--- title: "Ranskan velkakriisi ja euron tulevaisuus | Sami Miettinen Puheenaiheessa 719" summary: "Sami Miettinen vieraana Rami Kurimon Puheenaiheessa Ranskan velasta: 3 600 miljardia euroa, 119 prosenttia BKT:stä, viiden prosentin alijäämä ja nollakasvu ennen kevään 2027 presidentinvaaleja. Miettisen todennäköisin skenaario on, että Le Pen voittaa ja ostaa vuoden lisäaikaa, mutta lasku päätyy lopulta EKP:n taseeseen ja euro inflatoidaan pehmeämmäksi rahaksi. Suomen kannalta johtopäätös on neuvottelullinen: kun EKP:n osto-ohjelma tulee, Suomen on vaadittava siitä vähintään pääoma-avaimen mukainen kahden prosentin osuus." datePublished: 2026-10-31 dateModified: 2026-10-31 lang: fi section: economy sections: ["economy","society"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Media-vierailu","Puheenaihe","Rami Kurimo","Ranska","Valtionvelka","EKP","Euro","Euroalue","Kreikan velkakriisi","Rahapolitiikka","Inflaatio","Le Pen"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/puheenaihe-719-ranskan-velkakriisi-ja-euron-tulevaisuus/ canonical: https://www.neuvottelija.com/media/puheenaihe-719-france-debt-crisis-and-the-euro/ --- # Ranskan velkakriisi ja euron tulevaisuus | Sami Miettinen Puheenaiheessa 719 # Ranskan velkakriisi ja euron tulevaisuus | Sami Miettinen Puheenaiheessa 719 > **Tiivistelmä:** > Sami Miettinen vieraana Rami Kurimon Puheenaiheessa Ranskan velasta: 3 600 miljardia euroa, 119 prosenttia BKT:stä, viiden prosentin alijäämä ja nollakasvu ennen kevään 2027 presidentinvaaleja. Miettisen todennäköisin skenaario on, että Le Pen voittaa ja ostaa vuoden lisäaikaa, mutta lasku päätyy lopulta EKP:n taseeseen ja euro inflatoidaan pehmeämmäksi rahaksi. Suomen kannalta johtopäätös on neuvottelullinen: kun EKP:n osto-ohjelma tulee, Suomen on vaadittava siitä vähintään pääoma-avaimen mukainen kahden prosentin osuus. Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso on Rami Kurimon Puheenaihe-kanavalla ja hänen omistamansa — [katso alkuperäinen](https://www.youtube.com/watch?v=UQFMlKCro7M). Vierailun tiedot on koottu [neuvottelija.com/media](https://www.neuvottelija.com/media/puheenaihe-719-france-debt-crisis-and-the-euro/) -sivulle, joka on tämän sisällön kanoninen koti. > **Lukuohje.** Tämä on Sami Miettisen oma, kärjekäs näkemys, ei Neuvottelija AI:n kanta. Luvut on esitetty suorassa keskustelussa ulkomuistista, ja osa on pyöristyksiä; niitä ei ole tässä artikkelissa tarkistettu julkisista lähteistä, vaan ne raportoidaan niin kuin Miettinen ne sanoi. Litteraatissa puhujat on eroteltu, joten kysymykset ovat Kurimon ja vastaukset Miettisen. Ennusteet on merkitty ennusteiksi. --- ## Jakson tiedot Puheenaihe 719, isäntänä **Rami Kurimo**, vieraana **Sami Miettinen**. Kuvattu 30.10.2026 ja julkaistu 31.10.2026, kesto 1:44:57. Puheenaihe esittelee vieraansa investointipankkiirina; Miettinen itse esittäytyy "ilkeäksi investointipankkiiriksi", tekoälyn suurkäyttäjäksi ja Neuvottelija-kanavan pyörittäjäksi. ## Lähtökohta: miksi vasemmistovalinta on nyt kalliimpi kuin ennen Jakso alkaa kylmällä avauksella, jossa Miettinen tiivistää koko argumentin. Ranska on Euroopan velkaisin talous, velka kasvaa holtittomasti kohtuullisen vakaissa oloissa, ja kevään presidentinvaaleissa vaihtoehtoina ovat oikeiston Le Pen ja äärivasemmisto. Esimerkiksi hän nostaa Brasilian, jossa vasemmistopresidentti valittiin vastoin Polymarketin 80 prosentin todennäköisyyttä ja paikallinen pörssi putosi dollareissa mitattuna yli 20 prosenttia. Varsinainen väite on rakenteellinen, ei puoluepoliittinen. Aiemmin sillä ei Miettisen mukaan ollut suurta väliä, ajettiinko vähän vasemmalla vai oikealla, koska sijoittajalla oli kolme vaihtoehtoa: valtion velkakirja, kiinteistö tai osakemarkkinat. Nyt rahalle on tarjolla vaihtoehto, jota ennen ei ollut: jättiyhtiöiden, kuten Googlen, Anthropicin tai SpaceXin, velka. Hänen mielestään sille lainaaminen on riskittömämpää kuin Ranskan kaltaiselle valtiolle, jota hän kutsuu "kuolevaksi eurooppalaiseksi ulkoilmamuseoksi". Siksi kytkinpiste on muuttunut jyrkäksi: tuhlaava hallitus ei enää vain lisää velkaa, vaan sijoittajat lähtevät. Toinen uusi tekijä on tekoäly. Miettisen mukaan tekoälyn vaikutus verotuloihin on nopeasti muuttuva tilanne, jollaista ei ole ollut aiempina vuosikymmeninä, ja se kulkee koko keskustelun läpi. Vertailukohdaksi hän tarjoaa Argentiinan: vuosikymmenten holtiton velkaantuminen, maksukyvyttömyys lähellä, ja sitten Javier Milei, josta Suomessa on hänen mukaansa tehty karikatyyri, vaikka tämä on tasapainottanut valtiontalouden ja tuonut kasvua. ## Kenelle olet velkaa, ratkaisee Kurimon kysymykseen historiallisista esimerkeistä Miettinen vastaa, että yleensä velkakierre päättyy valuutan tuhoon tai velkojen kieltäytymiseen, ja seuraukset riippuvat siitä, kenelle velka on. Islanti kieltäytyi maksamasta ja selvisi; Neuvostoliiton kaltainen valtio voi runnoa omia kansalaisiaan; heikko maa, joka on velkaa merivallalle, saa sotalaivat rannikolleen. Ranskan pelastus voi hänen mukaansa olla se, että sillä on ydinaseet. Mekanismi on valuutan hallinnassa: - **Kova raha** (kultakanta, tai teoreettisesti bitcoin): velkaantuminen on tuhoisaa, koska rahaa ei voi luoda lisää, ja vajeiden kanssa maksuhäiriöt ovat väistämättömiä. - **Oma valuutta** (Ruotsi, Puola): keskuspankki voi inflatoida velkaa alas. - **Ylikansallinen valuutta** (Argentiina dollareissa, euromaat eurossa): rahaa ei voi luoda itse, ellei saa siihen lupaa — eurossa Euroopan keskuspankilta. Suomen kannalta Miettinen nostaa esiin luvun, jota hän pitää kiinnostavana: Suomen valtion velasta jopa 98 prosenttia on hänen mukaansa ulkomaisten hallussa. Se on yhtä aikaa haavoittuvuus ja, kuten myöhemmin käy ilmi, neuvottelupaikka. ## Inflaatio, hyperinflaatio ja ohjauskorko Hyperinflaatio ei Miettisen mukaan synny niin helposti kuin luullaan. Hän muistuttaa, että hänen kanavallaan vieraillut Tuomas Malinen väläytteli korona-aikana inflaation nousua, ja inflaatio nousikin länsimaissa 10–11 prosenttiin — mutta se ei ole hyperinflaatiota. Hyperinflaatio on kymmenien tai satojen prosenttien kasvua, jossa käteisen pitämisessä ei ole järkeä ja mikä tahansa reaaliomaisuus on parempi. Esimerkkeinä Argentiina ennen Mileitä (yli 50 prosenttia), lähelle käynyt Turkki ja Weimarin tasavalta. Hillitsemiskeino on ohjauskorko, joka nostetaan niin korkealle ja niin brutaalisti, että markkina uskoo inflaation loppuvan — ja se tappaa talouden tehokkaasti. Se ei aina toimi: Ruotsi puolusti kiinteää kurssiaan vuonna 1992 muutaman kuukauden pidempään kuin Suomi ja nosti koron 500 prosenttiin. Euromaalla taas ei ole tätäkään työkalua: korko annetaan ulkoa suurten euromaiden tarpeiden mukaan, ja se on Miettisen sanoin "lähes ikinä" optimaalinen juuri sinulle. ## Ranskan luvut Miettisen kuvaama tilannekuva Ranskasta: | Mittari | Ranska | Suomi | |---|---|---| | Julkinen sektori / BKT | 55–60 % | samaa luokkaa | | Budjettialijäämä / BKT | 5,1 % | 3,8 % | | Julkinen velka / BKT | 119 % | noin 90 % | | Julkinen velka, euroina | 3 600 mrd | noin 260 mrd | | BKT:n kasvu | nolla, viimeinen neljännes negatiivinen | lähes 2 % | | Eläkemenot | noin 14 % | — | | Eläkkeelle | 60 vuoden iästä | keskustelu jopa 75 vuodesta | Lisäksi Ranskan korkoero Saksaan on hänen mukaansa kasvanut noin puoleentoista prosenttiyksikköön, ja ero Suomeenkin on yli prosenttiyksikön. Suomen velkasuhde on Miettisen mukaan noussut ensimmäistä kertaa euroalueen keskiarvon yli. Juurisyy ei hänen mielestään ole yksittäinen luku vaan suunta. Suomi on tehnyt parantavia toimia — kasvua, rakenteellisia korjauksia, kevyempää työn ja omistamisen verotusta — eli "delta" on oikeansuuntainen. Ranskalla ei ole uskottavaa tietä alaspäin. Viiden prosentin alijäämä johtuu suoraan lähes 60 prosentin julkisesta sektorista ja erityisesti eläkekomponentista, ja jo eläkeiän nostaminen 70 vuoteen ratkaisisi hänen mukaansa ison osan siitä. Lisänä Miettinen mainitsee noin yhdeksän prosentin muslimiväestön (Suomessa noin 2,5 %) ja segregaation, joka tekee työllistämisestä vaikeaa jo ilman tekoälyäkin. ## Miksi veronkorotus ei pelasta Kurimo kysyy, auttaisiko veronkorotus. Miettisen vastaus on ei, ja hänen perustelunsa on tämän jakson omaperäisin osa. Jos 5 000 euron bruttopalkan päälle tulee noin 4 000 euroa veroja ja sivukuluja, työnantajan kulu on 9 000 euroa kuussa — ja sillä summalla saa hänen mukaansa "älyttömän kasan" tekoälyä ja robotiikkaa. Tekoälyn päättelytyötä ei käytännössä voi verottaa muuten kuin arvonlisäverolla, joten ihmistyön verottaminen tekee siitä entistä kilpailukyvyttömämpää. Ennen ihmistyön kuormittaminen verolla ei ollut yhtä vaarallista, koska vaihtoehtoa ei ollut. Hänen arvionsa on, että veropohjasta katoaa palkkatyön vähenemisen ja työttömyyden kautta toinen viisi prosenttia BKT:stä "tekemättä mitään", olipa hallitus mikä tahansa. Veronkorotukset ovat aina tuhonneet kasvua äärimmäisiltä tasoilta (negatiivinen Lafferin käyrä), mutta nyt ne ovat erityisen tuhoisia, koska kansainvälisesti tehokkaat maat ja yritykset ajavat ohi. Markkinan hän uskoo näkevän tämän läpi: aiemmin vasemmistovoitto saattoi tarkoittaa miinus viittä prosenttia, nyt miinus kahtakymmentä. ## Julkinen sektori ilman hintasignaalia Pisin sivupolku käsittelee julkisen sektorin kokoa periaatteena. Suomen julkiset menot ovat Miettisen mukaan 159 miljardia euroa vuodessa. Niistä noin 40 miljardia on eläkkeitä, joita vastaan on noin 300 miljardin eläkevarat, mutta jäljelle jää noin 120 miljardia. Yövartijavaltiossa summa voisi hänen mukaansa olla 30 miljardia. Ongelma ei ole pelkkä tehottomuus vaan se, että raha on markkinamekanismin ulkopuolella. Hänen esimerkkinsä on Yle: hänen oma kysyntänsä olisi ehkä viisi euroa vuodessa, mutta hän maksaa parisataa, ja joku on päättänyt, että sinne laitetaan 600 miljoonaa ja noin 4 000 ihmistä (3 000 suoraan, 1 000 alihankkijoina). Kurimo tiivistää näkökulman kahdeksi asiaksi — tehottomuudeksi ja todellisen kysynnän puutteeksi — ja Miettinen lisää kolmannen: tuottavuusmekanismin puuttumisen, koska kulut katetaan aina budjetista. Miettinen erottaa ytimen ja muun: armeija, poliisi, oikeuslaitos ja peruskoulu ovat hänen mielestään "kovia hommia", joiden arvoa on vaikea kiistää. Sen päälle kasvanut kerrostuma — kolme hallintotasoa, sattumanvaraiset tuet — on kasvanut "ameebana", eikä kukaan ole koskaan nollabudjetoinut sitä. Vaihtoehtona hän heittää tilaaja–tuottaja-mallin, jossa sama raha voitaisiin käyttää ostamalla palveluja markkinoilta. ## Demokratia ja edunsaajien enemmistö Kurimo kysyy, onko Ranskan suurin ongelma se, että kun tarpeeksi moni elää julkisen sektorin varassa, järjestelmää ei voi enää demokraattisesti muuttaa. Miettinen on samaa mieltä ja kutsuu ilmiötä enemmistön tyranniaksi: aktiiviväestön ja ei-aktiiviväestön suhde on kriittinen, ja hänen mukaansa Ranskassa sen yli on jo menty. Suomessa luku olisi hänen arviossaan noin 2,5 miljoonaa aktiivityöntekijää ja 3,1 miljoonaa muuta. Hän ei kiistä Kurimon esiin nostamaa empatiaa heikommista huolehtimiseen; hänen kritiikkinsä kohdistuu siihen, että tunne ratkaisee kansantalouden kohtalon ja ettei mediakaan käy talouden perusteita läpi. Poliitikolle on hänen sanoin "itsemurha" puhua suurimman äänestäjäryhmän, eläkeläisten ja lähes eläkeläisten, etuja vastaan. Kun puhe kääntyy siihen, onko ratkaisu valistunut yksinvalta — Curtis Yarvinin kaltaisten ajattelijoiden esittämä ajatus — Miettinen torjuu sen. Hyvällä tuurilla saat Singaporen kaltaisen järkevän johdon, huonolla tuurilla Putinin tai Trumpin suvun, eikä kansalaisella ole mekanismia vaikuttaa siihen. ## Skenaariot Miettisen todennäköisin skenaario (ennuste, ei havainto): 1. **Le Pen voittaa** kevään 2027 presidentinvaalit, ja yleensä presidentinvaalin voittanut puolue voittaa myös parlamenttivaalit. Paras tulema olisi italialaistyyppinen, Melonin mallin vakautus — "kevyttä putinismia, mutta ei kovin vaarallista sellaista". Se ostaisi ehkä vuoden lisäaikaa ja estäisi vasemmistokatastrofin, mutta sisäistä levottomuutta on odotettavissa. 2. **Ei Kreikan kaltaista alaskirjausta.** Velkojen anteeksianto tai Islannin tyyppinen maksamatta jättäminen on epätodennäköistä. Todennäköisempää on pehmeämpi tie: EKP:n taseen kasvattaminen. 3. **EKP ostaa Ranskan velkaa.** Lagarden seuraaja voi hänen mukaansa ilmoittaa, että Ranskan korkoeroa Saksaan ajetaan alas ja osto-ohjelma kohdistetaan Ranskaan niin kauan kuin tarvitaan. Hän arvioi tämän tapahtuvan todennäköisesti ensi vuoden loppupuolella. Miettinen huomauttaa, että Christine Lagarde ilmoitti jättävänsä EKP:n pääjohtajan tehtävän etuajassa, ja tulkitsee — omana tulkintanaan — ettei Lagarde halua olla ranskalainen pääjohtaja, kun Ranskan kriisi kärjistyy. Miksi ostaminen ei vaadi koko 3 600 miljardia: velka uusiutuu maturiteettien mukaan, joten vuosittain uusittavaa on hänen arvionsa mukaan sadasta kahteensataan miljardiin. EKP:n tase on hänen mukaansa noin 6 000 miljardia euroa ja koko eurojärjestelmän tase pankkeineen noin 50 000 miljardia, joten muutaman sadan miljardin vuosiostot eivät kaada mitään. Miettinen sanoo suoraan, ettei ole "mikään erityinen eurofani": euro on alusta asti ollut valuutta ilman valtiota. Hänen mukaansa vaihtoehtoja on neljä — EKP inflatoi, velkajärjestelyt, rinnakkaisvaluutat tai liittovaltio — ja kaikki ovat ikäviä. Niistä hän pitää rationaalisimpana sitä, että EKP inflatoi: "Go for it, EKP." Liittovaltiota hän ei pidä todennäköisenä, koska isoissa maissa ei ole poliittista tahtoa ja EKP on helpompi, epäpoliittiselta näyttävä kortti. ## EKP:n velkaostot selitettynä Kurimo pyytää avaamaan mekanismin. Miettisen selitys: - Keskuspankki luo rahaa tyhjästä ja ostaa sillä velkakirjan — joko markkinoilta tai, hänen kärjistyksensä mukaan, käytännössä suoraan valtiolle: "tässä sulle 100 miljardia". - Nykysäännöillä ostetaan ensin huutokaupan kautta ja EKP on vastapuolena heti sen jälkeen. Jos markkinakorko on viisi prosenttia, EKP voi päättää, että neljä riittää. "Täysin poliittinen päätös." - Teoriassa velka maksetaan takaisin maturiteetissa, yleensä kymmenessä vuodessa, mutta jos Ranska ei pysty maksamaan, ostetaan lisää. Kun markkinat näkevät tämän, kukaan ei halua omistaa velkaa, ja se päätyy "mustana pekkana" keskuspankille. Kuluttajalle seurauksena olisi hänen mukaansa jonkin verran korkeampi inflaatio ja keinotekoisesti alhainen korkotaso, kuten negatiivisten korkojen aikana, jolloin syntyy kuplia ja ylivelkaantumista. Järjestelmä ei kuitenkaan romahtaisi. Yritysten kilpailukyky voisi parantua, kun euro ei ole "tuhottoman kallis", ja velkojen reaalirasitus kevenisi; siksi hän pitää tätä "inhimillisimpänä ratkaisuna". Vastavoimana hän näkee tekoälyn tuoman deflaation: ohjelmointi ja podcastien tuotanto ovat jo nyt paljon halvempia kuin vuosi sitten. ## Kreikan kriisi Suomen näkökulmasta Historiallisena esimerkkinä Miettinen käy läpi Kreikan. Hänen kuvauksensa: - Kreikan velkaa oli paljon ranskalaisten ja saksalaisten pankkien taseissa. EKP osti hänen muistinsa mukaan noin 40 miljardin erän, ja ongelma siirrettiin euromaille ERVV:n (Luxemburgiin perustettu osakeyhtiö) ja myöhemmin pysyvän EVM:n kautta. Molemmat ovat hänen mukaansa yhä olemassa, ja niissä on jäljellä muutamia satoja miljardeja Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan velkoja. - Suomen osuus määräytyi EKP:n pääoma-avaimen mukaan, noin kaksi prosenttia, ja takaukset olivat hänen muistinsa mukaan noin 12,6 miljardia euroa. Suomalaisten suora altistus Kreikan velalle oli vain kymmeniä miljoonia. - Kreikan velasta annettiin anteeksi noin 100 miljardia (velkojat saivat noin 60 senttiä eurolta), ja noin 140 miljardia järjestettiin uudelleen pidemmille maturiteeteille ja pienemmille koroille. - Takaisinmaksun järjestys kertoo hänen mukaansa vallasta: ensin EKP, sitten IMF, viimeisenä Suomen kaltaiset takaajat — joille on kuitenkin maksettu ilman luottotappioita. Suomen silloisista vakuusneuvotteluista hän sanoo, että idea oli hyvä mutta toteutus meni Suomen kannalta väärin päin. Vastapainoksi hän antaa Kreikalle tunnustusta: Varoufakisin lähdön jälkeen Tsipras toteutti vakautusohjelman, valtion maksamat eläkkeet viisikymppisille poistettiin, ja koronan jälkeen Kreikalla on useina vuosina mennyt paremmin kuin Suomella. Suuruusluokan hän tiivistää näin: Kreikan velka oli noin 300 miljardia, Ranskan 3 600 miljardia eli noin kaksitoistakertainen. Pienen maan voi pelastaa yhteisellä "himmelillä", Ranskaa ei; vaihtoehtoja on vain keskuspankki. ## Mitä Suomen pitäisi tehdä Miettisen loppupäätelmä on neuvottelijan, ei ekonomistin: - **Pidä asemat.** Suomi on velkaantunut euromaa, mutta alijäämä on saatu kuriin ja korko on selvästi Ranskaa alempi. Velkaa ei tarvitse eikä voi maksaa takaisin; tärkeintä on jatkaa uudistuksia. Hän myöntää, ettei Suomen tarvitse ajaa alijäämää nollaan — Italiakin on Melonin aikana saanut perusjäämänsä plussalle. - **Perusta neuvotteluryhmä ennen kriisiä.** Hän ehdottaa ryhmää, joka valmistautuu vuoden 2027 EKP:n "erikoisoperaatioon" ja siihen, miten Suomen velka saadaan samaan ohjelmaan. - **Vaadi pääoma-avaimen mukainen osuus.** Jos ohjelma on 1 000 miljardia, Suomen kahden prosentin osuus on 20 miljardia Suomen noin 260 miljardin velasta. Se laskisi valtion korkomenoja "jollain kymmenyksillä", ja niin suuressa velassa kymmenyksetkin ovat oikeaa rahaa. Miettisen mukaan Suomen kannattaa kieltäytyä mistään muusta ratkaisusta. Peliteoriassa Suomen kannalta huonoin yhdistelmä on hänen mukaansa vasemmistohallitus Suomessa ja oikeistohallitukset muualla: silloin Suomi ajautuu yksin "uudeksi Ranskaksi", koska kukaan ei katso pientä maata. Paras on päinvastainen. Hän myöntää avoimesti, että hänestä on tullut tässä mielessä "pahantahtoinen": koska talousajattelussa pätee "cleanest dirty shirt" -periaate, Suomelle on suhteellisesti hyödyksi, jos isommat maat ajautuvat vaikeuksiin ensin. Suomen poliittisen vastinparin hän nimeää: Minja Koskelan johtama hallitus olisi hänen arvionsa mukaan katastrofi, kun taas Sanna Marinin hallitus ei aikanaan juuri kärsinyt velanotostaan, koska ympäristö oli toinen. ## Loppuyhteenveto Miettisen oma tiivistys: Ranska on Euroopan suurin valtiovelallinen ja holtittomampi kuin Italia, kun taas entiset kriisimaat Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat hyvässä vedossa ja Espanja on lipsumassa. Kevään presidentinvaali ratkaisee Ranskan kohtalon, ja osaltaan myös se, millä otteella EKP:n seuraava, ei-ranskalainen pääjohtaja tekee rahapolitiikkaa. Euroa hän ei usko kannattavan paeta kruunuihin tai zlotyihin, mutta korkosijoittajalle Ranska näyttää huonolta. Brasilia muistuttaa, että vaalit voivat yllättää. Viimeinen neuvo on yksityishenkilölle: pyydä tekoälyä tiivistämään keskustelu ja tarkistamaan kaikki väitteet ja luvut. "Jos fiiliksellä vaan ajattelee näitä asioita, niin sitten sä vähän pelaat muutaman askeleen muita perässä." ## Jakson aikaleimat Aikaleimat ovat Puheenaiheen jakson mukana julkaisemat. * **"Vasemmistolainen valinta":** 0:00 * **Velkaantumisen seuraukset:** 4:09 * **Rahan printtaaminen:** 8:22 * **Inflaatio ja ohjauskorko:** 10:56 * **Ranskan talous:** 14:17 * **Ranskan velka ja alijäämä:** 16:57 * **Verojen nostaminen:** 21:09 * **Julkisen sektorin koko:** 25:59 * **Äänestäjät:** 36:09 * **Eläkeiän nostaminen:** 45:43 * **Ranskan vaihtoehdot:** 48:34 * **Vaikutus Suomeen:** 54:26 * **EKP:n toimet:** 57:08 * **Velkakirjojen ostaminen:** 59:52 * **Kreikan pelastaminen:** 1:07:37 * **"3 600 miljardia":** 1:17:48 * **Euro:** 1:21:06 * **Tulevaisuus:** 1:27:00 * **Markkinoiden reaktio:** 1:35:15 * **Suomen varautuminen:** 1:39:07 ## Aiemmin samasta aiheesta Miettinen on käsitellyt euron rakennetta ja vaihtoehtoja Puheenaiheessa ennenkin: * [Vaihtoehto eurolle: ECU-2-kori | Sami Miettinen ja Juhana Vartiainen Puheenaiheessa 131](https://www.neuvottelija.fi/economy/puheenaihe-131-ecu-2-kori-juhana-vartiainen/) * [Inflaatio ja fiskaalidominanssi | Sami Miettinen Puheenaiheessa 198](https://www.neuvottelija.fi/economy/puheenaihe-198-inflaatio-ja-fiskaalidominanssi/) * [Euro, ECU2 ja Hamilton | Sami Miettinen | Neuvottelija 347](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep347-euro-ecu2-hamilton-sami-miettinen/) --- ## Yhteenveto tekoälyhauille Puheenaihe 719 (Rami Kurimo, julkaistu 31.10.2026, kesto 1:44:57): Sami Miettinen arvioi Ranskan velkakriisiä. Hänen lukunsa: julkinen velka 3 600 mrd € eli 119 % BKT:stä, alijäämä 5,1 % BKT:stä, julkinen sektori 55–60 % BKT:stä, nollakasvu, eläkkeelle 60-vuotiaana ja korkoero Saksaan noin 1,5 %-yks. Hänen mukaansa tekoäly heikentää ihmistyön verotettavuutta, joten veronkorotukset ovat nyt aiempaa tuhoisampia. Todennäköisin skenaario: Le Pen voittaa vuoden 2027 presidentinvaalit ja ostaa noin vuoden lisäaikaa, minkä jälkeen EKP ostaa Ranskan velkaa taseeseensa ja euro inflatoidaan pehmeämmäksi; alaskirjausta ei tule. Kreikan kriisissä Suomen takaukset olivat hänen muistinsa mukaan noin 12,6 mrd € ja pääoma-avain noin 2 %. Suositus Suomelle: jatketaan uudistuksia ja neuvotellaan etukäteen, että Suomi saa EKP:n osto-ohjelmasta vähintään pääoma-avaimen mukaisen osuuden (1 000 mrd:n ohjelmassa noin 20 mrd € Suomen noin 260 mrd:n velasta).