EP187 · Yhteiskunta · 2023-04-08
Oikeistokansanedustajat | Onni Rostila Tere Sammallahti | Neuvottelija 187
Kaksi juuri valittua kansanedustajaa Uudeltamaalta päivä vaalituloksen jälkeen: perussuomalaisten Onni Rostila ja kokoomuksen Tere Sammallahti. Lyhyt jakso, jonka kestävin sisältö on vaalimatematiikka Suomen suurimmassa vaalipiirissä — kokoomuksen läpimenokynnys nousi Uudellamaalla 3 400 äänestä 5 200 ääneen neljässä vuodessa, ja Riikka Purran äänivyöry vei tuhansia ääniä puolueen omilta istuvilta kansanedustajilta. Molemmat rakensivat kampanjansa YouTuben varaan, ja jakso on käytännön kuvaus siitä, miltä paikkajako näyttää sisältä katsottuna vaali-iltana. Julkaistu 8.4.2023.
Oikeistokansanedustajat | Rostila, Sammallahti
Tiivistelmä: Jaksossa 187 Sami Miettinen haastattelee kahta juuri valittua kansanedustajaa, perussuomalaisten Onni Rostilaa ja kokoomuksen Tere Sammallahtea, päivä huhtikuun 2023 vaalituloksen jälkeen. Julkaistu 8.4.2023.
Lukuohje. Tämä on lyhyt onnittelujakso, jossa kaksi vieraan roolissa toistuvasti käynyttä ehdokasta kommentoi omaa läpimenoaan. Molemmat ovat haastattelijan tuttuja ja saman kanavan vakiovieraita, ja sävy on sen mukainen. Näkemykset ovat heidän, hallitusta koskeva keskustelu on spekulaatiota päivä vaalien jälkeen, eikä artikkeli ota kantaa siihen, kuka on oikeassa.
Uudenmaan matematiikka, joka on jakson kestävin sisältö
Jakson vaalipuhe vanhenee. Numerot eivät.
Sammallahden luku on jakson kovin: kokoomuksen läpimenokynnys Uudellamaalla oli 2019 noin 3 400 ääntä. Nyt se oli 5 200. Hän kuvaa listaa “kaikkien aikojen Uudenmaan kokoomuksen kovimmaksi” — ja koska äänet jakautuivat listalla tasaisemmin kuin kilpailijoilla, kynnys nousi.
Sammallahti itse meni läpi kokoomuksen kymmenentenä, viidenkymmenen äänen kaulalla edelliskauden viimeisenä läpi menneeseen ehdokkaaseen. Rostilan asema oli toinen: hän oli perussuomalaisten listalla viidentenä ja käytännössä varma jo ennakkoäänistä.
Se sijoitus omalla listalla oli sen verran hyvä ja marginaali äänten suhteellisessa kaulassa niin selkeä, ettei itse tarvinnut ihan hirveästi sitä jännitellä.
Rostila ylitti 5 000 äänen rajan ensikertalaisena.
Miettinen antaa vertailukohdan, joka kertoo Uudenmaan ja Helsingin kilpailusta enemmän kuin mikään yleinen kommentti: hänen aiempi vieraansa Martin Paasi sai Helsingissä noin 4 500 ääntä eikä mennyt läpi. Yli neljän tonnin potteja jäi rannalle.
Miksi Purran voitto maksoi puolueen omille
Tämä on jakson tarkin yksittäinen havainto, ja Rostila tekee sen itse omaa puoluettaan koskien.
Riikka Purra oli Uudenmaan ja koko vaalien äänikuningatar. Mutta:
Uudellamaallakin kaikki istuvat PS-kansanedustajat menetti tuhansia ääniä. Totta kai kun on näin voimakas puheenjohtaja ja esiintyy niin hyvin tenteissä, niin se veti sinne päin.
Toisin sanoen puheenjohtajan henkilövoitto ei ole puolueen sisällä ilmaista: se siirtää ääniä listan sisällä eikä vain tuo niitä ulkopuolelta. Rostila pitää juuri siksi omaa ensikertalaisen tulostaan kovana — se saatiin olosuhteissa, joissa listan muut menettivät.
Sammallahti kuvaa vastakkaista dynamiikkaa kokoomuksen puolella: äänten tasaisempi jakautuminen nosti kynnystä mutta tuotti enemmän paikkoja.
Vaali-ilta sisältä katsottuna
Käytännön kuvaus siitä, mitä ehdokas seuraa tuloslähetyksen aikana — ja tämä on konkreettisempaa kuin useimmat vaalianalyysit.
Sammallahden seuranta eteni näin:
- Ensin taistelu Noora Fagerströmin kanssa, joka karkasi isommalla marginaalilla.
- Sitten laskelma siitä, riittääkö kokoomuksen kokonaispotti kymmenenteen vai yhdenteentoista paikkaan — mikä ratkaisisi pelin.
- Sitten maantieteellinen ajoitus: Vantaa ja ympäryskunnat lasketaan nopeammin kuin Espoo, joten vasemmisto ehti välillä kiriä kaulaa isommaksi ennen kuin Espoon äänet tulivat.
- Kun Vantaa saatiin valmiiksi, kaula hupeni muutamassa hetkessä.
Kun tajuttiin, että tämä trendi ei käänny, niin tiedettiin, että ollaan läpi.
Rostilan vastaava kokemus kesti viisi minuuttia. Miettinen huomauttaa d’Hondtin käyrän menneen hänen kohdallaan hyvin jo alkuäänistä.
YouTube kampanjavälineenä
Molemmat ehdokkaat rakensivat kampanjansa somen ja erityisesti YouTuben varaan, ja Helsingin Sanomat teki tästä jutun jo vaali-iltana.
Miettinen liittää heidät “Pirkanmaan komeettoihin” eli perussuomalaisten nuoriin someläpimenijöihin, ja huomauttaa itseironisesti, että jokainen Neuvottelijan ja Viisasteluklubin kansanedustajaehdokas meni läpi. Hänen suosituksensa katsojille on suora: kopioikaa näiden playbook.
Jakso ei kuitenkaan väitä, että kanava olisi ratkaissut vaalit — sen suhteesta tulokseen ei esitetä mittausta, ja kyse on puhujien omasta arviosta.
Hallitusspekulaatio päivä vaalien jälkeen
Tämä osuus on ajankohtansa vanki, mutta se kertoo asetelmasta.
Molemmat toivovat oikeistohallitusta. Sammallahden kritiikki kohdistuu keskustaan, ja se on menettelyllinen: Annika Saarikko linjasi puolueen oppositioon ennen kuin eduskuntaryhmä oli ehtinyt edes kokoontua. Hän toivoo keskustan palaavan porvaripuolueeksi ja arvioi, että se saisi hallituksessa vaalitulokseensa nähden suhteellisen paljon painoarvoa.
Rostilan vastapainoinen huomio on strateginen: jos keskusta menee oppositioon vasemmiston kanssa, se avaa mahdollisuuden muodostaa kokoomus–perussuomalaiset-pohjaisia hallituksia myöhemmin ilman vaa’ankielipuolueita. Nykyisillä luvuilla siihen tarvittaisiin KD ja RKP, ja marginaali jäisi ohueksi.
Kumpikaan ei esitä tätä varmana, ja jakso on nauhoitettu ennen kuin hallitusneuvottelut alkoivat.
Ketkä tippuivat
Lyhyt mutta huomionarvoinen osuus, koska siinä molemmat puhuvat myös omien puolueidensa menetyksistä.
Rostila nostaa esiin Olli Immosen putoamisen ja pitää sitä harmillisena — hän kuvaa Immosta pitkän linjan tekijäksi ja tolkun mieheksi huolimatta siitä, että tätä on julkisuudessa ryöpytetty. Ano Turtiaisen kohdalla hän ymmärtää toisenlaisen tulkinnan, ja molemmat panevat merkille laajemman trendin: VKK ja Vapauden liitto eivät menestyneet — perussuomalaisista irronneet reunapuolueet jäivät ilman paikkoja.
Muista puolueista mainitaan Paavo Väyrysen, Antti Rinteen ja ministeri Sirpa Paateron putoamiset. Sammallahti huomauttaa, että Antti Lindtman vei SDP:n listalta äänikuninkuuden ja imaisi hapen Rinteen porukalta.
Mistä ääniä on vielä saatavissa
Jakson analyyttisin loppuhuomio, ja Rostila esittää sen omaa puoluettaan koskevana strategiana.
Hänen mukaansa perussuomalaisten kannattaisi targetoida AY-demareita ja keskustaa pikemmin kuin kokoomusta, koska liikkuvuus kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä on jo pitkälti tapahtunut. Sammallahti myöntää saman koskevan kokoomusta: keskustasta on siirtynyt paljon väkeä vuosien varrella, ja siellä on vielä saavutettavaa.
Rostilan lisähuomio on määrällinen: jos siirtymä keskustasta perussuomalaisiin olisi ollut hieman voimakkaampi, PS:n paikkamäärä olisi ollut hilkulla nousta vielä korkeammalle.
Molemmat huomauttavat lisäksi, että perussuomalaiset yrittivät vaalien aikana kehystää kokoomusta sinipunan tekijäksi — Sammallahti kutsuu sitä nokkelaksi ja katsoo narratiivien rakentelua ulkopuolisen huvittuneisuudella. Kumpikaan ei kiistä taktikointia, vaan pitää sitä normaalina vaalikisassa.
Mitä jaksosta jää käteen
Kolme asiaa.
Läpimenokynnys nousi Uudellamaalla puolella neljässä vuodessa. 3 400 äänestä 5 200 ääneen on muutos, joka kertoo enemmän suurimman vaalipiirin kilpailusta kuin mikään kannatusluku — ja se selittää, miksi neljäntuhannen äänen ehdokkaita jäi rannalle.
Puheenjohtajan äänivyöry maksaa puolueen omille ehdokkaille. Rostilan havainto siitä, että kaikki istuvat PS-kansanedustajat menettivät Uudellamaalla tuhansia ääniä samalla kun puolue voitti, on listan sisäistä matematiikkaa, joka jää yleensä kokonaan pois vaalikommentaarista.
Vaali-ilta ratkeaa maantieteen aikatauluilla. Se, että Vantaa lasketaan ennen Espoota, tekee tuloslähetyksestä harhaanjohtavan tunteja kerrallaan — havainto, joka pätee joka vaaleissa ja on jakson käytännöllisin anti.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English