EP195 · Talous · 2023-06-09

Verot alas, Suomi kovin verottaja | Elias Erämaja | Neuvottelija 195

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja Suomen rajaveroasteista. Ydinluku ei ole lähes 60 prosentin huippuvero vaan se, että se puree jo noin 1,8-kertaisella keskipalkalla, kun toisissa maissa vastaava taso alkaa 30-kertaisesta. Erämaja selittää, miksi jäykkä työn tarjonta ei kumoa argumenttia: vahinko ei näy työllisyysasteessa vaan siinä, että vaativaa tehtävää ei oteta vastaan. Mukana solidaarisuusveron tarkka aikajana vuodesta 2013, Ruotsin vastaavan veron poiston 58-180 prosentin itserahoitusarviot, huoltosuhteen vaatima 45 000 nettomaahanmuuttajaa ja se, miten verotus on kiristynyt huomaamatta, kun verotaulukoiden indeksitarkistukset jäivät inflaatiosta jälkeen. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Ekonomit ry:n kanssa. Julkaistu 9.6.2023.

Sami Miettinen

Verot alas, Suomi kovin verottaja | Elias Erämaja

Tiivistelmä: Jaksossa 195 Sami Miettinen haastattelee Elias Erämajaa, Suomen Ekonomien pääekonomistia, Suomen rajaveroasteista. Ydinluku on se, että lähes 60 prosentin rajavero puree Suomessa jo noin 1,8-kertaisella keskipalkalla, kun monessa muussa maassa vastaava taso alkaa moninkertaisesti korkeammalta. Jakso on nauhoitettu kesäkuussa 2023, viimeisellä hallitusneuvotteluviikolla. Julkaistu 9.6.2023.

Kaupallinen yhteistyö. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Ekonomit ry:n kanssa, ja se kerrotaan sekä jaksossa että sen julkaistuissa tiedoissa.

Vieras ja se, miksi hän on tässä uskottava

Erämaja on Suomen Ekonomien pääekonomisti. Taustan takia hänen kantansa kannattaa lukea huolella: hän vietti noin kymmenen vuotta työnantajapuolella — Palvelualojen työnantajilla ja Medialiitossa ekonomistina — ja siirtyi sitten raiteen yli Akavaan Ekonomiliittoon. Hänen oma luonnehdintansa on, että Suomen Ekonomit on “hieman erilainen ammattiyhdistysliike kuin mitä yleisesti ajatellaan”, arvoiltaan lähellä sitä, mitä ekonomistit yleisesti ajattelevat; Hakaniemeen hän ei olisi voinut kuvitella siirtyvänsä.

Miettinen tunnistaa saman liikkeen aiemmasta jaksostaan Minna Hellen kanssa, joka teki vastaavan hypyn työntekijäpuolelta työnantajapuolelle.

Jäsenistö ei ole enää pelkästään kauppatieteilijöitä: Erämaja itse on valtiotieteen maisteri taloustiede pääaineena, ja maisteriohjelmat ovat Helsingin yliopistossa, Hankenilla ja Aalto-yliopistossa nykyään pitkälti yhteisiä. Miettisen luonnehdinta ekonomista “sveitsiläisenä linkkuveitsenä” saa Erämajalta täsmennyksen: hyvin heterogeeninen ryhmä, pääsääntöisesti asiantuntijoita, esimiehiä ja johtajia.

Palkka: nimellisesti ylös, reaalisesti taakse

Jäsenten mediaanipalkka oli viime vuonna 5 400 euroa kuukaudessa. Nimellisesti se on kasvanut kymmenessä vuodessa — mutta ei Erämajan mukaan mitenkään merkittävästi, ja inflaatiolla puhdistettuna ollaan miinuksella kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Tämä on jakson lähtöasetelma: hyvin koulutetun asiantuntijan reaaliansio on käynyt kymmenen vuoden kierroksen takaisin lähtöpisteeseen, ja samaan aikaan verotus on kiristynyt.

Rajavero: oikea luku on se, millä tulotasolla se puree

Erämajan mukaan korkein rajaveroaste on Suomessa lähes 60 prosenttia — riippuen hieman laskutavasta — ja se on kansainvälistä huippua. Euroopassa Iso-Britanniassa on hänen mukaansa hieman korkeampi, globaalisti ehkä Etelä-Koreassa. Miettinen huomauttaa nähneensä Belgian yläpuolella ja tunnustaa epävarmuuden: vertailu riippuu siitä, miten työnantajamaksut ja eläkemaksut on jyvitetty lukuun.

Mutta jakson varsinainen havainto ei ole huippuprosentti vaan se, mistä se alkaa. Miettisen sanoin “tämä lähes kahden kolmasosan ryöstö tapahtuu jo todella matalilla tasoilla” — noin 1,8-kertaisella keskipalkalla — kun on maita, joissa vastaava taso iskee vasta 30-kertaisella keskipalkalla. Erämaja vahvistaa ja lisää, että 50 prosenttiin päästään jo keskituloluokassa.

Ruotsi-vertailu on täsmällinen: marginaaliveroasteet ovat Suomessa käytännössä kaikissa tuloluokissa korkeammat kuin Ruotsissa, lukuun ottamatta kapeaa väliä noin 75 000 euron tuloluokassa. Absoluuttinen verotaso on Suomessa pienissä tuloissa jopa kilpailukykyinen — alempi kuin Ruotsissa — mutta keskituloihin tultaessa avautuu “valtava käppi” Ruotsin eduksi. EU:n keskiarvoon verrattuna kuvio on sama: pienituloisilla ollaan keskiarvossa, ja kiila kasvaa tulojen mukana.

Syy on veropolitiikan suunta: kun veronalennukset on kohdistettu alimpiin tuloluokkiin — viime vaalikaudella 200 miljoonaa euroa — progressio on samalla jyrkentynyt keskiluokan kohdalla, ja solidaarisuusveroa on pidetty yllä.

Miksi jäykkä työn tarjonta ei ole vasta-argumentti

Tämä on jakson analyyttisesti arvokkain kohta. Erämaja myöntää, että mikrosimulaatioissa työn tarjonta näyttää jäykältä, ja että se varmaan onkin: ihmisen on oltava jossain työssä, eikä yön yli pakata kamoja ja muuta Viroon tai Ruotsiin pienemmän veroprosentin perässä.

Mutta simulaatiot eivät hänen mukaansa tavoita sitä mekanismia, joka oikeasti puree. Kun asiantuntijalle tarjotaan merkittävästi lisää vastuuta — esimiesvastuuta — ja palkankorotuksesta lähtee jopa 60 prosenttia, ihminen jonka kuuluisi mennä siihen vaativaan tehtävään ei ota sitä vastaan, ja tehtävään tulee joku toinen. Vahinko ei siis näy työllisyysasteessa vaan resurssien allokaatiossa ja tehdyissä työtunneissa. Miettisen tiivistys: työllisyysaste voi nousta, vaikka tehdyt työtunnit eivät nouse, koska vapaa-ajan marginaalihyöty on niin suuri. Toinen reitti samaan on palkaton vapaa, jossa verottaja “kuittaa käänteisesti siitä puolet tai ylikin”.

Miettinen muistuttaa tähän liittyen, että kaikkien ay-ihmisten suosikkilegenda Nalle Wahlroos trollasi aikanaan verottamaan vapaa-aikaa — mikä on haittaveron logiikan kääntöpuoli: sitä mitä verotat enemmän, sitä saat vähemmän.

Solidaarisuusvero: väliaikainen vero vuodesta 2013

Erämajan aikajana on tarkka ja se on jakson siteerattavin osuus:

• Otettiin käyttöön 2013 väliaikaisena, tarkoitus päättyä 2015 vaalikauden lopussa.
• Kynnys oli silloin 100 000 euroa.
• Sipilän hallituksen aikana kynnys kävi niinkin alhaalla kuin noin 72 800 eurossa.
• Tänä vuonna raja on 85 800 euroa.
• Jos alkuperäinen henki haluttaisiin säilyttää inflaatio huomioiden, sen pitäisi koskea vasta yli 120 000 euron tuloja.

Teknisesti kyse on siitä, että valtionverotuksen ylimpiin veroasteisiin on lätkäisty kaksi prosenttiyksikköä päälle. Erämajan huoli on rakenteellinen: väliaikainen vero uhkaa mennä rakenteisiin. Sen pitäisi päättyä tämän vuoden lopussa, ja hän toivoo, ettei seuraava hallitus jatka sitä.

Ruotsin verrokki on se, joka tekee kohdasta kiinnostavan. Demarijohtoinen hallitus poisti Ruotsin solidaarisuusveron ja laski ylimpiä veroasteita viisi prosenttiyksikköä. Valmistelun laajassa selvityksessä heikoimmillaankin arvio oli, että muutos rahoittaa itsensä 58-prosenttisesti, ja toisessa laidassa puhuttiin yli 180 prosentin vaikutuksesta. Erämaja arvioi, että Suomessa vaikutus olisi samankaltainen, koska lähtötaso on yhtä korkea: staattisesti laskettu reilun sadan miljoonan menetys voi kääntyä lisätuloksi.

Laffer, ja miksi siitä kannattaa puhua varovasti

Miettinen kertoo laskeneensa blogiin Lafferin käyrän kokonaisveroasteilla ja saaneensa siitä “ihan ansaittua pushbackia” — kritiikki oli, ettei käyrä toimi aggregaattitasolla, vaan jokaista veroa pitää katsoa erikseen. Hän pitää silti kiinni havainnosta, että kokonaisverokertymä on aiemmin jopa noussut, kun verotusta on höllätty, ja että kokonaisveroaste nousi tällä vaalikaudella 41,8 prosentista 43,2 prosenttiin.

Erämaja antaa konkreettisen esimerkin, joka ei vaadi Laffer-kiistaa: yhteisöveron alentaminen toi Suomessa lisää rahaa valtion kassaan.

Miettinen tuo tähän oman sidonnaisuutensa esiin: hänen yhtiönsä Translink Corporate Finance on ollut pienellä lahjoituksella mukana perustamassa Aalto-yliopiston omistajuuden professuuria, ja hän viittaa Samuli Knüpferin tutkimukseen, jonka mukaan Suomi oli ylivoimaisesti köyhin vertailun rikkaimmassa päässä. Hänen johtopäätöksensä on, että korkea verotus estää varallisuuden kertymistä ja yritystoiminnan muodostamista.

Viro, ja kenelle Suomi on kilpailukykyinen

Viron tasavero — Erämajan muistin mukaan noin 21,3 prosenttia ennen silloista hallitusta, päälle työnantajamaksut — kääntää asetelman toisin päin. Pienissä tuloluokissa suomalaisen nettoansio voi ostovoimakorjattuna olla jopa pienempi kuin virolaisen. Kun tullaan asiantuntijaluokkaan, käppi on “ihan käsittämättömän iso” Suomen tappioksi.

Erämajan tiivistys on epämukava ja täsmällinen: Suomi on suhteellisen kilpailukykyinen houkuttelemaan matalamman tuloluokan ihmisiä, mutta ei korkean osaamisen ihmisiä. Hän tasapainottaa sen heti — hoitajapula on kova ja kaikkia tarvitaan — mutta pitää kiinni siitä, että myös korkean osaamisen työpaikkoja ja investointeja pitäisi houkutella.

Hyvinvointialueet ja verotuksen rakenne

Kun yli puolet aiemmin ei-progressiivisesta kunnallisverosta siirrettiin valtiolle, seurauksia on Erämajan mukaan useita. Valtiosta tuli “jonkinnäköinen automaatti”, joka rahoittaa suurissa ongelmissa olevat hyvinvointialueet — käytännössä esimerkiksi uusmaalaiset omasta palkkapussistaan, kun aiemmin tuloja tasattiin toisenlaisilla mekanismeilla. Toinen seuraus on, että kuntien välinen terve verokilpailu heikkenee: harkinta siitä, muuttaako Kauniaisiin vai Espooseen, tasoittuu pois.

Verotus lukittiin siirtymässä niin, ettei kenenkään verotus kiristy heti — mutta, Erämaja huomauttaa, se ei mene näin ikuisuuksiin, ja kun päättäminen ei ole enää kunnanvaltuustoilla, riski on että paine veronmaksajan taskulla vain kasvaa.

Miettinen nimeää ongelman: taxation without representation — rakenteessa on epäsuhta, jossa hyvinvointialue voi käyttää valtiota hyväkseen. Hän ei kuitenkaan kannata neljättä veroastetta Suomeen (EU-vero mukaan lukien), koska erillisverot alkavat elää omaa, kasvujohteista elämäänsä. Hän kertoo haastatelleensa Sari Essayahia, joka vastusti jyrkästi hyvinvointialueveron tuomista omaksi verokseen, ja arvioi ettei hallitusohjelma riko sitä linkkiä. Erämaja on samaa mieltä ja lisää ekonomistien tyypillisen kannan: ne, jotka rahaa käyttävät ja siitä päättävät, olisi perusteltua olla myös verottamassa ja vastaamassa äänestäjilleen.

Kolme toivetta hallitusohjelmaan

Erämajan oma lista, jota jakso on rakennettu kohti:

1. Palkansaajien verotusta kevennetään kaikissa tuloluokissa ja progressiota kevennetään. Malli on Ruotsi, jossa progressiota on kevennetty pitkäjänteisesti.
2. Työperäistä maahanmuuttoa merkittävästi lisää. Tämä on numeroiltaan jakson järein kohta: huoltosuhteen vakiointi vaatii noin 45 000 nettomaahanmuuttajaa, kun pitkään taso on ollut noin 15 000 ja ennuste jatkaa samaa; viime vuonna oltiin reilussa 30 000:ssa, mikä oli hyvä mutta ei riitä. Ilman korjausta 85 vuotta täyttäneet ovat jo 2050-luvulla suurin viisivuotisikäluokka ja väestöpyramidi kääntyy päälaelleen. Uuden hallituksen 80 prosentin työllisyysaste ja 100 000 uutta työllistä ovat hänestä hyviä tavoitteita, mutta ne eivät yksin riitä.
3. Tuottavuus. Se vaatii investointeja, houkuttelevuutta korkean osaamisen ihmisille sekä TKI-kannusteita yrityksille ja yliopistoille — myös julkista rahaa.

Tuottavuudesta käydään lyhyt tekninen vaihto: mittarina euroa per tehty työtunti (OECD), ja Suomen romahdus selittyy osin sillä, että korkean tuottavuuden työpaikkoja oli ennen finanssikriisiä enemmän — Nokia, ja metsäteollisuuden tuotteet kävivät eri tavalla kaupaksi. Erämaja viittaa juuri julkaistuun ETLAn ja Laboren tutkimukseen, jonka mukaan muilla teollisuusaloilla kehitys on ollut ihan ok mutta palvelualoilla tuottavuus on sakannut. Miettisen huomio parturitehokkuudesta, joka ei ole vuosituhansiin muuttunut, on sama asia kevyemmin sanottuna.

Ostovoima ja indeksit: kiristys, jota ei päätetty

Jakson loppupuolisko on se, joka kannattaa lukea, jos lukee vain yhden kohdan.

Ostovoima. Erämajan mukaan ostovoima heikkeni viime vuonna yhtä paljon kuin vuonna 1977 öljykriisissä, ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kotitalouksien reaalinen ostovoima oli romahtanut vuoden 2008 tasolle eli ennen finanssikriisiä. Pyyhkiytyneenä on lähes viisitoista vuotta.

Indeksit. Tuloverotaulukoihin tehdään tarkistukset ansiotasoindeksin mukaan. Se oli luonteva valinta matalan inflaation maailmassa, jossa ansiotaso ylitti inflaation — mutta nyt inflaatio on ylittänyt ansiotason, ja tarkistus perustuu lisäksi VM:n ennusteeseen, joka on tehtävä hyvissä ajoin. Luvut:

Verotus on siis kiristynyt “vähän niin kuin huomaamatta” — ei päätöksellä nostaa veroja, vaan jättämällä taulukot korjaamatta. Erämajan normatiivinen johtopäätös on, että valtiolla on tässä rooli: veropolitiikan ei pitäisi tällaisessa tilanteessa heikentää ostovoimaa lisää.

Miettinen liittää tähän oman havaintonsa, että kokonaisveroaste nousi 41,8:sta 43,2:een ilman että uusia verolajeja juurikaan tuotiin — nimenomaan indeksit jäivät vajaiksi — ja että valtiovarainministeriön BKT-ennusteen tarkkuus on heikentynyt. Esimerkkinä ensimmäisen vuosineljänneksen virallinen kasvuluku, joka poikkesi viikkoa aiemmin julkaistusta pikaennakosta olennaisesti: piti olla yli yksi, oli lähellä nollaa.

Loppupäätelmä

Erämajan ja Miettisen yhteinen tiivistys: absoluuttiset tulorajat ovat Suomessa hyvin matalia, rajaveroasteet hyvin korkeita, ja indeksikorotuksia pihdataan — eli verotuksen ruuvia kiristetään joka suunnasta samanaikaisesti, eikä siitä ole kunnon keskustelua. Erämajan toive on, että keskustelu ylipäätään pohjautuisi taloustieteen argumentteihin ja jo tehtyihin selvityksiin sen sijaan, että se torpataan alkuunsa kysymällä, miksi haluat lisätä hyvätuloisten nettoansioita.

Huomio lähteestä

Transkriptiossa on yksi noin 28,4 sekunnin katko kohdassa 00:09:49, Nalle Wahlroosin ajatuskokeen ja solidaarisuusvero-osuuden välissä. Katkon jälkeen puhe jatkuu lyhyillä repliikeillä (“Valtion pakkotyöleirillä”), joiden alku ei ole tallentunut. Tämä artikkeli on kirjoitettu vain siitä, mitä transkriptio sisältää, eikä katkoa ole täydennetty päättelemällä.

Jakso on litteroitu MacWhisperilla eikä transkriptiossa ole puhujamerkintöjä; vieraita on yksi, joten puhujat erottuvat luotettavasti. Puhdistettu tekstitys korjaa erisnimet, jotka automaattinen litterointi väänsi — muun muassa Nalle Wahlroosin, Samuli Knüpferin ja Sari Essayahin. Muutamaa epäselvää ilmaisua ei ole arvattu.

Katso jakso

Nauhoitus on Neuvottelija-kanavalla: Verot alas Suomi kovin verottaja | Elias Erämaja | Neuvottelija 195.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English