Neuvottelija · Artikkelit

EP113 · Talous · 2021-12-19

Sijoittajakoulu ja Pikkuyrittäjät | Nurminen, Holmström | Neuvottelija 113

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kaksi hanketta, sama havainto: talousasioita ei opita teoriassa. Sarjayrittäjä Mikko Nurmisen Pikkuyrittäjät vie alakouluihin ohjelman, jossa viides- ja kuudesluokkalaiset perustavat oman yrityksen, tekevät liikeidean, brändin ja hinnaston ja myyvät tuotteitaan oikealle asiakkaalle — ja ratkaiseva hetki on se, kun raha vaihtaa omistajaa. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Timo Holmströmin Sijoittajakoulu on koko lukion mittainen kurssi, jonka tavoite ei ole kertoa sijoittamisesta vaan saada 16-vuotias oikeasti avaamaan arvo-osuustili ja aloittamaan säästäminen; olennaista on yhteisöllisyys, koska nuorille sosiaalinen kannustin on vahvin. Vähävaraisia nuoria varten on hyväntekeväisyyssalkku, jossa yritys avaa itselleen arvo-osuustilin ja antaa opettajalle toimeksianto-oikeuden: pääoma pysyy yrityksellä ja tuotot menevät nuorten valitsemaan kohteeseen. Jakson kiinnostavin erimielisyys syntyy, kun Sami Miettinen esittää Elias Rantapuskan väitteen, että kymmenessä tunnissa voi leipoa kohtuullisen sijoittajan: Holmström on eri mieltä, koska teoria on helppo mutta psykologia ja oman talouden kurinalaisuus eivät opi tunneissa. Holmström ehdottaa myös, että y-tunnus annettaisiin automaattisesti jokaiselle kansalaiselle, ja Miettinen huomauttaa, että silloin yrittäjän sosiaaliturva olisi pakko ratkaista. Lopuksi molemmat antavat kolme vinkkiä: pitkäjänteisyys, hajautus ja kulut — sekä oma ongelma liikeideana, toteutus ideoiden sijaan ja ennen kaikkea tiimi. Julkaistu 19.12.2021.

Sami Miettinen

Sijoittajakoulu ja Pikkuyrittäjät | Nurminen, Holmström

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 113 Sami Miettisen vieraina ovat Mikko Nurminen, Pikkuyrittäjät-ohjelman kehittäjä, ja Timo Holmström, Sijoittajakoulun kehittäjä. Hankkeet menevät eri kouluasteille ja eri aiheisiin — Pikkuyrittäjät alakouluun yrittäjyyteen, Sijoittajakoulu lukioon säästämiseen ja sijoittamiseen — mutta ne perustuvat samaan havaintoon: talousasioita ei opita teoriassa, vaan oikealla rahalla. Jakso on käytännönläheinen. Se kertoo, miten ohjelmat toimivat, mihin ne törmäävät ja mitä yritykset voisivat tehdä niiden hyväksi, ja siinä on yksi selvä erimielisyys siitä, kuinka nopeasti sijoittajaksi oppii. Julkaistu 19.12.2021.

Kaksi taustaa

Holmströmillä on opettajatausta: hän on toiminut lähes 13 vuotta historian ja yhteiskuntaopin opettajana, ja ennen opettajaksi ryhtymistä hänellä oli jonkin verran toimittajataustaa. Talous on hänen mukaansa yhteiskuntaopissa vahvasti läsnä. Hän vei Sijoittajakoulun aikoinaan ehdotuksena Talous ja nuoret TAT:lle, joka pyörittää sitä nykyään nimellä Sijoittajakoulu. Aiemmin se oli lukiolaisten sijoittajakoulu, ja tarkoitus on viedä se myöhemmin myös ammattikouluihin, jotta koko toinen aste katettaisiin.

Nurminen on ollut yrittäjä pian 25 vuotta — laskutavasta riippuen pidempäänkin, sillä seitsemänvuotiaana hän myi karkkia kodin ikkunasta ohikulkijoille. Ensimmäisen virallisen yrityksensä hän perusti 18-vuotiaana ja teki nettisivuja. Kotisivukone perustettiin yrittäjäkollegan kanssa vuonna 2005 ja myytiin Fonectalle 2013; siihen mennessä siitä oli tullut Suomen suurin kotisivujen itsepalvelutarjoaja, jolla oli 13 000 asiakasta. Nyt hänen päätyönsä on Hostaway, joka tarjoaa lyhytaikaisvuokrausta tekeville kiinteistönhoitajille alustan; asiakkaat ovat pääosin Pohjois-Amerikassa.

Miksi näitä ei ole opetettu

Miettinen pitää itsestäänselvänä, että yrittäjyyttä ja sijoittamista pitäisi opettaa ja mieluiten myös toteuttaa nuoresta pitäen, ja kysyy, miksi ne eivät ole olleet opetussuunnitelmassa jo parikymmentä vuotta.

Nurmisen mukaan yrittäjyyden asema on parantunut vähitellen. Hänen alkuaikoinaan ei puhuttu startupeista eikä juuri yrittäjyydestäkään, eikä yrittäjyys ole ollut opettajille tuttua. Kouluista ovat puuttuneet helpot konseptit: Nuori Yrittäjyys ry, joka vie Pikkuyrittäjät-ohjelmaa kouluihin, on hänen mukaansa kaivannut kolmatta osapuolta tuomaan opettajille helppoja työkaluja.

Holmströmin mukaan yksittäisiä innovatiivisia yhteiskuntaopin opettajia ja pieniä kokeiluja on ollut, mutta valtakunnallisesti sijoittamista ei ole opetettu kunnolla. Syy on se, että sitä on hankala opettaa kouluympäristössä:

Jotenkin sijoittamiseen kuuluu se oikea sijoitustoiminta samaan aikaan. Jos pysytään vaan teoriatasolla ilman, että oikeasti tehdään mitään sijoituksia, niin se on pikkasen tylsää.

Sama koskee verotusta, jonka opettamatta jättämisestä nuoret usein valittavat: leikkiveroilmoitus ei ole sama asia.

Pikkuyrittäjät: hetki, kun raha vaihtaa omistajaa

Nurminen kertoo, miten lapset innostuvat, kun he oikeasti tekevät jotain itseään kiinnostavaa: keksivät liikeidean, tekevät brändin ja markkinointimateriaalit — ja lopuksi menevät myymään.

Kun tulee se asiakas ostamaan sieltä sulta niitä sun tuotteita ja raha vaihtaa omistajaa, ja se riemu siinä, kun sä saat myytyä sen ensimmäisen kynttilän tai smoothielasillisen.

Luokkahuoneharjoittelulla ja teorialla samaan fiilikseen ei hänen mukaansa pääse. Ohjelma on suunnattu viides- ja kuudesluokkalaisille, ja siinä tehdään liikeidea, hissipuheet, sloganit, hinnastot ja mainokset ennen loppuhuipennuksen myyntitapahtumaa. Tavoite on käydä läpi työelämä-, yrittäjyys- ja taloustaitoja, mutta tuossa iässä ennen kaikkea synnyttää kipinä: “hei, vitsi, että mä onnistuin tässä hommassa”. Nurminen uskoo, että kokemuksen saaneet hakeutuvat yläkoulussa herkemmin Nuoren Yrittäjyyden vuosiyrittäjäohjelmaan tai lukiossa Sijoittajakouluun — erityisesti ne, joilla ei ole yrittäjäperhettä taustalla.

Ohjelman rinnalle Nurmisen yhtiö on kustantanut yhteistyössä Nuoren Yrittäjyyden kanssa kirjan, jossa on pikkuyrittäjien ja vanhempien nuorten tarinoita sekä kaikkien tuntemia yritystarinoita Hesburgerista McDonald’siin. Se on samalla ohjelman markkinointikampanja: tavoite on, että jokainen koulu saisi oman kirjansa. Miettinen kertoo, että hänen yrityksensä Translink on ostanut kirjaa 500 kappaletta. Yrityskumppanuuksien avulla kirjoja on lahjoitettu kouluihin, esimerkiksi 75 kappaletta Meilahden koulun kaikille viidesluokkalaisille.

Sijoittajakoulu: tavoite on teko eikä tieto

Holmströmin konsepti perustuu yksinkertaiseen ajatukseen: pitkäjänteinen osakesäästäminen parantaa elämänlaatua elämänkaaren aikana. Säästöt kasvavat korkoa korolle, mutta yhtä tärkeää on, että säästäjä elää alle tulojensa — elämäntapa, joka on hänen mukaansa nuorille ratkaisevan tärkeä.

Optimaalinen aloitusikä on hänen mielestään lukioikä, noin 16 vuotta, ennen itsenäistymistä. Tavoite ei ole kertoa teoriaa tai järjestää teemailtaa:

Konkreettisesti saada se vaikutus, että ne aloittaisi tämän sijoittamisen.

Kurssi alkaa heti lukion ensimmäisenä vuonna ja kestää koko lukion. Kerran kuussa puhutaan sijoittamisen teemoista rahastoista, ETF:istä ja osakkeista asuntosäästämiseen ja yritystoimintaan, ja tarkoitus on antaa nuorelle kimmoke avata arvo-osuustili ja aloittaa pitkäjänteinen, rauhallinen säästäminen. Rahaa ei jaeta: “oman talouden hallinta lähtee nimenomaan niistä omista tuloista ja menoista”.

Yhteisöllisyys tekee työn

Holmströmin mukaan iso asia on yhteisöllisyyden rakentaminen:

Sosiaaliset kannustimet on nuorille tosi tärkeitä, että mitä kaverit tekee ja mitä muut tekee.

Kun vaikkapa 30 hengen ryhmässä yksi aloittaa ja voi näyttää muille avatun arvo-osuustilin ja ensimmäisen sijoituksen, se leviää yhteisössä. Kolmen vuoden kokemus oikeasta sijoittamisesta antaa hänen mukaansa hyvät eväät loppuelämän taloudenhallintaan.

Sijoittamisella on myös toinen vaikutus. Kun nuori sijoittaa yritykseen, hän alkaa ajatella sen liiketoimintaa — onko se kannattava, mitkä ovat sen vahvuudet — eli katsoa taloutta omistajan näkökulmasta, jota kuluttajana tai työntekijänä ei tule pohdittua. Miettinen muistelee Aalto-yliopiston rahoituksen laitoksen opiskelijasalkkua, josta oppi jo vierestä katsomalla, mutta pitää omalla rahalla sijoittamista parhaana tasona.

Hyväntekeväisyyssalkku vähävaraisille

Kaikilla nuorilla ei ole mahdollisuutta laittaa rahaa sivuun. Sitä varten Holmström on kehittänyt hyväntekeväisyyssalkun: koulu hakee yrityssponsorin, joka antaa pääoman nuorten yhdessä sijoitettavaksi kurssin ajan, ja tuotot lahjoitetaan nuorten valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Näin vähätuloisetkin pääsevät kokeilemaan oikeaa sijoittamista, ja motivaatio pysyä kolmen vuoden kurssilla säilyy. TAT on säätiö, jonka rooli ei ole rahoittaa kouluja vaan rakentaa hallinto, joka mahdollistaa hankkeen leviämisen.

Rakenne on hänen mukaansa yritykselle käytännössä riskitön:

Se yritys avaa itselleen arvo-osuustilin. Se raha ei edes mene sinne koululle.

Koulun vastuuopettaja saa tiliin valtuudet tehdä toimeksiantoja, nuoret päättävät mitä tehdään, opettaja toteuttaa, ja pääoma pysyy yrityksen omistuksessa. Kahden vuoden jälkeen yritys lahjoittaa mahdollisen tuoton suoraan hyväntekeväisyyteen. Salkun koon päättää sponsori; Holmströmin mielestä 5 000–10 000 euroa koulua kohden on sopiva — oikeaa rahaa, mutta ei valtavia riskejä. Holmström kertoo, että Gofore on lähdössä hänen koulunsa, Etelä-Tapiolan lukion, sponsoriksi.

Pikkuyrittäjien tuotot sijoituksiin

Miettinen ehdottaa, että pikkuyrittäjät voisivat sijoittaa myyntinsä tuoton osakkeisiin, ja Nurminen pitää ideaa hyvänä: nyt osa ryhmistä pitää rahat itse, osa laittaa ne yhteiseen pottiin, esimerkiksi luokkaretkirahastoon. Y-tunnusta alakoulussa ei perusteta, vanhemmissa ryhmissä kyllä. Holmströmin lukiolaiset eivät hänen mukaansa ole lainkaan vallattomia riskinottajia vaan rauhallisia ja “jalat maassa”.

Myöhemmin Miettinen kysyy, voisiko Pikkuyrittäjiin tuoda myös rahoituspuolen — esimerkiksi niin, että sijoittanut kaveri lainaisi toiselle vähän rahaa. Nurmisen mukaan sijoittamista voisi materiaaleissa käsitellä jollain tasolla, mutta ohjelman on pysyttävä riittävän suppeana: opettajilla on monta ohjelmaa, yrittäjyys ei ole kaikille tutuin asia, ja opettajan pitää pystyä neuvomaan siinä, mitä opetetaan.

Yrittäjä tarvitsee sijoittajakoulua eniten

Holmströmin mukaan sijoittaminen, säästäminen ja yrittäminen menevät lukemattomin tavoin ristiin:

Jos jonkun täytyy osata hallita omaa talouttaan, niin se on nimenomaan yrittäjien.

Yrittäjän elämässä on poikkeuksellisen paljon riskiä, ja pitkäjänteinen säästäminen olisi tuonut puskuria esimerkiksi koronakriisissä. Miettinen lisää, ettei yrittäjän eläkevakuutuksen varaan kannata heittäytyä, koska se on Suomessa heikko.

Nurminen kertoo omasta ratkaisustaan: hänellä on lasten kanssa yhteinen holdingyhtiö, jonka kautta hän on sijoittanut muutamiin startupeihin ja on mukana yrityksissä, joissa itse toimii. Hän kertoo lapsille, mitä yhtiöt tekevät — välillä se kiinnostaa, välillä ei pätkääkään. Startupeja pitchataan hänelle viikoittain, mutta hän on lähtenyt mukaan nihkeästi, koska haluaisi antaa sijoituskohteelle myös aikaa ja osaamista.

Kymmenen tunnin sijoittaja? Holmström on eri mieltä

Jakson selvin erimielisyys syntyy, kun Miettinen kertoo Elias Rantapuskan väitteestä: “anna mulle kymmenen tuntia, niin kyllä mä leivon sinusta jo kohtuullisen sijoittajan”, kun taas pitkäjänteisen liiketoiminnan kehittäminen on paljon vaikeampaa. Holmström vastaa suoraan:

On. Mä oon hyvin eri mieltä.

Hänen mukaansa sijoittamisen teoria — ajallinen hajautus ja tasainen summa laajasti hajautettuun indeksirahastoon — on helppo selittää puolessa tunnissa, eikä sillä voi mennä paljon pieleen. Vaikeaa on psykologia: miten reagoida suhdanteisiin, uutisiin ja kriiseihin. Puhumattakaan oman talouden hallinnasta, joka vaatii kuukausittaista kurinalaisuutta, velkaantumisen välttämistä ja houkutusten vastustamista:

Tätä ei missään kymmenessä tunnissa. Se tulee kokemuksen, harjoituksen ja ehkä motivoinnin kautta nämä taidot.

Listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisesta puhutaan kurssilla, mutta Holmströmin mukaan se on tavalliselle yksityissijoittajalle äärimmäisen hankalaa, koska ei ole markkinaa, joka hinnoittelisi kohteen. Startupin potentiaalisen arvon opiskeluun menisi kolme vuotta pelkästään.

Vierailijat, yhteisöt ja yrityskummit

Vierailevat luennoitsijat rikastuttavat kokemusta, mutta koulut ovat ympäri Suomea, eikä yksi vierailija jaksa kiertää kovin montaa koulua. Siksi vieraiden hankkiminen on kunkin koulun vastuuopettajan tehtävä; Holmströmin koululle oli tulossa sijoittaja Heikki Keskiväli.

Nurmisen mukaan Pikkuyrittäjät toimii erityisen hyvin maakunnissa, joissa koko kylä on mukana. Joka luokasta löytyy muutama yrittäjävanhempi, joka voi toimia yrityskummina opettajan tukena, ja luokat vierailevat yrittäjien luona. Nurmisen pojan luokalle tuli Hoplopin perustaja kertomaan brändäyksestä.

Aaron’s Hot Dog ja heijastinkaksikko

Nurmisen suosikkitarina on tuusulalaisesta Aaronista, jolla oli lukihäiriö ja koulu meni huonosti. Hän perusti kahden kaverin kanssa Pullapojat-yrityksen, joka “menikin vähän kuin konkurssiin”, kun he tajusivat, etteivät osaa leipoa, ja ryhmä hajosi pari viikkoa ennen myyntitapahtumaa. Aaron meni sisuuntuneena opettajan ja yrityskummin luo ja perusti Aaron’s Hot Dogin. Loppuhuipennuksessa oli valtavat jonot, ja kun tarvikkeet alkoivat loppua, Aaron lähetti isänsä ostamaan lisää.

Toinen tarina on Vihdin heijastinkaksikosta. Pojat pääsivät kertomaan tarinansa ohjelman kumppanin Taalerin yhtiökokoukseen, ja Taaleri tilasi heiltä 300 heijastinta. Pojat eivät pystyneet tekemään niitä itse, joten he palkkasivat koko luokkansa, ja tilauksen toimittaminen pääsi Kymmenen uutisten loppukevennykseen.

Idea on prosentti, toteutus 99

Nurminen kysyy Holmströmiltä, mistä idea syntyi. Holmströmin oma sijoittaminen alkoi myöhään: hän pyöritteli ajatusta vuosia ennen kuin aloitti. Opettajana hän peilaa omia kokemuksiaan, ja hän ajatteli, miksei auttaisi nuoria aloittamaan aiemmin. Iso oivallus oli konsepti, joka oikeasti saa 16-vuotiaat aloittamaan — “ei ollut vain, että opetetaan tätä, vaan saadaan muutosta”.

Miettisestä liikeidea on yrityksestä yksi prosentti ja toteutus 99. Nurminen kertoo, että Pikkuyrittäjät syntyi omien lasten kanssa leikitystä kauppaleikistä, Hillan omenaherkkubisneksestä, jossa tehtiin liikeidea, valokuvat, etiketit, mainokset ja hinnoittelu. Kaikki ovat myyneet lapsena mehua tai marjoja; innovaatio on viedä tuttu idea konseptiksi kouluihin. Holmström löysi TAT:n ja Nurminen Nuoren Yrittäjyyden ja sieltä Virpi Utriaisen, jonka kanssa ohjelmaa lähdettiin pilotoimaan.

Osakesäästötili, y-tunnus kaikille ja yrittäjän sosiaaliturva

Miettisen kysymykseen siitä, miten yksinyrittäjistä saataisiin isompia yrityksiä, Nurminen vastaa olleensa omissa yrityksissään tyytyväinen tukeen ja ilmapiiriin, Business Finland mukaan lukien. Suomesta puuttuu hänen mukaansa kuitenkin kyky pitää firmat täällä ja kasvattaa keskisuuria yrityksiä.

Holmströmin mukaan osakesäästötili on tuonut virtaa sijoittamiseen, samoin finanssikriisistä alkanut pitkä nousuralli: sijoittaminen on Suomessa ennennäkemättömän suosittua, ja esimerkiksi Nordnetissä nimenomaan nuoret ovat avanneet salkkuja. Siksi nuorille pitää opettaa myös perusvarovaisuus ja hajautuksen viisaus: jos keksit, että jokin yhtiö on megatrendin puolella, “todellisesti kaikki muutkin on keksinyt sen”, ja se on jo hinnoissa.

Holmströmin oma ehdotus koskee yrittäjyyttä: y-tunnus automaattisesti jokaiselle kansalaiselle. Hänen mukaansa Elina Valtonenkin on nostanut ajatuksen esiin sosiaaliturvatilimallissaan. Silloin naapurin seinien maalaamiseen ei tarvitsisi perustaa toiminimeä. Miettinen tarttuu ideaan, mutta huomauttaa, että samalla pitäisi ratkaista yrittäjän kohtelu sosiaaliturvassa:

Jos kaikilla olisi se y-tunnus, niin olisi pakko ratkaista tuo.

Holmström on samaa mieltä: kun kaikki ovat yrittäjiä, asia osuu jokaiseen.

Markkina, jota sosialismissa ei ole

Miettinen pyytää Holmströmiä kertaamaan, mitä hän on selittänyt Mimmit sijoittaa -yhteisön keskustelussa: mitä eroa on kommunismilla, sosialismilla ja kapitalismilla. Holmströmin mukaan ero on siinä, kuka omistaa tuotannontekijät. Sosialismissa ne ovat yhteisomistuksessa, ja jonkun tahon on päätettävä hinnoista, tuotannosta ja tuottajista; kapitalismissa ne ovat yksityisomistuksessa, ja markkina ohjaa hintamekanismin kautta:

Tämä on se keskeinen ero, että sosialismissa ei ole sitä markkinaa.

Ilman hintamekanismia on vaikea ohjata tuotantoa tai kuvitella, mistä innovaatio syntyisi. Miettisestä Suomi nojaa liikaa malliin, jossa hyvinvointivaltio on rakastava vanhempi. Hän muistuttaa kirjoittaneensa neuvottelutaidosta kirjan Juhana Torkin kanssa ja pitää neuvottelu-, markkinatalous- ja kommunikaatiotaitoja asioina, jotka suomalaisesta opetussuunnitelmasta on perinteisesti jätetty pois.

Mitä yritykset voivat tehdä

Pikkuyrittäjät on kouluille maksuton: materiaalit, oppaat ja lasten T-paidat tulevat valmiina, ja ministeriöt, säätiöt ja yrityskumppanit maksavat. Nurminen toivoo lisää suomalaisia yrityksiä viemään ohjelmia ala- ja yläkouluihin sekä aktiivisia yrittäjävanhempia, jotka ottavat yhteyttä kouluihin ja lähtevät yrityskummeiksi.

Holmströmillä on akuutti tarve: monelta koululta puuttuu vielä hyväntekeväisyyssalkun sponsori. Hän kehottaa tukemaan myös Talous ja nuoret TAT:n työtä ja korostaa, ettei hankkeessa ole bisnestä taustalla: materiaalit annetaan kouluille ilmaiseksi.

Kuusi vinkkiä

Holmströmin kolme vinkkiä sijoittamiseen:

  1. Pitkäjänteisyys. Päätä, mitä haluat sijoittamisella tehdä, ja jatka suunnitelmaa markkinoista huolimatta. “Paljon enemmän rahaa on menetetty, kun ollaan oltu pois markkinoilta kuin siellä paikan päällä.”
  2. Laaja hajautus. Warren Buffettin mukaan kymmenen parhaan jälkeen ei kannata sijoittaa yhdenneksitoista parhaaseen, mutta sen määritteleminen etukäteen, mikä on hyvää, on käsittämättömän vaikeaa.
  3. Kulut kannattaa minimoida.

Nurmisen kolme vinkkiä yrittämiseen:

  1. Lähde omasta ongelmasta tai kiinnostuksen kohteesta sen sijaan, että yrität keksimällä keksiä liikeidean.
  2. Toteuta. Ideoita on vaikka millä mitalla, ja sato menee sille, joka vie asiaa eteenpäin. Kysy neuvoa yrityskeskuksista tai enkelisijoittajilta, äläkä jätä ideaa pöytälaatikkoon pelosta, että joku varastaa sen.
  3. Tiimi on kaikkein tärkein:

Kaikissa noissa bisneksissä, missä mä oon ollut mukana ja mitkä on onnistunut tai missä menee paremmin, niin niissä on vaan kerta kaikkiaan hyvä tiimi.

Nurminen lisää, että ajoitus on tärkeä, mutta sen näkee yleensä vasta jälkikäteen.

Huomio lähteestä: artikkeli on päivitetty 18.10.2026 jakson MacWhisper-litteraatiolla ja julkaisijan omalla lukujaolla, ja kaikki 25 lukumerkkiä osuvat litteraation repliikkien alkuun. Litteraatiossa ei ole puhujamerkintöjä, mutta Miettinen osoittaa lähes kaikki kysymykset vieraille nimeltä, joten puhujat ovat selvät. Aiempi versio artikkelista antoi opettajataustan ja yhteiskuntaopin näkökulman virheellisesti Nurmiselle; ne ovat Holmströmin. Myös aiemman version luku “markkinan puuttumisesta” oli väärin tulkittu: kyse on Holmströmin selityksestä sosialismin ja kapitalismin erosta, ei talousopetuksen markkinasta. Jakson alussa on noin 50 sekunnin esimakukooste loppuvinkeistä. Nurmisen kirjan nimi ja toinen kirjoittaja, yhden Nurmisen yrityksen nimi, Miettisen mainitseman Lauttasaaren lukion yrittäjäkolmikon nimet ja yksi kirjassa mainittu tubettaja jäivät litteraatiossa epävarmoiksi, eikä niitä ole arvattu.

Jakson tiedot. Neuvottelija 113, julkaistu 19.12.2021, kesto 52 minuuttia 51 sekuntia. Vieraina Mikko Nurminen ja Timo Holmström (vieraskortit ja muut jaksot), haastattelijana Sami Miettinen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 113 (julkaistu 19.12.2021) Sami Miettisen vieraina ovat sarjayrittäjä Mikko Nurminen (Pikkuyrittäjät, Kotisivukone, Hostaway) ja historian ja yhteiskuntaopin opettaja Timo Holmström (Sijoittajakoulu). Keskeiset havainnot: molemmat hankkeet perustuvat siihen, ettei talousasioita opita teoriassa; Pikkuyrittäjissä alakoulun viides- ja kuudesluokkalaiset perustavat oman yrityksen ja myyvät tuotteita oikealle asiakkaalle, ja ratkaiseva hetki on se, kun raha vaihtaa omistajaa; ohjelmaa vie kouluihin Nuori Yrittäjyys ry, ja se on kouluille maksuton; Sijoittajakoulun tavoite ei ole kertoa sijoittamisesta vaan saada 16-vuotias avaamaan arvo-osuustili ja aloittamaan säästäminen koko lukion mittaisella kurssilla, jota pyörittää Talous ja nuoret TAT; perusajatus on elää alle tulojensa ja mekanismi yhteisöllisyys, koska nuorilla sosiaaliset kannustimet ovat vahvimmat; sijoittaminen opettaa katsomaan yritystä omistajan silmin; hyväntekeväisyyssalkussa sponsoriyritys avaa itselleen arvo-osuustilin, opettaja saa toimeksiantovaltuudet, nuoret päättävät sijoituksista, pääoma pysyy yrityksellä ja tuotto lahjoitetaan nuorten valitsemaan kohteeseen — sopiva koko on 5 000–10 000 euroa koulua kohden; Holmströmin mukaan yrittäjä tarvitsee sijoittajakoulua eniten; Holmström kiistää Elias Rantapuskan väitteen, että kymmenessä tunnissa voi leipoa kohtuullisen sijoittajan, koska psykologia ja kurinalaisuus eivät opi tunneissa; Holmström ehdottaa y-tunnusta automaattisesti kaikille, ja Miettisen mukaan silloin yrittäjän sosiaaliturva olisi pakko ratkaista; osakesäästötili ja pitkä nousuralli ovat tuoneet nuoria sijoittajia; esimerkkitarinoina ovat Aaron’s Hot Dog ja Taalerille 300 heijastinta tehnyt vihtiläinen kaksikko; Holmströmin sijoitusvinkit ovat pitkäjänteisyys, laaja hajautus ja kulujen minimointi, Nurmisen yrittäjävinkit oma ongelma liikeideana, rohkea toteutus ja ennen kaikkea tiimi.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English