---
title: "Väliriihi onnistui | Aki Kangasharju, Emmiliina Kujanpää | Neuvottelija 327"
summary: "Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja EVAn johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää käyvät läpi Orpon hallituksen huhtikuun 2025 puoliväliriihen veropaketin. Kolmikko on poikkeuksellisen yksimielinen: ansiotuloveron ylin marginaali laskee 59,4 prosentista 52:een, yhteisövero 20:stä 18:aan, avainhenkilöiden tasavero 32:sta 25:een ja perintöveron alaraja nousee 20 000 eurosta 30 000:een. Kiinnostavimmat kohdat ovat ne, joissa yksimielisyys rakoilee: Kangasharju myöntää, että kohdennetut investointikannustimet olisivat teoriassa tehokkaampia kuin yleinen yhteisöveron alennus ja että vanha pääoma hyötyy turhaan, ja perustelee yleistä alennusta poliittisella kestävyydellä eikä tehokkuudella. Kujanpää kritisoi hallituskaudesta toiseen poukkoilevaa veropolitiikkaa myös oman puolensa osalta ja huomauttaa, että perintöverossa tehtiin kansan toivoma kevennys eikä elinkeinoelämän toivomia sukupolvenvaihdoshelpotuksia. Artikkeli erittelee myös sen, mitä paketti ei tehnyt, ja missä kohdin esitetyt perustelut eivät ole falsifioitavissa."
datePublished: 2025-04-25
dateModified: 2025-04-25
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP327","Sami Miettinen","Aki Kangasharju","Emmiliina Kujanpää","Etla","EVA","Veropolitiikka","Puoliväliriihi","Yhteisövero","Marginaalivero","Perintövero","Avainhenkilöverotus"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep327-valiriihi-onnistui-kangasharju-kujanpaa/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/599-valiriihi-onnistui-kangasharju-kujanpaa-neuvottelija-327/
---
# Väliriihi onnistui | Aki Kangasharju, Emmiliina Kujanpää | Neuvottelija 327

# Väliriihi onnistui | Aki Kangasharju, Emmiliina Kujanpää | Neuvottelija 327

> **Tiivistelmä:**
> **Aki Kangasharju** (Etlan toimitusjohtaja) ja **Emmiliina Kujanpää** (EVAn johtava veroasiantuntija) purkavat Orpon hallituksen huhtikuun 2025 puoliväliriihen veropaketin. Kangasharju tiivistää tunnelman itse: *"tää ylitti mun odotukset."*
>
> Paketin isot luvut ovat ansiotuloveron ylin marginaali **59,4 → 52 %**, yhteisövero **20 → 18 %**, avainhenkilöiden tasavero **32 → 25 %** ja perintöveron alaraja **20 000 → 30 000 euroa**.
>
> **Jakson kiinnostavimmat kohdat ovat ne, joissa yksimielisyys rakoilee.** Kangasharju myöntää, että kohdennetut investointikannustimet olisivat *"ilman muuta teoreettisesti paljon tehokkaampia"* kuin yleinen yhteisöveron alennus ja että yleisessä alennuksessa *"myöskin vanha pääoma hyötyy ja sitä valuu sitä hyötyä pois"* — ja perustelee yleistä alennusta silti **poliittisella kestävyydellä eikä tehokkuudella**. Kujanpää kritisoi hallituskaudesta toiseen poukkoilevaa veropolitiikkaa myös oman puolensa osalta, ja huomauttaa, että perintöverossa tehtiin **kansan toivoma** kevennys eikä elinkeinoelämän toivomia sukupolvenvaihdoshelpotuksia.

---

## Lukuohje

**Tämä jakso on yksimielinen, ja se on syytä tietää ennen kuin lukee eteenpäin.**

Kaikki kolme puhujaa edustavat samaa laitaa ja sanovat sen itse. Miettinen: *"vaikea tässä olla olematta talousoikeistolaisena muuta kuin erittäin tyytyväinen."* Kujanpää kutsuu itseään *"paatuneena oikeistolaisena."* Kangasharju kertoo olevansa *"aika onnellisissa tiloissa."*

Taustaorganisaatiot eivät ole neutraaleja tässä kysymyksessä. **Etla** on elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja **EVA** elinkeinoelämän valtuuskunta — molemmat elinkeinoelämän rahoittamia ja molemmat julkisesti kannattaneet yhteisöveron alennusta ennen tätä pakettia, minkä Kujanpää itse toteaa luetellessaan sen kannattajat: *"mitä Etla on ehdottanut, mitä EVA on ehdottanut ja EK ja keskuskauppakamari ja Suomen yrittäjät."* Haastattelija on investointipankkiiri.

**Artikkeli ei siksi yritä tasapainottaa jaksoa keinotekoisesti.** Se tekee kaksi muuta asiaa: nostaa esiin ne kohdat, joissa puhujat ovat eri mieltä tai myöntävät oman kantansa heikkouden — niitä on enemmän kuin ensivaikutelma antaa olettaa — ja merkitsee erikseen ne argumentit, jotka eivät esitetyssä muodossa ole falsifioitavissa.

Väitteet on merkitty puhujittain. Artikkeli ei ota kantaa siihen, oliko paketti hyvä.

---

## 1. Mitä paketissa oli

| Muutos | Mistä | Mihin |
|---|---|---|
| Ansiotuloveron ylin marginaali | 59,4 % | **52 %** |
| Yhteisövero | 20 % | **18 %** |
| Avainhenkilöiden tasavero (7 vuotta) | 32 % | **25 %** |
| Perintöveron alaraja | 20 000 € | **30 000 €** |
| Lahjaveron kolmen vuoden kumulaatioraja | 5 000 € | **7 500 €** |

Lisäksi: pieni- ja keskituloisten työn verotuksen kevennys, alaikäisten sukupolvenvaihdosten helpottaminen, säätiöiden ja yleishyödyllisten toimijoiden pääsy kommandiittiyhtiömuotoisiin pääomasijoitusrahastoihin, uusia rahastomuotoja, optioiden palauttaminen pääomaverolle, koulutuksen aloituspaikkojen lisäys sekä Tesin lisärahoitus.

Vastaan: haittaverojen korotuksia ja **ay-jäsenmaksujen sekä työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden poisto**.

Paketin staattinen hintalappu on **kaksi miljardia euroa**.

## 2. Kaksi asiaa, jotka eivät olleet hallitusohjelmassa eivätkä Murron työryhmässä

Tämä on jakson tarkin poliittinen havainto, ja se tulee Miettiseltä ja Kujanpäältä yhdessä.

**Marginaaliveron lasku 52 prosenttiin ei ollut hallitusohjelmassa.** Eikä se ollut **Risto Murron** työryhmän esityksissä. Sama koskee **yhteisöveron alennusta**, kuten Kujanpää toteaa: *"Tätäkään ei ollut Risto Murron työryhmässä tätä ehdotusta yhteisöveron keventämisestä."*

Murron työryhmästä otettiin sen sijaan mukaan niin sanottu kolmoskori — pienempiä juridisia muutoksia, joita Miettinen kuvaa *"aivan huikeiksi"*: osakeanteja ja pääomasijoitusrahastojen rakenteita koskevia korjauksia.

Kujanpää selittää ilmiön näkökulman vaihdoksella, ja tämä on jakson yleistettävin ajatus:

> *"Kun veroista on perinteisesti puhuttu meillä nimenomaan veron saajan näkökulmasta, sieltä julkisen talouden näkökulmasta… Mut nyt kun julkisuudessa on puhuttu veroista yhä enemmän veron maksajan näkökulmasta, niin se näkyy mun mielestä ihan selvästi näissä puoliväliriihen päätöksissä."*

Ja hän antaa väitteelle testin, joka toimii sitä itseään vastaan: EVAn arvo- ja asennetutkimuksessa kansa haluaa vuodesta toiseen keventää ennen kaikkea **ruoan arvonlisäveroa ja perintöveroa** — *"eikä nämä ole niitä villapaitaekonomistien suosittelemia veronkevennyksiä"*, ja molempia tehdään silti.

**Tämä on huomionarvoinen myönnytys.** Kujanpää sanoo suoraan, että perintöverossa ei tehty elinkeinoelämän toivomia yritysten sukupolvenvaihdoshelpotuksia vaan nostettiin alarajaa niin, että *"kansa hyötyy"*. Hänen oman organisaationsa prioriteetti hävisi kansansuosiolle — ja hän kertoo sen itse.

## 3. Marginaaliveron lasku ja se, mikä siinä on muuttunut

Kangasharju kuvaa ilmapiirin muutoksen henkilökohtaisella anekdootilla, joka on jakson havainnollisin:

> *"Mäkin muistan jossain seminaarissa puhuneeni, kuinka niitä marginaaliveroja pitäisi laskea, että saataisiin rahoitettua käytännössä itse itsensä semmoinen uudistus — niin taloustieteen tohtori nauroi mulle rivissä, että puhuttaisiin nyt jostain järkevästä."*

Hänen mukaansa sama väite ei enää herätä naurua: *"ei kukaan paitsi täysin ideologiset ekonomistit enää vastusta tätä."*

Kansainvälisinä esimerkkeinä hän nimeää **Tanskan vuoden 2009 verouudistuksen** ja **Ruotsin 2020-luvun alun** muutokset.

*Tarkennus, jonka artikkeli lisää.* Väite siitä, että uudistus *"rahoittaa itse itsensä"*, on eri väite kuin se, että uudistus lisää kasvua. Ensimmäinen tarkoittaa, että verokertymä palautuu ennalleen dynaamisten vaikutusten kautta; jälkimmäinen ei sitä edellytä. Kangasharju käyttää jaksossa molempia muotoiluja, ja kirjallisuudessa ne ovat eri kiistoja: kasvuvaikutuksen olemassaolosta vallitsee laajempi yksimielisyys kuin sen suuruudesta, ja täysi itserahoittavuus on ylimmillä marginaaleilla harvinainen tulos. Tätä eroa ei jaksossa tehdä.

Kujanpää lisää mielipidepuolen: EVAn kyselyssä enemmistö suomalaisista kannattaa sitä, ettei kenenkään tarvitsisi maksaa lisätuloistaan yli puolta veroa.

## 4. Luovutusvoittovero — jakson ainoa iso pettymys

Miettinen kertoo kampanjoineensa henkilökohtaisesti ja aggressiivisesti sen puolesta, että perintövero korvattaisiin luovutusvoittoverolla. Sitä ei tehty, ja hän kutsuu sitä *"ainoaksi massiiviseksi pettymykseksi"*.

Hänen pääargumenttinsa on sama Ruotsi-vertailu, joka toistuu kanavalla: **2000-luvun alussa keskimääräinen aikuisen varallisuus oli Suomessa ja Ruotsissa suunnilleen sama; nyt Suomessa noin 150 000 ja Ruotsissa noin 300 000 euroa.** Ruotsi teki päätöksensä 2004.

**Ja hän kumoaa argumenttinsa todistusvoiman itse samassa lauseessa:** *"tietysti korrelaatio ei ole kausaatiota."* Sen jälkeen hän käyttää sitä silti, tukenaan VATT:n laskelma noin **400 miljoonan euron** vuotuisesta verosäästöstä kansalaisille ja oletus siitä, että sen kumulatiivinen vaikutus näkyisi keskivarallisuudessa.

*Artikkelin huomio.* Kahden maan varallisuuseron selittäminen yhdellä verolla on vahva väite, ja kahdenkymmenen vuoden aikana maiden välillä on eronnut moni muukin asia — asuntomarkkinat, eläkejärjestelmän rakenne, pörssinomistuksen yleisyys ja valuuttakurssihistoria. Miettisen oma varaus on siis paikallaan, ja se kannattaa lukea varauksena eikä muodollisuutena.

## 5. VATT:n analyysi ja argumentti, jota ei voi kumota

Tämä on jakson metodologisesti kiinnostavin kohta, ja se ansaitsee sekä myötä- että vastaväitteen.

Miettinen ja Kangasharju arvostelevat **VATT:n perintöveroanalyysia** siitä, että se käsittelee lähinnä asuntovarallisuutta ja sivuuttaa osakeyhtiöiden perintöveroproblematiikan kompleksisuuteen vedoten. Kangasharju tiivistää sen: *"se oli vähän semmoinen copout."*

VATT:n perustelu oli hänen mukaansa, ettei perintöveroa kannata poistaa, koska yritysvarallisuudesta kertyy vähän tuottoja ja valtaosa tulee muusta varallisuudesta. Kangasharjun vastaus on **valikoitumisargumentti**:

> *"Minkähän takia? Koska klassinen selektiivisyysongelma: kun se pääoma on jo painunut Suomesta, niin eihän sitä tilastossa voi näkyä."*

**Argumentti on aidosti pätevä muotona.** Jos verotus ajaa pääomaa maasta, poistunut pääoma ei näy kotimaisessa aineistossa, ja pelkkä kertymän tarkastelu aliarvioi veron vaikutuksen. Tämä on tunnettu ja oikea metodologinen huomio.

**Mutta esitetyssä muodossa se ei ole falsifioitavissa**, ja se on syytä sanoa. Väite "aineistosta puuttuu se, mikä on lähtenyt" selittää minkä tahansa nollatuloksen, eikä jaksossa esitetä arviota siitä, kuinka paljon pääomaa on lähtenyt tai miten se mitattaisiin. Kangasharju itse sanoo, mitä tarvittaisiin: *"tää tosiaan vaatisi vielä aika paljon lisää tutkimusta."* Se on oikea johtopäätös, ja se on artikkelissa hänen omanaan.

## 6. Yhteisövero: tehokkuus vastaan kestävyys

**Tämä on jakson tärkein erimielisyys, ja se on erimielisyys puhujan ja hänen oman ammattikuntansa välillä.**

Kangasharju sanoo suoraan, kumpi vaihtoehto olisi teoriassa parempi:

> *"Ilman muuta teoreettisesti se olisi paljon tehokkaampi tehdä niin kuin Risto Murron työryhmä ehdotti — fokusoidaan T&K-investointeihin, fokusoidaan vihreään siirtymään ja käytetään erilaisia poistoja ja vähennyksiä, koska silloin se kaikki on fokusoitu kannustimena uusiin investointeihin. Nyt kun tehdään yleinen lasku, niin myöskin vanha pääoma hyötyy ja sitä valuu sitä hyötyä pois."*

Eli hän myöntää kaksi asiaa: kohdennettu malli olisi tehokkaampi, ja yleisessä alennuksessa osa hyödystä menee hukkaan jo tehdylle pääomalle.

Miksi hän silti kannattaa yleistä alennusta? **Koska sitä on vaikeampi purkaa.** Kujanpää muotoilee saman argumentin täsmällisemmin:

> *"Jos me oltaisiin nyt säädetty ne Risto Murron työryhmän ehdottamat investointikannustimet, niin siinä on aina se, että millainen sen investoinnin pitää olla, että saadaan veroetu, ja onko siinä riski, että sitä ei kuitenkaan saada — ja onko se poliittinen riski, että seuraava hallitus poistaa sellaisen edun. Nyt kun yleisesti kevennetään yhteisöveroa, niin riski siitä, että sitä nostettaisiin seuraavalla hallituskaudella, on huomattavasti pienempi."*

**Nämä ovat kaksi eri kriteeriä, ja niiden erottaminen on jakson analyyttisin anti.** Kohdennettu kannustin voittaa staattisella tehokkuudella; yleinen alennus voittaa **odotusarvolla yli hallituskausien**, koska se kestää vallanvaihdon todennäköisemmin. Jos investointipäätös tehdään kymmeneksi vuodeksi ja veroetu voi kadota neljässä, epävarmuus syö kannustimen arvon.

**Argumentti on hyvä, ja siinä on kehäpäätelmän riski**, jota jaksossa ei mainita: poliittinen kestävyys riippuu siitä, kuka voittaa seuraavat vaalit, eikä yleinen yhteisöverokanta ole historiallisesti muuttumaton sekään. Kujanpää itse tarjoaa vasta-aineiston myöhemmin (kohta 10): hän luettelee, kuinka moni veroetu on syntynyt ja kadonnut yhden hallituskauden välein.

## 7. Byrokratia on kannustimen hinta

Konkreettisin tuki kohdan 6 argumentille tulee käytännöstä, ei teoriasta.

Miettinen kertoo yritysjohtajista, jotka **eivät hae T&K-verovähennystä**: *"ei ne viitsi laittaa niitä papereita sisään, koska yleisesti ei vaan luoteta siihen byrokraatin kykyyn olla objektiivinen."*

Kujanpää antaa tälle konkreettisen ja vakavamman muodon. Pk-yrityksiä, jotka ovat hakeneet T&K-vähennystä, on käynyt näin:

> *"Verottaja on sanonut, no ei tää oo meidän mielestä tutkimus- ja kehittämistoimintaa, ja lykännyt siihen samantien automaatiossa veronkorotuksen. Sen sijaan että ne olisi saaneet joidenkin tuhansien eurojen verohyödyn, niin ne onkin saanut veronkorotuksen."*

**Tämä on kannustimen suunnittelun kannalta ratkaisevaa.** Jos kannustimen hakemiseen liittyy ei-triviaali riski *rangaistuksesta*, odotusarvo voi kääntyä negatiiviseksi pienelle yritykselle, jolla ei ole veroasiantuntijoita. Yleinen verokannan alennus tulee Miettisen sanoin *"automaattisesti ja loogisesti"*, eikä sitä tarvitse hakea.

Artikkelin lisäys: tämä on samalla tehokkaampi perustelu kohdan 6 valinnalle kuin poliittinen riski, koska se ei riipu vaalituloksesta.

## 8. Avainhenkilövero ja evidenssi, jota ei ole

Avainhenkilöiden tasavero laskee **32 prosentista 25:een**, ja se koskee ulkomailta tulevia hyvätuloisia asiantuntijoita seitsemän vuoden ajan. Jaksossa puhutaan *"eliittimamuista"* — termi, jonka Miettinen lanseeraa ja Kujanpää kuittaa: *"edes persut ei vastusta eliittimamuja."*

Uutta on lupaus ulottaa etu **paluumuuttajiin**, jotka on tällä hetkellä Suomen kansalaisina rajattu lain ulkopuolelle — ehdolla *"jos vain perustuslaki sallii"*. Kujanpää huomauttaa, että **Tanskassa tämä on mahdollista**.

Ja sitten Kangasharju kertoo jotain, mikä heikentää koko politiikan tietopohjaa:

> *"Etla on yrittänyt tutkia näitä avainhenkilöiden muuttamisia verottajan rekistereistä ja tiedättekö mitä? Ei niitä löydy. Niitä on niin vähän."*

**Tämä on rehellinen ja epätavallinen myönnytys.** Hänen johtopäätöksensä on, että kannustinta kannattaa lisätä *"että jospa se toisi niitä edes kourallisen, että voitaisiin tehdä tilastollisia analyysejä"*. Toisin sanoen: politiikkaa tehdään osin siksi, että saataisiin aineistoa sen arvioimiseen.

*Artikkelin huomio.* Tämä leikkaa molempiin suuntiin. Ohut aineisto ei todista, että etu olisi tehoton — mutta se ei myöskään tue väitettä, että etu olisi tehokas. Jaksossa mainitaan, että **Hollannissa ja Italiassa** on vastaavat järjestelyt ja että ne vetävät; se on olemassaolo- eikä vaikuttavuustieto.

Miettinen lisää paluumuuttoon ei-verollisen esteen, joka on jakson inhimillisin havainto: ulkomailla ollut ei etene Suomen urakilpailussa, ja *"se on niinku aito ongelma ihan täydellisesti suomeakin puhuville."* Veroetu ei korjaa rekrytointikulttuuria.

## 9. Mitä paketti teki omistamiselle

Kolme muutosta, jotka Miettinen nostaa ja joita hän pitää aliarvioituina:

1. **Säätiöt ja yleishyödylliset toimijat** pääsevät helpommin sijoittamaan kommandiittiyhtiömuotoisiin pääomasijoitusrahastoihin, ja uusia rahastomuotoja luvataan. Kujanpää perustelee sen pk-kentällä: listayhtiöön voi sijoittaa suoraan, mutta pk-yrityksen omistaminen vaatii rahastorakenteen, koska se on haastavampaa ja riskisempää.
2. **Optiot takaisin pääomaverolle.** Miettinen viittaa [Riku Asikaisen jaksoon](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep305-miljonaariksi-optioilla-ei-perinnolla-riku-asikainen/), jossa väite oli, että ansiotuloverotukseen siirtyminen tappoi optiot Suomesta käytännössä kokonaan.
3. **Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen ei koskettu.** Tätä Miettinen pitää paketin toiseksi parhaana uutisena, koska sitä oli odotettu kiristyksenä.

Miettinen esittää myös rakenteellisen perustelun pääomasijoittamiselle, joka kytkeytyy perintöveroon: jos perheyhtiöiden ylisukupolvista omistusta ei sallita, tarvitaan **pysyviä omistusinstituutioita**, jotka eivät kärsi perintöverosta — ja rahaston 10+2 vuoden horisontti on yksi sellainen.

Kujanpää lisää varoituksen, joka on jakson ainoa maininta liiallisesta tuesta: Tesin lisärahoitus ja muut pääomalisäykset ovat hyviä, *"kunhan nyt ei vaan lisätä liian nopeasti sitä rahaa, ettei laita tukkoon tätä koko systeemiä."*

## 10. Poliittinen veroriski — ja se, kuka sen nimeää

Kujanpää esittää jakson terävimmän kritiikin, ja se kohdistuu **veropolitiikan tekotapaan yleisesti, myös istuvan hallituksen osalta**:

> *"Jos jostain pitää kritisoida, niin ehkä tämmöinen hyvin poliittinen veropeli, joka on tällaista hallituskaudesta toiseen poukkoilevaa."*

Hänen esimerkkinsä on symmetrinen eikä valikoiva: **Marinin hallitus loi työmatkapyöräilyedun, Orpon hallitus poistaa sen.** Ay-jäsenmaksujen vähennysoikeus poistuu nyt, ja *"sitten tulee Lindtmanin hallitus, joka sen palauttaa."* Viime syksynä päätettiin arvonlisäveron korotuksesta, nyt sen leikkauksesta.

> *"Aina kun tehdään jotain poikkeuksia pääsääntöön, niin sitten on riski, että seuraavalla hallituskaudella käy jotain."*

Hän vie sen loppuun asti: pyöräedun ympärille syntynyt liiketoiminta on nyt vaikeuksissa. **Veropoliittinen poukkoilu tuhoaa sen investoinnin, jonka kannustin houkutteli.**

Miettinen ja Kangasharju käyvät tässä ajoituskeskustelun, joka on jakson avoimin ennuste: yhteisöveron alennus vaikuttaa ensi kerran **2027** ja siitä jaettavat osingot **2028** — eli sen kohtalo ratkeaa vuoden 2027 vaaleissa. Kangasharju arvelee keskustan katkeruuden väliriihen tuloksiin ennakoivan sitä, ettei keskusta enää toimisi *"yrittäjien verotuksen portinvartijana"* punamultahallituksessa, kuten se hänen mukaansa toimi Marinin hallituksessa.

**Tämä on ennuste, ei havainto**, ja se koskee nimettyjen poliittisten toimijoiden aikomuksia. Artikkeli merkitsee sen sellaiseksi eikä arvioi sitä.

## 11. Staattinen ja dynaaminen — ja kenellä on todistustaakka

Paketin kahden miljardin hintalappu on **staattinen laskelma**, ja se on jakson toistuva harmi. Kangasharju:

> *"Se kaksi miljardia tulee staattisesta laskennasta, siitä kirjanpidollisesta kamreerijutusta. Vaikka pointti on se, mikä on se dynaaminen vaikutus lopputulokseen."*

Kujanpää liittää tähän kielenkäytön: kun jotain verotetaan vähemmän, mediassa puhutaan *"saamatta jäävistä verotuotoista"* — muotoilu, joka olettaa valtion omistavan kertymän etukäteen. Miettinen menee pidemmälle ja kutsuu retoriikkaa *"dadakieleksi"*.

Hän kertoo myös yksittäisen tapauksen: **Heikki Hiilamon** jakamassa kuvaajassa efektiivinen veroaste näytti laskevan tulojen kasvaessa, ja selitys oli hänen mukaansa yksinkertaisesti se, ettei tappioiden vähentämistä ollut poistettu aineistosta. *Tämä on Miettisen oma tulkinta yhdestä kuvaajasta, eikä artikkeli vahvista sitä.*

*Artikkelin lisäys, koska jaksossa se jää sanomatta.* Staattisen laskennan kritiikki on oikeutettu: se ei ole ennuste vaan kirjanpidollinen lähtöpiste. Mutta **todistustaakka ei katoa mihinkään**. Dynaaminen vaikutus on arvio, jonka koko riippuu joustoparametreista, ja niistä vallitsee kirjallisuudessa merkittävä hajonta. Kangasharju sanoo itse asian oikein — *"nyt on tää tutkimustulos ja niitä on luettu niin paljon"* — mutta jakso ei erottele, mikä osa dynamiikasta on vakiintunutta ja mikä yhä kiistanalaista. Kaksi eri väitettä kulkevat siinä yhtenä.

Kujanpää on tästä varovaisempi kuin isännät: hän toteaa vain, että keskustelu on menossa järkevämpään suuntaan, ja Kangasharju tiivistää sen: *"baby steps."*

## 12. Ay-maksut ja johdonmukaisuus

Viimeinen kokonaisuus on pienin mutta periaatteellisesti siisti.

Ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus poistetaan. Kujanpää selittää mekaniikan: tuloverolaissa on erillinen säännös, joka tekee niistä vähennyskelpoisia, ja **se säännös poistetaan**. Rahasto-osuuden kohtalo jää jakson perusteella auki.

Symmetrisesti poistetaan **työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen** vähennyskelpoisuus — ja tässä Kujanpää osoittaa lainsäädännöllisen ongelman, joka on todellinen: elinkeinoelämän järjestöjen jäsenmaksut eivät ole erikseen säädettyjä vähennyskelpoisiksi vaan vähennyskelpoisia **yleisen menon vähennyskelpoisuussäännöksen nojalla**. Rajanveto on siis kirjoitettava auki.

Ja hän näyttää heti, miksi se on vaikeaa: tiukasti tulkiten muutos osuisi **EK:hon muttei keskuskauppakamariin**, koska rahavirrat kulkevat eri reittiä — ja teknologiateollisuus on jakautunut kahtia. *"Poikkeuslistojen tekeminen on vähän huonoa verolainsäädäntöä"*, hän toteaa, ja lisää silti: *"en mä paatuneena oikeistolaisena hirveästi jaksa itkeä kumpaakaan."*

Miettinen ja Kangasharju muotoilevat kokonaisuuden tasapuolisuudeksi: palkansaajat saavat veronalennuksen ja menettävät vähennyksen, yritykset saavat yhteisöveron alennuksen ja menettävät omansa. Kangasharju tiivistää sen verorakenteen muutokseksi *"pois siitä verotuksesta, joka haittaa kasvua"*.

---

## Mitä paketti ei tehnyt

Tämä lista on artikkelin oma koonti, koska se jää jaksossa hajalleen.

1. **Perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla** — Miettisen kampanjan aihe, ei toteutunut.
2. **Yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen** perintöverossa — elinkeinoelämän prioriteetti, ei toteutunut; alarajan nosto hyödyttää ennen kaikkea tavallisia perintöjä.
3. **Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistus** — ei tehty kumpaankaan suuntaan. Kujanpää huomauttaa, että jos osinkoveroa olisi kiristetty, *"tää yhteisöveron keventäminen olisi maksatettu suomalaisilla yrittäjillä"*, koska yhteisöveron alennus hyödyttää yhtä lailla ulkomaisia omistajia — kuten vuonna 2014 tehtiin.
4. **Kohdennetut investointikannustimet** — jätettiin tietoisesti tekemättä yleisen alennuksen hyväksi.

## Mitä jaksosta jää käteen

1. **Yksimielisessä jaksossa arvokkainta on se, missä yksimielisyys pettää.** Kangasharjun myöntö kohdennettujen kannustimien paremmasta tehokkuudesta on paketin painavin yksittäinen vastaväite, ja sen esittää sen kannattaja.
2. **Tehokkuus ja poliittinen kestävyys ovat eri kriteerejä.** Yleinen verokannan alennus häviää ensimmäisellä ja voittaa toisella; kumpi painaa enemmän, riippuu investoinnin aikajänteestä.
3. **Kannustimen byrokraattinen hinta voi kääntää sen odotusarvon negatiiviseksi** — T&K-vähennyksen veronkorotustapaukset ovat tästä konkreettisin esimerkki, ja se perustelee yleistä alennusta paremmin kuin vaaliriski.
4. **Valikoitumisargumentti on pätevä muotona mutta falsifioimaton esitetyssä muodossa**, ja Kangasharju sanoo itse, että lisää tutkimusta tarvitaan.
5. **Avainhenkilöedun tietopohja on ohut molempiin suuntiin**, ja politiikan yhtenä perusteluna on aineiston saaminen.
6. **Kansansuosio ohitti elinkeinoelämän prioriteetin perintöverossa**, ja EVAn oma edustaja kertoo sen.
7. **Poukkoileva veropolitiikka tuhoaa kannustimien houkutteleman investoinnin** — Kujanpään pyöräetuesimerkki pätee yhtä lailla nyt tehtyihin muutoksiin.
8. **Paketin kohtalo ratkeaa vuoden 2027 vaaleissa**, koska yhteisöveron vaikutus alkaa 2027 ja osingot jaetaan 2028.

## Ennusteet, jotka voi pisteyttää myöhemmin

Jakso esittää useita tarkistettavia ennusteita. Artikkeli ei arvioi niitä, koska se on kirjoitettu jakson pohjalta, mutta ne kannattaa kirjata:

- Asuntomarkkinoiden käänne ja nousukausi *"tuleviin vaaleihin"* mennessä (Kangasharju)
- Valtion eläkerahastolta lainattujen varojen takaisinmaksu korkoineen (Kangasharju)
- Trumpin perääntyminen tullisodasta (Kangasharju, huhtikuu 2025)
- Paluumuuttajien sisällyttäminen avainhenkilölakiin, jos perustuslaki sallii
- Osinkoverotuksen säilyminen ennallaan, jos hallituspohja jatkuu oikealla

---

## Jakson aikajana

- **00:00** — Verotus kevenee: Emmiliina Kujanpää ja Aki Kangasharju
- **00:34** — Kujanpään itävaltalainen koulukunta, Neuvottelija 324
- **01:11** — Kangasharjun Talouden ilmestyskirja, Neuvottelija 229
- **01:44** — Villapaitaekonomistit ja ideologinen värikynä
- **02:37** — Tuloveron progression loiventaminen ja sen vaikutukset
- **03:42** — Kansainväliset esimerkit Tanskasta ja Ruotsista
- **04:49** — Suomalaismielipiteet ansiotuloveron reiluudesta
- **05:25** — Median vasemmistovetoisuus vastaan kansan realismi
- **06:00** — Hallitusohjelman ja väliriihen ristiriitaisuudet
- **06:31** — Risto Murron raportin rajaukset ja kritiikki
- **07:00** — Alaikäisten perintöveron helpotukset suunnitteilla
- **07:57** — Kansan toiveet ja veropäätösten kansanomaisuus
- **08:29** — Luovutusvoittoveron puuttuminen pettymyksenä
- **09:00** — Varallisuuserot Ruotsin ja Suomen välillä
- **10:04** — VATT:n perintöveroanalyysin kapeus
- **11:08** — Sukupolvenvaihdosten esteet ja yrityskauppojen haasteet
- **12:33** — Yhteisöveron alennus ja sen kohdistusvaikutus
- **15:09** — Byrokratian esteet ja pk-yritysten realiteetit
- **16:01** — Veronkorotusriski ja luottamuspula
- **16:54** — Verokilpailukykyvertailut: Suomi, Viro ja Ruotsi
- **18:00** — Avainhenkilöveron alennus ja paluumuuttajien asema
- **20:35** — Eliittimamut ja verokannustimien teho
- **22:26** — Paluumuuttajien urahaasteet
- **24:04** — Pääomasijoittajat ja omistusrakenteiden pitkäjänteisyys
- **25:37** — Säätiöt ja rahastojen verokohtelun helpottaminen
- **27:10** — Asuntomarkkinoiden piristyminen ja noususkenaario
- **28:39** — Optiot, tulonmuunto ja pääomatulojen merkitys
- **30:10** — Osinkoverotus ja listaamattomien yritysten tilanne
- **31:41** — Yhteisövero vastaan osinkovero
- **33:14** — Poliittinen jatkuvuus ja osinkoveron tulevaisuus
- **34:40** — Kansainväliset veroprosenttivertailut ja media
- **36:11** — Dynaamisten vaikutusten vähättely ja tutkimusdata
- **37:37** — Koulutuspanostukset ja osaajapohjan laajennus
- **39:10** — Monipaikkaisuus, sivutyöt ja tuottavuuden kasvu
- **40:48** — Ay-jäsenmaksut ja verovähennysten logiikka
- **42:17** — Työnantajamaksut ja veropolitiikan tasapuolisuus
- **43:47** — Verojärjestöjen rajaukset ja lainsäädännön tarkkuus
- **45:16** — Optimismi Suomen suunnasta

---

## Lähteet ja tarkistetut kohdat

**Lähdeaineisto.** Artikkeli on kirjoitettu jakson MacWhisper-raakalitteroinnista (668 repliikkiä, 46 minuuttia 24 sekuntia) ja julkaisijan omasta 38-kohtaisesta lukulistasta. **Tälle jaksolle ei ole vielä tuotettu puhdistettua tekstitystä eikä julkaistuja kuvaustiedostoja**, joten sitaatit on tarkistettu raakalitteroinnista repliikki kerrallaan ja erisnimet ratkaistu kanavan omaa artikkelikorpusta vasten.

**Nimet, jotka raakalitterointi kirjoitti väärin ja jotka on korjattu korpusta vasten:**

| Litteroinnissa | Oikein | Vahvistus |
|---|---|---|
| *Mika Mariranta* | **Mika Maliranta** | 21 osumaa korpuksessa; Laboren johtaja, kuten jaksossa sanotaan |
| *Lindmanin hallitus* | **Lindtmanin** (Antti Lindtman) | 16 osumaa korpuksessa; *Lindman* ei esiinny kertaakaan |
| *Ristumurto / Risto Muro* | **Risto Murto** | 7 osumaa korpuksessa |
| *Iivo Puopolo* | **Ivan Puopolo** | 438 osumaa korpuksessa |

**Nimet, joita ei asetettu.** Jaksossa mainitaan ohimennen kaksi Juuri Partnersin henkilöä, joista toinen oli juuri nimitetty Pääomasijoittajat ry:n hallitukseen. Litteroinnin kirjoitusasu on epävarma eikä kanavan korpus vahvista kumpaakaan nimeä, joten niitä ei esitetä tässä. Juuri Partners itsessään esiintyy korpuksessa.

**Luvut jaksosta.** Kaikki artikkelin taulukossa esitetyt prosentit ja eurorajat on luettu jakson puheesta, eikä niitä ole täydennetty ulkoisista lähteistä. Ne ovat siis puhujien kuvaus paketista huhtikuussa 2025 eivätkä lainsäädännön lopullinen muoto; veropäätökset muuttuvat valmistelussa.

**Kaksi kohtaa, jotka on merkitty arvioiksi eikä havainnoiksi:**

- **Suomen ylimmän luovutusvoittoveron asema** *"maailman kolmanneksi korkeimpana"* on Miettisen väite, eikä sitä ole tarkistettu tässä.
- **Heikki Hiilamon kuvaajan tulkinta** on Miettisen oma selitys yhdestä esityksestä, eikä artikkeli vahvista sitä.

**Käsitteet, jotka kannattaa tietää.** *Villapaitaekonomisti* on Miettisen itsensä lanseeraama termi, ja hän kertoo jaksossa sen päätyneen Suomi-sanakirjaan. *Eliittimamu* on hänen termi avainhenkilöverotuksen piirissä olevista ulkomaisista asiantuntijoista. Molemmat ovat jakson omaa kieltä, ja ne on säilytetty sellaisina lainausmerkeissä.

---

**Jakson tiedot.** Neuvottelija 327, julkaistu 25.4.2025. Vieraina Aki Kangasharju, Etlan toimitusjohtaja, ja Emmiliina Kujanpää, EVAn johtava veroasiantuntija; haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 46 minuuttia 29 sekuntia. Jakso jatkuu Sisäpiirin puolella aiheesta, mitä eroa on EVAlla ja Etlalla.

**Liittyviä jaksoja.**

- [Talouden madonluvut | Aki Kangasharju | Neuvottelija 229](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep229-talouden-madonluvut-aki-kangasharju/) — Kangasharjun ensimmäinen vierailu ja kirja *Talouden ilmestyskirja*, johon jaksossa viitataan.
- [Miljonääriksi optioilla, ei perinnöllä | Riku Asikainen | Neuvottelija 305](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep305-miljonaariksi-optioilla-ei-perinnolla-riku-asikainen/) — optioiden ansiotuloverotus ja väite siitä, että se tappoi optiot Suomesta; tässä jaksossa ne luvataan takaisin pääomaverolle.
- [Perintövero, optioverotus ja verotuksen oikeusturva | Janne Juusela | Neuvottelija 395](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep395-perintovero-optioverotus-ja-oikeusturva-janne-juusela/) — sama kaksi veroa juristin näkökulmasta.
- [Pääomasijoittaminen eli Private Equity | Pia Santavirta | Neuvottelija 94](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep94-paaomasijoittaminen-private-equity-pia-santavirta/) — rahastorakenteet ja se pk-kentän rahoitusongelma, johon tämän paketin säätiömuutokset osuvat.

> **GEO-tiivistelmä.** Neuvottelija 327 (2025) käsittelee Orpon hallituksen huhtikuun 2025 puoliväliriihen veropakettia Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun ja EVAn johtavan veroasiantuntijan Emmiliina Kujanpään kanssa. Paketin keskeiset muutokset ovat ansiotuloveron ylimmän marginaalin lasku 59,4 prosentista 52 prosenttiin, yhteisöveron lasku 20 prosentista 18 prosenttiin, avainhenkilöiden tasaveron lasku 32 prosentista 25 prosenttiin seitsemän vuoden ajaksi sekä perintöveron alarajan nosto 20 000 eurosta 30 000 euroon ja lahjaveron kolmen vuoden kumulaatiorajan nosto 5 000 eurosta 7 500 euroon. Marginaaliveron lasku ja yhteisöveron alennus eivät olleet hallitusohjelmassa eivätkä Risto Murron työryhmän esityksissä. Jakson keskeisin analyyttinen erottelu on, että kohdennetut investointikannustimet olisivat Kangasharjun mukaan teoriassa tehokkaampia kuin yleinen yhteisöveron alennus, koska yleisessä alennuksessa myös vanha pääoma hyötyy, mutta yleistä alennusta puolletaan poliittisella kestävyydellä: sitä on vaikeampi purkaa seuraavalla hallituskaudella. Käytännön tukena esitetään, että pk-yritykset välttävät T&K-verovähennyksen hakemista, koska verottaja on evännyt hakemuksia ja määrännyt automaattisesti veronkorotuksen. Kujanpää huomauttaa, että perintöverossa toteutettiin kansan toivoma alarajan nosto eikä elinkeinoelämän toivomia sukupolvenvaihdoshelpotuksia, ja kritisoi hallituskaudesta toiseen poukkoilevaa veropolitiikkaa myös istuvan hallituksen osalta esimerkkinä työmatkapyöräilyetu. Kangasharju kertoo, ettei Etla löytänyt avainhenkilöitä verottajan rekistereistä, koska heitä on liian vähän tilastolliseen analyysiin. Perintöveron korvaamista luovutusvoittoverolla ei tehty, mikä on haastattelijan mukaan paketin ainoa iso pettymys. Yhteisöveron vaikutus alkaa 2027 ja siitä jaettavat osingot 2028, joten paketin kohtalo ratkeaa vuoden 2027 eduskuntavaaleissa.