EP202 · Talous · 2023-07-11

Hallitus pahentaa asuntokriisiä | Petri Roininen | Neuvottelija 202

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Petri Roininen, Investors Housen toimitusjohtaja ja kanavan ensimmäinen vieras, Sami Miettisen vieraana heinäkuussa 2023. Jakson väite on tarkkarajainen: hallitus purkaa asumisen tukia mutta ei laske asumisen veroja, ja korkoshokin päälle se vahvistaa alaspäin menevää uraa. Artikkeli erittelee tukien ja verojen epäsymmetrian, taloyhtiölainojen lyhennysvapaiden ansan, kuntien vertikaalikartellin kaavoituksessa sekä Roinisen kaksi alas, kaksi ylös -teesin. Vieras on asuntopolitiikan osapuoli kahdella tavalla — pörssiyhtiön toimitusjohtajana ja keskustan politiikassa — ja se on merkitty.

Sami Miettinen

Hallitus pahentaa asuntokriisiä | Petri Roininen | Neuvottelija 202

Tiivistelmä: Petri Roininen, Investors Housen toimitusjohtaja ja kanavan ensimmäinen vieras, Sami Miettisen vieraana heinäkuussa 2023. Jakson väite on tarkkarajainen: hallitus purkaa asumisen tukia mutta ei laske asumisen veroja, ja korkoshokin päälle se vahvistaa alaspäin menevää uraa. Artikkeli erittelee tukien ja verojen epäsymmetrian, taloyhtiölainojen lyhennysvapaiden ansan, kuntien vertikaalikartellin kaavoituksessa sekä Roinisen kaksi alas, kaksi ylös -teesin. Vieras on asuntopolitiikan osapuoli kahdella tavalla — pörssiyhtiön toimitusjohtajana ja keskustan politiikassa — ja se on merkitty.

Lukuohje, sidonnaisuudet ja lähdevaraus

Nauhoitus on 11.7.2023, noin kolme viikkoa Petteri Orpon hallituksen nimittämisen jälkeen ja keskellä sitä korkosyklin kohtaa, jossa asuntokauppa oli jo pysähtynyt mutta rakennusalan konkurssit eivät vielä näkyneet tilastoissa. Kolme asiaa on syytä lukea ennen sisältöä.

• Vieras on asianosainen kahdesti. Petri Roininen on Investors Housen toimitusjohtaja — listattu kiinteistösijoitusyhtiö — ja hän oli juuri liittynyt keskustaan oman eduskuntavaaliyrityksensä jälkeen. Hänen arvionsa asuntopolitiikasta ovat siis sekä toimialan että puolueen näkökulmasta esitettyjä. Tämä artikkeli referoi ne hänen kantoinaan eikä esitä niitä omina päätelminään.
• Isäntä on itsekin osapuoli. Sami Miettinen kertoo jaksossa oman asuntolainansa kuukausierän nousseen tuhannesta eurosta 1 800 euroon. Se on jakson konkreettisin luku ja se on hänen omansa.
• Lähde. Artikkeli perustuu jakson MacWhisper-litteraatiin (suomenkielinen, välimerkitetty, 326 repliikkiä). Erisnimet on korjattu erikseen. Litteraatissa on yksi noin 28 sekunnin aukko kohdassa 18:14–18:42; aukon molemmin puolin lause päättyy ja alkaa siististi, joten mitään ei ole katkennut kesken, mutta sen sisältöä ei tiedetä.

1. Väite, joka kantaa koko jakson: tuet alas, verot ei

Roinisen lähtökohta ei ole se, että tukien purkaminen olisi väärin. Päinvastoin: asumisessa on hänen mukaansa kolme päällekkäistä tukikerrosta — tuotantotuet, omistustuet ja vuokratuet — ja niiden purkaminen on “ihan mielekästä”.

Kritiikki kohdistuu epäsymmetriaan:

Uuden talon hinnasta noin 46 prosenttia on eri muotoista veroa. Jos tukia puretaan mutta veroja ei lasketa, hyrrä pyörii edelleen samaan suuntaan — vain kotitalouden osuus kasvaa.

Ja hallitusohjelmassa liikutaan hänen mukaansa toiseen suuntaan: maapohjan eli tontin kiinteistöverotusta kiristetään, mikä näkyy sekä vuokra- että omistusasumisen kustannuksissa. Miettinen tiivistää saman yhdellä lauseella, ja se on jakson terävin muotoilu:

Hallitus vähentää tulonsiirtoja ideologisesti oikein — ja jättää verokuorman pienentämättä ideologisesti väärin.

Roininen odotti isompia rakenteellisia siirtoja sekä asumisessa että yritysverotuksessa (yritystukien ja yhteisöveron yhtäaikainen lasku) eikä nähnyt niitä ohjelmassa.

Julkinen velka. Roinisen ennuste hallituskaudelle on 30–40 miljardia euroa lisää julkista velkaa — hänen mukaansa suunnilleen saman verran kuin edellisellä hallituksella, jota tästä arvosteltiin. Miettinen huomauttaa rahan inflatoituneen; Roininen kuittaa sen lyhyesti: euro on euro. Tämä on ennuste eikä havainto, ja se kannattaa lukea sellaisena.

2. Neljä miljardia pörssisalkusta — mihin?

Valtion pörssiomistusten keventäminen saa Roiniselta suoran hyväksynnän: valtio ei ole paras mahdollinen omistaja eikä omistaminen ole välttämätöntä. Kritiikki koskee käyttökohdetta.

Noin neljä miljardia ohjataan raideinvestointeihin, joista iso osa olisi hänen mukaansa tehty joka tapauksessa — väylänpito on pitkäjänteistä ja siihen investoidaan joka hallituskaudella. Vaihtoehtoina hän nimeää velan lyhentämisen, veronalennukset ja kasvuyritysten rahoittamiseen tarkoitetun rahastomallin.

Miettinen myöntää tässä kohtaa oman puolueellisuutensa suoraan — talousoikeistolaisesta huolimatta minulla on perverssi infrafetissi — ja Roininen vastaa Japani-vertauksella: siellä nopeat junat ovat välttämättömyys, koska väkeä on paljon ja tilaa vähän. Suomessa Helsingistä lähdettäessä “ei ole mitään muuta kuin metsää”.

3. Korkoshokin mekaniikka: yksi kotitalous, yksi luku

Jakson paras opetuskohta on se, jossa henkilökohtainen luku muunnetaan kansantaloudelliseksi.

• Kuukausierä 1 000 € → 1 800 € eli noin 10 000 € vuodessa lisää.
• Saman ostovoiman säilyttäminen edellyttäisi noin 20 000 euron palkankorotusta bruttona — eli suuruusluokkaa 2,6-kertaista verrattuna siihen, mitä työmarkkinoilta tuona kesänä sai.
• Siitä seuraa suoraan, että kuluttaja-asuntomarkkina on seis.

Roininen lisää myös huomion, joka koskee asuntolainan korkojaksoa: yhden kuukauden euribor hajauttaa koronmuutoksen kahteentoista erään vuodessa ja on siksi riskienhallinnallisesti parempi kuin 12 kuukauden — yleisestä mielikuvasta huolimatta. Tämä on vastakkainen neuvo sille, mitä pankkien asiakasrajapinnassa yleensä kuulee, ja se esitetään jaksossa perusteluineen.

Hintojen liike. Roininen kuvaa kiinteistömarkkinan tavan reagoida: shokin jälkeen ensin kauppa pysähtyy, vasta sitten hinnat etsivät tason. Puolitoista vuotta on menty alaspäin, nimellishinnoissa noin 8 prosenttia ja inflaatiokorjattuna selvästi enemmän. Tarkkaa reaalilukua ei tässä artikkelissa esitetä: litteraatti antaa siitä kaksi eri lukua, ja jaksossa itsessään todetaan ero 7:n ja 17:n välillä olevan valtava. Miettisen sivuhuomautus on silti käyttökelpoinen kaikkialla: grafiikassa on aina kerrottava, onko se nimellinen vai reaalinen.

4. Meneekö asumistuki vuokriin — ja luonnollinen koe

Miettinen esittää tässä kohdassa jakson metodisesti kiinnostavimman ajatuksen: koska Helsingin asumistuet siirrettiin ympäryskuntien tasolle, syntyy vertaileva asetelma. Jos hinnat ja vuokrat laskevat Helsingissä enemmän kuin muualla, siitä saadaan taloustieteellistä evidenssiä tuen kapitalisoitumisesta vuokriin.

Roinisen oma vastaus on suora ja se on kysyntäargumentti: markkinaan, johon kaadetaan 2,6 miljardia euroa vuodessa, kohdistuu väistämättä hintavaikutus. Tämä on kiistanalainen kysymys, jossa tutkimustulokset vaihtelevat, ja jaksossa se esitetään kantana — ei kirjallisuuskatsauksena.

Vuokrien nousupaine on jakson kovin yksittäinen ennuste. Omistusasumisessa iskun on ottanut vastaan omistaja-asukas; vuokrapuolella sen on ottanut vuokranantaja, joka ei ole tarjonnan runsauden takia rohjennut nostaa vuokria. Roinisen arvio:

• Vuokranantajalla voi olla 20 prosentin korotustarve päästäkseen omilleen.
• Heka on indikoinut noin 10 prosentin korotuksia seuraavan vuoden alusta.
• Kohtuuhintaisen asumisen järjestö KOVA on kertonut jäsenistön korotustarpeen olevan jopa 20 prosenttia, ja sen kohteista noin 95 prosenttia on velkavivutettuja.
• Kun yleishyödylliset, kaupunkien omistamat toimijat nostavat ensin, muut seuraavat.

Tähän liittyy myös jakson synkin havainto vuokralaisen asemasta: yleishyödyllisen vuokranantajan asiakas ei voi äänestää jaloillaan, koska vaihtoehtoa ei ole.

5. Taloyhtiölainat ja lyhennysvapaiden ansa

Roininen puolustaa taloyhtiölainaa instrumenttina ennen kuin arvostelee sen käyttöä. Ilman taloyhtiölainoja uusia asuntoja ei rakennettaisi: ostajalla ei ole varaa omistaa kahta asuntoa vaihdon yli, eikä rakennusliikkeen tase kanna koko rahoitusta.

Korkovaikutus on hänen mukaansa täsmälleen sama taloyhtiölainassa kuin henkilökohtaisessa asuntolainassa. Ero on toisaalla:

Myrkkyä ovat lyhennysvapaat. Niitä ei pitäisi harrastaa, koska ne luovat illuusion — ja kun lyhennys lopulta alkaa, se on iso.

Miettinen tunnustaa tässä oman virheensä: hän maksoi oman osuutensa taloyhtiölainasta pois vuosi aiemmin ja ajatteli neuvotelleensa paremmin kuin yhtiö, mutta ei itsekään ollut laskenut lyhennysvapaan jälkeistä deltaa kovin tarkkaan. Kun korot ja lyhennykset osuvat samaan syliin, seurauksena on Roinisen mukaan yksilötason pakkomyyntejä, joita ei ole nähty vuosikymmeniin.

Pankkiirin näkökulma — jakson paras yksittäinen dialogi

Miettinen esittää sijoittajan argumentin ja kertoo sen olevan peräisin Aki Pyysingin kirjoituksesta: kun omaisuuserän arvo laskee, sehän on rahoittajan ja ostajan kannalta parempi tilanne kuin kupla. Roinisen vastaus siirtää näkökulman:

Sijoittaja-omistajan näkökulmasta se näyttää juuri tuolta. Mutta pankkiirin housuissa se näyttää toiselta: vakuusasema on heikentynyt, yleinen taloustilanne on heikentynyt, ja se kassavirta, jolla luottoja maksetaan, on mahdollisesti myös heikentynyt.

Tähän liittyy jakson sitaatti, jonka molemmat tuntevat entuudestaan — pankkiiri lainaa sateenvarjon kun paistaa ja pyytää sen takaisin kun sataa — ja Miettisen versio vanhasta luotonannon määritelmästä: pankki myöntää lainaa sille, joka pystyy todistamaan ettei tarvitse sitä.

Ajoitus. Juuri kyseisellä viikolla oli tullut uusia asuntolaina- ja yhtiölainakiristyksiä. Roinisen tuomio on kova ja se kohdistuu myös viranomaisiin — Suomen Pankkiin, Finanssivalvontaan ja koko alaan: toimet olisi pitänyt tehdä kaksi, kolme, neljä, ehkä viisi vuotta sitten, ei nyt. Nyt ne vahvistavat alaspäin menevää uraa.

6. Asuntopolitiikan neljä kulmakiveä

Tämä on jakson rakenteellisin osuus ja se on käyttökelpoinen ilman kannanottoa hallitukseen.

1. Kaavoitus. Pääkaupunkiseudulla on luotu niukkuushyödyke kaavoitetusta asuntotontista — vaikka tilaa on. Siksi tontit ovat kalliita.
2. Verotus. Uuden asuntotuotannon 46 prosentin verosisältö on kohtuuttoman suuri; keinoiksi Roininen nimeää maankäyttömaksut, arvonlisäveron ja varainsiirtoveron.
3. Kilpailu. Ala kärsii kilpailun puutteesta — ja syy on hänen mukaansa se, että toimijoista iso osa on julkisia. Tästä seuraa jakson kiinnostavin käsite (kohta 7).
4. Rahoitus. Taseet sääntelyineen; “tosi taitolaji”.

Vertikaalikartelli

Roinisen muotoilu kunnan roolista asuntotuotannossa on tarkka ja se kannattaa lukea kokonaisuutena:

Kunnalla on maat, oikeus kaavoittaa ne, oikeus luovuttaa tontit, omat rakennuttajayhtiöt, ja lopussa vielä vuokralaiset ja asumistuki. Vertikaalikartelli.

Ja jatko: kun dominoivat toimijat ovat vertikaalisesti integroituneita, se vaikuttaa koko kilpailulliseen asetelmaan. Miettinen kysyy, rikkoiko hyvinvointialueuudistus tätä. Roinisen vastaus on kielteinen ja se on jakson vastaintuitiivisin kohta: uudistus siirsi kiinteistöt kuntia vielä integroituneemmalle toimijalle, eivätkä hyvinvointialueet kilpaile keskenään sen enempää kuin kunnatkaan.

Sana kartelli on tässä analogia eikä kilpailuoikeudellinen väite, ja se on syytä lukea niin.

Kaavoittaja määrää talon kaiken

Jakson toinen rakenteellinen havainto koskee sitä, kuka tosiasiassa suunnittelee suomalaisen talon. Ei rakentaja eikä omistaja, vaan asemakaava: kerrosluku, neliöt, huoneistojakauma, julkisivu, pysäköintipaikat, pyöräpaikat, leikkitilat, kerhohuoneet.

Siitä seuraa Roinisen mukaan vähän tilaa asiakastarpeen kuuntelulle, innovoinnille ja kustannustehokkuudelle. Hänen konkreettinen ehdotuksensa on kaksiosainen ja se on helppo tarkistaa jälkikäteen: vähennetään asemakaavassa määriteltävien asioiden määrää, ja arvioidaan jokaisen asemakaavan yhteydessä, paljonko määritellyn talon rakentaminen maksaisi ja kenen kukkarolle se sopii.

7. Sijoittajat, rahastot ja liikekiinteistöt

• Listattu kiinteistösektori tuli Pohjois-Euroopassa edellisenä vuonna rajusti alas — syinä korkojen nousu ja joukkolainamarkkinan epävarmuus, koska yhtiöt rahoittavat itsensä tyypillisesti joukkolainoilla. Tänä vuonna tilanne on stabiloitunut.
• Kiinteistörahastot ovat Suomessa noin 15 vuotta vanha toimiala. Roinisen huomio on se, ettei sen suhdannekriisin kestokykyä ole koskaan testattu — finanssikriisissä toimialaa ei vielä ollut isossa mittakaavassa. Testi tulee nyt.
• Yksityissijoittajat. Suomessa on Roinisen mukaan 300 000 asuntosijoittajaa 5,5 miljoonan asukkaan maassa. Osa on kokenutta, mutta 2010-luvun alun jälkeen mukaan tulleille tämä on ensimmäinen kerta, kun korkokulut nousevat, vuokria on vaikea nostaa, arvot laskevat ja rahoitus kiristyy yhtä aikaa. Hänen neuvonsa on karu ja lyhyt: tehdä välttämättömät toimet ja sinnitellä seuraavan vuoden yli.
• Liikekiinteistöt. Verkkokaupan piti tappaa liiketilat; Roinisen havainto on, että hyvät liikepaikat vetävät edelleen, mutta tilatarve supistuu (vaatekauppa ei tarvitse entisiä neliöitä). Toimistoissa etätyö leikkaa neliömäärää väistämättä, mutta jäljelle jäävistä halutaan laadukkaampia. Pääkaupunkiseudulla on yli miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa, mikä vastaa nopeasti laskien noin 50 000 työpaikkaa — eikä niitä synny hetkessä.

8. Hiipivä kriisi: miksi tämä on eri kuin 2008

Tämä on jakson teesi ja se on muotoiltu poikkeuksellisen selvästi.

Roinisen vertailupiste ylöspäin on 90-luvun lama: tämä on pahempi kuin finanssikriisi mutta selvästi kevyempi kuin 90-luku, koska silloin romahtivat sekä talous että pankit.

Rakennusalalla se näkyy ensin. Kun asuntoaloitusten volyymi tippuu 60 prosenttia, vanhoilla projekteilla ajetaan noin puolitoista vuotta — ja kun ne kesällä valmistuvat eikä uusia aloiteta, syksyllä alkaa olla työttömyyttä. Pieniä ja keskisuuria rakennusliikkeitä kaatuu jo enemmän kuin kertaakaan 90-luvun laman jälkeen.

Ainoa nopea pelastus on EKP. Roinisen mukaan tarvittaisiin vahva signaali korkotason laskusta ja sitten myös teko. Miettinen lisää siihen realismia: Suomi ja euroalue eivät ole koskaan olleet korkohaukkoja vaan seuraavat Yhdysvaltain sykliä viiveellä.

9. Asumisoikeusasunnot — yksi lause hallitusohjelmassa

Pieni mutta konkreettinen kohta, joka jää usein huomaamatta. Asumisoikeusasunto sijoittuu vuokra- ja omistusasumisen väliin. Roinisen luvut: siinä asuu noin 100 000 suomalaista ja niitä tehdään noin 1 500 asuntoa vuodessa.

Hallitusohjelmassa on yksi lause: tuki uusille asumisoikeusasunnoille lakkaa. Se tarkoittaa käytännössä, ettei niitä enää rakenneta — vanhoja ylläpidetään. Roinisen kritiikki on ajoituksesta: juuri nyt se voisi olla yksi harvoista vetävistä hallintamuodoista.

Tästä hän vetää yleisemmän opetuksen, joka pätee muuhunkin kuin asuntopolitiikkaan: päätökset ovat pitkässä puussa, ja jos johdanteet elävät päätöksen ja vaikutuksen välillä, lopputulos osuu helposti väärään kohtaan sykliä.

10. Julkinen talous suhdanteesta riippumatta

Jakson loppupuolen yleisin ja ehkä kestävin argumentti ei ole asuntopoliittinen lainkaan. Roininen kertoo osallistuneensa keskusteluun siitä, mikä on suhdanteiden merkitys julkisen talouden hoidossa, eikä selkeää johtopäätöstä tullut. Hänen oma johtopäätöksensä on tämä:

Riippumatta siitä, mihin suhdanteet menevät, ne jotka on valittu hoitamaan tätä maata, pitäisi viimeistään nyt osata hoitaa julkista taloutta niin, että kestetään. Se perinteinen ajattelu, että tehdään sitten kun on hyvät ajat — ei koskaan tehdä kun on hyvät ajat.

Miettinen lisää siihen yhden tarkistettavan historiatiedon, jonka hän esittää tarkkuutta korostaen: viimeisestä kolmesta hallituksesta 2015–2019 on ainoa, joka laski ansiotuloveroa kaikissa tuloluokissa, ja siitä huolimatta se pärjäsi muita hallituksia pienemmällä uudella velalla. Tämä on hänen kantansa ja siihen liitetty Laffer-tulkinta on tulkinta, ei mittaustulos.

11. Miksi talousoikeistolainen yrittäjä meni keskustaan

Jakson viimeinen osuus on henkilökohtainen ja se vastaa kysymykseen suoraan.

Roininen määrittelee itsensä keskusta-oikeistolaisen puolueen talousoikeistoksi. Perustelu puoluevalinnalle on mekaaninen eikä aatteellinen: eduskunnan ulkopuolisen puolueen kautta eduskuntaan pääseminen on äärimmäisen vaikeaa. Viimeksi siinä onnistui Nuorsuomalainen puolue vuonna 1995, yhden kauden ajan; tällä vuosituhannella kukaan ei ole tullut eduskuntaan sen ulkopuolelta ilman irtautumista olemassa olevasta ryhmästä.

Kun se kävi ilmeiseksi, vaihtoehtoja oli punnittava — ja keskustelujen kautta syntyi ratkaisu. Hän on nyt mukana työryhmässä, joka miettii keskustan asemoitumista.

Miettinen kiittää lopuksi siitä, ettei keskusta ole lähtenyt kesän kulttuurisotaan muiden oppositiopuolueiden tavoin, ja Roininen kuittaa sen lyhyesti: ei se oikein mun pirtaan sovi.

Väitteitä, jotka esitetään väitteinä

• Arvio hallituskauden aikana kertyvästä 30–40 miljardin lisävelasta.
• Väite siitä, että asumistuki päätyy vuokriin.
• Arvio siitä, että vuokrissa on jopa 20 prosentin korotuspaine.
• Kuntien roolin kuvaaminen vertikaalikartellina.
• Tulkinta 2015–2019 hallituksen veronalennusten ja velkakehityksen yhteydestä.
• Ennuste “kaksi alas, kaksi ylös” -sykliksi.

Mitä jaksosta jää käteen

1. Tukien purku ilman verojen laskua ei ole rakenneuudistus, vaan kustannuksen siirto. Tämä on jakson yhden lauseen ydin ja se on tarkistettavissa hallitusohjelmasta.
2. Lyhennysvapaa on ansa, ei jousto. Korkovaikutus on taloyhtiölainassa sama kuin henkilökohtaisessa lainassa; ero syntyy siitä, että lyhennysvapaa piilottaa toisen kerroksen kunnes molemmat osuvat yhtä aikaa.
3. Kaavoittaja suunnittelee talon. Jos rakentamisen kustannuksia halutaan alas, se kohta on asemakaavan sisällössä eikä rakennusliikkeen katteessa.
4. Hiipivä kriisi on hitaampi mutta vaikeampi hoitaa kuin äkillinen. Reaalitalouden ja korkojen kriisiin ei ole tukipakettiratkaisua — vain korkotason lasku.

Jakson kulku

• 00:00 — Petri Roininen palaa kanavan ensimmäisenä vieraana
• 01:10 — Hallitusohjelma purkaa asumisen tukia, ei veroja
• 02:57 — Kokonaisveroaste ja julkinen velka hallituskaudella
• 04:07 — Valtion pörssiomistusten myynti ja raideinvestoinnit
• 05:51 — Kulttuurisota vie huomion talouden korjaamisesta
• 07:05 — Euribor nousi: kuukausierä tonnista 1 800 euroon
• 08:16 — Ostovoima romahti ja asuntokauppa pysähtyi
• 09:12 — Erilainen kriisi kuin finanssikriisi
• 10:06 — Meneekö asumistuki vuokriin
• 11:08 — Vuokriin 20 prosentin korotuspaine, Heka aloittaa
• 14:03 — Taloyhtiölainat ja lyhennysvapaiden ansa
• 16:38 — Pankkiirin näkökulma laskevaan vakuusarvoon
• 18:42 — Lainakiristykset tulivat huonoimpaan hetkeen
• 19:18 — Asumisoikeusasuntojen tuki lakkaa
• 20:41 — Asuntopolitiikan neljä kulmakiveä
• 21:40 — Kuntien vertikaalikartelli rakentamisessa
• 22:58 — Kiinteistörahastot ja listattu kiinteistösektori
• 24:43 — Suomen 300 000 asuntosijoittajaa testissä
• 26:25 — Liikekiinteistöt ja toimistot etätyön jälkeen
• 29:07 — Kaavoittaja määrää talon kaiken
• 31:35 — Hiipivä kriisi, ei romahdus
• 32:46 — Rakennusalan konkurssit ja syksyn työttömyys
• 33:50 — EKP:n koronlaskut ainoa nopea pelastus
• 34:32 — Julkinen talous hoidettava suhdanteesta riippumatta
• 36:23 — Miksi Roininen liittyi keskustaan
• 38:34 — Loppusanat ja Platinum-jatko jääkiekosta

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English