---
title: "Osinkoverosorto ja osakesäästötili 2.0 | Victor Snellman | Neuvottelija 212"
summary: "Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja Victor Snellman Sami Miettisen vieraana syyskuussa 2023. Jakson kantava väite on rakenteellinen: muuten progressiivisessa verojärjestelmässä osinkoverotus on piensijoittajalle regressiivinen — yksityishenkilö maksaa yhteisöveron päälle yli 40 prosentin efektiivisen veron, kun yli 10 prosentin omistaja saa osinkonsa verovapaasti. Toinen puoli on osakesäästötili ja sen rajat. Mukana myös Euroclearin omistajaluvut, Solidiumin salkun vaihtoehtoinen käyttö osto-optioilla ja Fortumin Solidium-lainan yhtiökokouskiista. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty."
datePublished: 2023-09-21
dateModified: 2023-09-21
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP212","Osakesäästötili","Osinkoverotus","Verotus","Sijoittaminen","Solidium","Piensijoittaja","Victor Snellman"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep212-osakesaastotil-isommaksi-victor-snellman/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/454-osakesaastotil-isommaksi-victor-snellman-neuvottelija-212
---
# Osinkoverosorto ja osakesäästötili 2.0 | Victor Snellman | Neuvottelija 212

# Osinkoverosorto ja osakesäästötili 2.0 | Victor Snellman | Neuvottelija 212

> **Tiivistelmä:**
> Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja Victor Snellman Sami Miettisen vieraana syyskuussa 2023. Jakson kantava väite on rakenteellinen: muuten progressiivisessa verojärjestelmässä osinkoverotus on piensijoittajalle regressiivinen — yksityishenkilö maksaa yhteisöveron päälle yli 40 prosentin efektiivisen veron, kun yli 10 prosentin omistaja saa osinkonsa verovapaasti. Toinen puoli on osakesäästötili ja sen rajat. Mukana myös Euroclearin omistajaluvut, Solidiumin salkun vaihtoehtoinen käyttö osto-optioilla ja Fortumin Solidium-lainan yhtiökokouskiista. Jakson litteraatti on automaattitekstitys, mikä on merkitty.

## Vieras, intressi ja lähdevaraus

**Victor Snellman** on Suomen Osakesäästäjät ry:n toimitusjohtaja, koulutukseltaan DI ja
KTM. Nauhoitus on **21.9.2023**.

Kolme varausta:

- **Vieras on edunvalvoja**, ja jakso on suurelta osin hänen järjestönsä
  veropoliittinen ohjelma. Se ei tee argumenteista vääriä, mutta se kannattaa lukea
  ohjelmana eikä puolueettomana analyysinä. Snellman sanoo tämän itse.
- **Isäntäkin on osapuoli.** Sami Miettinen kertoo jaksossa omasta
  osakesäästötilistään, brittiläisestä rahastoeläkkeestään ja
  kulutehokkaista indeksirahastoistaan. Kumpikaan ei anna sijoitusneuvoja, ja se
  sanotaan jaksossa ääneen.
- **Jaksosta ei ole julkaisijan omaa tekstitystä**, joten tämä artikkeli perustuu
  YouTuben automaattitekstitykseen. Sanatarkkoja sitaatteja ei käytetä, ja luvut on
  ristiinluettu jakson omaa lukujakoa vasten. Jakson lukujaossa on aukko noin välillä
  20:40–34:21; se osuus on kirjoitettu litteraatista.

## 1. Jakson kantava väite: regressio progressiivisessa järjestelmässä

Tämä on jakson rakenteellinen argumentti, ja se on testattavissa — toisin kuin suurin
osa veropuheesta.

Suomen tuloverotus on progressiivista: mitä suurempi tulo, sitä suurempi veroaste.
Snellmanin väite on, että **pörssiosinkojen kohdalla logiikka kääntyy päinvastaiseksi**:

| Omistaja | Osinkoveron kohtelu |
|---|---|
| Yksityishenkilö, pörssiyhtiö | 85 % osingosta veronalaista, 15 % verovapaata |
| Yli 10 % omistava yhteisö (holdingyhtiö, säätiö, yhdistys, ay-liike) | **0 %** |

Efektiivinen kokonaisvero yksityissijoittajalle on **yli 40 prosenttia**, kun mukaan
lasketaan yhteisövero, jonka yhtiö on jo maksanut jokaisesta osinkoeurosta. Suomen
pääomatulon ylin luokka, **34 prosenttia**, on Snellmanin mukaan Euroopan
kolmanneksi korkein.

Argumentin ydin ei ole verokannan taso vaan **järjestys**: pienin omistaja maksaa
eniten, suurin vähiten. Snellmanin muotoilu on, että piensijoittaja saa 15 prosentin
huojennuksen siinä missä yhteisö saa sata.

Tämä on artikkelin kannalta jakson arvokkain kohta, koska se on rakenteesta tehty
väite eikä ennuste kenenkään aikeista.

## 2. Avoir fiscal: mitä poistettiin ja miksi

Ennen nykyjärjestelmää Suomessa oli **avoir fiscal** eli yhtiöveron hyvitysjärjestelmä.
Siinä osingosta maksettiin käytännössä **yhdenkertainen vero**: yhtiön maksama yhteisövero
hyvitettiin osakkaan verotuksessa.

Snellmanin kuvaus sen loppumisesta on jakson kiinnostavin historiallinen väite, ja se
kannattaa merkitä juuri niin kuin hän sen esittää — **tulkintana, ei todistettuna
syy-yhteytenä**:

- Järjestelmän katsottiin suosivan suomalaisia osakkeenomistajia, ja EU-oikeuden
  perusteella argumentoitiin, että hyvitys pitäisi laajentaa myös muihin EU-maihin.
- Laajentamisen sijaan **hyvitys poistettiin kokonaan** (2004–2005).
- Snellmanin luonnehdinta on, että ratkaisu perustui väärään EU-tulkintaan.

Sami lisää tähän oman muistikuvansa ajalta, jolloin hän oli nuorena analyytikkona mukana
**Meritan ja Nordbankenin yhdistämisessä**: Merita-Nordbankenin — nykyisen Nordean —
maksamat osingot olivat suomalaisille verovapaita hyvitysjärjestelmän kautta, ja
ruotsalaisia omistajia se ärsytti. Hän liittää tämän myöhempään pääkonttorikeskusteluun.

**Tämä on nimenomaan jakson puhujien tulkinta.** Nordean pääkonttorin siirtoa Ruotsiin
(2018) on julkisuudessa selitetty ennen kaikkea pankkiunionilla ja vakausmaksuilla.
Yhteys avoir fiscaliin esitetään jaksossa kysymyksenä, ja se kannattaa lukea sellaisena.

Lopputulos, josta molemmat ovat samaa mieltä: nykyjärjestelmä kohtelee **listattua
yhtiötä ankarammin kuin listaamatonta**. Verotus rankaisee juuri sitä ominaisuutta —
likvidiyttä ja julkista omistusta — jota muuten pidetään tavoiteltavana.

## 3. Mitä Euroclearin data näyttää

Snellmanin paras empiirinen kohta on omistajalukujen aikasarja, koska siinä
veromuutokset näkyvät käyttäytymisessä eivätkä vain retoriikassa:

- **Avoir fiscalin poiston jälkeen** suorien osakkeenomistajien määrä kääntyi laskuun.
- **Osakesäästötilin tulo 2020** — vasemmistovetoisen hallituksen aikana, Sipilän
  työryhmän valmistelusta — käänsi suunnan.
- Suoria osakkeenomistajia on Suomessa nyt **yli miljoona**, joskin osa niistä on
  yhteisöjä.
- Osakesäästötilejä on avattu noin **327 000**.

Kaksi havaintoa tästä ovat jakson vähiten odotettuja:

**Lapset.** Lasten puolesta sijoittaminen kasvaa, ja lasten salkut ovat rakenteeltaan
terveitä. Snellman huomauttaa, että **tytöille säästetään osakesäästötilin kautta suunnilleen
saman verran kuin pojille** — sekä tilien lukumäärässä että varallisuuden määrässä noin
50/50. Hän pitää osakesäästötiliä tästä syystä tasa-arvotekona.

**Puoluepolitiikka ei ennusta tulosta.** Osakesäästötilin toi käyttöön hallitus, jonka
odottaisi vastustavan sitä. Se on hyvä muistutus siitä, että instituutiot syntyvät
valmistelusta eivätkä julistuksista.

## 4. Osakesäästötili 2.0 — mitä siitä puuttuu

Snellmanilla on pohjoismaiseen vertailuun perustuva malli siitä, millainen tili olisi,
jos se rakennettaisiin uudestaan. Nykyisen tilin **50 000 euron raja** on
hallitusohjelmassa tarkoitus nostaa **100 000 euroon**; Snellmanin kanta on, ettei rajaa
tarvita lainkaan.

Puutteet, joita hän listaa:

1. **Kokoraja.** Norjassa ja Ruotsissa vastaavaa rajaa ei ole.
2. **Vain osakkeita.** Rahastot, ETF:t ja velkakirjat pitäisi voida ostaa tilin sisällä,
   kuten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
3. **Ei valuuttatiliä.** Kun tilin sisällä ei ole valuuttatiliä, pankki ottaa siivun
   jokaisesta valuutanvaihdosta. Ruotsissa valuuttoja ei ole rajoitettu.
4. **Ei osakesiirtoja.** Olemassa olevia osakkeita ei voi siirtää tilille; ne pitää myydä,
   maksaa verot ja ostaa uudestaan.

Kohta 2 on se, jolla on suurin käytännön merkitys, ja Snellmanin argumentti siitä on
vahvin: **aloittelevalle sijoittajalle indeksirahasto on perustellumpi ensisijoitus kuin
yksittäinen osake.** Nykysääntö pakottaa aloittelijan tekemään suoria osakepoimintoja
juuri siinä vaiheessa, kun hänellä on vähiten kokemusta. Malli siis ohjaa väärään
suuntaan omalla ehdollaan.

Kohdista 1 ja 4 syntyy myös konkreettinen oikeudellinen ongelma, jonka Snellman nostaa
esiin ja joka on liian tekninen päätyäkseen otsikoihin: **tili voi rikkoa lakia ilman
että omistaja tekee mitään.** Jos yhtiö tekee merkintäoikeusannin, tilille ilmestyy
merkintäoikeuksia, jotka eivät ole osakkeita. Jos ostotarjouksessa on velkakirjaelementti
— hänen esimerkkinsä on Caverion — tarjouksen hyväksyminen rikkoo tilin ehtoja.

Sami kuvaa oman tilanteensa: hänen salkkunsa painottuu kulutehokkaisiin
indeksirahastoihin ja Yhdysvaltoihin, ja osakesäästötili on pakottanut hänet osakkeisiin.
Hän myös selittää tilin verologiikan — voitosta maksetaan vasta noston yhteydessä, ja
nosto verotetaan siinä suhteessa kuin tilillä on tuottoa.

## 5. Vastaväite ja vastaus siihen

Snellman käy läpi vasemmalta tulevan vastaväitteen rehellisesti: ilman kokorajaa
osakesäästötili olisi rikkaiden etuoikeus.

Hänen vastauksensa on se, että **raha ei tulisi tyhjästä vaan talletuksista**: suomalaisten
pankkitileillä on noin **110 miljardia euroa**. Jos merkittävä osa siitä siirtyisi
osakkeisiin ja rahastoihin, valtion verokertymä paranisi — nyt tilirahoista ei kerry
juuri mitään.

Hän esittää tähän myös mittasuhteet, jotka ovat jakson silmiä avaavin yksittäinen luku:
suomalaiset osakkeenomistajat saavat **noin 1,4 miljardia euroa osinkoja pörssiyhtiöistä**
ja **noin 4 miljardia listaamattomista** — vaikka pörssin markkina-arvo on
moninkertainen. Osinkovirta on siis rakenteellisesti listaamattomalla puolella, ja verotus
selittää siitä osan.

Pääomapaon osalta Snellman on maltillinen tavalla, joka on syytä merkitä: hän toteaa,
ettei Panama-papereiden kaltaisista vuodoista ole juuri löytynyt suomalaisia
ulkomaanomistuksia. Väite ei siis ole, että varallisuus jo pakenee, vaan että ihmisillä
ja pääomalla on vapaa liikkuvuus, jos syy annetaan.

## 6. Puskuri, perintö ja mindset

Jakson keskivaihe on vähemmän veroteknistä ja sitä kannattaa lukea molempien
maailmankuvana.

Molempien perusväite on, että **pieni oma puskuri on vapauttava tekijä** — se tekee
työpaikan vaihtamisesta, yrittäjäksi ryhtymisestä tai huonosta esihenkilöstä
irrottautumisesta mahdollista. Sami kutsuu omaa osakerahastosalkkuaan "hauskaa
vappua" -salkuksi juuri tässä merkityksessä, ja Snellman lisää, että yhteiskuntakin
hyötyy yksityisistä turvaverkoista: ne eivät korvaa julkista turvaverkkoa vaan vähentävät
sen kuormaa.

Snellman viittaa tässä tutkimukseen, jonka mukaan **taloushuolet laskevat mitattua
älykkyysosamäärää noin 20 pisteellä**, ja liittää sen Dansken julkaisuun.

**Tähän kannattaa suhtautua varauksella.** Tunnettu tulos on peräisin Mani, Mullainathan,
Shafir ja Zhao -tutkimusryhmän *Science*-artikkelista vuodelta 2013 — ei pankilta — ja se
mittaa niukkuuden aiheuttamaa kognitiivisen kaistan kapenemista, ei pysyvää älykkyyttä.
Vaikutuksen suunta on tutkimuskirjallisuudessa hyvin tuettu; täsmällinen "20 pistettä"
-luku on yhden koeasetelman tulos, ei vakio. Peruspointti — taloudellinen stressi
huonontaa päätöksentekoa — ei kaadu tähän, mutta lukua ei kannata siteerata eteenpäin
tässä muodossa.

Perintöverosta molemmat ovat samaa mieltä, ja perustelu on kassavirtapohjainen eikä
ideologinen: kuolinpesässä vero lankeaa maksettavaksi rahana, vaikka varallisuus on
osakkeissa, asunnoissa tai yrityksessä. Seurauksena myydään toimivia yrityksiä ja
asuntoja pakosta eikä valinnasta. Snellman ennustaa, että **suuri määrä asuntovarallisuutta
tulee lähivuosina myyntiin sukupolvenvaihdoksen kautta** ja hakeutuu osin osakkeisiin ja
rahastoihin — koska osa perijöistä on jo asunnon omistavia.

Tähän liittyy myös jakson yksi rehellinen myönnytys: **verovapaita omistusmuotoja on
Suomessa yksi**, oma asunto. Molempien mielestä muut omistusluokat pitäisi tuoda
lähemmäs sitä kohtelua — huomionarvoista on, että kumpikaan ei ehdota oman asunnon
kohtelun kiristämistä.

Sami esittää myös sukupolvinäkökulman, joka on jakson terävin poliittinen havainto:
**vanheneva Suomi luo intressiristiriidan** eläke-etuja saavan vanhemman ikäpolven ja
nuoremman, enemmän osakkeisiin sijoittavan ja vähemmän etuja odottavan polven välille.

## 7. Hajautus ilman jargonia

Välissä on lyhyt, epätekninen selitys siitä, miksi hajautus toimii, ja se on jakson
paras opetusjakso:

Yhden osakkeen salkussa yhden osakkeen puolittuminen puolittaa koko pääoman. Sadan
osakkeen salkussa on epätodennäköistä, että kaikki puolittuvat yhtä aikaa — erityisesti
jos ne ovat eri toimialoilla ja eri maantieteillä.

Tästä seuraa jakson mieleenpainuvin muotoilu: **kasino on negatiivisen odotusarvon peli,
pörssi positiivisen.** Osakemarkkinan pitkä ajautuma on ylöspäin. Se ei ole lupaus
yksittäisestä vuodesta eikä yksittäisestä osakkeesta, ja kumpikin sanoo sen.

## 8. Solidium: myydä vai myydä myymättä

Tämä on jakson omaperäisin osuus, ja se on Samin idea.

Lähtökohta on poliittinen realiteetti, josta molemmat ovat samaa mieltä: **kun valtio myy
omistuksen, sitä ei osteta takaisin.** Myynti on siksi poliittisesti kallis päätös, ja
myyntihinnasta tulee aina jälkikäteen kiistaa.

Samin ehdotus: **Solidium myisi osakkeiden sijaan osto-optioita salkkunsa osakkeisiin.**

Rakenne tavallisin sanoin:

- Valtio omistaa esimerkiksi tietyn määrän Nesteen osakkeita.
- Se myy sijoittajalle oikeuden ostaa ne tiettyyn hintaan tiettynä päivänä.
- Ostaja maksaa tästä oikeudesta preemion — Samin esimerkissä miljardiluokan summan —
  **nyt**.
- Sopimuksessa määritellään erikseen, saako optio-oikeuden haltija osingot hallussapidon
  ajalta ja onko oikeus käytettävissä vain eräpäivänä (eurooppalainen) vai milloin tahansa
  (amerikkalainen).

Poliittinen viehätys on ilmeinen ja Sami sanoo sen suoraan: **molemmissa lopputulemissa
ministeri näyttää hyvältä.** Jos optio jää käyttämättä, valtio piti osakkeet ja sai
preemion ilmaiseksi. Jos optio käytetään, myynti tapahtui etukäteen sovittuun hintaan,
jonka markkina hyväksyi.

Sami kytkee idean omaan kokemukseensa **vaihtovelkakirjoista** (exchangeable bond), joissa
yhtiö laskee liikkeeseen lainan, joka on vaihdettavissa toisen yhtiön osakkeisiin:
option arvolla pienennetään kuponkikorkoa, ja rakenne on käytännössä osittain etukäteen
päätetty myynti. Hän kertoo tehneensä Credit Suissella Pohjoismaiden ensimmäisen
exchangeable bondin ruotsalaiselle metsäyhtiölle.

Snellman ei osta ideaa kritiikittä, ja hänen vastaväitteensä on tekninen ja osuva:
**likviditeetti ratkaisee.** Nesteen kokoiselle likvidille osakkeelle viiden vuoden optio
on rakennettavissa ja hinnoiteltavissa; pienemmälle yhtiölle markkinaa ei löydy, eikä
option täyttä markkinahintaa saa.

## 9. Fortumin Solidium-laina ja Ahlström-Munksjö: mihin edunvalvontaa tarvitaan

Jakson loppu on esimerkkiosuus siitä, mitä Osakesäästäjät tekee, ja se selittää
Snellmanin oman roolin.

**Fortum ja Solidium.** Fortumin ylimääräisessä yhtiökokouksessa käsiteltiin
lainajärjestelyä, jossa Solidium rahoitti Fortumia. Snellmanin ja Samin arvostelu kohdistuu
ehtoihin: korko oli heidän luonnehdintansa mukaan pikavippitasoa, noin 14 prosenttia, ja
mukana oli osakeanti-elementti. Snellmanin argumentti on menettelyllinen eikä
poliittinen — ja siksi se on se muoto, jossa se kannattaa lukea:

> Jos yhtiökokouksella on tiedossa kaksi vaihtoehtoa ja toinen on osakkeenomistajille
> parempi, sen pitäisi valita parempi. Tässä de facto -enemmistöomistaja järjesti
> itselleen tulonsiirron.

Snellman myöntää suoraan, että **suomalaiset veronmaksajat saattoivat hyötyä** —
Solidiumin voitto on lopulta valtion voitto. Vastaväite ei ole taloudellinen vaan
hallinnollinen: enemmistöomistajan ei kuulu hinnoitella itselleen etua vähemmistön
kustannuksella, vaikka enemmistöomistaja olisi valtio.

Molemmat kohdistavat kritiikkinsä samaan asiaan laajemmin: **valtion omistajaohjauksen
kyvykkyyteen**, ja viittaavat Uniper-tapaukseen.

**Ahlström-Munksjö.** Snellman kertoo tapauksesta ostotarjouksen yhteydessä, jossa
vähemmistöomistajan asema oli hänen mukaansa vaarassa ja jossa asian haastaminen olisi
ollut työlästä. Hän kuvaa järjestönsä roolia itseironisesti "pahan ilman lintuna", joka
saapuu paikalle pyytämättä ja yllättäen.

Yleistys, jonka hän tekee, on hyödyllinen sijoittajalle riippumatta siitä, onko hän
järjestön kanta-asiakas: **kontrolliomistajalla on omat pelinsä.** Jos yksittäinen
osakkeenomistaja saa tilanteen pelaamalla epäreilua etua, ongelma ei ole vain
moraalinen vaan hyvän tavan vastainen — ja se on nimenomaan se kategoria, johon
vähemmistöomistajan suoja rakentuu.

## 10. Joukkovoima ja se, mikä on todella muuttunut

Snellmanin loppupäätelmä on poliittinen matematiikka: kun suoria osakkeenomistajia on yli
miljoona ja osakesäästötilejä satojatuhansia, **kyse on riittävän suuresta väestönosasta,
että päättäjät kuuntelevat.**

Hän esittää tästä konkreettisen merkin: hallituksen sidonnaisuusilmoitukset ovat hänen
mukaansa aivan eri luettavaa kuin edellisellä kaudella — useampi ministeri omistaa
osakkeita, rahastoja ja yritystoimintaa.

Tämä on hyvä paikka lopettaa artikkeli varauksella, joka on rehellisempi kuin jakson oma
päätelmä: **sidonnaisuusilmoitusten sisältö kertoo ministerien varallisuudesta, ei siitä,
mitä he päättävät.** Se, että päättäjä omistaa osakkeita, ennustaa hänen politiikkaansa
heikommin kuin jakso antaa ymmärtää — ja Snellmanin oma paras esimerkki todistaa tätä
vastaan: osakesäästötilin toi käyttöön hallitus, jolta sitä ei odotettu.

Vahvin argumentti jaksossa ei tarvitse tätä tukea. **Se on se rakenteellinen:
piensijoittaja maksaa eniten ja suurin omistaja vähiten, samasta osingosta.**

## Jakson kulku

- **00:00** — Henkilökohtainen osakesijoittaminen on tehokkaampaa kuin Suomen eläkesysteemi, huomio jota erityisesti Ivan Puopolo on jakanut
- **03:14** — Oma sijoittaminen tuo turvaa. Varallisuus mahdollistaa myös työpaikan helpomman vaihtamisen. Myös yhteiskunta hyötyy yksityisistä turvaverkoista.
- **05:15** — Osakesijoittaja kärsii regressiosta muuten progressiivisten verojen Suomessa. Osinkoverotus on kohtuuton varsinkin pörssiyhtiöissä. Suurpääoma kuten säätiöt, yhdistykset, ay-liikkeet, 10% omistajat saavat jopa verovapaita osinkoja
- **07:10** — Suomen pääomaveron korkein luokka 34% on Euroopan 3. korkein. Piensijoittajat saavat -15% huojennuksen (korporaatiot -100%)
- **07:39** — Yhteisöveron maksun jälkeen yhdistetty osinkovero on yli 40%. Esko Ahon mukaan suuresta 1990-luvun lamasta noustiin pitkälti yhdistämällä verot Avoir Fiscal järjestelmällä matalammalle tasolle
- **09:22** — Suomen nykysysteemi syntyi väärän EU-tulkinnan pohjalta ja rankaisee listattujen yhtiöiden osinkoja kohtuuttomalla verolla. Nordean pääkonttorin siirto Ruotsiin myös avoir fiscalin poiston takana?
- **10:49** — Euroclearin datassa osakkeenomistajien lukumäärässä näkee selvästi Avoir Fiscalin poiston tuhon ja toisaalta 2020 Osakesäästötilin tulon vasemmistohallituksen aikana lisäävänä tekijänä. Suoria suomalaisia osakkeenomistajia noin miljoona
- **12:00** — Aikuisten ja lasten välinen kehitys osakkeenomistajina. Lapsilla terveitä osakesalkkuja yhä enemmän. Tytöille säästetään OST:n kautta saman verran kuin pojille
- **14:10** — Täydellisen osakesäästötilin rakenne Victorin pohjoismaisen analyysin perusteella – ei rajoja koolle, osakesiirroille, valuutoille tai rahastoille
- **16:40** — OST:n verokohtelu. Samin OST:n tilanne vs. nuorten sijoittajien tarpeet. Indeksirahastot olisivat perusteltu alkusijoitus
- **20:40** — Suomalaisten pitäminen köyhänä tai varallisuuden ajaminen maasta pois on tyhmää
- **34:21** — Solidium voisi myydä miljardien option salkun osakkeisiin suoran osakemyynnin sijaan
- **38:18** — Sami alkaa muistelemaan eri yhtiön osakkeisiin vaihdettavia vaihtovelkakirjoja eli Exchangeable Bondeja
- **41:25** — Fortum lainaa pikavippikorolla ja 1% ilmaisilla osakkeilla turhaan rahaa Solidiumilta
- **44:40** — Suomen osakesäästäjät ry puolustaa piensijoittajaa! Case Ahlström-Munksjö
- **47:02** — Osakesijoittajilla on joukkovoimaa sekä pörssissä että politiikassa
- **52:06** — Victor Snellman DI & KTM ja Sami vertailevat koulutuspolkujaan sekä sijoitussalkkujaan #neuvottelija Sisäpiirissä