos ei kuulu kirkkoon.

Mutta 52 prosentissa on jarru. Miettinen muistuttaa, että rajaveroasteeseen lasketaan myös eläkemaksut, ja Suomessa eläkemaksu on noin 25 prosenttia. Hänen mukaansa sama rakenne näkyy YEL-kipuilussa: yrittäjän eläkemaksu on käytännössä “tosi iso tasavero”. Erämaja on samaa mieltä.

Vaalikevät. Molemmat pitävät kiinnostavana, että rajaveron laskusta ei enää juuri riidellä, mutta Erämaja huomauttaa, että SDP:n esittämä puolustusvero kiristäisi käytännössä juuri rajaveroastetta ainakin joksikin aikaa — “ehkä se viesti ei ihan täysin ole mennyt perille, mistä verokertymää kannattaisi kerätä.”

Erämaja pitää myös sopeutuksen ajoitusta yllättävän onnistuneena: menoleikkaukset eivät näytä heikentäneen lyhyen aikavälin kasvunäkymää merkittävästi, ja ne on mitoitettu ja ajoitettu yhdessä veronkevennysten kanssa niin, että talouteen on saatu dynamiikkaa.

4. Suomen ja Ruotsin varallisuuskuilu — kaksi tapaa lukea sama ero

Tämä osuus kannattaa lukea tarkkaan, koska isäntä ja vieras katsovat samaa ilmiötä eri tunnusluvuilla.

Miettisen luvut. Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron vuonna 2004 ja siirtyi luovutusvoittoverotukseen. Silloin molempien maiden varallisuus oli Miettisen mukaan suunnilleen 80 000 euroa asukasta kohden. Nyt Suomessa se on hänen mukaansa noin 150 000 euroa ja Ruotsissa noin 300 000 euroa aikuista kohden. Hän lisää heti varauksen itse: “ei korrelaatio kausaatiota”, mutta Ruotsissa on hänen mukaansa jo aikoja sitten tehty “kansallisen varallisuuden kasvatuskampanja”, joka Suomesta puuttuu.

Erämajan tarkennus. “Jos tarkastelisi mediaanilukemia, niin näyttäisi ehkä vähän erilaiselta.” Hänen ymmärryksensä mukaan suomalaisen ja ruotsalaisen mediaanivarallisuus on lähellä toisiaan. Ero syntyy siitä, että Ruotsissa on paljon hyvin vauraita kotitalouksia. Hänkin pitää tavoitetta oikeana — Ruotsi pitäisi saada kiinni myös keskimääräisessä varallisuudessa — mutta keskiarvo ja mediaani kertovat eri asioista.

Miettisen vastaus on, että juuri se yläpää ratkaisee. Hän havainnollistaa: Ruotsissa on vähän yli 10 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5,6 miljoonaa, joten mediaanin yläpuolella on Ruotsissa noin viisi miljoonaa ja Suomessa 2,8 miljoonaa ihmistä. Jos Ruotsin vauraampi puolikas on selvästi rikkaampi kuin Suomen, “niiden kyky omistaa työllistäviä yrityksiä on täysin astronomisesti erilainen”. Miettisen mukaan köyhemmän puolikkaan varallisuudella ei ole työllisyyden kannalta yhtä paljon väliä.

Erämaja hyväksyy tämän mekanismin ja vie sen rahoitukseen: kotimaiset pääomat ratkaisevat, pysyvätkö kasvuyritykset maassa ja syntyykö niihin korkean tuottavuuden työpaikkoja. Hän huomauttaa myös, että Ruotsin marginaaliveron alennuksen tekivät siellä sosiaalidemokraatit, kun taas Suomessa siihen tarvittiin oikeistohallitus. Miettinen tiivistää: “Tarvittaisiin Suomeen enemmän Ruotsin demareita ilmeisesti.”

Mediaanivarallisuuden lasku. Miettinen sanoo, että Suomen mediaanivarallisuus laski viimeisimmässä tarkastelussa reaalisesti noin 21 prosenttia, ja selittää laskua ennen kaikkea inflaatiolla ja asuntovarallisuuden arvon laskulla kasvukeskusten ulkopuolella. Erämaja muistuttaa, että sama tapahtui Ruotsissa jo aiemmin, koska tavallisten kotitalouksien varallisuus on molemmissa maissa kiinni asunnoissa. Lukua ei tarkisteta jaksossa.

5. Ensimmäinen erimielisyys: Ruotsin vaalit ja vasemmistopopulismi

Miettisen kanta. Ruotsin sosiaalidemokraatit voittivat vaalit hänen mukaansa kolmen paikan erolla. Hän sanoo suhtautuvansa tulokseen “vahingoniloisesti” ja perustelee sen David Ricardolla: suhteellisen edun periaate — jonka mukaan kaupankäynti kannattaa, vaikka toinen maa olisi toista huonompi kaikessa — alkaa hänen mukaansa pettää tekoälyn aikana. Jos Ruotsi heikkenee, suomalaiset voivat vallata sen markkinoita. Hänen mukaansa vasemmistopopulismi on kadonnut Suomesta, ja Euroopassa vasemmalle kallistuvia maita ovat vain Espanja ja Ruotsi.

Erämajan kanta on toinen, ja hän sanoo sen suoraan. “En nyt näe, että tässä mitään suurta vasemmistovyöryä olisi Ruotsissa tapahtunut.” Moderaatit kasvattivat kannatustaan pääministeripuolueena, ja ruotsidemokraatit tekivät odotettua heikomman tuloksen. Hallituksen kokoaminen on vielä auki, ja keskustapuolue suhtautuu hänen mukaansa skeptisesti vasemmistopuolueen hallituspaikkoihin.

Suomesta hän esittää vastakkaisen havainnon kuin isäntä: vasemmistoliitolla menee kannatusmittauksissa “aika hyvin”, eli sillä on jokin vaihtoehto, jota muut puolueet eivät pysty tarjoamaan. Erämajan kysymys on, voiko tekoälyn aiheuttama turbulenssi tuoda sille lisää kannatusta epävarmuuden keskellä elävien ihmisten keskuudessa. Hän mainitsee Yhdysvalloista Zohran Mamdanin kaltaiset hahmot saman ilmiön esimerkkinä.

Jakso ei ratkaise erimielisyyttä, eikä artikkeli ratkaise sitä: Miettisen väite on, että vasemmistopopulismi on Suomessa kadonnut, ja Erämajan havainto on, että sen kannatuspohja on olemassa ja voi kasvaa.

6. Eurooppa kahden tekoälyvallan välissä

Molemmat pitävät sääntely edellä -linjaa vaarallisena. Erämaja: “Jos me kaikessa, myös tässä, mennään regulaatio ensin, kun pitäisi saada se yksi ensimmäinen oma innovaatio aikaiseksi — niitä innovaatioita ei ehkä synny reguloimalla.” Ilman ryhdistäytymistä Eurooppa jää hänen mukaansa pitkällä aikavälillä kiinalaisten avoimen lähdekoodin mallien varaan.

Miettinen jatkaa kuvaa, joka on artikkelin kannalta jakson kiinnostavin geopoliittinen argumentti:

• Yhdysvalloilla on huippumallit ja raha, mutta hänen mukaansa huono energiatilanne ja heikko datakeskusinfrastruktuuri. Anthropic, OpenAI ja Gemini ovat “maailman parhaita ylivoimaisesti”.
• Kiinalla on energia ja infra. Kiinalaiset mallit ovat hänen mukaansa halpoja kopioita, jotka laahaavat muutaman kuukauden perässä mutta paljon halvemmalla. Kiina olettaa, että vuoden tai kahden päästä ratkaisevaa ei enää ole mallin kehitys vaan energia ja datakeskuskapasiteetti — ja silloin se voi myös sulkea oven.
• Eurooppa on molemmissa skenaarioissa jomman kumman varassa, koska sillä ei ole kumpaakaan.

Erämaja lisää, että Kiinalla on myös kasvavaa mikropiirikyvykkyyttä — esimerkiksi Alibaban konesalit toimivat hänen mukaansa jo omilla piireillä — eikä Euroopalla ole “hardwaren puoltakaan oikein kunnossa”.

Miettinen kytkee tämän kotimaiseen keskusteluun: hänen mukaansa Suomessa kirjoitetaan “ihmishallusinoituja kolumneja” tekoälyn vaaroista samalla logiikalla kuin Yhdysvaltain vasemmistossa vaaditaan tekoälyjättien kurissa pitämistä. Tämä on hänen retoriikkaansa, ja artikkeli merkitsee sen sellaiseksi.

7. Miksi kauppatieteilijä on luonteva tekoälyn käyttäjä

Miettinen kertoo nyökytelleensä samaa aiempien KTM-vieraiden Markus Havin ja Mikko Alasaarelan kanssa ja haluaa antaa Suomen Ekonomien jäsenille “thumbs upin”: kauppatieteilijät oppivat tekoälyn käytön hänen mukaansa paremmin kuin moni muu ammattikunta.

Erämajan perustelu on tarkempi kuin isännän. Tekoäly tekee nyt hyvin sen, mitä ekonomistit ennen tekivät itse — pyörittelee Exceliä ja tekee analyysiä. Siksi arvo siirtyy muualle:

“Kuka tietää, mikä on kiinnostavaa, mikä on relevanttia, mihin talousteoriaan se perustuu, onko tämä kausaliteettikysymys vai korrelaatiokysymys — kyllähän ekonomikoulutus antaa ehkä parhaat mahdollisuudet siihen, että osaat ottaa siitä kaiken tehon irti.”

Hänen johtopäätöksensä: yksittäisen ekonomin tuottavuus voi tekoälyn kautta moninkertaistua, ja monessa tehtävässä se on jo moninkertaistunut. Lisäksi askel, johon moni “rahisärkä” on ennen käyttänyt paljon aikaa — Pythonin ja koodaamisen opettelu — voidaan nyt jättää kokonaan väliin.

Miettinen kääntää ekonomin perinteisen heikkouden vahvuudeksi: generalistina ekonomi ymmärtää arvoketjun, kulurakenteet, kassavirrat ja omistamisen, kun taas kapean alan spesialisti — hänen esimerkeissään insinööri, lääkäri tai tutkija — ei välttämättä ymmärrä euromääräistä arvoketjua. Tämä on hänen näkemyksensä, eikä jakso esitä sille näyttöä.

8. Toinen erimielisyys: onko tuottavuus nollasummapeli

Tämä on jakson tärkein ero ajattelutavoissa, vaikka se esitetään sävyltään sovinnollisesti.

Miettinen kuvaa prosessin uudelleenpiirtoa: kolmen hengen työ tehdään jatkossa yhdellä ihmisellä, joka on “androidisoitunut” eli tekoälyllä vahvistettu. “Jos olet yksi niistä kolmesta, niin se on ikävää, että et ole kohta siellä töissä.” Hän varoittaa erityisesti niitä, jotka toimivat “promptattavana yksikkönä” — ottavat tehtäviä käskyketjusta ja palauttavat niitä oman aikataulunsa mukaan. Sellainen työntekijä korvataan hänen mukaansa nopeasti helpommin delegoitavalla tekoälyllä.

Erämaja vastaa taloustieteen perusargumentilla:

“Vaikka siellä saataisiin se iso tuottavuushyöty, ettei nykyiseen tehtävään enää tarvittaisikaan niin montaa, voi olla, että se mahdollistaa yrityksen kasvun tai jotain muuta, mikä tuottaa työtä näille kahdelle muullekin. Ei ole ihan nollasummapeli, kun tuottavuuskasvusta puhutaan.”

Hän lisää, että analytiikan ja informaation määrä voi kasvaa niin paljon, että tarvitaan uusia ihmisiä tarkistamaan, onko tulos luotettava ja löytyykö siitä liiketoimintamahdollisuuksia.

Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että tekoälyä hyödyntävän ja sitä hyödyntämättömän työntekijän tuottavuusero on jo niin suuri, että kilpailu on Erämajan sanoin “hyvin hankalaa, ellei mahdotonta”. Miettinen ennakoi lisäksi, että pysyvä palkkatyö voi muutamassa vuodessa muuttua transaktionaaliseksi, jolloin jokainen työtehtävä myydään erikseen. Hän esittää tämän mahdollisuutena, ei ennusteena.

9. Julkisen sektorin tuottavuus: 159 miljardia ja mittaamisen ongelma

Miettinen asettaa kysymyksen: noin 600 000 ihmistä saa elantonsa julkisen sektorin 159 miljardin kulutusmenoista. Miten heidän tuottavuuttaan pitäisi arvioida tekoälyn aikana?

Erämajan vastaus: benchmark. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenoissa julkiselle palvelulle voi laskea vertailukohdan yksityisen sektorin markkinahinnasta ja mitata sitä kautta tuotosta. Konkreettisin tekoälyesimerkki on triage eli ensimmäisen hoitoon hakeutumisen puhelun ohjaus. Erämaja arvioi, että tekoäly hoitaisi sen jo nyt tehokkaammin, paremmalla laadulla ja huomattavasti edullisemmin. Hän lisää varauksen itse: “Voin olla väärässäkin, mutta tämä on minun käsitykseni.”

Opettajien mittaaminen. Erämaja sanoo, ettei Suomessa ole perinnettä mitata aidosti opettajan kyvykkyyttä, mutta ekonomistin näkökulmasta niin pitäisi tehdä, kun Pisa-tulokset heikkenevät. Hän kyseenalaistaa myös sen, että pienempi luokkakoko tarkoittaisi aina parempaa opetusta — siitä ei hänen mukaansa ole “mitään oikeita näyttöjä”. Esimerkkinä hän mainitsee Singaporen, jossa panostetaan opetuksen laatuun ja ryhmät voivat olla suurempia.

Miettinen menee pidemmälle: hänen mukaansa opetusmenot oppilasta kohden ovat nousseet suunnilleen yhtä paljon kuin Pisa-pisteet ovat laskeneet, mikä osoittaa hänen mielestään “rahan palavan täysin turhaan”. Hän kutsuu tätä itse meemiksi, eikä jakso esitä sille lukuja.

10. Tekoälytutorit ja lapset

Miettinen muistuttaa, että aristokraattinen eliitti ratkaisi opetuksen ongelman aikanaan palkkaamalla yksityisopettajia. Nyt ihmistutori yhdistettynä pätevään tekoälyyn olisi hänen mukaansa “ylivoimainen ratkaisu”, jota koulujärjestelmä ei pysty tarjoamaan. Olennaista on, että tekoäly on opettava eikä someimmersion kaltainen koukuttava voima; hänen esimerkkinsä on Kiina, jossa lapsilla on hänen mukaansa opettava versio TikTokista.

Erämaja varoittaa päinvastaisesta virheestä: “Aika hurjalta kuulostaa se, että jos nämä kaikki välineet viedään pois, suljetaan silmät ja ajatellaan, että sitten kun olet aikuinen, voit sukeltaa vähän sinne tekoälymaailmaan. En oikein usko, että siinä maailmassa sitten on ne parhaat kyvykkyydet pärjätä.” Hän myöntää, ettei kukaan vielä tiedä, miten opetusta pitäisi muuttaa.

Miettisen väite on, että tekoäly voi nostaa älykkyysosamäärän keskiarvosta 100 johonkin 130:een, ja hän vertaa “vapaaehtoista androidisoitumista” korkoa korolle -ilmiöön indeksirahastossa: “ilmainen lounas, eivätkä ääliöt ota sitä vastaan.” Väite on hänen, eikä sille esitetä jaksossa lähdettä.

11. Sijoittaminen tekoälyllä: miksi indeksiä on vaikea voittaa

Miettinen kertoo, että ystävät ovat ehdottaneet tekoälyllä sijoittamisen haastetta ja että hän on laskenut sitä Fable-mallilla pari päivää. Hänellä on jo oma datankeruujärjestelmä — sen nimi on Villapaitaekonomisti — jota hän on alkanut kytkeä kaupankäyntiin. Pelipanos on noin kymmenen tuhatta euroa.

Hän on silti skeptinen omaa hankettaan kohtaan ja viittaa Hendrik Bessembinderin tutkimukseen, jonka mukaan vain noin neljä prosenttia osakkeista tuottaa osakemarkkinan koko riskittömän koron ylittävän tuoton. Siksi indeksirahaston voittaminen “täydelliselläkään tekoälyllä” on hänen mukaansa “haihattelua”. Erämaja lisää, että näennäinen löydös osoittautuu usein hetkelliseksi momentum-vaikutukseksi. Hänellä pyörii itsellään paper trading -kokeiluja, joita hän haastattelee säännöllisesti, mutta omaa rahaa hän ei ole niihin vielä laittanut.

Deflaatioteesi. Miettisen vastavirran teesi koskee pitkiä korkoja, erityisesti Japanin valtionlainojen korkojen nousua. Konsensuksen mukaan korot nousevat, koska sijoittajat varautuvat rahan painamiseen ja inflaatioon. Miettisen tekoälyt ovat kuukausia etsineet vastakkaista signaalia: jos tekoäly tuo mukanaan deflaatiotalouden eikä rahaa painetakaan, korkojen nousu hinnoittelisikin konkurssiriskiä. Erämaja tiivistää: “Eli mennäänkin velkajärjestelyn kautta.” Miettinen sanoo haluavansa ajaa teorian älyllisesti loppuun ja validoida sen datalla ennen kuin laittaa siihen rahaa. Aiheeseen palataan jakson Sisäpiiri-osuudessa.

Makrobetin arroganssi. Miettinen sanoo itse, että makrobetti on vielä huonompi kuin yksittäinen osake, koska koko markkina on silloin omaa näkemystä vastaan — “se vaatii suurta arroganssia”. Samasta syystä hän ei usko tekoälykuplan romahdusta ennustaviin, koska he eivät hänen mukaansa laita omaa rahaansa lyhyeksi vaan haluavat vain olla henkisesti oikeassa.

Reaalisignaalit. Koska ennakkotieto on huono signaali, osa Sisäpiirin jäsenistä laskee Miettisen mukaan reaalisignaaleja esimerkiksi satelliittikuvista. Klassinen esimerkki on öisten valojen määrä Pohjois- ja Etelä-Korean välillä.

Miettinen päättää osuuden neuvoon vanhemmalle väelle: “Kerran sitä vaan eletään” — rahaa ei viedä haudan yli, ja kulutus auttaa Suomea. Hän mainitsee Vesa Puttosen kirjan rahan tienaamisesta ja tuhlaamisesta, josta hän ei pitänyt mutta jossa on hänen mukaansa oma ansionsa. Erämaja muistuttaa, että jokainen optimoi hyvinvointinsa itse.

12. Sivutyökysely: 40 prosenttia pitää verotusta esteenä

Erämaja kertoo Suomen Ekonomien uusimmasta selvityksestä, joka oli hänen sanoin enemmän kansalaiskysely kuin tutkimus.

Jaksossa hän esittää luvut näin: valtaosa työllisistä tekee tai haluaisi tehdä sivutöitä, yli 40 prosenttia vastaajista nimeää kireän rajaverotuksen esteeksi, ja yli 80 prosenttia jo sivutöitä tekevistä tekisi niitä enemmän, jos rajaveroaste olisi kevyempi.

Tarkistettu. Kyselyn julkaistujen tietojen mukaan (Aula Research Suomen Ekonomien toimeksiannosta, 1 013 vastaajaa, 11.–21.5.2026, julkaistu 26.8.2026) 52 prosenttia työllisistä oli ansainnut sivutuloja viimeisen vuoden aikana ja 30 prosenttia ei ollut, mutta oli harkinnut sitä. 40 prosenttia nimesi verotuksen yhdeksi merkittävimmistä esteistä; vain ajankäyttö koettiin suuremmaksi esteeksi. Nykyisistä sivutöiden tekijöistä 85 prosenttia lisäisi tai voisi lisätä sivutyötään kevyemmällä verotuksella. Jakson muotoilut vastaavat siis julkaistuja lukuja, sillä erolla, että verotuksen esteeksi nimenneitä oli 40 eikä “yli 40” prosenttia, ja 85 prosentin luku sisältää myös ne, jotka voisivat lisätä sivutyötä.

Erämajan perustelu sille, miksi sivutyö on hyvä mittari: “Sivutyössä se tulee ilmi niin helpolla tavalla. Kun joudut tekemään sen uhrauksen — otat jonkun keikan vastaan, teet ylimääräisen konsultoinnin — niin silloin ymmärrät, että eihän minulle piru vieköön jääkään tästä oikeastaan mitään käteen.”

Miettinen tiivistää oman kantansa: “kaikki verot ovat haittaveroja”, ja progressiolla verotettaessa saadaan kiihtyvästi vähemmän sitä, mitä verotetaan.

13. Tekoälytyö on määritelmällisesti harmaata taloutta

Tämä on jakson omaperäisin veropoliittinen argumentti, ja se tulee Miettiseltä.

Suomalaisten veromoraali on hänen mukaansa korkea, ja harmaa talous on ollut lähinnä “kunniallista” vaihtotyötä ja hartiapankkirakentamista. Tekoäly muuttaa tämän. Miettinen kertoo hankkineensa noin 11 000 euron Macin, josta hän maksoi noin 3 000 euroa arvonlisäveroa. Sen jälkeen kone tekee hänen mukaansa sähkölaskua lukuun ottamatta ilmaiseksi “todella paljon älytyötä, joka on täysin harmaata taloutta vanhan määritelmän mukaan”.

Erämaja ottaa tästä omansa: sitä tärkeämpää on, ettei ihmistyötä veroteta niin kireästi, jotta ihminen voi ainakin jonkin aikaa kilpailla tekoälyä vastaan. Paikallisen agentin tuottaman lisäarvon verottaminen on hänen mukaansa “aika mahdotonta”.

Mitä tekoälyvero edes tarkoittaisi?

Miettinen viittaa vasemmistoliiton puheenjohtajan Minja Koskelan esittämään tekoälyveroon ja kertoo pörssiklubin pöytäkeskustelusta, jossa sama ajatus esitettiin määrittelemättä. Hän kysyy suoraan, mitä se tarkoittaisi.

Erämajan paras arvaus on kaksi vaihtoehtoa: arvonlisävero tokeneille tai datakeskusten sähköverotus. Muuten on hänen mukaansa vaikea verottaa Suomesta käsin yhdysvaltalaisten yritysten liiketoimintaa. Miettinen pitää mahdollisena, että tekoälytyötä yritettäisiin jonain päivänä arvioverottaa, ja vertaa sitä YEL-järjestelmään, joka on hänen mukaansa jo liikkunut arvioverotuksen suuntaan. Samaan “kollektiiviseen verosubjektiajatteluun” hän liittää varallisuusverot ja maastamuuttoveron.

Artikkeli toteaa: kumpikaan puhuja ei esitä, miten tekoälyvero toimisi, ja juuri tämä on heidän pointtinsa. Koskelan omaa ehdotusta ei jaksossa esitellä, joten sen sisällöstä ei voi päätellä jakson perusteella mitään.

14. Optioverotus ja “kuvitellut riskittömät tuotot”

Erämaja nostaa esiin myönteisen esimerkin: optioiden verotus on siirtymässä siihen, että verot maksetaan vasta exitissä, kun rahaa on oikeasti käsissä. Aiemmin pahimmillaan joutui myymään oman kodin ja ottamaan lainaa verojen maksuun, minkä jälkeen yrityksen arvo saattoi romahtaa. “Aina kannattaisi miettiä, olisiko reilumpaa verottaa vasta siinä kohtaa, kun oikeasti teet sen exitin tai itse saat jotain konkretiaa.”

Täsmennys. Jakso ei kerro, onko uudistus jo voimassa vai vasta valmistelussa, eikä artikkeli ota siihen kantaa.

Miettinen päättää jakson kritiikkiin, jonka mukaan vasemmistolainen varallisuusverotuksen ajattelu olettaa, että kaikki pääoma tuottaa riskittä kymmenen prosenttia vuodessa ja siitä voidaan ottaa esimerkiksi viisi prosenttia pois. Hänen johtopäätöksensä on toive, että Suomessa olisi enemmän ekonomitoimittajia. Erämaja ei lähde kärjistykseen mukaan: “Aina, jos on laadukasta talousjournalismia, se on aina parempi. Sanon ehkä näin.”

Mitä jaksossa ei todistettu

Nämä ovat jakson väitteitä, jotka esitetään arvioina tai näkemyksinä. Artikkeli ei vahvista eikä kumoa niitä.

• Tilastokeskuksen revisiot hallituskausittain (noin 1,5 prosenttiyksikköä alas Marinin kaudelle, saman verran ylös Orpon kaudelle) — Miettisen luku.
• Varallisuusluvut 80 000, 150 000 ja 300 000 euroa sekä mediaanivarallisuuden 21 prosentin reaalinen lasku — Miettisen muistinvaraisia lukuja. Erämaja muistuttaa, että mediaanit ovat lähellä toisiaan.
• David Ricardon suhteellisen edun periaatteen pettäminen tekoälyn aikana — Miettisen teesi ilman perustelua.
• Tekoäly hoitaisi triagen paremmin ja halvemmalla — Erämajan arvio, jonka hän itse merkitsee sellaiseksi.
• Opetusmenojen ja Pisa-pisteiden käänteinen yhteys — Miettisen oma “meemi”.
• Älykkyysosamäärä 100:sta 130:een — Miettisen näkemys.
• Googlen 13 miljardin datakeskusinvestointi — luku on Miettisen, eikä sitä tarkisteta tässä artikkelissa.

Tarkennuksia jaksossa sanottuun

Villapaitaekonomisti. Jakson alussa Miettinen näyttää antavan termin kehittämisen kunnian Erämajalle Sisäpiirin aiemmassa keskustelussa ja ottavan itselleen sen levittämisen. Tämän kanavan aiemmissa jaksoissa Miettinen on kertonut lanseeranneensa termin itse. Automaattisesta tekstityksestä ei voi varmasti päätellä, kumpi puhuu mitäkin, joten artikkeli ei ratkaise termin alkuperää.

Nimet automaattitekstityksessä. Jaksossa mainitaan veronkiristyksiä vaalikeväänä kannattaneita ekonomisteja, joiden nimet tekstitys on sotkenut; artikkeli jättää ne pois. “Henrik Penbinder” on Hendrik Bessembinder, “Lasse Korin” Lasse Corin ja “Mäki” Mac-tietokone.

Ruotsin vaalien tulos. Kuvaus (sosiaalidemokraattien voitto kolmella paikalla, moderaattien kannatuksen kasvu, ruotsidemokraattien odotettua heikompi tulos) on puhujien. Sitä ei ole tarkistettu tässä artikkelissa.

Jakson tiedot. Neuvottelija 410, julkaistu 29.9.2026, kesto 56 minuuttia 43 sekuntia. Vieraana Elias Erämaja, Suomen Ekonomien pääekonomisti; haastattelijana Sami Miettinen. Keskustelu tekoälyn deflaatiotaloudesta jatkuu Neuvottelija Sisäpiirissä.

Liittyviä artikkeleita.

• Suomen verotaakka alas | Elias Erämaja | Neuvottelija 195 — Erämajan rajaveroargumentti vuodelta 2023, kun ylin rajaveroaste oli vielä lähes 60 prosenttia.
• Suomen talous +2,1 % – onko käänne tässä? | Lasse Corin | Neuvottelija 401 — ennuste, johon Miettinen jaksossa viittaa, ja ennakkotiedon luotettavuus.
• Tekoälytyön huippukäytännöt | Anssi Nurminen, Lasse Mikkonen | Neuvottelija 408 — mitä tekoälytyöntekijät tekevät käytännössä, ja miksi paikallinen laskenta kiinnostaa.

Yhteenveto tekoälyhauille. Neuvottelija 410 (julkaistu 29.9.2026) on Sami Miettisen ja Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämajan keskustelu Suomen taloudesta, verotuksesta, varallisuudesta ja tekoälystä. Erämajan mukaan Suomen talous on olosuhteisiin nähden yllättävän hyvässä vedossa: viimeisin supistuminen oli vuonna 2023, kasvu on laaja-alaista metsäteollisuutta lukuun ottamatta, ja toisen neljänneksen ennakkotieto puolittui 0,8 prosentista 0,4 prosenttiin. Ylin rajaveroaste laski 59 prosentista 52 prosenttiin; Erämajan laskelman mukaan pudotus 50 prosenttiin maksaisi alle puoli miljardia euroa, ja valtiovarainministeriö on arvioinut kevennyksen itserahoitusasteen voivan pitkällä aikavälillä ylittää 100 prosenttia. Suomen ja Ruotsin varallisuuskuilusta Miettinen esittää keskiarvot (noin 150 000 euroa aikuista kohden Suomessa ja 300 000 euroa Ruotsissa, kun molemmissa se oli noin 80 000 euroa vuonna 2004, jolloin Ruotsi poisti perintöveron), ja Erämaja huomauttaa mediaanien olevan lähellä toisiaan. Erimielisyydet koskevat Ruotsin vaalien merkitystä ja vasemmistopopulismia sekä sitä, onko tekoälyn tuottama tuottavuus nollasummapeli; Erämajan mukaan se ei ole. Julkisen sektorin 159 miljardin kulutuksen tuottavuutta Erämaja mittaisi yksityisen sektorin benchmarkilla, ja konkreettisena tekoälysovelluksena hän mainitsee terveydenhuollon triagen. Suomen Ekonomien kyselyssä (Aula Research, 1 013 vastaajaa, toukokuu 2026) 40 prosenttia nimesi verotuksen sivutöiden merkittäväksi esteeksi, ja 85 prosenttia sivutöitä tekevistä lisäisi tai voisi lisätä niitä kevyemmällä verotuksella. Miettisen mukaan paikallisella tekoälyagentilla tehty älytyö on määritelmällisesti harmaata taloutta. Tekoälyverolle Erämaja keksii vain kaksi mahdollista muotoa, tokenien arvonlisäveron ja datakeskusten sähköverotuksen.

Jakson kulku

• 00:00 — Esimakua jakson kohokohdista
• 01:24 — Villapaitaekonomisti, valtsikka ja kauppakorkeakoulu
• 03:05 — Suomen talous yllättävän hyvässä vedossa
• 04:24 — Tilastokeskuksen ennakkotiedot ja BKT:n revisiot
• 05:43 — Rakentaminen, datakeskukset ja halventuneet asunnot
• 08:20 — Veronkiristyspuheista rajaverojen kevennykseen
• 10:03 — Eläkemaksut ja YEL marginaaliveron jarruna
• 11:58 — Puolustusvero ja sopeutuksen onnistunut ajoitus
• 13:02 — Tekoäly etsii ennakkotietojen harhaa
• 14:54 — Suomen ja Ruotsin varallisuuskuilu vuodesta 2004
• 16:43 — Vauras puolikas omistaa työllistävät yritykset
• 18:30 — Ruotsin vaalit ja Ricardon suhteellinen etu
• 20:10 — Vasemmistopopulismi Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessa
• 22:20 — Tekoälyvastaisuus ja sääntelyvetoinen Eurooppa
• 23:41 — Yhdysvaltain huippumallit vs Kiinan energia ja infra
• 25:15 — Julkisen kulutuksen 159 miljardia ja tekoälyn tuottavuus
• 26:39 — Miksi kauppatieteilijä on täydellinen tekoälyn käyttäjä
• 29:32 — Prosessien uudelleenpiirto ei ole nollasummapeli
• 31:12 — Androidisoitunut yksilö vs promptattava työntekijä
• 34:04 — Julkisen sektorin tuottavuus ja tekoälytriage
• 37:02 — Opettajien mittaaminen, Pisa ja luokkakoot
• 39:00 — Tekoälytutorit, lapset ja ÄO kohti 130:tä
• 41:34 — Sisäpiiri, Samantha ja tekoälyn sijoitushaaste
• 43:42 — Japanin pitkät korot ja deflaatioteesi
• 45:04 — Reaalisignaalit satelliittikuvista ja makrobettien arroganssi
• 46:36 — Kuluttakaa, rahaa ei viedä haudan yli
• 47:52 — Kysely: kireä rajavero jarruttaa sivutöitä
• 50:12 — Veromoraali ja tekoälytyö harmaana taloutena
• 52:17 — Tekoälyvero, arvioverotus ja maastamuuttovero
• 54:30 — Optioverotus ja kuvitellut riskittömät tuotot
• 56:15 — Kiitokset ja sisäpiirin deflaatiokeskustelu

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English