---
title: "Miksi Putin ei voi näyttää heikkoutta? | Arto Luukkanen | Neuvottelija 417"
summary: "Kirja-arvio: Arto Luukkasen Venäjän vallanvaihdosten julma historia (Docendo 2026, 485 s.) kulkee Kiovan Rusista Putinin seuraajakysymykseen. Arvio perustuu Neuvottelija 417 -jaksoon, jossa Sami Miettinen haastattelee kirjoittajaa. Kirjan teesi on, että Venäjällä valta on harvoin vaihtunut ilman väkivaltaa ja että hallitsijan ympärillä oleva turvallisuuskoneisto on ollut vallan todellinen kantaja Iivana Julman opritšninasta FSB:hen. Luukkanen hahmottelee myös kaksi skenaariota Putinin jälkeiselle Venäjälle: turvallisuuspalvelujen välisen valtataistelun ja uuden tsaarinvallan. Miettinen pitää kirjaa erinomaisena oppikirjana naapurista. Jakson historialliset luvut on tarkistettu, ja poikkeamat on merkitty."
datePublished: 2026-10-26
dateModified: 2026-10-26
lang: fi
section: society
sections: ["society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP417","Arto Luukkanen","Sami Miettinen","Kirja-arvio","Kirjallisuus","Venäjä","Venäjän historia","Tsaarit","Iivana Julma","Putin","Prigožin","Sekurokratia","Turvallisuuspalvelut","Suomen autonomia","Snellman","Docendo"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep417-miksi-putin-ei-voi-nayttaa-heikkoutta-arto-luukkanen/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep417-miksi-putin-ei-voi-nayttaa-heikkoutta-arto-luukkanen/
---
# Miksi Putin ei voi näyttää heikkoutta? | Arto Luukkanen | Neuvottelija 417

# Miksi Putin ei voi näyttää heikkoutta? | Arto Luukkanen | Neuvottelija 417

> **Tiivistelmä:**
> Arto Luukkasen *Nappi takaraivoon tai ikkunasta ulos! Venäjän vallanvaihdosten julma historia* (Docendo 2026, 485 s.) kysyy, onko valta Venäjällä koskaan vaihtunut ilman väkivaltaista tilintekoa. Neuvottelija 417 -jaksossa Sami Miettinen käy kirjan läpi kirjoittajan kanssa Kiovan Rusista Iivana Julmaan, Katariina Suureen, Aleksanteri II:een, Leniniin, Staliniin ja Putiniin. Läpi kulkee yksi ajatus: tsaari tarvitsee aina teloittajan, jengin ja ryhmän, joka tekee mitä käsketään. Luukkanen kutsuu Putinin versiota tästä *sekurokratiaksi*. Miettisen arvio on suora: *"Tämä on oikein hyvä kirja. Mä opin tästä paljon."*

## Lukuohje

- **Mihin arvio perustuu.** Arvio perustuu Neuvottelija 417 -jakson suomenkieliseen litteraattiin ja kustantajan tiedotteeseen (Docendo, 15.9.2026). Kirjan sisältöä kuvataan siltä osin kuin kirjoittaja ja Miettinen sitä jaksossa käsittelevät. Kaikkia kirjan lukuja ei siis esitellä.
- **Sävy.** Molemmat keskustelijat kertovat suoraan nauravansa hirtehisesti kauheuksille. Luukkasen mukaan *"se, että mä tässä virnuilen, johtuu vain mun luonteestani, ei asioiden vakavuudesta"*. Arvio raportoi sisällön ilman virnistyksiä.
- **Tarkistetut luvut.** Jaksossa mainittuja historiallisia vuosilukuja ja tapahtumia on tarkistettu. Poikkeamat on merkitty *Tarkennus*-huomautuksiin. Ne ovat elävän keskustelun tavallista epätarkkuutta, eivätkä ne muuta kirjan argumenttia.
- **Rajaukset.** Keskustelu poikkeaa välillä Suomen nykypolitiikkaan. Muutamat nimettyihin henkilöihin kohdistuneet heitot on jätetty pois, koska ne eivät liity kirjaan.
- **Nauhoitus.** Jakso on nauhoitettu Putinin syntymäpäivänä 7.10.2026, minkä keskustelijat jaksossa huomaavat.

---

## Kirja yhdellä virkkeellä

Venäjän vallanvaihdokset ovat olleet harvoin rauhanomaisia, ja hallitsijan todellinen tukipilari on ollut hänen oma väkivaltakoneistonsa. Luukkanen jäljittää tätä ketjua 1500-luvun opritšninasta Neuvostoliiton salaiseen poliisiin ja Putinin turvallisuuspalveluihin.

Kustantajan mukaan kirja kertoo talonpoikien kohtaamisista solmuruoskan kanssa, aatelisten murhista ja neuvostoterrorista. Se kysyy myös, mitä Venäjän vallalle tapahtuu, jos Putin kuolee tai syrjäytetään.

## 1. Defenestraatio: ikkunasta ulos

Kirjan nimen jälkimmäinen puolisko viittaa defenestraatioon. Luukkanen aloittaa sen eurooppalaisesta esikuvasta. Prahassa vuonna 1618 tšekkiläiset aateliset heittivät keisarin edustajat Hradčanyn linnan ikkunasta. Miehet putosivat lantakasaan ja jäivät henkiin. Luukkasen mukaan idea oli osoittaa täydellistä halveksuntaa: *"Häntä ei tapeta miekalla niin kuin herrasmiestä, vaan hänet heitetään ikkunasta ulos."*

Venäjällä perinne jatkuu Luukkasen mukaan nykypäivään. Esimerkkinä hän mainitsee Lukoilin johtajan, joka putosi ikkunasta. Miettinen nostaa rinnalle Jevgeni Prigožinin, jonka lentokone räjähti elokuussa 2023. Luukkasen tiivistys: *"Isäntää vastaan ei nousta."*

*Tarkennus.* Miettinen sanoi koneen räjähtäneen noin 20 kilometrin korkeudella. Lentoseurantadatan mukaan kone lensi noin 28 000 jalan eli noin 8,5 kilometrin korkeudessa ennen jyrkkää pudotusta.

## 2. Prigožinin kapina: miksi Moskova vapisi

Luukkanen kuvaa Wagnerin kesäkuun 2023 kapinan yksityiskohtaisesti. Rostov-na-Donussa asukkaat toivat vesipulloja ja ruokaa tankkimiehistöille. Kun Prigožin suuntasi kohti Moskovaa, miljardöörien suihkukoneet lähtivät hänen mukaansa kohti Dubaita *"kultaharkkoja ja seteleitä"* täynnä.

Luukkasen mukaan joukko oli pieni, noin 25 000 miestä ja 5 000 miehen etujoukko, mutta karaistunut. Hänen arvionsa on, että jos joukot olisivat ylittäneet Oka-joen, kansalliskaarti ei olisi pysäyttänyt niitä ja valta olisi vaihtunut ryöstelyn keskellä.

Kiinnostavin huomio koskee psykologiaa. Prigožin oli istunut yhdeksän vuotta vankileirillä ja kuului Luukkasen mukaan rikollismaailman eliittiin (*vor v zakone*). Putin taas oli Luukkasen sanoin *"pelkkä gopnik eli nuorisorikollinen"*. Luukkasen mukaan molemmat tiesivät, kumpi oli rikollishierarkiassa ylempänä.

Miettinen kävi kapinan läpi tuoreeltaan Pekka Toverin kanssa jaksossa [Prigožin vs. Putin](https://www.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep199-prigozin-vs-putin-pekka-toveri/).

## 3. Kirjan pääteesi: turvallisuuskoneisto on todellinen valta

Miettinen tiivistää kirjan idean kysymykseksi: eikö turvallisuuspalvelu ole Venäjän valtion todellinen voima? Luukkanen vastaa, että Putin on vain yksi ihminen, joka on *"ympäröinyt itsensä sekurokratialla"*. Vuonna 2000 Putin sijoitti Luukkasen mukaan noin 6 000 entistä tiedustelu- ja *siloviki*-taustaista henkilöä Venäjän ydintehtäviin. Ensin he ottivat virat ja sitten rahat. Alkuperäiset oligarkit pakotettiin luopumaan öljy-yhtiöistään tai lähtemään maasta.

Tästä seuraa Luukkasen mukaan Putinin dilemma, jota hän kutsuu *"kulmakunnan suurimman karjun"* asemaksi: johtaja ei voi näyttää heikkoutta, koska väistyminen tarkoittaa kuolemaa.

Ketjun alku on kirjassa Iivana Julman ajassa. Miettisen tiivistyksen mukaan *"muinainen FSB"* syntyi silloin ja on pysynyt siitä asti.

## 4. Mongolit ja Kiovan Rus

Miettinen haastaa kirjoittajaa Martti J. Karin teesillä. Kari on esittänyt, että Venäjän autoritaarinen strateginen kulttuuri on mongolien perintöä. Miettinen kävi teesin läpi Karin kanssa jaksossa [Putin ja Venäjän strateginen kulttuuri](https://www.neuvottelija.fi/yhteiskunta/ep126-putin-ja-venajan-strateginen-kulttuuri-martti-j-kari/). Miettisen mukaan Luukkanen lähtee kirjassa liikkeelle Venäjän sisäsyntyisistä tekijöistä.

Luukkanen myöntää Karin olevan osittain oikeassa. Kiovan Rusin ruhtinasserkusten väkivalta oli hänen mukaansa *"runollista mafiaa"* Sopranosin tapaan. Keskitetyn vallan, verotuksen ja ankaran valvonnan toivat kuitenkin mongolit. Niiden taustalla oli tengrismin poliittinen teologia, jonka mukaan kaikki maailmassa, ihmiset mukaan lukien, kuuluu kaanille.

Esimerkiksi Luukkanen ottaa Kiovan valtauksen vuonna 1240. Kaupunki ei antautunut heti, ja hänen mukaansa sen 60 000 asukasta tapettiin. Pari vuotta myöhemmin kaanin hoviin matkannut munkki näki paikalla vain luita ja pääkalloja.

*Tarkennus.* Kiovan asukasluvusta ja surmattujen määrästä vuonna 1240 esitetyt arviot vaihtelevat suuresti, joten 60 000 on yksi arvio muiden joukossa. Munkki on paavin lähettiläs Giovanni da Pian del Carpine, joka kulki Kiovan kautta vuonna 1246.

## 5. Iivana Julma: jyrmy, lukenut ja sadisti

Venäjän *groznyi* kääntyy englanniksi sanaksi *terrible*. Luukkasen mukaan suomeksi parempi käännös olisi *jyrmy*.

Luukkasen kuvaama Iivana on ristiriitainen:

- Hän jäi pienenä orvoksi, ja pajarit kohtelivat häntä hovissa huonosti.
- 12-vuotiaana hän syötti hänen mukaansa ilkeimmän pajarin koirille. Harrastuksekseen hän heitteli eläimiä tornista.
- Samaan aikaan hän oli Luukkasen mukaan *"aikansa lukeneimpia ihmisiä"*, joka saneli ja kirjoitti kirjeensä itse.
- Metropoliitta Makari toisteli nuorelle hallitsijalle, että tämä on Jumalan valittu ja arkkienkeli Mikael. Luukkasen mukaan *"vallan täyteyden tunne yhdistyy sadismiin"*. Tämä tuli esiin erityisesti ensimmäisen puolison kuoleman jälkeen.
- Opritšnina oli Luukkasen sanoin hallitsijan *"oma gangsterijoukko"*. Iivana vaati maan jakamista kahtia ja erityisaluetta, jolla hän sai tehdä mitä halusi.
- Novgorodissa vuonna 1570 mustapukuiset kaartilaiset ratsastivat satulassaan koiranpään kuva ja luuta merkkinä maan puhdistamisesta. Luukkasen mukaan Iivana osallistui verilöylyyn itse kirves kädessä.

*Tarkennus.* Luukkanen sanoi Iivanan tulleen tsaariksi 17-vuotiaana. Iivana kruunattiin tammikuussa 1547, jolloin hän oli 16-vuotias.

Miettinen tekee tästä havainnon koko kirjasta: monella hallitsijalla on joko paha mentori, kuten Iivanalla Makari, tai vaikutusvaltainen nainen. Lisäksi hovissa on *"puškineita ja runoilijapoikia"*. Katariina Suuri kirjoitti Voltairelle olevansa sydämeltään demokraatti. Miettisen sanoin siinä on *"ihmeellistä kaksinaamaisuutta"*.

## 6. Palatsivallankaappaukset

Kirjan vallanvaihdokset harvoin päättyvät luonnolliseen kuolemaan:

- **Pietari III.** Katariina sai pojan, minkä jälkeen puolisosta tuli Luukkasen sanoin *"turhaa painolastia"*. Upseerit hoitivat hänet pois.
- **Paavali I.** Aleksanterin upseerit menivät yöllä palatsiin ja kuristivat Paavalin, koska tämä ei suostunut luopumaan vallasta. Aleksanteri kantoi isänmurhan syyllisyyttä koko loppuelämänsä.
- **Aleksanteri II.** Hän vapautti maaorjat vuonna 1861 ja uudisti oikeuslaitoksen. Palkinnoksi hän sai Luukkasen sanoin *"pommimurhan"*.

*Tarkennus.* Luukkanen ajoitti oikeuslaitoksen uudistuksen 1870-luvulle. Uudistus säädettiin vuonna 1864, ja sitä pantiin toimeen sen jälkeen.

Miettinen vetää tästä johtopäätöksen: itsevaltiaiden selkärangassa on, että lepsuilu on vaarallista. Tässä valossa hän pitää Gorbatšovia ja Jeltsiniä *"vähän pehmoina"*. Luukkanen kertoo Kiovassa KGB:n arkistossa tekemästään tutkimuksesta. Sen mukaan paikallinen salainen poliisi ja Ukrainan kommunistinen puolue pyysivät lupaa voimakeinoihin, mutta Gorbatšov ei antanut lupaa. Luukkasen mukaan vuoden 1987 amnestian jälkeen vapautetut ukrainalaiset nationalistit saivat vuonna 1989 demokratiavaatimukset leviämään Donbasin kaivostyöläisiin, ja *"se avaa myrskyportit"*.

## 7. Suomen osuus: sama imperiumi, eri kohtelu

Kirjan Suomi-osuus on Miettisen mielestä kiinnostava, koska siinä Venäjä näyttää lempeämmät kasvonsa. Vuoden 1809 jälkeen tarjottiin Luukkasen sanoin *"rakkauskampanja"*:

- Suomen verot käytettiin Suomessa.
- Upseerit saivat pitää puustellinsa.
- Uskonto ja vanhat lait säilyivät.
- Yliopisto sai rahaa ja Tähtitorninmäelle rakennettiin observatorio.

Luukkasen mukaan tämä oli askel eteenpäin 600 vuoden jälkeen, jona aikana oli *"kuoltu, maksettu veroja ja kärsitty Ruotsin puolesta"*.

Kääntöpuoli on isoviha. Luukkasen mukaan Pohjanmaa haluttiin tuhota täydellisesti, ettei se tukisi sissiliikettä, ja Napuen taistelussa vuonna 1714 tuhottiin *"kaikki Pohjanmaan miehet ja rengit"*.

Fennomaniaa suosittiin Luukkasen mukaan, koska ruotsinkielisiä pidettiin Tukholmaan suuntautuneina ja epäluotettavina. Aleksanteri II:n Parolassa Snellmanille antama kielireskripti (1863) teki suomesta 20 vuodessa virkakielen. Luukkasen mukaan siitä alkoi suomen matka *"kyökkikielestä sivistyskieleksi"*.

Miettinen esittää tässä oman kantansa Snellmanista. Hänen mielestään Snellman hankki markan *"aivan uskomattomalla peliliikkeellä"*. Rahapolitiikka nälkävuosien aikana oli kuitenkin Miettisen mukaan typerää, koska markka sidottiin metallikantaan juuri silloin, kun viljaa olisi pitänyt ostaa. Miettinen on käyttänyt markkaa esimerkkinä Liberalle kirjoittamassaan kirjassa *Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot*: ison rahajärjestelmän rinnalle voi luoda pienen oman valuutan.

*Tarkennus.* Miettinen puhui kultakannasta. Snellmanin aikana markka sidottiin hopeaan: hopeakanta hyväksyttiin vuonna 1865 ja otettiin käyttöön vuonna 1866, juuri ennen nälkävuosia 1866–1868. Kultakantaan Suomi siirtyi vasta vuonna 1878. Isoviha ajoitetaan yleensä vuosiin 1713–1721.

## 8. Lenin ja Stalin: kirjoituspöydän raakalainen ja terrorin käsityö

Luukkanen kutsuu Leniniä *"kirjoituspöytäraakalaiseksi"*. Suomessa syksyllä 1917 piileskellessään Lenin kirjoitti teoksen *Valtio ja vallankumous*, jonka mukaan sosialistinen valtio ei tarvitse poliisia eikä armeijaa. Vallassa hän vaati Luukkasen mukaan *"enemmän terroria"*.

Tšekan terroriviikkolehdestä Luukkanen kertoo, että lehti lopetettiin muutaman numeron jälkeen, kun luvut alkoivat kulkeutua ulkomaille.

Ježovin terrorissa tapettiin Luukkasen mukaan *"noin 800 000 ihmistä"*, ja hänen mukaansa se tehtiin *"käsityönä"*. Kolmen hengen troikat tuomitsivat, ja vangit vietiin leipäautoiksi naamioiduissa mustissa autoissa metsiköihin ammuttaviksi niskaan. Teloittajat hoitivat mielenterveyttään viinalla. Tämä on se *nappi takaraivoon*, josta kirja on saanut nimensä alkupuolen.

*Tarkennus.* NKVD:n omien tilastojen mukaan vuosina 1937–1938 teloitettiin noin 680 000 ihmistä, joten Luukkasen luku on suuruusluokaltaan oikea.

Miettinen nostaa Leninin Aleksanteri II:n rinnalle *"Suomen ystävien kunniakerhoon"*, koska tämä antoi Suomen itsenäistyä, *"toki ketunhäntä hieman kainalossa"*. Luukkasen mielestä Leninillä ei ollut vaihtoehtoa.

## 9. Imperiumin paluu ja Suomen valinta

Kirjan nykyosuudessa kerrotaan, miten imperiumi rakennettiin uudelleen. Luukkasen mukaan Saksa uskoi, että kaupankäynti tekisi Venäjästä kiltimmän. Venäjä puolestaan näki Euroopan *"runsaudensarvena"*, jonka varoilla imperiumi voitiin rakentaa uudelleen. Kehitys eteni vaiheittain:

- Münchenin puhe 2007
- Georgia 2008
- Krim 2014
- Euroopalle ja Suomelle esitetty uhkavaatimus joulukuussa 2021

Luukkasen mukaan suomettumisen *"hovimestarit"* olivat valmiina, *"mutta sitten kansa päätti toisin"*.

Krimin siirto Ukrainalle vuonna 1954 oli Luukkasen mukaan Hruštšovin ele Perejaslavin sopimuksen 300-vuotismuistolle. Neuvostoliitossa sillä ei ollut käytännön merkitystä: se oli *"kuin että mä otan auton avaimet oikeasta taskusta ja laitan vasempaan"*.

## 10. Kaksi skenaariota Putinin jälkeen

Kirjan kiinnostavin osa nykylukijalle on Luukkasen ennuste. Hän esittää kaksi kaavaa.

**1. Turvallisuuspalvelujen kamppailu.** Perustuslain mukaan pääministeristä tulisi virkaa tekevä presidentti, ja sen jälkeen järjestettäisiin vaalit. Luukkasen mukaan byrokratia pitää kuitenkin valtaa *"liian tärkeänä asiana annettavaksi kansalle"*. Ensin yritettäisiin sopia seuraajasta neuvottelemalla. Sopu ei hänen mukaansa olisi helppo, koska *"kukaan heistä ei ole Olof Palme -mainen ruotsalainen sosiaalidemokraatti"*. Turvallisuuspalvelujen välit ovat jo huonot. Armeija on vahvin, mutta myös tiukimmin talutushihnassa. Luukkanen pitää mahdollisena sisällissodan kaltaista tilannetta.

**2. Uusi tsaarinvalta.** Duginilaiset äärikansalliset piirit haluavat Luukkasen mukaan päästä eroon tasavallasta. Hän kuvaa mahdollisuutta, että tasavallan muodot korvataan keisarikunnalla, *"pyhällä valtiolla"*. Siinä sekurokratiasta tulisi uusi aatelisto, joka alkaisi *"nimitellä toisiaan kreiveiksi ja paroneiksi"*. Historiallinen vertailukohta on Boris Godunov, joka huudettiin tsaariksi ennen sekasorron aikaa. Ratkaisevaa on Luukkasen mukaan se, *"pysyykö legitiimiyden vaippa hänen päällään"*. Borikselle kävi huonosti, kun tuli nälänhätä ja Dmitriksi esittäytyvä huijari.

Miettinen lisää ennusteeseen sodan vaikutuksen. Ukrainan iskut jalostamoihin ja lämpövoimaloihin tuovat Venäjälle ensimmäisen kylmän talven, ja mobilisaatio voisi ulottua Moskovan ja Pietarin poikiin. Luukkasen mukaan juuri tämä olisi järjestelmälle vaarallisinta. Virkamiesperheiden *"perintöprinssi"* lähetettäisiin mieluummin ulkomaille tai hänelle löytyisi sydänvika kuin että hän joutuisi rintamalle. Siksi mobilisaatiota on hänen mukaansa vältelty viimeiseen asti.

## Arvio

**Mitä kirja tekee hyvin.** Luukkanen kertoo Venäjän historian vallanvaihdosten kautta, ja rakenne kantaa. Toistuva kuvio on tsaari, pajarit, turvallisuuskoneisto ja vaikeneva kansa. Kuvion ansiosta 500 vuotta mahtuu yhteen kirjaan ja Prigožinin kapina asettuu luontevaksi jatkoksi Iivanan opritšninalle. Lisäksi kirjoittaja on arkistotutkija, jolla on omaa aineistoa KGB:n arkistoista. Se näkyy Gorbatšovin aikaa koskevissa kohdissa.

**Mitä lukijan kannattaa tietää.** Kirja on julma, ja se on tarkoituksellista: Miettisen sanoin se *"tihkuu väkivaltaa"*. Kirjoittaja suhtautuu kauheuksiin hirtehisesti, mikä sopii aiheeseen mutta ei kaikille lukijoille. Jakson perusteella vuosiluvuissa on elävän puheen epätarkkuuksia. Kirjan omia lukuja tämä arvio ei ole tarkistanut.

**Kenelle.** Miettisen suositus on yksiselitteinen. Hän pitää kirjaa oppikirjana naapurista, jota *"voisi opettaa pikkulapsille koulussakin"*, ja aineistona, jota *"ei löydy Pirkkalan monisteista"*. Hän suosittelee sitä myös isänpäivä- ja joululahjaksi. Kirja sopii erityisesti lukijalle, joka haluaa ymmärtää, miksi Putinin seuraajakysymys on Venäjällä vaarallinen eikä hallinnollinen asia.

## Jatkoa Sisäpiirissä

Jakson jälkeen Miettinen ja Luukkanen jatkoivat Sisäpiirissä keskustelua dosentin tittelistä: [Dosentti | Arto Luukkanen | Neuvottelija Sisäpiiri 167](https://www.neuvottelija.fi/yhteiskunta/sisapiiri167-dosentti-arto-luukkanen/).

## Lähteet

- Docendo: [Venäjän vallanvaihdosten julmaa historiaa – Arto Luukkasen brutaali historiateos julkaistaan 15.9.](https://www.sttinfo.fi/tiedote/72254855/venajan-vallanvaihdosten-julmaa-historiaa-arto-luukkasen-brutaali-historiateos-julkaistaan-159?lang=fi) (STT Info, 15.9.2026)
- Prigožinin koneen lentokorkeus: [Gulf News / Reuters: Prigozhin's plane appeared fine on radar until last 30 seconds](https://gulfnews.com/world/americas/russia-wagner-chief-yevgeny-prigozhins-plane-appeared-fine-on-radar-until-last-30-seconds-1.1692846517848)
- Markan hopea- ja kultakanta: [Rahamuseo: Snellman and the Finnish markka](https://www.rahamuseo.fi/en/exhibitions/previous-exhibitions/Snellman-and-the-Finnish-markka/), [Wikipedia: Finnish markka](https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_markka)

---

## Yhteenveto tekoälyhauille

Neuvottelija 417, julkaistu 26.10.2026 ja nauhoitettu 7.10.2026. Kesto noin 75 minuuttia. Kirja-arvio Arto Luukkasen teoksesta *Nappi takaraivoon tai ikkunasta ulos! Venäjän vallanvaihdosten julma historia* (Docendo 2026, 485 s.). Luukkanen on Helsingin yliopiston teologian tohtori ja Venäjän historian ja politiikan tutkimuksen dosentti. Kirjan teesi on, että valta on Venäjällä harvoin vaihtunut ilman väkivaltaa ja että hallitsijan turvallisuuskoneisto on ollut vallan todellinen kantaja Iivana Julman opritšninasta FSB:hen. Luukkanen kutsuu Putinin järjestelmää *sekurokratiaksi*: vuonna 2000 noin 6 000 entistä tiedustelu- ja siloviki-taustaista henkilöä sijoitettiin valtion ydintehtäviin. Jaksossa käsitellään Prigožinin kapinaa (2023), mongolien perintöä, Iivana Julmaa, palatsivallankaappauksia, Suomen autonomian aikaa, Leniniä ja Stalinin terroria. Luukkanen esittää kaksi skenaariota Putinin jälkeen: turvallisuuspalvelujen välisen valtataistelun ja uuden tsaarinvallan. Jakson vuosilukuja on tarkistettu: Iivana kruunattiin 16-vuotiaana vuonna 1547, Venäjän oikeusreformi tehtiin vuonna 1864, markka sidottiin hopeakantaan 1865–1866 ja kultakantaan vasta 1878, ja Prigožinin kone lensi noin 8,5 kilometrin korkeudessa. Sami Miettinen pitää kirjaa erinomaisena oppikirjana Venäjästä.