Satiiri · 2022-10-14
Alex Jonesin tuomio, PayPal ja kaksi identtistä valitusta | Viikon viisastelu 14.10.2022
Nelihenkinen erikoislähetys: Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 14.10.2022. Jakso on poikkeuksellinen siinä, että sananvapausohjelma päätyy puolustamaan Alex Jonesin tuomion perustaa ja riitelee vain summasta — ja siinä, että se erittelee kunnianloukkauksen kynnyserot Yhdysvaltain ja Suomen välillä täsmällisesti. Loppupuolella kaksi konkreettista harkintavaltaesimerkkiä: kirjasto, joka kieltäytyi tilasta vapauttavan tuomion saaneelta, ja kaksi sanasta sanaan identtistä valitusta, jotka saivat TE-toimistossa vastakkaiset päätökset.
Alex Jonesin tuomio, PayPal ja kaksi identtistä valitusta | Viikon viisastelu 14.10.2022
Tiivistelmä: Nelihenkinen erikoislähetys: Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 14.10.2022. Jakso on poikkeuksellinen siinä, että sananvapausohjelma päätyy puolustamaan Alex Jonesin tuomion perustaa ja riitelee vain summasta — ja siinä, että se erittelee kunnianloukkauksen kynnyserot Yhdysvaltain ja Suomen välillä täsmällisesti. Loppupuolella kaksi konkreettista harkintavaltaesimerkkiä: kirjasto, joka kieltäytyi tilasta vapauttavan tuomion saaneelta, ja kaksi sanasta sanaan identtistä valitusta, jotka saivat TE-toimistossa vastakkaiset päätökset.
Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — katso alkuperäinen. Vierailun tiedot on koottu neuvottelija.com/media -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti.
Lukuohje. Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia.
Paneeli
Isäntänä aloittaa Ivan Puopolo, vieraina Sami Miettinen, Tere Sammallahti ja kansanedustaja Onni Rostila. Jakso on nauhoitettu ennen viisasteluklubin pikkujouluja, ja isäntä poistuu kesken — juonto siirtyy Miettiselle, mikä mainitaan ääneen heti alussa.
Sananvapausohjelma, joka puolustaa tuomiota
Jakson kiinnostavin piirre on se, mitä se ei tee. Alex Jonesin vahingonkorvaustuomio olisi ohjelman vakiolinjalla helppo esittää sananvapauden loukkauksena. Paneeli ei tee niin.
Se sanoo kolme asiaa peräkkäin, ja järjestys on olennainen:
- Teko oli moraalisesti erittäin paheksuttavaa. Kouluampumisessa kuolleiden lasten vanhempien esittäminen näyttelijöinä, siitä ansaitseminen ja uhrien osoittaminen häirikköjen kohteeksi — paneeli ei etsi tälle puolustusta.
- Kunnianloukkauslainsäädäntöä tarvitaan. “Kyllähän kunnianloukkauslainsäädäntö täytyy olla. Kyllä se on ihan hyvä laki.”
- Riita koskee summaa ja motiivia, ei perustetta.
Tämän jälkeen jakso tekee sen, mikä on sen paras yksittäinen anti: se erittelee kynnyseron kahden oikeusjärjestelmän välillä.
- Yhdysvalloissa kunnianloukkaustuomio edellyttää, että väite on epätosi ja että loukatulle on koitunut mitattavissa olevaa objektiivista haittaa.
- Suomessa pykälä on abstrakti vaarantamisrikos: riittää, että lausuma on omiaan aiheuttamaan haittaa. Haittaa ei tarvitse näyttää toteen.
Paneelin johtopäätös on, että Suomessa kynnys ylittyy liian vähäpätöisistä teoista, ja että juuri näytön puuttuminen on ongelman ydin. Se on täsmällinen ja tarkistettavissa oleva väite, ja se pätee riippumatta siitä, mitä mieltä kukin on Jonesista.
Yksi vieraista kertoo tarkastelleensa Yhdysvaltain vahingonkorvausjärjestelmää omassa tutkielmassaan, ja hänen huomionsa kohdistuu summan rakenteeseen: Texasissa määrättiin rangaistusluonteista korvausta (punitive damages) 50 miljoonaa, kun Connecticutissa summa oli lähes miljardi ja teknisesti compensatory damages — eli korvausta todetusta vahingosta. Hän pitää eroa vaikeasti selitettävänä. Suomessa vastaava ei olisi mahdollista rikastumiskiellon takia: vahingonkorvaus ei saa jättää loukattua parempaan asemaan kuin ennen vahinkoa.
Vastapainoksi paneeli kertoo, mikä Jonesin asemaa heikensi: hänen oma asianajajansa lähetti vahingossa vastapuolelle koko puhelimen sisällön, ja Jones jäi kiinni valehtelusta oikeudessa. Paneeli ei esitä tätä epäoikeudenmukaisuutena.
Väite poliittisesta motiivista on jakson selvin tulkinta eikä havainto: yksi puhujista arvelee, että kantajia avustaneilla tahoilla oli myös tavoite tuhota Jonesin mediaimperiumi. Hän merkitsee itse, ettei tunne yksityiskohtia.
Vertailukohdiksi nostetaan kaksi tapausta, jotka valaisevat samaa kynnystä: David Beckham, jonka kanne kaatui siihen, ettei mitattavaa haittaa ollut, ja Johnny Depp, jonka kohdalla haitta oli osoitettavissa menetettyinä rooleina.
Tästä seuraa jakson yleisin sananvapausargumentti: jos valeen levittäminen kriminalisoidaan laveasti, määrittelyvalta siirtyy sille, joka päättää mikä on valetta — ja poliittisessa ja taloustieteellisessä keskustelussa kumpaankin suuntaan löytyy tutkimuksia, joihin vedota.
PayPal ja se, mihin alustan valta ulottuu
Jakso avautuu PayPalin käyttöehtoihin lipsahtaneella kohdalla, joka olisi mahdollistanut 2 500 dollarin veloituksen “misinformaation” levittämisestä. Kohta vedettiin pois sen jälkeen, kun yhtiön entinen hallituksen puheenjohtaja arvosteli sitä julkisesti.
Paneeli tekee tästä kaksi eriluonteista huomiota, ja ne ovat keskenään jännitteessä — mikä on jakson eduksi:
- Oikeudellinen tarkennus. Kyse ei ole sakosta vaan sopimusperusteisesta ennakkokorvauksesta (liquidated damages), johon käyttäjä sitoutuu ehdot hyväksyessään. Paneelin kysymys on menettelyllinen: tuleeko käyttäjä kuulluksi, ennen kuin summa veloitetaan tililtä.
- Markkinavastaus. Toinen puhuja arvioi, ettei PayPalin asema kestä tällaista, koska vaihtoehtoisia maksutapoja on nyt runsaasti — hän muistelee, että muuttaessaan ulkomaille 2009 PayPal oli käytännössä ainoa kätevä tapa siirtää rahaa, eikä tilanne ole enää sama.
Väite PayPalin yli 90 prosentin markkinaosuudesta Yhdysvalloissa esitetään ilman lähdettä.
Kysely, jonka lukemat korjataan kesken keskustelun
Tämä on pieni kohta mutta kertoo formaatista enemmän kuin moni suurempi.
Paneeli käsittelee EVAn kyselyä suomalaisten sananvapausasenteista ja siteeraa ensin lukua 54 prosenttia. Toinen puhuja korjaa: hänen muistinsa mukaan yli 60 prosenttia kannatti sananvapautta kaikissa tilanteissa, kun taas 54 prosenttia koki uhaksi sen, että kriittisiä mielipiteitä rajoitetaan. Ensimmäinen hyväksyy korjauksen ja korjaa myös oman luonnehdintansa.
Lukuja ei kannata lainata tästä jaksosta — niitä siteerataan muistinvaraisesti. Mutta se, että ne korjataan ääneen kahdesti, on syytä panna merkille.
Havainto, jonka paneeli kyselystä tekee, on itsekriittinen: he olivat itse vakuuttuneita siitä, ettei sananvapaudella ole Suomessa kannatusta — koska mediassa näkyy vain toinen kanta. “Mä olin täysin vakuuttunut, että ei suomalaiset halua enää mitään sananvapautta.”
Tähän liittyy myös jakson reilu huomio toimittajista: yksi puhujista muistuttaa, ettei argumentin vahvuus sanele näkyvyyttä vaan asema — yliopistotutkijan lausunto ylittää julkaisukynnyksen helpommin kuin saman asian sanova ulkopuolinen. Se on selitys, ei syytös.
Kaksi esimerkkiä harkintavallasta
Jakson konkreettisin anti on lopussa, ja se on kaksi tapausta, jotka eivät vaadi ideologista tulkintaa toimiakseen argumenttina.
Kirjasto. Kirjasto kieltäytyi antamasta tiloja kansalaisjärjestön tilaisuudelle, koska mukana oli henkilö, jota käräjäoikeus ei ollut tuominnut mutta jonka toimintaa se oli luonnehtinut paheksuttavaksi. Paneelin argumentti on rakenteellinen: jos kirjastopalveluiden käyttösäännöt olisi kirjoitettu täsmällisesti, yksittäisellä viranhaltijalla ei olisi tähän harkintavaltaa lainkaan. Vapaa tila on vapaa tila.
TE-toimisto. Yksi puhujista kertoo haastatelleensa sairaanhoitajaa, joka menetti työnsä kieltäydyttyään rokotteesta. Puolisolle kävi samoin — sama työnantaja, sama tilanne. Molemmat saivat karenssin, molemmat hakivat samaa työpaikkaa, molempien valitus oli sanasta sanaan identtinen. Kaksi eri virkailijaa käsitteli ne: toinen kumosi päätöksen, toinen ei.
Kun asiaa tiedusteltiin toimiston johdolta, vastaus muuttui kesken keskustelun: ensin “kaikkia täytyy kohdella samalla tavalla”, ja sen jälkeen kun kävi ilmi, että päätökset erosivat, “nämä ovat tapauskohtaisia, jokaisessa on harkintavalta.”
Tämä on jaksossa toisen käden kertomus yksittäistapauksesta, ja se on syytä lukea sellaisena. Mutta argumenttina se ei vaadi yleistystä: se osoittaa, mitä harkintavalta tarkoittaa, kun kaksi identtistä tapausta päätyy eri lopputulokseen.
Molempiin liittyy sama periaate, joka on kulkenut läpi koko syksyn jaksojen: lainsäädäntö kirjoitetaan sille oletukselle, joka tehdään viranomaisesta. Paneeli muotoilee sen tässä suorimmin: suurin osa on varmasti hyväntahtoisia, mutta sääntö on kirjoitettava niin, ettei väärinkäyttö ole mahdollista sillekään, joka ei ole.
Viranomainen, joka tulkitsee tiukemmin kuin EU
Alkoholin etämyynnistä paneeli esittää väitteen, joka on ajankohtaisesti tarkistettavissa: tulli ja valvova viranomainen olivat päättäneet tarkastaa kaikki EU-alueelta tulevat alkoholilähetykset, ja asiasta oli tehty valitus sillä perusteella, että kategorinen tarkastus on vapaan liikkuvuuden vastaista. Paneelin mukaan asiaa käsiteltiin samaan aikaan komission pilottimenettelyssä.
Yleisempi väite on, että suomalaiset viranomaiset tulkitsevat EU-säädöksiä tiukemmin kuin mitä EU edellyttää, suomalaisten yritysten kustannuksella. Selitykseksi tarjotaan aatteellisuutta: kun viranhaltijalla on vahva oma näkemys, hän käyttää saamaansa valtuutta sen täydessä mitassa.
Rostila esittää tähän huomion, joka on merkillepantava, koska se on suunnattu sääntelyrakennetta eikä henkilöitä vastaan: ratkaisu ei ole vaihtaa virkamiestä vaan kirjoittaa laki niin, ettei tällaista tulkintaa voi tehdä. Se on sama argumentti kuin maalittamislain kohdalla, käännettynä toiseen suuntaan.
Konkurssi, velkajärjestely ja yrittäjän toinen mahdollisuus
Lyhyt mutta kiinnostava osuus, jossa paneeli päätyy puolustamaan amerikkalaista käytäntöä.
Argumentti: Yhdysvalloissa henkilökohtainen konkurssi antaa mahdollisuuden aloittaa alusta, kun Suomessa vastaava tilanne voi tarkoittaa käytännössä pysyvää velkavastuuta. Paneelin mukaan tämä koskee erityisesti yrittäjiä, ja he pitävät yhteiskunnan etuna sitä, ettei ihmisen tuottavaa uraa katkaista lopullisesti.
Vastaväite tulee heti omasta porukasta: Suomessa on velkajärjestely. Vastaus on myönnytys ja täsmennys — on, mutta sen ehtoja voisi höllentää, ja sen saa käytännössä kerran. Tämä on jakson selkein esimerkki siitä, että paneeli korjaa itseään sisältä päin.
Sam Harris ja epäjohdonmukaisuus, joka tunnistetaan myös omalla puolella
Paneeli kertoo dokumenttielokuvasta, jonka esitykset peruttiin festivaalilta aiheen vuoksi, ja pitää tekijän elinkeinon menettämistä esimerkkinä siitä, mihin alustojen ja tapahtumien harkintavalta johtaa. Sam Harrisia kiitetään siitä, että hän nosti tapauksen esiin.
Sen jälkeen sama henkilö saa kritiikkiä: hän oli puolustanut Donald Trumpin poistamista Twitteristä. Paneelin argumentti on looginen eikä poliittinen — jos demokratian suojelemiseksi suljetaan pois demokraattisesti valittu toimija, perustelu syö itsensä. Tämä on jakson yleispätevin muotoilu: “me suojaamme sananvapautta kieltämällä joltakin sananvapautta.”
Yhdysvaltain oikeudenkäynneistä paneeli tekee lisäksi huomion, joka suuntautuu heidän omaakin sympatiaansa vastaan: koska perustuslaki suojaa sananvapautta vahvasti, rajoituksia haetaan muita reittejä — kunnianloukkauskanteilla ja alustoihin kohdistuvalla painostuksella. Sama mekanismi toimii kummankin puolen hyväksi.
Jengirikollisuus ja se, mitä ei sanota ääneen
Loppuosan väite on psykologinen ja se esitetään sellaisena: paneelin mukaan ilmiön nimeäminen estyy, koska nimeämisen pelätään leimaavan nimeäjän. Orwellin doublethink on heidän vertauksensa, ja he liittävät siihen historiallisen esimerkin Neuvostoliiton genetiikasta, jossa poliittisesti mieluisa tulos syrjäytti tutkimuksen.
Rostila lisää tähän argumentin, joka on rakenteellinen eikä retorinen: Suomen suhteellisen lievä rangaistuskäytäntö on toiminut ja ollut halpa, mutta se edellyttää, että rangaistava jakaa saman käsityksen seuraamuksen merkityksestä. Jos syntyy rinnakkaisyhteisöjä, joille ehdollinen tuomio ei merkitse samaa, rangaistustasoa on arvioitava uudelleen. Se on kysymys, joka on esitettävissä ilman ideologiaa.
Ruotsia koskevat luvut — vuosittaisten räjähdysten ja selvittämättömien surmien määrä — esitetään muistinvaraisina.
Väitteitä, jotka esitetään väitteinä
- EVAn kyselyn prosenttiluvut. Siteerataan muistinvaraisesti ja korjataan kahdesti.
- PayPalin markkinaosuus Yhdysvalloissa. Ilman lähdettä.
- Väite poliittisesta motiivista Jonesin tuomion takana. Puhujan oma arvio, jonka hän itse merkitsee epävarmaksi.
- Kertomus yliopistolehtorin kommentista Jordan Petersonista. Toisen käden tieto.
- TE-toimiston tapaus. Toisen käden kertomus yksittäistapauksesta.
- Ruotsin räjähdys- ja surmalukumäärät. Muistinvaraisia.
Mitä jaksosta jää käteen
Kaksi asiaa, ja molemmat ovat käyttökelpoisia riippumatta siitä, mistä suunnasta lukija tulee.
Kynnysero. Se, että Suomessa kunnianloukkaus on abstrakti vaarantamisrikos ja Yhdysvalloissa haitta on näytettävä toteen, selittää suuren osan siitä, miksi maiden sananvapauskeskustelut näyttävät niin erilaisilta. Jakso muotoilee eron selvemmin kuin useimmat aihetta käsittelevät tekstit.
Kaksi identtistä valitusta. Yksittäistapaus, mutta juuri siksi tehokas: kun kaksi sanasta sanaan samaa hakemusta tuottaa vastakkaiset päätökset, harkintavallan laajuus on osoitettu ilman että siitä tarvitsee olla mitään mieltä.
Jakson kulku
- 00:00 — Erikoislähetys, kokoonpano ja isännyyden vaihto
- 00:47 — Sananvapauskorneri: PayPalin 2 500 dollarin sopimussakko
- 02:33 — Mitä liquidated damages tarkoittaa käytännössä
- 04:16 — Delaware pakottaa Twitter-kaupan
- 05:02 — Kestääkö PayPalin asema, jos se keulii
- 05:58 — EVAn kysely — ja kaksi oikaisua kesken keskustelun
- 07:32 — Perspektiiviharha: yliopisto, media ja lähteiden valikoituminen
- 09:20 — Kun asema ratkaisee näkyvyyden, ei argumentti
- 10:57 — Alex Jonesin tuomio: mistä paneeli on samaa mieltä
- 12:31 — Kunnianloukkauksen kynnys Yhdysvalloissa ja Suomessa
- 14:16 — Miljardi dollaria — mihin summa perustuu
- 15:09 — Compensatory, punitive ja suomalainen rikastumiskielto
- 16:41 — Miksi Jones hävisi: asianajajan moka ja valehtelu oikeudessa
- 17:26 — Oliko tuomiolla poliittinen motiivi
- 18:23 — Beckham, Depp ja mitattava haitta
- 22:17 — Misinformaatio käsitteenä: kuka määrittelee valeen
- 23:05 — Henkilökohtainen konkurssi vastaan ikuinen velkavankeus
- 24:38 — Sam Harris, “Jihad Rehab” ja epäjohdonmukaisuus
- 27:09 — Trumpin oikeudenkäynnit ja politisoitunut syyttäjä
- 29:35 — Kun sananvapautta ei voi rajoittaa lailla, rajoitetaan muuten
- 30:25 — Alkoholin etämyynti, tulli ja Valvira
- 32:15 — Oletus viranomaisesta — sama periaate uudelleen
- 33:00 — Virkamiehet tulkitsevat EU-sääntöjä tiukemmin kuin EU
- 34:34 — Someron kirjasto ja “melkein rikos”
- 37:03 — Kaksi identtistä valitusta, kaksi eri päätöstä
- 41:03 — Vapauden pelko ja litmustestit
- 44:12 — Jengirikollisuus: mitä ei saa sanoa ääneen
- 46:38 — Doublethink, Lysenko ja ideologia tosiasioiden edellä
- 49:02 — Rinnakkaisyhteisöt ja rangaistustason uudelleenarviointi
- 50:36 — Ville Rannan kuulustelu ja tahallisuuden todistaminen
- 52:10 — Miksi Suomi huijaa itseään vuosikymmeniä
- 55:22 — Lopetus
Osastot: Poliittinen satiiri + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English