--- title: "Talous numeromagian tilalle | Martin Paasi Elina Valtonen | Neuvottelija 183" summary: "Kaksi kokoomuksen eduskuntavaaliehdokasta puolitoista viikkoa ennen huhtikuun 2023 vaaleja: Nordnetin ekonomisti Martin Paasi ja kansanedustaja Elina Valtonen. Jakson käyttökelpoisin osuus ei ole vaalipuhe vaan käsitteen purkaminen: tehostaminen ei ole leikkaamista, ja Paasi selittää eron konkreettisella terveysasemaesimerkillä. Lisäksi Paasin ehdotus siitä, että Suomi soittaisi läpi maailman sata kasvuhakuisinta yhtiötä ja kysyisi suoraan mitä investointi tänne vaatisi; kritiikki Hornet-lupauksista ja puolustusteollisuuden rakentamisesta niiden sijaan; ministerien osaaminen Uniper-kaupan kaltaisissa neuvotteluissa; sekä työperäinen maahanmuutto, saatavuusharkinta ja Viron tasavero. Julkaistu 22.3.2023." datePublished: 2023-03-22 dateModified: 2023-03-22 lang: fi section: economy sections: ["economy","society"] authors: ["Sami Miettinen"] tags: ["Neuvottelija","EP183","Martin Paasi","Elina Valtonen","Kokoomus","Eduskuntavaalit 2023","Veroaste","Tuottavuus","Työperäinen maahanmuutto","Puolustusteollisuus","Suorat investoinnit"] englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep183-talous-numeromagian-tilalle-paasi-valtonen/ canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/271-talous-numeromagian-tilalle-martin-paasi-elina-valtonen-neuv --- # Talous numeromagian tilalle | Martin Paasi Elina Valtonen | Neuvottelija 183 # Talous numeromagian tilalle | Paasi, Valtonen > **Tiivistelmä:** > Jaksossa 183 Sami Miettinen haastattelee kahta kokoomuksen eduskuntavaaliehdokasta, > **Nordnetin ekonomisti Martin Paasia** (Uusimaa) ja **kansanedustaja Elina Valtosta** > (Helsinki), puolitoista viikkoa ennen huhtikuun 2023 vaaleja. Julkaistu 22.3.2023. > > **Lukuohje.** Tämä on vaalijakso, jossa kaksi saman puolueen ehdokasta puhuu omissa > nimissään. Näkemykset ovat heidän, ja ne on eritelty tässä puhujittain. Vaalilupaukset > ja ennusteet on merkitty ennusteiksi eikä havainnoiksi, ja artikkeli ei ota kantaa > siihen, kuka on oikeassa. Molempien kritiikki kohdistuu istuvaan hallitukseen, joten > vastapuolen näkemykset eivät ole jaksossa edustettuina — lukijan on syytä pitää se > mielessä. --- ## Tehostaminen ei ole leikkaamista Tämä on jakson paras yksittäinen osuus, ja se kannattaa lukea, vaikka vaalipolitiikka ei kiinnostaisi lainkaan. Kyse on käsitteestä, joka suomalaisessa keskustelussa menee säännöllisesti sekaisin. Miettinen ja Paasi nostavat esiin vaalitentin, jossa kokoomuksen linjaa arvosteltiin siitä, että se lisää sote-menoja ensimmäisellä vaalikaudella neljän miljardin sijasta kolme — ja että tämä tulkittiin **leikkaukseksi**. Kolmen miljardin lisäys kuvattiin säästöksi ja säästö leikkaukseksi. Paasin määritelmä on täsmällinen: > Tehostaminen on sitä, että tehdään fiksummin asioita, eli tuottavammin. Se ei ole sitä, > että jengi joutuu tekemään enemmän duunia tai pidempää päivää. Ja sitten hän tekee sen, mitä tässä keskustelussa tehdään harvoin: antaa konkreettisen esimerkin. Erään terveysaseman jonot olivat kolme kuukautta. Tekijät saivat itse miettiä, miten jonot purettaisiin, ja päätyivät hoitamaan puhelimitse kaiken mahdollisen — aamupäivisin **kuusi hoitajaa yhden lääkärin ympärillä** ottamassa vastaan puheluita, jolloin reseptit ja vastaavat hoituvat ja iltapäivälle vapautuu aikaa vakavammille tapauksille. > Tämä on eletystä elämästä konkreettinen esimerkki siitä, mitä tehostaminen de facto > tarkoittaa. Valtosen rinnastus samaan asiaan on kansainvälinen ja kääntää yleisen oletuksen päinvastoin: jos sote-järjestelmä olisi sitä parempi mitä enemmän rahaa siihen kaadetaan, **Yhdysvaltain terveydenhuollon pitäisi olla vasemmiston unelma**, koska se maksaa suhteessa BKT:hen erittäin paljon. Se ei kuitenkaan takaa, että hoitoa saa silloin kun sitä tarvitsee. ## Numeromagia: mitä veroasteesta voi ja ei voi päätellä Jakson nimi tulee tästä. Miettinen kertoo hallituksen veroasteen nousseen 41,8 prosentista 43,2 prosenttiin, ja huomauttaa Suomen menneen Ruotsin ohi niin, että 97 prosenttia maailman maista verottaa vähemmän. **Valtonen ei kuitenkaan lähde mukaan yksinkertaiseen vertailuun.** Hän huomauttaa, että Tanskassa verotetaan vielä enemmän, ja tekee sitten metodologisen varauksen, joka on jakson analyyttisintä antia: > Yksittäisen maan vertailu on varsin haasteellista meidän tilanteeseen. Miettinen syventää saman pointin toiseen suuntaan: Tanskan alv on 25 prosenttia tasaisena, sen korkeimmat tuloveroasteet ovat matalampia kuin Suomessa ja matalimmat korkeampia — eikä Suomessa haluta Tanskan työmarkkinoita, joissa ei käytännössä ole irtisanomissuojaa. Toisin sanoen kokonaisveroaste on huono vertailuluku, koska se peittää sen, *miten* verotetaan. Valtosen oma kanta on, ettei veroaste voi olla itseisarvo suuntaan eikä toiseen. Paasin konteksti on karumpi: **Suomen BKT on polkenut paikallaan 14 vuotta**, koska tuottavuus on polkenut paikallaan, vaihtotase on mennyt kiihtyvästi miinukselle ja valtion talous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen. ## Paasin ehdotus: soita sadalle yhtiölle ja kysy Tämä on jakson konkreettisin yksittäinen idea, ja Paasi esittää sen itse "villinä" ajatuksena — ei valmiina ohjelmana. Lähtökohta on, että jos BKT ei ole kasvanut neljääntoista vuoteen, tarvitaan jotain kokoluokaltaan isoa. Ehdotus menee näin: 1. **Soita läpi maailman sata kasvuhakuisinta yhtiötä.** Jos sellainen löytyy Suomesta, soita sillekin. 2. **Kysy suoraan**, mitä vaadittaisiin, jotta seuraava investointi tulisi Suomeen. 3. **Kerää toivelistat** ja katso, millä panostuksilla saadaan eniten investointeja. 4. **Soita takaisin ja sovi kirjallisesti**: jos me teemme nämä asiat, te teette nämä investoinnit. Paasin pointti on, että näin tiedettäisiin **tasan tarkkaan**, millä panostuksella minkälaisia investointeja saadaan — sen sijaan että rakennetaan kaikki valmiiksi ja sitten toivotaan. Hän arvelee, että kolme toistuvinta toivetta osattaisiin arvata jo etukäteen: **yhteydet, työperäinen maahanmuutto tai suora rekrytointioikeus, ja sääntelyn keventäminen.** Ja hänen perustelunsa sille, miksi ulkomainen suora investointi on niin arvokas, ei ole vain verotuloissa: tänne tulee rahaa, jolla ostetaan tontti ja rakennetaan esimerkiksi tehdas, joka täytetään tekijöillä — mutta ennen kaikkea tulee **tekemisen meininkiä**, ja parhaassa tapauksessa osaamiskeskittymä eikä pelkkä tuotantolaitos. ## Puolustusteollisuus: Hornetit vai kapasiteetti Molemmat ovat tässä samaa mieltä, ja kritiikki on täsmällistä. **Valtonen pitää Hornetien lupaamista Ukrainalle vääränä prioriteettina** ja perustelee sen teknisesti: koneet ovat tulossa elinkaarensa päähän — siksi korvaavia hävittäjiä ollaan hankkimassa — varaosatuki on rajallista, ja puhutaan parin vuoden tähtäimestä, jolloin toivon mukaan ei enää sodita. Hänen johtopäätöksensä on menettelyllinen: **sellaista ei pitäisi mennä lupaamaan sotaa käyvälle maalle** hallituskauden loppumetreillä. Tilalle hän ehdottaa sitä, mihin voidaan vaikuttaa: selvitetään virkatyönä, mitkä ovat pullonkaulat suomalaisen puolustusteollisuuden ajamisessa ylös. Rahoituksen ei pitäisi olla este, koska kyseiset materiaalit eivät jää hyllylle — valtio voisi toimia siltarahoittajana. Hän laajentaa kuvan myös **kaksikäyttötuotteisiin** ja huomauttaa, että Nato-jäsenyys avaa Yhdysvaltain markkinat aivan eri tavalla. Miettinen tuo mukaan Nammon tehtaan ja Patrian sekä drone-osaamisen, ja kuvaa itseään puoliksi vitsaillen ukrainalaismielisenä militaristina. Sivuhuomiona käy ilmi, että Valtonen on itse tehnyt panssarien välistä taistelusimulaatio- ohjelmistoa puolustusvoimien tekniselle tutkimuslaitokselle jatko-opintojensa aikana. ## Nato muuttaa myös talouden riskikuvan Paasin havainto tässä on se, jota hän sanoo julkisessa keskustelussa vähiten huomioidun: **Nato-jäsenyys muuttaa myös sitä, miten ulkomainen sijoittaja hinnoittelee Suomen.** Aiemmin taustalla oli poliittinen riski siitä, että Venäjä tekisi Suomelle sen mitä se tekee Ukrainassa. Kun "Nato-kilpi" tulee päälle, riski pienenee — ja isompien ulkomaisten investointien houkutteleminen muuttuu realistisemmaksi. Valtonen muotoilee saman arvopohjaisesti: Suomi ei vain katso länteen vaan **on** lännessä, ja Yhdysvalloista tulee tästä eteenpäin tärkein ulkopoliittinen suhde. ## Ministerien osaaminen ja se, mitä jäi hakematta Jakson kriittisin osuus, ja sen ydin on erottelu, joka on syytä lukea tarkkaan. Paasin muotoilu ei ole se, että ministerin pitäisi osata kaikki: > Eihän poliitikko tai ministeri tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea itse. Mutta ainakin > pitää silloin ymmärtää se, ettei ymmärrä. Anteeksiantamatonta on hänen mukaansa se, kun ministeri toimii alueella jota ei tunne **eikä käänny niiden puoleen jotka tuntevat.** Esimerkkinä kulkee Fortumin Uniper-kokonaisuus, jonka hän katsoo menneen "pöydän alle". Toinen esimerkki on hakematta jäänyt raha. Miettinen ja Paasi käyvät läpi ajatuksen, että Suomi olisi voinut hakea EU-rahoitusta **raideleveyden** muuttamiseen alue kerrallaan länsieurooppalaiseksi, ja siteeraavat liikenneministerin torjuneen ajatuksen kategorisesti. Paasin kanta on, että EU-potista saatu raha on lähtökohtaisesti jo menetettyä rahaa, joten mikä tahansa takaisin saatu prosentti on voittoa — *"eikä se ole EU-vastaisuutta, vaan se on vaan tämä peli."* Hän tiivistää ongelman kulttuuriseksi: Suomessa on keskitytty siihen, miltä näytämme maailmalla, ja liian vähän siihen, ettei tule ennallistamislaskuja tai jää anomatta avustuksia. *Huomio lukijalle:* raideleveyskysymyksestä esitetyt arviot ovat puhujien omia näkemyksiä siitä, mitä olisi voitu saada. Artikkeli ei ota kantaa siihen, olisiko rahoitus ollut tosiasiassa saatavilla. ## Miksi vasemmistosta puuttuvat ekonomistit Pieni mutta luonteikas osuus, jossa Miettinen esittää nostalgisen kaipuunsa: hänellä on ikävä **Esko Seppästä**, koska tämä osasi purkaa ongelmat taloudellisiksi yhtälöiksi, vaikka olikin poliittisesti kaukana. Hänen väitteensä on, ettei nykyvasemmistossa ole edes "Esko Seppäsiä". Valtosen tarkempi versio samasta kritiikistä on aritmeettinen, ei ideologinen: jos resepti on, ettei säästöjä tarvita koska talouskasvua on tulossa, ja samassa virkkeessä nostetaan veroja yli kahdella miljardilla, niin **se kaksi miljardia on määritelmällisesti pois kansantaloudesta** riippumatta siitä, mistä se kerätään. Hänen huomautuksensa toimittajille on, ettei tämän kysymiseen tarvita kansantaloustieteen tutkintoa. ## Demografia, joka puuttuu keskustelusta Miettisen mukaan keskustelusta puuttuu alkeellinenkin demografinen analyysi. Hän huomauttaa myös kaksisuuntaisesta vaikutuksesta, joka jää yleensä mainitsematta: kun ikäluokat pienenevät, **sama koulutusmääräraha tuottaa enemmän resursseja oppilasta kohti** — samalla kun toisessa päässä kustannukset kasvavat. Tästä seuraa jakson pisin yhtenäinen teema, työperäinen maahanmuutto. ## Työperäinen maahanmuutto: neljä konkreettista ehdotusta Tämä osuus on jakson politiikkasisältöisin, ja ehdotukset ovat eriteltävissä. **1. Saatavuusharkinta pois.** Valtosen perustelu on, ettei saatavuusharkinnan funktio ole koskaan ollutkaan tarkistaa, onko työnantaja kelvollinen tai noudatetaanko työsuhteessa Suomen lakeja. Se vain hidastaa prosessia. **2. Painopiste etukäteisvalvonnasta jälkivalvontaan.** Väärinkäytöksiin puututaan ja ne sanktioidaan kunnolla — mutta jälkikäteen, ei estämällä kaikkia etukäteen. **3. Sertifiointi ja pikakaista.** Yritykselle, joka on tottunut rekrytoimaan muualta ja toimii lainkirjaimen mukaan, työluvan pitäisi järjestyä parissa päivässä. **4. Rekrytointipassi.** Paasin muotoilu: yrityksen ei pitäisi joutua miettimään mistä tekijät saadaan. Hän myöntää itse rajauksen tarpeen — *"eihän niitä passeja nyt ihan jokaiselle nakkikioskille tarvitse antaa"* — ja ehdottaa jälkiseurantaa kriteeriksi. **Ruotsin varoittava esimerkki käsitellään suoraan** eikä sivuuteta: siellä on perustettu yrityksiä vain rekrytoidakseen väkeä, joka jätetään heitteille ja päätyy sosiaaliturvan piiriin. Juuri tähän rekrytointipassi ja jälkivalvonta ovat puhujien mukaan vastaus. Ukrainalaisten kohdalla Valtonen pitää harmillisena, ettei työoikeuksia ole saatu välittömästi, ja mainitsee tilanteen, jossa Virosta ei haluta siirtyä Suomeen, koska täällä joutuu vastaanottokeskukseen. **Minimipalkkakeskustelu.** Valtosen kanta on jakson jyrkin yksittäinen sanavalinta. Puhe siitä, että Suomeen saisi tulla töihin vain tietyn palkkarajan ylittäviin tehtäviin, jättäisi ulkopuolelle hoitajat, bussikuskit, ravintolatyöntekijät ja tehdastyövoiman — pääkaupunkiseudulla hänen mukaansa joka toinen hoivakoti tai ravintola menisi kiinni. > Mun mielestä semmoinen puhe on vastuutonta. Hän lisää heti perään, ettei tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että myös täällä jo olevat työttömät työllistetään. ## Kaksi rakenteellista lukua Kaksi numeroa, jotka jäävät jakson kestävimmäksi anniksi. **Viron tasavero.** Miettisen laskelma: Virossa kymmenkertaisesta palkasta maksetaan kymmenkertainen vero, Suomessa noin kolmikymmenkertainen, koska rajaveroaste nousee kohti kuuttakymmentä prosenttia. **Eläkejärjestelmän hinta.** Paasin luku on se, jota kannattaa jäädä miettimään: **neljännes työnantajan palkkakustannuksesta menee eläkejärjestelmän ylläpitoon.** Hän ei kritisoi järjestelmää sinänsä vaan sen kustannusta, ja ehdottaa rahastointiasteen merkittävää lisäämistä — ainakin YEL:n osalta vapaaehtoisena vaihtoehtona. Hänen vertailunsa: viiden tonnin sijoitus jokaiselle vastasyntyneelle tuottaisi eläkeikään mennessä keskimääräisen suomalaisen eläkepotin. *Tarkennus.* Tämä on Paasin esittämä havainnollistus, jonka lopputulos riippuu oletetusta tuotosta ja aikajänteestä; artikkeli ei vahvista lukua. ## Kannustinloukut ja työttömyys omakohtaisesti Jakson loppu on henkilökohtaisin, ja se muuttaa sävyn. Paasi kertoo olleensa itse työttömänä ja kuvaa sitä suoraan: *"se syö ihmisen sisältä päin ja sun itseluottamus murenee päivä päivältä."* Hän kertoo taistelleensa sitä vastaan pyöräilemällä, käymällä lounailla ja pysymällä kiinni arjessa. Siitä seuraa hänen väitteensä, joka on tarkoituksellinen vastine tavanomaiselle kannustinkeskustelulle: **suurin osa suomalaisista työttömistä tekisi mitä vain päästäkseen takaisin töihin.** Ongelma ei ole halu vaan järjestelmä, joka laittaa kapuloita rattaisiin — työttömyysraha yhdestä paikasta, asumistuki toisesta, ja säännöt, joita ei voi ennakoida. Hänen kuvansa siitä: kun himmelin on kerran saanut pystyyn, ei uskalla liikahtaakaan. Valtosen versio samasta on ohjelmallisempi: sosiaaliturvan pitää kannustaa omatoimisuuteen, y-tunnus ei saisi estää sosiaaliturvan saamista, ja epäonnistuminen kuuluu riskinottoon — silloin yhteiskunnan pitää auttaa ihminen jaloilleen tekemään uusia valintoja, ei asettaa putkeen josta ei pääse ulos. ## Loppu, joka on myös jakson vitsi Miettinen suosittelee molempia. Paasi ilmoittaa äänestävänsä **Elina Valtosta**, koska asuu Helsingissä — vaikka on itse ehdolla Uudellamaalla. Miettinen ei ollut tiennyt, että eduskuntavaaleissa ehdokkaan asuinpaikka ja vaalipiiri voivat olla eri, ja jakso päättyy tähän oivallukseen. Paasin oma perustelu Uudellemaalle asettumiselle on käytännöllinen: aloittelijan on lähdettävä Suomen suurimmasta vaalipiiristä. ## Mitä jaksosta jää käteen Kolme asiaa. **Tehostaminen, säästö ja leikkaus ovat kolme eri asiaa.** Jakso tekee eron konkreettisesti eikä retorisesti: kuusi hoitajaa yhden lääkärin ympärillä purkamassa puhelinjonoa on tuottavuuden lisäys, ei kenenkään työmäärän lisäys. Tämä on jakson siirrettävin sisältö, ja se pätee riippumatta siitä, ketä äänestää. **Kokonaisveroaste on huono vertailuluku.** Sekä Valtonen että Miettinen — eri suunnista — purkavat Tanska-vertailun osoittamalla, että sama luku voi syntyä täysin erilaisista rakenteista. Se on harvinaista vaalikeskustelussa, jossa yksi luku yleensä riittää argumentiksi. **Kysyminen on halpaa.** Paasin ehdotus soittaa sadalle yhtiölle ja kysyä suoraan mitä investointi vaatisi ei ole kallis eikä ideologinen. Sen arvo on siinä, että se tuottaisi tiedon, jota nyt arvaillaan — ja se on ehdotus, jonka voi arvioida riippumatta siitä, mitä mieltä on esittäjän muusta politiikasta.