---
title: "Rahan jäljillä — lasten talouskasvatus | Elina Lappalainen | Neuvottelija 218"
summary: "Kasvuyritystoimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen Sami Miettisen vieraana lokakuussa 2023 lastenkirjastaan Tornihuoneen salaseura — Rahan jäljillä. Jakson rakenne on epätavallinen: osan kysymyksistä on esittänyt isännän lapsi, ja ne ovat jakson parhaita. Substanssissa on kaksi yllätystä: suomalaisnuoret eivät ole heikkoja taloustaidoissa vaan PISA-vertailussa kärjessä, ja lapselle tärkein talousopetus ei ole sijoittaminen vaan puskuri. Lopussa käydään suora keskustelu journalismin ja kaupallisen yhteistyön palomuurista — kanavalla, joka tekee molempia. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty."
datePublished: 2023-10-31
dateModified: 2023-10-31
lang: fi
section: society
sections: ["society","economy"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP218","Talouskasvatus","Lastenkirjallisuus","Journalismi","Osakesäästötili","Tuloerot","Tietokirjallisuus","Elina Lappalainen"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep218-rahan-jaljilla-elina-lappalainen/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/334-rahan-jaljilla-elina-lappalainen-neuvottelija-218
---
# Rahan jäljillä — lasten talouskasvatus | Elina Lappalainen | Neuvottelija 218

# Rahan jäljillä — lasten talouskasvatus | Elina Lappalainen | Neuvottelija 218

> **Tiivistelmä:**
> Kasvuyritystoimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen Sami Miettisen vieraana lokakuussa 2023 lastenkirjastaan Tornihuoneen salaseura — Rahan jäljillä. Jakson rakenne on epätavallinen: osan kysymyksistä on esittänyt isännän lapsi, ja ne ovat jakson parhaita. Substanssissa on kaksi yllätystä: suomalaisnuoret eivät ole heikkoja taloustaidoissa vaan PISA-vertailussa kärjessä, ja lapselle tärkein talousopetus ei ole sijoittaminen vaan puskuri. Lopussa käydään suora keskustelu journalismin ja kaupallisen yhteistyön palomuurista — kanavalla, joka tekee molempia. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty.

## Vieras, kytkökset ja lähdevaraus

**Elina Lappalainen** on kasvuyritystoimittaja HS Visionissa ja tietokirjailija. Hänen
aiempia kirjojaan ovat *Syötäväksi kasvatetut* (2012, Tieto-Finlandia-palkittu),
*Nakki lautasella* ja *Pelien valtakunta* (2015). Jakson aiheena on hänen ensimmäinen
lastenkirjansa **Tornihuoneen salaseura — Rahan jäljillä** (Tammi), kolmiosaisen sarjan
avaus. Nauhoitus on **31.10.2023**.

Kolme varausta:

- **Isäntä ja vieras ovat ammatillisesti lähellä toisiaan.** Sami Miettinen on
  investointipankkiiri Translinkissa, ja Lappalainen kirjoittaa HS Visionissa juuri niistä
  kasvuyrityksistä, jotka ovat hänen kohdeasiakkaitaan. Kytkös sanotaan jakson ensimmäisellä
  minuutilla.
- **Osan kysymyksistä on esittänyt isännän lapsi**, ja jakso käy ne läpi nimeltä. Tässä
  artikkelissa niihin viitataan lapsen kysymyksinä ilman nimeä. Ne ovat jakson parhaita
  kysymyksiä, eikä se ole kohteliaisuus.
- **Jaksosta ei ole julkaisijan omaa tekstitystä**, joten artikkeli perustuu YouTuben
  automaattitekstitykseen. Sanatarkkoja sitaatteja ei käytetä.

## 1. Kirja, ja miksi sen asetelma on tarkkaan valittu

Kirjan juoni on lyhyt kertoa ja se selittää, miksi jaksosta tuli parempi kuin
kirjaesittelystä yleensä.

Neljä lasta yrittää ansaita yli tuhat euroa. Syy on konkreettinen: yksi heistä on
tilannut tuhannen euron puhelimen äitinsä Klarna-tilillä äidin tietämättä. Äiti on
muuttanut Etelä-Koreasta, on yksinhuoltaja, on juuri jäänyt työttömäksi ja on ottanut
pikavippejä selvitäkseen arjesta. Puhelin on palautumassa — ja lapset ryhtyvät
ratkaisemaan pulman.

**Asetelmassa on kolme valintaa, jotka kannattaa huomata.**

**Ensimmäinen: velka on kirjassa ennen sijoittamista.** Talouskasvatuskirjan helppo tie
olisi aloittaa säästämisestä ja korkoa korolle -taikuudesta. Tämä kirja aloittaa
pikavipistä, työttömyydestä ja siitä, että raha loppuu kesken. Se on realistisempi
lähtökohta lapselle, joka elää sellaisessa kodissa.

**Toinen: vastuuton päähenkilö oppii.** Lappalainen toteaa itse, että päähenkilö ostelee
vain äidin maksuvälineellä ja oppii sitten, ettei maailma toimi niin. Kysyttäessä, onko
tämä piilokasvatusta, hän ei kiistä sitä.

**Kolmas: neljän kaveruksen dynamiikka.** Lappalainen puhuu tästä käsityönä eikä
inspiraationa, ja se on jakson hyödyllisin kirjoittamista koskeva havainto:
lastenkirjallisuudessa ja tv-sarjoissa nelikko toistuu Muumeista Viisikkoon, koska
**neljä erilaista hahmoa tuottaa dynamiikan, jossa pulmaa voi lähestyä neljästä
suunnasta.** Yksi hahmo yksin voi vain päättää; neljä joutuu neuvottelemaan.

**Kuvitus.** Graafikkona on **Mitja Mikael Malin**, pelifirma Seriouslyn graafikko —
yhtiön tunnetuin peli on *Best Fiends*. Jaksossa naureskellaan sille, että sekä kirjailija
että graafikko ovat joutuneet poistamaan pelin puhelimestaan.

Ja siitä tulee jakson yksi terävä sivuhuomio, jonka Lappalainen tekee taloustoimittajana:
**pelit on suunniteltu jatkuvaan laskutukseen.** Sami lisää investointipankkiirin kulman:
peliyhtiöt ovat ostajalle vähemmän kiinnostavia kuin SaaS-yhtiöt, koska pelien elinkaaret
ovat epävarmoja. Jakso mainitsee myös **Playtikan** maineen kovana yrityskauppojen
toteuttajana ja huomauttaa, että osa alan kaupoista on ollut hyviäkin.

## 2. Lapsen kysymykset — ja miksi ne ovat parempia kuin aikuisen

Jakson rakenne on epätavallinen: osa kysymyksistä tulee lapselta. Ne ovat kysymyksiä, joita
aikuinen ei kysy, koska hän luulee tietävänsä vastauksen.

**"Mikä on korko?"** Lappalaisen vastaus on paras yksittäinen määritelmä koko jaksossa ja
se on kolme sanaa: **korko on rahan hinta.** Siitä seuraa suoraan se, miksi korkotason nousu
yllätti myös asuntovelallisia aikuisia — ja jakso huomauttaa kuivasti, että negatiiviset
korot unohtuivat lapsiltakin nopeasti.

**"Mitä eroa on yrittämisellä ja palkkatyöllä?"** Kirjan vastaus on realistinen tavalla,
joka on harvinaista: yhden lapsen isällä on ohjelmistoalan startup, eikä hän nosta sieltä
juuri palkkaa. Lappalaisen tavoite on **kannustava mutta ei valheellinen** kuva — yritykset
voivat tehdä merkityksellisiä asioita, ja samaan aikaan yrittäjyys tarkoittaa ensin
pienempää palkkaa.

**"Mikä on vähäpalkkainen?"** Tämä on kirjan vaikein kohta ja Lappalainen on ratkaissut sen
grafiikalla: mikä on keskipalkka Suomessa, mitä pidetään matalapalkkaisena, miten palkat
jakautuvat. Perustelu on sekin lapsilähtöinen — **taloudellinen eriarvoisuus tuottaa lapsissa
kateuden tunteita**, ja jaksossa mainitaan sekä merkkivaatteisiin kohdistuvat ryöstöt että
se, miten brändit tuottavat somessa arvostusta. Kirjan lapset keskustelevat tästä
keskenään.

Ja siitä kasvaa jakson käyttökelpoisin elämänohje, joka toimii yhtä hyvin aikuisella:
**tee itsellesi reality check.** Millaista elintasoa odotan, millaista elämää haluan viettää
— ja mahdollistaako valitsemani alan palkkakehitys sen? Jos haluaa elää vaatimattomammin,
valikoima on laajempi. Se on budjetointia, joka alkaa odotuksista eikä kuluista.

**"Pitikö sinun tehdä taustatyötä kirjaa varten?"** Vastaus on kyllä, ja se on
systemaattisempaa kuin odottaisi: Lappalainen kävi Yrityskylässä koululuokan mukana ja osti
kaikkien luokka-asteiden yhteiskuntaopin kirjat nähdäkseen, miten talousasiat niissä
käsitellään.

**Faktalaatikot.** Kirjassa on kerronnan lomassa tietolaatikoita — rahan arvo, inflaatio,
deflaatio, korko. Sami huomauttaa käyttäneensä samaa tekniikkaa omassa kirjassaan
*Uusi neuvotteluvalta*: luvun lopussa kerrataan opit erikseen.

## 3. Lappalaisen oma tarina: kamera oli pääomainvestointi

Jakson paras yksittäinen anekdootti, ja se on parempi talousopetus kuin mikään
oppikirjaesimerkki.

Lappalainen alkoi tienata nuorena: hän kirjoitti juttuja **Savon Sanomiin** jo kouluikäisenä
ja ansaitsi noin **1 700 markkaa kuussa**. Hän säästi rahat ja osti niillä **Nikonin
järjestelmäkameran.**

Ja tässä on se kohta, joka tekee tarinasta opetuksen: kamera ei ollut palkinto vaan
**pääomainvestointi**, koska sen jälkeen hän pystyi myymään myös valokuvia. Tulo kasvoi,
koska hankinta kasvatti tulontuottokykyä.

Tämä on sama rakenne kuin missä tahansa investoinnissa, mutta lapsen mittakaavassa ja ilman
yhtään termiä. Se on myös vastaus siihen, miksi Lappalainen sanoo suoraan: **lasta on hyvä
opettaa ansaitsemaan rahaa**, ei vain säästämään viikkorahaa.

Käytännön puolella hän antaa yhden konkreettisen mittarin: kun tilillä on joitakin satoja
euroja, **summa alkaa mahdollistaa valintoja**. Kun kymmenessä kuukaudessa on kertynyt
neljäsataa, voi tehdä isomman hankinnan kuin kuukausirahalla.

## 4. Ensimmäinen yllätys: suomalaiset eivät olekaan heikkoja taloustaidoissa

Tämä on jakson tärkein faktankorjaus, ja se on tarkistettavissa.

Sami esittää jaksossa yleisen käsityksen: suomalaiset aikuiset ovat heikkoja
taloustaidoissa, ja koulu opettaa niitä huonosti. Lappalainen ei osta väitettä, ja hänen
vastauksensa on kaksiosainen.

**Ensinnäkin sukupolviero.** Hänen havaintonsa on, että 1970–80-luvun ja 1990-luvun
peruskoulukokemukset ovat eri asia kuin nykyinen opetussuunnitelma. Nykyään talousasioita
käsitellään kotitaloudessa ja yhteiskuntaopissa, ja aihe on tuotu jo alakouluun.

**Toiseksi mittaustulos.** PISA-tutkimuksessa on mitattu myös taloustaitoja, ja
Lappalaisen kertomana **Suomi oli toiseksi paras noin kahdestakymmenestä tutkitusta maasta**
— kärjessä oli Viro, ja Suomi jakoi toisen sijan Kanadan kanssa. Ruotsi ei ollut tuolloin
mukana.

**Tämä vastaa PISA:n vuoden 2018 taloustaitomittauksen tuloksia**, joissa Viro oli
osallistuneista maista paras ja Suomi kärkiryhmässä. Väite on siis oikean suuntainen, ja
sen johtopäätös on tärkeämpi kuin luku: **käsitys suomalaisten heikoista taloustaidoista on
peräisin aikuisten omasta kouluhistoriasta, ei nykynuorten osaamisesta.**

Lappalainen nostaa esiin vielä kaksi tulosta samasta aineistosta, ja ne ovat jakson
tasa-arvopoliittisesti kiinnostavimmat:

- **Tytöt ja pojat olivat yhtä vahvoja.**
- **Koulujen välillä ei Suomessa ollut suuria eroja.**

Toinen näistä on suomalaisen peruskoulun keskeisin laatuominaisuus yleisemminkin, ja se
kannattaa lukea taustana kaikelle, mitä koulusta sanotaan.

Hän myöntää silti, että erillistä talouskurssia ei ole, ja että ammattikoulussa voisi olla
enemmän. Ja hän nimeää kysymyksen, joka jää auki: **mikä on opetuksen sävy tai ideologia?**
Se ei ratkea sillä, että tuntimäärää lisätään.

## 5. Toinen yllätys: puskuri ennen osakesäästötiliä

Tämä on jakson painavin kannanotto, ja se on painava juuri siksi, että se ei asetu
puolueiden mukaan.

**Lappalainen kannattaa osakesäästötiliä ja kansankapitalismia.** Hänen perustelunsa on
suora: sijoittaminen on hyvä tapa kerryttää varallisuutta pitkäjänteisesti, ja hän pitää
vasemmistohallituksen toteuttamaa osakesäästötilihanketta tärkeänä — muissa Pohjoismaissa
vastaava on ollut olemassa vuosikymmeniä, osin kevyemmin veroin.

Hän kannattaa myös yhteiskunnan **tuuppausta** (nudge): ajatusta, että lapselle avattaisiin
sijoitustili automaattisesti, jolloin myös ne perheet pääsevät mukaan, joissa vanhemmat
eivät sitä itse tekisi. Hän huomauttaa, että jopa taloustieteen tohtorit ja ekonomistit
jättävät tämän usein tekemättä — ei tietämättömyyttä vaan ehtimättömyyttä.

**Ja sitten tulee se kohta, joka tekee kannasta johdonmukaisen.** Hän pitää ristiriitaisena
hallitusohjelmaa, joka samaan aikaan edistää osakesäästämistä ja vähentää tukea
vähävaraisimmille. Hänen argumenttinsa ei ole jakopoliittinen vaan rakenteellinen:

> Taloustaitoja ei voi opettaa perheelle, jolla ei ole mitään, mistä ponnistaa.
> Ensin tarvitaan **perustoimeentulo ja taloudellisesti turvallinen taso**. Vasta sen
> päälle voi rakentaa sijoitustilin.

Hän tekee puskurista myös käyttäytymisargumentin, ja se on jakson paras yksittäinen
oivallus: **puskuri muuttaa ajattelutapaa.** Kun työn kassavirta katkeaa, ilman puskuria
seuraava askel on välittömästi tuille. Puskurin kanssa välissä on jotain, **jota ihminen
puolustaa** — ja se puolustaminen on itsessään taloustaito.

Tämä on sama havainto, jonka Merja Mähkä ja Esa Juntunen tekivät neljä jaksoa aiemmin eri
lähtökohdasta: pieni oma puskuri on vapauttava tekijä. Ero on siinä, että Lappalainen
katsoo sitä perheestä, jolla puskuria ei ole.

**Isännän kannanotto.** Sami esittää jaksossa oman näkemyksensä siitä, että Suomessa on
EU:n korkein rajaveroaste, 59,4 prosenttia. Lappalainen merkitsee tähän rajan
poikkeuksellisen selvästi: **kirja ei ole poliittinen** ja hän pitää taloustoimittajana
kielen keskellä suuta, mutta **yritysmyönteinen** kirja kyllä on. Erottelu on hyvä ja se on
syytä kunnioittaa myös tässä artikkelissa.

## 6. Mitä kirjasta puuttuu — kirjailijan oma vastaus

Harvinainen kohta: vieras nimeää itse teoksensa katvealueen, ja tekee sen täsmällisesti.

Kirjan fokus on **kotitaloudessa** — ansaitsemisessa, säästämisessä, budjetissa, velassa.
Se kattaa Lappalaisen mukaan lähes kaikki taloudellisen toimijuuden alueet lapsen
näkökulmasta.

**Mitä siitä puuttuu, on markkinatalous ja yritysten toiminta.** Hänen oma muotoilunsa on
havainnollinen: kun kaupungilla kulkee, vastaan tulee isoja elintarvikeyhtiöitä ja
autoyhtiöitä, ja **jokaisen takana on joku perustaja tai perustajajoukko.** Miten ne
yritykset syntyivät ja miten ne toimivat — se jäi pois.

Hän olisi halunnut vahvemman lopetuksen siihen suuntaan. Kirjassa on luku sijoittamisesta,
jossa lapset käyvät tapaamassa sijoittajia, mutta se jää vihjaukseksi. Byrokratia,
osakeyhtiön ja arvonlisäveron kaltaiset asiat rajattiin pois tietoisesti — ne olisivat
olleet liikaa.

Tämä on hyödyllinen huomio myös lukijalle, joka harkitsee kirjaa: se opettaa lapsen
talouden, ei kansantalouden.

**Pääsiäismunat.** Kirjan kuvituksessa on oikeita yritysbrändejä — muun muassa **Swappie**,
joka istuu juoneen luontevasti, koska yhtiön liiketoiminta on puhelimien kierrätys. Mukana
ovat myös **Pikkuyrittäjät**-ohjelma ja TET-jakso. Kuvituksessa on cameo-hahmoja, jotka
avautuvat vain kuvasta — jaksossa mainitaan **Mikael Rautanen**.

## 7. Äänikirjatalous: markkina kasvoi, kirjailijan osuus kutistui

Jakson kirja-alan osuus on lyhyt mutta se sisältää yhden aidon jännitteen, ja se on
esitetty molemmilta puolilta.

**Kirjailijan puoli:** äänikirjasta kirjailija saa keskimäärin selvästi vähemmän kuin
fyysisestä kirjasta. Lappalaisen suositus on siksi suora: **lastenkirjat kannattaa ostaa
kuvakirjoina.** Perustelu ei ole vain taloudellinen — kuvitettu lastenkirja ei ole sama
teos äänikirjana, koska kuva kantaa osan sisällöstä. Tässä kirjassa se on kirjaimellista:
osa cameo-hahmoista on vain kuvassa.

**Markkinan puoli:** kustannusmarkkinan euromäärät ovat kasvaneet huikeasti äänikirjojen
myötä. Kokonaispotti on siis suurempi, vaikka yksittäisen teoksen kirjailijaosuus on
pienempi.

**Ja isännän puoli:** Sami kertoo olevansa massiivinen äänikirjojen käyttäjä ja kuuntelevansa
kaksinkertaisella nopeudella, koska pitää sitä tehokkaampana tapana ottaa tietoa vastaan.

Kolme kantaa, jotka ovat kaikki tosia yhtä aikaa. Se on hyvä esimerkki siitä, että
"äänikirjat ovat hyvä/huono asia" on väärin aseteltu kysymys: **kenelle, mille teokselle ja
mistä näkökulmasta** ratkaisevat vastauksen.

## 8. Palomuuri: journalismi ja kaupallinen yhteistyö

Jakson viimeinen osuus on sen rehellisin, ja se on merkittävä juuri tällä kanavalla, koska
kanava tekee molempia. Tämä artikkelisarja on julkaissut kahta edeltävää jaksoa, jotka
oli tehty kaupallisessa yhteistyössä — joten keskustelu koskee myös näitä tekstejä.

**Samin oma asetelma**, jonka hän kuvaa itse: hänellä on vieraina toimitusjohtajia,
hallituksen puheenjohtajia ja sijoittajia, ja **joskus vieraan yhtiö maksaa siitä, että se
saa olla jaksossa.**

**Lappalaisen vastaus on rakenteellinen, ei moralistinen**, ja se on jakson selkein
erottelu:

- **Toimituksessa palomuuri on organisatorinen.** HS:llä on erilliset sisältömarkkinoinnin
  osastot, sisältö on merkitty sisältömarkkinoinniksi, sen tekevät eri ihmiset, eikä
  toimituksella ole sen kanssa tekemistä. Lappalainen ei voisi kirjoittaa ostettua juttua.
- **Yksittäisen tekijän kanavalla palomuuri on maineessa.** Sami voi julkaista samalla
  kanavalla sekä maksettua että maksamatonta sisältöä, koska hänen **uskottavuutensa on hänen
  pääomansa** — jos hän polttaa sen, hän polttaa koko liiketoimintansa.
- **Toimituksella ei ole tätä vaihtoehtoa**, koska maineriski ei kohdistu yksilöön vaan
  koko lehden luottamuspääomaan. Siksi erottelun on oltava rakenteellinen eikä
  henkilökohtainen.

Sami myöntää jaksossa suoraan, että hänen mallissaan nämä yhdistyvät. Se on rehellisempi
lopputulos kuin väite palomuurista, jota ei ole.

**Kaksi esimerkkiä, jotka jaksossa mainitaan ja jotka on tässä käsitelty lyhyesti.**

**Mediakritiikki ilman kohdetta.** Sami viittaa Mika Aaltolan esittämään mediakritiikkiin ja
huomauttaa, ettei siinä kerrottu, missä mediassa mainosmyyntiä ja journalistista sisältöä
olisi kytketty yhteen. Huomio on menetelmällinen eikä henkilöön kohdistuva: **väite
toimituksellisen riippumattomuuden rikkoutumisesta on tarkistettavissa vain, jos se
nimeää kohteen.** Nimeämätön versio ei ole tarkistettavissa eikä puolustettavissa.

**Julkisrahoitteinen podcast ja kansanedustaja.** Sami arvostelee jaksossa järjestelyä, jossa
kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä juontaa Ylen maksamaa *Riita*-podcastia. Perustelu on
veronmaksajan rahan käyttö. **Tämä on isännän kannanotto**, ja se on tässä merkitty
sellaiseksi; jaksossa ei käsitellä Ylen omia perusteluja järjestelylle.

**Kolmas esimerkki on jakson valaisevin**, koska se tulee toimittajan puolelta ja koskee
vallan suuntaa. Lappalainen kertoo, että kun HS Visionin tiimi pyysi haastatteluja Slushin
pääpuhujilta — usein isoista yhdysvaltalaisista teknologiayhtiöistä — moni kieltäytyi. Hänen
huomionsa on, että toimitus olisi halunnut kertoa lukijalle haastatelleensa isoa nimeä,
ja yhtiöllä oli täysi oikeus kysyä, mitä se siitä hyötyy.

Se on hyvä paikka lopettaa artikkeli, koska se kääntää koko keskustelun oikein päin:
**palomuuri ei ole vain este rahalle sisään — se on myös este toimituksen omalle
riippuvuudelle pääsystä.**

## Jakson kulku

- **00:00** — Elina Lappalainen – HS Vision ja ura lastenkirjailijana Tornihuoneen salaseura – Rahan jäljillä (Tammi). Matilda Miettisen kysymys: Onko tämä osa jotain kirjasarjaa?
- **01:40** — Graafikkona Mitja Mikael Malin – Seriouslyn peligraafikko mm. Best Fiends-peli. Peliaddiktioita puolin ja toisin
- **02:30** — Israelilaisen Playtikan huono maine raadollisena yrityskauppojen toteuttajana. Pelit tähtäävät jatkuvaan laskutukseen
- **04:02** — Elina Lappalaisen muita kirjoja Syötäväksi kasvatetut, Nakki lautasella, Pelien valtakunta – Rovio, NextGames, Supercell, Housemarque. Yrityskaupoista osa on ollut “hyviäkin”
- **05:38** — Matildan kysymys: Mihin hahmoista samastuit eniten? Tarinallistaminen ja pulman ratkaisu neljän kaveruksen kesken. Lapsikombon merkitys
- **08:34** — Elina Lappalaisen yrittäjänuoruus toimittajana ja kuvaajana Itä-Suomessa
- **10:10** — Miten opettaa lapsille taloudellista vastuuta? Insentiivit, kuukausiraha ja säästäminen. Vanhempien ammatit rahoitusalalla
- **12:35** — Rahastosijoittaminen lasten puolesta kumuloituu korkoa korolle. Hyvä vai paha OST?
- **14:00** — Matildan kysymys: Pitikö sinun tehdä taustatyötä kirjaa varten? Mikä on kirjan kohderyhmä?
- **15:25** — Matildan kysymys: Mikä on korko? Negatiiviset korot unohtuivat lapsiltakin
- **16:09** — Faktaboksit kirjan kerronnan sisällä – esimerkkinä rahan arvo, inflaatio, deflaatio ja korot
- **16:32** — Matildan kysymys: Mitä eroa on yrittämisellä ja palkkatyöllä? Kasvurittäjyyden merkityksellisyys
- **17:55** — Matildan kysymys: Mikä on vähäpalkkainen? Tuloerot ja työttömyys. Lapsien kateuden tunteet. Budjetointi ja odotukset elämältä
- **21:31** — Kirja ei ole poliittinen. Samin räntti EU:n korkeimmasta rajaveroasteesta 59,4% ei kuulu tähän kirjaan, mutta yritysmyönteisyys kyllä
- **22:30** — Graafikon easter eggs yrtitysbrändeissä: Swappie ym. Pikkuyrittäjät, Timo Holmström ja TET
- **23:30** — Cameo-hahmot Rahan jäljillä -kirjassa aukeavat kuvituksen kautta. Mikael Rautanen ja Hanna
- **24:24** — Lastenkirjat tulee ostaa kuvakirjoina - myös kirjailija tienaa enemmän. Äänikirjojen pitkä häntä ja kulutustapojen muutos
- **27:00** — Suomalaiset aikuiset heikkoja taloustaidoissa. Koulutusjärjestelmä vaikuttaisi nyt opettavan taloustaitoja kohtuullisen hyvin
- **30:20** — Yhteiskunnan vs. vanhempien tuuppaus (nudge) osakesäästösijoittamisessa. Hallituksen vähentynyt tuki vähävaraisille on vaarallista
- **34:43** — Kotitalous fokuksessa. Kirjan mahdollisia katvealueita - markkinatalouden ja yritysten toiminta
- **37:32** — Journalistinen taloustoimitus vs. kaupallinen yhteistyö- debatti
- **41:11** — Samin räntti Mika Aaltolan mediakritiikistä. Sisältömarkkinoinnin palomuurit. Hesarin uutispodcastien uusi tuleminen?
- **42:51** — Samin räntti kansanedustaja Pauli Aalto-Setälän YLE:n maksamasta Riita-podcastista
- **43:50** — Tornihuoneen salaseura – Rahan jälijillä (Tammi)
- **44:15** — neuvottelija Sisäpiiri – Miten taloujournalistin kanssa kannattaa keskustella