EP31 · Talous · 2020-08-12

EU:n hiipivä federalisoituminen | Tuomas Malinen | Neuvottelija 31

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Englanninkielinen jakso, jossa Tuomas Malinen esittelee kansainväliselle yleisölle elpymisrahaston mekaniikan. 750 miljardin paketti jaettuna 390 miljardin avustuksiin ja 360 miljardin lainoihin, ja jakokriteereinä väkiluku, BKT asukasta kohti sekä työttömyys vuosilta 2015-2019 - muuttujia, joilla ei ole mitään tekemistä pandemian kanssa. Malinen nimeää kaksi artiklaa joita hänen mukaansa rikotaan, erittelee euromaat hyötyjiin ja häviäjiin BKT:n kehityksellä ja käy läpi GnS Economicsin synteettisen markan simulaation, jonka mukaan Suomen vienti olisi ollut noin 40 prosenttia korkeampi oman valuutan kanssa. Lopuksi hän esittää yhden konkreettisen vaatimuksen: kansanäänestys elpymisrahastosta jokaisessa jäsenmaassa.

Sami Miettinen

EU:n hiipivä federalisoituminen | Tuomas Malinen | Neuvottelija 31

Tiivistelmä: Kanavan toinen englanninkielinen jakso, tehty kansainväliselle yleisölle heinäkuun 2020 elpymisrahastopäätöksen jälkeen. Malinen esittää kaksi väitettä, jotka ovat tarkistettavissa, ja yhden, joka on ennuste.

Tarkistettava ykkönen: jakokriteerit ovat väkiluku, BKT asukasta kohti ja työttömyys 2015–2019. Nämä ovat pandemiaa edeltäviä muuttujia. 70 prosenttia varoista jaetaan koronaa edeltävän talouskehityksen perusteella.

Ja jakson konkreettisin vaatimus on yksi lause: jokaisessa maassa pitäisi järjestää kansanäänestys elpymisrahastosta.

Lukuohje. Malinen on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja jakson tunnetuin EU-kriitikko; tulkinnat ovat hänen. Tässä on pyritty erottamaan kolme asiaa: mekaniikka, joka on tarkistettavissa perussopimuksista ja päätösasiakirjoista; tulkinta siitä, mitä mekaniikka tarkoittaa; ja ennuste, joka voi mennä väärin. Jakso on nauhoitettu elokuussa 2020, joten ennusteet on syytä arvioida erikseen jälkikäteen. Miettinen kertoo jaksossa avoimesti, että Malinen on kanavan katsotuin vieras — yli 200 000 katselukertaa eri kanavilla sinä vuonna — mikä on syytä tietää sävyä arvioitaessa.

Mistä on kyse: mekaniikka

Heinäkuun 2020 alussa sovittu rahasto toimii Euroopan unionin budjetin kautta — Malisen mukaan jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehty.

Kaksi artiklaa

Malinen nimeää kaksi kohtaa, joita järjestely hänen mukaansa rikkoo. Hän merkitsee itse epävarmuutensa — en tiedä varsinaisia lakeja, mutta ne ovat sopimuksissa — mikä on rehellisyyttä eikä heikkous.

Artikla 310. Yksinkertaistaen: EU:n on pidettävä budjettinsa tasapainossa. Nyt se ei ole, koska otetaan massiivinen alijäämä, joka rahoitetaan lainanotolla.

Artikla 125 (sopimus Euroopan unionin toiminnasta). Yksinkertaistaen: budjettitaakkaa ei jaeta jäsenmaiden kesken. Kun EU ottaa lainaa ja antaa siitä avustuksen, se menee suoraan jäsenmaan budjettiin — eli kyseessä on finanssipoliittinen tulonsiirto.

Malisen johtopäätös mekaniikasta: tämä on Euroopan unionin muuttaminen tulonsiirtounioniksi, ja se on hyvin perustavanlaatuinen muutos.

Kriteerit, joilla ei ole tekemistä pandemian kanssa

Tämä on jakson tarkistettava ydinhavainto, ja se on samalla sen vahvin argumentti.

Varojen jako perustuu väkilukuun, BKT:hen asukasta kohti ja työttömyyteen vuosilta 2015–2019.

Näillä ei ole absoluuttisesti mitään tekemistä koronaviruspandemian kanssa.

Ja tarkennus, joka tekee havainnosta numeerisen: 70 prosenttia varoista jaetaan kriteereillä, jotka perustuvat koronaa edeltävään talouskehitykseen.

Malinen siteeraa tässä suomalaista ekonomistia Vesa Vihriälää, joka on työskennellyt myös komissiossa ja totesi rahastosta sovittaessa, että näyttää siltä että komissio on ensin sopinut maat ja summat, ja sen jälkeen keksinyt niille kriteerit. Malisen oma arvio: juuri siltä se näyttää.

Hänen perustelunsa on looginen eikä poliittinen: jos tarkoitus todella olisi auttaa maita torjumaan koronaa, nämä olisivat huonoimpia mahdollisia jakoperiaatteita. Jako on vinoutunut kohti niitä, jotka ovat köyhempiä tai joilta on jäänyt BKT-kasvua saamatta tai joilla on korkea työttömyys.

Kuka maksaa ja kuka saa

Miettinen esittää virallisen perustelun — solidaarisuusmaksu investointien käynnistämiseksi pandemian inhimillisten menetysten vuoksi — ja toteaa, ettei se täsmää.

Asetelma poikkeaa vuoden 2008 jälkeisistä kriiseistä yhdessä ratkaisevassa suhteessa: euron ulkopuoliset maat maksavat. Tanska ja Ruotsi maksavat tulonsiirtoja vapaaehtoisesti. He liittoutuivat itävaltalaisten ja hollantilaisten kanssa nuukaksi neloseksi, joka yritti pysäyttää tulonsiirtounionin; Suomi oli Miettisen sanoin klubin hengaileva jäsen, joka ei oikein uskaltanut tehdä mitään vaarallista.

Saajista Malinen ja Miettinen nostavat kolme esimerkkiä:

• Viro, jolla on yksi maailman parhaista koronatilastoista, saa yllätysavustuksen, joka on suunnilleen tarkalleen sama summa kuin Suomen maksuosuus. Ne saavat meidän rahamme.
• Ruotsi, jolla on paljon koronavahinkoja, maksaa paljon.
• Unkari ja Puola, jotka eivät juuri näy siinä rekisterissä, saavat rahat koska kriteerit antavat ne.

Miettisen tiivistys: korrelaatiota itse shokkiin ei näytä olevan.

Euro hyötyjinä ja häviäjinä

Tämä on jakson analyyttisin osa. Miettinen kysyy loogisen jatkokysymyksen: jos yksi kriteeri on BKT asukasta kohti, eikö euro itse ole vaikuttanut siihen? Malinen vahvistaa ja vie sen pidemmälle — jos käytämme näitä kriteerejä, yritämme itse asiassa korjata euroa salaa.

GnS Economicsin analyysi jakaa euromaat kahteen ryhmään:

Hyötyjät: Saksa ja Itävalta, jotka ovat kasvaneet vahvasti koko euro-jäsenyyden ajan — ja yllättäen myös Espanja ja Portugali, jotka ovat toipuneet vuoden 2008 kriisistä: niiden BKT asukasta kohti on korkeampi kuin 2007.

Häviäjät: Suomi, Italia ja Kreikka.

Ero ryhmien välillä ei ole kasvu vaan toipuminen: Italia ja Kreikka ovat menettäneet hyvinvointiaan euroaikana, ja Suomi ei ole toipunut vuoden 2008 finanssikriisistä.

Malisen selitys Suomen osalta on rakenteellinen: meillä on kapea vientisektori, joka perustuu investointitavaroihin. Suomi on kukoistanut oman valuutan aikana ja pysähtynyt aina kun valuutta on ollut sidottu johonkin toiseen.

Me tarvitsemme valuutan, joka seuraa Suomen taloudellisia realiteetteja. Euro ei tee sitä. Se seuraa lähinnä Saksan talouskehitystä ja ehkä Ranskan. Euron voi väittää olevan halpa Saksalle mutta hyvin kallis Suomelle.

Miksi tämä kytkee euron ja EU:n yhteen

Miettinen nostaa esiin rakenteellisen seurauksen, joka on jakson helpoiten ohitettava mutta ehkä tärkein kohta.

Aiemmin euron ulkopuoliset maat eivät osallistuneet maksuihin. Ne jäivät kaikkien aiempien mekanismien ulkopuolelle — esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin, joka perustui lainoihin.

Nyt ensimmäistä kertaa euron ja EU:n tulevaisuus kytketään yhteen.

Ja siitä seuraa se, mikä tekee peruuttamisesta vaikeaa. Jos jäsenmaat takaavat EU:n lainanoton, ne ovat lukossa järjestelmässä: ainoa tapa irtautua elpymisrahastosta olisi lähteä EU:sta ja samalla laiminlyödä velvoitteet. Miettisen muotoilu: perääntyminen ei enää tarkoita siirtymistä hyväntahtoisesti omaan valuuttaan, vaan brittiläistä reittiä ulos — ja päälle euron purkamista samaan aikaan.

Synteettinen markka

Jakson toinen puolisko on GnS Economicsin simulaatio, ja se vastaa kahteen tavallisimpaan euron puolustusargumenttiin.

Argumentti 1: korot olisivat korkeat oman valuutan kanssa. Malinen näyttää kymmenen vuoden valtionlainojen korot Suomessa, Ruotsissa ja euroalueella. Korot ovat laskeneet kaikissa. Ruotsi on pysynyt kelluvassa kruunussa 1990-luvun alun kriisin jälkeen — eikä sen korkokehitys eroa. Korot ovat laskeneet globaalisti, joten argumenttia ei voi rakentaa sen varaan.

Argumentti 2: oma valuutta olisi liian heiluva, roskavaluutta. Tähän Malinen esittää synteettisen markan. Rakennustapa on kerrottu auki, mikä tekee tuloksesta arvioitavan: käytetään Ruotsin kruunun ja Suomen markan pitkän aikavälin riippuvuussuhdetta vuosikymmenten ajalta, korkoeroja ja maailmantalouden kehitystä, ja niistä muodostetaan markalle teoreettinen arvo.

Tulos on jakson yllättävin yksittäinen väite:

Teoreettisissa simulaatioissamme markan arvo heiluu vähemmän kuin euron arvo dollaria vastaan.

Mutta se, mitä oma valuutta olisi tehnyt, on tärkeämpää kuin volatiliteetti: se olisi auttanut kriisissä kuten 2008 ja heikentynyt myös viime vuosina. Simuloitu vaikutus vientiin:

• Suomen vienti olisi ollut tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä noin 40 prosenttia korkeampi.
• Karkeasti arvioiden BKT olisi noin 10 prosenttia korkeampi.

Malinen merkitsee itse epävarmuuden, kun Miettinen kysyy olisiko Suomi toipunut paremmin Ruotsin järjestelmässä: emme voi sanoa sitä varmasti, mutta se on erittäin todennäköistä.

Mitä hän vaatii

Jakson lopussa Malinen tekee kaksi asiaa, jotka on syytä erottaa toisistaan.

Ennuste. Prosessi on kestänyt vuodesta 2010, Kreikan velkakriisistä alkaen, ja tämä on hiipivän federalisoitumisen viimeinen vaihe. Ja jos tätä tietä jatketaan, on hänen mukaansa suuri todennäköisyys, että se johtaa lopulta koko Euroopan unionin romahtamiseen.

Vaatimus, joka on konkreettinen ja arvioitavissa:

Ennen kuin tähän mennään — ja koska muutokset ovat näin rajuja — jokaisen maan pitäisi järjestää kansanäänestys elpymisrahastosta. Se on ainoa tapa tietää varmasti, että Euroopan kansalaiset todella tukevat tätä eikä kyseessä ole eurooppalaisen eliitin salahanke.

Miettisen lisäys nimeää ennakkotapausriskin: jos tämä menee läpi, meillä on esimerkkitapaus siitä, etteivät EU:n artiklat merkitse mitään — ja sen voi toistaa niin monta kertaa kuin poliitikot haluavat, minkä tahansa julistetun talouskriisin varjolla. Malisen vastaus siihen, että kansallinen äänestysmahdollisuus katoaisi: tai ainakin siitä tulee paljon vaikeampaa.

Ja se, mitä hän tarjoaa vaihtoehdoksi, ei ole EU:sta eroaminen:

Meidän on pysäytettävä tämä nyt ja palattava ajatukseen vapaasta Euroopan unionista, eräänlaisesta kansakuntien liitosta. Se ei ole federaatio. Emme ole koskaan sopineet menevämme federaatioon.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Kriteeriargumentti on tarkistettavissa eikä se vaadi mielipidettä eurosta. Jos 70 prosenttia varoista jaetaan vuosien 2015–2019 luvuilla, perustelu pandemian korjaamisesta ei kanna — ja Vihriälän havainto järjestyksestä (ensin maat ja summat, sitten kriteerit) on tarkistettavissa aikajanalta.
2. Synteettinen markka on esitetty niin, että sitä voi arvioida. Rakennustapa kerrotaan; luvut ovat simulaatiotuloksia eivätkä havaintoja, ja Malinen sanoo sen itse.
3. Kansanäänestysvaatimus on jakson ainoa toimintaehdotus — ja se on riippumaton siitä, onko lukija samaa mieltä rahaston taloudesta.

Se, mikä jää ennusteeksi, on arvio EU:n romahtamisesta. Se oli elokuussa 2020 ennuste, ja se on syytä lukea sellaisena.

Aiheeseen liittyviä jaksoja

• EU:n elpymisrahasto ja tulonsiirrot | Tuomas Malinen | Neuvottelija 30 — sama aihe suomeksi ja laajemmin.
• EU:n oppositio | Sari Essayah | Neuvottelija 50 — elpymisrahaston käsittely eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassa.
• Markka ja tuleva liittovaltio | Tuomas Malinen | Neuvottelija 25 — markka-argumentti kokonaisuudessaan.
• Euro, ECU2 ja Hamilton | Sami Miettinen | Neuvottelija 347 — Miettisen oma vaihtoehto euron purkamiseen.

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English