Neuvottelija.AI

EP215 · Talous · 2023-10-11

Uusiutuvan energian toinen aalto | Jussi Lilja, Toni Perätalo | Neuvottelija 215

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

HUOM: jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Korkian kanssa, ja molemmat vieraat ovat yhtiön palveluksessa. Jussi Lilja ja Toni Perätalo Sami Miettisen vieraana lokakuussa 2023. Tämä artikkeli erottaa jakson rakenteelliset havainnot rahastomarkkinoinnista ja merkitsee kumman kumpi on. Kestävimmät kohdat ovat muna-kana-argumentti sähkön hinnasta ja investoinneista, se että hankkeen pysyvä arvo on verkkoliitynnässä eikä tontissa, agri-PV eli aurinkopaneelit viljelysmaan yllä, ja vastaus YLE:n kysymykseen siitä onko tuulivoiman kulta-aika ohi. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty.

Sami Miettinen

Uusiutuvan energian toinen aalto | Jussi Lilja, Toni Perätalo | Neuvottelija 215

Tiivistelmä: HUOM: jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Korkian kanssa, ja molemmat vieraat ovat yhtiön palveluksessa. Jussi Lilja ja Toni Perätalo Sami Miettisen vieraana lokakuussa 2023. Tämä artikkeli erottaa jakson rakenteelliset havainnot rahastomarkkinoinnista ja merkitsee kumman kumpi on. Kestävimmät kohdat ovat muna-kana-argumentti sähkön hinnasta ja investoinneista, se että hankkeen pysyvä arvo on verkkoliitynnässä eikä tontissa, agri-PV eli aurinkopaneelit viljelysmaan yllä, ja vastaus YLE:n kysymykseen siitä onko tuulivoiman kulta-aika ohi. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty.

Kaupallinen yhteistyö — lue tämä ensin

Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Korkian kanssa. Julkaisija ilmoittaa sen itse YouTube-kuvauksessa, ja se on tämän artikkelin tärkein yksittäinen tieto.

Mitä se käytännössä tarkoittaa:

Kaksi muuta varausta:

Nauhoitus on 11.10.2023.

1. Jakson paras argumentti: muna vai kana

Jakso alkaa kriittisestä kysymyksestä, ja se on ansiokasta, koska kysymys on aito. Sami nostaa esiin YLE:n artikkelin, jonka mukaan tuulivoimarakentamisen kulta-aika on ohi: suurin kysyntä on tyydytetty ja uudet investoinnit ovat jäissä.

Vieraiden vastaus on rakenteellinen eikä puolusteleva, ja se on artikkelin kannalta jakson arvokkain kohta:

Matalat hinnat ovat se mekanismi, jolla matalat hinnat korjaantuvat.

Perustelu menee näin. Uusiutuvan tuotannon lisääminen painaa sähkön hintaa alas. Halpa sähkö houkuttelee sähköintensiivistä teollisuutta — datakeskuksia, vetylaitoksia, sähköistettyä terästuotantoa. Uusi teollisuus nostaa kysyntää, kysyntä nostaa hintaa, ja tuotantoinvestoinnit kannattavat taas.

Suunta on olennainen ja se menee vastoin tavallista puhetapaa: ensin tulee halpa sähkö, sitten investoinnit. Ei toisin päin. Se tarkoittaa, että hetkellinen ylikapasiteetti ei ole merkki virhearviosta vaan välivaihe — jos ja vain jos teollisuus tosiaan tulee.

Tämä on ehdollinen väite, ja ehto kannattaa pitää näkyvissä. Jos sähköintensiivinen teollisuus ei sijoitu Suomeen, halpa sähkö jää halvaksi sähköksi eikä korjausmekanismia tule. Jakso ei käsittele tätä skenaariota, ja kaupallisen yhteistyön luonne huomioiden se on odotettavaa. Lukijan kannattaa pitää se mielessä.

Sivuhuomio, joka kestää irrotuksen: Suomen sähköverkko on vahva ja yksinkertainen — sama systeemihinta kaikkialla. Se on kilpailuetu, jota ei yleensä mainita, ja samalla se tarkoittaa, ettei Suomessa pääse hyötymään pullonkaula-arbitraasista samalla tavalla kuin esimerkiksi Saksassa.

2. Aurinko voitti, ja se näkyy luvuissa

Jakson selkeimmät numerot koskevat teknologioiden suhteellista kehitystä. Nämä ovat vieraiden esittämiä lukuja, eikä niitä ole tässä artikkelissa erikseen todennettu:

Aurinko on siis yleisvoittaja. Suomi on kuitenkin suhteellisesti vahva maatuulessa, koska luonnonolosuhteet ovat siihen hyvät. Molemmat ovat jaksossa kypsiä teknologioita — kehitystä tapahtuu, mutta läpimurtoa ei odoteta.

Akuista sanotaan jaksossa yksi asia, joka on hyödyllistä tietää: teollisessa mittakaavassa käytännössä kaikki on toistaiseksi litiumia. Kemiassa tapahtuu pieniä muutoksia, mutta vaihtoehtoiset kemiat eivät ole vielä syrjäyttäneet litiumia isoissa laitoksissa. Tämä on siteerattu vieraiden omilta asiantuntijoilta.

Ja yksi havainto, joka on tärkeämpi kuin miltä kuulostaa: joillakin markkinoilla akku ei ole lisäominaisuus vaan edellytys. Ilman varastointia hanketta ei saa liitettyä verkkoon järkevin ehdoin. Se siirtää akun investointilaskelmassa kuluerästä pääsylipuksi.

3. Sähkön hinta: piikit poissa, taso ylempänä

Jakson hintakuva on kolmiosainen ja se on syytä lukea kokonaan, koska osat menevät eri suuntiin:

  1. Vuoden 2022 hintapiikit ovat poissa.
  2. Yleistaso on jäänyt selvästi kriisiä edeltävää korkeammalle.
  3. Sen yhdistelmä on investoijalle hyvä: ennustettavuus on parempi ja taso riittävä.

Tästä seuraa jakson yllättävin tekninen huomio, ja se menee vastoin intuitiota: lyhyen pään hinnan ennustaminen on vaikeampaa kuin pitkän pään.

Syy on looginen, kun sen kuulee. Lyhyellä aikavälillä hintaa liikuttavat sää, käyttökatkot ja poliittiset shokit — kaikki kohinaa. Pitkällä aikavälillä hinta seuraa tuotantorakennetta, kysynnän kasvua ja teknologian kustannuskäyrää, jotka muuttuvat hitaasti. Alalla tehdäänkin 30–40 vuoden hintaennusteita, ja sekä hankekehittäjät että sijoittajat käyttävät pitkälti samaa dataa — erimielisyydet syntyvät muualla.

Johdannaisista jaksossa mainitaan vuoden 2022 vakuuskriisi: kun hinta nousi voimakkaasti, suojauspositioiden vakuusvaatimukset kasvoivat niin suuriksi, että ne kaatoivat terveitä yhtiöitä likviditeettiongelmaan. Tämä on sama ilmiö, jonka Timo Löyttyniemi käsitteli jaksossa 211 viiden systeemikriisin aihion ensimmäisenä. Suojaus itsessään voi olla riski, jos vakuusmekanismi on epäsymmetrinen.

4. Voimalaitos on kiinteistö, mutta eri kiinteistö

Tämä on jakson omaperäisin osuus, ja se syntyy siitä, että toinen vieraista tulee kiinteistöpuolelta. Vertailu on hyödyllinen molempiin suuntiin.

Yhtäläisyys: molemmissa ostetaan lupa rakentaa jotain tiettyyn paikkaan, ja arvo syntyy kehitysvaiheessa. Voimalaitosta voi hyvin ajatella omana kiinteistösegmenttinään.

Ero, joka muuttaa kaiken: voimalaitoksella on selkeä elinkaari, karkeasti 40 vuotta, ja sen jälkeen se puretaan. Kiinteistöllä ei ole.

Tästä seuraa kolme asiaa, jotka ovat tämän jakson parasta antia:

1. Tonttia ei kannata omistaa. Kun laitoksen elinkaari on tiedossa ja se päättyy, ei ole syytä sitoa pääomaa maahan, jonka kanssa ei ole mitään tekemistä laitoksen jälkeen. Perätalo kuvaa tätä mindsetin muutokseksi, joka hänen on itse pitänyt tehdä kiinteistötaustasta tullessaan — kiinteistöpuolella maa on koko pointti.

2. Purku ja kierrätys ovat mallissa mukana etukäteen. Kustannus varataan laskelmassa, ja merkittävä osa materiaalista on kierrätettävissä niin, että siitä saa rahaa takaisin. Vieraat myöntävät suoraan avoimen kohdan: regulaatiota 40 vuoden päästä joutuu veikkaamaan.

3. Se, mikä ei katoa, on verkkoliityntä. Tämä on jakson terävin yksittäinen lause ja se esitetään kiinteistöalan omalla kielellä: location, location, location — mutta sijainti tarkoittaa tässä yhteyttä kantaverkkoon. Laitos puretaan, maa palautuu, mutta oikeus syöttää sähköä siihen pisteeseen säilyy.

Käytännön seuraus tästä on hybridihankkeiden logiikka, jota jaksossa kuvataan hyvin: tuulivoima vaatii joka tapauksessa paljon pinta-alaa ympärilleen, joten aurinkopaneelit voi asentaa saman alueen sisään. Tuotantoprofiilit täydentävät toisiaan — kun paistaa, ei välttämättä tuule — ja kallein yksittäinen komponentti, verkkoliityntä, jaetaan.

5. Agri-PV: kerrostalo pellon päällä

Jakson konkreettisin uusi asia, ja se on helppo ymmärtää väärin, joten kannattaa lukea tarkasti.

Agri-PV (agri-photovoltaic) tarkoittaa aurinkopaneeleita, jotka nostetaan korkealle viljelysmaan yläpuolelle niin, että viljely jatkuu normaalisti alla. Se ei siis ole pellon ottamista pois viljelystä.

Hyödyt, jotka jaksossa nimetään:

Yksi asia kannattaa pitää mielessä lukijana, koska jakso ei siihen mene: agri-PV:n kannattavuus riippuu ratkaisevasti ilmastosta ja viljelykasvista. Espanjassa varjostus on hyöty; pohjoisessa se on kustannus, koska valo on jo niukka resurssi. Jakson esimerkit ovat eteläisiä, ja se on johdonmukaista.

6. Sähköistäminen, vety ja se, mitä Liebreich oikeasti sanoo

Perussääntö, jonka jakso esittää ja joka on hyvä: kaikki, minkä voi sähköistää, kannattaa sähköistää. Kuluttajapuolen esimerkit — aurinkotiilet, kotiakut, kaksisuuntaiset sähköautot, joissa akku sekä ottaa että antaa virtaa — ovat näkyviä, mutta jakson kanta on, että oikea murros on teollisuuden puolella.

Sähköautojen roolia säätövoimana arvioidaan jaksossa maltillisesti ja se on kiitettävää: ne tuovat jonkin verran säätöä ajan kanssa, mutta eivät merkittävästi, koska puhutaan aivan eri kokoluokan yksiköistä kuin voimalaitoksissa. Säätövoima on Pohjoismaissa edelleen vesivoiman ja ydinvoiman varassa, ja se on maakohtaista.

Vety. Tässä on kohta, jossa kannattaa olla tarkkana, koska jakso viittaa Michael Liebreichiin mutta jättää sanomatta, mitä Liebreich varsinaisesti väittää.

Jakson oma kanta on maltillinen ja oikeansuuntainen: vedyn potentiaali on iso mutta se on tulevaisuudessa, 2030-luvulla, ja jo nyt vetyä käytetään teollisuudessa paljon — se vain tuotetaan fossiilisesti. Vihreän vedyn ensimmäinen tehtävä on siis korvata olemassa olevaa harmaata vetyä, ei keksiä uusia käyttökohteita.

Liebreichin tunnetuin panos aiheeseen on nimenomaan vastakkainen sille, että vety olisi yleistyökalu. Hänen “vetytikapuunsa” (hydrogen ladder) järjestää käyttökohteet sen mukaan, kuinka vahva vedyn tapaus niissä on: teollisuuden raaka-ainekäyttö, lannoitteet ja terästuotanto ovat ylimmillä puolilla, kun taas kotilämmitys ja henkilöautot ovat alimpina, koska niihin suora sähköistys on ylivoimaisesti tehokkaampaa. Vety on siis kapean käyttöalueen ratkaisu, ei sveitsiläinen linkkuveitsi. Se sopii jakson omaan kantaan paremmin kuin siinä käytetty kielikuva.

SSAB ja Raahe. Tämä on jakson konkreettisin yksittäinen tapaus ja se toistuu kanavalla: Raahen yksikön muuttaminen vihreän vedyn suurkäyttäjäksi olisi noin 7 prosenttia Suomen päästöistä — sama luku, jonka Pekka Haavisto esitti kaksi jaksoa aiemmin. Vieraat toivovat päätöksen tulevan Suomeen ja huomauttavat kuivasti, että omistus on joka tapauksessa Ruotsissa.

Kyseessä on sama havainto kuin jakson muna-kana-argumentissa, mutta yhden hankkeen kokoisena: Suomi ei tee tätä päätöstä itse. Se on halvan sähkön tarjoaja, ei ostaja.

7. Tuet, protektionismi ja se mitä Eurooppa menetti

Jaksossa esitetään väite, joka on tärkeä ja jonka pitäisi olla tarkistettavissa: uusiutuvan energian hankkeet ovat nykyään kaupallista toimintaa, eikä markkinalla ole enää juuri tukia.

Väite koskee hanketuotantoa, ei koko arvoketjua, ja jakso tekee eron itse:

Tämä on rehellisempi kuva kuin pelkkä “ei tukia”, ja se kannattaa lukea niin päin: tuki on siirtynyt tuotannon tuesta teollisuuspolitiikkaan, ja se näkyy komponenttien hinnassa eikä hankkeen tuloslaskelmassa.

Yksi asia jää jaksossa käsittelemättä ja se on syytä sanoa: Yhdysvaltain Inflation Reduction Act ja EU:n vastatoimet ovat mittaluokaltaan merkittäviä uusiutuvan energian tukia, vaikka ne kohdistuvatkin eri kohtaan ketjua. “Ei tukia” on siis tarkka väite hankekehityksen tuotosta ja epätarkka väite toimialasta.

8. Rahasto-osuus — merkitty erikseen

Nämä ovat jakson kaupalliset kohdat. Ne on tässä tiivistetty siksi, että ne selittävät jakson rakenteen, ei siksi, että niitä suositeltaisiin.

Kaksi rakenteellista kohtaa tästä osuudesta kestää yleistämisen, ja ne ovat syy lukea se:

SFDR: artikla 8 vai artikla 9. EU:n kestävän rahoituksen asetuksessa artikla 8 on “light green” ja artikla 9 “dark green”. Vieraiden valinta on 8, ja perustelu on käytännöllinen: artikla 9:n raportointivastuu ja sitoumukset rajaavat hankkeita pois turhaan, jolloin hyviä mahdollisuuksia jää käyttämättä. He huomauttavat myös, ettei numerointia alun perin tarkoitettu paremmuusjärjestykseksi, vaikka se on markkinalla sellaiseksi muuttunut.

Tämä on ilmeisen itseään hyödyttävä argumentti — 8 on kevyempi velvoite kuin 9 — ja se on silti asiallisesti oikea havainto luokittelun kannustinvaikutuksesta. Molemmat voivat olla totta yhtä aikaa, ja lukijan kannattaa pitää molemmat mielessä.

Suljettu rakenne vastaan avoin rahasto. Jaksossa viitataan huoleen erikoissijoitusrahastojen lunastusaallosta — ajankohtainen aihe Suomessa syksyllä 2023 kiinteistörahastojen osalta. Argumentti on tässä rakenteellinen ja pätevä: suljettu 5+2 vuoden rahasto ei voi joutua pakkomyyntiin lunastusten takia, koska merkinnät ja lunastukset eivät ole jatkuvasti auki. Hinta tästä on likviditeetin puute sijoittajalle, ja vieraat sanovat sen suoraan: suhtautuminen kannattaa olla vähintään viiden vuoden sijoitus.

Hajautus. Jakson kanta on, että uusiutuvan energian hankkeisiin sijoittaminen toimii parhaiten kymmeniin hankkeisiin hajautettuna, koska jokaisessa maassa on omat haasteensa ja yksittäisen hankkeen lupariski on binäärinen. Se on sama logiikka kuin Bessenbinderin havainto osakkeista edellisessä jaksossa, eri toimialalla.

9. Riskit — ja se, mitä jaksossa ei kysytä

Kysyttäessä riskeistä vieraat nimeävät yhden: kysynnän rakentumisen. Uusia energiateknologioita ei ole näköpiirissä, joten teknologiariski on rajallinen — universumi on heidän sanoin aika reaalinen. Mutta se, tuleeko kysyntä riittävän nopeasti, on avoin.

Heidän oma vastauksensa on kaksiosainen ja se on vahvempi kuin pelkkä kasvutrendi: kysyntä ei ole vain uutta kulutusta, vaan taustalla kulkee jatkuva korvaaminen — fossiilinen kapasiteetti poistuu ja on korvattava. Siirtokapasiteetin kasvua he pitävät väistämättömänä, koska se ei ole kenenkään intressiä vastaan.

Paikallinen vastustus on jaksossa se kohta, jossa vieraiden kokemus poikkeaa yleisestä mielikuvasta: vastustusta on heidän mukaansa vähemmän kuin luullaan, ja maanomistajat ovat kiinnostuneita — erityisesti turve- ja jättömaiden osalta, joille aurinkohanke sopii hyvin ja jopa peltokonversiona. Kunta saa verotuloja. He myöntävät kuitenkin rehellisesti, että oma takapiha on eri asia, ja sanovat ymmärtävänsä myös sen puolen.

Ja se, mikä jaksossa jää kysymättä: korkotason vaikutus. Uusiutuvan energian hanke on pääomaintensiivinen, pitkäkestoinen ja etupainotteinen — eli täsmälleen se omaisuusluokka, jonka arvostukseen korkotaso vaikuttaa eniten. Jaksossa mainitaan rahoituskustannusten nousu ohimennen loppupään yhtälön yhteydessä, mutta sitä ei käsitellä riskinä. Syyskuun 2023 korkotasossa se olisi ollut ilmeinen kysymys, ja sen puuttuminen on kaupallisen yhteistyön luonteva seuraus.

Sen kysyminen jää lukijalle, ja se on se kohta, jossa tämä artikkeli eroaa jaksosta.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English