EP201 · Yhteiskunta · 2023-07-07
Hallitus kulttuurisodan maalina | Sari Essayah | Neuvottelija 201
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah käy läpi hallituksen pomppuisan alun. Aluksi hänen selostuksensa Ilta-Sanomien jutusta, joka liitti hänet ja Elina Valtosen Wilhelm Junnilan talousarvioaloitteeseen: lehti oli lukenut väärin äänestyslistoja, kommenttia ei pyydetty, ja oikaisu tuli artikkelin loppuun. Essayahin diagnoosi kohukesästä on rakenteellinen — kun lakiesityksiä ei ole vielä annettu, poliittiseen substanssiin ei päästä käsiksi ja keskustelu pyörii sen ympärillä. Asiaosuus: ruokaketjun tulonjako, kaupan oligopolistinen rakenne ja perustelut viinin kahdeksan prosentin ja käymisteitse valmistetun rajaukselle. EU-vaikuttamisesta: ministeri liikkeelle ajoissa, ei pelkkä virkamiestaso. Lopuksi salkkujen jakologiikka, puolikas salkku neuvottelutuloksena, johtajuusarviot Orposta, Purrasta ja Henrikssonista sekä sosiaaliturvan uudistus — vahvimpana lukuna se, että toimeentulotuella on Suomessa kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin Ruotsissa. Julkaistu 7.7.2023.
Hallitus kulttuurisodan maalina | Sari Essayah
Tiivistelmä: Jaksossa 201 Sami Miettinen haastattelee Sari Essayahia, kristillisdemokraattien puheenjohtajaa ja Orpon hallituksen maa- ja metsätalousministeriä, hallituksen pomppuisasta alusta, kulttuurisodaksi kutsutusta kohukesästä ja siitä asiapolitiikasta, jota kohun alle on jäänyt. Julkaistu 7.7.2023.
Lähtökohta: virheellinen äänestyslista
Jakson ensimmäinen osa käsittelee tapausta, jossa Essayah ja ulkoministeri Elina Valtonen liitettiin Ilta-Sanomien jutussa Wilhelm Junnilan talousarvioaloitteeseen. Essayahin selostus kulusta on tämä: kyseessä ei ollut se äänestys, jollaiseksi juttu sen esitti — lehdessä oli luettu väärin äänestyslistoja, ja se äänestys, johon hän ja Valtonen osallistuivat, koski ylivelkaantuneiden tukemista. Aloite itse koski Veljesapu-Perinneyhdistyksen rahoitusta; yhdistys toimii veteraanijärjestöjen kattojärjestön Tammenlehvän Perinneliiton alaisuudessa, ja samalle momentille olivat edellisellä hallituskaudella myöntäneet rahoitusta ministerit Li Andersson, Krista Kiuru ja Aino-Kaisa Pekonen.
Essayahin mukaan toimittaja ei ollut pyytänyt kommenttia kummaltakaan ministeriltä ennen julkaisua. Oikaisu tuli seuraavana aamuna, mutta ei etusivulle vaan artikkelin loppuun. Toimituksen esimies pahoitteli, kun Essayah soitti itse perään.
Jakso ei käsittele Junnilan, Rydmanin tai Lindtmanin tapauksia sen pidemmälle kuin mainintoina siitä, mitä kyseisellä viikolla tapahtui. Essayahin oma huomio kohdistuu menettelyyn: kansainväliseen mediaan käännetty juttu jää elämään, koska oikaisuja ei poimita samalla innolla.
Diagnoosi: kulttuurisota poliittisen substanssin puutteen sivutuotteena
Essayahin selitys kohukesälle on rakenteellinen eikä henkilöihin menevä. Hallitustyö ei ollut vielä konkretisoitunut — lakiesityksiä ei ollut annettu ja ensimmäinen budjetti oli vasta rakenteilla — joten poliittiseen substanssiin ei päässyt käsiksi, ja keskustelu pyöri sen ympärillä. Miettinen muotoilee saman asian myöhemmin: kulttuurisota on turhautumista siihen, ettei asiallisen hallitusohjelman keinoilla päästä käymään poliittista taistelua.
Kumpikin pitää “tykkäyskyttäämistä” — sen selvittämistä, kuka on tykännyt kenenkin viesteistä, ja kannatusketjujen johtamista siitä — esimerkkinä siitä, mihin tämä johtaa. Essayah pitää kiinni siitä, että median pitää tutkia taustoja ja arvioida kriittisesti; hänen väitteensä koskee huolellisuutta, ei vahtikoiran roolia. Klikkiotsikossa on noudatettava samoja journalistisia periaatteita kuin painetussa jutussa.
Maa- ja metsätalousministeriö
Salkku on Essayahille mieluisa: kristillisdemokraatit ovat kahdella edellisellä kaudella tehneet ainoana puolueena välikysymyksen maataloudesta. Jakson asiasisältö keskittyy kolmeen asiaan.
Ruokaketjun tulonjako. Hallitusohjelman kohta 6.6 siirtää painopistettä tukipaketeista ja kriisirahastoista siihen, että tuotteesta saatava hinta kattaa kustannukset. Essayahin sanoin: työmies on palkkansa ansainnut, niin on myöskin maamies. Viime vuoden kustannuskriisi teki näkyväksi, miten epätasaisesti tuotto ketjun sisällä jakautuu.
Kaupan keskittyneisyys. Suomessa on vain muutama kauppaketju — Essayahin luonnehdinta on “aika oligopolistinen markkina” — ja tuottaja jää siksi heikkoon neuvotteluasemaan. Kiertoteinä mainitaan REKO-renkaat ja suoramyynti, jotka toimivat joillekin tuoteryhmille mutta huonommin esimerkiksi teurastamon kautta kulkevalle lihalle; hallitusohjelma lupaa helpottaa tilakohtaisten ja pienten teurastamoiden luvitusta.
Alkoholiratkaisu. Kysyttäessä, oliko kahdeksan prosentin raja kristillisten torppaus, Essayah vastaa suoraan. Muilla puolueilla oli ajatuksena tuoda viinit ruokakauppoihin; hänen perustelunsa rajaukselle on, että jos 75 prosenttia alkoholimyynnistä siirtyy kauppaan, monopolia ei enää ole eikä sitä voi komission suuntaan perustella — ja perässä tulisivat väkevät. Rajaus tehtiin kahdella ehdolla: kahdeksan prosenttia ja käymisteitse valmistettu, mikä jättää limuviinatyyppiset tuotteet ulkopuolelle. Miettinen sanoo olevansa 13 vuotta Lontoossa asuneena eri mieltä mutta tunnistavansa kulman.
EU-vaikuttaminen ja ennallistamisasetus
Tässä jakso on ajankohtaisimmillaan ja samalla selvimmin ennuste: nauhoitushetkellä ennallistamisasetuksesta oltiin äänestämässä parlamentin täysistunnossa. Essayahin tilannekuva on, että esitys on kaatunut kaikissa kolmessa valiokunnassa ja että EPP on linjannut haluavansa kaataa sen; hän kertoo aikovansa käydä ensi viikolla tapaamassa vielä empiviä meppejä, muun muassa Elsi Kataista, ja arvioi Renew Europen jakautuvan suunnilleen puoliksi. Mitä täysistunnossa lopulta tapahtui, ei kuulu tähän jaksoon.
Yleisempi väite on menettelyä koskeva: Suomessa luotetaan liikaa virkamiestasoon. Essayahin mukaan todelliseen vaikuttamiseen tarvitaan ministeri liikkeelle ja henkilökohtaisia tapaamisia ajoissa — ja liittoutumia muiden metsäisten maiden kanssa.
Hallituskoneisto
Miksi salkut jaetaan vasta ohjelman jälkeen. Jos tontit jaettaisiin alkukierroksilla, jokainen petaisi itselleen mieluisat asiat ja tunkisi epämieluisat muille. Siksi ohjelma ensin, salkut sitten, ja vasta lopuksi puolueet päättävät henkilöistä.
Puolikas salkku. Miettinen palauttaa mieleen, että politiikan toimittaja Marko Junkkari arvioi tässä samassa ohjelmassa KD:n tuskin saavan enempää kuin yhden salkun. Essayah pitää puolikasta — nuoriso-, liikunta- ja urheiluministerin salkun kahtena viimeisenä vuotena — onnistuneena neuvottelutuloksena. Alku on silti hänelle kuormittava: hän on puolueensa ainoa ministeri.
Opetusministeriön kolme salkkua on hänen mukaansa poikkeuksellista ja kertoo painoarvosta. Koulutus oli sektori, jolta ei leikattu, ja lisäpanostuksia tehtiin noin 200 miljoonaa.
Johtajuusarviot. Orposta: sovitteleva tyyli, joka ei ole ensimmäisenä ottamassa kantaa, on tämän ajan johtajuutta — Miettinen sanoo pitäneensä häntä liiallisena riskien karttajana mutta arvioi hänen sopivan pääministeriksi juuri siksi. Purrasta: vaatimista ja periksiantamattomuutta, jonka takana ovat paineet omasta kentästä, mutta myös herkkyyttä ja kuuntelukykyä. Henrikssonista ja RKP:stä: pragmaattista ja mutkatonta osaamista, ja kesän kriisikokousten jälkeen Königstedtin retriitti oli tärkeä. Essayahin oma määritelmä vahvasta johtajasta on palveleva johtaminen, ei patruuna, joka lyö nyrkkiä pöytään.
Konsensus, joka ehkä murtuu
Loppupuolen laajin väite on historiallinen. Suomalainen tapa on ollut sulauttaa ääriliikehdintä valtavirtaan — äärioikeisto ennen sotia, äärivasemmisto niiden jälkeen — ja saada ääriaines mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Amerikkalaistyylinen jakautuminen äärilaitoihin olisi tästä poikkeama. Miettinen lisää oman arvionsa, että Nato-prosessi eheytti vasemmistoa.
HS:n arvokartasta molemmat lukevat saman: talousoikeistolaisuudessa hallituspuolueet ovat “hajallaan mutta kuitenkin nipussa”, kun edellisen hallituksen hajonta oli suurempaa.
Sosiaaliturva: jakson vahvin lukuargumentti
Essayahin mukaan Suomessa on kaksi kertaa enemmän ihmisiä toimeentulotuella kuin Ruotsissa. Koska kyse on viimesijaisesta turvasta, luku kertoo hänen tulkintansa mukaan siitä, että jokin järjestelmässä on pielessä ja että se passivoi. Vastaus on yksi yhtenäinen perusetuus, joka on edelleen syyperusteinen ja vastikkeellinen — ei kansalaispalkka — ja sen jälkeen asumistuen uudistus. Hän erottaa tästä ne, jotka eivät ole työkykyisiä: heidän paikkansa ei ole työvoimahallinnon yhteydenottojen kohteena.
Hyvinvointialueiden verotusoikeutta ei ohjelmaan tullut. Essayahin mukaan sitä ei juurikaan kukaan ollut esittämässä, mutta asia haluttiin kirjata. Sote vaatii hänen mukaansa remontointia — se on valuvikainen — mutta perusrakennetta ei pureta heti, koska hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet.
Kulu-ura. Essayah oikaisee otsikot, joissa puhuttiin puolentoista miljardin leikkauksesta sotesta: soteen ollaan lisäämässä yli neljä miljardia, ja puolitoista taitetaan siitä kuluurasta, joka toteutuisi ilman toimia — hänen mukaansa yli kuuteen miljardiin. Miettinen huomauttaa kuivasti, että tämä on talousoikeiston käsitteistöä: ei leikkauksia vaan kansalaisten varojen säästöä. Essayah pitää kiinni termistä.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English