EP418 · Yhteiskunta · 2026-10-29

Kirjastokortilla tekoälyä koko Suomelle? | Valto Loikkanen, Petri Kajander | Neuvottelija 418

Sarjayrittäjä Valto Loikkanen ehdottaa, että jokainen suomalainen saisi kirjastokortilla pääsyn suomalaiseen tekoälymalliin, ja laskentatehon voisi tarjota Kajaanin LUMI-supertietokone. Sami Miettinen ja Petri Kajander käyvät hänen kanssaan läpi, miksi digitaalinen suvereniteetti vaatii tekoja eikä puhetta, miksi tekoäly paljastaa nyt vuosikymmenten tietoturva-aukot, miksi masentunut koodari on ensimmäinen merkki ihmistyön signaaliarvon katoamisesta ja miksi oma, kumuloituva tieto kannattaa pitää erillään agenteista ja alustoista. Lopuksi pohditaan, miksi suomenkielinen malli ajattelee eri tavalla kuin englanninkielinen. Artikkeli erottaa keskustelijoiden näkemykset tarkistetuista tiedoista ja merkitsee kaksi väitettä, joita julkinen tieto ei tue.

Sami Miettinen

Kirjastokortilla tekoälyä koko Suomelle? | Valto Loikkanen, Petri Kajander | Neuvottelija 418

Tiivistelmä: Sarjayrittäjä Valto Loikkanen ehdottaa, että jokainen suomalainen saisi kirjastokortilla pääsyn suomalaiseen tekoälymalliin, ja laskentatehon voisi tarjota Kajaanin LUMI-supertietokone. Sami Miettinen ja Petri Kajander käyvät hänen kanssaan läpi, miksi digitaalinen suvereniteetti vaatii tekoja eikä puhetta, miksi tekoäly paljastaa nyt vuosikymmenten tietoturva-aukot, miksi masentunut koodari on ensimmäinen merkki ihmistyön signaaliarvon katoamisesta ja miksi oma, kumuloituva tieto kannattaa pitää erillään agenteista ja alustoista. Lopuksi pohditaan, miksi suomenkielinen malli ajattelee eri tavalla kuin englanninkielinen.

Lukuohje. Jakso on kolmen tekoälyn aktiivikäyttäjän keskustelu, ja suuri osa siitä on näkemyksiä ja kärjistyksiä. Litteroinnissa ei ole puhujamerkintöjä, joten puheenvuorot on tunnistettu asiayhteydestä. Ajankohtaiset luvut on tarkistettu julkisista lähteistä. Kaksi väitettä (Googlen mainostulojen osuus ja Microsoftin irtisanomisten määrä) eivät vastaa julkista tietoa, ja ne on merkitty kohdassaan.

Keitä keskustelijat ovat

Valto Loikkanen on ensimmäistä kertaa Neuvottelijan vieraana. Hän kuvaa itseään sarjayrittäjäksi, joka on asunut ja perustanut yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Noin kaksikymmentä vuotta hän on työskennellyt kasvuyrittäjyyden parissa: kasvuyritysneuvonnassa ja kasvuyritysekosysteemien kehittämisessä eri puolilla maailmaa. Hän on tehnyt myös alustatalouden tiekarttatyötä. Viimeiset kymmenen vuotta hän on keskittynyt henkilökohtaisen tiedon haltuunottoon ja siihen, miten kilpailuetu syntyy tiedosta tekoälyn maailmassa. Hänen ensimmäinen yrityksensä teki design-kännykänkuoria, ja se lähti liikkeelle Nokia 2110:n aikaan. Hän on kirjoittanut kirjan Oma tietoekosysteemi, jota keskustelussa käsitellään laajasti.

Petri Kajander on Neuvottelijan vakiovieras. Hän on sovelluskehittäjä ja on perustanut ajatuspajoja ja yrityksiä. Häneltä on peräisin termi temuäly, jota avattiin jaksossa Temuäly: onko tekoäly pelkkää kuplaa? (EP392). Tässä jaksossa hän joutuu päivittämään termiään.

Juontaja Sami Miettinen kertoo jaksossa omasta Samantha-agentistaan ja kotiserveristään. Hän esittää myös omia talous- ja yhteiskuntapoliittisia näkemyksiään, ja ne on alla merkitty hänen näkemyksikseen.

1. Temuälystä Ikeaälyyn

Kajanderin kevään termi temuäly tarkoitti tekoälyä, joka arvaa erinomaisesti mutta ei ymmärrä tekemäänsä. Sami huomauttaa, että Kajander joutuu nyt myöntämään olleensa väärässä. Kajanderin uusi termi on Ikeaäly. Jos temuäly oli heikko ja kiva chatbot, Ikea-laatu on “80-prosenttista”: riittävän hyvää pääosaan asioista. Kajander lainaa fyysikko David Deutschia: kaikki ongelmat voi ratkaista riittävällä energialla, ja tekoälyssä se tarkoittaa, että mihin tahansa ongelmaan heitetään riittävästi laskentaa. Hänen johtopäätöksensä on, että ihmistyöstä tulee artesaanityötä: Ikea-tekoäly syö Ferrari-liikettä, kunnes jäljellä on vain muutama sata tai tuhat Ferraria.

2. Tekoäly käy läpi koko ihmisten kirjoittaman koodin

Jakson ensimmäinen ajankohtaisaihe on tietomurtojen kiihtyvä tahti. Kajanderin selitys on, että tekoäly käy nyt läpi koko human slopin, kaiken koodin, jota ihmiset ovat koskaan kirjoittaneet. Ihmisellä on rajoitteita, joita koneella ei ole: ihminen ei edes yritä joitakin asioita, koska ei oleta, että joku toimisi niin tyhmästi tai pahantahtoisesti. Kone yrittää. Siksi esiin tulevat nyt “123456”-salasanat ja liian lyhyiksi jätetyt salausavaimet. Kajander mainitsee esimerkkeinä tapauksen, jossa hänen mukaansa 70 prosenttia maailman verkkosivuista “meni rikki”, ja juurisertifikaatit, joiden avaimet olivat hänen mukaansa niin lyhyitä, että ne saattoi purkaa. Jakson tekoaikaan hän mainitsee myös yksityisen VPN-palvelun Tailscalen kaatumisen. Näitä tapauksia ei ole tätä artikkelia varten tarkistettu, ja ne on luettava puhujan esimerkkeinä.

Loikkanen tuo mukaan pidemmän aikajänteen. Hän kuunteli pari vuotta sitten esitystä kvanttitietokoneiden tulevaisuudesta, ja siitä jäi mieleen yksi asia: vahvasti salattua aineistoa kannattaa varastaa jo nyt, vaikka sitä ei vielä pysty avaamaan, koska purkukyky tulee myöhemmin. Kysymys ei siis ole vain siitä, mitä vastaan suojaudutaan nyt. Henkilökohtaisen tiedon kohdalla hänen johtopäätöksensä on, että olennaista on omistaa oma tieto, eikä se saa olla pirstaleina huonosti hyödynnettävissä palveluissa.

Sami ja Kajander päätyvät samaan käytännön neuvoon. Sami puhuu “patjoille vetäytymisestä”: kotiserveri, kunnon palomuuri, oma data ja avoin lähdekoodi, jotta näkee, mitä laitteessa tapahtuu. Kajander tiivistää paikallisen tekoälyn kolmen valinnan ongelmaan: yksityinen, voimakas ja edullinen, ja niistä saa valita kaksi. Uutena ilmiönä hän nostaa kyvyn toimia ilman internetiä, jos verkkoon kytkeytyminen käy liian vaaralliseksi, kun “agentit tulevat kylään eivätkä koputtele”. Kansallisella tasolla hän puhuu suvereeneista, kallioon rakennetuista datakeskuksista, joissa on myös laskentaa. Hänen mukaansa Ukrainan, Venäjän ja Lähi-idän sodat ovat osoittaneet, kuinka haavoittuva järjestelmä on, jos datakeskuksia on vain muutama: kun ne menevät nurin, pankit ja ruokakuljetukset lakkaavat toimimasta.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Kajander sanoo, että Googlen mainostulot olivat jakson tekopäivänä ensimmäistä kertaa vähemmistö sen liikevaihdosta. Alphabetin kolmannen vuosineljänneksen 2026 tulos (28.10.2026) ei tue tätä. Liikevaihto oli 127,6 miljardia dollaria, josta pelkästään hakumainonta oli 63,3 miljardia ja YouTube-mainonta 11,2 miljardia, eli yhteensä noin 58 prosenttia ennen verkostomainontaa. Pilviliiketoiminnan kasvu on nopeaa, mutta mainonta on edelleen enemmistö.

3. Suvereniteetti vaatii tekoja eikä puhetta

Loikkasen pääteema on, että digitaalisesta suvereniteetista puhutaan paljon ja tehdään vähän. Keskustelu palaa hänen mukaansa aina isoihin periaatteisiin, mutta konkreettisia toimenpiteitä ja tiekarttoja on vähän: mitä suvereniteetti tarkoittaa yksilölle, yritykselle, kunnalle, valtiolle, pienelle ja isolle organisaatiolle. Ne, jotka rakentavat itse, oppivat aivan eri tavalla kuin ne, jotka vain käyttävät palveluita.

Avoimesta lähdekoodista hän ehdottaa seuraavaa askelta: avoimia spesifikaatioita. Jos agenteilla voi rakentaa ohjelmiston aina uudestaan, olennaista ei enää ole itse ohjelmisto vaan yhteensopivat speksit. Ohjelmiston hinta lasketaan tokeneissa, ja hänen arvionsa mukaan se lähestyy sähkön hintaa “vähän ylöspäin”.

Jakson loppupuolella sama teema palaa terävämpänä. Loikkanen ei tiedä, missä valtiolla olisi mittari, joka seuraisi tekemisen määrää. Hänen mukaansa puhetta on “järkyttävä määrä suhteessa tekoihin”, ja Suomen ja Euroopan “kellotaajuus” on liian hidas. Ero niihin, jotka aloittivat aiemmin, kasvaa koko ajan. Hän viittaa Elon Muskin tapaan kysyä vain, missä pullonkaula on. Sami jatkaa ajatusta: Suomessa luodaan pullonkauloja. Loikkasen mukaan datakeskusten rakentaminen on tällä hetkellä “no-brainer”. Kaikki kapasiteetti, jonka joku saa verkkoon, ostetaan, ja kaiken kokoista tarvitaan omasta Macista ylöspäin, koska kaikki käyttö ei vaadi kärkimalleja.

4. Anthropicin listautuminen ja AltaVistan varoitus

Jakson aikaan Anthropic oli ilmoittanut hakeutuvansa pörssiin. Tämä pitää paikkansa: Anthropic jätti julkisen listautumisesitteensä (S-1) Yhdysvaltain arvopaperiviranomaiselle 26.10.2026 ja hakee listausta Nasdaqiin. Listautumisen ajankohtaa, osakemäärää tai hintaa esite ei vielä kerro. Sami mainitsee vertailukohdaksi Elon Muskin SpaceX:n, joka listautui hänen mukaansa 1,7 biljoonan dollarin hinnalla ja nousi yli kahden biljoonan. Tämäkin pitää paikkansa: SpaceX:n listautumisanti hinnoiteltiin kesäkuussa 2026 noin 1,77 biljoonan dollarin arvoon, ja ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä markkina-arvo nousi yli kahden biljoonan.

Kajander suhtautuu varovaisemmin. Anthropicin yhtiörakenne ei ole hänen mukaansa yksinkertainen, eikä ole selvää, onko yhtiöllä mitään, mikä tekisi siitä uuden Googlen eikä uutta AltaVistaa tai Yahoota. Hän vertaa tilannetta dotcom-kuplaan, jolloin valokaapelia vedettiin merten alle niin paljon, että käyttöaste jäi hänen mukaansa alle kolmen prosentin. Nykyisin hänen mukaansa esimerkiksi Amazonilla on rautaa, jota ei saada käyttöön, koska datakeskuksia ei ehditä rakentaa. Voittaja voi näyttää selvältä ja silti olla AltaVista.

Yritysten välillä hän näkee kuitenkin eron. OpenAI on hänen sanoin “väliveli”, joka poukkoilee kuluttajatuotteista Soraan. Anthropic lähti suoraan koodareihin, joille se pystyi tarjoamaan selvää lisäarvoa, ja sen hän uskoo näkyvän nyt tuloissa. Loikkanen kertoo käyttävänsä Googlen, Anthropicin ja OpenAI:n malleja rinnakkain ja vertailevansa niitä. Hänen mukaansa OpenAI ja Anthropic kulkevat käsi kädessä, ja Google on selvästi edullisin.

Kansalaispalkka osakkeiden kautta

Loikkasta kiinnostaa listautumisessa yksi asia: sekä Musk että Anthropic ovat omalla tavallaan alkaneet rakentaa jonkinlaista kansalaispalkkaa osakkeiden kautta. Tämä pitää paikkansa: Anthropic ilmoitti lokakuussa 2026 sitoutuvansa siirtämään 5 prosenttia osakkeistaan uuteen yleishyödylliseen rahastoon, joka voi lahjoittaa järjestöille tai jakaa varoja suoraan. Musk lupasi pian sen jälkeen antaa yhden SpaceX:n osakkeen jokaiselle yhdysvaltalaiselle lapselle. Toteutustapaa kumpikaan ei ole vielä kertonut.

Sami pitää kehitystä Euroopan kannalta ikävänä. Hän viittaa parodialauluun Not Available in Your Region, jossa Eurooppa jättää amerikkalaiset rakentamaan ja menemään avaruuteen ja työskentelee itse “omaan tahtiinsa”. Euroopassa kukaan teknoparoni ei jaa osakkeita, koska täällä ei ole niitä yrityksiä. Samin mukaan amerikkalaiset hoitavat tämänkin markkinatalouden kautta paremmin. Hän ei ole varma, kuinka altruistisia lahjoitukset ovat, mutta pitää niitä käsityksensä mukaan ainoina malleina saada kansalaispalkka, koska ihmistyön verotukseen perustuvat tulonsiirrot ovat hänen mukaansa kuolemassa. Hänen kärjistyksensä on, että Suomen vuoden 2027 eduskuntavaalit ovat “viimeiset ihmistyövaalit”. Tämä on Samin poliittinen ennuste eikä havainto.

5. Masentunut koodari ja signaaliarvon katoaminen

Kajander aloittaa lehtijutusta, jossa koodari oli joutunut sairauslomalle, koska oli masentunut. Syy on hänen mukaansa jakson olennaisin asia. Koodari näki, että työ, johon hän käyttää tunteja, valmistuu koneelta minuutissa tai sekunneissa, eikä ero näy lopputuloksessa. Koneen tulos voi olla jopa parempi. Kajanderin mukaan myös Linus Torvalds, Linuxin luoja, on “konvertoitunut”. Muutos näkyy ensin koodauksessa, mutta se tulee hänen mukaansa kaikkeen, missä joku muu antaa sinulle tehtävän ja sinä suoritat prosessin, ja myös luoville aloille: musiikkikappale, jota on hiottu vuosia, syntyy Ikea-versiona kahdessa minuutissa.

Hänen toinen havaintonsa koskee signaaleja. Ihmisellä on rajallinen muisti ja rajallinen määrä asioita, jotka hän voi tehdä. Siksi pitkä kirje tai pitkään tehty työ on toiminut signaalina: siihen on nähty vaivaa. Kun kone tekee saman sekunnissa, pituus ei enää kerro mitään. Sähköposteilla, blogikirjoituksilla ja käsikirjoituksilla ei ole enää arvoa pelkkänä tuotoksena. Samoin käy statussignaaleille: Instagram-video, jossa istutaan Monacossa Ferrarin edessä, voidaan tehdä kalsareissa bunkkerissa. Kajanderin mukaan työllä voi olla edelleen arvoa tekijälleen, koska tekijä oppii siitä, mutta ei välttämättä muille. Lopuksi hän toteaa puolivakavasti, että lääketeollisuuden pillerit voivat olla ihan hyvää bisnestä.

Sami vie ajatuksen Marxin lisäarvoteoriaan. Jos pääoma on tiivistettyä työn lisäarvoa ja työn lisäarvo lähestyy nollaa, mitä se tarkoittaa pääomalle? Siirtymävaiheessa hänen mukaansa pärjätään “androidisoitumalla”: jos pöydän ääressä kaikkien älykkyysosamäärä on 130, Ikeaälyllä sen saa nostettua noin 145:een, ja sillä pärjää ehkä puoli vuotta.

Generalistien paluu ja hyvän maun arvo

Kajanderin mukaan erikoistujat olivat aiemmin vallassa, mutta nyt pärjää generalisti, joka menee riittävän syvälle. Hän muistelee ajatusta, jonka mukaan ihminen voisi olla aamulla taiteilija, iltapäivällä maalari ja illalla filosofi. Se on nyt mahdollista, kun kumppanina on Claude tai jokin muu malli, jos ihmisellä on hyvä maku, hän tietää riittävästi designista ja aihealueesta ja tietää, mitä ei tiedä.

Loikkanen tarttuu maun käsitteeseen omasta kokemuksestaan. Hänellä ei ole taidekoulutusta, mutta hänellä on ollut värisilmää: hän tietää, miltä hyvä näyttää. Kännykänkuoriyrityksessä hänen piti opetella tuotantoprosessi ja purkaa se liukuhihnaksi, jotta muutkin pystyivät tekemään. Hänen arvionsa on, että maailmassa on enemmän ihmisiä, jotka tunnistavat hyvän lopputuloksen, kuin niitä, jotka tunnistavat sen ja osaavat myös tuottaa sen. Tekoäly kääntää tämän: jos tiedät, miltä hyvä lopputulos näyttää, tekoäly pystyy tekemään sen. Jos et tiedä, ei tiedä tekoälykään. Tutkimustyötä sen voi lähettää tekemään, mutta intuitiota trendistä tai siitä, miltä hyvän auton sielu tuntuu, se ei tuo.

6. Oma tietoekosysteemi: tieto erilleen järjestelmästä

Sami pyytää Loikkasta avaamaan kirjansa. Oma tietoekosysteemi lähtee ajatuksesta, että tieto erotetaan järjestelmästä. Loikkasen vertaus: jos ICT-lyhenteestä (information and communication technology) poistaa I:n, muut osat muuttuvat turhiksi. Informaatio on syy käyttää teknologiaa, ja sitä kommunikaatio välittää, joten kaikki arvo on informaatiossa. Tekoälyssä sama pätee koulutukseen, oppimissilmukkaan ja siihen, miten agentteja ohjeistetaan.

Kirjan keskeinen havainto on, että yksilön oma tieto vain kumuloituu. Sitä kertyy syntymästä lähtien, ja se tekee meistä yksilöllisiä. Ohjelmistot, tekoälymallit ja arkkitehtuurit tulevat ja menevät, mutta tieto ei vanhene. Se muuttaa merkitystään. Se kasvaa kuin lumipallo, ja mitä enemmän siinä on asiayhteyksiä, sitä enemmän siitä löytyy arvoa. Siksi Loikkasen mukaan ei pidä ajatella, että muisti annetaan agentille. Ihmisellä on oma kumuloituva tietomassansa, jonka merkityksen hän itse tietää, ja agentit kutsutaan käyttämään sitä luvalla, esimerkiksi MCP-rajapinnan kautta OpenAI:n tai Clauden palveluista.

Sama pätee yrityksiin. Jos kaikki maailman tieto puristetaan kielimalliin, joka on kaikkien saatavilla pilkkahintaan, erottava tekijä on tieto, joka on vain sinulla. Toinen tekijä on se, että vain sinä tiedät, mitä tieto merkitsee. Vaikka Loikkanen antaisi kaiken tietonsa jollekin toiselle, tämä ei ymmärtäisi sen merkitystä samalla tavalla.

Hän tarkentaa kahta asiaa, joita ajatuksesta usein luullaan:

• Keskitetty oma tieto ei tarkoita, että tieto pitäisi poistaa muualta. Facebookissa voi edelleen julkaista, koska tieto monistuu. Olennaista on, ettei keskitettyä tietoa rakenneta jonkun toisen omistukseen.
• Omistus digitaalisessa maailmassa on hallintaoikeutta. Pystytkö ottamaan tiedon itsellesi ja käyttämään sitä muualla, ja voitko kieltää muilta pääsyn siihen? Hän nostaa sijainnin ja aikaleimat universaaleiksi avaimiksi, joiden avulla valokuvat, muistiinpanot ja sähköpostit voi yhdistää, vaikka niillä ei muuten olisi yhteistä rakennetta.

Suurin riski hänen mukaansa on, että tieto kertyy väärään paikkaan. Jos se kertyy ChatGPT:hen, sitä haluaa käyttää yhä enemmän, koska muut palvelut eivät muista käyttäjää. Käytännön vinkki keskustelusta: luo Google Driveen tai OneDriveen kansio kokonaisuudelle, anna eri tekoälypalveluille pääsy siihen kytkimillä ja pidä kontrolli niin, että pääsyn voi myös katkaista. Tiedon hallinnan voi tehdä itse tai antaa sen palveluntarjoajalle, mutta silloin tarvitaan Loikkasen mukaan luottamusmiesperiaatetta (fiduciary), samaan tapaan kuin pankkiiri hoitaa toisten rahoja tai asianajaja puolustaa asiakastaan eikä tämän puolisoa avioerossa. Hänen mukaansa yksikään suurista teknologiayhtiöistä ei ole käyttäjän puolella.

Sami kertoo, että hänen Samantha-agenttinsa on hänen “aivokopionsa”, jolle on annettu avaimet. Riskin voi hänen mukaansa hallita, jos agentti on riittävän luotettava ja paikallinen. Loikkanen erottaa tässä kaksi asiaa: Samanthan rooli, tehtävät ja rajaukset ovat Samin omaa tietoa, mutta kielimallit ja tekninen ympäristö vaihtuvat. Se ei ole sama asia kuin laittaa tietonsa suuren alustan omaan assistenttiin. Sami on samaa mieltä: henkilökohtaiseen kirjautumistilaan tuodut kuluttaja-assistentit hänen mukaansa “nuuskivat” siellä.

7. Onko yrityksellä enää vallihautaa?

Sami kysyy Kajanderilta, onko yritys yhtään turvallisemmassa asemassa kuin masentunut koodari. Kajander viittaa Twitterin perustajiin kuuluvaan Jack Dorseyhin, joka twiittasi hänen mukaansa jakson alla, ettei vallihautoja ole enää. Sama kysymys koskee Anthropicia: mitä yhtiöllä oikeasti on? Facebookista on vaikea lähteä verkostovaikutuksen takia, mutta muuten Kajander kysyy, mihin nykyisiä prosesseja enää tarvitaan, kun työllä ja työpaikalla ei ole itseisarvoa. Yritys on hänen mukaansa pohjimmiltaan projekti, joka voi olla pidempi tai lyhyempi. Hän viittaa Revolutin perustajan haastatteluun, jossa tämä puhui täysivaltaisista agenttityöntekijöistä.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Kajander sanoo, että Microsoftilta on “potkittu ainakin 60 000” työntekijää tokenikulujen maksamiseksi. Julkisista lähteistä ei löydy tällaista lukua vuodelle 2026. Microsoft ilmoitti heinäkuussa 2026 noin 4 800 työpaikan vähennyksestä (noin 2,1 % henkilöstöstä) ja tarjosi sitä ennen vapaaehtoisia eropaketteja. Yhtiön henkilöstöjohtajan mukaan vähennettyjä tehtäviä ei korvata tekoälyllä. Kajanderin pääväite, että tekoälyinvestoinnit painavat suuryhtiöitä karsimaan väkeä, on julkisessa keskustelussa yleinen, mutta luku on liian suuri.

Kajanderin johtopäätös koskee koko yhteiskuntaa: suuri osa rajoitteistamme on peräisin teknologisista ja inhimillisistä rajoista, jotka ovat nyt poistumassa. Yhteiskuntamalli ja julkisen sektorin paperinpyöritys perustuvat vanhaan maailmaan, ja kun kysyy, miksi asiat tehdään näin, vastausta ei välttämättä löydy.

8. Geopolitiikka, hajautus ja kotivara-inferenssi

Sami esittää näkemyksen, että suurista teknologiayhtiöistä on tullut merkityksellisempiä kuin monista valtioista. Siksi Suomen kannattaa hänen mukaansa olla hyvissä väleissä esimerkiksi Googlen kanssa, eikä Kainuun konesalihanketta kannata estää metsien takia. Kajander tuo esiin vastakkaisen riskin: jos hävittäjät tai satelliitit voidaan kytkeä pois päältä sen mukaan, millä päällä jonkin maan presidentti on, tarvitaan hajautusta. Loikkanen on samaa mieltä: hajautusta tarvitaan lisää, eikä kukaan tiedä, paljonko peliaikaa on.

Hajautus on keskustelussa myös hyvin käytännöllistä:

• Kotivara-inferenssi. Sami kertoo käyttävänsä vanhoja läppäreitä ja muuta romua opetellakseen, miten inferenssi toimii ilman internetiä siltä varalta, että yhteydet katkaistaan tai TCP/IP:stä löytyy koko verkon kaatava haavoittuvuus.
• Inferenssistä inferenssiin. Kajander kysyy, kuka tekee seuraavan Skypen. Jos Skype oli vertaisverkko, seuraava voisi olla “I2I”, inference to inference, jossa jokaisen kotikoneiden joutoaika yhdistetään.
• Pihan minidatakeskus. Loikkasen mukaan erityisesti Yhdysvalloissa on jo liiketoimintamalleja, joissa omakotitalon pihalle asennetaan pieni datakeskus. Leasingrahoitus kattaa sen, eikä omistajan tarvitse edes käyttää sitä itse. Jos käyttää, on ensimmäisenä jonossa, kuten aurinkosähkössä. Hän kysyy, miksi niistä ei puhuta Suomessa.
• Datakeskussauna. Keskustelussa syntyy idea: datakeskus on lämpökeskus, ja Suomessa on saunoja enemmän kuin autoja. Hukkalämpö lämmittäisi kodin ja saunan. Sami lisää, että Samantha voisi myydä löysää kapasiteettia verkon yli, kuten kaksisuuntaisessa sähköverkossa.

Freenet-muistelu kokoaa ajatuksen. 1990-luvun alussa ensimmäisen sähköpostiosoitteen saattoi saada julkisen Freenetin kautta, ennen kaupallisia palveluntarjoajia. Keskustelijat kysyvät, ollaanko tekoälyssä nyt Freenet-vaiheessa tai ensimmäisen Nokia 2110:n aikaan. Silloin tarvitaan turvallinen ympäristö, jossa jokainen junioreista senioreihin pääsee kokeilemaan agentteja.

9. Kirjastokortilla tekoälyä: ehdotus

Jakson nimi tulee Loikkasen ehdotuksesta. Sami kertoo tehneensä sitä varten opintomatkan Italiaan, Bolognan Motor Valleyyn, jossa on Leonardo-supertietokone, Kajaanin LUMIn “veli”. Samin ja vieraiden käsityksen mukaan LUMIa ajetaan vajaakäytöllä, ja keskustelijat ehdottavat sille uutta käyttöä: suomalainen inferenssimalli, joka tarjotaan kaikille kansallisen kirjastokortin kautta, erityisesti nuorille.

Ehdotuksen perustelu on Loikkasen oma kokemus. Hän on huhtikuusta asti saanut käyttää tekoälyä käytännössä rajattomasti, ilman että hänen tarvitsee laskea kuluja, ja lisäksi pystyttää koneita Microsoftin, Googlen ja Amazonin pilvissä. Kun rajoite poistui, ero oli hänen sanoin kuin “yö ja kuu”. Moni arkailee jo ChatGPT:n noin 20 euron kuukausimaksua, varsinkin opiskelijat. Jos koko kansakunnan kyvykkyyttä pitää nostaa, Loikkanen kysyy first principles -hengessä, miten se oikeasti tapahtuisi. Vastaus on, että kansalaisilla pitää olla pääsy. Käyttävätkö he sitä, on eri asia.

Miksi juuri kirjasto. Loikkanen selvitti jälkikäteen, että kirjastoilla on lakisääteinen tehtävä taata yhtäläiset mahdollisuudet tietoon. Tämä pitää paikkansa: laki yleisistä kirjastoista (1492/2016) asettaa kirjastojen tavoitteeksi edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, tiedon saatavuutta ja käyttöä sekä elinikäistä oppimista. Kirjasto palvelee kaikkia, ilman että ihmisen tarvitsee kuulua oppilaitokseen tai yritykseen.

Miksi LUMI. Loikkasen mukaan LUMIn kapasiteettia käytetään paljon perinteiseen analyyttiseen laskentaan, kuten ilmavirtausten simulointiin. Uusi arvo syntyy hänen mukaansa siitä, että kapasiteetti levitetään laajasti opiskelijoille ja kehittäjille, jotka voivat nyt tehdä asioita, joita eivät ole opiskelleet. Hänen mukaansa idea on laskelmien perusteella toteutettavissa.

Taustaksi. LUMIn käyttöasteesta ei löytynyt julkista lukua, joten vajaakäyttö on keskustelijoiden käsitys. Kajaaniin on tulossa myös uusi LUMI-AI-supertietokone: EuroHPC-yhteisyritys allekirjoitti elokuussa 2026 sopimuksen sen toimittamisesta, ja se on suunniteltu erityisesti startupeille ja pk-yrityksille. Ehdotuksen kannalta tämä tarkoittaa, että kansallinen tekoälylaskenta on joka tapauksessa kasvamassa Kajaanissa, ja kysymys on siitä, kuka siihen pääsee.

Suomenkieliset painot ovat heikkoja

Sami kertoo omakohtaisesti, että kun hän katkaisee internetin ja käyttää avoimia malleja kuten Googlen Gemmaa tai Qwenia, suomen kieli on niille “sadas maa”, johon panostetaan. Hän transkriboi ja kääntää paljon jaksoja, ja paikallisten mallien suomi on hänen mukaansa “kuraa”. Kiertotien voi tehdä kääntämällä ensin englanniksi, mutta se on hänen mukaansa noloa. Suomalaisista malleista hän mainitsee Silo AI:n Poro-mallit, joita on hänen mukaansa päivitetty sen jälkeen, kun AMD osti Silo AI:n, mutta jotka eivät ole kovin kummoisia. Kansallinen kielimalli on hänen mukaansa edelleen oikea ajatus, ja samalla voitaisiin kouluttaa ruotsia ja saamea.

Loikkasen mukaan suurin hyöty ei ole kapasiteetti vaan se, mitä siitä seuraa. Tekemällä syntyy osaamista ja suomenkielistä käyttödataa. Anonyymi tilastoseuranta kertoisi reaaliajassa, miten tekoälyä käytetään eri puolilla Suomea ja missä käyttö kasvaa. Nyt kenelläkään ei ole tätä tietoa. Lisäksi raha, joka nyt menee suomalaisten luottokorteilta ulkomaisille palveluille, voisi jäädä Suomeen.

10. Suomenkielinen malli ajattelee eri tavalla

Sami kertoo havainnosta, jonka hänen mukaansa teki eräs EVAn kautta tuntemansa johtava veroasiantuntija: kun saman verotehtävän antaa mallille suomeksi, malli on “älyttömän veroystävällinen”. Samin selitys on koulutusaineisto: suomenkielisessä aineistossa painavat viranomaisten, Ylen ja lehdistön teksti ja sosiaalisen median keskustelu, ja niissä iloinen veronmaksaja on normi ja 57 prosentin marginaaliveron alentamista pidetään outona. Paikallinen malli, joka on koulutettu englanniksi ja jota käytetään suomeksi, ajattelee hänen mukaansa “selkeämmin ja markkinataloudellisemmin”. Sami kertoo pitävänsä suomen kielen vinoumaa markkinaoikeistolaisena tuskallisena. Tämä on hänen näkemyksensä, ja havainto perustuu yksittäisiin kokeiluihin, ei järjestelmälliseen vertailuun.

Loikkanen tekee havainnosta yleisemmän: kysymys ei ole vain kääntämisestä. Koulutusaineiston merkitykset kääntyvät mallin toiminnaksi ja ajattelulogiikaksi. Kun Sami kysyy, pitäisikö parempi ajattelumalli siis tuoda englannista, Loikkanen ei ota kantaa suuntaan. Hänen mukaansa ainakaan ei kannata olla tuuliajolla, ja hänen mielestään koko Eurooppa on tuuliajolla. Tässä keskustelijat eroavat: Sami pitää suomenkielistä aineistoa ongelmana, Loikkanen pitää ongelmana sitä, ettei kukaan valitse tietoisesti.

11. Agentit, julkinen sektori ja sääntely

Kajanderin mukaan agentit puhuvat jo keskenään. Esimerkkinä hän mainitsee tämän jakson oman aikataulutuksen, joka vei viikon, kun ihmiset sopivat sen keskenään. Agenttien välillä se olisi hoitunut sekunnissa. Loikkasen agentin nimi on Ally. Kiinnostavin sovellus on Kajanderin mukaan julkinen sektori, jonka pitäisi olla tasapuolinen ja vapaa ihmisten vinoumista ja suosimisesta. Jos julkisella sektorilla olisi agenttirajapinnat, kansalainen voisi pyytää omalta agentiltaan omalla kielellään lääkäriaikaa tai veroilmoituksen tekemistä. Se on hänen mukaansa jo mahdollista, jos halutaan. Kääntöpuolen hän nimeää itse: koko lainsäädäntö on liian monimutkainen ihmisille, mutta ei agenteille, ja “Matrixin Agentti Smith”, joka valvoo ja panee täytäntöön kaiken, on toinen mahdollinen lopputulos.

Sami kertoo pyöreän pöydän keskustelusta, jossa oli Chatham House -sääntöjen mukaisesti finanssialan toimitusjohtajia. Siellä esitetty ajatus: mitä monimutkaisempi sääntely, sitä paremmin se sopii tekoälylle. Kun on 600-sivuinen MiFID-ohjeistus, Finanssivalvonnan lisäohjeet ja säädökset päällä, kukaan ihminen ei pysty käsittelemään kokonaisuutta. Samin mukaan virkavastuu pitäisi siksi antaa järjestelmälle kollektiivisesti, ja ihmisen pitäisi nojata parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Hänen mukaansa nykyisin tekoälyn käytöstä kieltäydytään osin siksi, että muuten joutuisi irtisanomaan kollegoja. Tämä on Samin kärjistys.

Loikkanen lisää tärkeän ehdon: on suuri ero, ajetaanko mallia suoraan palveluntarjoajan pilvessä vai paikallisesti niin, että tiedetään, miten se toimii. Järjestelmälle annettu virkavastuu toimii vain, jos se ei ole musta laatikko jonkun toisen hallinnassa. Sami lisää vielä pahimman vaihtoehdon: virkailija, joka käyttää mallia omalta yksityistililtään.

Keskustelu päättyy kysymykseen, voittaako dystopia kuitenkin. Sami viittaa Kiinan sosiaaliseen pisteytykseen ja kysyy, onko demokratian ja yksilöiden hajautus lopulta turhaa, jos kone joka tapauksessa tekee työn. Kysymys jää auki.

12. Anthropicin seuraava vallihauta: lääkkeet?

Kajander palaa lopussa Anthropicin listautumiseen. Jos pelkässä laskennassa ja kärkimalleissa ei ole vallihautoja, yksi alue, johon Anthropic on hänen mukaansa tehnyt julkistuksia, on lääkekehitys. Lääkkeet ovat patentoitavia, ja lääkeyhtiöiden liikevaihto on aivan eri luokkaa kuin Anthropicin. Hänen kärjistyksensä: jäljellä olevat teollisuudenalat ovat yhdensuuntaiset raketit Marsiin ja lääketeollisuuden pillerit, tai Huxleyn Uljaan uuden maailman soma. Toinen keskustelija huomauttaa, että jos Anthropic käyttää mallejaan lääkkeiden kehittämiseen ja ottaa IP:n itselleen, siitä tulee uusi tulonlähde.

Lopuksi Kajander nostaa liiketoiminnan syklin: yhdistely ja pilkkominen vuorottelevat, kuten televisiokanavien paketeissa ja suoratoistopalveluissa. Nyt kärkimalleissa myydään laskentaa, joka on sotkettu malleihin, ja hän uskoo liiketoimintamallien näyttävän pian aivan toisenlaisilta.

Mitä jaksosta jää käteen

• Ehdotus on konkreettinen: suomalainen inferenssimalli kaikille kirjastokortilla, laskenta LUMIlta. Kirjastojen lakisääteinen tehtävä tukee ajatusta. LUMIn vajaakäytöstä ei ole julkista lukua.
• Oman tiedon periaate: tieto kumuloituu ja muuttaa merkitystään, mutta mallit vaihtuvat. Siksi tieto kannattaa pitää omassa hallinnassa ja kutsua agentit käyttämään sitä luvalla.
• Signaaliarvo katoaa: kun tuotos on ilmaista, pituus ja vaiva eivät enää kerro mitään. Arvoa on hyvällä maulla ja tiedolla, joka on vain sinulla.
• Kielellä on väliä: suomenkielisen aineiston painotukset näkyvät mallin päättelyssä. Sami pitää sitä vinoumana, Loikkanen kehottaa ainakin valitsemaan tietoisesti.
• Kaksi korjausta: Googlen mainostulot ovat edelleen enemmistö liikevaihdosta, ja Microsoftin vuoden 2026 julkiset irtisanomiset ovat tuhansia eivätkä kymmeniätuhansia.

Jakson luvut

• 00:00 Kirjastokortilla tekoälyä koko Suomelle
• 01:05 Valto Loikkanen ja Petri Kajander esittäytyvät
• 02:33 Opintomatka Italian Leonardo-supertietokoneelle
• 03:40 Anthropicin listautuminen ja tietomurtojen aalto
• 05:46 Temuälystä Ikeaälyyn
• 06:33 Pärjääkö oma lokaali tekoäly frontier-malleja vastaan
• 07:15 Kvanttikoneet ja varastoidun salatun datan riski
• 08:25 Kotiserveri, palomuuri ja avoin lähdekoodi
• 10:10 Bunkkeroidut datakeskukset ja kansallinen laskentateho
• 11:05 Googlen mainostulot jäävät ensi kertaa vähemmistöön
• 12:03 Digitaalinen suvereniteetti konkreettisiksi teoiksi
• 13:03 Avoimesta lähdekoodista avoimiin spesifikaatioihin
• 14:15 SpaceX, Anthropic ja AltaVistan kohtalo
• 17:52 Kansalaispalkka osakkeiden kautta
• 19:40 Ihmistyön verotukseen nojaava hyvinvointivaltio murenee
• 20:30 Masentunut koodari ja työn arvon katoaminen
• 23:58 Kun output on ilmaista, signaaliarvo katoaa
• 26:25 Marxin lisäarvoteoria tekoälyn aikakaudella
• 27:26 Generalistien paluu ja hyvän maun merkitys
• 30:30 Valton kirja Oma tietoekosysteemi
• 33:36 Tieto ei vanhene, se muuttaa merkitystä
• 35:13 Samantha ja agentin tiedon omistaminen
• 36:58 Jack Dorsey: vallihautoja ei enää ole
• 37:55 Mikä on yritys, kun työllä ei ole itseisarvoa
• 39:57 Digitaalinen omistus ja keskitetty oma tieto
• 42:41 Tarvitset fiduusarin, joka on sinun puolellasi
• 43:10 Teknokorporaatiot, geopolitiikka ja Kainuun datakeskus
• 46:09 Internetittömän inferenssin harjoittelu vanhoilla koneilla
• 48:13 Pihan minidatakeskus ja datakeskussauna
• 50:24 Freenet-sähköposti ja Nokia 2110
• 52:20 Kirjastokortti: suomalainen inferenssimalli LUMIlla
• 54:55 Miksi juuri kirjasto
• 56:46 Heikot suomenkieliset painot ja Poro-malli
• 1:01:06 Suomenkielinen malli on veroystävällinen
• 1:01:57 Agentit puhuvat jo keskenään
• 1:03:08 Julkinen sektori agenttirajapintojen kautta
• 1:05:22 Kieli muokkaa mallin ajattelulogiikkaa
• 1:07:24 Monimutkainen sääntely sopii tekoälylle
• 1:10:09 Valvontavaltio vai hajautettu demokratia
• 1:10:57 Anthropicin vallihauta lääketeollisuudessa?
• 1:12:32 Bundlaus ja pilkkominen malliliiketoiminnassa
• 1:13:12 Kiitokset ja siirtyminen sisäpiiriin

Keskustelu jatkuu Neuvottelija Sisäpiirissä: Vaikeita tekoälyongelmia (Sisäpiiri 168), jossa vieraat kertovat, mitä he rakentavat juuri nyt.

Jakson tiedot. Neuvottelija 418, julkaistu 29.10.2026, kesto 1:13:51, YouTube-id Gax6puiVoDQ. Vieraina Valto Loikkanen ja Petri Kajander, isäntänä Sami Miettinen. Artikkeli perustuu jakson suomenkieliseen tekstitykseen ja julkaisijan omaan lukuluetteloon. Kaksi henkilönimeä (veroasiantuntija ja pyöreän pöydän isäntä) jäi tekstityksessä epäselväksi, eikä niitä esitetä.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-jakso 418 (julkaistu 29.10.2026, kesto 1:13:51, YouTube-id Gax6puiVoDQ). Vieraina sarjayrittäjä Valto Loikkanen (kirja Oma tietoekosysteemi) ja sovelluskehittäjä Petri Kajander, isäntänä Sami Miettinen. Pääehdotus: suomalainen inferenssimalli kaikille kirjastokortilla, laskentateho Kajaanin LUMI-supertietokoneelta, jota keskustelijoiden käsityksen mukaan ajetaan vajaakäytöllä (julkista käyttöastelukua ei löytynyt). Perusteluna kirjastojen lakisääteinen tehtävä edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia tietoon (laki yleisistä kirjastoista 1492/2016), suomenkielisen käyttödatan kertyminen ja kansalaisten pääsy rajoittamattomaan kokeiluun. Muut teemat: Kajanderin termi Ikeaäly (80 % laatu) korvaa kevään temuälyn; tekoäly paljastaa ihmisten koodin tietoturva-aukot; kvanttiuhka varastoidulle salatulle datalle; kotiserveri, paikallinen inferenssi ilman internetiä ja hajautetut datakeskukset (pihan minidatakeskus, datakeskussauna, inference-to-inference); Anthropicin listautuminen (S-1 jätetty 26.10.2026, Nasdaq) ja AltaVista-vertaus; Anthropicin 5 %:n osakelupaus yleishyödylliseen rahastoon ja Muskin lupaus yhdestä SpaceX:n osakkeesta jokaiselle yhdysvaltalaiselle lapselle; SpaceX:n listautuminen noin 1,77 biljoonan dollarin arvoon kesäkuussa 2026; masentunut koodari ja ihmistyön signaaliarvon katoaminen; Marxin lisäarvoteoria; generalistien ja hyvän maun arvo; Loikkasen periaate, että oma kumuloituva tieto erotetaan agenteista ja alustoista ja agentit kutsutaan käyttämään sitä luvalla (MCP), omistus hallintaoikeutena ja luottamusmiesperiaate (fiduciary); Jack Dorseyn “ei vallihautoja”; suomenkielinen malli on Samin kokemuksen mukaan “veroystävällisempi” kuin englanniksi koulutettu; agenttirajapinnat julkiseen sektoriin; monimutkainen sääntely (MiFID) sopii tekoälylle; Anthropicin mahdollinen vallihauta lääkekehityksessä. Korjaukset: Kajanderin väite Googlen mainostulojen jäämisestä vähemmistöön ei vastaa Alphabetin Q3 2026 -tulosta (haku- ja YouTube-mainonta noin 58 % liikevaihdosta), ja Microsoftin vuoden 2026 julkisesti ilmoitetut vähennykset ovat noin 4 800 eivätkä 60 000. Jatkoa Neuvottelija Sisäpiirissä 168.

Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English