Neuvottelija · Artikkelit

EP308 · Talous · 2025-02-24

Trumpin ajan vientipolitiikka | Wille Rydman | Neuvottelija 308

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Elinkeinoministeri Wille Rydman ja Sami Miettinen keskustelevat helmikuussa 2025 siitä, miten Suomi pärjää maailmassa, jossa suurvallat pelaavat kahdenvälisesti. Keskiössä on ICE Pact: Suomessa on rakennettu noin 60 ja suunniteltu noin 80 prosenttia maailman jäänmurtajista, ja Yhdysvaltain ja Kanadan arktiset tarpeet avaavat miljardiluokan mahdollisuuden, vaikka kotimaisuusvaatimukset jarruttavat kauppaa. Rydman perustelee Suomen Teollisuussijoituksen uutta roolia suorissa sijoituksissa sillä, että markkinatalous on geotaloudellisessa kilpailussa rikki ja lupaavimmat kasvuyhtiöt myydään ulkomaille liian aikaisin. Miettinen kysyy, kuka valtion pääomaa hoitaa omistajan tavoin. Lopuksi Rydman avaa pormestariehdokkuuttaan ja kritiikkiään Helsingin kaupunkisuunnittelua kohtaan. Artikkeli erottaa tarkistetun ministerin ja isännän näkemyksistä ja kertoo, mitä jakson jälkeen tapahtui.

Sami Miettinen

Trumpin ajan vientipolitiikka | Wille Rydman | Neuvottelija 308

Tiivistelmä: Helmikuussa 2025, viikko JD Vancen Münchenin-puheen ja Trumpin Putin-puhelun jälkeen, elinkeinoministeri Wille Rydman kertoo, miten Suomen kannattaa pelata maailmassa, jossa sääntöpohjainen järjestys on hänen mukaansa ollut aina illuusio. Suomen kovin kortti on jäänmurtajaosaaminen: Yhdysvallat ja Kanada tarvitsevat arktista kalustoa nopeammin kuin pystyvät sitä itse rakentamaan. Toinen avaus on Suomen Teollisuussijoituksen uusi rooli suorissa sijoituksissa, jota Rydman perustelee markkinatalouden puolustajana:

“Olen lähtökohtaisesti hyvin vahvasti markkinatalouden kannalla, mutta tässä tämänhetkisessä geotaloudellisessa ympäristössä markkinatalous on vähän rikki.”

Jakson painavin jännite on juuri tässä: kaksi markkinaliberaalia hyväksyy valtion suoran sijoittamisen, ja isäntä kysyy, kuka sitä rahaa hoitaa kuin omaansa.

Lukuohje

Keitä keskustelijat ovat. Wille Rydman oli jakson aikaan Orpon hallituksen elinkeinoministeri (perussuomalaiset) ja puolueensa Helsingin pormestariehdokas huhtikuun 2025 kuntavaaleissa, joihin oli seitsemän viikkoa. Hän on entinen kokoomuslainen, ja jakso käsittelee hänen omaa ministerinsalkkuaan: jäänmurtaja-aloitetta ja valtion pääomasijoitusten uudistusta. Hän siis esittelee ja puolustaa omia päätöksiään. Viimeinen kolmannes on vaalikampanjaa, ja se on luettava sellaisena.

Isännän asema. Sami Miettinen kuvaa itseään investointipankkiiriksi, jolla on paljon tuttuja rahoitusalalla. Hän ajaa jaksossa avoimesti perintöveron muuttamista luovutusvoittoveroksi ja on kertomansa mukaan esiintynyt aiemmin perussuomalaisten kanavalla Rydmanin ja Kyösti Kakkosen kanssa. Keskustelu ei siis ole kuulustelu, vaan kahden samaan suuntaan ajattelevan keskustelu, jossa erimielisyydet ovat pieniä mutta todellisia. Artikkeli nostaa ne esiin.

Mitä artikkeli tekee. Puheenvuorot on nimetty puhujittain. Tarkistettavat luvut on tarkistettu julkisista lähteistä, ja poikkeamat kerrotaan tekstissä eikä niitä korjata hiljaa. Puolueiden motiiveja koskevat väitteet ovat ehdokkaan vaalipuhetta, ja ne on merkitty sellaisiksi. Artikkeli ei ota kantaa. Koska jakso on helmikuulta 2025, lopussa kerrotaan, mitä jäänmurtajakaupalle, Teollisuussijoitukselle ja Rydmanille itselleen tapahtui sen jälkeen.

Lähde. Artikkeli perustuu julkaisijan omaan suomenkieliseen tekstitysraitaan ja lukujakoon. Sitaatit on siistitty puhekielestä luettaviksi; ne ovat tarkkoja merkitykseltään, eivät sanatarkkoja litteraatteja.

1. Lähtötilanne: Vance, sananvapaus ja ahdas veropolitiikka

Jakso alkaa JD Vancen Münchenin turvallisuuskokouksen puheesta (14.2.2025). Rydmanin mukaan Euroopassa sananvapautta arvostetaan periaatteessa, mutta käytännössä “on ollut aika huolestuttavia tendenssejä”, ja Vancen puheessa oli eurooppalaisille “paljon ajattelemisen ja herättelyn arvoista”. Miettinen pitää puheen herättämää järkytystä merkkinä siitä, että eurooppalainen media oli tottunut Bidenin hallinnon linjaan.

Veropolitiikasta Rydman on varovaisempi kuin isäntänsä. Hän toivoo puoliväliriihestä kohdennettuja veronkevennyksiä, mutta sanoo varan olevan ahdas: valtiontalouden tasapaino ja EU:n liiallisen alijäämän menettelyn uhka “kaventavat kyllä merkittävästi sitä varaa, mikä meillä veronkevennyksiin on”. Miettinen muistuttaa, että hän ja Kyösti Kakkonen ajoivat aiemmassa keskustelussa “todella aggressiivisesti” perintöveron muuttamista luovutusvoittoveroksi.

2. ICE Pact: miksi Yhdysvallat tarvitsee suomalaisia jäänmurtajia

Jakson ydin on jäänmurtaja-aloite, jota Yhdysvallat, Kanada ja Suomi kutsuvat nimellä ICE Pact (Icebreaker Collaboration Effort). Rydmanin perustelu etenee kolmessa vaiheessa:

  1. Arktisen alueen merkitys on kasvanut, ja siellä dominoi Venäjä, jolla on “ihan toimintakykyinen hyvä jäänmurtajalaivasto”. Kiina kasvattaa omaa osaamistaan; se ei ole vielä hyvissä kantimissa, mutta “kiinalaiset on nopeita oppimaan”.
  2. Kanadan osaaminen on rapistunut, Yhdysvaltain vielä pahemmin. Rydman syyttää tästä Jones Actia, joka on ollut voimassa noin sata vuotta ja pakottanut rakentamaan kotimaassa.
  3. Suomi on luonteva toimittaja: “Suomessa on kuitenkin maailman jäänmurtajista rakennettu peräti 60 prosenttia, suunniteltu jopa 80 prosenttia.”

Tarkistettu. Luvut vastaavat työ- ja elinkeinoministeriön tiedotetta heinäkuulta 2024: suomalaisyritykset ovat suunnitelleet noin 80 prosenttia maailman jäänmurtajista, ja noin 60 prosenttia on rakennettu suomalaisilla telakoilla. Aloite käynnistettiin Naton Washingtonin huippukokouksessa heinäkuussa 2024, ja kolme maata allekirjoittivat sitä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan 13.11.2024. Pöytäkirja on, kuten Rydman sanoo, “löyhä aloite”: se koskee tiedonvaihtoa, työvoiman kehittämistä, liittolaisyhteistyötä sekä tutkimusta ja kehitystä, ei tilauksia.

Rydman nostaa esiin myös Trumpin tukijoiden laatiman Project 2025 -ohjelman, jossa “avataan jo ovea siihen, että Jones Actia pitäisi joko muuttaa tai se pitäisi kumota kokonaan”. Tarkistettu: Heritage Foundationin Mandate for Leadership -asiakirja suosittaa Jones Actin kumoamisen tai merkittävän uudistamisen vakavaa harkintaa. Asiakirja ei kuitenkaan ole hallitusohjelma sanan suomalaisessa merkityksessä, eikä Trump ole sitoutunut siihen.

Tarkennus jaksossa esitettyyn. Jones Act (vuoden 1920 kauppamerenkulkulaki) koskee ennen kaikkea Yhdysvaltain sisäistä rannikkoliikennettä. Rannikkovartioston ja laivaston alusten kotimaisuusvaatimus perustuu erillisiin säännöksiin. Rydmanin pääväite pitää silti: kotimaisuusvaatimukset yhdessä ovat näivettäneet amerikkalaisen jäänmurtajarakentamisen, ja juuri niiden kiertäminen on kaupan lainsäädännöllinen ehto.

Isännän epäily ja ministerin vastaus

Tässä keskustelijat ovat aidosti eri linjoilla. Miettinen epäilee, että Trump “varmaan innostuu tästä Jones Actista”, koska kotimaisuusvaatimus on “täydellinen kauppasodan asenne”. Silloin laivanrakennus pelattaisiin ulos Suomesta ja suomalainen tietotaito myytäisiin, “toivottavasti kalliilla”. Hän huomauttaa myös, että Helsingin telakka on kanadalaisessa omistuksessa: “Tässä on tämmönen kunnon kolmiodraama.”

Rydman vastaa rakenteellisella argumentilla. Suomalaisessa laivassa vain noin 20 prosenttia lisäarvosta syntyy telakalla ja 80 prosenttia alihankintaketjussa. Siksi osaamista ei voi siirtää Atlantin yli ilman ketjua, “joka joka tapauksessa on Suomessa”. Ulkomaille myyty lisenssi ei siis vie koko arvoketjua mukanaan.

Tarkistettu osittain. Jako 20/80 on vakiintunut toimialan luku: Suomen Yrittäjien lausunto eduskunnalle esittää telakan osuudeksi laivan arvosta 20 prosenttia ja verkoston osuudeksi 80 prosenttia, ja risteilijöissä alihankinnan osuudeksi on arvioitu jopa 80–90 prosenttia. TEM:n mukaan Helsingin, Rauman ja Turun telakat työllistävät alihankinnan kautta yli 1 100 yritystä. Jäänmurtajia koskevaa omaa jakaumaa emme löytäneet.

Grönlanti ja kahdenvälisyys

Miettinen esittää jakson kärkevimmän tulkinnan: Trumpin paljon kritisoitu kiinnostus Grönlantiin “oikeastaan pelaa Suomen pussiin”, koska se osoittaa Yhdysvaltain olevan tosissaan arktisen alueen suhteen ja koska sillä ei ole aikaa rakentaa kalustoa itse. Rydman ei tartu Grönlanti-kytkökseen. Hän toteaa vain tehneensä yhteistyötä presidentti Stubbin kanssa jäänmurtaja-asiassa ja kokevansa, että heillä on “hyvin samantyyppinen lähestymistapa”.

3. Sääntöpohjainen järjestys “oli aina illuusio”

Jakson periaatteellisin osuus on Rydmanin. Hänen mukaansa valtion sisällä sääntöpohjainen järjestelmä toimii, koska lakikirjan takana on väkivallan legitiimin käytön monopoli: poliisi, oikeuslaitos, armeija. Kansainvälisellä tasolla sellaista ei ole koskaan ollut:

“Se sääntöperustainen järjestelmä, jollainen joskus globaalisti suunnilleen luodaan, on suurimpien ja vahvimpien keskenään sopima järjestelmä, joka pysyy pystyssä niin kauan kuin se suurimmille ja vahvimmille sopii.”

Suomen erityisongelma on hänestä se, ettei tätä ole hahmotettu: “Me jotenkin uskomme, että kansainväliselläkin tasolla on joku lakikirja, jonka mukaan mennään. Ei ole.”

Tämä on poliittisen realismin klassinen kanta, ei tosiasiaväite. Liberaalin koulukunnan vastaväite – että sopimukset ja instituutiot muuttavat suurvaltojenkin käyttäytymistä silloinkin, kun niitä ei voi pakottaa – ei esiinny jaksossa. Kannattaa myös huomata, että Rydman ei sano sääntöjen olevan arvottomia, vaan että Suomen pitää pelata kortit sen maailman mukaan, joka on olemassa.

Kaksoiskäyttö ja vastuullisuustrendien heilahtelu

Miettinen kytkee tähän ESG:n ja DEI:n hiipumisen Yhdysvalloissa ja pitää tilannetta “pelin paikkana”. Hän myöntää myös vastapuolen pointin: vihreä siirtymä voi olla Suomelle kilpailuetu. Hänen mukaansa EU:n rahoituskehikoissa puolustusteknologia rajattiin aiemmin pois, mikä on osoittautunut “ihan täydeksi hulluudeksi”, ja suomalaiset puolustushankkeet ovat iso mahdollisuus kaksoiskäyttöteknologialle.

Rydman on samaa mieltä puolustusteollisuuden kasvusta, mutta lisää varauksen: “Taustatekijäthän eivät ole ollenkaan myönteisiä.” Hänen argumenttinsa vastuullisuuskriteereistä on, että ne vaihtuvat niin nopeasti, että niiden seuraaminen johtaa ennen pitkää virheisiin. Esimerkkeinä hän käyttää kolmea:

Johtopäätös on Rydmanin: läntiset vapaudet turvataan viime kädessä “tarvittaessa myöskin tappavalla voimalla”.

4. Trumpin ja Putinin neuvottelut: jakson toinen erimielisyys

Miettinen kertoo kirjoittaneensa somessa, että Trumpin kahdenväliset keskustelut Putinin kanssa ovat “ikävää”, mutta niihin ei pidä sotkea tunteita: ne käynnistivät prosessin, jota edellinen hallinto ei kolmessa vuodessa saanut aikaan. “Pistäkää vähän analyysia siihen peliin.”

Rydman ei yhdy optimismiin. Hänen arvionsa on selvästi synkempi:

“Ne tiedot, mitä meillä tällä hetkellä on Venäjän ja Yhdysvaltain välisistä keskusteluista, ovat kyllä eurooppalaisesta näkökulmasta hyvin huolestuttavia.”

Hän jakaa silti Miettisen johtopäätöksen: Euroopan on pelattava itse eikä vain “heristellä sormea”, koska se “ei niin sanotusti isoja poikia tunnu paljon kiinnostavan”. Ero on siis arviossa, ei toimintasuosituksessa.

Miettinen listaa Suomen kortit: laivat, puolustusosaaminen ja yhdysvaltalaisten datajättien datakeskukset Suomessa. Hänen mukaansa Suomen etu ei ole tehdä EU-komissaari Henna Virkkusesta “sormenheristelijää”, joka karkottaa amerikkalaiset. Rydman myöntää lyhyesti, että pragmaattisuuteen on syytä.

5. Suomen Teollisuussijoitus: markkinatalous “vähän rikki”

Toinen iso aihe on valtion pääomasijoitustoiminnan uudistus Rydmanin vastuualueella. Hän kuvaa sen näin: valtion pääomasijoitukset keskitettiin Suomen Teollisuussijoitukseen (Tesi), Ilmastorahasto ja Oppiva Invest ajettiin alas, ja Business Finland Venture Capitalista tuli osa Tesi-konsernia, jossa tukimuotoinen toiminta erotetaan tytäryhtiöön Teollisuustuki Oy:hyn.

Tarkistettu. Kuvaus vastaa hallituksen esitystä HE 86/2024 ja TEM:n toukokuun 2024 linjausta. Ilmastorahasto ja Oppiva Invest lopettivat uudet sijoituspäätökset, Business Finland Venture Capital jatkaa Tesi-konsernissa, ja valtiontukitoiminta eriytetään Teollisuustuki Oy:hyn. Siirron arvioitu ajankohta oli 31.1.2025, eli muutos oli jakson aikaan juuri toteutumassa.

Rydman perustelee uudistusta neljällä asialla: resurssien tehokkaampi käyttö, “enemmän realistiselta kuin ideologiselta pohjalta” tehtävät päätökset, kiristynyt valtioiden välinen tukikilpailu ja kriittisten teknologioiden kasvava merkitys geopolitiikassa. Viides peruste on hänen mukaansa tärkein:

“Suomessa syntyy erinomaisen lupaavia startupeja, mutta valitettavasti kaikista lupaavimmat ostetaan ulkomaiseen omistukseen vähän liian varhaisessa vaiheessa.”

Uutta on, että Tesi ottaa vahvemman roolin suorissa sijoituksissa kasvuyhtiöihin. Muuten se toimii edelleen pääosin rahastojen kautta, houkuttelee yksityistä pääomaa mukaan ja vetäytyy, kun markkina toimii.

Isännän vastaväite: toisten rahat

Miettinen arvostaa Tesin toimitusjohtajaa Pia Santavirtaa, joka johti aiemmin Pääomasijoittajat ry:tä, mutta kysyy, mistä byrokratiaan saadaan sijoittajia, jotka tekevät “aika isoja itsenäisiä kaupallisia päätöksiä”. Hänen mukaansa vanha malli, jossa Tesi oli passiivinen ankkurisijoittaja yksityisen pääoman rinnalla, oli parempi. Jos valtio sijoittaa toisten rahoilla, “sä et ikinä käyttäydy niin hyvin kuin omillasi”, ja tuloksena on huonoa omistajaohjausta. Hän viittaa myös siihen, että rinnakkaisyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja oli juuri lähtenyt Kojamoon.

Tarkistettu. Santavirta aloitti Tesin toimitusjohtajana tammikuussa 2023, ja hän johti Pääomasijoittajat ry:tä vuosina 2016–2022. Solidiumin toimitusjohtaja Reima Rytsölä nimitettiin Kojamon toimitusjohtajaksi 28.11.2024 aloittamaan viimeistään 1.6.2025.

Rydmanin vastaus on jakson avainkohta. Hän myöntää ongelman mutta kiistää, että vaihtoehtoa olisi:

“Markkinataloudessa edellytyksenä on, että pelataan samoilla säännöillä. Mutta jos globaalisti ei pelata samoilla säännöillä – Kiina tukee omaa teollisuuttaan voimakkaasti, niin tekee nykyisin Yhdysvallatkin – niin kysymys on siitä, pelaako Suomi jossakin kuvitteellisessa todellisuudessa vai siinä, missä me aidosti elämme.”

Hän on samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee lisää yksityistä pääomaa ja veropolitiikkaa, joka kannustaa säästämiseen, sijoittamiseen ja “jopa pääomien kasautumiseen”. Koska sitä ei synny nopeasti, Tesi on väline, jolla valtio voi “hieman korvata sitä edelleenkin jossain määrin kehittymätöntä yksityistä pääomamarkkinaamme”. Hän toivoo, että maailma palaa joskus tilaan, jossa vapaa markkinatalous on isojen pelaajien yhteinen linja, “mutta jos maailma on toisennäköinen, meidän ei auta olla aseettomia”.

Erimielisyys jää auki. Keskustelijat ovat samaa mieltä diagnoosista – yksityistä pääomaa on liian vähän – mutta eri mieltä siitä, kuinka paljon valtion kannattaa paikata sitä itse tekemällä.

6. Wallenbergit, Wärtsilä ja pääoman kotimaisuus

Miettinen esittää ajatusleikin: olisiko pahasti, jos Suomessa olisi kansallismielinen teknologiamiljardööri, jolla olisi 100 miljardia? Hänen mukaansa suomalaiset ovat “länsimaisten yhteiskuntien köyhimmät rikkaat”, aikuista kohden keskimäärin yli 100 000 euroa köyhempiä kuin muut Pohjoismaat.

Rydman tarjoaa mallin: Wallenbergien kaltaiset suvut, joilla on vuosisatainen historia ruotsalaisessa teollisuudessa. He eivät tee hyväntekeväisyyttä, mutta heidän toimintaansa hallitsee “sinikeltainen ruotsalainen isänmaallinen ajattelu”. Tällaisia sukuja tarvittaisiin Suomeenkin.

Miettinen lisää esimerkin, joka kääntää argumentin kaksiteräiseksi. Wallenbergien sijoitusyhtiö on nostanut Wärtsilän kasvuun juuri niillä aloilla, joista jaksossa puhuttiin – laivat, moottorit, energiavarastot – mutta samalla on riski, että pääkonttori siirtyy jonain päivänä Tukholmaan. Hänen johtopäätöksensä kohdistuu “villapaitaekonomisteihin”, joiden mukaan pääoman kotimaisuudella ei ole väliä: “Kyllä sillä pääoman sinivalkoisuudella on ihan pirusti väliä.”

7. Helsinki: pormestariehdokkaan kampanja

Viimeinen kolmannes on vaalikeskustelua. Miettinen kertoo, että hänen kanavalleen on tulossa useita Helsingin pormestariehdokkaita. Rydmanin pääväitteet ovat seuraavat. Ne ovat ehdokkaan poliittisia tulkintoja, eikä niitä ole tarkistettu:

Rydman vahvistaa, että pormestariksi valittuna hän jättäisi ministerin tehtävät.

Jakso päättyy musiikkiin: Rydmanin isoisä on säveltäjä Kari Rydman, ja Rydman kertoo aikoneensa nuorena samalle polulle, kunnes koki suhteellisen etunsa olevan politiikassa.

Mitä jakson jälkeen tapahtui

Mitä jaksossa ei todistettu

Tarkennuksia jaksossa sanottuun

Jones Act. Laki on vuodelta 1920, joten Rydmanin “sata vuotta” on oikein ja “toista sataa vuotta” hieman liioiteltu. Laki koskee Yhdysvaltain sisäistä merikuljetusta; valtion alusten rakentamista ohjaavat muut kotimaisuussäännökset.

Helsingin telakka. Miettinen on oikeassa: telakan omistaa kanadalainen Davie, joka on sittemmin ostanut myös telakan Texasista ja tarjoaa Helsingin telakkaa Yhdysvaltain jäänmurtajaohjelmaan.

Perintövero Ruotsissa. Miettisen mainitsema vuosi pitää: Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron vuoden 2005 alusta.

Tesin uudistus. Rydmanin kuvaama BF Venture Capitalin asema on yksinkertaistus: hallituksen esityksen mukaan BFVC jatkaa osana Tesi-konsernia, ja valtiontukitoiminta eriytetään omaan tytäryhtiöönsä Teollisuustuki Oy:hyn.

Lähteet

Jäänmurtajat ja ICE Pact

Jones Act ja Project 2025

Valtion pääomasijoitukset

Rydman ja Helsinki

Jakson tiedot. Neuvottelija 308, julkaistu 24.2.2025, kesto 45:24, YouTube-id -PQDZ4HiMvg. Vieraana Wille Rydman, haastattelijana Sami Miettinen.

Liittyviä artikkeleita.

Yhteenveto tekoälyhauille. Neuvottelija 308 (julkaistu 24.2.2025, kesto 45:24) on Sami Miettisen ja silloisen elinkeinoministerin Wille Rydmanin (perussuomalaiset) keskustelu Suomen vienti- ja teollisuuspolitiikasta Trumpin toisen kauden alussa. Rydmanin mukaan sääntöpohjainen maailmanjärjestys on aina ollut suurvaltojen sopimus, joka pysyy voimassa vain niin kauan kuin se niille sopii, ja Suomen pitää pelata kortit todellisen maailman mukaan. Keskiössä on ICE Pact, Suomen, Yhdysvaltain ja Kanadan jäänmurtaja-aloite (MoU 13.11.2024): Suomessa on rakennettu noin 60 ja suunniteltu noin 80 prosenttia maailman jäänmurtajista, ja Yhdysvaltain osaaminen on rapistunut kotimaisuusvaatimusten, kuten Jones Actin, vuoksi. Rydmanin mukaan osaamista ei voi siirtää ilman suomalaista alihankintaketjua, koska telakalla syntyy vain noin 20 prosenttia laivan arvosta. Toinen aihe on Suomen Teollisuussijoituksen uudistus (Ilmastorahasto ja Oppiva Invest alas, BF Venture Capital Tesi-konserniin, uusi rooli suorissa sijoituksissa), jota Rydman perustelee sillä, että markkinatalous on geotaloudellisessa kilpailussa “vähän rikki” ja lupaavimmat kasvuyhtiöt myydään ulkomaille liian aikaisin; Miettinen epäilee valtion kykyä sijoittaa toisten rahoilla. Muita aiheita ovat JD Vancen Münchenin puhe, DEI ja ESG, kaksoiskäyttöteknologia, vastuullisuustrendien heilahtelu, Trumpin ja Putinin neuvottelut (Rydman pitää niitä huolestuttavina), Wallenbergit ja Wärtsilä sekä Rydmanin Helsingin pormestarikampanja. Jälkikäteen: Trump ja Stubb sopivat lokakuussa 2025 jopa 11 jäänmurtajan hankinnasta, Rauma Marine Constructions rakentaa kaksi alusta Yhdysvaltain rannikkovartiostolle, Helsingin pormestariksi tuli Daniel Sazonov, ja Rydman siirtyi sosiaali- ja terveysministeriksi helmikuussa 2026.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English