---
title: "Vasemmisto kauhuissaan Twitteristä | Ivan Puopolo ja Onni Rostila | Neuvottelija 166"
summary: "Ivan Puopolo ja Onni Rostila arvioivat, mitä Twitterille todella tapahtui omistajanvaihdoksen jälkeen ja onko sananvapaus lisääntynyt vai onko kyse vain keskipisteen siirtymisestä. Keskustelu siirtyy nopeasti liiketaloudelliseen puoleen: kulut on leikattu, mutta mainostulot ovat Applen ja alustatalouden puristuksessa. Vieraiden erimielisyys syrjimättömyyden periaatteesta ja alustojen sääntelystä on jakson kiinnostavin jännite, ja siihen kytkeytyy myös EU:n digipalveluasetus ja Yhdysvaltain Section 230. Lopuksi puhutaan suomalaisesta mielipideilmastosta, blokkaamisesta ja siitä, miksi kolumnistikenttä tuottaa niin samanlaista tekstiä. Julkaistu 18.12.2022."
datePublished: 2022-12-18
dateModified: 2022-12-18
lang: fi
section: society
sections: ["society","tools"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP166","Ivan Puopolo","Onni Rostila","Twitter","Elon Musk","Sananvapaus","Alustasääntely","Section 230","Digipalveluasetus"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep166-vasemmisto-kauhuissaan-twitterista-puopolo-rostila/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/242-vasemmisto-kauhuissaan-twitterista-ivan-puopolo-onni-rostila
---
# Vasemmisto kauhuissaan Twitteristä | Ivan Puopolo ja Onni Rostila | Neuvottelija 166

# Vasemmisto kauhuissaan Twitteristä | Ivan Puopolo ja Onni Rostila

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 166 Sami Miettinen haastattelee **Ivan Puopoloa** (Ivan Puopolon kanava) ja **Onni Rostilaa** (Asian oikea laita) Twitterin omistajanvaihdoksesta kuusi viikkoa Elon Muskin oston jälkeen. Julkaistu 18.12.2022.
>
> **Lukuohje.** Jakso on poliittisesti kantaaottava ja vieraat sijoittavat itsensä avoimesti oikealle. Näkemykset ovat heidän omiaan. Tämä artikkeli **erottaa rakenteellisen argumentin mielipiteestä ja säilyttää vieraiden keskinäisen erimielisyyden**, joka on jakson kiinnostavin osa. Se ei ota kantaa.

---

## Onko Twitter pilalla

Miettinen aloittaa sillä, että hän oli aiemmassa jaksossa väittänyt Muskin vain trollaavan Twitter-kaupalla — eikä trollannut. Nyt kysymys on, onko Twitter pilalla.

Puopolon vastaus on kieltävä ja se on huomionarvoinen tarkkuudestaan: hän **ei ole huomannut käyttökokemuksessa mitään muutosta**. Muutos näkyy hänen mukaansa toisaalla: **aiemmin poistettuja tilejä on palautettu läjäpäin**, mikä on lisännyt sananvapautta merkittävästi — *"sitä ei ehkä huomaa, jos ei ole seurannut tiettyjä tilejä."*

Konkreettisina esimerkkeinä he mainitsevat aiheita, joissa moderointilinja on löystynyt: **koronakritiikki**, **kasvomaskien toimivuuden kyseenalaistaminen** ja **Kiinan nollakoronapolitiikan arvostelu**.

Mutta jakson älyllisesti rehellisin kohta tulee heti perään, ja sen esittää Rostila. **Muskin oma periaate ei pidä.** Lupaus oli, että alustalla sallitaan kaikki mikä on laillista — ja silti **Kanye West bännättiin**, vaikka hänen sanomisensa olivat pöyristyttäviä mutta laillisia.

> "Tämä ajatus on pikkuisen naiivin hölmö siitä, että mitään moderaatiota ei mukamas tarvitsisi olla, tai että se moderaatio olisi täsmälleen sama kuin rikosoikeudessa."

Puopolo lisää selittävän kontekstin eikä puolustele: Musk oli samaan aikaan kovan paineen alla, kun **Anti-Defamation League** ja muut järjestöt masinoivat boikotointikampanjoita ja vetosivat mainostajiin. Hän ei siis halunnut käydä monen rintaman sotaa yhtä aikaa.

## Onko keskipiste siirtynyt oikealle

Miettinen esittää havainnon, jonka molemmat hyväksyvät: **Twitter oli demokraattien hallussa**, ja nyt Musk twiittaa woke mind virus -tyyliin ja on julkistanut **Twitter Filesin** eli edeltäjiensä toiminnan Hunter Bidenin läppärijutun ympärillä. Se on republikaanimyönteistä toimintaa.

Rostilan tarkennus on jakson analyyttisin ja se on syytä lukea huolella:

> "Se on swingannut ihan vaan sen takia, että siellä on systemaattisesti peitelty tietoja ja mielipiteitä, jotka on demokraateille haitallisia. Kun se seula on poistettu, niin totta kai se heilauttaa keskipistettä."

Toisin sanoen: hänen argumenttinsa ei ole, että alusta olisi käännetty oikealle, vaan **että vinouman poistaminen näyttää käännökseltä**. Väite on tarkistettavissa vain siltä osin kuin Twitter Filesin aineisto sitä tukee, eikä jakso käy aineistoa läpi.

## Liiketalous kiinnostaa vieraita enemmän kuin sananvapaus

Rostila sanoo suoraan, että häntä kiinnostaa **liiketaloudellinen puoli enemmän** — ja perustelee sen Muskin luonteella: *"ennen kuin mikään sananvapausruhtinas, hän on rahan osaaja ja rahantekijä."*

**Kulupuoli on hoidettu.** Massiiviset irtisanomiset olivat hänen arvionsa mukaan järkeviä, ja pelko siitä että tekniikka hajoaa ei toteutunut. Miettinen vahvistaa saman.

**Tulopuoli on avoin**, ja siitä syntyy jakson kiinnostavin rakenteellinen analyysi.

Miettinen kuvaa mekanismin: **Apple on jo käytännössä tuhonnut ison osan Metan mainosmallista** laittamalla puhelimiinsa seurannan estot — koska Facebookin malli perustuu tarkkaan profilointiin. Ja nyt sama uhkaa Twitteriä. Apple lopetti mainostilaukset ja kulissien takana vihjattiin, että **sovellus voisi lentää pois sovelluskaupasta**.

Puopolo muistaa, että erimielisyys saatiin nopeasti sovittua, ja arvelee ratkaisun liittyneen osittain siihen, että **Applen käyttäjät maksavat Twitter Bluesta enemmän** — mikä on samalla Twitterin yritys päästä eroon mainostuloriippuvuudesta.

Ja siitä päädytään **Apple-veroon**: sovelluskaupan jopa 30 prosentin siivu. Miettisen kysymys on kilpailuoikeudellinen ja terävä:

> "On se aika käsittämättömän tuntuista, että Yhdysvaltain kilpailuviranomainen ei ole puuttunut siihen, että sulla on käytännössä duopoli Applella ja Googlella sovelluskaupassa. Ja se toimii markkinoille pääsyn estäjänä."

Esimerkkinä käydään läpi **Epic Gamesin Fortnite-kapina**, jonka lopputulos oli osittainen: pienet yritykset maksavat nyt 15 prosenttia, mutta Epic itse jäi 30 prosenttiin. EU on ilmoittanut pyrkivänsä puuttumaan Applen toimintaan.

Rostila tekee tähän juristin varauksen, joka on olennainen: **määräävä markkina-asema ei ole kielletty, sen väärinkäyttö on** — ja se on tulkintakysymys.

Miettinen tekee myös tasapuolisen huomion Applen puolustukseksi: **yksilönsuoja on Applen filosofiassa aito hyve** — kasvojentunnistus on laitekohtaista eikä sitä voi koodata ulkopuolelta. *"Mutta kyllä sieltä ne eurot kelpaa."*

## Jakson kiinnostavin jännite: pitäisikö Twitteriä säännellä

Tässä vieraat menevät eri suuntiin, ja se on jakson paras osuus.

**Puopolon kanta** on, että Twitterin sääntelyä perustellaan väärillä argumenteilla. Vertaus sähköyhtiöihin ei toimi:

> "Sähkö on välttämättömyyshyödyke, mutta twiittaaminen ei. Twitteristä pyritään väärin perustein tekemään perusoikeutta."

Hän myös kumoaa monopoliargumentin teknisesti: Apple ja Twitter eivät kilpaile samalla markkinalla, vaan ovat toistensa suhteen vertikaalisia. Twitterillä ei ole markkinaosuutta Applen markkinasta eikä päinvastoin. Ja hän lisää, että kun Apple pyrkii horjuttamaan Twitteriä, **markkinoilla tapahtuu juuri sitä mitä kilpailussa pitääkin tapahtua**.

Mutta hän antaa Rostilalle paremman argumentin kuin tämä itse esitti: **syrjimättömyyden periaate**. Ravintoloitsijan liiketoimintavapautta rajoitetaan jo — asiakkaita ei saa valita ihonvärin perusteella. Samalla logiikalla Twitterin pitäisi ulottaa syrjimättömyys **poliittisiin mielipiteisiin**. Perustelu ei siis olisi monopoli vaan **palvelun luonne**.

**Rostilan kanta on liikkeessä**, ja hän kertoo sen avoimesti — mikä on jakson rehellisin hetki:

> "Mullahan alkaa kelkka kääntyä eri suuntaan, kun nyt alkaa vaikuttaa siltä, että esimerkiksi EU:n digipalveluasetus ja vastaavat projektit pyrkivät lainsäätäjän toimesta asettamaan tiukempia velvollisuuksia sensuroida — poliittisin perustein."

Hänen ongelmansa on siis kaksisuuntainen: sääntelemättömyys tuottaa mielivaltaa, mutta sääntely tuottaa **poliittista ohjausta**, ja *"puu ja kuori välissä"*.

Ratkaiseva lisäargumentti on kilpailullinen ja sen molemmat jakavat: **sama sääntely osuu myös pieniin, kilpaileviin alustoihin**, jotka antaisivat käyttäjilleen laajemman ilmaisuvapauden.

## Section 230 ja miksi sen poisto suosisi suuria

Amerikkalainen vastine on **Section 230**, ja Puopolo selittää sen mekaniikan täsmällisesti: alustayhtiö **ei ole vastuussa käyttäjän julkaisusta** — vastuu on julkaisijalla eli käyttäjällä itsellään.

Moni haluaisi poistaa sen. Puopolon vastaväite on rakenteellinen ja se on jakson vahvin yksittäinen argumentti:

> "Twitterillä ja Facebookilla riittää juristiarmeijaa, joka syynää läpi ne viestit jotka keikkuu lain rajoilla. Näillä toisilla ei riitä. Se tarkoittaa, että joko ne on jatkuvasti oikeudessa tai ne yksinkertaisesti lopettaa toimintansa."

Rostila vahvistaa saman toiselta puolelta: siitä syntyy **markkinoille pääsyn lisäeste**. Eli sääntelyn purkaminenkin voi suosia suuria — riippuen siitä, miten se tehdään.

Rostilan oma huoli on kuitenkin toinen ja hän muotoilee sen tasapainoisesti: alustat ja hakukoneet ovat **nykypäivän merkittäviä vallankäyttäjiä**, koska ne vaikuttavat siihen mistä ihmiset etsivät tietoa ja mitkä mielipiteet leviävät vaalien alla. Kysymys siitä, miten mielivaltaisesti ne saavat päättää, on hänestä aito.

## Suomalainen ulottuvuus: kupla, blokkaus ja kolumnit

Suomen osalta lähtökohtana on **jyväskyläläinen tutkimus**, jossa oli analysoitu noin 10 000 twiittiä ja luokiteltu niitä ministereihin kohdistuvaksi vihapuheeksi tai ei. Miettisen huomio on menetelmällinen ja kriittinen: hänen mielestään tuollaiset tutkimukset toimivat käytännössä **valmiina listoina siitä, ketä kannattaa blokata tai epäillä**.

Vieraat eivät kuitenkaan usko, että suomalaisia olisi ollut Twitterin shadowbanneissa: **Suomi on liian pieni tekijä** kiinnostaakseen alustan turvallisuusosastoa. Rostilan mukaan Suomessa on siihen omat kanavansa.

Blokkaamisesta syntyy jakson tarkin ristiriitahavainto. Havainto on, että **vasemmisto blokkaa aktiivisemmin kuin oikeisto**. Rostila ei pidä sitä ongelmana sinänsä — *"se on tapa suodattaa omaa fiidiä"* — ja Puopolo tiivistää sen vapaudeksi pistää pää pensaaseen.

Mutta ristiriita on tässä:

> "Mua häiritsee se, että nämä samat ihmiset, jotka blokkaa järjestäen kaikki eri mieltä olevat, on kuitenkin vaatimassa kovempia vihapuhelakeja ja somesensuuria. Heitä silti häiritsee se, että tuolla jossain on väärää mieltä olevia."

Suomen mielipideilmastosta Puopolo esittää väitteen, joka on hänen oma tulkintansa: **Suomi on itsessään kupla ja on ollut sitä koko olemassaolonsa ajan**, ja internetin myötä valikoimaan on alkanut tulla lisää. Hänen mukaansa hegemonia on vasemmalla, ja siksi yhdysvaltalaiset oikeistoliberaalit ajatukset kuulostavat täällä pöyristyttäviltä.

Ja hän tekee siitä yleistyksen, joka toimii myös vastapainona hänen omalle kannalleen: **kuplautuminen ei ole someilmiö**. Ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan ja tilaavat lehtiä, jotka vahvistavat maailmankuvaa — *"jos sä luet Hesaria, niin onko se monipuolinen mielipidetarjonnaltaan? Ei todellakaan."*

## Internetin seula ja miksi status quo halusi sen takaisin

Rostilan historiallinen argumentti on jakson kunnianhimoisin ja se on esitetty teoriana, ei tosiasiana.

Aiemmin **seula oli tiukka**: television ja lehdistön kautta kulkeva tieto valikoitui omalla logiikallaan. Kun some saavutti kriittisen massan, alustat olivat pitkään käytännössä moderoimattomia — *anything goes*. Sen seurauksena poliittiselle agendalle pääsi erityyppistä ajattelua kuin aiemmin.

Hänen esimerkkinsä on **Donald Trumpin valtaannousu**, jonka hän arvioi olleen mahdollinen ruohonjuuritason meemisodan ja YouTube-katselukertojen ansiosta — koska perinteinen media, **Fox Newsia myöten**, pyrki sulkemaan hänet pois esivaalien aikaan.

Ja siitä hän vetää johtopäätöksen, joka on hänen tulkintansa: **status quon kannalta on loogista, että tiukempaa moderointilinjaa alettiin ajaa juuri sen jälkeen.**

## Sam Harris, ja se yksi asia jota jokainen haluaa rajoittaa

Hunter Bidenin läppärin taustan Miettinen kertaa lyhyesti ja neutraalisti: aineistoa vuoti julkisuuteen hyvin lähellä vuoden 2020 vaalia, ja se sisälsi presidentin poikaan liittyvää arkaluonteista materiaalia ja yhtiösuhteita.

Jakson terävin yksittäinen esimerkki koskee kuitenkin **Sam Harrisia**, jota Miettinen sanoo suuresti arvostavansa. Harris päätyi puolustamaan tiedon julkipääsyn estämistä sillä perusteella, että se olisi hyödyttänyt Trumpia — ja joutui Rostilan mukaan **integriteettipositioltaan ahtaalle**, koska hän julistaa samaan aikaan olevansa vapauden kannattaja.

Tästä Rostila muotoilee jakson yleisimmän ja parhaiten yleistyvän havainnon:

> "Aina löytyy jokaiselta ihmiseltä se yksi asia, jossa juuri tässä kysymyksessä täytyy voida rajoittaa. Milloin se on sukupuoli, milloin maahanmuutto, milloin Donald Trump. Sen takia jos kaikkia kuunnellaan, kaikkien vapaus loppuu."

Se on periaatteellinen kanta absoluuttisen sananvapauden puolesta — ja se on esitetty tavalla, joka koskee kaikkia poliittisia suuntia yhtä lailla.

## Kolumnistikenttä ja kolumnin kaava

Loppuosan havainto on mediakriittinen ja se on esitetty huumorilla. Puopolon kuvaus siitä, miten suomalainen kolumnistikenttä toimii: ensin joku kirjoittaa kolumnin, joka myötäilee sitä mitä kuuluukin myötäillä, ja sen jälkeen **yksi toisensa jälkeen toistaa saman mielipiteen eri allekirjoituksella**.

Miettinen lisää muotoseikan: toimittajakoulutuksessa opetetaan **kolumnin kaava**, jossa yksityisestä havainnosta siirrytään yleiseen ja palataan yksityiseen. Muutos on hänen mukaansa se, että **yleinen on jäänyt pois** — jäljelle on jäänyt vain yksityinen havainto siitä, miltä kirjoittajasta tuntuu.

Puopolo kuittaa sen tekoälyllä: chatbotin myötä *"vasemmistolaiskolumnistin työ helpottuu tosi paljon"*. Ja Miettisen viimeinen kela on lainattu — hänen mukaansa **Jari Ehrnroothilta** — ja se on tarkka vastine feministiselle iskulauseelle:

> "Yksityinen ei ole poliittista. Yksityinen on yksityistä ja poliittinen on poliittista."

## Vieraat itse

Lopuksi molemmat markkinoivat kanavansa, ja perustelu on molemmilla sama ja ilmoitettu suoraan: **mielipiteiden moninaisuus** suhteessa siihen, mitä he pitävät kotimaisena mielipideilmastona. Puopolo sijoittaa itsensä ääriliberaaliksi, Rostilan hän kuvaa **asteen konservatiivisemmaksi**.

---

**Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 166 (julkaistu 18.12.2022) Sami Miettinen haastattelee **Ivan Puopoloa ja Onni Rostilaa** Twitterin omistajanvaihdoksesta kuusi viikkoa Elon Muskin oston jälkeen. **Näkemykset ovat vieraiden omia.** Keskeiset teemat: Puopolon mukaan käyttökokemus ei ole muuttunut mutta **poistettuja tilejä on palautettu** ja moderointi on löystynyt koronakritiikin, maskien ja Kiinan nollakoronapolitiikan osalta; Rostila huomauttaa kuitenkin että **Muskin oma periaate ei pidä**, koska Kanye West bännättiin laillisista mutta pöyristyttävistä sanomisista — moderointi ei voi olla identtinen rikosoikeuden kanssa; keskipisteen siirtymän Rostila selittää sillä, että **vinouman poistaminen näyttää käännökseltä**; vieraita kiinnostaa enemmän **liiketalous**: kulupuoli on hoidettu irtisanomisilla, mutta tulopuoli on auki, koska **Apple on jo tuhonnut ison osan Metan mainosmallista** seurannan estoilla ja uhkasi Twitteriä sovelluskaupasta poistamisella, minkä vastapainoksi Twitter Blue pyrkii vähentämään mainosriippuvuutta; **Applen 30 prosentin sovelluskauppasiivu** ja Applen–Googlen duopoli herättävät kilpailuoikeudellisen kysymyksen, jota havainnollistaa **Epic Gamesin Fortnite-kapina** (pienet maksavat nyt 15 prosenttia, Epic itse 30), joskin Rostila muistuttaa että **määräävä markkina-asema ei ole kielletty, sen väärinkäyttö on**; jakson kiinnostavin jännite on sääntely — **Puopolo torjuu sähköyhtiövertauksen** (twiittaaminen ei ole välttämättömyyshyödyke) ja monopoliargumentin (Apple ja Twitter eivät ole samalla markkinalla) mutta tarjoaa vastapuolelle paremman perusteen, **syrjimättömyyden periaatteen** poliittisiin mielipiteisiin, kun taas **Rostilan kanta on liikkeessä**, koska EU:n digipalveluasetus ja vastaavat pyrkivät hänen mukaansa asettamaan velvollisuuksia sensuroida poliittisin perustein; molemmat jakavat huolen siitä, että **sama sääntely osuu myös pieniin kilpaileviin alustoihin**, ja **Section 230:n poistaminen suosisi suuria**, joilla on juristiarmeija; Suomen osalta vieraat eivät usko suomalaisten olleen shadowbanneissa (**Suomi on liian pieni**), ja jyväskyläläistä vihapuhetutkimusta Miettinen pitää käytännössä blokkauslistana; **vasemmisto blokkaa aktiivisemmin kuin oikeisto**, mikä on Rostilasta ok, mutta ristiriita on siinä että samat ihmiset vaativat kovempaa sensuuria; Puopolon mukaan **Suomi on itsessään kupla** ja hegemonia on vasemmalla, mutta hän myöntää että **kuplautuminen ei ole someilmiö** vaan ihmisen taipumus; Rostilan historiallinen teoria on, että **internet mursi tiedon seulan** ja teki mahdolliseksi esimerkiksi Trumpin nousun, minkä jälkeen tiukempaa moderointia alettiin ajaa; **Sam Harrisin** ajautuminen puolustamaan tiedon estämistä on esimerkki siitä, että **jokaiselta löytyy se yksi asia jota täytyy rajoittaa** — ja siksi Rostilan periaate on, ettei ketään pidä kuunnella vaan sallia vapaus; loppuosassa kritisoidaan **suomalaista kolumnistikenttää**, jossa sama mielipide toistuu eri allekirjoituksella ja jossa kolumnin kaavasta on jäänyt pois yleinen taso, ja Miettinen lainaa **Jari Ehrnroothin** ajatusta siitä, että yksityinen ei ole poliittista vaan yksityinen on yksityistä.