Neuvottelija · Artikkelit

EP102 · Talous · 2021-10-12

Helppy uudisti senioripalvelut | Richard Nordström | Neuvottelija 102

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Richard Nordström teki uran Goldman Sachsilla, Morgan Stanleylla ja BCG:llä, kunnes hänen äitinsä sairastui ja hän joutui 34-vuotiaana järjestämään ikääntyneen vanhemman arjen työn ohessa. Siitä syntyi Helppy, jonka missio on se, ettei omainen jää yksin. Jakson ydin on diagnoosi suomalaisen kotihoidon ongelmista: hoitajat vaihtuvat niin, ettei kukaan tiedä kuka kotona käy, omainen joutuu integroimaan viisi palvelua ja maksamaan viisi laskua, ja raportointi on yhä paperivihossa. Nordström kertoo, miten Buurtzorg-mallinen korttelimalli oli kannattava kolmessa kuukaudessa ilman rahoitusta ja miksi siitä siirryttiin hybridimalliin, jossa sama helperi tekee 95 prosenttia käynneistä. Rahoituskierroksen teki helpoksi 700 tuntia omaa kenttätyötä; mukaan tulivat Icebreaker.vc, Woltin Elias Aalto ja Kryn Johannes Schildt. Lopuksi kotitalousvähennyksestä, Suomen vahvuudesta kotihoidossa, perheportaalista ja siitä, että 87 prosenttia työssäkäyvistä keski-ikäisistä miettii työpäivän aikana vanhempaansa. Julkaistu 12.10.2021.

Sami Miettinen

Helppy uudisti senioripalvelut | Richard Nordström

Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 102 Sami Miettinen haastattelee Richard Nordströmiä, entistä kollegaansa SEB:n ajoilta. Nordström oli 34-vuotiaana Boston Consulting Groupilla, takanaan Lontoon pankkivuodet Goldman Sachsilla, Morgan Stanleylla ja JP Morganilla, kun hänen äitinsä sairastui. Hän ryhtyi omaiseksi ja edunvalvojaksi työn ohessa ja huomasi järjestelmässä aukon, joka koskee satojatuhansia suomalaisia. Siitä syntyi Helppy. Jakso on harvinaisen konkreettinen kahdesta syystä: se erittelee tarkasti, mikä kotihoidossa on käytännössä rikki, ja se kertoo poikkeuksellisen suoraan, miksi rahoituskierros oli helppo — Nordström oli tehnyt ensimmäisenä vuonna 700 tuntia kenttätyötä itse. Julkaistu 12.10.2021.

Lukuohje. Vieras johtaa yhtiötä, josta jaksossa puhutaan, ja jakso käsittelee sen liiketoimintamallia ja rahoituskierrosta. Hintavertailut ja tutkimusluvut ovat Nordströmin omia, eikä kunnallisen kotihoidon edustajaa ole kuultu.

Pankkiurasta omaiseksi

Ensimmäinen muisto unelmatyöstä on Nordströmin mukaan viisivuotiaana Postipankista, jonne hän vei viikkorahansa karkkikaupan sijaan. Pankkiura unohtui pitkäksi aikaa, mutta palasi mieleen tuotantotalouden opintojen loppuvaiheessa Aallossa. Ensimmäinen kesätyö oli SEB:llä — siellä hän ja Miettinen tutustuivat, ja Miettinen toimi hänen mentorinaan, kun Nordström mietti, mihin pankkiin ja kannattaako lähteä Lontooseen. Lontoossa hän oli kesän Morgan Stanleylla ja syksyn JP Morganilla, ja päätyi sitten kokopäiväisesti Goldman Sachsille melkein neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen Boston Consulting Group.

Käänne tuli 34-vuotiaana. Äiti sairastui yhtäkkiä, ja Nordström heittäytyi omaisena hommaan:

Ennen töitä ja töiden jälkeen sitten auttoi ja järjesteltiin koko se uusi arki sitten kuntoon.

Hänestä tuli myös äidin edunvalvoja, ja äidin liiketoimintaa piti pyörittää BCG-työn ohessa. Siinä hän pääsi hänen sanoin “aika syvälle” siihen, millaista ikäihmisten huolto ja hoito Suomessa on.

Miettinen kertoo vastapainoksi oman tilanteensa: hänen äitinsä on vielä hyvässä kunnossa Tampereella, ja isä kuoli eläkeiän kynnyksellä. Hän huomauttaa, ettei omaishoitajan karusta arjesta puhuta, ja että yhteiskunta ikään kuin olettaa omaisten tekevän puoli-ilmaista työtä samalla kun sotea rakennetaan massiivisesti ja kalliisti — eikä hänen mielestään kummassakaan onnistuta täydellisesti.

Mikä kotihoidossa on rikki

Tämä on jakson analyyttisin osuus. Miettinen nostaa esiin integrointiongelman, ja Nordström erittelee kokonaisuuden neljään osaan.

1. Omainen on yksin. Vaikka kunnissa on seniori-infoja, omainen on Nordströmin mukaan “oikeasti aika yksin järjestämään kaiken”. Usein tilanne tulee vastaan ensimmäistä kertaa elämässä, eikä opastusta ole. Vastaus on liian usein “selvitäpä itse”. Tyypillisin asiakas on ruuhkavuosi plus -tilanteessa: työ, oma perhe ja ikääntynyt vanhempi.

2. Hoitajat vaihtuvat. “Sä et koskaan tiedä, kuka siellä käy”, mikä on hänestä “tosi erikoista”.

3. Omainen joutuu integroimaan. Palvelut tulevat esimerkiksi viidestä eri paikasta: viisi eri asiakaspalvelua, viisi eri laskua, eikä mikään niistä organisoidu keskenään.

4. Läpinäkyvyyttä ei ole. Suurin osa sekä kunnan että yksityisen kotihoidon raportoinnista on yhä paperivihossa — pelkkä allekirjoitus. Hoitokodissa omainen ei tiedä, mitä siellä tapahtuu.

Ikääntyneiden oma mentaliteetti tekee asiasta vaikeamman. Ennen sotia ja 1940-luvulla syntyneet ovat Nordströmin mukaan tottuneet hoitamaan kaiken itse, ja kynnys pyytää apua on “tosi korkea”. Elämän loppuvaiheen laatuun ei ole totuttu panostamaan rahallisesti.

Mittasuhteet

Miettinen kysyy, onko kyse muutaman kymmenentuhannen ihmisen ongelmasta. Nordströmin luvut:

Suurissa ikäluokissa on Suomessa reilu miljoona ihmistä 20 vuoden välein, ja kun ihmiset elävät pidempään, yli 80-vuotiaiden määrä painuu hänen mukaansa jonkun vuoden päästä kohti miljoonaa. Kun vaikeasti muistisairaat suhteutetaan yli 80-vuotiaisiin, “todella isolla osalla” on kognitiivisen toimintakyvyn alenemaa.

Jakso nauhoitettiin muistiviikolla; maailman Alzheimer-päivä oli ollut tiistaina 21. päivä. Miettinen huomauttaa riskistä: omaishoitaja voi olla puoliso, joka on samanikäinen ja vain marginaalisesti paremmassa kunnossa, tai ruuhkavuosia elävä lapsi — ja muistisairas lähtee helposti harhailemaan. Nordströmin vastaus on ennaltaehkäisy: rutiinit, paikannusteknologia ja ajantasainen opastus siitä, mikä on omaiselle paras järjestely.

Korttelimallista alustamalliin

Helppy ei aloittanut nykyisellä mallillaan, ja Nordström kertoo käänteen suoraan.

Ensimmäinen versio oli korttelimalli: omat tiimit kaupunginosittain. Ensimmäisen alueen nimi jää äänitteessä epäselväksi; sen jälkeen tulivat Lauttasaari ja kolmantena Munkkiniemi. Esikuvana oli hollantilainen Buurtzorg-malli, hieman digitalisoidumpana. Yhtiö lähti liikkeelle ilman rahoitusta ja oli kannattava kolmessa kuukaudessa.

Ongelma oli skaalautuvuus yhdistettynä laatulupaukseen. Jotta sama henkilö aidosti käy asiakkaan luona myös isommassa mittakaavassa, mallia piti muuttaa: paikallinen peer-to-peer-matchaus yhdistettynä perinteiseen malliin.

Sulla käy 95 prosenttisesti aina se sama henkilö, sä tiedät ketkä ne on.

Myös sijaiset ovat tiedossa.

Uudistus vaati paljon kokeilua, ja se valmistui vuoden kuluttua — juuri ennen koronaa. Koska helperit eivät kokoonnu yhteiseen tilaan hakemaan paperilistoja vaan näkevät käyntinsä kännykästä ja menevät omasta kodistaan suoraan asiakkaalle, altistuminen jäi pieneksi: muualla seniorin luona saattoi viikossa käydä kymmenen ihmistä, Helppyllä yksi. Liikevaihto laski vähän, mutta kannattavuus pysyi hyvänä mallin joustavuuden ansiosta.

Palvelurakenne on nykyään kaksitasoinen. Omia helpereitä on “monta sataa ympäri Suomea”, ja yhteistyökumppanit hoitavat muun: fysioterapian, jalkahoidon, ikkunanpesun, kotilääkärit, muutot, remontit, apuvälineet, kylpyhuoneen kynnysten poistot ja muistitestit. Ensimmäisenä vuonna paljon oli in-housena, siivoustiimiä myöten. Nordströmin mukaan moni alan yritys on yrittänyt tehdä kaiken itse, ja “tosi monet niistä on mennyt melkein konkurssiin tai mennyt”. Helppyn ydin on oma helperi, “aidosti se sydän”, ja kumppanit voi valita sen mukaan, kuka on kulloinkin paras.

Milloin VC-raha kannattaa ottaa

Miettinen kertoo opiskelleensa kasvuhakkerointia Mari Luukkaisen työpajassa — Luukkainen oli hänen sanoin kiihdyttänyt siivousyhtiö Freskan nollasta miljooniin — ja kysyy, milloin oli aika tuoda ammattilaiset mukaan.

Nordström bootstrappasi tietoisesti alussa, koska halusi aikaa keskittyä itse ongelmaan ja ratkaisun muotoon. Vasta kun product market fit löytyi ja teknologian arvo oli selvä, ulkopuolisen rahan ottaminen tuntui oikea-aikaiselta.

Kevennykseksi Miettinen näyttää kollegansa jakaman Tähtien sota -meemin, jossa sijoittaja ilmoittaa ottavansa “standardiehtojen mukaan” kolminkertaisen likvidaatiopreferenssin. Hän selittää ehdon itse: vähemmistösijoittaja saa ensin kolminkertaisesti panoksensa takaisin, ja vasta ylimenevästä osuudesta perustajat saavat osansa — eikä sitä neuvottelussa esitetä näin, vaan “standardiehdot, nimet alle”. Hän viittaa aiempaan jaksoonsa Rahoituskierrosten juridiikka Jonathan Andersinin kanssa. Kun hän kysyy, tuliko Nordströmille kolminkertainen preferenssi, Nordström ei kerro kierroksen ehtoja vaan siirtyy siihen, mikä prosessissa ratkaisi.

Miksi rahoituskierros oli helppo

Pankkiiritausta auttoi ehkä, mutta tärkeämpää oli Nordströmin mukaan se, että ongelma oli aidosti omakohtainen ja hän oli itse tehnyt työtä:

Ensimmäisen vuoden aikana mä olin 700 tuntia itse siellä kentällä tekemässä kädet saavessa auttamassa senioreita. 100 ensimmäistä asiakasta, jotka me saatiin, niin mä tunsin henkilökohtaisesti.

Se antoi pohjan keskustelulle rahoittajien kanssa. Raha tuli “aika yllättävän nopeasti”, ja Nordström kutsuu sitä yrittäjäuransa helpoimmaksi asiaksi — mikä on hänen mukaansa monille muille aivan toisin. Moni rahasto otti itse yhteyttä; hän keskusteli lähes kaikkien suomalaisten rahastojen ja jonkin verran Lontoon, Ruotsin ja Saksan rahastojen kanssa.

Kierrokselle valikoitui Icebreaker.vc, jonka kautta Mari Luukkainen on auttanut Helppyä kasvupuolella. Lisäksi Nordströmillä oli toivelista kahdesta enkelisijoittajasta, ja molemmat toteutuivat:

VC plus kaksi unicorn founderia mukaan.

Miettinen kuittaa: “Tältä hyvät ystävät näyttää täydellinen eksekuutio” — ja lisää, että hän on itse haastatellut enkelisijoittajia kuten Ali Omaria, Kim Väisästä ja Jyri Engeströmiä, ja tietää, kuinka vaikea tällaisia kontakteja on saada.

B2B, B2C ja kotitalousvähennys

Miettinen esittää teesin: suomalaiset osaavat B2B:n mutta eivät B2C:tä. Hän viittaa Ohjelmistoyrittäjien Rasmus Roihan esitykseen, jonka tilastoissa Suomi pärjää B2B-puolella kasvussa ja eksekuutiossa hienoisesti jopa ruotsalaisia paremmin.

Nordström ei ota teesiin suoraan kantaa vaan kertoo Helppyn kokemuksen. Alussa kokeiltiin kaikkea: B2B:tä, B2G:tä Helsingin kaupungin ostopalvelu- ja palvelusetelituottajana sekä B2C:tä. Johtopäätös oli, että alan uudistaminen vaatii keskittymistä B2C:hen ja private payhin; julkiselle puolelle voi myöhemmin tuoda version ideaalimallista. Vaikka kuukausimaksua ei ole ja laskutus perustuu käynteihin, asiakassuhteet ovat pitkiä ja ostokäyttäytyminen muistuttaa SaaS-liiketoimintaa: viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, koska tarve on jatkuva.

Miettinen näyttää kuvaajan eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien valtiollisuusasteesta — Pohjoismaat ovat siinä selvästi valtiollisia — ja esittää rakenteellisen teesin: hyppy julkisen tarjoaman ja omaishoitajan karun arjen välillä on liian suuri, ja juuri siinä on markkinarako.

Nordströmin vastaus on jakson yllättävin yksittäinen väite. Moni ajattelee, että verot on maksettu ja palvelu on ilmaista, mutta kunnalta saatava apu on pientä — Helsingissä esimerkiksi enintään kolme tai neljä viidentoista minuutin käyntiä päivässä — ja asiakasmaksut ovat “yllättävänkin korkeita”. Kotitalousvähennyksen jälkeen Helppyn palvelu on hänen mukaansa paljon edullisempaa kuin kunnan palvelu, jos ostaa vaikkapa kymmenen tuntia apua kuukaudessa.

Kansainvälistyminen: Suomi on edelläkävijä

Loppupuolen havainto kääntää odotuksen päälaelleen. Nordströmin mukaan Suomi on ikäihmisten hoidossa todella kehittynyt maa: kotihoito on ehkä maailman parasta, sosiaalihuoltoon panostetaan Euroopassa toiseksi eniten Hollannin jälkeen, Suomi oli ensimmäisiä kotihoidon yksityistäjiä, ja tukipalvelut — seniori-infot, apuvälineiden lainaamot, kauppapalvelut — ovat hyviä. Oman äidin kokemuksen perusteella se ei silti riitä.

Ajatus on viedä ulkomaille parannettu versio suomalaisesta kotihoidosta: enemmän tukea omaisille ja teknologiaa siihen, mikä Suomessa on yhä paperilla. Monessa maassa kunta tai vakuutusyhtiö maksaa perushoivan, jolla “pysyy niin sanotusti hengissä”, ja laatu ostetaan top-upina sen päälle — tilanne on hänen mukaansa sama kaikissa maissa.

Kanta, Apotti ja hoitotahto

Miettinen kertoo keskustelleensa tamperelaisen, Kanta-järjestelmän kehitykseen osallistuneen ohjelmistoyhtiö Atostekin kanssa ja kysyy Helppyn Kanta-integraatiosta. Sitä ei vielä ole; Nordström arvioi sen tulevan ajan myötä, kun sosiaalihuolto siirtyy Kantaan vuoteen 2025 mennessä. Miettinen muistuttaa, että potilasturvallisuus ja tietosuoja ovat Vastaamon tapauksen jälkeen luottamukselle elintärkeitä, ja pitää Suomen kansallisia tietojärjestelmiä — Apotti-integraatioineen — mahdollisena alustaetuna. Nordström lisää, että Kantaan voi jo tallentaa esimerkiksi hoitotahdon, ja arvioi, että vuoden parin päästä laillinen edunvalvoja voi asioida sähköisesti myös toisen puolesta.

Perheportaali ja varautuminen ajoissa

Helppyn laajempi ajatus on olla mukana koko matkan. Kun vanhempi on noin 70-vuotias, perheen kannattaa jo rekisteröityä perheportaaliin, tehdä hoitotahto ja testata toimintakykyä ja muistia. Nordströmin mukaan 70–75 vuoden ikä on viimeistään se vaihe, jolloin tietyt asiat kannattaa hoitaa kuntoon. Sen jälkeen palvelu kulkee mukana, kun apua tarvitaan vähän, paljon ja lopulta ympärivuorokautisessa tehostetussa palveluasumisessa — seniorikodin valintaa myöten.

Portaali on vastaus hänen omaan kokemukseensa: vaihtoehtona on googlata, lukea pitkiä THL:n sivuja tai kuntien 60-sivuisia pdf-oppaita, mikä nostaa omaisten kynnystä. Portaalissa käydään selkokielisesti läpi kymmenen kohtaa, ja sen jälkeen “sulla on ihan eri tunne ja varmuus”.

Miettinen lisää, että edunvalvontaan liittyvät valtuutukset, testamentit ja muu juridiikka kannattaa hoitaa ajoissa, koska muistisairaan läheisen puolesta lupia voi olla vaikea saada. Kansalaisten tietopaketti näistä on hänen mielestään tehty “törkeän huonosti”, ja hän kutsuu alan asiantuntijoita vieraiksi.

Hyppy yrittäjäksi vaati katalysaattorin

Olisiko Nordström ryhtynyt yrittäjäksi ilman äitinsä tilannetta? “En varmaan.” Lontoossa hän mietti Hyde Parkissa juostessaan, miten yrittäjäksi pääsisi, kun ei ollut koskaan myynyt mitään — ei limsaa festareiden ulkopuolella eikä pikkuleipiä naapureille. Hyppy tuntui maagiselta ja mystiseltä, ja se vaati katalysaattorin.

Hänen mukaansa kolmen asian piti täyttyä: halu rakentaa, merkityksellinen ongelma ja ensikäden kokemus siitä, mitkä ratkaisut puuttuvat.

Miettinen vertaa Helppyä muihin suomalaisiin konsepteihin yllättävistä paikoista — EdTechiin, josta hän puhui Marko Kyyrösen kanssa, ja mediaoikeuksiin, joista hän puhui Timo Argillanderin kanssa.

Hiljainen ongelma työpaikoilla

Lopuksi Nordström nostaa esiin luvun niille, jotka ajattelevat, ettei asia koske heitä:

Meidän tutkimusten mukaan 87 prosenttia keski-ikäisistä, jotka on töissä, miettii työpäivän aikana sitä ikääntynyttä vanhempaansa.

Luku on Helppyn oman tutkimuksen. Siitä ei hänen mukaansa keskustella työpaikalla, mutta se on läsnä todella monella. Miettinen päättää kehotukseen: “Jutelkaa ihmiset perheenne kanssa. Kyllä me kaikki ollaan vanhemmille velkaa.”

Huomio lähteestä: artikkeli on päivitetty 18.10.2026 jakson MacWhisper-litteraatiolla ja julkaisijan omalla lukujaolla. Litteraatiossa ei ole puhujamerkintöjä, joten puhujat on päätelty asiayhteydestä; esimerkiksi likvidaatiopreferenssin selitys on Miettisen, ja Nordström jättää kierroksen ehdot kertomatta. Aiempi versio oli antanut ymmärtää, että korttelimallin ensimmäiset tiimit olivat Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä; ensimmäisen alueen nimi jää äänitteessä epäselväksi. Meemin jakaneen kollegan nimeä ja yhtä Miettisen vertailukohdaksi mainitsemaa hoivayhtiötä ei saatu äänitteestä varmasti selville, eikä niitä ole arvattu. Miettinen kutsuu jaksoa alussa lipsahduksena jaksoksi 101.

Jakson tiedot. Neuvottelija 102, julkaistu 12.10.2021, kesto 36 minuuttia 41 sekuntia. Vieraana Richard Nordström (vieraskortti ja muut jaksot), haastattelijana Sami Miettinen.

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 102 (julkaistu 12.10.2021) Sami Miettinen haastattelee Helppyn perustajaa Richard Nordströmiä, jolla on tausta Goldman Sachsilla, Morgan Stanleylla, JP Morganilla, SEB:llä ja BCG:llä. Keskeiset havainnot: Helppy syntyi Nordströmin omasta tilanteesta, kun hän 34-vuotiaana ryhtyi sairastuneen äitinsä omaiseksi ja edunvalvojaksi työn ohessa; suomalaisen kotihoidon neljä rakenteellista ongelmaa ovat omaisen yksinjääminen, hoitajien jatkuva vaihtuminen, palvelujen integrointivastuun siirtyminen omaiselle (viisi palvelua, viisi laskua) ja läpinäkyvyyden puute, sillä raportointi on yhä usein paperivihossa; Suomessa on reilu 300 000 yli 80-vuotiasta ja vuonna 2030 ennuste on melkein 500 000, sekä 200 000 muistisairasta, joista puolet keskivaikeassa tai vaikeassa vaiheessa; Helppy aloitti hollantilaiseen Buurtzorg-malliin nojanneella korttelimallilla, oli kannattava kolmessa kuukaudessa ilman rahoitusta ja siirtyi ennen koronaa alustamaiseen hybridimalliin, jossa sama helperi tekee 95 prosenttia käynneistä; omia helpereitä on monta sataa, muut palvelut tulevat kumppaneilta; rahoituskierroksen teki helpoksi se, että Nordström oli tehnyt ensimmäisenä vuonna 700 tuntia kenttätyötä ja tunsi sadan ensimmäisen asiakkaan henkilökohtaisesti; kierrokselle tulivat Icebreaker.vc sekä enkeleinä Elias Aalto (Wolt) ja Johannes Schildt (Kry); kotitalousvähennyksen jälkeen yksityinen apu on Nordströmin mukaan kunnan asiakasmaksua edullisempaa esimerkiksi kymmenen tunnin kuukausikäytöllä; B2C-ostokäyttäytyminen muistuttaa SaaS-mallia ilman kuukausimaksua; Suomi on Nordströmin mukaan kotihoidossa kansainvälinen edelläkävijä, ja vientimalli on top-up julkisen perushoivan päälle; perheportaaliin kannattaa rekisteröityä vanhemman ollessa noin 70-vuotias; Helppyn oman tutkimuksen mukaan 87 prosenttia työssäkäyvistä keski-ikäisistä miettii työpäivän aikana ikääntynyttä vanhempaansa. Aiheeseen liittyvä jakso: Rahoituskierrosten juridiikka | Jonathan Andersin.

Jakson kulku

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English