EP155 · Talous · 2022-10-03
Geopoliittinen riski uusiutuvissa | Mikko Kantero ja Petri Haataja | Neuvottelija 155
Nord Streamin kuplat Itämerellä muistuttavat siitä, että energia on aina myös geopolitiikkaa. Korkian Mikko Kantero ja Petri Haataja kertovat, miksi maariski ajaa isoa osaa maailmasta rakentamaan omaa energiainfrastruktuuriaan ja miksi teollinen aurinkovoima toimii nykyään käytännössä missä tahansa. Yllättävä suosikkimarkkina on Alberta eli Kanadan Texas, jossa öljyvarallisuus ohjautuu markkinaehtoisesti tuuleen ja aurinkoon ilman tukia. Keskustelussa käydään läpi Kiina-riippuvuus komponenttituotannossa, Fingridin poikkeuksellisen hyvä työ, akkujen läpimurto Britannian markkinalla sekä se, mitä voimalaitosten huolto oikeasti tarkoittaa työpaikkoina. Lopuksi selviää, miksi paras paikka aurinkovoimalle ei ole Sahara. Kaupallinen yhteistyö Korkian kanssa. Julkaistu 3.10.2022.
Geopoliittinen riski uusiutuvissa | Mikko Kantero ja Petri Haataja
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 155 Sami Miettinen haastattelee Korkian Mikko Kanteroa ja Petri Haatajaa siitä, miten maariski ja geopolitiikka näkyvät uusiutuvan energian hankekehityksessä. Jakso on sarjan kolmas ja se nauhoitettiin päiviä Nord Stream -putkien rikkoutumisen jälkeen. Julkaistu 3.10.2022.
Kaupallinen yhteistyö. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Korkian kanssa.
Kuplat vedessä ja se, mitä ne käynnistivät
Jakson lähtökuva on Nord Stream 1:n ja 2:n katkeaminen Itämerellä. Kanteron muotoilu on jakson teesi: maariskiä on aina, ja juuri kuplat vedessä ajavat isoa osaa maailmasta tekemään jotain omalle energiainfrastruktuurilleen.
Kysyttäessä mikä olisi hyvä maa aurinkoenergialle vieraat kieltäytyvät nimeämästä yhtä. Vastaus on, ettei sitä enää tarvitse: teollinen aurinkovoima toimii käytännössä missä päin maailmaa tahansa ja on tänä päivänä valtavirtaa.
Kymmenen prosenttia, ei viisikymmentä
Vieraat oikaisevat mittasuhteita tavalla, joka on jakson rehellisin kohta. Uusiutuvien osuus on kasvanut prosentuaalisesti reippaasti kymmenessä vuodessa, mutta puhutaan tuotannosta eikä kapasiteetista, ja tuotannossa ollaan noin kymmenessä prosentissa.
Haatajan sanoin: “Kyllä tuossa on aika paljon tehtävää, että päästään edes kakkosella alkavaan numeroon kokonaistuotannossa.” Se on suora vastaus julkiseen keskusteluun, jossa toisinaan kuulostaa siltä, ettei viiden vuoden päästä ole muuta kuin uusiutuvaa.
Oikea vastaus on Kanada — tarkemmin Alberta
Jakson juokseva vitsi on tamperelainen: oikea vastaus on aina Kanada. Tässä jaksossa se sattuu olemaan myös totta. Suosikkimarkkina on Alberta, jota Kantero kutsuu Kanadan Texasiksi: öljyä, kaasua, vauras provinssi ja talous, joka on vuosikymmeniä rakentunut hiilivetyteollisuuden ympärille.
Kiinnostavinta ei ole resurssi vaan asenne. Kun energiabisnes on ollut suvussa sukupolvien ajan, koko arvoketju — maanomistajat, energiatreiderit, infrarakentajat — on Kanteron mukaan tunnistanut, että tuuli ja aurinko ovat jatkumoa vanhalle osaamiselle eivätkä sen vastakohta. Vuosikymmeniä sitten pelloille rakennettiin Lucky Luke -sarjakuvista tuttuja hitaasti käyviä öljypumppuja, ja osa niistä pyörii yhä; nyt niiden viereen mahtuu tuulimylly tai paneelikenttä.
Ratkaiseva yksityiskohta on, että tämä tapahtuu markkinaehtoisesti. Kanteron mukaan siellä ei ole tukiaisia eikä pakottavaa sääntelyä — vaurautta vain ohjataan seuraavaan aaltoon, koska tuuli ja aurinko ovat kilpailukykyisiä. “Se on sellainen luonnollinen siirtymä, joka vaan tapahtuu.”
Haataja lisää pohjoisen näkökulman: vanhana tuulivoimakehittäjänä pelko oli aina, että aurinko nousee pohjoisemmaksi. Se pelko on toteutumassa — aurinkovoima nähdään kilpailukykyisenä myös pohjoisilla leveysasteilla.
Miksi tuuli ja aurinko täydentävät toisiaan
Teknisesti kiinnostavin havainto on tuotantoprofiilien vastakkaisuus. Tuuli tuottaa Suomessa enemmän talvella, mikä osuu yksiin lämmitystarpeen kanssa. Aurinko on päinvastoin: tuotanto painottuu kesään. Näiden yhdistelmä samassa portfoliossa on Haatajan mielestä järkevä.
Sama pätee maankäyttöön: tuulivoimalat eivät varjosta paneeleja, joten molempia voi sijoittaa samalle tontille. Vieraat mainitsevat myös, että aurinkopuistoissa lampaat käyvät laitumella paneelien välissä — se on voimalaitoksen etu, koska heinää ei tarvitse käydä erikseen niittämässä.
Kiina on se geopoliittinen kysymys
Kysyttäessä Pohjois-Amerikan geopolitiikasta vieraat siirtävät painopisteen pois Venäjästä. Etäisyyttä on enemmän; Kiina on se iso kysymys, koska hyvä osa tuuli- ja aurinkovoiman avainkomponenttituotannosta on Kiinassa tai kiinalaisten hallinnassa.
Kanteron havainto Albertasta on konkreettinen: siellä ihmiset puhuvat aivan tavallisesti tuotannon siirtämisestä takaisin — investoidaan tehtaita, ja viiden vuoden päästä riippuvuus on pienempi. Hänen johtopäätöksensä on, että kun aurinko- ja tuulivoimasta on tullut ison skaalan teollista toimintaa, se näkyy koko arvoketjun teollisina satsauksina. Pohjoisamerikkalaiset ovat tässä eurooppalaisia ketterämpiä.
Kestääkö Suomen verkko vaihtelun
Haatajan vastaus on kaksijakoinen ja tarkka. Tällä hetkellä kestää: tuulen osuus ei ole vielä suuri ja Suomen järjestelmä on vahva. Lisäksi ennustettavuus seuraavalle päivälle tai tunnille on hyvä, joten vaihtelu ei ole lyhyellä aikavälillä ongelma.
Iso kysymys tulee myöhemmin. Jos teollisuus sähköistetään uusiutuvilla, puhutaan moninkertaisista määristä, ja silloin nykyinen järjestelmä voi natista liitoksissaan — riittääkö vesivoiman jousto Suomessa ja Ruotsin liitynnän kautta.
Kantero antaa suomalaisille harvinaisen kehun kansainvälisestä vertailusta: Fingrid on hoitanut hommansa proaktiivisesti poikkeuksellisen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna.
Nouseva osaratkaisu on teollisen kokoluokan akut. Britannian markkinalla, jossa Korkia on paljon läsnä, on jo kymmenien ja jopa satojen megawattien kaupallisesti toimivia akkuinvestointeja, ja niitä tulee kovaa vauhtia. Ne tuovat verkkoon balansoivaa vaikutusta ja mahdollistavat suurempia uusiutuvien määriä.
Mitä huolto oikeasti on
Jakson vähiten tunnettu osuus koskee työpaikkoja. Voimalat eivät pyöri kolmea vuotta itsekseen.
Tuulivoimassa huoltoyhtiöillä on toimistot puistojen lähellä, mikä tuo alueellista työllisyyttä. Turbiinien mukana ostetaan tyypillisesti valmistajan kanssa pitkäaikainen full service agreement, joka kattaa suunnitellut ja suunnittelemattomat huollot ja sisältää yleensä käytettävyystakuun, luokkaa 97–98 prosenttia vuositasolla. Omistajat tekevät silti omia tarkastuksiaan.
Talvi ei toimi intuition mukaan: tuulee kovemmin, ja jäätyminen maksaa ilman estolaitteistoa keskimäärin vain 2–4 prosenttia tuotannosta. Pahin tilanne on suojakeli, ei kova pakkanen — miinus 20 asteessa lumi ei tartu lapaan.
Aurinkopuolella liikkuvia osia on vähemmän, joten huolto on helpompaa. Tärkeintä on pintojen puhtaus: kesällä ruoho pidetään matalana (tästä lampaat), talvella poistetaan lunta ja jäätä. Paneelien kallistuskulma pohjoisilla leveysasteilla auttaa, koska lumi ei tartu pystympään pintaan. Molemmilla puolilla toimintaa etäseurataan jatkuvasti, ja säätietoihin yhdistettynä huoltoporukka voidaan asettaa valmiuteen ennakoivasti.
Miksi paras paikka ei ole Sahara
Jakson mieleenpainuvin yksittäinen tieto kumoaa yleisen mielikuvan. Aurinkovoimalan tehokkuuden kannalta paras paikka ei ole siellä missä aurinko paistaa eniten.
Kanteron mukaan paras yhdistelmä on mahdollisimman puhdas ilma ja mahdollisimman viileä lämpötila. Pöly heikentää tuottoa ja kuumuus laskee kennon hyötysuhdetta. Osittain juuri siksi pohjoisemmilla vyöhykkeillä — ja kyllä, Kanadassa — tehokkuudet voivat olla yllättävän hyviä.
Lisäksi teollisessa mittakaavassa rakennetaan nykyään lähes poikkeuksetta trackereilla, jotka seuraavat auringon liikettä ja poimivat aamun ensimmäiset ja illan viimeiset säteet tehokkaammin.
Päätös: uusiutuva on jo täällä
Loppukysymykseen siitä, onko uusiutuva Suomessa oikeasti mikään juttu, Kantero vastaa ilman varauksia: teollisen mittakaavan uusiutuva on jo Suomessa ja etenee markkinaehtoisesti, ja teollista aurinkovoimaa nähdään paljon lähivuosina.
Haataja lisää huoltovarmuusnäkökulman, joka nauhoitushetkellä oli erityisen ajankohtainen: jos kysytään millä saadaan nopeimmin uutta sähköntuotantokapasiteettia, aurinko on ylivoimainen — siinä ajassa kun muita tuotantomuotoja suunnitellaan ja luvitetaan, aurinkoa ehtii rakentaa monta gigawattia.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 155 (julkaistu 3.10.2022, kaupallinen yhteistyö Korkian kanssa) Sami Miettinen haastattelee Korkian Mikko Kanteroa ja Petri Haatajaa geopoliittisesta riskistä uusiutuvassa energiassa. Keskeiset teemat: Nord Stream 1:n ja 2:n katkeaminen ajaa isoa osaa maailmasta rakentamaan omaa energiainfrastruktuuriaan; teollinen aurinkovoima toimii nykyään käytännössä missä tahansa ja on valtavirtaa; mittasuhteet oikaistaan — uusiutuvien osuus kokonaistuotannosta on noin 10 prosenttia, ei lähelläkään puolta; suosikkimarkkina on Alberta, Kanadan Texas, jossa energiaosaamisen sukupolviketju näkee tuulen ja auringon jatkumona vanhalle ja jossa siirtymä tapahtuu markkinaehtoisesti ilman tukiaisia; tuulen ja auringon tuotantoprofiilit täydentävät toisiaan (tuuli talvella, aurinko kesällä) ja mahtuvat samalle tontille, jossa lampaat hoitavat niiton; geopoliittinen pääkysymys on Kiina-riippuvuus avainkomponenttituotannossa, ja Albertassa puhutaan avoimesti tuotannon siirtämisestä takaisin; Suomen verkko kestää nykyisen vaihtelun ja ennustettavuus vuorokauden päähän on hyvä, mutta teollisuuden sähköistys voi tulevaisuudessa haastaa vesivoiman jouston — Fingrid saa poikkeuksellisen kehun proaktiivisuudesta; teollisen kokoluokan akut ovat jo kaupallisesti kannattavia Britannian markkinalla kymmenien ja satojen megawattien kokoluokassa; huolto on aitoa alueellista työllisyyttä, tuulipuolella tyypillisesti full service agreement käytettävyystakuulla 97–98 prosenttia, ja jäätymisen aiheuttama tuotantohäviö on vain 2–4 prosenttia ja pahin tilanne on suojakeli eikä kova pakkanen; aurinkovoimalan paras paikka ei ole Sahara vaan mahdollisimman puhdas ja viileä ilma, ja teolliset puistot rakennetaan trackereilla. Päätösteesi: uusiutuva on jo täällä, ja huoltovarmuuden kannalta aurinko on nopein tapa saada uutta kapasiteettia.
Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English