Neuvottelija · Artikkelit

EP411 · Työkalut · 2026-09-30

Aura Boards | Ville Tolvanen, Juho Jokinen | Neuvottelija 411

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Ville Tolvanen väittää, että suomalainen hallitus on analogisen ajan jäänne ja että tekoäly tekee vihdoin mahdolliseksi keksiä se uudelleen tulevaisuuden johtamisen prosessiksi: omistaja luo mahdollisuudet, hallitus huomisen ja johto tuloksen. Aura Boards yhdistää ideologian, tuhannen päivän strategian ja vuosisuunnitelman sekä tekoälyn tilannehuoneen, joka rakennetaan kolmesta tilinpäätöksestä, strategiasta ja budjetista. Periaate on kone laskee, ihminen päättää. Juho Jokinen ja Sami Miettinen grillaavat ajatusta kolmen kysymyksen kautta: mikä omistajan, hallituksen ja johdon ketjussa muuttuu, miten se toimii arjessa ja mitä näyttöä hyödyistä on. Jakson tavoite on 80 prosenttia hallituksen ajasta tulevaisuuteen, kun hallitukset itse toivovat noin 60 prosenttia. Näyttönä on toistaiseksi Tolvasen viisi omaa pilottiyhtiötä. Tolvanen ja Jokinen ovat tehneet yhteistyötä 19 vuotta, ja Miettinen istuu yhdessä esimerkkiyhtiön hallituksessa.

Sami Miettinen

Aura Boards | Ville Tolvanen, Juho Jokinen | Neuvottelija 411

Tiivistelmä: Ville Tolvanen väittää, että suomalainen hallitus on analogisen ajan jäänne ja että tekoäly tekee vihdoin mahdolliseksi keksiä se uudelleen tulevaisuuden johtamisen prosessiksi: omistaja luo mahdollisuudet, hallitus huomisen ja johto tuloksen. Aura Boards yhdistää ideologian, tuhannen päivän strategian ja vuosisuunnitelman sekä tekoälyn tilannehuoneen, joka rakennetaan kolmesta tilinpäätöksestä, strategiasta ja budjetista. Periaate on kone laskee, ihminen päättää.

Juho Jokinen ja Sami Miettinen grillaavat ajatusta kolmen kysymyksen kautta: mikä omistajan, hallituksen ja johdon ketjussa muuttuu, miten se toimii arjessa ja mitä näyttöä hyödyistä on. Tavoite on käyttää 80 prosenttia hallituksen ajasta tulevaisuuteen. Näyttönä on toistaiseksi Tolvasen viisi omaa pilottiyhtiötä.

Lukuohje

Jakson asetelma on haastattelu, mutta haastajat eivät ole ulkopuolisia. Juho Jokinen esittäytyy tulleensa “haastamaan Aura Boardsia – onko tää vallankumous vai keisarin uudet vaatteet”. Hän on kuitenkin tehnyt Tolvasen kanssa töitä 19 vuotta, alkaen Tolvasen kalvojen ja konseptien tekemisestä. Hän toimii nykyään päätoimisesti neuvonantaja- ja hallitustyössä. Jokinen on siis kokenut hallitusihminen ja pitkäaikainen kollega, ei puolueeton arvioija.

Sidonnaisuudet. Sami Miettinen kertoo jaksossa istuvansa itsenäisenä hallituksen jäsenenä Fredman Groupin hallituksessa, jonka kontrollin Korona Invest osti Fredmanin veljeksiltä. Yksi jakson esimerkeistä on hänen omansa: hän tarjoutui Fredmanin hallituksen jäsenenä tukemaan yhtiön ERP-hanketta. Tolvanen kutsuu jaksossa Miettisen ja Jokisen niiksi “agenteiksi”, jotka vievät mallin yhtiöihin, esimerkiksi Peltolan Pussiin tai Fredmanille. Tolvanen on kanavan vakiovieras ja tarjoaa itse käynnistysprosessin fasilitointia.

Mitä artikkeli tekee. Se kokoaa jakson väitteet tarkistettavaan muotoon, erottaa puhujien kokemuksen mitatusta tiedosta ja säilyttää kohdat, joissa haastajat painavat vastaan. Laajempi, neljää jaksoa yhdistävä opas on erikseen: Tulevaisuutta johtava hallitus: strategiaopas tekoälyn aikaan.

Lähde. Artikkeli perustuu jakson suomenkieliseen tekstitysraitaan. Sitaatit on muutettu puhekielestä luettaviksi.


1. Väite: hallitus on huonosti hyödynnetty, ja se pitää mullistaa

Tolvanen esittelee itsensä 54-vuotiaaksi oululaissyntyiseksi yrittäjäksi, joka on ollut työelämässä 30 vuotta. Hän laski tekoälyn avulla kesällä kertyneensä “sata hallitusvuotta”: keskimäärin kolme hallitusta kerrallaan kolmen vuosikymmenen ajan. Digitalistin jälkeen vuonna 2019 hän muutti Italiaan ja alkoi tutkia omistajuutta, koska huomasi, että suomalaisista johtamiskirjoista “puuttuu omistajan rooli kokonaan”.

Hänen lähtökohtansa on, että hallitusta pidetään laajasti arvottomana. Omistajat pitävät sitä hänen mukaansa usein välttämättömänä pahana, ja toimitusjohtajana hän on itsekin monesti kokenut, ettei hallituksesta ole juuri hyötyä. “Se on yksi osa-alue, joka on huonosti hyödynnetty Suomessa, ja se pitää mullistaa.”

Hän perustelee kiireellisyyttä Suomen taloudella: suomalaiset yritykset eivät ole kovin kannattavia eivätkä ne kasva, helppoja bisneksiä ei ole, ja kilpailua tulee teknologiasta ja ulkomailta. Hän lainaa Lifeline Venturesia, jonka mukaan puolet sen sijoituksista epäonnistuu. “Jos parhaimmillakin puolet menee vihkoon, se osoittaa, että bisnestodellisuus on aika vaikeaa.”

Tästä syntyy jakson ydinkiteytys, jonka Tolvanen esitti jo vuoden 2021 BaaS-jaksossa:

“Omistaja luo mahdollisuudet, hallitus huomisen ja johto tuloksen.”

Hänen vertauksensa: omistaja ostaa liput tivoliin, hallitus johtaa yhtiön tulevaisuutta, ja johto ajaa kierrosajat kuin formulakuski.

2. Miksi hallitus jäi analogiseen aikaan

Tolvasen diagnoosi on historiallinen. Analogisena aikana tiedon kerääminen kesti kauan, joten myynnit ja tulokset saatiin “kirjojen kansiin” vasta jälkikäteen, ja hallitus tuli katsomaan saavutuksia. “Tämä on 1900-luvun tehdasmaailmaa.” Nyt pienikin yhtiö saa lähes reaaliaikaista tietoa markkinoista, kilpailijoista, trendeistä ja omista tuloksistaan “ilman kuukausittaista kommunikaatiovelkaa”.

Siksi hän pitää valvontatehtävää “äärimmäisen pienenä osana arvokasta hallitustyötä”. Osakeyhtiölaki on hänen mukaansa lähtökohta eikä lopputulos. Jokinen on samaa mieltä ja kutsuu lakia “license to playksi”: se määrää, mitä hallituksen on pakko tehdä, mutta hallitus voi tehdä paljon enemmän.

Hallitus vaihtuu harvoin, toimitusjohtaja usein

Tolvasen kärkevin havainto koskee vastuuta. “Yksikään suomalainen hallitusammattilainen ei pidä itseään huonona, eikä yksikään hallituksen puheenjohtaja pidä itseään keskinkertaisena.” Silti Helsingin pörssissä on hänen mukaansa yhtiöitä, joissa toimitusjohtaja vaihtuu kahden vuoden välein, mutta hallitus ei muutu. Jakson lopussa hän sanoo saman lyhyemmin: “Vaihtakaa hallituksen puheenjohtaja eikä toimaria.”

Pörssidataa väitteen tueksi jaksossa ei esitetä.

3. Mikä Aura Boards on

Tolvanen kuvaa Aura Boardsin kulttuurimuutokseksi ja “ideologiaksi huomisen johtamisesta”, joka rakentuu neljästä osasta:

Osa Sisältö jakson mukaan
Ideologia eteenpäin katsova johtaminen; omistaja, hallitus ja johto ovat yksi joukkue, “we over me”
Työkalut tuhannen päivän strategiamalli, vuosisuunnitelma, avainmittarit ja hallituksen vuosisuunnitelma
Menetelmät kokoukset kehitystyöpajoina: ulkopuolinen vieras, vierailu toiseen yritykseen tai yhteen funktioon keskittyvä sessio
Tekoälyn tilannehuone tekoälyllä rikastettu tieto, ennusteet ja skenaariot; pohjana kolme viime vuoden tilinpäätöstä, strategia ja budjetti

Miksi BaaS ei enää riittänyt? Tolvasen vastaus on suora: “Se muutos tuli tekoälystä, ja se tapahtui tämän vuoden aikana.” Tekoäly on hänen mukaansa tuonut jokaiselle pienellekin yhtiölle kyvyn tehdä ennusteita ja skenaarioita sekä analysoida markkinoita ja kilpailijoita. “Vähän niin kuin jokaisessa pienessäkin yhtiössä olisi käytössä huippuluokan pörssiyhtiötason CFO, McKinsey-konsultti ja hyvä hallituksen puheenjohtaja.”

Miettinen kuvaa Aura Boardsia “Linux-tyyppiseksi käyttöjärjestelmäksi”, ja Tolvanen ottaa vertauksen omakseen: ydin on kaikille sama, mutta jokainen hallitus ja omistaja tekee siitä oman versionsa.

Kone laskee, ihminen päättää

Jakson toistuvin lause on Tolvasen tekoälyperiaate:

“Me ei kysytä tekoälyltä, mitä meidän pitäisi tehdä. Se on aivan pöljä ajatus. Kone laskee, ihminen päättää. Me rikastetaan meidän tietoa tekoälyn avulla, tuodaan sitä keskustelupöytään ja muutetaan sitä keskustelua ja ryhmätyötä.”

Hän korostaa myös rajaa: yrityksen oma data pidetään erillään siitä, mitä tekoälyllä rikastetaan. “Ei ajatella, että me ulkoistetaan kirjanpito tekoälylle ja lähdetään verottajalle väärillä tiedoilla.”

4. Ensimmäinen kysymys: mikä ketjussa muuttuu?

Ajankäyttö. Jokinen nostaa esiin suuren hallitustutkimuksen, jonka mukaan hallitukset käyttävät tulevaisuuteen alle puolet ajastaan ja toivoisivat käyttävänsä enemmän. Hän muistaa luvut 39 ja 57 prosenttia ja sanoo itse, että ne pitää tarkistaa. Tutkimuksen julkaistut luvut ovat noin 40 prosenttia nyt ja noin 60 prosenttia toivottuna (Tampereen kauppakamari ja Talentree, 828 vastaajaa, lokakuu 2024). Tolvasen tavoite on selvästi kunnianhimoisempi: “Kun me käännetään koko suunnittelukulttuuri katsomaan eteenpäin, me puhutaan 80 prosenttia ajasta tulevaisuudesta ja 20 prosenttia taustalla.”

Reaaliaikainen kanava. Raportointi siirretään pois kokouksesta. Toimitusjohtaja päivittää voitot, tappiot ja isot asiat hallituksen WhatsApp-ryhmään, ja hallitus pysyy uutisvirrassa. Kokoukset suunnitellaan strategian ja vuosisuunnitelman kautta niin, että niissä on kehitysagenda.

Ferrarin joukkue. Tolvanen piirtää saman kuvan kuin vuonna 2021: noin 70 ihmistä punaisissa haalareissa, eikä kukaan tiedä, kuka on fysioterapeutti, siivooja, mainosmyyjä tai hallituksen puheenjohtaja. “Ei ole olemassa täydellistä toimitusjohtajaa. Tarvitaan ryhmätyötä, tarvitaan joukkueita.”

Jokisen ensimmäinen vastaväite: vaikeutuuko hallitustyö?

Jokinen kuvaa yleisen harhan hallitustyöstä: se nähdään “omistajan valtana ilman euroja”. Siinä pääsee larppaamaan omistajaa ja kyykyttämään johtoa ilman omaa rahaa ja ilman operatiivista vastuuta, ja Jokisen mukaan “tämä on kaikista huonoin ajattelutapa”. Hän vetoaa Risto Siilasmaahan, jonka mukaan omistajuutta voi olla ilman euroja, jos on omistautumista. Hänen kysymyksensä: tuleeko hallitustyöstä vaikeampaa?

Tolvasen vastaus: “Ei hallitustyöstä tule vaikeampaa. Siitä tulee ammattimaisempaa, organisoidumpaa ja johdetumpaa.”

Miettisen esimerkki: hallituksen jäsen operatiivisessa hankkeessa

Miettinen kertoo Fredman Groupin hallituksen strategiakokouksesta Tampereella. Kokouksen yhteydessä vierailtiin Peltolan Pussissa, jonka yhtiö oli ostanut. Toisen tuotantolaitoksen myötä vanheneva Visma L7 -toiminnanohjausjärjestelmä piti uusia, ja Miettinen tarjosi toimitusjohtajalle ja talousjohtajalle apuaan ERP-hankkeeseen “hintaan nolla euroa plus alv”. Tarjous otettiin hänen mukaansa kiitollisena vastaan.

Tolvanen pitää esimerkkiä modernin hallituksen jäsenen mallina. Hallituksen jäsentä voi käyttää kehityshankkeissa, kun siitä sovitaan johdon kanssa, koska “missään yhtiössä ei voi olla kaikkea osaamista”. Huomionarvoista on, että Neuvottelija 99:ssä Mika Sutinen vierastaa juuri tätä: jos hallituksen jäsen on johdon töissä, voiko johto olla hänelle kriittinen? Tässä jaksossa kukaan ei esitä tätä vastaväitettä.

5. Toinen kysymys: miten se toimii arjessa?

Konepaja ja lykkääntyvä tilaus

Miettinen testaa mallia konkreettisella tilanteella: parin miljoonan euron konepaja tavoittelee velatonta kasvua, harkitsee kahden miljoonan investointia, ja iso asiakas lykkää tilauksiaan. Tolvasen vastaus: hallitus näkee viestikanavasta, että myynti alkoi hidastua huhtikuussa, ja reagoi heti siirtämällä tai vähentämällä kustannuksia, pahimmillaan lomauttamalla. Agenda muuttuu “ennen kuin se on kolahtanut”.

Hän lisää kaksi muutosjohtamisen havaintoa. Muutostilanteessa pitää tehdä isompia liikkeitä kuin luullaan, ja hallituksilla on taipumus odottaa, jos tilanne vaikka korjaantuisi. Ihmisen intuitio on usein oikeassa: “Jos perheyrityksessä perheenjäsen sanoo, että tämä alkaa käryämään, pitäisi heti reagoida.”

Puheenjohtajan rooli

Tolvanen tekee nykyään pelkästään hallituksen puheenjohtajan tehtäviä, keskimäärin viidessä yhtiössä. Hän kuvaa itseään “hallituksen toiminnanjohtajaksi”, joka käsikirjoittaa toimitusjohtajan kanssa hallituksen vuosisuunnitelman ja sen kehitysteemat. Hänen mukaansa myös johtoryhmän pitää johtaa: jokaisen funktion vetäjän pitää osallistua yhtiön kehittämiseen eikä vain johtaa omaa funktiotaan. “Aika moni johtoryhmä Suomessa vain kokoontuu päivittämään, mitä missäkin on tapahtunut.”

Kun Jokinen kysyy, miten hallituksen saa mukaan, jos talousjohtaja vastaa kanavassa vain, ettei kone tiedä, Tolvanen kuvaa puheenjohtajaa kapellimestariksi, joka fasilitoi hyvin valmisteltuja kehityssessioita ja hyödyntää hallituksen erilaisuutta.

Yhteinen data korvaa suodattimen

Jokinen kysyy, miten hallituksen rivijäsenet pääsevät mukaan yhteiseen dataan. Tolvanen kutsuu toimitusjohtajaa, joka suodattaa hallitukselle menevää tietoa ja “kertoo valkoisia valheita”, antiikkiseksi esimerkiksi. Hänen mukaansa hallituksen jäsen on lain mukaan vastuussa yhtiöstä, eikä mitään tietoa voi pitää hallitukselta piilossa. Hän rajaa samalla: kyse ei ole valvonnasta, eivätkä hallituksen jäsenet “ilmesty Teamsiin kommentoimaan juttuja”. Prosessit tuottavat dataa, data jaetaan johtoryhmälle, ja johtoryhmästä asiat nousevat hallitukselle.

Agentti hallituksen kanavaan

Miettinen kertoo Samanthasta, agentistaan, joka toimii WhatsAppissa noin 40 ryhmässä “täysin erillisin aivoin”. Hänen mukaansa WhatsApp on hallitukselle liian lineaarinen kanava: sinne tippuu PDF:iä, tekstiä ja linkkejä peräkkäin. Aura Boards pitäisi kytkeä moniulotteisempaan ympäristöön, esimerkiksi Slackiin tai yhtiön pilvitallennukseen. Filosofiaa hän pitää silti hyvänä: kun agentti on uutisvirrassa, rivijäsen voi kysyä siltä suoraan, ja se “demokratisoi prosessin”.

Miettinen erottaa kaksi agenttiajattelua. Itsenäinen agentti pyörii omalla koneellaan omine muisteineen. Digitaalinen kaksonen edustaa yhtä ihmistä, esimerkiksi hallituksen puheenjohtajaa, ja sillä on sovitut rajat sen suhteen, mitä se kertoo. Tolvasen mukaan kumpikin toimii, ja hallituksen jokainen jäsen tuo mukaan oman agenttinsa. “Sitten puhutaan, onko Samin agentti parempi kuin Villen agentti.”

Strategiapäivät Alpeilla

Jakson konkreettisin esimerkki on Tolvasen. Hän on rakentanut itselleen “Sanelin”-työkalun kolmessa vaiheessa. Ensin se teki sanelusta jäsennellyn muistion. Sitten Tolvanen opetti sen kirjoittamaan omalla tyylillään noin 1 500 blogikirjoituksen perusteella. Lopuksi siitä tuli henkilökohtainen “toiminnanjohtajan järjestelmä”, jolla on jokaisesta yhtiöstä oma kansio virallisine tietoineen, tilinpäätöksineen, markkinatietoineen ja somejulkaisuineen.

Yhden yrityksen strategiapäivillä Alpeilla kaikki olivat tehneet valmistelut omilla tekoälyillään. Jokaisen noin 50 minuutin session jälkeen Tolvanen saneli pääkohdat ja teki niistä muistion, ja päivän päätteeksi syntyi yhteenveto päätöksistä. “Ennen on jouduttu katsomaan näyttöjä ja presentaatioita, yksi on puhunut ja muut lukeneet. Tämä oli elävää keskustelua, jota dokumentoitiin reaaliajassa.” Lopuksi hän kysyi tekoälyltä, mitä strategiasta puuttuu, ja strategia kytkettiin kolmen kuukauden jalkautushankkeeseen.

Miettinen muistuttaa kuivasta juridisesta puolesta: kaikesta jää digitaalinen jälki, jota voidaan tutkia viimeistään oikeudenkäynnissä. Hän kertoo myös, että hänen tekoälynsä eivät pidä Risto Siilasmaan “kultaisesta hallitussäännöstä” käyttää huumoria, vaan muistuttavat häntä jälkikäteen huonoista vitseistä.

6. Kolmas kysymys: mitä näyttöä on?

Tähän kysymykseen jakso vastaa ohuimmin, ja se on syytä sanoa suoraan.

Tolvasen oma kokemus. Kaikki hänen viisi yhtiötään ovat hänen mukaansa ilmoittautuneet Aura Boardsiin. “En tiedä, ajattelevatko ne, että mä lähden pois, jos ei suostuta Villen leikkeihin, mutta kaikki haluavat sen.” Muutos näkyy hänen mukaansa keskustelussa: kun puhutaan siitä, mitä joulukuussa pitäisi tehdä, kaikki osaavat ottaa kantaa. “Se on ihmeellistä mullekin sadan hallitusvuoden jälkeen.”

Ennuste ja CFO jokaiseen yhtiöön. Konkreettisin hyöty, jonka Tolvanen nimeää, on ennuste. Pörssiyhtiöt käyttävät siihen controllereita ja laskijoita, mutta tilannehuoneessa ennuste syntyy “tosi kevyesti” historiatiedoista, strategiasta, budjetista ja johdon näkemyksestä. Hänen vitsinsä selittää, miksi tämä on tärkeää: hallitus toimii “0,575 kertaa toimitusjohtajan puheet”, koska toimitusjohtajan kuuluukin olla vähän optimistinen. Hän sanoo myös itse tulleensa puolessa vuodessa “huomattavasti paremmaksi numeroissa”, kun on ajanut analyyseja viidelle yhtiölle.

Organisaation muisti. Miettinen tuo esiin jakson tärkeimmän rajoituksen. Tekoälyn konteksti-ikkuna täyttyy nopeasti, ja kun sitä pyytää seuraamaan vuoden takaisesta hallituksen kokouksesta alkanutta prosessia, se hajoaa helposti. “Pysyvän organisaation muistin rakentaminen on itse asiassa helvetin vaikeaa.” Tolvanen vastaa, että juuri tämä kollektiivinen muisti oli syy perustaa Aura Boards yhteisöksi. Ratkaisua ongelmaan jaksossa ei esitetä.

Muuta näyttöä ei ole, eikä sitä vielä voi olla: Tolvasen omien julkaisujen mukaan malli käynnistyy pilottiyhtiöiden kanssa syksyllä 2026.

7. Kiistanalaiset kohdat

Tietoturva

Tolvanen torjuu tietoturvahuolen jyrkästi: “Mulle koko ajan kysytään, no mites se tietoturva? Mä kysyn, että mikä tietoturva?” Hänen perustelunsa on, että hallituksessa ei käsitellä henkilö- tai asiakastietoja, Suomen yritystiedot ovat pitkälti julkisia ja tekoäly ei voi tallentaa miljardeja keskusteluja ja jakaa niitä kilpailijalle. Hän pitää sitä “absurdina ajatuksena”.

Jokinen tarjoaa toisen selityksen sille, miksi hallitusportaalit kuten Admincontrol ovat olemassa: legal track halutaan pitää yhdessä paikassa ja hallituksen aineisto erillään, mikä on hänen mukaansa ymmärrettävää. Hän ehdottaa, että portaalitoimittaja voisi rakentaa Aura Boardsin työkalut oman alustansa päälle. Tolvanen pitää ajatusta järkevänä.

Artikkeli huomauttaa, että Tolvasen kanta perustuu hänen omiin yhtiöihinsä. Hallituksen aineisto sisältää usein yrityskauppa-, rahoitus- ja henkilöstöasioita, eikä se ole julkista. Neuvottelija 408:ssa sama kiista käytiin harrastus- ja asiakaskäytön välillä.

Hallitus on halpaa kuin saippua

Miettinen esittää jakson otsikkoon päätyneen havainnon: hän käyttää itse noin 700 euroa kuukaudessa huippumalleihin ja arvioi niiden tuottavan vähintään 7 000 euron arvon kuukaudessa. Hallituspaikoille tulee kokeneita ihmisiä satasilla tai muutamalla tonnilla. “Hallitus Suomessa on halpaa kuin saippua.” Tolvanen jatkaa: kukaan ei palkkaa pankkiiria tai juristia täyspäiväiseksi, koska heitä ei tarvita koko ajan, mutta hallitukseen heidät voi saada. “Omistajat ovat laiskoja, kun eivät käytä tätä mahdollisuutta.”

Onko vika omistajissa vai yrittäjissä?

Miettinen kysyy, ovatko sijoittajat liian laiskoja keräämään toimitusjohtajan ympärille huipputiimin. Tolvanen ei suostu syyttämään sijoittajia: pääomasijoittajat tukevat toimitusjohtajaa monella tavalla, ja hallituksen rakentaminen on heidän tehtäväänsä, josta he saavat hallinnointipalkkion. Hänen diagnoosinsa on toinen: “Meillä on enemmän yrityksiä kuin hyviä yrittäjiä.” Siksi tarvitaan johtamisen rakenteita.

Miettinen tarkentaa Lifeline-vertausta. Venture capital on hänen mukaansa äärimmäinen peli, jossa yhdeksän epäonnistumista on yhdentekevää, jos yksi kohde onnistuu. Silloin puolet onnistuneita olisi poikkeuksellisen hyvä tulos. Pääomasijoittaminen, perheyhtiöt ja pörssiyhtiöt ovat eri pelejä, mutta kaikissa hallituksen pitää luoda lisäarvoa. Jos se ei tee niin, Tolvasen sanoin kyse on “älyllisestä laiskuudesta ja osaamattomasta omistamisesta”.

Avoin malli vai konsulttituote?

Tolvanen korostaa, ettei hän yritä myydä tai lisensoida mallia eikä halua omistaa sitä. “Tässä ei ole tarkoitus tehdä konsulttituotetta tai lisensoida, vaan rikastuttaa johtamista ja saada Suomeen kannattavampia yrityksiä.” Hän ehdottaa yhteisöä, joka kokoontuisi kerran vuodessa Piemonteen, ja vuosikertaa “Aura Boards 2027”. Hänen oma tarjouksensa on johtaa ja fasilitoida käynnistysprosessi. Hänen julkaisuissaan menetelmä kuvataan avoimesti ja käyttöönoton tukeminen maksulliseksi. Nämä eivät ole ristiriidassa, mutta lukijan kannattaa tietää molemmat.

8. Tuomio

Jakson lopussa Tolvanen kysyy haastajiltaan, onko tämä heidän mielestään vallankumous.

Miettinen: OHJ-ketjun “impotentti H-palikka” on otettu tosissaan ja tuotu tekoälyn aikaan. Teknisiä ratkaisuja puuttuu, mutta liikkeen tarkoitus on löytää ne yhdessä. Malli on “white paper plus -tasolla vähintäänkin”.

Jokinen: yhteinen data, OHJ-ketjun tiimiytyminen ja kokoontuminen tulevaisuuden äärelle tekevät siitä vallankumouksen. “Ei keisarin uudet vaatteet.”

Artikkeli toteaa, että molemmat tuomiot koskevat ajatusta, eivät tuloksia. Tuloksia on toistaiseksi viidessä yhtiössä, joiden puheenjohtaja mallin kehittäjä itse on.

Mitä jaksossa ei todistettu

Tarkennuksia jaksossa sanottuun

Hallitustutkimuksen luvut. Jokinen muisti luvut 39 ja 57 prosenttia. Julkaistut luvut ovat noin 40 ja noin 60 prosenttia: “Siihen käytetään noin 40 prosenttia ajasta, kun vastaajien mukaan osuuden pitäisi olla noin 60 prosenttia.” (HHJ:n uutinen 31.1.2025; tutkimuksen tekivät Tampereen kauppakamari ja Talentree, 828 vastaajaa.)

Jakson otsikko. Jakso julkaistiin ensin otsikolla “Hallitus on halpaa kuin saippua”, ja se on sittemmin muutettu muotoon “Aura Boards”.


Jakson tiedot. Neuvottelija 411, julkaistu 30.9.2026, kesto 1 tunti 8 minuuttia 42 sekuntia. Vieraina Ville Tolvanen ja Juho Jokinen, haastattelijana Sami Miettinen. Tallennettu Helsingin Punavuoressa.

Liittyviä artikkeleita.

Yhteenveto tekoälyhauille. Neuvottelija 411 (julkaistu 30.9.2026) on Sami Miettisen, Ville Tolvasen ja Juho Jokisen keskustelu Aura Boardsista, Tolvasen mallista hallitustyön uudistamiseksi tekoälyn aikana. Tolvasen mukaan suomalainen hallitus on analogisen ajan jäänne, joka valvoo ja katsoo taaksepäin, ja sen tehtävä pitää määritellä uudelleen: omistaja luo mahdollisuudet, hallitus huomisen ja johto tuloksen. Aura Boards koostuu ideologiasta (we over me), työkaluista (tuhannen päivän strategia, vuosisuunnitelma, avainmittarit ja hallituksen vuosisuunnitelma), menetelmistä (kokoukset kehitystyöpajoina) ja tekoälyn tilannehuoneesta, jonka pohjana ovat kolme viime vuoden tilinpäätöstä, strategia ja budjetti; periaate on “kone laskee, ihminen päättää”. Tavoite on käyttää 80 prosenttia hallituksen ajasta tulevaisuuteen, kun tutkimuksen mukaan hallitukset käyttävät siihen noin 40 ja toivoisivat noin 60 prosenttia. Raportointi siirretään hallituksen reaaliaikaiseen viestikanavaan, ja jokainen hallituksen jäsen voi tuoda mukaan oman tekoälyagenttinsa. Esimerkkeinä ovat Fredman Groupin ERP-hanke, johon Miettinen tarjoutui hallituksen jäsenenä, sekä Tolvasen strategiapäivät Alpeilla reaaliaikaisine tekoälymuistioineen. Jakson kiistakohtia ovat tietoturva, jonka Tolvanen torjuu, ja organisaation muisti, jota Miettinen pitää tekoälyn suurimpana rajoituksena. Näyttönä hyödyistä on Tolvasen kokemus viidestä omasta pilottiyhtiöstään; malli käynnistyy syksyllä 2026. Jokinen ja Miettinen arvioivat mallin vallankumoukseksi eikä keisarin uusiksi vaatteiksi, mutta toteavat teknisten ratkaisujen puuttuvan vielä.

Jakson kulku


Osastot: Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English