--- title: "Erdoğan-pilakuvat ja kolme eri kantaa verotukseen | Viikon viisastelu 31.1.2023" summary: "Sami Miettinen ja PS-Nuorten puheenjohtaja Joakim Vigelius Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 31.1.2023. Jakson kaksi parasta osuutta ovat erimielisyyksiä. Ensimmäinen koskee vasemmistonuorten Erdoğan-pilakuvakilpailua: kaksi puhujaa pitää sitä sananvapauskysymyksenä, Miettinen pitää kansallisen edun kysymyksenä ja vetoaa Ryti-vertaukseen — eikä kumpikaan siirry. Toinen koskee verotusta, jossa kolme oikeistolaista puhujaa päätyy kolmeen eri kantaan aina progression poistamisesta siihen, että hyvinvointivaltion purkamiselle ei ole kansan mandaattia. Alussa Vigelius kertoo yksityiskohtaisesti, miten hänet poistettiin yliopiston luennolta." datePublished: 2023-01-31 dateModified: 2023-01-31 lang: fi section: satire sections: ["satire","economy","society"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Media-vierailu","Viikon viisastelu","Weekly Wiseguys","Ivan Puopolo","Joakim Vigelius","Nato","Sananvapaus","Verotus","Omaisuudensuoja","Ruotsin jengiväkivalta","Yliopistot"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/viisastelu-miesten-menkat-pilakuvakisa-ja-miljonaarivero/ canonical: https://www.neuvottelija.com/media/viisastelu-mens-periods-cartoon-contest-and-millionaire-tax/ --- # Erdoğan-pilakuvat ja kolme eri kantaa verotukseen | Viikon viisastelu 31.1.2023 # Erdoğan-pilakuvat ja kolme eri kantaa verotukseen | Viikon viisastelu 31.1.2023 > **Tiivistelmä:** > Sami Miettinen ja PS-Nuorten puheenjohtaja Joakim Vigelius Ivan Puopolon Viikon viisastelussa 31.1.2023. Jakson kaksi parasta osuutta ovat erimielisyyksiä. Ensimmäinen koskee vasemmistonuorten Erdoğan-pilakuvakilpailua: kaksi puhujaa pitää sitä sananvapauskysymyksenä, Miettinen pitää kansallisen edun kysymyksenä ja vetoaa Ryti-vertaukseen — eikä kumpikaan siirry. Toinen koskee verotusta, jossa kolme oikeistolaista puhujaa päätyy kolmeen eri kantaan aina progression poistamisesta siihen, että hyvinvointivaltion purkamiselle ei ole kansan mandaattia. Alussa Vigelius kertoo yksityiskohtaisesti, miten hänet poistettiin yliopiston luennolta. Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Ivan Puopolon kanavalla ja hänen omistamansa — [katso alkuperäinen](https://www.youtube.com/watch?v=4HqTdid37hI). Vierailun tiedot on koottu [neuvottelija.com/media](https://www.neuvottelija.com/media/viisastelu-mens-periods-cartoon-contest-and-millionaire-tax/) -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti. > **Lukuohje.** Viikon viisastelu on kieli poskessa tehty poliittinen paneeli, ei uutislähetys. Puhujat ovat oikeistolaisia kommentaattoreita ja poliitikkoja, ja he puhuvat omissa nimissään, kärjistäen ja vitsaillen. Tämä artikkeli erittelee heidän argumenttinsa ja merkitsee puhujan siellä, missä nauhoitus itse kertoo kuka äänessä on — litteraatissa ei ole puhujamerkintöjä, joten epävarmoissa kohdissa puhutaan paneelista tai vieraasta nimen sijaan. Artikkeli ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, eikä toista jakson henkilökohtaisia piikkejä. Mielipiteet ovat puhujien omia. --- ## Paneeli Isäntänä **Ivan Puopolo**, vieraina **Sami Miettinen** — jakso esittelee hänet "klassikkojäseneksi" — ja debyyttinsä tekevä **Joakim Vigelius**, perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja. Jaksossa kerrotaan myös, että ohjelman tuotanto on laajentunut kahteen jaksoon viikossa. **Jakson ensimmäiset viisi minuuttia ovat maksettua sisältöä** — kustantamon kanssa tehty haastattelu kirjasta *Omistajan tahto*, jonka yhtenä kirjoittajana on Harri Saukkomaa. Osuus on erillinen eikä liity muuhun jaksoon, ja se on merkitty tähän siksi, että lukija tietää sen olevan mainos. Sisältö on silti kiinnostava: valtio on omistajana epäselvä, vaihteleva, poliittinen ja *"säikky"*, kun taas ihmiset ovat omistajia tietämättään osuuskuntien ja eläkevarojen kautta. Samaa aihetta käsitellään Neuvottelijan omassa jaksossa [174](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep174-omistajan-tahto-leino-pohjola-saukkomaa/). ## Vigeliuksen tapaus, kerrottuna ensimmäisessä persoonassa Jakson dokumentaarisin osuus on yksityiskohtainen selostus tapahtumaketjusta, ja se kannattaa lukea sellaisena kuin se on kerrottu — yhden osapuolen kuvauksena, jonka yksityiskohdat ovat periaatteessa tarkistettavissa. Vigelius kertoo olleensa sukupuolentutkimuksen alaisella kurssilla, noin 200 opiskelijan etäluennolla. Luennoitsija puhui *"miehistä, joilla on kuukautiset"* — Vigeliuksen mukaan ei transmiehistä vaan miehistä — sukupuolineutraalien wc-tilojen yhteydessä. Hän kyseenalaisti tämän luennon chatissa. Seuraukset, hänen kertomanaan: - **Hänet poistettiin kurssilta.** - Luennoitsija viesti **muille** opiskelijoille, että luottamuksellisia keskusteluja on vuodettu ja että ilmapiiri on vaarantunut. - Ylioppilaskunnan puheenjohtaja luonnehti häntä transfobiseksi. - Hänet poistettiin järjestämänsä tapahtuman järjestäjäroolista turvallisuusuhkaan vedoten. Hänen oma argumenttinsa on hallinto-oikeudellinen, ja se on jakson tarkin: **opiskelijan poistaminen kurssilta on julkisen vallan käyttöä**, joka nojaa yliopistolain kurinpitosäännökseen. Hän vei asian hallintokanteluna eteenpäin, ja luennoitsijan vastineesta selvisi, että tämä oli pitänyt jo itse luennolla esitettyä kysymystä yhdenvertaisuutta vaarantavana — eli ennen kuin mitään oli vuodettu ulos. Toinen tarkka huomio koskee luottamuksellisuutta: 200 hengen massaluento ei ole luottamuksellinen tilaisuus, eikä yliopiston luento ole lähtökohtaisesti sellainen. ## Sanamagia — ja rehellinen kuvaus vastapuolen liikkeestä Käsitekeskustelu toistuu tässäkin jaksossa, mutta Vigelius tekee siihen lisäyksen, joka on poikkeuksellisen reilu: hän kuvaa **miksi** väite voi olla oman kehyksensä sisällä tosi. > Jos *mies* määritellään niin, että mies on kuka tahansa, joka kokee olevansa mies, niin > lause *"miehillä on kuukautisia"* on määritelmän nojalla tosi. Hän kutsuu tätä sanamagiaksi eikä hyväksy sitä, mutta hän esittää mekanismin oikein sen sijaan, että pitäisi vastapuolta pelkästään järjettömänä. Puopolon vastaus on, että yliopistolain mukaan opetuksen on perustuttava tutkittuun tietoon, ja että biologinen väite on siksi eri asia kuin määritelmä. Miettisen ehdotus on pragmaattinen: keksitään biologiselle sukupuolelle uusi sana ja annetaan vanhan sanan siirtyä. Puopolo torjuu: sanat ovat jo olemassa. Erimielisyys jää. ## Translaki: kritiikki ja myönnytys peräkkäin Vigeliuksen kritiikki on suhdelukuargumentti: transsukupuolisuutta kokevien osuus on noin promille väestöstä, ja silti sukupuolimerkinnän muuttaminen avataan koko aikuisväestölle ilmoituksella, kuukauden harkinta-ajalla, kerran vuodessa. Hänen mukaansa mikään ihmisoikeusvelvoite ei edellytä juuri tuota menettelyä. **Ja heti perään hän tekee myönnytyksen**, joka kannattaa panna merkille: *"on täysin mahdollista, että on tällaista turhaa hysterisointia sen lain ympärillä, eikä mitään kovin dramaattista tapahdu, kun se laki tulee voimaan."* Hänen varsinainen vastalauseensa koskee keskustelukulttuuria — sitä, että epäkohtia ei voi nostaa esiin ilman leimaa — ei lopputulosta. ## Erimielisyys, joka ei ratkea: Erdoğanin pilakuvat Tämä on jakson paras osuus, ja se kannattaa lukea kokonaan, koska kolme oikeistolaista puhujaa päätyy kahteen vastakkaiseen kantaan. **Asetelma.** Vasemmistonuoret olivat julistaneet pilakuvakilpailun Turkin presidentistä samaan aikaan kun Suomen Nato-jäsenyys odotti Turkin ratifiointia. **Kanta 1 — sananvapauskysymys.** Puopolo ja Vigelius pitävät asiaa yksiselitteisenä. Vasemmistonuorilla on täsmälleen sama oikeus provosoida kuin koraaninpolttajilla ja Muhammed-pilakuvien piirtäjillä. *"Aivan samanlainen oikeus on provosoida, ärsyttää, toimia mauttomasti — ja mä soisin sen oikeuden ihan kaikille."* Vigelius lisää, ettei kyse ole edes mauttomuudesta heidän kannaltaan: he vastustavat Nato-jäsenyyttä, joten he toimivat johdonmukaisesti oman tavoitteensa mukaan. Ja: jos marginaalisen nuorisojärjestön pilakuvat riittävät esteeksi, **ongelma on Turkin päässä eikä Suomen.** **Kanta 2 — kansallisen edun kysymys.** Miettinen erottaa henkilökohtaisen periaatteen ja valtion taktiikan. Hänen vertauksensa on historiallinen: Risto Ryti allekirjoitti sopimuksen henkilökohtaisesti, jottei eduskunnan tarvinnut. Hän merkitsee itse, ettei Nato-ratifiointi ole samaa luokkaa, mutta pitää henkeä samana: *"joskus henkilötasolla sun pitää lipsua siitä idealismista."* Hän kertoo esittäneensä televisiossa, että Suomen ylin johto voisi taktisista syistä nöyristellä — henkilökohtaisesti vastenmielistä, kansallisesti perusteltua. **Puopolon reductio.** Kuinka pitkälle vaatimuksissa mennään? Jos seuraavaksi vaaditaan, ettei Turkin järjestelmää saa arvostella lainkaan tai että täällä ei saa harjoittaa muuta uskontoa? Miettisen vastaus on rehellinen: raja on vedettävä jonnekin, ja hän vetäisi sen kauemmas. **Vigeliuksen tarkennus, joka on osuvin.** Yksilö saa olla epäjohdonmukainen; **valtio ei.** Jos valtio alkaa rajoittaa sananvapautta siksi, ettei jokin ulkovalta suutu, se on eri asia kuin se, että yksittäinen poliitikko valitsee sanansa taktisesti. **Peliteoreettinen vasta-argumentti.** Vigelius huomauttaa, ettei myönnytys osta varmuutta: jos vaatimuksiin alistutaan, seuraavaksi voi tulla lisää vaatimuksia — ja itse asiassa pilakuvakilpailun järjestäjillä ja Turkilla voi olla **sama** strateginen intressi, kumpikin omasta syystään. Kukaan ei siirry. Jakso jättää kiistan auki, ja se on sen rehellisin ratkaisu. Sivujuonteena esitetään konkreettinen ehdotus, joka oli tuolloin liikkeellä: eduskunta ratifioi jäsenyyden, mutta asiakirjaa ei toimiteta Washingtoniin ennen kuin Ruotsi on valmis. Sekä puolesta että vastaan esitetään perustelut. ## Suomi neuvottelijana Lyhyt mutta terävä osuus. Väite: Suomi ei hae sivusopimuksia eikä vastavuoroisuutta vaan luottaa siihen, että kiltteys palkitaan myöhemmin. Miettisen kuva on pokeripöytä — pelaaja, jonka jutuille kaikki nauravat ja jonka kaikki haluavat pysyvän pöydässä. Ehdotus on konkreettinen: jos Ruotsia vedetään perässä, siitä voisi neuvotella vastineeksi jotain seuraavassa EU-paketissa. Tämä on tulkinta neuvottelukulttuurista, ei dokumentoitu havainto. ## Ruotsin väkivalta: mekanismi eikä kohu Miettisen argumentti on rakenteellinen ja se on jakson analyyttisesti kiinnostavin sivupolku. > Rangaistusjärjestelmän tehtävä on **katkaista koston kierre**: kun valtio rankaisee, uhrin > lähipiirillä ei ole tarvetta kostaa itse. Ruotsissa tämä on osittain pettänyt, koska > osapuolilla ei ole intressiä mennä oikeusjärjestelmään eikä poliisilla ole kykyä tuoda > heitä sinne. Lopputulos on siirtymä kohti heimoyhteiskuntaa. Vigelius täydentää lainsäädäntöpuolella, ja tämä on hänen asiantuntemustaan: **Tanskassa** on määritelty laissa haavoittuvat alueet, joilla sovelletaan eri sääntöjä — kovempia rangaistuksia, laajempia lähestymiskieltoja ja toimivaltaa muuttaa alueen asumismuotorakennetta. Ruotsissa vastaavia välineitä ei ole. Poliittisesta kehityksestä hän tekee havainnon, joka on tarkistettavissa: Tanskan sosiaalidemokraatit omaksuivat tiukan maahanmuuttolinjan vuoden 2019 vaaleissa, ja Ruotsissa sama siirtymä näkyi seuraavissa vaaleissa — joskin ruotsalainen versio painottaa yhä sosiaalipolitiikkaa rikosoikeuden sijaan. Ruotsin räjähdys- ja ampumislukemat esitetään muistinvaraisesti. ## Verotus: kolme oikeistolaista, kolme eri kantaa Tämä on jakson toinen kunnollinen erimielisyys, ja se paljastaa, ettei "oikeisto" ole tässä studiossa yksi kanta. **Lähtökohta.** Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa oli 0,5 prosentin varallisuusvero yli miljoonan euron omaisuudelle, asunto pois lukien. **Miettisen vastaus on aritmeettinen.** Vero tuottaisi hänen arvionsa mukaan luokkaa 200 miljoonaa euroa noin 140 miljardin julkisten menojen rinnalla. Hän lisää mittakaavaluvun, joka toistuu sarjassa: suomalaisten yksityisesti omistama osakevarallisuus on suunnilleen saman suuruinen kuin hallituskauden 40 miljardin alijäämä. **Vigeliuksen vastaus on politologinen ja vähättelevä omaa vastapuolta kohtaan hyvällä tavalla:** esitys on utopistista retoriikkaa, sitä ei toteuteta, ja sen tarkoitus on tarjota oma ratkaisu talouden tasapainottamiseen ilman että tarvitsee nimetä leikkauskohteita. Hän ei pidä sitä uhkana. **Sitten tulee omaisuudensuojan paradoksi**, ja Puopolo myöntää siinä olevansa samaa mieltä erään vasemmalle kallellaan olevan ekonomistin kanssa: > Omaisuudensuoja edellyttää valtiota. Valtio edellyttää verotusta. Verotus on puuttumista > omaisuudensuojaan. Suojaa on siis loukattava, jotta se voi olla olemassa. Erotteluna hän esittää, että sananvapauden kohdalla vastaavaa pakkoa ei ole: valtio voi olla olemassa loukkaamatta sananvapautta lainkaan. **Ja tässä kannat eroavat:** - **Puopolo** haluaisi kirjata rajan: mikään veroprosentti ei saisi ylittää 50:tä — tai mieluummin 30:tä. Hän pitää progressiota itsessään epäoikeudenmukaisena. - **Miettinen** on pragmaattinen: *"en usko, että progressiosta päästään eroon"* — mutta jyrkkyyttä voi madaltaa, ja 50 prosentin katto olisi realistinen tavoite kymmenessä vuodessa. - **Vigelius** menee pisimmälle vastakkaiseen suuntaan: tasavero ei ole yhteensovitettavissa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kanssa, **suurin osa suomalaisista ei halua purkaa sitä, ja jos se on kansan tahto, progressiosta pidetään kiinni.** Hän sanoo itse olevansa valmis purkamaan valtiota "miedosti". Se, että näkyvästi oikeistolaisessa ohjelmassa yksi vieraista vetoaa kansan tahtoon oman mieltymyksensä vastaisesti, on jakson kannalta olennaisempaa kuin mikään esitetty luku. Miettinen lisää oman reunaehtonsa, joka on kulttuurinen eikä fiskaalinen: pohjoismainen sopimus on, että **vanhemmat eivät ole vastuussa lapsistaan eivätkä lapset vanhemmistaan** samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Jos tuosta joudutaan luopumaan, siitä maksetaan toisaalla. Ne ovat hänen kaksi rajaansa. ## Mittakaavaluvut loppupuolelta Nämä esitetään muistinvaraisesti ja ne kannattaa tarkistaa, mutta ne kehystävät keskustelun: - **Kehitysapu** noin 16 miljardia 15 vuodessa, ja 2000-luvulla luokkaa 25 miljardia. - **Yleisradio** noin 2,2 miljardia hallituskauden aikana. - **Elpymispaketti** Suomelle nettona noin −4,5 miljardia. - **Hiilinielukompensaatiot** arvioitu enimmillään noin seitsemäksi miljardiksi. - **Sote-menot** luokkaa 20 miljardia — se erä, jonka rinnalla muut ovat pieniä. Paneeli myöntää tämän itse: *"nämä kaikki muut on pikkuisen lillukanvarsia."* Poliittisesta keskustelusta tehdään havainto, joka on reilu molempiin suuntiin: oppositiojohtajan kiusallinen yritys nimetä leikkauskohde sai ansaitusti kritiikkiä — mutta hän **yritti**, kun taas hallituksen viimeisen vuoden noin 300 miljoonan säästöjä vastasi yli 300 miljoonan uudet menot. ## Väitteitä, jotka esitetään väitteinä - **Vigeliuksen kuvaus yliopistotapauksesta.** Yhden osapuolen kertomus. - **Kaikki loppupuolen miljardiluvut.** Muistinvaraisia. - **Ruotsin räjähdys- ja ampumistilastot.** Muistinvaraisia. - **Arvio miljonääriveron tuotosta.** Puhujan oma laskelma. - **Tulkinta siitä, mikä on pilakuvakilpailun järjestäjien todellinen motiivi.** Päätelmä aikeesta, ja jaksossa myös kyseenalaistetaan se. ## Mitä jaksosta jää käteen **Kaksi aitoa erimielisyyttä.** Erdoğan-kysymys ja verokysymys päätyvät kumpikin siihen, ettei paneeli ole yhtä mieltä — ja kummassakin osapuolet esittävät parhaan version vastapuolen kannasta ennen kuin vastaavat siihen. **Yksi hallinto-oikeudellinen huomio.** Se, että opiskelijan poistaminen kurssilta on julkisen vallan käyttöä eikä opettajan harkintaa, on kysymys, joka ei riipu siitä, mitä mieltä on itse kiistan aiheesta. **Yksi kansanvaltainen myönnytys.** Kun yksi puhuja sanoo, ettei hyvinvointivaltion purkamiselle ole kansan mandaattia ja että siksi progressiosta pidetään kiinni, hän alistaa oman mieltymyksensä äänestäjien tahdolle. Se on harvinaista missä tahansa ohjelmassa. ## Jakson kulku - **00:00** — Kaupallinen alkujakso: Omistajan tahto ja valtio omistajana - **05:05** — Paneelin esittely ja Vigeliuksen debyytti - **06:21** — Mitä Tampereen yliopiston luennolla tapahtui - **08:15** — Seuraukset: kurssilta poisto ja tapahtuman peruuntuminen - **09:08** — Hallintokantelu ja yliopiston vastine - **10:49** — Onko väite tietopohjaista opetusta - **11:36** — Yliopistolaki ja tutkimukseen perustuva opetus - **12:24** — Sanamagia: määritelmä, joka tekee väitteestä toden - **13:22** — Kampus, tiedekunta ja opiskelija-aineksen valikoituminen - **14:55** — Miten pitkälle moraalinen aalto voi mennä - **15:41** — Ansio ja edustus urheilussa - **17:20** — Translaki: promillen vähemmistö ja koko aikuisväestö - **18:08** — Myönnytys: ehkä tämä on turhaa hysteriaa - **19:34** — Vasemmistonuorten Erdoğan-pilakuvakilpailu - **20:40** — Sananvapausnäkökulma: sama oikeus kaikille - **22:14** — Käänteinen suomettuminen - **23:01** — Miettisen vastaväite: kansallinen etu ja Ryti-vertaus - **23:52** — Reductio: kuinka pitkälle vaatimuksissa mennään - **26:18** — Yksilö saa olla epäjohdonmukainen, valtio ei - **27:05** — Koraanin polttaminen, uskonrauha ja Ruotsin poliisin linja - **28:41** — Peliteoreettinen ongelma: mitä myönnytys ostaa - **30:29** — Pitäisikö Suomen odottaa Ruotsia - **31:17** — Packalénin ehdotus: ratifioi mutta älä toimita - **32:59** — Suomi kansainvälisenä neuvottelijana - **33:46** — Ruotsin väkivalta ja koston kierre - **35:39** — Tanskan lainsäädäntö haavoittuvista alueista - **37:18** — Tanska edellä, Ruotsi perässä — entä Suomi - **39:06** — Vasemmistoliiton vaaliohjelma ja miljonäärivero - **39:55** — Mitä vero tuottaisi mittakaavassa - **40:46** — Omaisuudensuojan paradoksi - **43:19** — Miksi ehdotus tehdään, vaikka se ei toteudu - **46:37** — Missä verotuksen raja kulkee — kolme eri kantaa - **48:27** — BKT rikkauden mittarina ja yksilötason varallisuus - **51:48** — Kenen mandaatilla hyvinvointivaltiota puretaan - **52:39** — Pohjoismainen diili sukupolvien välillä - **53:28** — Kehitysapu ja muut menoerät mittakaavassa - **55:03** — Orpon kosteikkoviljely ja se, kuka edes yritti - **57:22** — Mindset: kenen rahaa käytät