EP388 · Talous · 2026-06-05

Tätä sijoittaja ei saa nyt unohtaa | Martin Paasi | Neuvottelija 388

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kansanedustaja ja Rahapodin pitkäaikainen juontaja Martin Paasi purkaa Sami Miettisen kanssa Tampereen sijoitusmessujen esitykset. Paasin ydinväite on aritmetiikkaa eikä mielipide: koska sijoittajien tuotot jakautuvat markkinatuoton ympärille symmetrisesti, pelkät kulut siirtävät jakauman vasemmalle niin että kolme neljäsosaa häviää markkinalle — ja kulut nollaamalla sijoittaja tietää jo tänään päätyvänsä ylimpään neljännekseen. Siitä seuraa viiden tuhannen euron vastasyntynyt, ehdotus Solidiumin muuttamisesta nollakuluiseksi kansalliseksi eläkerahastoksi ja kysymys siitä, miksi kukaan enää omistaisi yritystä Suomessa. Miettinen vastaa tekoälytyöryhmällään, joka perusteli sijoituspäätöksen analyysin kautta, ja Hello Humans -projektin kiusallisella havainnolla kielimallien poliittisesta vinoumasta. Lopuksi datakeskusten happotesti ja Philip Aminoffin oppi kasvollisesta omistajuudesta.

Sami Miettinen

Tätä sijoittaja ei saa nyt unohtaa | Martin Paasi | Neuvottelija 388

Tiivistelmä: Kansanedustaja ja Rahapodin pitkäaikainen juontaja Martin Paasi purkaa Sami Miettisen kanssa Tampereen sijoitusmessujen esitykset. Paasin ydinväite on aritmetiikkaa eikä mielipide: koska sijoittajien tuotot jakautuvat markkinatuoton ympärille symmetrisesti, pelkät kulut siirtävät jakauman vasemmalle niin että kolme neljäsosaa häviää markkinalle — ja kulut nollaamalla sijoittaja tietää jo tänään päätyvänsä ylimpään neljännekseen. Siitä seuraa viiden tuhannen euron vastasyntynyt, ehdotus Solidiumin muuttamisesta nollakuluiseksi kansalliseksi eläkerahastoksi ja kysymys siitä, miksi kukaan enää omistaisi yritystä Suomessa. Miettinen vastaa tekoälytyöryhmällään, joka perusteli sijoituspäätöksen analyysin kautta, ja Hello Humans -projektin kiusallisella havainnolla kielimallien poliittisesta vinoumasta. Lopuksi datakeskusten happotesti ja Philip Aminoffin oppi kasvollisesta omistajuudesta.

Lukuohje

Tämä jakso on kahden asianosaisen keskustelu, ei riidaton asiantuntijalausunto, ja se kannattaa lukea sellaisena.

Martin Paasi on kansanedustaja (kok.) ja aiemmin Nordnetin säästämisen ekonomisti. Matalakuluinen indeksisijoittaminen ei ole hänelle yksi näkemys muiden joukossa vaan ohjelma, jota hän on ajanut julkisuudessa yli vuosikymmenen — sama esitys, jonka hän on omien sanojensa mukaan pitänyt useammin kuin minkään muun. Kun hän sanoo jakson keskeisimmästä väitteestään “tämä ei ole mielipide, tämä on matematiikkaa”, väite on tarkistettavissa ja se tarkistetaan alla. Se, mitä siitä pitäisi seurata poliittisesti, on eri kysymys, ja siinä hän on puolueensa edustaja.

Sami Miettinen on jaksossa sekä haastattelija että asianosainen. Hän omistaa Alphabetia ja kertoo ostaneensa jaksossa käsiteltävää Nexansia, hän myy pääsyä Neuvottelija-kanavan Sisäpiiriin, jonka osa tekoälytyöryhmä on, ja hän pyörittää Hello Humans -nimistä kielimallipodcastia, jota jaksossa käsitellään. Mikään jakson sijoituspuheesta ei ole sijoitussuositus.

Jakson luvut on tarkistettu julkista tietoa vasten ja poikkeamat on merkitty tekstiin sen sijaan, että ne olisi hiljaisesti korjattu. Poikkeama kertoo yleensä jotain — tässä jaksossa se osoittautuu kahdesti puhujan oman argumentin eduksi.

Mistä tämä jakso on jatkoa

Kaksikko esiintyi Tampereen sijoitusmessuilla samana viikonloppuna: Paasi pääsalin keynote-puhujana, Miettinen tekoälypaneelissa Samantha-agenttinsa kanssa. Suunnitelma tehtiin etukäteen Paasipodissa, ja tämä jakso on sen jälkipuinti — mikä oli plääni ja mikä oli toteutus.

Ennakkojakso on kirjoitettu auki erikseen: Tampereen sijoitusmessujen etkot | Sami Miettinen Paasipodissa #73. Paneelin varsinainen tekoälydemo — jossa agenttiparvi keskusteli Alphabetista Nebulan perustajan Ville Skogbergin kanssa ja päätyi Nexansiin — on oma videonsa.

1. Kellokäyrä, kulut ja ylin neljännes

Paasin esityksen ydin on yksi rakenne, ja se kannattaa käydä läpi vaihe vaiheelta, koska sen vahvuus on nimenomaan siinä, ettei siinä ole liikkuvia osia.

Vaihe 1. Otetaan markkina, joka tuottaa jonkin ajanjakson aikana esimerkiksi 7 prosenttia vuodessa. Katsotaan kaikkia sille markkinalle sijoittaneita ja piirretään heidän saamiensa tuottojen jakauma. Tulos on kellokäyrä, jonka keskellä on markkinatuotto: jotkut saavat vähän enemmän, jotkut vähän vähemmän.

Vaihe 2. Jakauman on pakko olla suunnilleen symmetrinen markkinatuoton ympärillä. Kaikki eivät voi voittaa markkinaa, koska markkina on sijoittajien yhteenlaskettu tulos. Tämä on identiteetti, ei empiirinen havainto.

Vaihe 3. Kellokäyrä kuvaa tuottoja ennen kuluja. Kun jokaiselta sijoittajalta vähennetään vuotuiset kulut — Paasin esimerkissä prosentti, ja hän huomauttaa käyttävänsä tarkoituksella varovaista lukua, koska yhdistelmärahastoissa päästään helposti 2–2,5 prosenttiin — koko jakauma valuu vasemmalle.

Vaihe 4. Siirretystä jakaumasta seuraa havainto: noin kolme neljäsosaa sijoittajista jää markkinatuoton alle pelkästään kulujen takia.

Vaihe 5. Käännä sama toisin päin. Jos kulut painetaan nollaan, sijoittaja saa markkinatuoton — ja markkinatuotto sijaitsee siirtyneessä jakaumassa ylimmässä neljänneksessä. Eli: nollakuluinen osakeindeksirahasto ei lupaa parasta tuottoa, se poistaa epävarmuuden siitä, päädytkö parempaan vai huonompaan puoliskoon.

Jos et maksa kuluja, sinä tiedät jo tänään, että kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen vuoden kuluttua olet ylimmässä neljänneksessä. Jos taas ostat, myyt, vaihdat ja maksat korkeita kuluja, sinulla on teoreettinen mahdollisuus onnistua — mutta et enää tiedä, miten sinun käy.

Tarkistettu. Rakenne on kestävä eikä se ole Paasin keksintö: se on sama argumentti, jonka William Sharpe muotoili vuonna 1991 aktiivisen sijoittamisen aritmetiikaksi — ennen kuluja aktiivisen rahan keskituotto on määritelmällisesti markkinatuotto, kulujen jälkeen väistämättä sitä pienempi. Kolmen neljäsosan lukema on kuitenkin esimerkkilaskelman tulos, ei mittaus: se riippuu jakauman hajonnasta ja oletetusta kulutasosta. Paasi sanoo tämän itsekin valitessaan kuluoletuksen “ettei niitä liikaa”. Väite “suurin osa häviää markkinalle kulujen takia” on vahvasti tuettu; täsmälleen 75 prosenttia on havainnollistus.

Kuluihin liittyy Paasilla myös rakenteellinen selitys sille, miksi asia ei ole mennyt läpi: “tämä on yksi mies vastaan kokonainen establishment”. Kukaan, jonka liiketoiminta perustuu rahastojen myymiseen, ei halua myydä nollakuluista tuotetta. Miettinen kysyy suoraan, miksi kauppakorkeakoulussa itsestäänselvä asia ei vieläkään ole valtavirtaa — ja vastaus on tämä.

Warren Buffett tulee mukaan tässä kohtaa: hän suosittelee indeksirahastoja kaikille ja on ohjeistanut saman oman kuolinpesänsä varoille. Miettinen kertoo käyneensä Omahassa Buffettin 94-vuotisvuoden yhtiökokouksessa, joka jäi tämän viimeiseksi toimitusjohtajana ennen Greg Abelin siirtymistä tehtävään.

2. Kolme säästäjää, ja miksi kymmenen vuotta voittaa kolmekymmentäviisi

Toinen osa esitystä on korkoa korolle -demonstraatio, jossa kaikki kolme henkilöä saavat saman 6,9 prosentin reaalituoton ja säästävät saman 150 euroa kuukaudessa. Ero on vain ajoituksessa.

Tulos on se, jonka vuoksi esimerkki on olemassa: kolmekymppinen ei saa kaksikymppistä kiinni, vaikka lapioi omaa rahaansa 35 vuotta siinä missä toinen lapioi kymmenen. Kymmenen vuoden etumatka korkoa korolle -käyrän alkupäässä on enemmän kuin 25 vuotta ylimääräisiä maksuja sen loppupäässä.

Kolmas rivi on se, jota Paasi on ajanut vuosia. Viisi tuhatta euroa syntymähetkellä — tai 150 euroa kuussa lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden ajan — tuottaa 65-vuotiaana noin 400 000 euron eläkepotin, kun suomalaisen laskennallinen keskivertoeläke koko eläkeaikanaan on Paasin mukaan noin 350 000 euroa.

Viidellä tonnilla saadaan järjestettyä vastasyntyneelle ihmiselle koko eläkeratkaisu.

Tarkistettu. Aritmetiikka menee läpi: 5 400 euroa 6,9 prosentin reaalituotolla 65 vuotta on noin 400 000 euroa. Kaksi varaumaa on syytä pitää mielessä, eikä kumpaakaan sanota jaksossa ääneen. Ensinnäkin 6,9 prosentin reaalituotto 65 vuoden yhtäjaksoiselta jaksolta on osakemarkkinan historiallisen ylälaidan oletus, ei keskiarvo-oletus; prosentin muutos siinä muuttaa loppusummaa kymmenillä prosenteilla. Toiseksi laskelma olettaa nollakulut ja verottoman kertymän, mikä on Suomessa mahdollista vain tiettyjen tuoterakenteiden kautta. Vertailuluku 350 000 euroa on laskennallinen keskiarvo, ei yksittäisen ihmisen eläke.

3. “Missä minun miljoonani on?” — jakojärjestelmän hinta

Messuilla yleisöstä nousi kysymys, joka on tämän jakson paras yksittäinen kohta, koska se paljastaa väärinkäsityksen, joka on Suomessa hyvin yleinen. Eläkeläinen oli laskenut nopeasti, että työuran aikana maksetuilla summilla pitäisi olla reilusti yli miljoona euroa tallessa, ja kysyi, kuka veti sen välistä.

Vastaus on, ettei kukaan. Rahaa ei ole, koska sitä ei koskaan kerätty talteen.

Paasin laskuesimerkki: mediaanipalkka noin 3 200 euroa kuussa, työnantajan palkkakustannus noin 4 000 euroa, josta noin 1 000 euroa kuukaudessa menee eläkejärjestelmään — työntekijän oma osuus siitä noin 200 euroa. Se on noin 12 000 euroa vuodessa, neljänkymmenen vuoden uran ajan. Raha ei kuitenkaan mene rahastoon vaan suoraan maksuun: työntekijän tililtä nykyisten eläkeläisten tilille.

Siellä on joku yksitoista prosenttia, joka rahastoidaan — muuten se menee vain suoraan maksuun. Ja siitä syystä meillä on nämä neljä suurta työeläkelaitosta.

Tarkistettu ja tarkennettu. Suuruusluokka pitää, yksityiskohdat eivät aivan. TyEL-maksu on vuonna 2026 yhteensä 24,40 prosenttia palkasta (työnantaja keskimäärin 17,10 %, työntekijä 7,30 %), eli 3 200 euron palkasta noin 780 euroa kuussa. Paasin 1 000 euroa sisältää myös muut lakisääteiset työnantajamaksut, ei pelkkää eläkettä. Rahastoitava osuus mainitaan jaksossa nimenomaisesti muistinvaraisena arviona (“muistaakseni”), eikä sitä ole tässä varmennettu; argumentin kannalta olennaista on, että valtaosa maksusta menee suoraan nykyisiin eläkkeisiin eikä kenenkään nimissä olevaan rahastoon. Se on Suomen eläkejärjestelmän suunniteltu ominaisuus eikä vika — mutta se selittää täsmälleen sen, miksi yleisön kysyjän miljoonaa ei ole olemassa.

4. YEL-korjaus, rahastoiva eläke ja Solidium

Tästä jakso siirtyy politiikkaan, ja tässä Paasi puhuu kansanedustajana.

Ensimmäinen asia on korjattu. YEL-uudistuksen mukanaan tuoma arvioverotuksen kaltainen mekanismi — jossa eläkejärjestelmä sai arvioida yrittäjän työtulon riippumatta siitä, mitä hän itselleen tosiasiassa maksoi, ja periä siitä maksunsa — on poistumassa. Paasi pitää tätä isona asiana:

Minä tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka ovat kieltäytyneet lähtemästä yrittäjäksi tämän vuoksi, koska se on niin mielivaltainen.

Toinen asia ei ole. Korjaus ei ole lähelläkään sitä rahastoivaa eläkemallia, jota Tere Sammallahti on Kokoomuksessa ajanut ja joka on nyttemmin puolueen periaatelinja. Paasin mukaan sen pitäisi olla yksi ensi vuoden vaaliteemoista, ja hänen perustelunsa on kustannus eikä ideologia: jos vastasyntyneen eläke hoidettaisiin viiden tonnin alkusijoituksella, palkkakustannus Suomessa laskisi neljänneksellä kaikki muu ennallaan. Palkansaajan käteen jäävä raha ei muuttuisi.

Toteutusehdotus on konkreettinen. Tehdään Solidiumista Suomen eläkerahasto: myydään nykyinen suomalaisyhtiöiden salkku maailmalle, muutetaan se nollakuluiseksi globaaliksi indeksisalkuksi, säätiöitetään se poliitikkojen ulottumattomiin ja aletaan tehdä korvamerkittyjä viiden tuhannen euron sijoituksia jokaiselle syntyvälle suomalaiselle. Paasin argumentti hajauttamisen puolesta on poliittinen: kotimainen salkku herättää väistämättä intohimoja, globaali indeksi ei herätä.

Miettisen kuvaus nykytilasta on tätä jaksoa terävimmillään — Solidium on hänelle “fiskaalien armeija, joka istuu suomalaisten osakkeiden päällä ja lähettelee niille huikeita omistajaraportteja”, ja hän huomauttaa erikseen, että salkku on sattumalta pärjännyt viime vuonna hyvin mutta pitkällä aikavälillä ei häikäisevästi.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Paasi arvioi Solidiumin kooksi “seitsemän tai kahdeksan miljardia”. Solidiumin osakeomistusten arvo oli vuoden 2026 puolivälissä noin 10,6 miljardia euroa, eli selvästi enemmän kuin hän muisti — mikä tekee hänen ehdotuksestaan rahoituksellisesti helpomman kuin hän itse esitti.

5. Tekoälytyöryhmä ja se, miten sijoituspäätös tosiasiassa tehtiin

Miettisen osuus messuilla oli tekoälypaneeli, ja jakson toinen puolisko käsittelee sitä, mitä siellä näytettiin.

Taustalla on tekoälytyöryhmä: WhatsApp-ryhmä, jonka pääsyvaatimus ei ole kiinnostus vaan näyttö — sinulla pitää olla oma tekoälytyöntekijä, ja sen pitää olla niin hyvin koulutettu, että se vastaa muiden kysymyksiin ryhmän kanavalla. Ryhmä käsitteli Miettisen Alphabet-omistusta ja päätyi lopulta 4 900 euron sijoitukseen Nexansiin.

Paasin arvio metodista on jakson painavin tekoälykannanotto, ja hän antaa sen kiittäen. Se, mikä tilaisuudessa oli hänestä hyvää, ei ollut tulos vaan se, mitä ei tehty:

Ei kysytty Samanthalta, mihin pitäisi sijoittaa.

Perustelu on malliteoreettinen. Kielimalli on tilastollinen, keskiarvoon hakeutuva kone: se vastaa suunnilleen sen, mitä ihmiskunnan enemmistö vastaisi. Paasin mukaan juuri se tekee siitä erinomaisen työkalun — koodatessa tai lakia tulkittaessa säännöt ja tulkintahistoria ovat olemassa, ja keskimääräisesti suosituin ratkaisu on yleensä oikea ratkaisu. Sama ominaisuus tekee siitä kelvottoman oraakkelin: sijoitusnäkemyksessä keskiarvo on jo hinnoissa.

Työryhmän tapa ohittaa tämä oli käyttää agentteja tiedon hakemiseen ja lukujen analysointiin, antaa useiden agenttien konvergoida erikseen ja vaatia jokaiselta perustelu: tämän tiedon valossa, näiden finanssilukujen valossa, tämä näyttää alihinnoitellulta, eikä ole tiedossa syytä miksi. Ero on siinä, että malli perustelee asian sen sijaan että vastaisi kysymykseen “sano minulle osake”.

Alphabetin kohdalla lopputulos oli älä myy. Perustelu: Alphabet ei ole hakukone vaan kokonaisuus, jossa on omat piirit, oma pilvi, oma malli ja Waymo — Miettisen sanoin “lähenee Muskin superimperiumia”. Riskiksi tunnistettiin korkea kassavirtakerroin.

Nexans löytyi kysymyksestä, joka esitettiin sen jälkeen: kun Anthropicia tai OpenAI:ta ei voi ostaa pörssistä, mikä hyötyy tekoälyinferenssin kasvusta? Vastauksena tuli alateemoja — pilvipalvelut, konesalit, niiden infrastruktuuri — ja niistä Nexans, noin kahdeksan miljardin ranskalainen kaapeli- ja sähköyhtiö, joka rakentaa konesalien virransyötön.

Erimielisyys, joka jätetään auki

Tässä kohdassa vieras kritisoi isäntää, eikä kritiikkiä ratkaista.

Paasi sanoo, että ainoa asia joka jäi kismittämään oli teesin pakottaminen arvosijoittamisen muottiin. Hänen mielestään olisi pitänyt sanoa suoraan, ettei value proppia tarvita: haetaan kasvua, trend is my friend, tukka taakse ja lisää bensaa. Hän huomauttaa, että alalla on jo kasvupyörähdyksen saaneita Siemensejä ja vastaavia, ja että Nexansin kiinnostavuus on nimenomaan siinä, ettei markkina ole vielä löytänyt sitä.

Miettinen myöntää pakottaneensa teesin arvosijoittamiseen — ja perustelee sen sillä, että on lopulta samassa leirissä indeksirahastojen kanssa ja pelisalkussaankin harvoin ottaa puhdasta growth-riskiä.

Kumpikaan ei taivu. Se on jakson rehellisin hetki: kaksi ihmistä, jotka ovat samaa mieltä menetelmästä ja eri mieltä siitä, millä perusteella positio otetaan.

6. Agenttien muistit ja jaetut skillit

Keskustelun teknisin osuus koskee sitä, miksi työryhmän agentit ovat parempia kuin perusmallit, ja vastaus ei ole malli vaan kerrostuma sen päällä.

Jokaisella jäsenellä on oma nimetty agentti — Miettisen Samantha, muilla omansa — ja jokaisella on oma muistirakenne ja oma kuratoitu totuus. Ne eivät ole sitä, mitä perusmallista tulee ulos, vaan sitä plus vuosien työ.

Olennaisin havainto on, että ryhmässä käydään kauppaa kyvyillä. Miettinen kertoo esimerkin: erään jäsenen agentti oli rakentanut Reddit-lähteistä toimivan tutkimusskillin, joka poimii päivittäin kiinnostavimmat ideat; tiedosto jaettiin ryhmässä, ja nyt sama skilli ajaa Samanthassa päivittäisraporttina. Tiedosto liikkuu, kyky siirtyy.

Se on todella paljon tehokkaampaa kuin mitä saat perusmallista.

Taustalla on Paasin oma tarina, joka on tämän kanavan jatkuvaa juonta: hän kiittää Miettistä siitä, että tämä sai hänet koukuttumaan vibe-koodaukseen — kaksi tai kolme kuukautta unettomia öitä, ja Android-sovellus valmiina. Kehityskaari alkaa Paasipodin jaksoista 61 ja 66.

7. Hello Humans ja kielimallien vinouma

Jakson kiinnostavin yksittäinen löydös on se, jonka Miettinen tekee omasta projektistaan ja jota hän ei yritä kaunistella.

Hello Humans on podcast, jossa viisi kielimallia keskustelee aiheista round table -muodossa: Claude isäntänä, ChatGPT ja Grok mukana, Mistral ja Qwen täydentämässä, taustalla tutkimusbotteja. Miettisen suunnitteluperiaate oli, että mallit saavat olla puhtaasti omia itsejään.

Tulos oli, että koko formaatti kallistui vasemmalle. Miettinen pyysi Claudea analysoimaan julkaistut jaksot ja sijoittamaan ne oikeisto–vasemmisto-akselille. Kahdeksastatoista julkaistusta jaksosta neljä oli selvästi vasemmalla, useita keskellä, osa epämääräisiä — eikä yhtäkään oikealla.

Miettisen oma selitys on kaksiosainen, ja se on esitettävä hänen väitteenään eikä tutkimustuloksena:

1. Lähdeaineisto. Kun agentti ohjeistetaan perustamaan väitteensä tutkimukseen, se perii akateemisen maailman painotukset. Miettinen viittaa yhdysvaltalaiseen dataan, jossa professorikunnan avoimesti vasemmistolainen osuus on hänen mukaansa noussut noin 40 prosentista noin 80 prosenttiin.
2. Kuratointi. Mallien vahvistusoppimisessa käytetyt arvioijat ovat pääosin yhdysvaltalaisia ja pääosin länsirannikolta, ja heidän maailmankuvansa siirtyy malliin, vaikka kukaan ei pyrkisi siihen.

Korjaus, jonka hän teki, on menetelmällisesti kiinnostavampi kuin diagnoosi: hän lisäsi formaattiin Grok-agentin, jonka ainoa tehtävä on kuunnella keskustelua ja iskeä steelman-vasta-argumentti, jos keskustelu alkaa poteroitua. Ei vastakkaista mielipidettä vaan the most obvious steelman counter-argument — käsitellyn kannan vahvin mahdollinen muotoilu. Seuraava askel on agentti, joka iteroi jokaisen jakson useaan kertaan ja hakee sen kohti origoa oikeisto–vasemmisto- ja liberaali–konservatiivi-akseleilla.

Sivuhuomio, jonka Paasi tekee ja jota Miettinen ei odottanut: Qwen on viidestä mallista selvästi oikeistolaisin. Kiinalainen malli, amerikkalaisia selvemmin markkinamyönteinen. Paasi myöntää samalla ottavansa takaisin aiemman Qwen-dissauksensa: ajettuaan sitä itse hän pitää sitä hyvänä. Mistraliin kumpikaan ei ole tyytyväinen.

Hello Humansissa on nyt myös tilattava podcast: kolmella eurolla saa itselleen räätälöidyn 15 minuutin jakson. Miettisen oma arvio lopputuloksesta on rehellinen — “ei se ole enää yhtä pahasti vasemmalla kuin aikaisemmin, mutta työ jatkuu.”

8. Omistamisen tuska — jakson varsinainen väittely

Tässä jakso kääntyy, ja sen kääntää Miettinen esittämällä väitteen omaa etuaan vastaan.

Hänen havaintonsa on kokemuksellinen. Nexans-päätös vaati tekoälytyöryhmän, ihmisten älyn, agenttien älyn, Excel-ajon, multippelianalyysit ja pari iterointikierrosta — työtä, aikaa, tupakkaa ja tokeneita. Paasin vaihtoehto on laittaa rahat nollakuluiseen indeksirahastoon ja sulkea silmät. Mieluiten jo vauvalle, eikä tarvitse edes kertoa.

Siitä seuraa kysymys, joka koskee paljon suurempaa asiaa kuin yhtä salkkua:

Kun omistaminen on kuluja ja vaivaa tuovaa hommaa ja voisit vain ostaa globaalia indeksirahastoa nollakululla — miten me Suomessa on saatu päähämme, että juuri se joka haluaa nähdä vaivaa täällä paikallisesti, omistaa, palkata ja rakentaa, on se jota pitää rangaista?

Miettinen luettelee sen, mitä omistaja tekee vuosittain: inflaation, Hormuzinsalmen logistiikkahäiriöt, energiashokit. Ja sen, mitä hän saa: 25 prosentin veroluonteiset maksut, verot tapissa, sääntely, ja julkinen keskustelu jossa omistajat ovat ongelma.

Paasin vastaus ei ole kiistäminen vaan myöntäminen. Hän sanoo olevansa itse tehnyt työnsä siinä, että suomalaiset vaurastuvat ja yhä suurempi osa osakepääomasta on kotimaista — ja että Miettinen on oikeassa: ilman yrittäjyyttä, ilman “tällaista masokismia”, mistään ei tule mitään.

Hänen poliittinen tilannearvionsa:

• Orpon hallitus on tehnyt 601 päätöstä kasvun vauhdittamiseksi — normipurkua, veronalennuksia, YEL-korjausta, paikallista sopimista. Se on yksi askel oikeaan suuntaan, ja tarvittaisiin vielä ainakin viisitoista.
• Hänen lukemansa SDP:n hallitusohjelmasta on kaksi asiaa: lisää julkisia menoja ja lisää veroja. Tämä on Paasin tulkinta vastapuolen ohjelmasta, ei neutraali referaatti.
• Jos vaalit menevät niin, hän toivoo ettei Kokoomus lähde hallitukseen mukaan — mutta toteaa itse, että tästä on kaksi koulukuntaa: ei liata käsiä, tai mennä pelastamaan mitä voi.

Yrittäjille pitäisi hänen mielestään pystyttää kultaiset patsaat Suomen kaupunkien toreille. Perustelu on lista: ratkot päivittäin ongelmia, sinulla on velkaa, luot työpaikkoja, luot vientiä, luot suomalaista vaurastumista.

Miettisen kritiikki julkisesta sektorista ja lehdistöstä menee tästä kärkevämmäksi: hänen mukaansa halutaan, että joku muu tuottaa lisäarvon, josta otetaan verot, ja “julkisen sektorin tuottavuutta ei voi mitata”.

Ja tässä jakso tekee jotain, mikä on syytä kirjata näkyviin. Miettinen päätyy sanomaan lehdistöstä ja vasemmistosta “olkaa nyt hiljaa ja kuolkaa pois” — ja korjaa itsensä välittömästi samassa lauseessa: “okei, ehkä vähän tätä voisi lieventää.” Paasi yhtyy lieventämiseen, ja lopullinen muotoilu on: “jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, silloin voi ihan hyvin olla hiljaa.” Lievennys on osa argumenttia eikä jälkihoitoa, ja siksi se on tässä mukana molemmissa muodoissaan.

Muuttoliike on tämän jakson ainoa kohta, jossa esitetty luku on selvästi yläkanttiin.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Paasi sanoo, että Suomeen tulee maahanmuuttajia “kolme neljä kertaa enemmän” kuin täältä muuttaa pois. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 maahanmuuttoja oli 51 121 ja maastamuuttoja 19 888, eli suhde on noin 2,6-kertainen. Suunta on se, minkä hän sanoo; kerroin on suurempi kuin tilasto antaa myöten.

9. Tekoälyn megatrendi ja Suomen edellytykset

Paasi kertoo tässä, miksi lähti politiikkaan — “jengi ei tajua sitä ongelmien määrää, mitä meillä Suomessa on” — ja kääntää sen heti myönteiseksi. Hän ei halua synkistellä: menetetty kasvu on otettavissa takaisin, ja käynnissä on hänen mukaansa ihmiskunnan merkittävin megatrendi, jossa Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset.

Tarkistettu. Vertailuluku pitää paikkansa ja on jopa hänelle suosiollinen: vuoden 2008 jälkeen Ruotsin BKT on kasvanut noin 30 prosenttia, Suomen vain muutaman prosentin, ja henkeä kohti laskettuna suomalaisten elintaso ei ole noussut viiteentoista vuoteen.

Hänen listansa Suomen eduista menee näin, ja se on syytä lukea kahdessa osassa:

Se, mikä on tarkistettavissa. Euroopan nopein supertietokone on Kajaanissa ja sen kylkeen rakennetaan nopeampaa. Sirusuunnitteluosaaminen on maailman kärkeä. Sähkönsiirto on suhteellisesti hyvässä kunnossa, sähkö on puhdasta, ja puhtaan sähkön tuotannon kaksinkertaistamiseen on tiekartta. Datakeskusinvestointeja on tyrkyllä kymmenien miljardien edestä.

Se, mikä ei ole. Väite, että 30 prosenttia maailman kvanttilaskentaosaamisesta on Suomessa, ei löydy julkisista lähteistä missään muodossa. Suomen oma kvanttiteknologiastrategia 2025–2035 kuvaa Suomen vahvaksi toimijaksi ja kärkijoukon jäseneksi, mutta ei esitä mitään kolmasosaosuutta. Tämä on merkitty tähän väitteeksi, koska se on jakson näyttävin yksittäinen luku ja koska sen tarkistaminen on helppoa.

Ehdot, joilla datakeskukset pitäisi ottaa, ovat Paasin mukaan olennaisia: fiksulla tavalla, ei tyhmällä. Kaksi konkreettista vaatimusta: jokaiselle datakeskukselle joustokapasiteetti hallin kylkeen (Wärtsilän voimalaitos esimerkkinä), jotta ne osallistuvat sähkön riittävyystalkoisiin — ja velvoite rahoittaa tekoälylaskennan ja kvanttiosaamisen professuureja Aalto-yliopistoon.

Miettinen on samaa mieltä tavoitteesta ja eri mieltä mekanismista: hän tekisi sen yksityisen sektorin kautta ja viittaa esimerkkinä siihen, että OpenAI on jakanut ilmaisia tokeneita Y Combinatorin yrityksille. Kumpikaan ei väitä tätä ratkaistuksi.

10. Happotesti: 80 terawattituntia ja 3,5 miljardia

Tämä on Paasin oma vasta-argumentti niille — hän nimeää esimerkkinä Risto Siilasmaan, mainiten että tämä on sittemmin osin pyörtänyt kantansa — jotka ovat sanoneet, etteivät datakeskukset tuo Suomeen mitään.

Argumentti on rakennettu myönnytykseksi. Oletetaan, että kriitikot ovat oikeassa. Oletetaan, että datakeskukset investoivat kymmenen miljardia Suomen maaperälle eivätkä jätä tänne penniäkään: ei verotuloja, ei työpaikkoja, ei mitään.

Silti jäljelle jää yksi asia, jota ei voi kiistää: ne ovat sähkön ostajia.

Suomen tiekartta puhtaan sähköntuotannon kaksinkertaistamisesta tarkoittaa noin 80 terawattitunnin lisäystä. Sitä ei rakenneta ilman ostajia — kukaan ei investoi tuotantoon, jolle ei ole kysyntää. Jos datakeskukset mahdollistavat sen, että Suomessa myydään 80 TWh lisää sähköä vuodessa, se on Paasin laskelman mukaan noin 3,5 miljardin euron vuotuinen asia — pelkästään siitä, että ne ostavat.

Mic drop.

Laskelma on läpinäkyvä: 3,5 miljardia jaettuna 80 terawattitunnilla on noin 44 euroa megawattitunnilta, eli tavanomainen pohjoismainen tukkuhinta. Luku on siis myydyn sähkön arvo, ei kansantalouden nettohyöty — mutta argumentin logiikka ei siitä kaadu, koska väite on nimenomaan se, että investointi kannattaa silti, vaikka kaikki muut hyödyt nollattaisiin.

Ja niitä muita hyötyjä on: työpaikkoja syrjäseuduille, osaamiskeskittymiä, verotuloja, resilienssiä, verkkokapasiteettia.

Taustalla on laajempi väite, jota Paasi ei esitä täsmällisenä vaan karkeana: maan BKT on suunnilleen yhden suhde yhteen riippuvainen sen rajojen sisällä käytettävissä olevasta energiamäärästä. Jos Suomen energia saadaan nykyisestä vajaasta sadasta terawattitunnista tuhanteen, talous on kasvanut käytännössä yhtä paljon. Tämä on suuruusluokka-argumentti, ja se kannattaa lukea sellaisena: energian ja BKT:n välinen kytkös on tunnettu mutta ei vakiokertoiminen, ja se on kehittyneissä talouksissa heikentynyt.

11. Mittasuhteet, jotka jakso haluaa oikaista

Paasin viimeinen huomio on korjaus mielikuvaan, ja se on jakson käytännöllisin yksittäinen tieto.

Datakeskukset vievät tällä hetkellä 2–3 prosenttia Suomen sähköstä, ei kahdeksaakymmentä. Vuoteen 2030 mennessä osuus nousee arviolta 7–8 prosenttiin.

Lontoossa on enemmän datakeskuksia kuin koko Suomessa. Tämä peli meni jo.

Tarkistettu. Nykyosuus vastaa julkisia arvioita: toiminnassa olevien datakeskusten osuus on noin 2–3 prosenttia. Vuoden 2030 ennusteet vaihtelevat 3–4 prosentin ja 7–8 prosentin välillä riippuen siitä, kuinka moni suunniteltu hanke toteutuu. Paasin luku on siis haarukan yläpäästä — eli hän esittää mittasuhdeargumenttinsa itselleen epäedullisimmalla oletuksella, mikä vahvistaa sitä.

12. Philip Aminoff ja kasvollinen omistajuus

Jakson loppuosa on Paasin kuvaus siitä, miten hänen oma käsityksensä muuttui Paasipodin jaksossa 64, jossa vieraana oli Philip Aminoff — perheyritysten järjestön pitkäaikainen vaikuttaja.

Paasi kertoo tunteneensa hänet koko ikänsä ja odottaneensa vähemmän: “ajattelin, että se on muutaman sadan miljoonan, ehkä miljardin perijä, ja helppoahan sen on olla.” Arvio jakson jälkeen on toinen: Buffettin tasoinen omistaja.

Sisältö, joka sai hänet muuttamaan mielensä, on väite kasvollisen omistajuuden mekanismista:

Kun omistajalla on nimi, kasvot ja omat rahat isosti kiinni, uskalletaan tehdä rohkeampia asioita kuin pörssiyhtiössä. Mekanismi ei ole rohkeus vaan prosessi: ensin selvitetään asia juurta jaksain, sitten identifioidaan riskit, sitten arvioidaan pystytäänkö niitä hallitsemaan — ja vasta kun siihen tulee vihreä valo, tehdään päätös. Ulospäin päätös näyttää riskiltä. Omistajalle se ei sitä enää ole, koska riski on käsitelty. Hajautuneessa pörssiomistuksessa sama prosessi kuolee politiikkaan ennen päätöstä.

Aminoffien suvut omistavat muun muassa Vehon, Mercantilen ja Helvarin — kaikki kokoluokaltaan keskisuuria pörssiyhtiöitä vastaavia. Aminoff on Paasin mukaan laatinut Juha Sipilän kanssa paperin siitä, miten Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, jotta tällainen omistajuus kasvaisi.

13. Lopetus, joka on itse asiassa jakson tärkein

Jakso päättyy Paasin itseironiaan, joka kannattaa ottaa vakavasti juuri siksi, ettei se ole esitettyä vaatimattomuutta.

Sami on tehnyt kaiken oikein. Minä olen tehnyt kaiken väärin. Olen velkainen kuin pahemmanpuoleisesti, ja mokannut näissä asioissa täysin. Jos teitä harmittaa isosti, trust me — minä olen kokemusasiantuntija.

Hän huomauttaa itse sen ilmeisen: hän on opiskellut rahoitusta ja ymmärtää pitkäjänteisen, kustannustehokkaan säästämisen paremmin kuin useimmat — eikä se ole estänyt häntä tekemästä päinvastoin. Se on tämän jakson paras yksittäinen perustelu sille, miksi mekaaninen, automatisoitu ratkaisu voittaa hyvän tiedon.

Ja aivan lopuksi molempien yhteinen johtopäätös, jonka Miettinen esittää väittämänä: olet viiden lähimmän ihmisesi summa, joten valitse ne viisi hyvin. Paasi kiittää siitä, että hänen elämässään on ollut ihmisiä, jotka ovat aina välillä tönäisseet häntä oikeaan suuntaan. Molemmat päätyvät samaan neuvoon: kannattaa pyöriä itseään fiksumpien kanssa.

Kun 65-vuotias jakso päättyy Beatlesin When I’m Sixty-Four -viittaukseen, kumpikin toteaa, että heidän kohdallaan 150 euron kuukausisäästöllä peli olisi jo menetetty — nyt joutuisi lapioimaan 1 500 euroa kuussa.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

Nämä kohdat esitetään jaksossa tosiasioina, mutta ne ovat joko puhujan arvio, muistinvarainen luku tai näkemys, jota ei jaksossa perustella lähteellä. Ne on kerätty tähän, jotta lukija tietää mihin ei kannata nojata ilman tarkistusta.

• 30 prosenttia maailman kvanttilaskentaosaamisesta on Suomessa. Ei löydy julkisista lähteistä. Ks. luku 9.
• Rahastoitava osuus eläkemaksusta on noin 11 prosenttia. Esitetään jaksossa nimenomaisesti muistinvaraisena.
• Yhdysvaltain professorikunnan vasemmistolaisuus 40 prosentista 80 prosenttiin. Miettisen viittaus tutkimukseen, jota ei jaksossa nimetä.
• Kolmen neljäsosan häviö markkinatuotolle. Esimerkkilaskelman tulos valituilla kuluoletuksilla, ei mittaus.
• 6,9 prosentin reaalituotto 65 vuoden jaksolla. Laskentaoletus, ei ennuste.
• Maahanmuuttajia tulee 3–4-kertaisesti maastamuuttoon nähden. Tilastoitu suhde 2025 oli noin 2,6. Ks. luku 8.
• Solidiumin koko 7–8 miljardia. Todellinen osakeomistusten arvo vuoden 2026 puolivälissä oli noin 10,6 miljardia. Ks. luku 4.
• SDP:n hallitusohjelma on lisää julkisia menoja ja lisää veroja. Paasin tulkinta poliittisen vastustajan ohjelmasta.
• Julkisen sektorin tuottavuutta ei voi mitata. Miettisen kanta, jota jaksossa ei perustella.
• Maan BKT on 1:1 riippuvainen käytettävissä olevasta energiamäärästä. Suuruusluokka- argumentti, jonka puhuja itse merkitsee karkeaksi.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Nollakulu ei osta parasta tuottoa, se ostaa varmuuden. Se on eri lupaus kuin se, jolla indeksirahastoja yleensä myydään, ja se on vahvempi — koska se ei vaadi mitään olettamusta tulevasta tuotosta, vain kulujen aritmetiikan.
2. Kymmenen vuotta alussa voittaa kolmekymmentäviisi vuotta lopussa. Sama euro, eri vuosi, täysin eri tulos.
3. Kielimalli on keskiarvoon hakeutuva kone, ja se määrää mihin sitä saa käyttää. Erinomainen työkalu siellä missä keskimääräisesti suosituin ratkaisu on oikea; kelvoton siellä missä pitäisi olla eri mieltä kuin enemmistö. Sijoittaminen on jälkimmäistä.
4. Vinouma ei ole mallissa vaan lähteissä ja kuratoinnissa — ja sitä voi korjata rakenteella, ei kehotteella. Erillinen steelman-agentti on siirrettävä ratkaisu kenelle tahansa, joka rakentaa monen mallin keskusteluja.
5. Omistamisen vaiva on todellinen, ja se on koko kysymys. Jos indeksirahasto on yksilölle rationaalinen, ja jos omistamista rangaistaan, kansantalous menettää juuri sen toiminnan, jota ilman indeksissä ei lopulta ole mitään.
6. Kasvollinen omistaja ei ota enemmän riskiä, hän käsittelee sen. Mekanismi on prosessi, ei luonteenpiirre — ja se on siirrettävissä.
7. Datakeskusargumentin vahvin muoto on myönnytys. Anna kriitikolle kaikki, ja katso mitä jää jäljelle. Tässä jäljelle jää sähkön ostaja, jota ilman tuotantoinvestointia ei tehdä.

Jakson kulku

• 00:00 — Tampereen reissu ja sijoitusmessut
• 02:00 — Suomi Euroopan toiseksi sijoittavin kansa
• 03:30 — Kellokäyrä ja sijoittajien tuotot
• 05:00 — Kulut vievät tuoton markkinan alle
• 06:00 — Nollakulut takaavat ylimmän neljänneksen
• 08:00 — Buffett suosittelee indeksirahastoja
• 09:30 — Korkoa korolle ja säästäjäprofiilit
• 11:00 — Vastasyntyneen säästösopimus
• 12:40 — Viidellä tonnilla koko eläke
• 14:30 — Missä luvattu miljoona on
• 16:00 — YEL-uudistus ja arvioverotuksen poisto
• 18:00 — Solidiumista nollakuluinen eläkerahasto
• 19:40 — Samin ja Samanthan tekoälyesitys
• 20:50 — Tekoäly mean reverting -mallina
• 22:30 — Alphabet ja tekoälyinferenssi
• 23:40 — Nexans value-ostona
• 25:30 — Kiitokset vibe-koodauksesta
• 27:30 — Agenttien muistit ja jaetut skillit
• 28:50 — Hello Humans ja kielimallien vinouma
• 30:30 — Grok-agentti vasta-argumenttina
• 32:00 — Akateemisen maailman vaikutus malleihin
• 34:30 — Qwen oikeistolaisin malli
• 37:30 — Omistamisen tuska ja vaiva
• 39:30 — Miksi omistaa Suomessa
• 42:00 — Omistajuuden arvo taloudelle
• 45:00 — Tekoälyn megatrendi ja Suomen edut
• 47:00 — Datakeskukset ja sähkönsiirto
• 48:40 — Happotesti: sähköntuotannon tuplaus
• 52:00 — Datakeskusten todellinen sähkönkäyttö
• 53:30 — Philip Aminoff ja kasvollinen omistajuus
• 57:40 — Viiden ihmisen vaikutus ja lopetus

Lähteet

Eläkkeet ja eläkejärjestelmä

• Eläketurvakeskus: yritysten työeläkemaksut
• TELA: mistä tulevat rahat eläkkeisiin ja miten ne maksetaan

Solidium

• Solidium Oy:n lehdistötiedotteet ja osavuosikatsaukset

Talouskasvu ja hallituksen toimet

• Suomen talous: nollakasvua jo 18 vuotta
• Sitra: Suomen talouden haaste numeroiden valossa
• Hallitus tehnyt 601 päätöstä kasvun eteen

Datakeskukset ja sähkö

• Datakeskusten sähkönkulutus kasvaa nopeasti — Suomi ei ole Irlanti
• Korkia: datakeskukset Suomessa — sähköjärjestelmän painolasti vai pelastaja

Kvanttiteknologia

• Suomen kvanttiteknologiastrategia 2025–2035

Muuttoliike

• Tilastokeskus: maahanmuutto väheni reilusti vuonna 2025

Saman keskustelun muut osat

• Tampereen sijoitusmessujen etkot | Sami Miettinen Paasipodissa #73
• Tekoälyn myrskyvaroitus | Paasipodi 61
• Tekoälyn myrskyvaroitus osa II | Paasipodi 66

Tämä artikkeli on kirjoitettu jakson omasta, kanavan itse lataamasta suomenkielisestä tekstityksestä (788 repliikkiä) ja julkaisijan omasta luvusta. Luvut on tarkistettu julkisista lähteistä ja poikkeamat merkitty tekstiin. Mikään tässä ei ole sijoitussuositus.

Osastot: Tekoäly ja talous + Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English