Neuvottelija · Artikkelit

EP104 · Talous · 2021-10-23

Rahatsunami ja vapaudet | Tuomas Malinen | Neuvottelija 104

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen ja Sami Miettinen käyvät läpi kolme vipua, joiden yhdistelmää he pitävät vaarallisena: rahamäärän kasvu, tuotantokapeikot ja valtiollinen kontrolli yksilön käyttäytymiseen. Kolmannen vivun nostaa kehykseen Miettinen, ja Malinen lähtee siihen mukaan. Inflaatiosta Malinen esittää mekanismin, jota mittarit eivät nähneet: suljetun palvelusektorin kontribuutio kuluttajahintaindeksiin oli nolla tai negatiivinen samalla kun elvytyssekeillä tilattu tavara ruuhkautti rahtimarkkinat. Hyperinflaation historiallisiksi ehdoiksi hän nimeää kaksi, ja hänen mukaansa keskuspankit ovat loukussa: Fedin tase kasvoi noin neljästä kahdeksaan biljoonaan dollariin kahdessa vuodessa. Toinen puolisko käsittelee Kiinan social credit -järjestelmää, Italian koronapassia ja Yhdysvaltain osavaltioiden kiistoja. Miettinen kertoo avoimesti olevansa kahdesti rokotettu ja kysyy silti, mitä seuraa mekanismista, joka jakaa kansalaiset sovelluksella kahteen luokkaan. Lopuksi pohditaan, mitä tällaisessa maailmassa kannattaisi omistaa. Julkaistu 23.10.2021.

Sami Miettinen

Rahatsunami ja vapaudet | Tuomas Malinen

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 104 Sami Miettinen haastattelee Tuomas Malista, GnS Economicsin toimitusjohtajaa ja kanavan ensimmäisen kauden ylivoimaisesti useimmin vieraillutta vierasta. Jakso rakentuu kolmen vivun varaan, joiden yhdistelmää puhujat pitävät vaarallisena: rahamäärän kasvu, tuotannon kapeikot ja valtion kasvava kontrolli yksilön käyttäytymiseen. Ensimmäinen puolisko on rahatalousanalyysia — miksi inflaatio jäi mittareilta piiloon ja miksi keskuspankit ovat Malisen mielestä loukussa. Toinen puolisko käsittelee Kiinaa, koronapassia ja perustuslaillisia vapauksia, ja lopuksi kysytään, mitä tällaisessa maailmassa kannattaisi omistaa. Julkaistu 23.10.2021.

Lukuohje. Malinen on tunnetusti kriittinen keskuspankkipolitiikkaa kohtaan ja esittää jaksossa ennusteita sekä arvioita poliittisista motiiveista; Miettinen on monessa kohdassa samaa mieltä. Näkemykset on tässä artikkelissa attribuoitu puhujille ja ennusteet merkitty ennusteiksi, eikä artikkeli ota niihin kantaa. Jakso on nauhoitettu lokakuussa 2021. Jälkikäteen tiedetään, että hyperinflaatiota ei tullut ja että keskuspankit nostivat korkoja selvästi enemmän kuin jakson loukkuteesi antoi odottaa.

Lähtökohta: Handelsbanken vetäytyy

Jakso alkaa päivänpolttavasta uutisesta: nauhoitusta edeltävänä päivänä Handelsbanken oli ilmoittanut vetäytyvänsä Suomesta ja Tanskasta. Miettinen lukee sen indikaatioksi siitä, ettei pienenä pankkiunionin ja euroalueen maana oleminen ole niin hienoa kuin uskotaan: täällä tehdään vähemmän voittoa ja riskit näyttävät suuremmilta kuin pankin jäljelle jäävissä maissa — Ruotsissa, Britanniassa ja Norjassa, jotka kaikki ovat kelluvan valuutan maita.

Malinen on varovaisempi. Hän oli juuri ennen lähetystä puhunut asiaa tarkkaan seuraavan henkilön kanssa, jonka näkemys oli, että kyse on lähinnä kannattavuudesta. Hän muistuttaa, että Nordean pääkonttorin muuttoa Suomeen perusteltiin osin juuri pankkiunionilla, mutta lisää, että pankkiunioni myös “lataa melkoisesti maksuja tänne pohjoiseen” siitä, mitä eteläisissä euromaissa voi tapahtua. Miettisen pointtia ei hänen mukaansa voi ohittaa.

Miksi mittarit eivät nähneet inflaatiota

Miettinen näyttää Macrobondin edustajan kalvon: Yhdysvaltain kuluttajahintaindeksi (CPI) on noin 5,4 prosenttia, ja kuljetuksen kontribuutio on kääntynyt koronavuoden negatiivisesta inflaation isoimmaksi heilahtelutekijäksi. Hän huomauttaa itse, ettei CPI ole täydellinen mittari.

Malinen menee pidemmälle: joillakin muilla mittareilla Yhdysvaltain inflaatiossa olisi hänen mukaansa jo “kaksi numeroa ennen desimaalia”. Mekanismi on jakson paras analyyttinen osuus:

Jenkki istui himassa, sitten sai vielä niitä elvytyssekkejä, niin kun tuli himaan, niin mitä ne sitten tekee? Sen rupesi tilata kamaa Kiinasta.

Rahtikalusto ei ollut varautunut kysyntään, ja hinnat nousivat nopeasti. Samaan aikaan suljetun palvelusektorin kontribuutio indeksiin oli nolla tai jopa negatiivinen. Hyödykekorista osa oli siis kovassa nousussa ja huomattava osa poissa, joten inflaatio näkyi vain yhdessä paikassa. Malisen mukaan IMF varoitti jo edellisenä marraskuuna, etteivät inflaatiomittarit välttämättä toimi tilanteessa, jossa maat ovat kiinni, ja GnS Economics ennakoi maaliskuun raportissaan, että inflaatio pomppaa talouksien avautuessa. “Nyt on niin käynyt.”

Rahtikustannukset ovat hänen mukaansa viisin- ja joillakin reiteillä jopa kymmenkertaistuneet parissa vuodessa, ja rahtiviivästykset ovat ennätystasolla. Hänelle oli edellisenä päivänä kirjoitettu rahtialuksesta, joka seisoi Yhdysvaltain edustalla pääsemättä purkamaan lastiaan.

Nyt tiedetään hyvin tarkkaan, että ei maailmantaloutta voi pistää stoppiin ja käynnistää. Siitä tulee todella vakavia ongelmia.

Esimerkkinä hän mainitsee kuorma-autonkuljettajat, jotka lähtivät sulkujen aikana muihin töihin eivätkä palaa, ja Britannian bensapulan. Miettinen oli ollut Britanniassa edellisellä viikolla: bensapula ei juuri näkynyt, mutta kaupoista puuttui tuotteita.

Kurssi ja herännyt yleisö

Malinen kertoo vetämästään varautumisen ja omaisuuden suojaamisen kurssista. Se syntyi siitä, että koronavuoden jälkeen ihmisiltä tuli valtavasti kysymyksiä kriisin etenemisestä ja omaisuuden suojaamisesta. Palautteen perusteella kurssiin lisättiin luento siitä, mistä signaaleista kriisin aikataulua voisi arvioida, ja seuraavaksi on tulossa kurssi keskuspankeista ja kryptoista — ja samalla talouden great resetistä.

Malisen mukaan korona-aika on herättänyt ihmiset:

Valtio ei välttämättä pidä heistä huolta.

Hyperinflaation kaksi ehtoa

Miettinen muistuttaa, että viime vuoden Korona Black Swan -keskustelussa Malisella oli kaksi kriteeriä äärimmäiselle inflaatiolle. Malinen toistaa ne:

  1. Huomattava määrä rahaa liikenteessä, yleensä keskuspankkiluototusta
  2. Tuotantokatkoksia tai -aukkoja, joiden takia tuotantomahdollisuudet ovat rajoittuneet

Miettinen tuo esimerkiksi Venezuelan: tuotantokapeikot ja ylimääräinen raha veivät hyperinflaatioon, kansasta 75 prosenttia päätyi absoluuttiseen köyhyyteen, ja talous dollarisoitui. Hän kysyy, suojeleeko järjestelmän koko isoja talouksia samalta mekanismilta. Malisen vastaus: “Se ehkä tiettyyn pisteeseen asti jarruttaa sitä, mutta ei todellakaan suojele.”

Malinen jatkaa Euroopasta: Saksan suuret ammattiliitot vaativat hänen mukaansa 5,5 prosentin palkankorotuksia, selvästi yli EKP:n inflaatiotavoitteen, ja Weimarin tasavallan vuosien 1919–1924 hyperinflaatiosta tehdyssä tutkimuksessa inflaatio-odotukset olivat keskeinen ajuri. “Jos ne alkaa karata, niin sitten rahalta menee arvo.” Rahaa on hänen mukaansa nyt niin paljon liikkeellä, että se jahtaa rajattua määrää tuotteita kapeikkojen läpi.

On syytä olla tarkkana siitä, mitä tässä sanotaan: Malinen kuvaa historiallisia ehtoja ja riskiä, ei suoraan ennusta hyperinflaatiota Suomeen tai euroalueelle.

Miksi keskuspankit ovat loukussa

Keskuspankit on aivan massiivisesti lirissä nyt, koska tämä höpinä siitä, että se olisi jotenkin hetkellistä, oli vain keskuspankkien epätoivoinen yritys puhua se inflaatio alas.

Malisen mukaan on käymässä selväksi, että ohimenevyyden kertomus on mennyt. Seuraavaksi pitäisi ajaa osto-ohjelmat alas ja nostaa korkoja — “ja miten nämä rahoitusmarkkinat semmoisen kestää?”

Hän palaa aiheeseen myöhemmin. Rahoitusmarkkinat olivat jo maaliskuussa 2020 lähellä kaatumista, mutta keskuspankit ottivat silloin kaiken kantaakseen: Fedin tase oli hänen muistinsa mukaan noin 4 000 miljardia dollaria ja on nyt 8 000 miljardia, kahdessa vuodessa. Jos inflaatio karkaa, keskuspankki ei voi enää pelastaa ketään. Aiemmin häntä huoletti yksittäinen pankkikriisi; nyt monta kriisiä päällekkäin — inflaatio, pankit, rahoitusmarkkinat, valtioiden ja yritysten maksukyvyttömyys:

Meillä on täydellisen taloudellisen myrskyn mahdollisuus.

Taustalla on hänen yleisempi näkemyksensä: markkinoiden hinnoittelu on itseään korjaava mekanismi, mutta sen ei ole annettu toimia, koska poliitikot eivät ole uskaltaneet ottaa iskua ja keskuspankkiirit ovat sotkeneet itsensä tilanteeseen. Historian pahimmat kriisit syntyvät hänen mukaansa siitä, että kriisiä yritetään pitkittää mahdollisimman pitkään. Tämä on arvio tulevasta, ei havainto.

Kolmas vipu: valtiollinen kontrolli

Rahan ja kapeikkojen lisäksi Miettinen nostaa kehykseen kolmannen, “ilkeän” vivun: valtiollisen kontrollin, joka alkaa ohjailla ja rajoittaa ihmisten käyttäytymistä ja liikkumista. Kiina oli hänelle negatiivinen yllätys siinä, miten nopeasti se on mennyt totalitarismin suuntaan.

Malinen on samaa mieltä. Hän oli juuri perehtynyt Kiinan corporate social credit -järjestelmään GnS Economicsin joulukuun neljännesvuosikatsausta varten; sen erikoisraportti käsittelee great resetiä ja globaalia dystopiaa. Hänen tulkintansa on, että kasvojentunnistus kytketään suoraan social credit -järjestelmään, joka vaikuttaa jo nyt esimerkiksi pankkiluoton saamiseen, ja että kaiken tarkoitus on pitää maa kontrollissa, kun talouskriisi iskee ja Kiinan velkakupla puhkeaa. Hän lainaa nimeämätöntä Kiina-tutkijaa, jonka mukaan maassa tulee noin 70 vuoden välein jokin vallankumous — ja nyt on kulunut 72–73 vuotta.

Miettinen lisää esimerkit: Kiina kielsi voitontavoittelun opetusalalla — länsimainen tutor voisi opettaa espanjan lisäksi muutakin — ja määräsi lapsille pelikiintiöt. Pelaamisen rajoittamisessa voi nähdä hyvääkin, mutta hänestä se on “aika rajua yksityisen käyttäytymisen estoa”.

Malinen kertoo henkilökohtaisen esimerkin. Hänen piti opettaa maaliskuussa konsulttiyhtiön kautta kurssi Kiinan taloudesta Hongkongin yliopistossa, mutta kurssi jäi pitämättä. Jo kurssirungossa brittiläinen yhteyshenkilö ohjeisti, että Kiinan kritiikki pitää esittää “fiksusti” — Malisen luennan mukaan kierrellen. Xi Jinpingin noustua valtaan odotukset vapauksien lisääntymisestä olivat korkeat, mutta kehitys kääntyi hänen mukaansa nopeasti takaisin kohti sitä totalitarismia, jonka purkaminen alkoi vuonna 1979.

Kapea käytävä

Malinen tiivistää historian opetuksen:

Jos valtionvallalle antaa liikaa valtaa, liikaa vapauksia pois, niin jossain vaiheessa ne ottaa sen kuristusotteen.

Kehyksenä on Daron Acemoglun ja James Robinsonin kirja Kapea käytävä, josta kanavalla on puhuttu aiemminkin: kansalaisyhteiskunnan pitäisi pitää valtiovaltaa vastaan. Euroopassa pitäisi hänen mukaansa katsoa Kiinan esimerkkiä “niskakarvat pystyssä”, koska valtion tehtävä on hänen sanoin haalia valtaa, ja ajatus siitä, että poliitikot ajattelevat vain kansan parasta, on “järkyttävän naivi”.

Yhdysvallat: osavaltiot ja liittovaltio

Yhdysvalloista keskustelussa todetaan ensin, että heikko hallinto houkuttelee Kiinaa kokeilemaan Taiwanin valtausta samaan tapaan kuin Hongkongissa. Miettinen huomauttaa, että Yhdysvalloissa on maailman vahvimmat perusoikeudet, sananvapaus ensimmäisenä — aseenkanto-oikeudesta hän ei ole yhtä innostunut — ja kysyy, ovatko osavaltiot nyt “suunnilleen sodassa keskenään”.

Malisen mukaan noin 22–23 osavaltiota pitää Texasin johdolla tiukasti kiinni perustuslaillisista vapauksista. Hänen mukaansa Bidenin hallinnon lainsäädäntöä on kaatunut osavaltioiden tuomioistuimissa, ja presidentin retoriikka osavaltioiden johtajia kohtaan on hänen mukaansa kovempaa kuin kukaan on kuullut sisällissodan jälkeen; tämä heikentää Yhdysvaltoja sisäisesti. Hän huomauttaa myös, että suomalainen media raportoi asiasta vähän. Nämä ovat Malisen arvioita, eikä niitä ole tässä tarkistettu.

Miettinen nostaa esiin, että Tesla muutti Kaliforniasta Texasiin: vastakkainasettelu ei ole hänestä pelkkää Trump-retoriikkaa, vaan sen taustalla on oikeita liikkeitä. Malinen lisää, että Texas on kieltänyt rokotepakon.

Koronapassi ja perustuslaki

Eurooppa ei ole Malisen mukaan turvassa. Hänen esimerkkinsä on Italia, jossa koronapassista on tulossa työnteon ehto. Hän vertaa sitä 1930- ja 1940-lukuihin ja kertoo, että historiantutkijat, joiden kanssa hän on puhunut, ovat “aika kauhuissaan”.

Miettinen kertoo oman asemansa avoimesti:

Mulla on ne kaksi rokotetta ja tavallaan arvostin sitä vaivattomuutta, millä mä liikuin sitten Suomesta ja Englantiin ilman minkäänlaista byrokratiaa.

Hänen kysymyksensä ei koske rokotetta vaan mekanismia: kun annetaan sovellus, joka jakaa ihmiset “mustiin ja valkoisiin tai lampaisiin ja susiin”, jakolinja on toissijainen, ja siitä tulee helposti kaikenlaista muuta — ja äkkiä ollaan lähellä social credit -järjestelmää. Malisen mukaan koronapassista on vain pieni loikka Kiinan systeemiin. Hänen huolensa on perustuslaki: jos aluehallintoviraston kaltaisen viranomaisen määräyksellä voidaan rajoittaa tietyn kansanosan palveluja, perustuslaki “lakkaa käytännössä olemasta”. Miettinen tiivistää oman huolensa: kaikki kolme vipua ovat vahvoja, ja vaikka kaikilla olisi hyvät aikeet, ne voivat silti johtaa dystopiaan.

Totalitarismi tuli myös vasemmalta

Malisen mukaan Euroopassa on tapahtunut “voittajan oikeus”: äärioikeistoa pidetään hyvistä syistä vaarallisena, mutta äärivasemmistolaisten ja äärivihervasemmistolaisten ideologioiden annetaan hänen mukaansa jyllätä vapaasti. Hän muistuttaa, että totalitarismi tuli historiassa myös Neuvostoliiton ja sosialismin suunnalta. Hän ei ole eläessään ollut näin huolestunut — eikä ole hänen mukaansa myöskään eräs historiaa pitkään seurannut lähisukulainen.

Mitä kannattaisi omistaa

Miettinen kysyy, mitä tällaisessa maailmassa kannattaisi omistaa. Malisen vastaus on varovainen: keskuspankkien osto-ohjelmat ovat johtaneet “uskomattomaan varallisuushintakuplaan”, jossa oikeastaan kaikki on kuplassa — asunnoista osakkeisiin ja roskalainoihin. Pitkällä aikavälillä metsämaan omistaminen ei välttämättä ole huono ajatus, koska metsäteollisuus on vahvoilla, mutta metsäpalstojen hinnatkin ovat nousseet. “Siinä pitää nyt olla aika tarkkana.” Miettinen lisää kustannusalalta esimerkin kapeikoista: kirjapaperi oli yhtäkkiä loppunut. Malinen muistuttaa sahatavaran hintapiikistä kesällä.

Oman salkkunsa logiikan kertoo Miettinen, ei Malinen. Hän ei ole koskaan halunnut pitää pankkikäteistä, koska se on käytännössä nolladuraation velkaa eurojärjestelmälle ja kova inflaatio syö sen. Omistusasunto on tuonut jonkinlaista reaaliturvaa, vaikka riskitön se ei ole. Hänen huolensa on juridinen kehikko: valtio voi päättää toisin, ja esimerkiksi Berliinissä on vakavissaan pohdittu vuokra-asuntojen sosialisointia. Malinen vastaa, että DDR:n ja Neuvostoliiton kaaduttua luultiin, että tällaisesta oli päästy.

Kryptoista Miettinen sanoo, että niiden puolestapuhujien argumentti on juuri se, että ne ovat “off the grid” -väline — mutta hän ei ole varma niiden fundamentaalisesta arvosta. Malinen pitää kryptoja lähtökohtaisesti riskinä: arvon, likviditeetin ja laillisuuden takia, koska keskuspankit voivat alkaa puolustaa omaa tonttiaan aggressiivisesti. Miettinen muistuttaa, että Kiina poisti louhijat ja bitcoinin omistusoikeudet — totalitarismissa jokin vain julistetaan laittomaksi. Hän mainitsee myös pehmeämmän skenaarion: euro voidaan velkaantumalla sulattaa alta niin kuin rupla Neuvostoliitossa, jolloin asuntojen, metsän ja osakkeiden omistajat voivat selvitä kuivin jaloin. Lopuksi tiivistetään, että seurattavat asiat ovat tuotantokapeikot, rahamäärä ja yksilönvapaudet — sekä lainsäädännön kehikko: ollaanko menossa kohti laittomuuden tilaa.

Kalevankadun oraakkeli

Miettinen kertoo, että Heikelä ja Koskelo olivat kutsuneet Malista “Kalevankadun oraakkeliksi”, ja ottaa siitä osittaisen kunnian, koska molemmat asuvat Kalevankadulla. Malisen loppuviesti on kansalaisyhteiskunnalle: koronapassi koskee kaikkia, rokotettuja tai ei, ja kansalaisten pitäisi herätä, etteivät päättäjät “vedä tätä maata aivan tonttiin”. Hän oli ollut elpymisrahastokeskustelussa “liian lähellä” poliittista järjestelmää, ja siitä hänelle jäi huono kuva.

Miettinen päättää havaintoon siitä, miten tällaiset paketit aina etenevät: ensin tiukkaa vääntöä ja vakuutteluja, ja kun päätös on tehty, “totta kai tämä nyt vaan piti tehdä”. Hän suosittelee katsomaan kanavan aiemmat väittelyt elpymispaketista, kuten jakson Kaadetaan EU-paketti eduskunnassa.

Huomio lähteestä: artikkeli on päivitetty 18.10.2026 jakson MacWhisper-litteraatiolla ja julkaisijan omalla lukujaolla. Litteraatiossa ei ole puhujamerkintöjä, joten puhujat on päätelty asiayhteydestä. Aiempi versio oli antanut Malisen suuhun kohtia, jotka litteraation perusteella ovat Miettisen: kolmannen vivun eli valtiollisen kontrollin nostaa kehykseen Miettinen, Venezuelan esimerkin esittää Miettinen, ja käteistä, omistusasuntoa ja juridista kehikkoa koskeva pohdinta sekä huomio Kiinan louhijakiellosta ovat Miettisen. Taiwania ja Bidenin heikkoutta koskevan puheenvuoron puhuja jää epävarmaksi, joten se on kirjoitettu neutraalisti. Miettisen mainitsemaa aiempaa rahajärjestelmän kontrollia käsitellyttä jaksoa ei saatu äänitteestä tunnistettua, eikä sitä ole arvattu. Malisen väitteitä Yhdysvaltain osavaltioiden oikeudenkäynneistä ja Bidenin retoriikasta ei ole tässä tarkistettu.

Jakson tiedot. Neuvottelija 104, julkaistu 23.10.2021, kesto 36 minuuttia 24 sekuntia. Vieraana Tuomas Malinen (vieraskortti ja muut jaksot), haastattelijana Sami Miettinen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 104 (julkaistu 23.10.2021) Sami Miettinen haastattelee GnS Economicsin toimitusjohtajaa Tuomas Malista inflaatiosta, keskuspankkipolitiikasta ja vapauksista. Keskeiset havainnot: jakso rakentuu kolmen vivun varaan — rahamäärän kasvu, tuotantokapeikot ja valtiollinen kontrolli yksilön käyttäytymiseen — joista kolmannen nostaa kehykseen Miettinen; Handelsbankenin vetäytyminen Suomesta ja Tanskasta on Miettiselle merkki euroalueen pienen maan heikkoudesta, Malinen pitää syytä ensisijaisesti kannattavuutena; inflaatio jäi mittareilta piiloon, koska suljetun palvelusektorin kontribuutio kuluttajahintaindeksiin oli nolla tai negatiivinen samalla kun elvytyssekeillä tilattu tavara ruuhkautti rahtimarkkinat, ja rahtikustannukset nousivat viisin- tai jopa kymmenkertaisiksi; Yhdysvaltain CPI oli nauhoitushetkellä noin 5,4 prosenttia; hyperinflaation kaksi historiallista ehtoa ovat Malisen mukaan suuri määrä keskuspankkiluototettua rahaa liikkeellä ja samanaikainen tuotannon rajoittuminen; Venezuela (Miettisen esimerkki) ja Weimarin tasavalta 1919–1924 (Malisen esimerkki); Fedin tase kasvoi Malisen mukaan noin 4 000 miljardista 8 000 miljardiin dollariin kahdessa vuodessa, ja hänen arvionsa mukaan keskuspankit ovat loukussa, koska inflaation taittaminen vaatisi koronnostoja joita rahoitusmarkkinat eivät kestäisi — ennuste, joka ei toteutunut tässä muodossa; toinen puolisko käsittelee Kiinan corporate social credit -järjestelmää, Hongkongin kurssia joka jäi pitämättä, Kapea käytävä -kirjaa, Yhdysvaltain osavaltioiden ja liittovaltion kiistoja (Texas, Teslan muutto) ja Italian koronapassia työnteon ehtona; Miettinen kertoo olevansa kahdesti rokotettu mutta pitää huolestuttavana mekanismia, joka jakaa kansalaiset sovelluksella kahteen luokkaan; Malisen mukaan perustuslaki lakkaa käytännössä olemasta, jos viranomaismääräyksellä voidaan rajoittaa tietyn kansanosan palveluja; Malinen pitää kryptoja riskinä, kaikkea omaisuutta kuplassa ja metsämaata mahdollisena pitkän aikavälin kohteena, Miettinen korostaa juridisen kehikon merkitystä omistamiselle. Aiheeseen liittyvät jaksot: Korona Black Swan 2 | Tuomas Malinen, Kaadetaan EU-paketti eduskunnassa | Tuomas Malinen ja The Great Reset 2.0 | Tuomas Malinen.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English