---
title: "Sijoittaminen noin 50 minuutissa | Merja Mähkä, Esa Juntunen | Neuvottelija 214"
summary: "Merja Mähkä ja Esa Juntunen Sami Miettisen vieraana syyskuussa 2023, kumpikin tuoreen sijoituskirjansa kanssa. Jakso on harvinaisen rehellinen aloittelijan opas, koska sen molemmat vieraat kertovat myös omat virheensä: osinkoansa, Rautaruukki ensisijoituksena finanssikriisissä, Kone-myynnin tuska ja isännän oma Venäjä-moka. Kantavat väitteet ovat aikahajautus, kulut ja se Bessenbinderin havainto, että indeksin tuoton tekee vain muutama prosentti osakkeista — mistä seuraa, että hajautusteoria kolmellakymmenellä osakkeella ei riitä. Jaksossa on kaksi vierasta eikä puhujatunnisteita, mikä on merkitty. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty."
datePublished: 2023-10-05
dateModified: 2023-10-05
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP214","Sijoittaminen","Indeksirahastot","Osingot","Hajautus","Käyttäytymistaloustiede","Osakesäästötili","Merja Mähkä","Esa Juntunen"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep214-sijoittaminen-noin-50-minuutissa-merja-mahka-esa-juntunen/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/325-sijoittaminen-noin-50-minuutissa-merja-mahka-esa-juntunen-ne
---
# Sijoittaminen noin 50 minuutissa | Merja Mähkä, Esa Juntunen | Neuvottelija 214

# Sijoittaminen noin 50 minuutissa | Merja Mähkä, Esa Juntunen | Neuvottelija 214

> **Tiivistelmä:**
> Merja Mähkä ja Esa Juntunen Sami Miettisen vieraana syyskuussa 2023, kumpikin tuoreen sijoituskirjansa kanssa. Jakso on harvinaisen rehellinen aloittelijan opas, koska sen molemmat vieraat kertovat myös omat virheensä: osinkoansa, Rautaruukki ensisijoituksena finanssikriisissä, Kone-myynnin tuska ja isännän oma Venäjä-moka. Kantavat väitteet ovat aikahajautus, kulut ja se Bessenbinderin havainto, että indeksin tuoton tekee vain muutama prosentti osakkeista — mistä seuraa, että hajautusteoria kolmellakymmenellä osakkeella ei riitä. Jaksossa on kaksi vierasta eikä puhujatunnisteita, mikä on merkitty. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty.

## Vieraat, lähdevaraus ja attribuutiosääntö

**Merja Mähkä** on toimittaja ja tietokirjailija; jakson taustalla on hänen kirjansa
*Sijoittajaksi noin viidessä tunnissa*, joka on julkaistu äänikirjana. **Esa Juntunen**
kirjoittaa Omavaraisuushaaste-blogia, ja hänen kirjansa on *Viisas sijoittaja — tunne
itsesi*, joka yhdistää omavaraisuustavoitteen käyttäytymistaloustieteeseen. Nauhoitus on
**4.10.2023**.

Kolme varausta:

- **Jaksossa on kaksi vierasta eikä litteraatissa ole puhujatunnisteita.** Tämä artikkeli
  attribuoi näkemyksen nimeltä vain silloin, kun puhuja on tunnistettavissa jakson omasta
  lukujaosta tai kertojan omasta elämäkerrasta. Muut kohdat on kirjoitettu ilman nimeä.
  Attribuutiovirhe olisi tässä aiheessa erityisen ikävä, koska useimmat kohdat ovat
  henkilökohtaisia salkkuratkaisuja.
- **Jaksosta ei ole julkaisijan omaa tekstitystä**, joten artikkeli perustuu YouTuben
  automaattitekstitykseen. Sanatarkkoja sitaatteja ei käytetä.
- **Mikään tässä ei ole sijoitusneuvontaa.** Jaksossa sanotaan sama, ja esitetyt salkut
  ovat kuvauksia siitä, mitä puhujat itse tekevät — eivät suosituksia.

Yksi ajoitushuomio, jonka jakso tekee itse: **Kone-osuus on nauhoitettu juuri ennen Henrik
Ehrnroothin ilmoitusta erostaan.** Keskustelu ei siis ennakoi sitä, ja sitä ei pidä lukea
niin.

## 1. Kirjojen kaksi eri tehtävää

Jakson asetelma on parempi kuin pelkkä kaksoiskirjaesittely, koska kirjat eivät kilpaile
vaan ratkaisevat eri ongelmaa.

**Mähkän lähtökohta on käytettävyys.** Hänen havaintonsa on, että sijoittamisesta
innostuneet kertovat mielellään kaiken, mitä siitä voi kertoa — ja että juuri se on syy,
miksi moni ei aloita. Siksi kirjan piti olla sellainen, jonka voi **kuunnella samalla kun
tekee jotain muuta**. Muoto on osa sisältöä.

**Juntusen lähtökohta on itsetuntemus.** Hänen kirjansa syntyi vuosien blogikirjoittamisesta,
ja sen ydin ei ole se, mihin sijoitat, vaan se, millainen sijoittaja olet. Jaksossa
todetaan suoraan, ettei se ehkä ole aivan ensimmäinen kirja täysin aloittelevalle, koska
se menee syvemmälle osakesijoittamiseen — mutta juuri siksi se on se, johon palataan, kun
ensimmäinen innostus on ohi.

Mähkän hissimetafora saa jaksossa ikävän ajankohtaisen käänteen: **Suomen pörssihissi on
ollut kellarissa viimeisen vuoden.** Ja siitä seuraa jakson ensimmäinen kunnollinen
oivallus, joka menee vastoin vaistoa.

## 2. Laskenut pörssi on huono myyntipuhe ja hyvä hetki

Tämä on jakson tarkin psykologinen havainto ja se kannattaa lukea kahtena erillisenä
väitteenä, koska ne ovat eri asioita.

**Väite 1 (markkinointi):** laskumarkkina ei ole herkullisin hetki sanoa ihmiselle, että
nyt kannattaisi aloittaa. Se kuulostaa väärältä.

**Väite 2 (hinta):** juuri silloin on tarjolla **hyvän hintaista tavaraa**.

Nämä kaksi ovat ristiriidassa, ja ristiriita on koko sijoittamisen aloittamisen ongelma
tiivistettynä. Ihminen aloittaa silloin, kun uskallus on suurin — eli kun hinnat ovat
korkeimmillaan.

Mähkän oma vastaus on **fanaattinen ajallinen hajauttaminen**: kuukausisäästäminen ilman
ajoituskikkailua, koska hänen mukaansa hänen tasoisensa sijoittajan ei kannata lähteä
ajoittamaan. Se on hyvä kohta merkitä muistiin: väite ei ole, että ajoittaminen on
mahdotonta, vaan että **hän ei usko osaavansa sitä** — ja rakentaa siitä säännön.

Mutta hän ei jätä asiaa siihen, ja tästä tulee jakson käyttökelpoisin yksittäinen idea:

**Poikkeusaikojen strategia.** Mähkä kertoo valmistautuneensa **neljä vuotta** siihen, että
romahduksen tullessa hän voisi ottaa sijoituslainan. Koronaromahduksessa suunnitelma
laukesi. Olennaista ei ole lainan käyttö vaan se, että **päätös oli tehty etukäteen, rauhassa,
ennen kuin tunne oli läsnä**. Se on sama rakenne kuin neuvottelun ennalta sovittu
lähtöpiste: päätös tehdään silloin, kun järki on pöydässä.

Hän kertoo myös tämän kääntöpuolen rehellisesti: kassa pääsi yhdessä vaiheessa liian
suureksi, kun pörssi oli korkealla eikä mikään tuntunut hyvältä ostokselta. Se on
*hyvä ongelma*, mutta se on silti ongelma.

## 3. Kaksi salkkua, kaksi eri syytä

Jaksossa avataan molempien vieraiden salkut, ja ne ovat kiinnostavia nimenomaan siksi,
että kummankin rakenne seuraa hänen omasta elämäntilanteestaan eikä mallista.

**Mähkän salkku** — hänen omin sanoin hajallaan:

- yli puolet suorissa osakkeissa, ja niistä yli puolet Yhdysvalloissa;
- rahastojen osuus on kasvanut, ja hän kuvaa itseään kurinalaisemmaksi tai nöyremmäksi
  kuin ennen;
- vähän metsää;
- yksi sijoitusasunto — eikä hän erityisemmin välitä asuntosijoittamisesta, joten siihen
  yhteen se on jäänyt.

Jenkkipaino ei ole ollut näkemys vaan seuraus: **ne osakkeet ovat menneet niin hyvin.**
Se on rehellinen ja tärkeä huomio, koska painot syntyvät useimmiten tuotoista eivätkä
päätöksistä.

Mähkä nostaa esiin myös rajoitteen, joka harvoin mainitaan: hänen työnsä puolesta hän on
**sisäpiiritiedon äärellä**, joten hän ei voi sijoittaa kaikkeen, ja myymisessä on
mietittävä ikkunaa, jotta kukaan ei tulkitse sitä pahantahtoisesti. Se muokkaa salkkua
tavalla, jota mikään portfolioteoria ei mallinna.

**Juntusen salkku** on maantieteellisesti kapeampi, ja syy on eksplisiittinen:

- **listaamattoman työnantajansa osakkeita** — brittiläinen vakuutusmeklariyhtiö — ja niitä
  paljon;
- Suomen, Yhdysvaltain ja Iso-Britannian osakkeita;
- ei juuri muuta, koska **hän ei tunne muiden markkinoiden poliittista riskiä riittävän
  hyvin** ja koska hänellä on päivätyö.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että salkun rajaus voi olla **osaamisrajaus eikä
näkemysrajaus** — eri asia kuin se, että uskoisi näiden kolmen markkinan tuottavan
parhaiten.

Työnantajan osakkeiden suuri paino on samalla jakson merkittävin keskittymäriski, ja se
kannattaa lukijana huomata, vaikka sitä ei jaksossa erikseen alleviivata: samasta
lähteestä tulee tällöin sekä palkka että sijoitusvarallisuus.

## 4. Korot palasivat — ja niistä ei osata puhua

Tässä on jakson rehellisin myönnytys, ja se tulee molemmilta suuntiin.

Nollakorkojen jälkeen korkosijoittaminen on taas relevanttia, ja molemmat kuvaavat sitä
lähes helpotuksena: **maailma toimii taas normaalisti.** Mutta sitten tulee tunnustus,
joka on artikkelin kannalta arvokkaampi kuin mikään korkonäkemys:

> Kun korkosijoittamista lähtee opettelemaan, **tavallisille ihmisille suunnattua sisältöä
> ei juuri löydy.** Osakkeista ja rahastoista on kaikkea, koroista ei.

Tämä on todellinen aukko, ei retorinen. Molemmat ovat kirjoittaneet sijoituskirjan, ja
kumpikaan ei väitä osaavansa korkoja samalla tavalla.

Yhdestä käytännön asiasta ollaan jyrkän yksimielisiä, ja se on jakson konkreettisin
yksittäinen toimenpide: **pankkitilillä makuuttaminen on huono oletus, kun rahamarkkinarahastot
ovat olemassa.** Jaksossa todetaan suoraan, että eurooppalaisen on pöljää pitää käyttörahaa
tilillä, ja että liikaa kasvaneen kassan voi yksinkertaisesti dumpata osin
rahamarkkinarahastoon. Aloittaa voi hyvin lyhyen koron rahastoista ja katsoa sitten
erikseen, ottaako yritysriskiä.

Sami tuo tähän oman kulmansa Ray Dalion **alfa-portfolion** kautta — ajatuksesta, että
voidaan ostaa keskenään korreloimattomia omaisuuseriä, joista jokainen tuottaa omassa
maailmassaan. Jakson kanta on skeptinen ja perustelu on tekninen: **nollakorkojen aikaan
bondisalkulla oli lähes mahdotonta tehdä muuta kuin tappiota**, eli negatiivista alfaa.
Normaalitilanteessa rakenne alkaa taas toimia. Se ei ole tuomio Daliosta vaan huomio siitä,
että rakenne edellyttää toimivaa korkoa.

## 5. Osinkoansa — jakson paras opetus

Tämä on jakson selkein yksittäinen virheanalyysi, ja se kannattaa lukea kokonaan.

**Ansa on ajallinen.** Osinkotuotto, jonka näet, on **taaksepäin katsova**: se lasketaan
edellisen vuoden osingosta ja tämän päivän kurssista. Jos kurssi on romahtanut, osinkotuotto
näyttää loistavalta juuri siksi, että yhtiöllä menee huonosti. Merkityksellinen luku on
**eteenpäin katsova** osinkotuotto — eli arvio siitä, mitä yhtiö ensi vuonna oikeasti
maksaa.

**Miksi ansa toimii.** Jaksossa nimetään syy suoraan, ja se on psykologinen: osinko on
**todella reaalinen asia, jonka voi mitata ja nähdä**. Rahat kilahtavat tilille, ja siitä
tulee konkreettinen tunne omistamisesta. Se tunne on oikea; sen antama signaali ei ole.

**Esimerkki, joka tekee siitä vakuuttavan, on kertojan oma.** Juntunen aloitti sijoittamisen
**17-vuotiaana finanssikriisin aikana**, ja hänen ensimmäinen sijoituksensa oli
**Rautaruukki** — mahdollisimman syklinen yhtiö, joka jakoi edellisen vuoden osinkoja.
Osinkotuotto näytti tilinkorkoon verrattuna uskomattomalta, luokkaa 12 prosenttia. Se oli
täsmälleen se ansa, jonka hän myöhemmin kirjoitti kirjaan.

**Ja sitten vastapuoli, joka tekee osuudesta hyvän.** Mähkä ei ole valmis tuomitsemaan
osinkoja. Hänen kantansa on, että **kokeneelle sijoittajalle osinkotuotto on käyttökelpoinen
signaali**: Helsingin pörssissä yli puolet historiallisesta tuotosta on tullut osingoista,
ja kun on seurannut samoja suomalaisia yhtiöitä pitkään, osinkoansa on itse asiassa **aika
helppo paljastaa**. Ansoja on, mutta niitä ei ole mahdotonta kiertää.

Erimielisyys on aito, se jää jaksossa auki, ja se on parempi lopputulos kuin sovittelu.
Käytännön sääntö, joka molemmista seuraa: **osinkotuotto on kokeneen työkalu ja
aloittelijan ansa.**

Taustalla kulkee myös verokysymys, jonka Sami nostaa esiin edellisestä jaksosta: piensijoittaja
maksaa pörssiosingosta veroa siinä missä yli kymmenen prosentin omistaja saa sen
verovapaasti. Se lisää ansaan yhden kerroksen — bruttotuotto ja nettotuotto eroavat
eri omistajilla eri tavalla.

## 6. Bessenbinder: miksi 30 osaketta ei riitä

Tämä on jakson vahvin tutkimusperusteinen argumentti, ja se on se kohta, jonka takia
artikkeli kannattaa lukea loppuun.

Klassinen oppi sanoo, että noin 30 osaketta riittää hajautukseen — sen jälkeen
yhtiökohtainen riski on pääosin poissa. **Bessenbinderin tutkimus rikkoo tämän**, ja
jaksossa se muotoillaan näin: indeksin koko tuoton tekee vain muutama prosentti
osakkeista.

Tämä on oikea ja tarkistettavissa oleva tulos. Hendrik Bessenbinderin työ (*Do Stocks
Outperform Treasury Bills?*, 2018) osoitti, että Yhdysvaltain osakemarkkinan koko
nettovarallisuuden luonti yli vuosikymmenten on peräisin hyvin pienestä osasta yhtiöitä —
enemmistö yksittäisistä osakkeista jää elinkaarellaan valtion lyhyen koron alle.

**Johtopäätös ei ole se, mitä luulisi.** Se ei ole "valitse voittajat". Se on päinvastainen
ja jaksossa se sanotaan hyvällä kuvalla: **sinulla on pakko olla ETF-haavi, koska muuten
ne muutamat prosentit pääsevät katiskan verkoista läpi.** Jos tuotto on harvinaisten
poikkeusten varassa ja valitset 30 osaketta, todennäköisin lopputulos ei ole keskimääräinen
tuotto vaan **keskimääräistä huonompi** tuotto.

Tämä kytkeytyy jakson toiseen keskusteluun, kasvu- vai arvosijoittamiseen. Jaksossa
viitataan Ernst Grönblomin kantaan, että **voittajat jatkavat voittamista**, ja todetaan
että teknologian kehittyessä tuo efekti on selvästi vahvistunut. Apple on jaksossa oma
esimerkkinsä: vuosikausia ylivoimaisesti suurin positio, ja — kertojan omin sanoin —
alun perin tuurilla tehty ostos.

Sen vieressä kulkee huomio, joka pitää asetelman rehellisenä: jakso heittää ilmaan
kysymyksen, **pysäyttääkö tämän mikään muu kuin Standard Oilin kaltainen pilkkomisratkaisu.**
Se on avoin kysymys eikä ennuste.

Ja vielä yksi ansa, joka nimetään erikseen: **nopeasti kasvava talous ei tarkoita nopeasti
nousevia kursseja.** Kiina on jaksossa tämän esimerkki — talouskasvu ei ole siirtynyt
osakkeenomistajalle. Yhdysvallat on ollut päinvastainen tapaus.

## 7. Kulut, ja se kerettiläinen myönnytys

Kuluista jaksossa on selvä työnjako, ja se on hyödyllisempi kuin yksimielisyys olisi.

**Juntusen kanta on perinteinen ja tiukka**, ja hän perustelee sen laskulla, joka on syytä
muistaa: kun kulu suhteutetaan **tuottoon** eikä pääomaan, se voi olla yhtäkkiä 33 tai 50
prosenttia koko tuotosta. Se on se luku, jota kuluprosentti piilottaa.

**Mähkän kanta on se, jota hän itse kutsuu kerettiläiseksi:** hän on ruvennut sanomaan
ihmisille, että **tärkeintä on aloittaa**. Siedettävät kulut ja rakenne, jota itse pystyy
hallitsemaan, ovat parempi lopputulos kuin täydellisen ratkaisun odottelu. Hän kertoo
esimerkin kaverista, joka halusi ostaa indeksirahastoja — ja jonka kohdalla optimoinnista
tuli este.

Kumpikin pysyy kuitenkin samassa maailmassa: **indeksirahastoissa on vaikea mennä pahasti
vikaan**, kunhan kyseessä ei ole hirmukuluinen yhdistelmätuote. **Matalakuluiset ETF:t ovat
salkun peruskivi**, ja ajallinen hajautus eli kuukausisäästäminen on se rakenne, jolla ei
juuri voi mennä väärin.

Aktiivisen rahaston puolustus jää jaksossa ehdolliseksi ja kapeaksi: se voi olla järkevä
siellä, missä markkinaa ei voi ostaa indeksinä ja missä salkunhoitajalla on todellinen
paikallinen etu. Esimerkkinä mainitaan Petri Deryngin Vietnam-rahasto. Vastaesimerkki
tulee isännältä itseltään.

## 8. Virheet, jotka kerrotaan ääneen

Jakson luonne muuttuu siinä kohdassa, kun kaikki kolme kertovat oman mokansa. Se on
artikkelin kannalta arvokkainta sisältöä, koska sijoituskirjallisuudessa tätä osaa
yleensä ei ole.

**Isännän Venäjä-moka.** Sami kertoo ostaneensa Lontoon-vuosinaan Baringsin
itäeurooppalaista rahastoa. Positio ei ollut suuri, mutta kun hän halusi siitä eroon, hän
ei tahtonut löytää kontaktia, jolla myynti olisi onnistunut. Opetus ei ole Venäjä-riski
vaan **likviditeettiriski**: sijoitus, josta ei pääse ulos, on eri tuote kuin se, jonka
luulit ostavasi.

**Kone.** Yksi vieraista kuvaa Kone-omistuksensa osittaista myymistä sanalla *kauheaa* —
Kone on hänelle harvinainen yhtiö Helsingin pörssissä, eikä hän pystynyt myymään kaikkea.
Syy myyntiin ei ollut yhtiössä vaan Kiinassa. Ja tästä tulee jakson paras yleistys, joka
on suoraan Juntusen kirjan teema: **markkinaa ei voi kontrolloida**, ja kontrollin tarve on
inhimillinen. Hyvänkin yhtiön kohtalo voi olla parhaidenkin ulottumattomissa.

(Muistutus: tämä on nauhoitettu juuri ennen Henrik Ehrnroothin eroilmoitusta, eikä
keskustelu viittaa siihen.)

**Seadrill.** Juntusen aloitusaikojen meemiosake — Kauppalehden palstojen puheenaihe,
öljynporauslauttoja vuokrannut yhtiö. Rakenne oli hauras tavalla, joka ei näkynyt
tunnusluvuissa: **kun yksi lautta ei mennytkään kaupaksi, koko yhtälö hajosi**, ja öljyn
hinta laski samaan aikaan. Se on hyvä esimerkki siitä, että operatiivinen vipu voi olla
suurempi riski kuin velkavipu.

**Kurssinousuharha.** Vuonna 2021 jakson puhujat saivat toistuvasti kysymyksen, mitä järkeä
on perustaa arvo-osuustiliä, kun osakkeet menevät vain ylöspäin. Sen vastapari on
jakson kylmin lause: **puolittunut kurssi voi puolittua uudestaan.** Lasku ei ole alennus,
ellei yhtiö ole kunnossa.

Samaan liittyy momentum-keskustelu Qt:sta ja Reveniosta — nuorten suosikeista, joihin
suhtauduttiin sokeasti nousussa. Kertojan oma ratkaisu oli ostaa vasta, kun lasku oli
hänen arviossaan mennyt yliampuvaksi toiseen suuntaan. **Ilmiö toimii molempiin suuntiin**,
ja se on juuri se, mitä siitä on hyödyllistä oppia.

## 9. Lapselle sijoittaminen, ja miksi siitä puhutaan vapautena

Tämä on jakson lämpimin osuus ja samalla sen selkein käytännön neuvo.

Perustelu on rakenteellinen eikä tunteellinen: **lapselle sijoittaessa ajallinen hajautus on
täydellinen**, koska aikaa on käytännössä 18 vuotta eikä mitään syytä hötkyillä. Klassinen
portfolioteoria sanoo, että osakepainoa pitäisi pienentää iän funktiona — mistä seuraa, että
lapsen salkussa sen kuuluu olla korkea.

Mähkän oma tarina on se, joka tekee argumentista konkreettisen. Hän sai lapsena osakkeita —
jaksossa mainitaan muun muassa Amer Sports, Orion ja Wärtsilä — ja **Meritan myynnistä
tulleilla varoilla**, luokkaa 30 000 markkaa, hän sai käsirahan asuntoon. Hänen oma
arvionsa on suora: se oli koko hänen varallisuuskehityksensä kannalta ratkaiseva.

Ja sitten se kohta, joka on tärkeämpi kuin osakkeet: **ratkaisevaa ei ollut osakelahja
vaan se, mitä se mahdollisti.** Hän pääsi asuntovelattomaksi suhteellisen nopeasti, koska
asuntojen hinnat nousivat — ja vasta sen jälkeen hän pystyi säästämään paljon. **Pienikin
pesämuna nuorena muuttaa kaiken, mikä tulee sen jälkeen.**

Tähän liittyy jakson tasa-arvohavainto, joka toistuu edellisestä jaksosta: osakesäästötilin
kautta **tytöille säästetään tällä hetkellä saman verran kuin pojille**.

## 10. Asuntolaina, ja rehellinen sukupolvivaraus

Asuntolainasta jaksossa sanotaan kaksi asiaa, ja toinen kumoaa osan ensimmäisestä. Se on
hyvä merkki.

**Puolustus:** asuntolaina on halpaa vipua ja **pakotettua säästämistä**. Lyhennys kasvattaa
varallisuutta, vaikka sitä ei koe säästämiseksi. Korko voi liikkua ylös ja alas, ja pitkä
laina-aika hajauttaa sen ajallisesti.

**Varaus:** markkina on ollut viime aikoina armoton, ja puhujat nimeävät sukupolvi-ilmiön
itseään koskevaksi: **heidän sukupolvensa osti asunnot kalliilla nollakoroilla**, ja nyt
hinnat ovat laskeneet ja korot nousseet. Sitä ei esitetä varoituksena muille vaan oman
tilanteen kuvauksena.

Mukana on myös yksi konkreettinen laskusääntö, joka on helppo ohittaa: **jos aiot muuttaa
alle kolmen vuoden sisällä, ostaminen ei kannata** — varainsiirtovero syö jo suunnilleen
sen, mitä vuokraamisen ja omistamisen erosta saa. Puhuja kertoo tämän omasta
Lontoo-tilanteestaan, jossa hän oli aina lähdössä kolmen vuoden sisään.

## 11. Osakesäästötili vai arvo-osuustili — ja miksi kysymys on este

Jaksossa tunnistetaan ongelma, joka on aloittamisen kannalta suurempi kuin sen ratkaisu:
**valinta arvo-osuustilin ja osakesäästötilin välillä pysäyttää ihmisiä.**

Syy on looginen: osakesäästötilin hyöty riippuu siitä, millaisia osakkeita ostat — se
palkitsee osinkopapereita, koska verotus siirtyy nostoon asti. Mutta se tarkoittaa, että
**ennen kuin olet ostanut yhtään osaketta, sinun pitäisi jo tietää, millaisia osakkeita
haluat.** Jaksossa sitä kutsutaan hullunkuriseksi, ja se on oikea luonnehdinta.

Käytännön kanta, joka jaksosta seuraa: **suomalaiset osinkopaperit osakesäästötilille**,
ja se on syy, miksi yksi puhujista ei ole tiliä avannut — hän tietää, että ostaisi sinne
"supertylsiä" osinko-osakkeita, eikä se ole hänen salkkunsa painopiste.

Jaksossa esitetään myös reunahuomio, joka on helppo ohittaa mutta joka on tärkein:
**sijoittaja on sijoittaja, vaikkei omistaisi yhtäkään osaketta.** Rahastosijoittaminen on
sijoittamista. Osakesäästötilistä puhuminen antaa helposti vastakkaisen vaikutelman.

## 12. Salkku on puutarha, ei kone

Loppuosassa vastataan kysymykseen, mitä salkulle tehdään sen jälkeen, kun perusta on
pystyssä. Vastaus on yksimielinen ja se on esitetty kuvana, joka kestää:

**Salkku on puutarha, ei autopilotti.** Sitä pitää hoitaa, jotta se pysyy vihreänä.

Kaksi tarkennusta, jotka tekevät kuvasta käyttökelpoisen:

- **"Osta ja unohda" on vaarallinen suorissa osakkeissa**, koska toimialat muuttuvat
  nykyään nopeasti. Jaksossa käytetään esimerkkiä osakkeista, jotka on jätetty tilille
  vuosiksi — lopputulos ei ole hyvä, eikä sillä ole väliä, kummalla tilillä ne ovat.
- **Indeksirahastoissa sama sääntö ei päde samalla tavalla**, ja juuri siksi niitä
  kehutaan: niitä voi kasvattaa niin pitkään kuin haluaa.

Ja se, mikä jaksossa sanotaan viimeisenä ja mitä sijoitusoppaissa sanotaan harvoin:
**riskitasoa saa myös laskea.** Tarpeet muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, ja
portfolioteoria sanoo saman iän funktiona. Yksi puhujista kertoo olevansa itse
käännekohdassa.

## 13. Vinoumat: se, mitä tietäminen ei korjaa

Jakson viimeinen osuus on Juntusen kirjan ydinaluetta, ja siinä on yksi kohta, joka on
harvinaisen hyvin sanottu.

Perusilmiöt ovat tuttuja: **vahvistusharha** — kun olemme valinneet sijoituksen, alamme
etsiä tietoa, joka tukee sitä — ja **ankkurointi**. Jaksossa todetaan suoraan, että
kaikki tekevät sitä jonkin verran, ja että tiedostaminen on siksi tärkeää.

Sami kertoo tähän esimerkin *Market Wizards* -kirjasta: yksi traderi käänsi kuvaruudun
ohjelmallisesti ylösalaisin, jotta ylös ja alas -harha kumoutuisi. Se on hauska, ja se on
myös tunnustus siitä, ettei pelkkä tieto riitä.

**Ja tässä tulee jakson tärkein metahavainto.** Kahnemanin uudemmassa kirjassa *Noise*
käsitellään **bias blind spot** -ilmiötä: kun tunnemme kognitiiviset vinoumat, luulemme
helposti olevamme niiltä suojassa — ja juuri siitä tulee uusi vinouma. Jaksossa tästä jää
mieleen kirjan ampumahajauma-kuva: tarkkuus ja hajonta ovat eri ongelmia, ja hajonta on se,
jota ei huomata.

Tämä sitoo jakson yhteen paremmin kuin mikään yhteenveto. **Kirjan lukeminen vinoumista ei
poista vinoumia.** Siksi jakson kaikki käyttökelpoiset neuvot ovat rakenteita eivätkä
oivalluksia: kuukausisäästäminen, etukäteen tehty poikkeusaikojen suunnitelma,
matalakuluinen ETF-perusta, eteenpäin katsova osinkotuotto — ja se, että aloittaa.

## Jakson kulku

- **00:00** — Merja Mähkä Sijoittajaksi noin 5 tunnissa. Sijoittamisen hissiliike. Pörssin alamäki
- **02:55** — Esa Juntunen Viisas sijoittaja -Tunne itsesi. Omavaraisuushaaste ja käyttäytymistaloustiede
- **04:22** — Aikahajauttaminen. Laskeneen pörssin houkutus. Poikkeusaikojen strategia
- **07:01** — Merjan salkun hajautusstrategioita. Suorien osakesijoitusten painopiste Merjalla USA:ssa. Rahastojen osuus kasvanut
- **08:30** — Korkojen rooli palannut, CAPM
- **09:20** — Esan salkussa työnantajan osakkeita, Suomen, USA:n ja Iso-Britannian osakkeita
- **10:20** — Ray Dalion alfa-portfolio ei ehkä toimi
- **11:40** — Korkojen normalisoituminen - sijoittajalla jopa ”kivaa” kun maailma taas toimii
- **12:10** — Korkosijoittamisen yllättävä mystisyys. Asuntolainan merkitys
- **13:05** — Pankkitilin korvaaminen rahamarkkinarahastoilla
- **14:20** — Osinkoharha - verojen lisäksi taaksepäin katsova osinkotuotto on vaarallinen ansa
- **16:30** — Osinkojen psykologiaa. Samin harvat osakepoiminnat OST:n kautta
- **18:30** — Koneen pettämisen tuska. Henrik Ehrnroothin investointipankkiiritausta. Markkinaa ei voi kontrolloida. Huom! Jakso äänitetty juuri ennen hänen irtisanoutumisilmoitustaan
- **19:20** — Nopeasti kehittyvä talous ei takaa nopeasti nousevia kursseja. USA!
- **20:10** — Aktiivinen rahasto voi olla järkevä. Petri Deryng Vietnamissa. Samin emämoka Venäjällä
- **22:30** — Kasvusijoittaminen vai arvosijoittaminen. Voittajat voittavat jatkossakin. Ernst Grönblom
- **23:30** — Teknojätit kuten Apple. Bessenbinderin tutkimuksen mukaan indeksituoton tekee vain 4% osakkeista.
- **25:20** — Matalakuluiset ETF:t salkun peruskivenä. Kuluja voi myös sietää mutta aloittaminen on tärkeintä
- **30:00** — Lapselle sijoittaminen on vapauttavaa. Merjan tarina - pienikin pesämuna auttaa nuorena
- **33:00** — Asuntolaina on halpaa vipua vaikka markkina on ollut viime aikoina armoton
- **35:50** — Arvo-osuustili vs. Osakesäästötili pohdinta hankaloittanut aloittamista. Suomalaisia osinkopapereita OST:hen
- **37:00** — Kurssinousuharha. Puolittuva kurssi voi puolittua uudestaan
- **39:00** — Qt ja Revenio (Sijoituskästi). Momentum-sijoittaminen
- **40:20** — Arvonmäärityskertoimet kuten EV/EBITDA ovat yrityskohtaisia. Yritysarvon merkitys
- **43:10** — Osinkotuoton puolustus kokeneelle sijoittajalle.
- **44:20** — Seadrill-case
- **45:30** — Merkintäetuoikeusannit
- **46:10** — Portfolion rakentaminen perustan päälle. Osta ja unohda -strategian vaarat
- **48:10** — Riskitasoa saa myös laskea. Iän merkitys
- **50:05** — Kahnemanin vinoumat Esan kirjassa. Vahvistusharhan vaarat. Ankkurointi
- **54:40** — Sisäpiiri - Esa, Merja ja Sami pohtivat sijoituspalveluntarjoajiaan