--- title: "Viisasteluklubi ja mediaraivo | Ivan Puopolo | Neuvottelija 204" summary: "Ivan Puopolo Sami Miettisen vieraana heinäkuussa 2023, keskellä sitä mediakohua joka seurasi oikeistohallituksen aloitusta. Jakso on Viikon viisasteluklubin oma taustaluku: miksi ohjelma syntyi, kestääkö sen konsepti nyt kun sen vieraat istuvat hallituksessa, ja mikä erottaa videokolumnin uutisjournalismista. Painavin osuus on kysymys siitä, saako toimittajaa arvostella nimeltä — ja tässä artikkelissa on eritelty se, mikä siinä on mediaetiikan argumentti ja mikä jää paneelilta esittämättä. Litteraatti on YouTuben automaattitekstitys, mikä rajoittaa sitaattien käyttöä; se on merkitty." datePublished: 2023-07-27 dateModified: 2023-07-27 lang: fi section: society sections: ["society","satire"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP204","Viikon viisastelu","Mediakritiikki","Sananvapaus","Journalistin ohjeet","Maalittaminen","Cancel-kulttuuri","Ivan Puopolo"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep204-viisasteluklubi-ja-mediaraivo-ivan-puopolo/ canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/308-viisasteluklubi-ja-mediaraivo-ivan-puopolo-neuvottelija-204 --- # Viisasteluklubi ja mediaraivo | Ivan Puopolo | Neuvottelija 204 # Viisasteluklubi ja mediaraivo | Ivan Puopolo | Neuvottelija 204 > **Tiivistelmä:** > Ivan Puopolo Sami Miettisen vieraana heinäkuussa 2023, keskellä sitä mediakohua joka seurasi oikeistohallituksen aloitusta. Jakso on Viikon viisasteluklubin oma taustaluku: miksi ohjelma syntyi, kestääkö sen konsepti nyt kun sen vieraat istuvat hallituksessa, ja mikä erottaa videokolumnin uutisjournalismista. Painavin osuus on kysymys siitä, saako toimittajaa arvostella nimeltä — ja tässä artikkelissa on eritelty se, mikä siinä on mediaetiikan argumentti ja mikä jää paneelilta esittämättä. Litteraatti on YouTuben automaattitekstitys, mikä rajoittaa sitaattien käyttöä; se on merkitty. ## Lukuohje ja lähdevaraus Tämä jakso on nauhoitettu **27.7.2023**, keskellä sitä mediakohua, joka seurasi Petteri Orpon hallituksen aloitusta. Se on lyhyt, 19 minuuttia, ja se on **Viikon viisasteluklubin oma taustaluku**: ohjelman tekijä selittää, miksi ohjelma on olemassa ja millä säännöillä se toimii. Kaksi varausta on syytä lukea ennen sisältöä. **Lähde.** Jaksosta ei ole julkaisijan omaa tekstitystä, joten tämä artikkeli perustuu YouTuben automaattitekstitykseen. Se on selvästi heikompi kuin sarjan muissa jaksoissa: välimerkkejä ei ole, erisnimet menevät väärin, ja osa lauseista katkeaa kesken. Nimet on korjattu, mutta **sanatarkkoja sitaatteja ei tässä artikkelissa käytetä** muualla kuin siellä, missä sama ajatus toistuu jaksossa useaan kertaan. **Osapuoli.** Vieras on ohjelman tekijä ja isäntä sen vakiovieras. Kyseessä on oman toiminnan selittäminen, ei ulkopuolinen arvio siitä. ## 1. Miksi ohjelma on olemassa Puopolon oma kuvaus on suora eikä sitä kaunistella: ohjelma perustettiin **vastavoimaksi** sille, mitä hän kutsuu perinteisen median sievistelyksi. Kokoonpano syntyi itsestään — ensimmäisenä vieraana Tere Sammallahti, sitten muita, ja siitä muodostui vakiintunut joukko. Jakson ensimmäinen kiinnostava kysymys on se, jonka isäntä esittää heti: **kestääkö konsepti, kun ohjelman vakiovieraat istuvat nyt hallituksessa?** Vastaus on rehellisempi kuin sen tarvitsisi olla: - Puopolo myöntää, että **poliitikkovieraat ovat väistämättä hallituksen puolesta puhujia**, koska he ovat poliitikkoja. - Hän asemoi itsensä "in betweeniksi" ja sanoo kallistuvansa hivenen oikealle — mutta pitää tehtävänään tuoda esiin myös oikeiston hölmöyksiä, ja antaa siitä välittömästi esimerkin: kokoomuksen tavoite säilyttää julkisen sektorin koko mutta rahoittaa se veroja alentamalla ja dynaamisilla vaikutuksilla. Se, että ohjelman tekijä nimeää oman puolensa heikoimman kohdan pyytämättä, on jakson paras yksittäinen merkki siitä, ettei kyseessä ole pelkkä puoluekanava. ## 2. Nelikenttä, joka menee rikki Lyhyt mutta terävä osuus. Puopolo ja Miettinen huomaavat, että suomalainen poliittinen kartta — talousoikeisto/talousvasemmisto ja kansalliskonservatiivi/viherliberaali — **ei sijoita heitä mihinkään.** Molemmat kutsuvat itseään liberaaleiksi, mutta akselisto asettaisi heidät kansalliskonservatiiviseen kulmaan. Siitä seuraa väite, joka toistuu tässä sarjassa myöhemminkin ja joka on esitetty tässä ensimmäisen kerran: **autoritaarisuutta pitäisi mitata erikseen**, eikä se heidän mukaansa kallistu yksiselitteisesti oikealle. Perusteluna on taloudellisen päätösvallan siirtäminen yksilöltä verotuksen kautta — ja he sanovat ääneen, että **rajoituksia on myös oikealla**. Argumentti on kiistanalainen ja se on kannanotto. Sen arvo on siinä, että se tekee mittaustavan näkyväksi: mitä lasketaan autoritaarisuudeksi, ratkaisee tuloksen. ## 3. Kokemus ja jaettu todellisuus Osuus sukupuolen moninaisuudesta on tässä jaksossa muotoiltu tarkemmin kuin monessa myöhemmässä, ja se on syytä lukea sellaisena kuin se sanotaan: > **Jokainen saa kokea itsestään mitä haluaa, ja siitä saa kertoa.** Mutta samaa kokemusta ei > voi *edellyttää* muilta, koska muilla on sama oikeus omaan kokemukseensa. Yhteisesti voidaan > edellyttää vain objektiivisesti jaettua todellisuutta. Tämä on erottelu subjektiivisen kokemuksen ja julkisen velvoitteen välillä. Siihen voi vastata — esimerkiksi että oikeudellinen tunnustaminen ei ole sama asia kuin toisen kokemuksen uskominen, ja että kohteliaisuusnormit eivät edellytä metafyysistä sitoumusta — mutta jaksossa vastausta ei esitetä, koska pöydässä ei ole ketään, joka sen tekisi. Osuuteen liittyy myös identiteettipolitiikan kritiikki, joka on muotoiltu yleisenä: ihmistä ei pitäisi typistää hänen ryhmäpiirteisiinsä, olipa ryhmä mikä tahansa. Argumentti on symmetrinen, ja se on sen vahvuus. ## 4. Jakson vaikein osuus: saako toimittajaa arvostella nimeltä Tämä on jakson painavin ja arkaluonteisin kohta, ja se vaatii tarkkuutta. **Taustatilanne**, sen verran kuin se on jaksosta luettavissa: kansanedustaja oli julkisesti kommentoinut Iltalehden kolumnistin sosiaalisen median sisältöä, ja siitä oli noussut laaja mediareaktio, jossa asia kehystettiin nuoren naisen maalittamiseksi. ### Argumentti, jonka paneeli esittää Puopolon väite on **valta-asemaa koskeva**, ja se on esitettävissä ilman henkilöä: > Iltalehden kolumnistin asema on vaikutusvaltainen — hänen mukaansa jossain mielessä > vaikutusvaltaisempi kuin ensimmäisen kauden kansanedustajan. Siksi asetelmaa ei voi kuvata > yksipuolisena vallankäyttönä ylhäältä alas. **Julkisesti esitettyyn mielipiteeseen saa > julkisesti vastata**, ja julkaistun sisällön arvostelu kuuluu julkiseen keskusteluun. Tämä on mediaetiikan vakiokysymys, ja siihen voi vastata argumentein. Se ei edellytä mitään kannanottoa itse henkilöön eikä hänen sisältöönsä, eikä tämä artikkeli sellaista esitä. ### Se, mitä paneeli ei käsittele Merkitsen tämän, koska jakso ei merkitse, ja koska ilman sitä osuus jää yksipuoliseksi: 1. **Muodollinen vaikutusvalta ei ole sama asia kuin seuraukset.** Vastareaktion kohdistuminen yksittäiseen ihmiseen ei riipu siitä, kummalla on suurempi lukijakunta, vaan siitä, kuinka moni tarttuu asiaan ja millä sävyllä. 2. **Kansanedustajan asema on erityinen.** Sama teko luetaan eri tavalla, kun tekijä on julkista valtaa käyttävä. Paneeli soveltaa tätä periaatetta muualla — se vaatii viranomaiselta neutraaliutta — mutta ei tässä. 3. **Sisällön arvostelu ja henkilöön kohdistuva keskustelu eivät ole sama asia**, ja raja on juuri se, mistä kiistassa oli kyse. Paneeli kyllä tekee oman rajanvetonsa toisaalla, ja se on johdonmukainen: se kritisoi **vahvaa väärää väitettä**, jonka mukaan hallituksessa olisi useita natsitaustaisia ministereitä. Puopolo kutsuu väitettä vääräksi ja poikkeuksellisen raskaaksi — hänen mukaansa lähes pahin, mitä ihmisestä voi sanoa. Tämä on merkillepantavaa, koska se osoittaa, että sama vaatimus — **vahvat väitteet pitää voida kumota** — esitetään jaksossa molempiin suuntiin. Lukijan on syytä tietää taustasta se, mitä jaksossa ei eritellä: kesän 2023 kiista koski yksittäisen ministerin aiempia lausumia, ja se on eri asia kuin väite "natsitaustaisista ministereistä". Paneeli kiistää jälkimmäisen, ei edellistä. ## 5. Yksityinen rooli, ammattirooli ja se, mitä työnantajan pitäisi sanoa Jakson rakentavin osuus, ja se on riippumaton kiistan osapuolista. Puopolon ja Miettisen yhteinen kanta on, että **yksityiselämässä esitetty mielipide ei kuulu työnantajalle**, ja että oikea reaktio kohuun olisi työnantajan puolelta tämä: *tämä ei liity meihin, olet sanonut sen omassa sosiaalisessa mediassasi, työpaikkasi on turvassa.* Vertailukohtina käytetään kahta kansainvälistä tapausta. Ne kannattaa lukea täsmällisesti: molemmissa julkinen tuomio edelsi oikeudellista ratkaisua, ja molemmissa oikeudellinen lopputulos oli myöhemmin kyseiselle henkilölle suotuisa — **mutta ammatillinen vahinko oli jo tapahtunut.** Se on osuuden pointti, eikä se edellytä kannanottoa itse tapauksiin. Tästä seuraa Miettisen toive, joka koskee myös häntä itseään: kun hyökkäys tulee eri kehästä kuin se, jossa asia sanottiin, **vastavoiman pitäisi tulla nopeasti** — eikä kohteen pitäisi joutua yksin kantamaan sitä. ### Media mentorina Osuuden terävin havainto koskee jotain muuta kuin yksittäistapausta: > Kun koko mediakenttä asettuu **ohjeistamaan kansanedustajia siitä, miten heidän tulisi > käyttäytyä**, se ottaa itselleen roolin, joka kuuluisi puolueen omalle viestinnälle tai > avustajalle. Ja siihen liitetään perustelu, joka on demokraattinen eikä poliittinen: **äänestäjällä on oikeus tietää, miten hänen edustajansa käyttäytyy.** Jos käytös siloitellaan pois ennen kuin se näkyy, äänestäjältä katoaa tieto, jonka perusteella hän valitsee. Argumentti on hyvä, ja se pätee riippumatta siitä, kenen käytöksestä on kyse. ## 6. Alustan paino — kohta, jossa paneeli myöntää eron Tässä jakso tekee jotain, mitä ohjelmalta ei odottaisi: **se myöntää, ettei ole tasaveroinen uutismedian kanssa.** Miettinen esittää kysymyksen suoraan: onko sama asia sanottu X:ssä, videokolumnissa vai Helsingin Sanomien tähtijutussa? Vastaus on kolmiosainen ja se on rehellinen: 1. **Institutionaalinen asema painaa.** Sama väite painaa enemmän isossa lehdessä. 2. **Sitoutuminen painaa.** Lehti on sitoutunut Journalistin ohjeisiin. YouTube-kanava ei ole — ja kumpikin sanoo sen ääneen. 3. **Laji on eri.** Miettinen nimeää oman tekemisensä **videokolumniksi**: faktojen pitää olla kunnossa, mutta liioittelu, huumori ja kärjistys kuuluvat lajiin — ja juuri se erottaa sen uutisjournalismista. Tämä on tämän sarjan kannalta olennainen itsemäärittely, ja se on syytä lukea yhdessä sen kanssa, mitä ohjelma muissa jaksoissa vaatii muilta. **He eivät vaadi itseltään uutismedian standardia — ja he sanovat sen.** Osuuden avoimeksi jäävä kohta on se, jota ei kysytä: jos videokolumni saa liioitella, mitä siitä seuraa silloin kun sen kohteena on yksityishenkilö eikä instituutio. ## 7. Konteksti ja jälkikäteinen luenta Jakson lopun teema on yleinen ja se on hyvin muotoiltu: **vanha teksti luetaan nykyhetken normeilla, ja konteksti sekä tarkoitus leikataan pois.** Esimerkkeinä käytetään anonyymiä keskustelupalstakirjoittelua 2000-luvun lopulta ja kansainvälistä tapausta, jossa 1800-luvulle sijoittuvan lastenkirjasarjan kirjoittajan nimeä kantanut palkinto nimettiin uudelleen vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Puopolon kysymys on retorinen mutta osuva: olisiko kirjailijan pitänyt aavistaa 2020-luvun normit? Ja sitten havainto, joka on jakson nokkelin, koska se osoittaa epäsymmetrian: > **Konteksti on tärkeä silloin, kun sitä tarvitaan** — ja unohtuu silloin, kun se olisi > vastapuolen eduksi. Se on esitetty kritiikkinä vasemmistolle. Sama havainto kääntyy kenen tahansa kohdalle, ja sen arvo on juuri siinä. ## Väitteitä, jotka esitetään väitteinä - Arvio kolumnistin ja ensimmäisen kauden kansanedustajan vaikutusvallan suhteesta. - Väite siitä, että autoritaarisuus kallistuu Suomessa vasemmalle. - Kuvaukset yksittäisistä kansainvälisistä cancel-tapauksista ja niiden seurauksista. - Arviot siitä, mitä media tavoittelee reaktioillaan. - Katsojapalautetta koskeva luonnehdinta ohjelman asemasta. ## Mitä jaksosta jää käteen 1. **Ohjelma määrittelee itsensä videokolumniksi eikä uutisjournalismiksi** — ja myöntää, että Journalistin ohjeisiin sitoutunut lehti kantaa eri vastuun. Se on tämän sarjan kannalta olennaisin yksittäinen lause. 2. **Äänestäjällä on oikeus tietää, miten hänen edustajansa käyttäytyy.** Argumentti mediasta poliitikkojen mentorina on demokraattinen, ei puoluepoliittinen. 3. **Vahva väite pitää voida kumota** — ja paneeli vaatii sitä myös silloin, kun väite kohdistuu heidän omaan puoleensa. 4. **Konteksti muistetaan valikoivasti.** Havainto on esitetty vastapuolesta, ja se on käyttökelpoinen juuri siksi, että se pätee kaikkiin. ## Jakson kulku - **00:00** — Miten Ivan Poupolo Viikon viisasteluklubi syntyi. Vasemmiston hegemonian vastavoima - **01:35** — Kestääkö viisastelun konsepti myös oikeistohallituksen aikana? Sammallahti ja Rostila hallituksen ääniä, talousoikeisto puuttuu yhä Suomesta - **03:01** — Kulttuurisota Suomessa. Hyvien puolella oleminen ja liberalismin puolustaminen. Vasemmisto on osin autoritäärinen - **04:50** — Onko sukupuolten moninaisuus liberalismia? Kokemus vs. objektiivisesti jaettu totuus - **06:30** — Julkiset mielipiteet ja identiteetti. Onko oikein keskustella Ida Erämaasta eikä hänen mediasisällöstään? - **09:14** — Ammattirooli, yksityinen rooli ja somerooli. Pitääkö kaikki sotkea? Vahvat väärät väitteet pitää pystyä kumoamaan esim. Useita kansallissosialistisia ministereitä - **11:25** — Onko lehdistön puolustusreaktio oikeasuhteinen ja rinnastettavissa cancel-yrityksen estoon. Kevin Spacey ja Johnny Depp syyttömiä - **13:15** — Media kouluttamassa politiikkoja - **14:50** — Onko median painolla väliä – Twitter/X vs #neuvottelija videokolumni vs. Tähtijuttu Hesarissa? - **15:59** — Anonyynimikirjoittelun konteksti ja intentio. Kirjaimellisesti ottaminen jälkikäteen. ”riikka” vs. Pieni talo preerialla - **17:20** — Viisastelu: Ajatusrikolliset kuriin | Vasemmiston tekopyhä Amazing race | Sanajahti jatkuu - **17:54** — Katsojapalaute – Ivan Puopolon Viikon viisasteluklubi on Suomen mediakentän henkireikä - **18:30** — neuvottelija platinum -jakso Ivanin miljoonavelan takaisinmaksun ajoituksesta ja sijoitusfilosofiasta