Neuvottelija · Artikkelit

EP415 · Tutkimus · 2026-10-17

Eurooppa ahtaalla | Henri Vanhanen | Neuvottelija 415

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Ulkopolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen ja Sami Miettinen tekevät globaalin kierroksen Yhdysvaltain välivaaleista Venäjään, Ukrainaan, Kiinaan ja tekoälyn valtataisteluun. Vanhasen mukaan Euroopan tragedia on se, että se ulkoisti energiansa venäläisille, aseensa amerikkalaisille ja teknologiansa kiinalaisille ja huomaa nyt pelin olevan monelta osin jo pelattu. Jaksossa arvioidaan Iranin operaatiota Yhdysvaltain strategisena virheenä, Ukrainan droonien massatuotannon opetuksia Suomelle, Venäjän varustautumista Suomen rajan tuntumaan, Stubbin ja Støren tekoälyaloitetta, teknojättien valtiomaista asemaa sekä sitä, kenellä Suomessa on omistajuus tulevaisuudesta. Julkaistu 17.10.2026.

Sami Miettinen

Eurooppa ahtaalla | Henri Vanhanen | Neuvottelija 415

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 415 Sami Miettinen ja ulkopolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen tekevät globaalin kierroksen: Yhdysvaltain ulkopolitiikka välivaalien alla, Venäjä ja Ukraina, Kiina ja Taiwan sekä tekoälyn valtataistelu. Jakson punainen lanka on Vanhasen lause Euroopan tragediasta: Eurooppa ulkoisti energiansa venäläisille, aseensa amerikkalaisille ja teknologiansa kiinalaisille ja herää nyt maailmaan, jossa peli on monelta osin jo pelattu. Lopuksi keskustelu kääntyy Suomeen: työn murrokseen, verotukseen ja siihen, kuka meillä oikeasti omistaa tulevaisuuden. Julkaistu 17.10.2026.

Lukuohje. Jakso on kahden keskustelijan arvio maailmantilanteesta lokakuussa 2026, ei raportti. Siinä on ennusteita, tulkintoja toisten valtioiden aikeista ja muistinvaraisia lukuja. Molemmat esittävät myös omia poliittisia näkemyksiään. Sami Miettinen kuvaa itseään jaksossa sitoutumattomaksi mutta sanoo, että “mulla on oikeistoviboja”. Näkemykset on alla merkitty puhujalleen. Tarkistetut tiedot on erotettu omaan osioonsa, ja tarkistamattomat luvut on merkitty puhujan arvioiksi. Tekstityksessä ei ole puhujamerkintöjä, joten puhujat on päätelty keskustelun kulusta.

Keitä keskustelijat ovat

Henri Vanhanen kuvaa itseään “kivenkovaksi espoolaiseksi”, joka on tehnyt ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koko aikuisikänsä, “välillä kentällä ja välillä katsomossa”. Hän on toiminut eduskunnassa avustavissa ja neuvonantavissa tehtävissä ja tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Nyt hän on nonresident fellow Atlantic Councilissa ja vanhempi neuvonantaja Economic Security Forumissa, joka auttaa yrityksiä ymmärtämään, miten geopolitiikan muutos vaikuttaa niiden liiketoimintamalleihin. Välissä hän on työskennellyt suomalaisessa puolustusteollisuudessa ja hetken Nest AI:ssa.

Sami Miettinen on Neuvottelija-kanavan juontaja. Hän esittää jaksossa runsaasti omia näkemyksiään, joten keskustelu on yhtä paljon kahden ihmisen väittely kuin haastattelu.

1. Rauhan osinko loppui, ja Eurooppa peruuttaa

Keskustelu alkaa kaksoiskäyttöteknologiasta. Sami muistuttaa, että vielä muutama vuosi sitten EU:n kestävän rahoituksen taksonomian valmistelussa puolustus rinnastettiin viinaan ja aseisiin. Nyt “sveitsiläinen linkkuveitsi”, joka käy sekä työkaluksi että puolustukseen, kelpaa.

Vanhasen mukaan maailma ei muuttunut. Eurooppa vain eli pitkään toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkimainingeissa. Neuvostoliiton romahdettua siirryttiin rauhan osingon ajatusmaailmaan: moni suuri Euroopan maa luopui asevelvollisuudesta tai leikkasi puolustusbudjettiaan rajusti. Kun sodat eivät loppuneet, Eurooppa joutui peruuttamaan.

Hänen esimerkkinsä ovat sääntelystä. Suomi lähti Ottawan sopimuksesta jalkaväkimiinojen takia, eikä Venäjä alun perin edes liittynyt siihen. Tekoälyn ja autonomisten asejärjestelmien kohdalla näkyy sama asetelma: Eurooppa haluaa säännellä, muut eivät. Tästä Vanhanen johtaa jakson pääväitteensä:

“Euroopan tragediahan on se, että Eurooppa ulkoisti energiansa venäläisille, aseensa amerikkalaisille, teknologiansa kiinalaisille.”

Jos haluaa suvereniteettia, sen pitää hänen mukaansa syntyä juuri näissä kolmessa. Juhlapuheissa puhutaan puolustusmenoista, teknologisesta suvereniteetista ja kriittisistä maametalleista, mutta “tää peli on itse asiassa pelattu monissa päissä aika lailla valmiiksi, ja meidän asema on aika surkea siinä, suoraan sanottuna”.

Sami liittää tähän kaksi omaa havaintoaan. Ensimmäinen koskee keskinäisriippuvuuden politiikkaa: Merkel ja Suomessa Lipponen rakensivat kaasuputkia sillä oletuksella, että kauppaa käyvät valtiot eivät sodi herkästi. Toinen koskee Yhdysvaltain merireittihegemoniaa, josta Sami nostaa esiin Peter Zeihanin kirjoitukset: kun Amerikka vartioi merireittejä, kaikki tuudittautuivat siihen. Nyt Yhdysvallat ei Samin mukaan tuo niille turvaa vaan pikemminkin hämmennystä.

2. Trump herättäjänä ja Iranin operaatio virheenä

Sami antaa Trumpille armoa yhdessä asiassa: Euroopan herääminen on hänen mukaansa tapahtunut käytännössä vain Trumpin ansiosta. Biden ei kovistellut eurooppalaisia, ja Ukrainaankin tuotiin amerikkalaisia aseita, joten Eurooppa saattoi olettaa “Setä Samulin” hoitavan homman. Samaan hengenvetoon Sami kutsuu Hormuzin salmen ja Iranin tilannetta “anteeksiantamattomaksi strategiseksi virheeksi”, josta Trump saa hänen arvionsa mukaan turpiinsa välivaaleissa.

Vanhanen lähtee poliittisen historian taustastaan isommasta kuvasta. Ensi kuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Trump valittiin ensimmäisen kerran. Ensimmäistä kautta pidettiin järjestelmähäiriönä ja Trumpia pelle-ehdokkaana, joka lipsui systeemin läpi. Vasta toinen valinta pakotti Euroopan ymmärtämään, että Yhdysvaltain rooli on muuttunut voimakkaasti jo 20 vuoden ajan.

Vanhasen tulkinnassa Yhdysvallat on etsinyt paikkaansa koko 2000-luvun. Kylmän sodan antikommunismin tilalle tuli demokratian levittäminen “amerikkalaisella twistillä”. Se epäonnistui pahasti Afganistanissa ja Irakissa. Siitä lähtien jokainen hallinto Bush nuoremmasta alkaen on yrittänyt vähentää Yhdysvaltain sitoutumista maailmalla. Samaan aikaan Kiina tuli WTO:hon, globalisaatio vei valmistavan teollisuuden työpaikkoja ja puoluekenttä muuttui.

Tätä taustaa vasten Vanhanen sanoo Trumpin kysyvän oikean kysymyksen siitä, miksi eurooppalaiset eivät maksa enemmän omasta puolustuksestaan. Hänen vertauksensa: miksi olettaisin naapurini maksavan Sector Alarm -järjestelmäni, vain koska niin on aina ollut?

Iranista hän on silti samaa mieltä kuin Sami. Trump ei koskaan ollut johtaja, joka haluaa uusia sotilasoperaatioita. Vanhasen mielikuva on, että Israelin tiedustelupalvelu onnistui vakuuttamaan Trumpin, että ylimmän johdon poistaminen synnyttää kansannousun ja kaataa hallinnon:

“Ne, jotka väittää, että tää on jotain 3D- tai 4D-shakkia, mitä me ei vaan ymmärretä, koska me ollaan niin typeryksiä, kun me katsotaan ulkopäin, niin ne on väärässä. Saa selittää mulle, minkä takia Yhdysvallat sit edelleen on kiinni tuolla Iranissa, jos tää kerta on selkeä operaatio, missä kaikki tavoitteet on saavutettu. Aivan täysi virhe.”

Sami pitää kuvausta uskottavana. Hänen tulkintansa on, että Netanjahu käytti hetken, jolloin Iranin johto oli koolla yhdessä paikassa, ja sai Trumpin tekemään päätöksen, jota tämä ei muuten olisi tehnyt. Molemmat esittävät tämän tulkintana, eivät todennettuna tietona.

3. Vasemmiston pitkä marssi ja hevosenkenkä

Sami tarttuu Vanhasen antikommunismihuomioon ja vie sen pidemmälle. Hän viittaa Jarkko Tontin esseeseen vasemmiston pitkästä marssista instituutioiden läpi ja esittää “ilkeämielisen” tulkinnan, jonka mukaan Neuvostoliitto myrkytti läntisiä poliittisia järjestelmiä vuosikymmenten ajan. Samin mukaan välineinä olivat vasemmistopuolueet ja “yltiöekologiset” liikkeet. Lopputuloksena hän mainitsee Saksan ydinvoimasta luopumisen ja kaasuriippuvuuden. Samin mukaan Ruotsissa ja Espanjassa vasemmisto voitti vaalit, ja Espanja on ainoana maana vetäytynyt Naton puolustusmenotavoitteesta. Amerikkalaiset taas ovat Samin mukaan olleet pääsääntöisesti hyvin “rokotettuja” kommunismia vastaan, McCarthyn ajan ylilyönneistä huolimatta.

Vanhanen korjaa asetelmaa: Venäjä-myönteisyys ei enää hiivi Eurooppaan vain vasemmalta vaan myös oikealta, esimerkiksi Saksan AfD:n kautta. Kyse on hevosenkenkäilmiöstä: Venäjä on yhä tehokas löytämään ne voimat, jotka haluavat katkaista Ukrainan aseavun ja palauttaa öljy- ja kaasusuhteet.

Trumpin hallinnon Venäjä-linja on Vanhasen mukaan epäselvä. Ukrainaa ei ole heitetty täysin bussin alle, mutta apua on katkaistu merkittävästi. Kansallisen turvallisuuden strategioissa Venäjä nähdään Euroopan ongelmana. Vanhanen sanoo ymmärtävänsä logiikan: jos Ukrainan sota osoitti, ettei Venäjä pysty kaatamaan edes Ukrainan kaltaista valtiota, Washingtonissa on voitu päätellä, että eurooppalaiset pystyvät hoitamaan Venäjän itse.

4. Venezuela, Hormuz ja välivaalit

Sami tulkitsee Yhdysvaltain toimet Venezuelassa paluuksi kylmän sodan ajan “banaanivaltioiden valtaukseen”. Hänen mukaansa se myös toimi. Koska Yhdysvallat on liuskeöljyn ja -kaasun ansiosta energiaomavarainen, Hormuzin salmen sulkeminen ei paina sitä paljon. Sami antaa “noin 3 prosentin mahdollisuuden” sille, että kyse on sittenkin 4D-shakista: salmen sulku iskee ennen kaikkea Kiinaan.

Vanhanen täydentää, että kärsijöitä ovat Kiinan lisäksi Japani, Taiwan ja muu Aasia, jotka ovat riippuvaisia salmen kautta tulevasta öljystä. Samalla polttoaineen hinta on noussut myös Yhdysvalloissa. Kun asiasta tulee kahvipöytäkeskustelu juuri ennen vaaleja, se on hänen mukaansa välivaaleissa “kirsikka kakun päällä”. Hän muistuttaa kuitenkin, että Yhdysvalloissa vaaleihin voi olla pitkä ja lyhyt aika samanaikaisesti. Trumpin yritys horjuttaa Kiinaa tullisodalla päättyi hänen mukaansa vain tulliaselepoon.

Samin mukaan Venäjällä ei ole kykyä osallistua konflikteihin muualla. Se on joutunut vetäytymään Afrikasta ja Väli-Amerikasta. Yhdysvallat on puolestaan “tontannut” Väli- ja Etelä-Amerikan itselleen.

5. Ukrainan sota Espanjan sisällissodan kaikuna

Vanhanen kysyy, onko nykyhetkessä myös maailmansotia edeltäneen ajan kaikuja. Hän on miettinyt, onko Ukrainan sota jossain määrin Espanjan sisällissota: se näyttää, missä kukin seisoo. Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon nopeasti, ja puolueettomuus katosi kartalta. Sodan toisella puolella ovat Venäjä, Pohjois-Korea sekä jossain määrin Iran ja Kiina. Toisella puolella ovat eurooppalaiset valtiot ja Yhdysvallat.

Hänen provokaationsa Suomelle: jos Venäjä kävisi sotaa Suomea vastaan, sillä voisi olla tukenaan iranilaista sotilasteknologiaa, pohjoiskorealaisia joukkoja ja kiinalaisia komponentteja ja kaksoiskäyttötuotteita. “Me ei eletä semmoisessa maailmassa, mikä on niin siisti, että vastustaja on yksi.”

Sami on eri mieltä Kiinasta. Hänen mukaansa Kiina ei sovi tähän joukkoon, koska historian muisti on pitkä (hän mainitsee Mantšurian) ja Kiina on näissä asioissa “vähän kylmä”. Kiina pelaa Samin tulkinnassa omaa itsenäisyyspeliään ja rakentaa tietoisesti omavaraisuutta, jonka avulla se voi päästä osittain eroon raaka-aine- ja energiariippuvuudesta. Tämä erimielisyys jää jaksossa auki.

6. Droonit, massatuotanto ja Suomen puolustus

Sami pitää Ukrainan nousua maailman kehittyneimmäksi drooniteknologian toteuttajaksi yllätyksenä, jota harva uskoi mahdolliseksi. Hän mainitsee Fire Pointin droonit, jotka hänen mukaansa pääsevät Venäjän ilmapuolustuksen läpi kyllästämällä sen. Samin arvion mukaan Venäjän öljynjalostuskapasiteetista on jo räjäytetty ainakin kolmannes, ehkä puolet. Iskut ovat siirtyneet infrastruktuuriin, ja tulossa on “kerrankin” kylmä talvi Venäjällä eikä Ukrainassa.

Vanhanen nostaa esiin tuotantokapasiteetin. Hän on lukenut, että Ukraina pystyy tuottamaan 6–7 miljoonaa FPV-droonia vuodessa. Luku on hänen muistinvarainen viittauksensa. Opetus lännelle on hänen mukaansa se, että teknologinen ylivoima yksittäisessä järjestelmässä ei riitä: “se, joka pystyy tuottamaan jotain kyvykkyyttä massamaisesti, sillä on ylivoima.”

Suomen keskustelusta Vanhanen huomauttaa, että Puolustusvoimien riveistä kuuluu kahdenlaista viestiä. Osa kannanotoista torjuu “droonihömpän”, kun taas komentaja Jaakkola puhuu hänen mukaansa viisaasti siitä, että asia on sisäistettävä. Muistutuksena hän mainitsee rauhanajan tapauksen, jossa yksi Porvoon seudulla harhaillut drooni sulki koko Uudenmaan.

Sami on samaa mieltä. Suomella on Euroopan kovimpiin kuuluva tykistö, hyvät ampumatarvikkeet ja Forcitin kaltaista tuotantoa, mutta se ei estä “5 000 dollarin drooneja” tekemästä suurta tuhoa. Samin mukaan droonit vanhenevat niin nopeasti, ettei niitä kannata varastoida. Siksi panostus pitää kohdistaa tuotantopotentiaaliin ja alihankintaketjuihin, jotta tuotantoa voi skaalata nopeasti.

Vanhanen vie ajatuksen pelotteeseen. Jos Suomi voi jo rauhan aikana osoittaa kykenevänsä skaalaamaan tuotantoa ja käymään modernia kulutussotaa, se on itsessään pelote. Hän esittää kontrafaktuaalin, jonka itse merkitsee sellaiseksi: olisiko Venäjän laskelma muuttunut, jos se olisi ennen helmikuuta 2022 nähnyt lännen alkavan syöttää aseita Ukrainaan? Esteenä ovat hänen mukaansa jäykät hankintamallit ja 10–20 vuoden hankintasykli, vaikka insinööriosaamista on “pilvin pimein”.

Kaksoiskäyttö ja huoltovarmuus. Sami huomauttaa, että Nokiasta saa nopeasti sotilaallisesti olennaisen toimijan, jos tukiasemateknologia määritellään uudelleen. Hänen mukaansa ei ole sattumaa, että Nokia siirtää painopistettään Kiinasta Yhdysvaltoihin. Hän kritisoi koronan aikaista hallitusta siitä, että se torjui teollisuuden tarjouksen valmistaa maskeja kotimaassa. Teollisuuden pitäisi hänen mukaansa liittoutua valtion kanssa hyvän sään aikana. Vanhanen lisää, etteivät maanpuolustuskurssit riitä. Suomessa on hänen mukaansa Karkkilan kaltaisia paikkoja, joissa teollisuusrakennukset seisovat tyhjillään, ja kotimainen tuotanto on huoltovarmuuskysymys.

Rahasta. Vanhanen viittaa kevään puolustusvaliokunnan raporttiin. Hänen mukaansa siinä arvioitiin, että puolustusbudjetin pitäisi olla pitkällä aikavälillä ainakin 11 miljardin euron tasolla. Luku on Vanhasen esittämä, emmekä tarkistaneet sitä tätä artikkelia varten. Hänen pointtinsa on, että summa on valtava, sen rahoitus on auki ja kohde liikkuu “kirjaimellisesti koko ajan”.

7. Venäjä palaa rajalle

Sami muistelee taloustieteilijä Vesa Kanniaisen Puolustusvoimille kirjoittamaa esseetä muutaman vuoden takaa. Siinä Suomen pelote kuvattiin F-18-kaluston ja risteilyohjusten kautta: ensimmäisellä iskulla Pietari saataisiin pahasti vaurioitettua. Vanhasen mukaan kuva on sen jälkeen muuttunut paljon:

“Mehän nähdään nyt jo satelliittikuvista ja muista tiedustelutiedoista, mitä on tullut julkisuuteen, että Venäjähän rakentaa jo uusia varuskuntia, uusia kyvykkyyksiä ja pyrkii nimenomaan tuomaan elektronista sodankäyntiä, droonikyvykkyyksiä meidän rajan tuntumaan.”

Venäjä sopeutuu hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyyteen, ja itärajan takana on jatkossa “ihan eri Venäjä kuin mikä siellä oli aikaisemmin”. Sodan alkuvuosien mediapuhe tyhjistä varuskunnista oli hänestä “höpöhöpöä”: varuskunnat eivät pysy ikuisesti tyhjinä, ja venäläiset oppivat.

Sami lisää, että Kaliningrad on Venäjän “uppoamaton lentotukialus”, samaan tapaan kuin Ahvenanmaa Suomelle ja Gotlanti Ruotsille. Kun Ukraina on venyttänyt droonien kantaman pariin tuhanteen kilometriin, myös venäläiset ovat oppineet, ettei heidän tarvitse olla 50 kilometrin päässä tehdäkseen tuhoa.

Tämän osuuden suorimman lauseen sanoo Vanhanen. Niin kauan kuin sota jatkuu, Venäjän armeija kuluu ja pysyy poissa muualta, ja se on “ikävä sanoa tätä ääneen”, mutta Suomen etu. Tämä aika pitäisi hänen mukaansa käyttää niihin ratkaisuihin, joita tarvitaan, kun Venäjä palaa.

8. Tekoäly: Kiinan energiapeli ja Euroopan sääntelytoive

Sami esittää näkemyksensä Kiinan tekoälystrategiasta. Kiinalla ei hänen mukaansa ole resursseja ajaa huipputason inferenssiä omilla siruillaan. Siksi se on tislannut amerikkalaisista malleista kevyempiä avoimia malleja ja pitänyt niillä amerikkalaisten tekoälyn hinnat kurissa, mistä myös Euroopan kannattaa olla kiitollinen. Samaan aikaan Kiina on rakentanut energiapohjaa sillä oletuksella, että ratkaiseva kilpailu käydään energiasta ja datakeskuksista. Samin tulkinnassa Kiina pelaa peliä, joka alkaa vasta vuoden parin päästä, kun Yhdysvallat pelaa koulutuspeliä kovalla rahalla. Eurooppa ei hänen mukaansa ole tehnyt “yhtään mitään”.

Vanhanen nostaa esiin YK:n yleiskokousviikon, jolla presidentti Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre ajoivat kehittyneimpien tekoälymallien valvontaa. Trump torjui ajatuksen. Vanhasen mukaan kukaan ei halua painaa jarrua, koska se tarkoittaa kilpailuedun menettämistä. Tämä koskee sekä valtioita että yrityksiä. Siksi hän ei usko, että sääntely toteutuu, vaikka sille olisi tarvetta.

Sami kärjistää ydinasevertauksella: ydinaseeton valtio “voi jotain määkiä siellä”, mutta ydinaseen omistajat eivät ota sitä tosissaan. Vanhasen mukaan vertaus toimii vain osittain. Ydinase joko laukaistaan tai ei, kun taas tekoäly “on koko ajan päällä ja kehittyy”. Sitä ei voi blokata, ja ohjelmistot liikkuvat rajojen yli toisin kuin sentrifugit. Vanhanen pitää silti riskejä aitoina ja voisi kuvitella jonkinlaisen “punaisen linjan”. Hän muistelee julkisuuteen tullutta tapausta, jossa Yhdysvallat olisi melkein iskenyt tekoälyn suosituksen perusteella kiinalaisiin jossain merellä, mutta sanoo itse, että asia pitäisi tarkistaa. Emme pystyneet tunnistamaan tapausta, joten se jää tässä hänen muistikuvakseen.

Sami arvioi, että jo ensi vuonna käytössä on tekoäly, joka on lähes kaikissa yksittäisissä kognitiivisissa taidoissa ihmistä parempi.

9. Sirut, maametallit ja Taiwan

Vanhanen kuvaa paradoksia: Yhdysvaltain sirut ovat edistyneimpiä, mutta Kiina hallitsee niiden valmistukseen tarvittavia harvinaisia maametalleja. Kumpikin rajoittaa toista ja tarvitsee toista. Jos Kiina lopulta ohittaa Yhdysvallat eikä enää tarvitse sitä, tilanne muuttuu.

Samin mukaan Kiina ei välttämättä tarvitse Taiwanin sirukapasiteettia, mutta tarvitsee kulttuurisen yhdentymisen niin pahasti, että Taiwanin kohtalo on “vääjäämätön”. Hänen mielestään Kiinan kannattaisi tehdä diili Yhdysvaltojen kanssa. Taiwanin siirtyessä tuotantoa Yhdysvaltoihin ja Etelä-Koreaan (hän mainitsee TSMC:n ja Elon Muskin Terafabin) amerikkalaiset voisivat saada “kivan diilin”. Kansainvälisiä sopimuksia voidaan hänen mukaansa kiertää tekemällä uusi sopimus. Tekoäly voi myös keksiä uusia tapoja valmistaa siruja, jolloin Taiwanin korvaamattomuus heikkenee.

Vanhanen painottaa riskejä. Maihinnousu saarelle edellyttäisi Yhdysvaltain sukellusveneiden ja kaukovaikutuskyvyn nopeaa tuhoamista, ja maailmantalous menisi sekaisin hetkessä: “Sami, mieti, sunkin osakkeet sulaa sekunnissa.” Hän viittaa Taiwan Relations Actiin ja nostaa esiin huolestuttavimman havaintonsa: Xi on siivonnut puolueesta ja asevoimista ihmisiä, jotka voisivat haastaa hänet. Jos järjestelmässä ei enää kysytä, onko jokin hyvä idea, riskinotto kasvaa:

“Venäjä teki virhearvion Ukrainassa, Yhdysvallat teki Iranissa. Eliitit on erehtyväisiä.”

Kun demokratia on taantunut lähes kaikkialla, päätöksiä tekee pienempi joukko, ja inhimillisen virhearvion mahdollisuus on Vanhasen mukaan “oikeesti suuri tässä ajassa”.

10. Teknofasismi ja Euroopan pääsy parhaisiin malleihin

Sami esittää jakson synkimmän skenaarion ja kutsuu sitä itse teknofasismiksi. Eurooppa saa toiveensa ja tekoälyä säännellään. Sen seurauksena eurooppalaisille ei anneta amerikkalaisten eikä kiinalaisten parasta teknologiaa: “tehän halusitte reguloida tätä, te ette tykkää näistä tulitikuista.” Parhaat mallit menevät valtiokoneistolle sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa, sieltä luotetuille yrityksille, kuten Palantirille, ja vasta sitten muille. Esimerkkinä Sami käyttää Anthropicin ja Yhdysvaltain hallinnon välejä Venezuelan operaation jälkeen. Tämä on hänen tulkintansa julkisuudessa käydystä kiistasta.

Vanhanen kuittaa realistisesti: amerikkalaiset kysyvät, mitä olet valmis maksamaan, ja Eurooppa ei ole parhaassa asemassa vaatimaan.

Kiinan avoimet mallit eivät Samin mukaan ole pysyvä turva. Hinnat on pidetty alhaalla tietoisella strategialla, ja Alibaba voi sulkea Qwen-mallinsa, jos kommunistinen puolue niin käskee. Vanhanen kutsuu tätä dumppaukseksi: hinnat painetaan alas, ja kun markkina on hallussa, alkavat vaatimukset.

Euroopan omasta osaamisesta Sami mainitsee kaksi esimerkkiä. Toinen on Poro-malli, jonka tehnyt Silo AI myytiin AMD:lle. Sami kehuu kauppaa Peter Sarlinin onnistumiseksi. Toinen on ranskalainen Mistral, jonka kehityssykli on hänen arvionsa mukaan kaksi vuotta. “Ei tää kyllä hyvältä näytä.”

11. Datakeskukset: siirtomaa vai turvallisuussignaali

Energiassa Euroopalla olisi Samin mukaan vielä saumaa, mutta sitä varjostavat “Greenpeacen haamut”. Kun Google ilmoitti 13 miljardin euron investoinnista Suomeen, keskustelu kääntyi hänen mukaansa sähkön hintaan, ikään kuin kysyntä ja tarjonta olisivat kiinteitä eikä sähköä voisi rakentaa lisää. “Voi miettiä, onko Suomi semmoisessa taloudellisessa tilanteessa, että meillä on varaa olla idealisti.”

Vanhanen vastaa ydinvoimalla, mutta katsoo myös asian geopoliittista puolta. Hänen mukaansa investointi kertoo markkinoille, että Suomea pidetään turvallisena investointikohteena, vaikka Venäjä on naapurissa. Kun amerikkalaisia investointeja kertyy lisää, myös Yhdysvaltain hallinto alkaa kiinnostua niiden turvallisuudesta. “En mä sano, että datakeskus on mikään ballistinen ohjus”, mutta Trumpin maailmassa jäänmurtajat ja datakeskukset ovat samaa pelikenttää: ne kertovat, onko kumppanin kanssa hyvä tehdä kauppaa. Vanhanen varoittaa silti, ettei Suomesta saa tulla “datakeskusten siirtomaata”, joka vain myy halpaa tonttia.

Sami vertaa tilannetta Irlantiin. Irlanti on hänen mukaansa vielä selvemmin energiasaari: naapurina on vain Britannia, jota hän kutsuu energiateollisuuden kääpiöksi ja joka käyttää kallista kaasua. Hän mainitsee yksityiskohtana, että Uniperin suurin markkina Saksan jälkeen on Britannia. Sähkön termiinihinnat eivät hänen mukaansa ole nousseet, eli markkina olettaa kapasiteetin sopeutuvan. Lisäksi Irlanti oppi datakeskusten palvelubisneksen, ja Suomeen rakennettavissa keskuksissa on nyt paljon irlantilaisia asiantuntijoita. Kunnat kilpailevat hankkeista ja myyvät tontteja halvalla, ja siksi Sami toivoisi hieman enemmän pelisilmää.

12. Teknojätit valtioina ja yritysdiplomatia

Sami palauttaa fasismin italialaiseen alkuperäänsä, fasces-vitsakimppuun. Hänen tulkinnassaan fasismi tarkoittaa valtion ja yritysten vahvaa liittoa. Hänen mukaansa megateknot alkavat itse olla valtioita. Google on rakentanut Haminaan 4,5 miljardin investoinnin ja tuo nyt 13 miljardia lisää, joten sillä on vipuvartta Yhdysvaltain hallinnosta riippumatta. Elon Musk on Starlinkin kautta “melkein Ranskan kokoinen peluri”.

Vanhanen tarttuu tähän valtion näkökulmasta. Riittääkö ulkopolitiikaksi valtiovierailujen kättelyt, vai tarvitaanko myös informaalia vaikutusvaltaa suoraan yritysten kanssa? Hänen mukaansa on hyvä, että Suomessa on isoja yritysnimiä, joiden kontakteja voi hyödyntää. Hän kysyy, kuinka paljon valtio nykyään tarvitsee yrityksiä geopolitiikan suurlähettiläinä. Sami tiivistää: yritysdiplomatia ei ole vientimatka, vaan sitä, kuka oikeasti tuntee ihmiset rapakon toisella puolella.

13. Liiketoimintavastaisuus ja puuttuva tulevaisuus

Sami kertoo asuneensa 13 vuotta Britanniassa ja ihmetelleensä palattuaan, ettei Suomessa ollut muuttunut mikään. Hänen mukaansa täällä on yhä “ihme vasemmistohenkisyyttä” ja liiketoimintavihaa, ja negatiivisia juttuja kirjoitetaan sekä yrityksistä että Yhdysvalloista.

Vanhasen vastaus on jakson pohdiskelevin. “Se, mitä ei ymmärrä, niin se pelottaa.” Hänen “keittiöpsykologiansa” mukaan Suomi on nuori moderni valtio, joka oli puolet olemassaolostaan agraariyhteiskunta. Aidot kapitalismin piirteet, pääoma ja maailmanluokan yritykset ovat täällä nuoria ilmiöitä. Lisäksi ulkovalta, Neuvostoliitto, sotki politiikkaa pitkään ja piti hänen mukaansa oikeiston paitsiossa.

Hänen varsinainen huolensa on, ettei Suomen poliittinen keskustelu ole tulevaisuusorientoitunutta:

“Mä en tiedä, mikä puolue Suomessa tai taho omistaa, kenellä on omistajuus tulevaisuudesta. Me voidaan puhua jostain maahanmuutosta ja jostain verosta ja tämäntyyppisistä yksittäisistä, ilmastosta, yksittäisistä kysymyksistä, mut kenellä se kokonaisuus, tulevaisuus, on hallussa? Ei se oo kenelläkään tällä hetkellä.”

Vanhanen viittaa Draghin raporttiin, jonka mukaan eurooppalaiset häviävät kilpailukyvyssä ja tuottavuudessa, koska “mukavuusalue on kasvanut niin suureksi”. Hyvinvointivaltioon ei saa koskea, ja uudistuksia esittävä leimataan nopeasti “riistäjäoikeistolaiseksi”. Turvallisuus tulee kuitenkin maksamaan enemmän, kilpailu pääomista ja osaajista kovenee ja oppimistulokset laskevat. Vanhanen kysyy, mitä Suomen pitäisi tehdä tänään, jotta se olisi valmis vuoden 2040 maailmaan. Sami pitää vuotta 2040 jo “täytenä scifinä” ja tyytyisi 2030-visioon. Vanhasen mukaan tulevaisuus ei ole pelkästään kielteinen, mutta “mehän vähän puuhastellaan Suomessa”: pohditaan, mitä veroa säädetään ja mitä palvelua leikataan, vaikka olennaista olisi valmistautuminen uuteen maailmaan.

14. Korporatismi, tekoäly ja viimeiset ihmistyövaalit

Sami esittää jakson kärkevimmän työelämäväitteen. Korporatistinen instituutiorakenne yrittää hänen mukaansa säännellä työvoiman tarjontaa monopolistisesti ja nostaa nykyisen ihmistyön reaalista ostovoimaa ottamatta kantaa siihen, kuinka paljon työtä voidaan kehittää tekoälyllä. Hänen mukaansa jokainen yksilö voi nyt “nostaa keskimääräisen älykkyysosamääränsä 130:een” tekoälyn avulla, ja tekoälyyn “androidisoituva” ihminen on paljon kilpailukykyisempi kuin “kolmikannan takana kilpaileva jäykkä nykyinen ihmistyövoima”.

Vanhanen muotoilee saman provokaatioksi. Poliittinen keskustelu pyörii hänen mukaansa sen ympärillä, että tekoäly kirjoittaa sähköposteja ja tekee ihmisistä epätuottavia. Hänestä se on “höpöhöpöä”. Pitäisi kysyä, miten Suomesta tulisi maailman paras maa menettää työt tekoälylle: mihin ihmiset siirtyvät, kun työt muuttuvat, ja miten heistä saadaan tuottavampia.

Sami tuo esiin konkreettisen puutteen: suomenkielistä paikallista tekoälymallia ei ole. Hänen oma agenttinsa Samantha on siirtymässä Mac Ministä Mac Ultra -koneeseen, jossa on 256 gigatavua yhtenäismuistia. Ilman internetyhteyttä pyörivien mallien suomi on hänen mukaansa “tosi paskaa”. Siksi hän toivoo, että AMD kouluttaisi Poro-mallin uudelleen. Kysyntää olisi.

Sami huomauttaa myös, että paikallisesti pyörivä tekoäly on verottajalle näkymätöntä. Hänen kapasiteettinsa on “täysin irrallaan palkkatyökyvyistä”. Tästä hän johtaa lauseen, jonka hän on sanonut aiemminkin: seuraavat eduskuntavaalit ovat viimeiset ihmistyövaalit. Hänen mukaansa nykyisen palkkatyöyhteiskunnan murros tapahtuu viimeistään seuraavan hallituskauden neljäntenä vuonna.

Verotus. Kun Vanhanen kysyy, miten jatkossa verotetaan, Sami vastaa Minja Koskelan tekoälyveroehdotukseen. Hänen laskelmansa mukaan tekoäly ostetaan tokeneina tai kuukausitilauksina, joiden päällä on jo 25,5 prosentin arvonlisävero, EU:n toiseksi korkein. Sitä voisi nostaa Unkarin 27 prosenttiin, mutta siihen keino suunnilleen loppuu. Tokeneita ei osteta läheskään 160 miljardilla eurolla, jota Sami pitää Suomen nykyisenä ansiotulopottina, ja niitä verotetaan noin 30 prosentilla palkkatulon noin 50 prosentin sijaan. Hänen johtopäätöksensä on, että seuraava hallitus menettää ison osan palkkaveroista eikä tokenien arvonlisävero korvaa sitä. Laskelma on Samin oma.

Vanhanen sanoo, että juuri tällaista keskustelua hän kaipaa, eikä kiistelyä siitä, syntyykö ensi kaudella 100 000 työpaikkaa enemmän vai vähemmän. Sitä hän pitää “lukujen heittelynä”.

Samin ratkaisuehdotus koskee julkista sektoria. Siellä työskentelee hänen mukaansa 700 000 ihmistä, ja julkiset kulutusmenot ovat 159 miljardia euroa. Tekoälyllä sama voitaisiin tehdä hänen arvionsa mukaan noin 100 miljardilla. Vanhanen on samaa mieltä siitä, että julkishallinnossa pitäisi tehdä “tekoälyloikka”, koska sieltä löytyisi paljon siivottavaa.

15. Euro, Ranska ja kotitalouksien haavoittuvuus

Sami ennustaa, että Ranska “raivaa tietä konkurssihelvettiin” Suomen edellä, koska se ei muutu riittävän nopeasti. Hän esittää ajatuksen, jota Vanhanen ei ole kuullut aiemmin: euro voitaisiin “tuhota taktisesti” niin, että eurovelat joko inflatoidaan pois tai järjestellään. Samin mukaan se olisi poliittisesti mahdollista euroblokin sisällä. Pitkät korot ovat hänen mukaansa nousseet kaikissa maissa, ja markkina hinnoittelee, että toinen näistä tapahtuu.

Vanhasen huomio on lähempänä arkea: suomalainen kotitalous ei ole geopoliittisesti resilientti. Pienessä ja kaukaisessa pohjoisessa maassa pienikin maailman häiriö näkyy nopeasti kukkarossa. Ukrainan sodan talvena se näkyi sähkölaskussa, nyt Iranin sodan seurauksena bensapumpulla.

Sami näkee myös vahvuuksia: talouskasvu on vihdoin tulossa, öljy- ja kaasuriippuvuus on pieni, energia- ja sähkönsiirtoinfrastruktuuri on hyvä ja puolustuskyky hyvällä tasolla. Euroopassa on hänen mukaansa “aika monta maata meidän edellä raivaamassa tietä kohti rotkoa”, ja ne joutuvat etsimään neuvotteluratkaisun ensin.

16. Intia ja globaali etelä jokerikortteina

Sami kysyy lopuksi, mitkä maat jäävät Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän varjoon. Vanhanen nostaa esiin Intian. Se ohitti Kiinan maailman väkirikkaimpana maana, ja sen väestö on nuorta: hänen muistinvarainen lukunsa on, että noin 60 prosenttia on alle 35-vuotiaita. Intian pitäisi kuitenkin vaurastua sukupolven tai kahden aikana, ennen kuin ikääntyminen iskee. Erot maan sisällä ovat valtavat: “jossain päin maata käytetään 5G:tä ja jossain päin maata ei oo mitään G:tä.” Vanhanen kertoo nähneensä maan erot ja saasteongelmat omin silmin.

Intia on hänelle symboli koko globaalista etelästä, josta presidentti Stubb puhuu mielellään. Väestö- ja kasvuennusteissa vuosisadan lopun suurimmista talouksista vain yksi on lännestä, Yhdysvallat. Vanhanen muistuttaa kuitenkin, ettei potentiaali “automaattisesti käänny vaikutusvallaksi”.

Jakso päättyy kahteen aiheeseen, jotka siirtyvät Sisäpiiri-jaksoon: John Mearsheimerin “kylmä” realismi verrattuna Stubbin arvopohjaiseen realismiin sekä Pakistan, Iranin rauhanneuvottelija, ja globaalin islamismin muodostama blokki.

Lähteet ja näkemykset

Lähteistä tarkistettu:

Tarkennuksia:

Keskustelijoiden omia arvioita ja näkemyksiä:

Mitä jaksosta jää käteen

Jakson tiedot

Jakson kulku

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 415 (julkaistu 17.10.2026) Sami Miettinen keskustelee ulkopolitiikan asiantuntija Henri Vanhasen kanssa. Vanhanen on Atlantic Councilin nonresident fellow ja Economic Security Forumin vanhempi neuvonantaja, ja hän on aiemmin työskennellyt Ulkopoliittisessa instituutissa, eduskunnassa, puolustusteollisuudessa ja Nest AI:ssa. Keskeiset väitteet: Euroopan tragedia on, että se ulkoisti energiansa venäläisille, aseensa amerikkalaisille ja teknologiansa kiinalaisille (Vanhanen); Iranin operaatio oli Yhdysvalloilta “täysi virhe” eikä 4D-shakkia, ja Vanhasen mielikuvan mukaan Israelin tiedustelu vakuutti Trumpin johdon poistamisen kaatavan hallinnon; Trump kysyy oikean kysymyksen Euroopan puolustusmenoista; Venäjä-myönteisyys tulee Eurooppaan sekä vasemmalta että oikealta (hevosenkenkäilmiö, AfD); Ukrainan sota muistuttaa Espanjan sisällissotaa, ja Suomen pitää varautua siihen, että Venäjää tukisivat Iran, Pohjois-Korea ja kiinalaiset komponentit; massatuotanto ratkaisee ja Suomen pitää rakentaa skaalautuvaa tuotantokykyä droonivarastojen sijaan, koska kyvyn osoittaminen on itsessään pelote; Venäjä rakentaa uusia varuskuntia sekä elektronisen sodankäynnin ja droonien kykyjä Suomen rajalle; kansainvälistä tekoälyvalvontaa ei synny, koska kukaan ei halua painaa jarrua (Stubbin ja Støren aloite YK:ssa syyskuussa 2026, jonka Trump torjui); Xin valtakeskittymä lisää virhearvion riskiä Taiwanissa; Samin teknofasismiskenaario, jossa parhaat tekoälymallit jaetaan ensin valtioille ja luotetuille yrityksille ja sääntelyä vaatinut Eurooppa jää viimeiseksi; Googlen 13 miljardin investointi on myös geopoliittinen turvallisuussignaali, mutta Suomesta ei saa tulla datakeskusten siirtomaata; valtiot tarvitsevat yrityksiä geopolitiikan suurlähettiläinä; Suomessa kukaan ei omista tulevaisuutta (Vanhanen); suomenkielinen paikallinen tekoälymalli puuttuu; Samin mukaan seuraavat eduskuntavaalit ovat viimeiset ihmistyövaalit ja tokenien arvonlisävero ei korvaa menetettäviä palkkaveroja; suomalainen kotitalous ei ole geopoliittisesti resilientti (Vanhanen); Intia ja globaali etelä ovat jokerikortteja, mutta potentiaali ei automaattisesti muutu vaikutusvallaksi. Näkemykset ovat keskustelijoiden omia.

Osastot: AI-tutkimus + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English