--- title: "Kokoomuksen hillitön mies | Sture Fjäder | Neuvottelija 162" summary: "Akavan pitkäaikainen puheenjohtaja Sture Fjäder siirtyy politiikkaan ja puhuu suoraan siitä, miksi. Jaksossa käydään läpi julkisen talouden velkaantuminen, työllisyysasteen jälkeenjääneisyys muihin Pohjoismaihin nähden ja kysymys, jota Fjäderin mielestä ei koskaan esitetä: tarvitaanko kaikki se, mitä verovaroilla nyt rahoitetaan. Hän puolustaa tuloverotuksen keventämistä, Kanadan mallin mukaista työperäistä maahanmuuttoa ja palvelusetelipohjaista perusterveydenhuoltoa. Mukana myös kritiikki hoitajamitoitusta ja sote-uudistusta kohtaan sekä keskustelu siitä, miksi markkinatalouden puolustaminen on Suomessa niin herkkä aihe. Julkaistu 20.11.2022." datePublished: 2022-11-20 dateModified: 2022-11-20 lang: fi section: society sections: ["society","economy"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP162","Sture Fjäder","Akava","Julkinen talous","Työllisyysaste","Verotus","Sote","Hoitajamitoitus","Maahanmuutto"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep162-kokoomuksen-hilliton-mies-sture-fjader/ canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/233-kokoomuksen-hilliton-mies-sture-fjader-neuvottelija-162 --- # Kokoomuksen hillitön mies | Sture Fjäder | Neuvottelija 162 # Kokoomuksen hillitön mies | Sture Fjäder > **Tiivistelmä:** > Neuvottelija-kanavan jaksossa 162 Sami Miettinen haastattelee **Sture Fjäderiä**, Akavan pitkäaikaista puheenjohtajaa, joka on juuri lähdössä politiikkaan kokoomuksen ehdokkaana Uudellamaalla. Julkaistu 20.11.2022, noin neljä kuukautta ennen eduskuntavaaleja. > > **Lukuohje.** Jakso on avoimen poliittinen ja talousoikeistolainen. Näkemykset ovat Fjäderin omia, ja myös haastattelija esittää omia kantojaan. Artikkeli referoi argumentit ja erittelee, mikä on väite ja mikä lukuun perustuva havainto; se ei ota niihin kantaa. --- ## Miksi juuri hän ja miksi nyt Jakso nauhoitettiin tuoreeltaan sen jälkeen, kun Akavaan oli valittu Fjäderin seuraaja: **Maria Löfgren**, juristi ekonomin tilalle. Fjäder tuntee hänet entisenä kollegana ja alaisena. Miettisen huomio on ammatillinen: hän itse on kauppatieteiden maisteri kuten Fjäderkin, ja hänen mielestään **KTM katsoo asioita kaupallisemmin** kuin juristi. Fjäder vahvistaa, että työmarkkinapeli sellaisenaan loppui 2016 — sen jälkeen keskusjärjestö on keskusjärjestö — ja että hänen omalla kaudellaan painotus oli markkinataloudessa. Jakson lähtökohta on kuitenkin ärsyyntyminen. Miettinen kutsui Fjäderin, koska häntä ärsytti se, että lehdistö kävi tämän kimppuun **lomista ja muista hänen mielestään epäolennaisista asioista** — ikään kuin tehtäisiin uutta maalitaulua vasemmistolle. Fjäder jakaa tulkinnan osittain: hän on ollut korkealla profiililla, se on hänen tavaramerkkinsä, ja siksi lehdistö on välillä ollut kimpussa. Hänen oma tulkintansa asiasta on jakson kärkilause ja kirjan nimi: > "Onks mä vaarallinen oikeistovoima, markkinatalouden kannattaja ja kokoomuslainen, jota pitää teilata?" Fjäderin vastaus on empiirinen ja se on jakson vähiten huomattu tosiasia: **kokoomus on selvästi suurin puolue akavalaisten keskuudessa** — sitä myös mitataan, ja korkeakoulutettujen joukossa kokoomus on gallupeissa omassa luokassaan. Akavalaisista noin 60 prosenttia on yksityisellä ja 40 julkisella sektorilla, ja he ovat esimies-, asiantuntija- ja johtoasemissa. **Työllisyysaste on noin 86 prosenttia.** Siksi ammattiyhdistysjohtajan kokoomuslaisuus ei hänen mukaansa ole outoa. Poliittinen motiivi on henkilökohtainen ja hän sanoo sen kahdesti: *"Haluan muuttaa Suomen ja en tarvitse uutta duunia. Olen sen ikäinen, että en tarvitse."* ## Diagnoosi: neljäkymmentä miljardia neljässä vuodessa Fjäderin talousdiagnoosi rakentuu muutamalle luvulle. **Velkaa on otettu yli 40 miljardia neljässä vuodessa**, ja koronaan liittyviä siitä on 8–10. Hänen kysymyksensä on yksinkertainen: **mihin loput ovat menneet?** Velkaantuminen on hänen mukaansa jatkunut vuodesta 2008, jolloin valtiontalous oli tasapainossa. **Työllisyysaste on 72–73 prosenttia**, kun muissa Pohjoismaissa ollaan lähellä kahdeksaakymmentä — ja sitä silti kehutaan. **Ensi vuoden budjetissa on puolitoista miljardia korkomenoja**, eikä loppua näy. Rakenteellisiin uudistuksiin ei hänen mukaansa ole uskallettu tarttua, ja lisätalousarviossa hoidetaan keskinäisiä riitoja rahalla. Tähän liittyy hänen periaatteellisin huomionsa, joka toistuu jaksossa: **valtiolla ei ole omia tuloja**. Ne ovat yritysten ja palkansaajien rahoja. *"Silloin kun poliitikko rupeaa puhumaan, että valtiolla on tuloja, sitä alkaa olla vaarallista."* Miettinen kutsuu hallitusta äärivasemmistolaiseksi ja perustelee sen teknisesti: **enemmän vasemmalla olevaa kombinaatiota ei nykyeduskunnasta saisi kokoon**. Fjäder ei ota termiä käyttöön vaan puhuu vasemmistohallituksesta ja ihmettelee, miksi keskusta ja RKP siihen lähtivät. ## Demografia ja työperäinen maahanmuutto Työvoimapula on Fjäderille kasvun rajoite eikä pelkkä sosiaalikysymys. **Työllisten määrä vähenee**, ja se on uhka talouskasvulle: jos osaavaa työvoimaa ei ole, investoinnit menevät muualle. Hänen mallinsa on **Kanadan tai Uuden-Seelannin pisteytysjärjestelmä**, ja siihen liittyy rakenteellinen ehdotus: **työperäinen maahanmuutto pois Migristä** omaan virastoon tai yksikköön TEM:iin, jonka ainoa tehtävä on saada koulutettua väkeä Suomeen. Miettinen huomauttaa, että Migri väistää tämän vetoamalla tulossa olevaan organisaatiouudistukseen, jossa humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto käsitellään eri poluilla. Kanadan mallin ytimessä on Fjäderin mukaan kaksi asiaa: **pisteytys ja nopeus** — työlupa tulee lyhyessä ajassa. Kotouttamisesta hän on täsmällinen: **suomen kielen koulutus päivästä yksi**, koska se nopeuttaa integroitumista työmarkkinoille. Suurissa pörssiyhtiöissä työkieli on usein englanti, mutta esimerkiksi hoivahenkilöstön kohdalla kieli ratkaisee. Hoitajien rekrytoinnista **Filippiineiltä** hän vastaa halpatyövoimaväitteeseen suoraan: he tulevat **suomalaisille työmarkkinoille**, ja Filippiinit kouluttaa enemmän sairaanhoitajia kuin itse tarvitsee. *"Eihän tämä mitään moraalitonta ole."* Suomenruotsalaisesta näkökulmasta hän tekee epämukavan havainnon: **vetovoimaa ruotsinkielisten keskuudessa on vähän**, ja suomenruotsalaiset kauppatieteiden maisterit Vaasasta ja Helsingistä menevät Ruotsin työmarkkinoille — parempi palkka, kansainvälisempi maa, tuloverotus noin viisi prosenttiyksikköä kevyempi. *"Kyllä Ruotsi on täysin kansainvälisempi maa kuin Suomi. Kyllä meillä on paljon opittavaa, vaikka itse hoemme, kuinka hienoja ja onnellisia me olemme."* ## Verotus: miksi juuri tulovero Kysymykseen siitä, mikä verolaji on kannustinten kannalta ratkaisevin, Fjäder vastaa **tulovero**. Perustelu on, että se jää siitä mitä ihminen itse tuottaa. Suomen mallin hän tiivistää tarkoituksellisen suoraan: **korkea veroaste ja korkea tulovero, kerätään rahaa yhteiskunnalle, joka pumppaa ne takaisin ihmisille erilaisina tulonsiirtoina**. Ne jotka pärjäävät ylläpitävät järjestelmää ja saavat itse takaisin vähän. Miettinen tuo tähän omat lukunsa: **97 prosenttia maailman maista verottaa vähemmän kuin Suomi**, kokonaisveroaste on noin 8 prosenttiyksikköä OECD:tä korkeampi, ja **palkan marginaaliveroaste ylittää 50 prosenttia harvinaisen pahasti**. Hän lisää oman havaintonsa suomalaisten varallisuudesta: **jopa 200 000 euroa aikuista kohti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa** — ja moittii suomalaisia ekonomisteja siitä, ettei aihetta ole tutkittu. Palkitsemisen tehottomuus saa jaksossa konkreettisen muodon. Fjäderin luku on karu: **jotta työntekijä saa sata euroa käteen, työnantajan on maksettava neljäsataa**. Siksi lisäarvon antaminen ei kannata, ja siksi palkkataso pysyy matalana. Ja tästä hän kääntää jakson keskeisimmän kysymyksen, jota hänen mielestään ei koskaan esitetä: > "Miksei koskaan kysytä sitä, että tarvitaanko kaikki se, mitä me nyt rahoitetaan veroilla?" Menoja ei katsota ollenkaan — luodusta ei voi luopua, ja siksi verotusta on jatkuvasti nostettava. Samalla **veronmaksajien määrä vähenee ja heidän taakkansa kasvaa**. ## Asumistuki esimerkkinä Asumistuki on jakson konkreettisin yksittäinen politiikkaehdotus, ja Fjäder vertaa Suomea Ruotsiin. **Ruotsissa asumistuki on euromäärä**: sillä summalla saa hakeutua asumaan sinne minne se riittää, loppu maksetaan itse. **Suomessa tuki seuraa vuokran nousua**, mikä tarkoittaa, että asumistuella asutaan käytännössä missä tahansa. Fjäderin ehdotus on **kiinteä euromäärä, joka on nykyistä alempi** — perusteluna se, että nykymalli **ruokkii epätervettä asuntomarkkinaa**. Miettinen terävöittää saman ideologisesti neutraalisti: se on **suora tulonsiirto vuokranantajille**, ja sen pitäisi ärsyttää myös vasemmalla. Kummankin havainto keskustelusta on sama: aiheesta ei keskustella, koska vastaus on välittömästi *viettekö vähävaraisilta heidän ainoan turvansa*. ## Keskustelukulttuuri ja Overtonin ikkuna Jakson metaosuus koskee sitä, miksi näistä on vaikea puhua. Fjäder kertoo sanoneensa saman kuin **Ruotsin demaripääministeri Magdalena Andersson** ensimmäisessä valtiopäiväpuheessaan — että kaikki työikäiset ja työkykyiset käyvät töissä ja elättävät itsensä. Ruotsissa sille taputettiin; Suomessa hänet teurastettiin sosiaalisessa mediassa, myös omiensa toimesta. Hänen taustansa on tässä argumentti: **kirvesmiehen poika Hangosta**, joka on käynyt koulut ja tsempannut. Twitterin painoarvosta hän siteeraa taloustutkimuksen johtajaa: *"Sture, ei kaikki ole Twitterissä."* Suomalainen mielipide on muualla, eikä sinne kannata juosta harhaan. Miettisen kehys on **Overtonin ikkuna**: hyväksyttyjen mielipiteiden kirjo on kapea ja tietyssä paikassa, ja ikkunaa pitäisi siedättämällä leventää — ei siksi että kaikki mielipiteet olisivat yhtä hyviä, vaan jotta varianssia siedettäisiin. Fjäderin oma linja on sananvapauslähtöinen ja hän muotoilee sen tavalla, joka kuulostaa vanhanaikaiselta ja on siksi kiinnostava: **demokratia on se, että parhaat argumentit voittavat ja kansa äänestää**. Hän ei ymmärrä, miksi kapitalismia hyvänä asiana pitävää pitäisi ampua somessa. **Porvarista** hän tekee ylpeyden asian: *"Markkinatalous ja kapitalismi on luonut niin paljon vaurautta tähän maahan. Sosialismi ei ole koskaan luonut missään mitään."* Kärkevin muotoilu tulee puolueiden nimeämisestä: hänen mielestään kokoomus on oikeistopuolue ja **Vasemmistoliitto on kommunisteja, koska ne ovat marxisteja ja sosialisteja**. Miettinen pehmentää tätä käsitteellisesti ja ehdottaa käyttökelpoisempaa erottelua: **talousvasemmisto haluaa enemmän tulonsiirtoja, talousoikeisto vähemmän ja kohtuullisemmin**. Fjäderin oma paikannus on selvä: **mahdollisimman paljon vapautta ja ihmiselle oikeus päättää omista rahoistaan**. Miettinen täydentää talousteoreettisesti: **julkishyödykkeet** — yhteinen puolustus ja peruskoulutus — ovat asioita, joita markkina ei tee ja jotka yhteiskunnan pitää tehdä. ## Maksuton ei ole ilmainen Koulutuskysymyksessä Fjäder on nyanssoidumpi kuin muualla, ja se johtuu hänen taustastaan. Hän **arvostaa maksutonta koulutusta** — mutta korostaa, että *"se ei ole ilmaista, se maksaa paljon, ja kun se on maksutonta, sen pitää olla tehokasta."* Miettinen pitää tätä jakson parhaana oivalluksena: **maksuton ja ilmainen ovat eri asioita**, ja jonkun tai velan kautta oman tulevan itsensä on se maksettava. Insentiivejä Fjäder lisäisi nopeampaan valmistumiseen, ja hän pitää nykyistä opintotukijärjestelmää nurinkurisena: **ahkera opiskelija, joka käy töissä ja suorittaa, menettää opintotukensa**, kun vähemmän ahkera saa sen. Lainapainotteiseen malliin hän ei kuitenkaan siirtyisi: **Suomen palkkataso ei ole Yhdysvaltain tasolla**, ja moni jättäisi opiskelun tekemättä. Perustelu on lopulta yhteiskunnallinen ja huomionarvoinen kokoomuslaiselta: > "Aivot ja vauraus ei ole aina samoissa perheissä. Me ei olla niin pieni maa, niin pienet vuosiluokat, että kyllä minä haluan, että kaikilla on mahdollisuus." ## Sote, palveluseteli ja neljä päivää vastaan 38 Jakson konkreettisin osuus koskee terveydenhuoltoa, ja Fjäder puhuu tuoreelta havainnolta: hän oli käynyt tutustumassa yksityisen sektorin terveysyrityksiin. Luku, jonka hän toistaa, on jyrkkä: **samaan kustannustasoon hoidetuilla terveysasemilla jonotusaika on 4–8 päivää, kun julkisen keskiarvo on 38**. Hänen selityksensä on prosessi, ei raha — esimerkkinä oma terveystarkastus, jossa **silmänpaineet mitattiin viideltäkymmeneltä ihmiseltä valmiiksi** ennen lääkärikäyntiä, jolloin kaikki oli lääkärillä valmiina. Hoitotakuusta hän tekee terävimmän juridisen huomionsa: seitsemän päivän hoitotakuu **ilman velvoitetta ja ilman oikeussuojakeinoa** ei tarkoita mitään. *"Sun ja mun pitäisi saada seteli ja kävellä vaikka terveystaloon. Emme saa kävellä, me jäädään sinne jonoon."* Miettinen muotoilee taustalla olevan periaatteen käsitteellisesti, ja se on artikkelin kannalta olennaisin erottelu: **rahoituksen kollektiivisuus ei edellytä tuotannon julkisuutta**. Yhteiskunta voi hyvin maksaa ja taata palvelun, mutta se ei tarkoita, että sen pitäisi työllistää palvelun tekijät — se voi tilata ne markkinoilta. Tämä on **tilaaja–tuottaja-malli**, ja Ruotsissa perusterveydenhuolto toimii näin: julkiset ja yksityiset toimijat tuottavat, ja hinta on määrätty. Vastaväitteeseen voitosta hän vastaa suoraan: **voitto ei ole hintaa nostava erä vaan tehokkuutta ohjaava erä**, ja kokonaishinta on silti usein julkista alempi. Fjäder lisää oman kysymyksensä: **21 hyvinvointialueen tuotannolle ei ole hinnanmuodostusta lainkaan** — mistä tiedetään, pitäisikö palvelun maksaa 100 vai 1000 euroa. Erikoissairaanhoidon hän jättäisi julkisvetoiseksi neljään yliopistolliseen keskussairaalaan; **perusterveydenhuollon hän avaisi**. Perustelu on historiallinen: terveyskeskusjärjestelmä on ollut 50 vuotta ja jonot ovat yhtä pitkät kuin alussa. ## Hoitajamitoitus: miksi Fjäder vastustaa lukua Jakson kiistanalaisin kanta koskee **hoitajamitoitusta 0,7**, ja Fjäder vastustaa sitä periaatteesta. Hänen argumenttinsa ei ole kustannusargumentti vaan laatuargumentti: **luku ei takaa laatua**. Tarve riippuu siitä, minkäkuntoisia asukkaita yksikössä on. Laatua valvotaan käymällä paikan päällä, ja kyseessä on luvanvarainen toiminta — jos kaikki on pielessä, lupa perutaan. *"Kun sä säädät sisään jotain matemaattisia lukuja, niin eihän se takaa sitä, että homma toimii. Sehän on se, millä sä johdat ja millä sä palkitset ihmisiä."* Hän tukee tätä omalla kokemuksellaan pienen hankolaisen säätiön palvelutalosta: **toimintaa tehostettiin paljon, moitteita ei tullut, ja henkilöstö palkittiin paremmin** — teho nousi niin, että samalla työllä pärjättiin pienemmällä henkilöstöllä. Miettinen kokoaa seurauksen kolmesta yhtäaikaisesta päätöksestä: **mitoitus 0,7, markkinahinnan ylittävä kollektiivinen sopimus hoitajille ja 21 alueen sote-uudistus** — joista seuraa kulupaine ja yksityistuottajien 30 prosentin korotukset. Ja Fjäderin havainto tästä on jakson konkreettisin seuraus: **yksityiset toimijat irtisanovat sopimuksia ja lopettavat toiminnan, jolloin ihmiset jäävät ilman hoitoa.** Vaihtoehtona molemmat nostavat **Hollannin Buurtzorgin**, jonka toimitusjohtajan Esko Aho oli kutsunut Suomeen: itseohjautuvat tiimit, jotka löytävät ratkaisut itse ja tuottavat kotihoitoa poikkeuksellisen tehokkaasti. Miettisen kritiikki on menetelmällinen: **Suomessa ei edes haeta parhaita käytäntöjä maailmalta**, vaan säädetään suunnitelmatalouden mitoitus. Ja siitä hän tekee laajemman huomion politiikasta: *"Jotkut uskoo, että kun säädetään joku laki, sitten ongelma on ohi."* ## Vaaliteemat Loppuun Fjäder listaa ohjelmansa tiiviisti: - **Julkisen talouden tasapaino** nopeahkolla aikataululla ja julkisen sektorin tuottavuuden nosto. - **Hyvinvointiyhteiskunta, jonka pystymme kantamaan** — ihmiset kantavat enemmän vastuuta itsestään ja lähimmäisestään. - **Tuloverotuksen ja veroasteen alentaminen**. - **Työllisyysaste pohjoismaiselle tasolle**, työttömyysturva kannustavammaksi. - **Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus**: puuttuminen jengeihin, lisää poliiseja, puolustusvoimien kapasiteetti. - **Peruskoulu kuntoon**, koska sen varassa ovat kaikki muut asteet. - **Vahvempi markkinatalous**. Hän lupaa puhua suoraan ja tietää sen tuottavan otsikoita. *"Kansalaiset tietää, mitä ne äänestää, jos ne äänestää minua. Kaikkien ei ole pakko rakastaa."* Ja hän toistaa, ettei aio olla ammattipoliitikko, joka miettii neljä vuotta uudelleenvalintaansa. --- **Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 162 (julkaistu 20.11.2022) Sami Miettinen haastattelee **Sture Fjäderiä**, Akavan väistyvää puheenjohtajaa ja kokoomuksen eduskuntavaaliehdokasta Uudellamaalla. Näkemykset ovat Fjäderin omia. Keskeiset teemat: seuraajaksi valittiin **Maria Löfgren**, juristi ekonomin tilalle; Fjäder puolustaa asemaansa datalla — **kokoomus on selvästi suurin puolue akavalaisten keskuudessa** ja akavalaisten työllisyysaste on noin 86 prosenttia; talousdiagnoosi nojaa lukuihin: **yli 40 miljardia velkaa neljässä vuodessa** (koronaa 8–10), **työllisyysaste 72–73 vastaan muiden Pohjoismaiden lähes 80**, ja **puolitoista miljardia korkomenoja** ensi vuoden budjetissa — periaatteena että **valtiolla ei ole omia tuloja**; työvoimapula on kasvun rajoite, ja ratkaisuksi hän esittää **Kanadan tai Uuden-Seelannin pisteytysmallia**, **työperäisen maahanmuuton siirtämistä pois Migristä** ja **suomen kielen koulutusta päivästä yksi**, sekä hoitajarekrytointia Filippiineiltä suomalaisille työmarkkinaehdoille; **suomenruotsalaiset kauppatieteilijät menevät Ruotsiin**, jossa tuloverotus on noin viisi prosenttiyksikköä kevyempi; verotuksessa ratkaisevin on **tulovero**, ja palkitsemisen tehottomuus tiivistyy siihen että **sadan euron nettopalkkion antaminen maksaa työnantajalle neljäsataa** — Miettisen luvut: 97 prosenttia maailman maista verottaa vähemmän kuin Suomi ja suomalaisilla on **jopa 200 000 euroa aikuista kohti vähemmän varallisuutta kuin muissa Pohjoismaissa**; jakson kärkikysymys on, **tarvitaanko kaikki se mitä verovaroilla nyt rahoitetaan**, koska menoja ei katsota lainkaan; **asumistuki** pitäisi muuttaa Ruotsin tapaan kiinteäksi euromääräksi, koska nykymalli seuraa vuokrannousua ja on suora tulonsiirto vuokranantajille; keskustelukulttuurista Fjäder huomauttaa sanoneensa saman kuin **Magdalena Andersson** ja tulleensa siitä teurastetuksi, ja Miettinen kehystää asian **Overtonin ikkunana**; koulutuksessa Fjäderin oivallus on että **maksuton ei ole ilmaista** ja että lainapainotteiseen malliin ei pidä siirtyä, koska *aivot ja vauraus eivät ole aina samoissa perheissä*; sotessa hän vertaa **yksityisen 4–8 päivän jonotusaikaa julkisen 38 päivään samalla kustannustasolla** ja huomauttaa, että **hoitotakuu ilman velvoitetta ja oikeussuojakeinoa ei tarkoita mitään** — Miettisen käsitteellinen erottelu on että **rahoituksen kollektiivisuus ei edellytä tuotannon julkisuutta** ja että **voitto on tehokkuutta ohjaava erä**, ei hintaa nostava; **hoitajamitoitusta 0,7 Fjäder vastustaa periaatteesta**, koska luku ei takaa laatua ja koska johtaminen ja palkitseminen ratkaisevat — esimerkkinä oma hankolainen palvelutalo, jossa tehostaminen ja parempi palkitseminen nostivat tehoa; vaihtoehtona nostetaan **Hollannin Buurtzorg**; vaaliteemoina ovat julkisen talouden tasapaino, kannettavissa oleva hyvinvointiyhteiskunta, tuloverotuksen alennus, pohjoismainen työllisyysaste, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, peruskoulu ja vahvempi markkinatalous.