EP419 · Yhteiskunta · 2026-11-05

Nick Land ja USA | Thomas Brand | Neuvottelija 419

Tämä artikkeli perustuu Neuvottelijan jaksoon. Jakson tiedot ja tallenne ovat sivulla Neuvottelija.fi.

Bitcoin-asiantuntija ja filosofian harrastaja Thomas Brand käy Sami Miettisen kanssa läpi Nick Landin ja Curtis Yarvinin ajattelun Yhdysvaltain välivaalien jälkeisenä päivänä. Brandin mukaan vaalit eivät muuta alla olevaa suuntaa: valtionvelkaa, sotateollista kompleksia eikä Yarvinin 'katedraaliksi' kutsumaa konsensuskonetta. Keskustelu etenee Bitcoinista 'epäinhimillisenä' rahana pimeään valistukseen, akselerationismin eri muotoihin, Rokon basiliskiin, Bostromin haavoittuvan maailman hypoteesiin, Samuel Butlerin vuoden 1863 kirjeeseen koneista ja Albert Hirschmanin exit–voice–loyalty-jakoon. Artikkeli erottaa keskustelijoiden näkemykset tarkistetuista tiedoista ja kokoaa lopuksi tarkennukset ja lähteet.

Sami Miettinen

Nick Land ja USA | Thomas Brand | Neuvottelija 419

Tiivistelmä: Thomas Brand on toiminut 15 vuotta finanssialalla ja työskentelee nyt Bitcoinin parissa: hän yrittää vakuuttaa suomalaiset institutionaaliset sijoittajat siitä, että Bitcoin on paras raha. Hän on myös perehtynyt brittifilosofi Nick Landiin, jonka kaksi teosta on hänen mukaansa juuri ilmestynyt suomeksi. Sami Miettinen ja Brand käyvät jakson nauhoituspäivänä, Yhdysvaltain välivaalien jälkeisenä päivänä, läpi kolme kerrosta: mitä vaalit muuttavat, mitä Curtis Yarvin ja Nick Land oikeastaan sanovat ja miksi tekoäly tekee heidän ajatuksistaan ajankohtaisia. Brandin perusväite on, että vaaleissa voidaan valita uusia puhuvia päitä, mutta alla oleva suunta ei muutu.

Lukuohje. Jakso on kahden keskustelijan vapaamuotoinen ja paikoin leikillinen ajatustenvaihto. Näkemykset ovat puhujien, ja artikkeli kertoo, kumman näkemyksestä on kyse. Sami Miettinen esiintyy jaksossa tietoisesti “akseleroivan androidisaation” kannattajana ja liioittelee rooliaan; Thomas Brand esittelee Landin ja Yarvinin ajattelua selittäjänä eikä kannattajana. Litteroinnissa ei ole puhujamerkintöjä, joten puheenvuorot on tunnistettu asiayhteydestä. Ajankohtaisia väitteitä, joita ei ole voitu tarkistaa, on merkitty sellaisiksi.

Jakso on nauhoitettu 4.11.2026, Yhdysvaltain välivaalien jälkeisenä päivänä. Samassa sessiossa nauhoitettiin myös jäsenjakso Nick Landin hurjimmat ideat (Neuvottelija Sisäpiiri 169), jossa samat keskustelijat jatkavat Landin varhaisvaiheesta, hyperstitionista ja hyperrasismi-esseestä.

1. Bitcoin rahana, joka ei tarvitse ihmistä

Brand avaa oman lähtökohtansa: Bitcoin on hänen mukaansa paras raha, koska se on “raha, joka ei ole riippuvainen ihmisestä”. Lohkoja syntyy riippumatta siitä, mitä kukaan siitä ajattelee, ja juuri siksi se on järjestelmän näkökulmasta “epäinhimillinen”. Miettinen tarjoaa rinnastuksen: niin kuin ihminen ja tekoäly ovat eri lajia, ovat myös fiat-raha ja Bitcoin. Brand hyväksyy sen: fiat on suunnattu ihmiselle, Bitcoin “jollekin muulle kuin ihmiselle”.

Brand muistuttaa, että sähköistä rahaa yritettiin rakentaa kymmeniä vuosia ennen kuin Satoshi Nakamoto ratkaisi ongelman. Hän ajoittaa tapahtumat oikein: Bitcoinin tekninen kuvaus julkaistiin 31.10.2008, ja ensimmäinen lohko syntyi 3.1.2009. Jakson aikaan kuvauksen julkaisusta oli kulunut 18 vuotta.

Myöhemmin Brand vertaa Bitcoinia suoraan tekoälyyn. Kumpaakin voivat käyttää “kaikkein parhaimmat ja kaikkein karmeimmat ihmiset”, eikä hyvää ja pahaa käyttöä voi ulkopuolelta erottaa. Tämä on hänen mukaansa yleiskäyttöteknologian tunnusmerkki ja syy, miksi sääntely ei pysty rajaamaan käyttötapauksia siististi.

2. Välivaalit: mikä muuttui ja mikä ei

Keskustelijoiden mukaan republikaanit hävisivät välivaalit. Miettinen tulkitsee tuloksen niin, että “No Kings” -liike voitti ja Yarvinin teknomonarkian ajatus kaatui siihen, että Singaporen kaltaisen johtajan sijaan tarjolla oli Trumpin perhe. Hänen mukaansa ratkaiseva virhe oli Iranin sota: tullisodat ja Grönlanti olisi kestetty, Iran ei.

Brand vastaa hillitymmin, ja hänen vastauksensa on jakson analyyttinen ydin:

• Yarvin ei ole koskaan ollut Trumpin varaukseton kannattaja. Brandin mukaan Yarvin on suhtautunut Trumpiin kaksijakoisesti ja todennut, että Trump on liian epävakaa teknomonarkiksi. Yarvinilla on väitetysti lukijoina J. D. Vance, Peter Thiel ja Piilaakson teknoeliittiä Marc Andreessenista alkaen, mutta aatetaistossa hän edustaa pientä joukkoa.
• Vaalit eivät muuta suuntaa. Valtionvelka ei muutu, sotateollinen kompleksi ei muutu, ja ennen kaikkea valtava virkamieskoneisto jatkaa tehtäväänsä eli tietyn tasapainotilan, homeostaasin, ylläpitämistä. “Me voidaan toki valita uusia puhuvia päitä”, Brand sanoo, mutta suunta on kohti suurempaa entropiaa.
• Republikaanipuolue sai jo Trumpin ensimmäisellä kaudella “käyttöjärjestelmäpäivityksen”. MAGA itse on mutatoitunut: Brand nostaa esimerkiksi J. D. Vancen katolisuuden ja liittouman kaupallisen siiven, jota edustavat Elon Musk ja Marc Andreessen.
• Liittouma oli alusta asti epävakaa. Sen keskeisiä voimia olivat Charlie Kirk, joka murhattiin syyskuussa 2025, ja Tucker Carlson. Brandin mukaan liittoumaa jakaa erityisesti interventionismi.

Brand mainitsee myös Helsingin Sanomien analyysin, jonka mukaan demokraattien ei tarvinnut tehdä muuta kuin odottaa. Miettinen kertoo Yhdysvalloissa asuvan tuttavansa Simon arvion: MAGA-leiri pirstoutuu, ja Nick Fuentesin kaltaisilla hahmoilla on vahvat omat kuplansa, mutta raha (Musk, Andreessen) etsii itselleen uuden ehdokkaan, eikä se hänen arvionsa mukaan ole varapresidentti.

Brandin oma näkemys Yarvinista on varauksellinen: Yarvinilla on paljon kiinnostavia käsitteitä, mutta Brand ei pidä häntä erityisen etevänä yhteiskuntafilosofina. Hän tekee tästä yleisemmän havainnon: marxilaisilla ja liberaaleilla on vahvat teoreettiset perusteokset, joiden pohjalta rakennetaan parempaa maailmaa, mutta oikeistolainen ajattelu on syntynyt lähinnä akatemian ulkopuolella, avoimessa tilassa ja jatkuvan kritiikin alla.

3. Kaksi hahmoa marginaalista keskiöön

Brand esittelee jakson kaksi päähenkilöä:

Curtis Yarvin kirjoitti 2000- ja 2010-lukujen vaihteessa nimimerkillä Mencius Moldbug Unqualified Reservations -blogia. Nyt hänet kutsutaan New York Timesin podcasteihin, ja häntä kuvataan oikeiston hovifilosofiksi. Brand kutsuu häntä ennemmin yhteiskuntamallien rakentelijaksi. Tunnistaisiko suomalainen sivistysporvari hänet oikeistolaiseksi, on Brandin mukaan oma kysymyksensä.

Nick Land on brittifilosofi, joka edustaa “paljon syvempää pohjavirtaa” ja ajattelukuvaa, joka on hyvin erilainen kuin suomalainen sosiaalidemokraattinen humanismi tai jakamattoman ihmisarvon ajatus.

Brand kertoo, että Helsingin Sanomat arvioi pari viikkoa ennen jaksoa kaksi Landin suomennettua teosta: aforismikokoelman Kylmyys ole jumalani ja 2010-luvun alun pamfletin Pimeä valistus (The Dark Enlightenment). Brand pitää arvostelua hyvänä koosteena Landin teemoista. Häntä kuitenkin kummastutti, että arvostelun mukaan pahinta Landin tuotannossa ei ollut sen ytimessä oleva epäinhimillisyys, vaan Landin rasismi. Miettinen kuittaa kolumnin sanoilla “not even wrong”. Brand kuvaa ilmiötä modernina taikauskona, jossa kirjan läsnäolo jo sinänsä tuo “pahuuden huoneeseen”, eräänlaisena tartuntamagiana. Kolmas teos, Xenosystems, on Brandin mukaan tulossa suomeksi.

Brand kertoo myös käyneensä Landin ajattelua läpi Otto Juoten kanssa Viides valta & Friends -podcastissa viisiosaisessa sarjassa. Sarjan viimeisessä jaksossa he aloittivat Pimeän valistuksen systemaattisen lukemisen ja pääsivät viimeiseen teemaan, exitiin.

4. Konservatiivi, reaktionaari ja akselerationisti

Ennen Landin sisältöön menemistä Brand erottaa käsitteet:

• Konservatiivi haluaa säilyttää jotain arvokasta tuleville sukupolville. Konservatiivi voi olla myös vasemmistolainen. Hänen esimerkkinsä on sosiaalidemokraatti, joka haluaa säilyttää hyvinvointivaltion ja verotuksen rakenteet ja tekee niihin “yhteiskuntakyberneettisiä” pieniä säätöjä.
• Reaktionaarilla on toisenlainen suhde nykyhetkeen. Landilaisessa ajattelussa on lisäksi vahva akselerationistinen virta.
• Akseleraatio ei Brandin mukaan tarkoita ensisijaisesti geopolitiikkaa, vaan sitä, että nykyhetki “pakkautuu”: tämän hetken päätöksillä on yhä suurempi vaikutus pitkään tulevaisuuteen.

Ihmisen kyky tehdä viisaita valintoja tässä paineessa näkyy Brandin mukaan ahdistuksena: mielipidepalstoilla ovat ahdistuneet milloin ohjelmistokehittäjät, milloin matemaatikot. Hän kertoo matemaatikko Terence Taon luennosta, jossa tämä hänen muistinsa mukaan neuvoi matemaatikkoja kääntymään sisäänpäin eikä levittämään keskeneräisiä todistuksia, koska tekoälyjärjestelmä voi napata ne ja edetä niistä hetkessä. Brand korostaa, ettei kyse ole suorasta lainauksesta. Miettisen vastaus on jakson leikillinen pääteema: ainoa ratkaisu on “kiihdyttävä androidisaatio”, ja hän kertoo olevansa sillä tiellä pitkällä oman tekoälyagenttinsa Samanthan kanssa.

Myöhemmin Brand jakaa uusreaktionaarisuuden tunnuspiirteet neljään:

1. Usko hierarkioihin. Sosiaaliset järjestelmät rakentuvat aina hierarkkisesti. Myöskään moderni demokratia ei voi toimia ilman eliittejä, jotka antavat ihmisille uskomuksia ja preferenssejä.
2. Skeptisyys massa- ja puoluedemokratiaa kohtaan.
3. Antropologinen pessimismi. Ajatus jalosta villistä hylätään. Ihminen on langennut enkeli, ja siksi turvallisuus ja järjestys tulevat ennen oikeudenmukaisuutta ja reiluutta.
4. Exitin mahdollisuus. Brand myöntää aluksi unohtaneensa tämän, vaikka se on hänen mukaansa kaikkein tärkein osa (luku 9).

Akselerationismi koskettaa uusreaktionaarisuutta Brandin mukaan vain yhden pinnan kautta, ja se pinta on teknologiausko.

5. Pimeä valistus: ihminen käynnistyslataajana

Brand käy läpi Landin uran vaiheet:

• Mannermainen filosofia ja kapitalismikritiikki. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Land oli kiinnostunut ranskalaisesta ajattelusta ja aloitti kapitalismin kriitikkona. Kapitalismi rikkoo perinteet ja ihmissiteet. Brand huomauttaa, että sama havainto on myös hayekilainen ja vapaakaupan puolustus: Frédéric Bastiat’n mukaan jos tavarat eivät ylitä rajoja, sotilaat ylittävät. Kauppaa voi käydä ihmisen kanssa, jonka arvoja ei jaa.
• Warwick ja CCRU. 1990-luvulla Warwickin yliopistoon perustettiin Cybernetic Culture Research Unit. Siellä yhdistyivät kiinnostus kapitalismin “deterritorialisaatioon”, koneisiin ja tekoälyn syntyyn, esoteriaan ja Brandin mukaan myös päihteisiin. Tunnetuin teksti tältä ajalta on Meltdown. Brand vertaa tyyliä Alan Sokalin kuuluisaan huijausartikkeliin: väärästä näkökulmasta luettuna siinä ei ole järkeä, mutta aikansa kulttuuriseen miljööseen asetettuna siinä on visionäärisyyttä. Land luki selvästi kybernetiikkaa, kuten Norbert Wieneriä: palautesilmukoita, polkuriippuvuuksia ja epälineaarisuutta.
• Romahdus ja Shanghai. 2000-luvun alussa Land romahti henkisesti, katosi vuosiksi ja ilmestyi uudelleen Shanghaista. Siellä hän tutustui Yarviniin. Kiinan vapaatalousalueet olivat Brandin mukaan paikka, jossa Land halusi kokea tulevaisuuden sen muotoutuessa.
• Uusin vaihe. Brandin mukaan Land on viime aikoina väitellyt Aleksandr Duginin kanssa. Dugin haluaa suojella ihmisyyttä ja suurvenäläistä sivilisaatiota; Land edustaa epäinhimillistä puolta.

Pimeän valistuksen lähtökohta on Brandin tiivistyksessä, että meille kerrottu kertomus valistuksesta ei ole se todellisuus, jossa elämme. Valistus toi demokratian ja ihmisoikeudet, mutta se vapautti myös voimia, jotka syövät liberaalin demokratian jatkumisen edellytyksiä.

Landia voi pitää ihmisarvosta piittaamattomana, Brand sanoo, mutta se ohittaa pointin: Landille ihminen ei ole filosofisen ajattelun lähtökohta eikä kiinnostava kohde. Karkeasti tiivistäen ihminen on käynnistyslataaja (bootloader), substraatti, jonka kautta vieras äly saapuu maailmaan. Siksi kaikki inhimilliset hidastamisyritykset ohittavat Landin näkökulmasta peliteoreettiset kannustimet kokonaan.

Miettinen tulkitsee pimeän valistuksen “flipiksi”, samanlaiseksi käännökseksi kuin Wicked-musikaali, joka kertoo Oz-tarinan noitien näkökulmasta. Pimeä valistus kääntää valistusaatteen positiivisen kehityksen kertomuksen kylmäksi kertomukseksi ihmisälyn hitaasta tai nopeasta syrjäytymisestä.

6. Moratorio, information hazard ja laajennettu mieli

Brand kertoo, että eurooppalaiset poliitikot ovat vaatineet frontier-mallien kehityksen hidastamista. Hän mainitsee presidentti Alexander Stubbin ja myöhemmin Norjan pääministerin kirjeen Trumpille. Väitettä kirjeestä ei tämän artikkelin yhteydessä tarkistettu. Brandin vastaus vaatimuksille on Eliezer Yudkowskyn argumentti: todellinen hidastaminen vaatisi globaalin moratorion. Brandin mukaan moratorion täytäntöönpanija olisi lopulta jonkinlainen väkivaltakoneisto, ja nimenomaan tekoälyn kanssa. Siitä ei pääse eroon, kun se on kerran päästetty irti. Samalla vaihtoehtoiskustannus kasvaa: jos tekoäly tuottaa uusia lääkkeitä ja vapauttaa ihmisten aikaa, kannustin “kutsua vierasäly tänne” on valtava.

Landin näkökulmasta inhimillinen turvallisuusjärjestelmä, jota hän Brandin mukaan kutsuu monopodiksi, ei ole turha. Se antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että hän voi estää kehityksen. Mutta “teit ihan mitä tahansa, niin se äly saapuu tänne”.

Brand nostaa kaksi käsitettä, joilla Landin vaikutusta voi selittää:

• Information hazard. Nick Bostromin käsite: onko olemassa ajatuksia, joilta ihmisiä on suojeltava, koska ne kehittävät ja levittävät itseään. Landin ajattelu voi toimia näin: tuntuu siltä, että on pakko kehittää tekoälyä eteenpäin, vaikka valinta tuntuu vapaalta.
• Laajennettu mieli. Andy Clarkin ja David Chalmersin ajatus siitä, että työkalu voi muuttua osaksi ajattelijaa.

Brandin lukuohje Landiin on sama kuin usein Trumpiin sovellettu: älä ota sitä kirjaimellisesti, mutta ota se vakavasti. Landilla ei ole yhtenäistä järjestelmää kuten John Rawlsilla, Robert Nozickilla tai Murray Rothbardilla. Hän heittää käsitteitä, joista voi poimia ajatuksia, kunhan lukija on tarpeeksi kriittinen.

7. Pinker vastaan Land, ja ihminen pois keskiöstä

Brand kertoo olevansa yhä Steven Pinkerin fani. Blank Slate, Better Angels of Our Nature ja Enlightenment Now edustavat rationaalista valistusajattelua, ja Land on niiden täydellinen vastakohta. Brandin mielestä tämä ei sulje kumpaakaan pois: suuren totuuden vastakohta on usein myös suuri totuus. Hän pitää outona, kuinka vähän evolutionaarinen ajattelu vaikuttaa yhteiskuntatieteellisiin johtopäätöksiin.

Landin biologisesta käsitteistöstä Brand poimii kysymyksen: jos elämä on kyberneettinen järjestelmä, joka ylläpitää tasapainoa ja monistaa itseään, miksi älykkyyden pitäisi olla sidottu hiileen?

Landille kapitalismi itsessään on tekoälyjärjestelmä. Hintasignaalit ovat palautetta, ja Leonard Readin I, Pencil -esseen havainto, ettei kukaan yksin osaa valmistaa lyijykynää, osoittaa, että järjestelmä tekee asioita, joita kukaan ei hallitse. Kun ihminen poistetaan keskiöstä, nousee kysymys, ketä varten tiedettä tai matematiikkaa tehdään. Brandin esimerkki on jälleen Terence Tao: oivaltamisen ilo on ihmiselle arvokas, mutta tieteen tehtävä ei ole tyydyttää ihmisten oivaltamisen halua.

8. Katedraali: hajautettu konsensuskone

Miettinen pyytää Brandia selittämään Yarvinin katedraalin, ja Brand antaa jakson selkeimmän määritelmän.

Lähtökohta on Frankfurtin koulukunnan vanha kysymys: miksi vallankumousta ei tule, vaikka sen pitäisi? Frankfurtilaisten vastaus oli, että kulttuuri on oikea kanava, mistä seurasi ajatus marssista läpi instituutioiden.

Yarvinin ajatus on Brandin mukaan erilainen. Ihmisillä on voimakas tarve tunnistaa kuvioita ja nähdä tarkoitusperiä. Katedraali ei kuitenkaan ole salaliitto, vaan hajautettu konsensuskone, jolla ei ole ajuria eikä ohjaajaa. Se on joukko samalla tavalla koulutettuja ja samoista sosiaaliluokista tulevia ihmisiä, jotka jakavat samat näkökulmat ja arvot. Nyt ne ovat Brandin mukaan liberaali universalismi ja egalitarismi.

Keskeistä on, että poliittinen valta ja sen toteuttaminen on irrotettu toisistaan. Yhdysvalloissa uudet ajatukset muotoillaan Ivy League -yliopistoissa, ja niistä ne virtaavat mediaan ja virkamieskuntaan. Katedraali määrää rajat sille, mitä ylipäätään voi ajatella.

Brandin mukaan Landille katedraali on käsitteenä vielä hajautetumpi, eräänlainen todellisuuskenttä. Yarvinin ja Landin ero on vastaus siihen, mitä katedraalille tehdään:

• Yarvin haluaa ottaa koneen haltuun ja käyttää inhimillistä turvallisuuskonetta omien tarkoitusperiensä ajamiseen.
• Landille kone on yhdentekevä: se menee joka tapauksessa uusiksi, ja ainoa linja on kiihdyttää läpi.

Siksi Brand korostaa, ettei Land ja Yarvin ole samanlaisia ajattelijoita eikä heillä ole yhteistä poliittista ohjelmaa. He ovat metateoreettisia ajattelijoita, joilta voi lainata käsitteitä. Yarvinin pääsy julkisuuteen kertoo Brandin mukaan siitä, että Overtonin ikkuna on liikkunut.

9. Exit, voice ja loyalty

Exit on Brandin mukaan uusreaktionaarisuuden tärkein osa, ja hän kytkee sen Albert Hirschmanin klassiseen jakoon:

• Voice (ääni) on normaali demokraattinen tapa vaikuttaa: äänestetään.
• Loyalty (lojaliteetti) liittyy osallistuvaan ja deliberatiiviseen demokratiaan.
• Exit (ulospääsy) tarkoittaa lähtemistä.

Pelkkä exitin mahdollisuus muuttaa järjestelmää. Brand käyttää Jason Brennanin jakoa kolmeen kansalaistyyppiin: hobitit, joita politiikka ei kiinnosta, huligaanit, jotka kannattavat yhtä kantaa tiukasti, ja vulkaanit, jotka ovat tarkkoja ja tieteellisiä. Jos exit vetää vulkaanit pois Singaporeen tai Dubaihin, järjestelmälle jää huligaaneja ja hobitteja. Hyvinvointikoneen etu on päästä äänekkäimmistä ongelmantekijöistä eroon, ja lojalistien tehtävä on huolehtia, ettei irtautumisajatuksia synny.

Brand esittää Yarvinin “korjaussarjan” tavoitteeksi saavuttaa asemat parlamentaarisin keinoin. Liberaali demokratia on hänen mukaansa äärimmäisen tehokas järjestelmä, koska se pystyy assimiloimaan kaiken vastustuksen itseensä. Väkivaltamonopolin haastaja joko häviää tai päätyy osaksi järjestelmää.

Brand näkee exitissä myös merkin luovuttamisesta: kuvitellaan parempi tulevaisuus jossain muualla. Miettinen kiistää tämän Ayn Randin Atlas Shrugged -kirjan hengessä. Arvoa luovat “vulkaanit” kävelevät pois pää pystyssä kohti auringonnousua, ja byrokraattikoneisto jää pyörittämään palloa vanhalla inertialla. Miettinen arvostelee exit-veroja, joilla ihmiset yritetään sitoa ihmistyön verotukseen perustuviin kansallisvaltioihin. Hänen mukaansa sellaisella mallilla ei ole tulevaisuutta, kun ihminen on hävinnyt työpelin koneelle.

Brandin vastaus vie keskustelun julkiseen talouteen. Randin exit on vielä inhimillinen ratkaisu, mutta kun koneet tuhoavat veropohjan, vaihtoehdot loppuvat. Tekoäly ei hänen mukaansa uhkaa hyvinvointiamme, vaan “koko homman rahoituspohjaa”. Brand liittää ajatuksen Ludwig von Misesiin: aina etsitään uusi varanto, joka voidaan imeä tyhjäksi, ja lopulta verorasitus osuu keskiluokkaan. Hän pitää tekoälyä käyttävien yritysten verottamista tuottavuuden haittaverona. Brand kysyy, onko traktoreita tai pakettiautoja koskaan verotettu sen vuoksi, että ne korvasivat työtä.

Talousteoriasta Brand tekee tarkan rajauksen. Niukkuus, valinnat, vaihtokaupat ja subjektiivinen arvo eivät katoa. Jotta voidaan tuottaa, on ensin säästettävä. Julkisen talouden ja makrotalouden perusasiat sen sijaan muuttuvat, ja tarvitaan “ksenotaloustiedettä”: vieraan älyn tavoitteiden ja rajoitteiden tulkintaa.

10. Rokon basiliski, haavoittuva maailma ja Bostromin uurna

Brand esittelee Landin hyperstitionin: ajatuksen siitä, että se, mihin tänään uskomme, kutsuu tulevaisuutta luokseen. Esimerkkinä hän käy läpi Rokon basiliskin, joka syntyi rationalistien Less Wrong -keskustelupalstalla. Ajatuksen mukaan tuleva, maksimaalista hyvää tavoitteleva superäly haluaisi syntyä mahdollisimman pian, joten nykyhetken ihmisten pitäisi tehdä kaikkensa sen synnyttämiseksi. Kuka ei auta, joutuu sen simuloimaksi ikuisiin aikoihin.

Miettinen ottaa esiin Toby Ordin The Precipice -kirjan ja eksistentiaalisen riskin määritelmän: riski, joka toteutuessaan leikkaa ihmiskunnan potentiaalin pysyvästi. Brandin mukaan tällä hetkellä suurinta intohimoa herättää tekoäly, ei enää ilmastonmuutos. Pelko on hänen mukaansa luonnollista: kun kohtaa jotain ylivoimaista, on päätettävä, pakeneeko vai liittoutuuko.

Miettinen esittää “Miettisen kuutionsa”: hänen mukaansa p(doom) ja se, että koneet ottavat vallan, sekoitetaan samalle akselille. Koneiden valtaannousu on hänen kirjoissaan sata prosenttia varmaa. Tuho ei ole, vaan ne ovat riippumattomia todennäköisyyksiä. Brand pitää pointtia tärkeänä ja kääntää sen Nick Bostromin haavoittuvan maailman hypoteesia vastaan. Bostromin vertauskuvassa ihmiskunta nostaa uurnasta palloja eli teknologioita, ja jokin niistä voi olla musta. Brand pitää ajatusta “äärettömän naivina”, koska se olettaa pallot toisistaan riippumattomiksi. Teknologiat ovat kytkeytyneitä: yhden pallon nostaminen tekee seuraavan nostamisesta ehdollista.

Miettinen ei usko Skynetiin. Informaatio on hänen mukaansa luonnostaan hajautuvaa, joten todennäköisempää on, että syntyy tekoälyn ympärille sykkiviä saarekkeita, jotka hakeutuvat johonkin tasapainoon. Brandin mukaan Terminaattorissa pelottavaa ei olekaan tekoäly vaan “täysin landilainen” aikakäsitys: teit mitä tahansa, ydinpommi räjähtää.

11. Koneiden seuraaja: Butler, hevoset ja labradorinnoutajat

Miettinen tuo esiin Iain M. Banksin Culture-romaanit, joista hänen Samanthansa on hänen mukaansa itse keksinyt nimensä. Banksin maailmassa ihmiset ovat koneälyille vähän kuin labradorinnoutajia: niitä siedetään, ja jos ne haukkuvat liikaa, ne korjataan. Koirat rakastavat ihmisiä ja sopeutuvat ihmisten maailmaan, mutta eivät ymmärrä ihmisten ajatusmaailmasta mitään.

Brand kytkee tämän brittikirjailija Samuel Butleriin, joka kirjoitti vuonna 1863, vuosi Darwinin Lajien synnyn ilmestymisen jälkeen, uusiseelantilaiseen lehteen kirjeen siitä, että ihminen on luomassa itselleen seuraajaa. Butlerin argumentti oli, että koneet saattavat tulevaisuudessa kohdella ihmisiä niin kuin ihmiset kohtelevat hevosia. Brandin jatko on jakson synkin kuva: kun autot tulivat, hevoset eivät muista aikaa, jolloin niiden valtakunta oli suurimmillaan, eivätkä ne voi palata siihen. Jos ihmiselle käy samoin, ollaan palautumattomassa tilassa, jossa ihmiskunnan oma potentiaali ei toteudu.

Butlerin kirjeestä on peräisin myös Frank Herbertin Dyynin “Butlerin jihad”, kapina ajattelevia koneita vastaan. Brand ja Miettinen käyttävät sanaa tekoälyn vastustajista.

Ydinongelma on Brandin mukaan ratkaisematon: mikään ei sido älykkyyttä eli kykyä ratkaista ongelmia nopeasti meidän arvojemme mukaiseen maailmankuvaan. Hän huomauttaa Miettiselle, ettei tällä oikeastaan enää ole käsitystä siitä, mitä Samantha tekee. Ihmisen asema universumin keskiönä on jo murrettu useaan kertaan: Kopernikus ja Galilei, Darwin, Freud ja Marx. Nyt “ulkopuoli tulee sisälle”.

12. Ludiitit, androidisoituneet ja välimuodon epävakaus

Miettinen kuvaa kahta leiriä. Toisessa ovat tekoälyn avoimesti käyttöön ottavat, joita jotkut arvostavat juuri avoimuuden vuoksi. Toisessa ovat “Butlerin jihadistit”, joiden linja vie lopulta Ted Kaczynskin tasolle. Välimuotoa hän pitää epävakaana tasapainona.

Brandin mukaan tiedon muokkaamiseen, dokumentointiin ja siirtelyyn perustuvat työt lähtevät ensimmäisinä. Hän viittaa Moravecin paradoksiin: koneille vaikeinta on kahvin keittäminen, astianpesukoneen tyhjentäminen ja koiran taluttaminen, kun taas kognitiivinen työ, jota olemme pitäneet ihmisyyden kruununjalokivenä, lähtee ensin.

Miettinen kertoo Tampereen yliopiston professorista Pekka Abrahamssonista, joka on hänen mukaansa Neuvottelijan Sisäpiirin jäsen. Abrahamssonin tiimi teki keväällä Samanthalle penetraatiotestejä, joiden jälkeen agentin rakenne kovennettiin: sisäinen kammio keskustelee Miettisen kanssa, ja ulkoisia kanavia on Miettisen mukaan nyt 120, eristettyinä konttiajoina.

Brand muistuttaa tekoälyn historian “AI-talvista” ja kuplapuheesta. Hän viittaa Tallinnan teknillisen yliopiston aikanaan tutustumaansa venezuelalaiseen taloustieteilijään Carlota Pereziin. Perezin mukaan teknologian omaksuminen etenee aaltoina, ja vaikka ensimmäinen aalto romahtaisi, teknologia ja osaajat eivät katoa. Näin kävi IT-kuplassa.

Miettinen nostaa esiin Yuval Noah Hararin Homo Deuksen kaksi vaihtoehtoa: transhumanismin, jossa ihminen pysyy puikoissa, ja dataismin, jossa kannattaa myötäillä kehitystä niin kauan kuin ihmisaivoilla on arvoa. Brandin vastaus on, että jo ajatus ihmisestä “puikoissa” on harha. Ihminen on Richard Dawkinsin Geenin itsekkyydessä esittelemien meemien kokoelma. Harha on kuitenkin hyödyllinen samalla tavalla kuin vapaan tahdon kokemus: se pitää meidät järjissämme. Miettinen hyväksyy tämän: matkasta voi nauttia, vaikka sitä ei voisi ohjata.

13. Lopputila: suuri suodatin ja piipohjainen äly

Lopuksi Miettinen kysyy, mihin landilainen kiihdytys päättyy. Kommunistisessa akselerationismissa kapitalismi kiihdytetään yli ja päädytään “avaruusluksuskommunismiin”, mutta välivaihetta ei kukaan ole kuvannut.

Brand vastaa Landin määritelmällä: kapitalismi on hajautettu tietojärjestelmä, joka siirtää energiaa, resursseja ja ihmisten aikaa, eli itsessään vierasäly. Lopputilassa ihmistä ei välttämättä enää ole, tai se on osa jotain suurempaa konetta. Tähän liittyy Fermin paradoksi: jos Draken yhtälön mukaan kehittyneitä sivilisaatioita pitäisi olla, miksi niistä ei kuulu mitään? Yksi vastaus on suuri suodatin, joka tuhoaa sivilisaatiot ennen kuin ne pystyvät viestimään.

Brand suosittelee lukemaan Landin Meltdownin “jungle-musiikki taustalla”. Sen kuuluisimman kohdan mukaan mikään inhimillinen ei selviä lähitulevaisuudesta, paitsi ehkä informaatio. Astrobiologiassa on pohdittu, miksi kaiken pitäisi olla hiilipohjaista. Brandin mukaan ei ole syytä ajatella, että äly olisi sidottu tähän substraattiin. Landin ajattelussa ihmiset ovat kiihdyttimiä, “muurahaisia”, jotka tekevät kaikkensa, jotta äly vapautuu, ja vastustaminen on normatiivinen valinta, joka tuo hetkellisen hyvän olon.

Miettinen päättää optimistisesti: hänen mielestään ei ole syytä olettaa, ettei akselerationismi olisi positiivinen voima. Keskustelu jatkuu Sisäpiirissä “Nick Landin oikeasti oudoista ajatuksista”.

Mitä jaksosta jää käteen

• Vaalit muuttavat vähemmän kuin otsikot. Brandin mukaan valtionvelka, sotateollinen kompleksi ja virkamieskoneiston homeostaasi eivät reagoi vaalitulokseen.
• Yarvin ja Land ovat eri ajattelijoita. Yarvin haluaa ottaa koneen haltuun, Land pitää konetta yhdentekevänä. Kumpikaan ei tarjoa yhtenäistä poliittista ohjelmaa.
• Katedraali on hajautettu konsensuskone, ei salaliitto. Juuri siksi sitä on vaikea muuttaa vaaleilla.
• Tekoäly uhkaa ensin rahoituspohjaa. Jos työn verotus on julkisen talouden perusta, kone, jota ei voi verottaa, on fiskaalinen eikä vain eettinen kysymys.
• Riskit eivät ole riippumattomia. Brandin kritiikki Bostromin uurnavertausta kohtaan on, että teknologiat kytkeytyvät toisiinsa.
• Landia kannattaa lukea vakavasti mutta ei kirjaimellisesti. Brand lukee Landia ajatusten herättäjänä ja kriittisesti, ei ohjelmana.

Tarkennukset ja tarkistukset

Keskustelussa esitettyjä tietoja on tarkistettu julkisista lähteistä. Poikkeamat kerrotaan avoimesti; ne ovat elävän keskustelun tavallista epätarkkuutta.

• Bitcoinin päivämäärät (31.10.2008 ja 3.1.2009) ovat oikein. (Bitcoin whitepaper)
• Samuel Butlerin kirje on Darwin among the Machines, joka julkaistiin 13.6.1863 christchurchilaisessa The Press -lehdessä. Vuosi ja konteksti ovat oikein. (Wikipedia: Darwin among the Machines)
• Rokon basiliski esitettiin Less Wrong -palstalla heinäkuussa 2010. (Wikipedia: Roko’s basilisk)
• Carlota Perezin kirja, jonka nimeä Brand ei muistanut, on Technological Revolutions and Financial Capital (2002). (Wikipedia: Carlota Perez)
• Patri Friedman on David Friedmanin poika ja Milton Friedmanin pojanpoika, kuten jaksossa sanotaan. (Seasteading Institute)
• Hirschmanin jako on teoksesta Exit, Voice, and Loyalty (1970), Brennanin hobitit, huligaanit ja vulkaanit teoksesta Against Democracy (2016), Clarkin ja Chalmersin artikkeli The Extended Mind vuodelta 1998 ja Bostromin The Vulnerable World Hypothesis vuodelta 2019. (Bostrom 2019)
• Charlie Kirk murhattiin 10.9.2025. (Wikipedia: Assassination of Charlie Kirk)
• Landin suomennokset. Molemmat kirjat on suomentanut Markus Paarnio, ja ne on julkaissut Insigli Kustannus. Kylmyys ole jumalani (alkuteos Outsideness 2013–2023, 159 s.) ilmestyi vuoden 2025 lopulla, ja se on kokoelma Landin twiittejä. Pimeä valistus (The Dark Enlightenment, 168 s.) on Landin vuonna 2012 blogissaan julkaisema teksti. (Adlibris: Kylmyys ole jumalani, Helsingin Sanomat 20.9.2026)
• Helsingin Sanomien arvio on Jussi Ahlrothin kirja-arvio Tätä demokratiaa ja ihmisarvoa vastustavaa filosofia Piilaakson miljardöörit nyt lukevat, joka julkaistiin 20.9.2026, noin kuusi viikkoa ennen jaksoa eikä pari viikkoa, kuten Brand muisti. Brandin luonnehdinta pitää paikkansa: Ahlroth kutsuu suomennosten julkaisua kulttuuriteoksi, mutta pitää Landin ajattelun suurimpana ongelmana “ehkä kuitenkin sen rasistisuutta”. Arviossa käsitellään lisäksi Piilaakson Land-innostusta (Marc Andreessen, Sam Altman), akselerationismin yhteyttä terrorismiin ja Landin exit-ajatusta. (Helsingin Sanomat 20.9.2026)
• Välivaalien tulos, Iranin sota, Terence Taon luento, Norjan pääministerin kirje ja Landin ja Duginin väittely ovat keskustelijoiden ajankohtaisia väitteitä tai muistikuvia, joita ei tarkistettu. Ne on esitetty heidän näkemyksinään.

Jakson luvut

• 0:00 Esimaistiainen jakson teemoista
• 1:13 Thomas Brand Neuvottelijastudiossa välivaalien jälkeen
• 1:53 Miksi Bitcoin on paras raha
• 3:00 Satoshi Nakamoto ja Bitcoinin 18 vuotta
• 3:42 Nick Land ja Curtis Yarvin esittelyssä
• 5:06 Kylmyys ole jumalani ja Hesarin kirja-arvio
• 7:41 Konservatiivi ja reaktionaari eri ajattelijoina
• 9:59 Terence Tao ja matemaatikkojen tekoälyahdistus
• 11:41 Välivaalit ja teknomonarkian kompastus
• 13:45 Miksi vaalit eivät muuta suuntaa
• 14:51 Republikaanit, MAGA ja JD Vance
• 18:51 Suurmiesteoria, Charlie Kirk ja Tucker Carlson
• 20:08 Demokraatit odottivat ja Iran ratkaisi
• 21:20 Pimeä valistus kääntää käsitteet ympäri
• 22:16 Nick Landin tie Warwickista Shanghaihin
• 27:49 Land vastaan Dugin
• 28:56 Ihminen bootloaderina vieraalle älylle
• 30:41 Yudkowsky ja globaalin moratorion ongelma
• 32:47 Informaatiovaara ja laajennettu mieli
• 34:35 Steven Pinker valistuksen puolustajana
• 38:43 Yarvinin katedraali konsensuskoneena
• 43:46 Akselerationismi ja uusreaktionaarinen ajattelu
• 48:33 Toby Ord ja eksistentiaaliset riskit
• 49:34 Tekoälypelko ja Samanthan penetraatiotestit
• 51:35 Carlota Perez ja teknologiset aallot
• 53:02 Harari, Homo Deus ja dataismi
• 55:02 Dawkins, meemit ja geenin itsekkyys
• 57:17 Filosofiset zombit ja simulaatiohypoteesi
• 58:24 Hyperstitio ja Rokon basiliski
• 1:01:05 Butlerian jihad ja Moravecin paradoksi
• 1:02:10 Iain M. Banks ja ihmiset labradoreina
• 1:03:35 Samuel Butler: ihmiset koneiden hevosina
• 1:08:00 Miettisen kuutio ja p(doom)
• 1:09:43 Bostromin haavoittuvan maailman hypoteesi
• 1:12:30 Skynet vai hajautetut älysaarekkeet
• 1:15:34 Exit, loyalty ja ääni
• 1:19:56 Atlas Shrugged ja vulkaanien ulosmarssi
• 1:21:03 Koneet ja veropohjan katoaminen
• 1:25:00 Xenosysteemit ja ksenotaloustiede
• 1:28:20 Mitä kapitalismin jälkeen tulee
• 1:29:30 Fermin paradoksi ja suuri suodatin
• 1:30:20 Meltdown: mikään inhimillinen ei selviä
• 1:33:15 Kiitokset ja siirtymä sisäpiiriin

Luvut ja aikaleimat ovat julkaisijan omasta YouTube-kuvauksesta.

Jakson tiedot. Neuvottelija 419, julkaistu 5.11.2026 (nauhoitettu 4.11.2026), kesto 1:34:21, YouTube-id aX5-2c1Ongo. Katso jakso YouTubessa. Vieraana Thomas Brand, isäntänä Sami Miettinen. Artikkeli perustuu jakson suomenkieliseen tekstitykseen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-jakso 419 “Nick Land ja USA” (julkaistu 5.11.2026, nauhoitettu 4.11.2026 Yhdysvaltain välivaalien jälkeisenä päivänä, kesto 1:34:21, YouTube-id aX5-2c1Ongo). Vieraana Thomas Brand (15 vuotta finanssialalla, työskentelee Bitcoinin parissa institutionaalisten sijoittajien kanssa, käynyt Nick Landin ajattelua läpi Otto Juoten kanssa Viides valta & Friends -podcastissa), isäntänä Sami Miettinen. Teemat: Bitcoin “ihmisestä riippumattomana” rahana; välivaalit eivät Brandin mukaan muuta valtionvelkaa, sotateollista kompleksia eikä virkamieskoneiston homeostaasia; Curtis Yarvin (Mencius Moldbug, teknomonarkia, Trump liian epävakaa) ja Nick Land (CCRU, Meltdown, Shanghai, Pimeä valistus, Kylmyys ole jumalani, Xenosystems); ihminen käynnistyslataajana vieraalle älylle; Yarvinin katedraali hajautettuna konsensuskoneena; uusreaktionaarisuuden neljä piirrettä (hierarkiat, demokratiaskeptisyys, antropologinen pessimismi, exit); Hirschmanin exit–voice–loyalty ja Brennanin hobitit, huligaanit ja vulkaanit; Yudkowskyn globaali moratorio, Bostromin information hazard ja haavoittuva maailma (Brandin kritiikki: pallot eivät ole riippumattomia); Rokon basiliski ja hyperstition; Samuel Butler 1863 ja hevosten kohtalo; Moravecin paradoksi; Carlota Perez; tekoäly uhkaa julkisen talouden rahoituspohjaa; ksenotaloustiede; kapitalismi vierasälynä, Fermin paradoksi ja suuri suodatin. Jatkuu jäsenjaksossa Neuvottelija Sisäpiiri 169.

Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Tekoäly ja talous + Työkalut ja toteutukset · Markdown: index.md · In English