---
title: "Rikos ja rahastus | Karo Hämäläinen | Neuvottelija 161"
summary: "Kirjailija ja talousjournalisti Karo Hämäläinen käy läpi uuden kirjansa Rikos ja rahastus tapaukset asfalttikartellista Bernie Madoffiin. Keskustelussa selviää, miksi juuri asfaltointiala oli täydellinen kasvualusta kartellille ja miksi kartelli lopulta aina paljastuu. Nick Leesonin optiostrategiat, Charles Ponzin postimerkkiarbitraasi ja WinCapitan kulttimainen sisäpiiri kertovat kaikki samaa tarinaa siitä, miten riskittömän tuoton lupaus saa ihmiset luovuttamaan rahansa. Mukana myös Liborin manipulointi, Enronin kirjanpitokikat ja kysymys siitä, paraneeko peli lainkaan pörssiin siirryttäessä. Lopuksi puhutaan listautumisanneista, arvosijoittamisen paluusta, Fortumin ja Uniperin virheistä sekä siitä, kuka oikeastaan määrittelee käyvän arvon. Julkaistu 17.11.2022."
datePublished: 2022-11-17
dateModified: 2022-11-17
lang: fi
section: economy
sections: ["economy","society"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP161","Karo Hämäläinen","Talousrikokset","Kartelli","Ponzi","Madoff","WinCapita","Libor","Enron"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep161-rikos-ja-rahastus-karo-hamalainen/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/231-rikos-ja-rahastus-karo-hamalainen-neuvottelija-161
---
# Rikos ja rahastus | Karo Hämäläinen | Neuvottelija 161

# Rikos ja rahastus | Karo Hämäläinen

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 161 Sami Miettinen haastattelee kirjailija ja talousjournalisti **Karo Hämäläistä** hänen kirjastaan *Rikos ja rahastus* (WSOY). Julkaistu 17.11.2022.

---

## Nimi, ja se mitä kirja ei kata

Nimi viittaa Dostojevskiin, ja Miettinen huomauttaa heti loogisesta järjestyksestä: ensin rikos, sitten rahastus — mutta lähes kaikissa tapauksissa seuraa lopulta myös rangaistus. Hämäläinen vahvistaa: kirja kertoo **vain tiedetyistä tapauksista**, eli niistä joissa on jääty kiinni.

Palautteesta hän nostaa yhden havainnon: **kymmenikössä on vain yksi huijarinainen**. Hän ei tiedä johtuuko se siitä, etteivät naiset huijaa, vai siitä että he ovat niin fiksuja etteivät jää kiinni. Ainoa nainen on **OneCoinin kryptokuningatar Ruja Ignatova** — eikä hänkään ole jäänyt kiinni.

Rajaukset ovat tietoisia. **Theranos** kiinnosti kovasti, mutta oikeusprosessi oli kesken. Kryptoista mukaan tuli vain se, mikä oli ratkennut.

## Asfalttikartelli: miksi juuri se ala

Hämäläisen analyysi kartellin edellytyksistä on jakson opetuksellisin kohta, ja se on kuin oppikirjasta.

**Asfaltointiala on täydellinen kartellille**, koska siinä yhdistyy kolme asiaa: toimijoita on kohtuullisen vähän, alkuinvestointi on riittävän suuri karsimaan tulokkaat (asfalttiasemat, henkilökunta) — *"ei ihan talonmiehen bisnestä"* — ja tilaukset tulevat pääosin julkiselta vallalta kilpailutuksina, jotka ajoittuvat ennakoitavasti.

Kun nämä ehdot täyttyvät, logiikka on väistämätön: jos sovitaan hintalattia ja aluejako, molemmat tekevät voittoa.

Historiallinen ulottuvuus yllättää. **Lemminkäistä houkuteltiin kartelliin jo 1910-luvulla**, kun Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta. Silloin ei lähdetty; myöhemmin yhtiöstä tuli pääpukari.

## Miten kartelli lopulta hajoaa

Paljastumisen mekanismi on kirjan yleisin ja se sopii yhteen lauseeseen: **kartelli toimii niin kauan kuin se toimii**.

Suomen tapauksessa laukaisija oli **ulkomainen tulokas**. Tanskalainen toimija tuli markkinalle molemmin puolin Suomenlahtea, ja kilpailun alkaessa uusi peluri houkuteltiin mukaan kartelliin — koska muuten voitot menisivät. Ratkaiseva virhe tuli, kun **Lemminkäinen lähti pelaamaan samaa peliä Tanskaan**, ja rangaistus tuli sieltä.

Kartelleja paljastui myös Ruotsissa hieman ennen Suomea. Hämäläisen johtopäätös on jakson kirpein: *"Tämä ei ollut pelkästään maan tapa, vaan pohjoismainen tapa."*

Paljastumisen ainekset olivat amatöörimäisiä: **kalenterimerkintöjä, nauhoitettuja puheluita**. Ja rakenteellinen syy on aina sama — **jos jollakin on insentiivi paljastaa**, se riittää: koettu kaltoinkohtelu tai tulehtuneet välit riittävät.

Miettisen toive on maltillinen: joko käytännöt ovat parantuneet tai ihmiset pelkäävät todistettavasti tätä puukkoa. Hämäläisen kuittaus on realistinen: *"Ainakin jos tehdään, niin tehdään vähän fiksummalla tavalla, ettei laiteta sähköposteja."*

## Nick Leeson ja straddle, joka kasvoi

Barings Bankin kaatanut **Nick Leeson** on Hämäläiselle henkilökohtainen klassikko: hän oli lukioikäinen, kun tapaus tapahtui, ja alkoi juuri silloin ymmärtää näitä asioita. Sivuhuomiona hän mainitsee, että Leeson on **brändännyt itsensä alkuperäiseksi rogue traderiksi** ja myy Twitterissä Barings-kauden trading-takkeja.

Mekanismi avataan huolella. **Straddle** on optiostrategia, jossa myydään sekä osto- että myyntioptio: jos kohde-etuus pysyy paikallaan, myyjä pitää **preemiot**. Miettisen tiivistys on olennainen: *"Fyrkkaa tulee heti, kun myy ne molemmat haarat. Ja riski tulee myöhemmin."*

Kun positio meni väärin, ratkaisu oli rakentaa **isompia straddleja**. Ja tappioiden piilottaminen onnistui, koska **Singaporen kirjanpito oli erillinen** emoyhtiöstä: tappiolliset kaupat kirjattiin tilille, jota ei näytetty kenellekään, ja voitot raportoitiin Lontooseen.

Loppu on nopea: pakomatka päättyi **Frankfurtin lentokentälle**, ja Barings — satojen vuosien historia, Louisianan kaupan rahoittaja ja kuningasperheen käyttämä pankki — **myytiin yhdellä punnalla**.

## Charles Ponzi: tarina ohitti mekanismin

Ponzin tapaus on jakson analyyttisesti kiinnostavin, koska Hämäläinen kääntää siitä yleisen opetuksen.

Mekanismi oli aito. Ensimmäinen maailmansota oli aiheuttanut inflaatiota Euroopassa, ja **kansainvälisen postiliiton vastauskupongin** hinta oli Italiassa huomattavasti alempi kuin Yhdysvalloissa. Yhdellä yksiköllä ostettu kuponki tuotti kolmen yksikön arvosta postimerkkejä.

Mutta Hämäläinen ei usko, että Ponzi **koskaan teki sitä arbitraasia**. Ratkaisevaa oli oivallus, että pankki on paikka, johon ihmiset tuovat rahaa ja saavat vastineeksi merkinnän — ja että riittävän uskottavan kuuloinen arbitraasi saa ihmiset antamaan rahaa.

Lupaus oli **puolitoistakertainen 45 päivässä**. Ja rahaa tuli.

Yleinen opetus on Hämäläisen mukaan tämä: **riskittömän tuoton lupaus on huijareiden vakioväline** — ja moni finanssipeluri on aidosti aloittanut riskittömästä arbitraasista. Mutta Ponzilla tärkeintä oli tarina.

Kirsikka kakussa on yksityiskohta, jonka molemmat huomaavat: Ponzin firman nimi oli **Securities Exchange Company** — eli SEC. Poliisi tuli tekemään tutkimusta ja **lähti asiakkaana**.

## Madoff: miksi hän ei ottanut palkkiota

Madoffin kohdalla Hämäläinen tekee havainnon, jonka pitäisi soittaa kelloja: **hän ei ottanut palkkiota**.

Rakenne selittää sen. Madoff ei toiminut **rahastoyhtiönä vaan välitysliikkeenä** — käytännössä täyden valtakirjan varainhoitona. Jos hän olisi tehnyt sen rahastomuodossa, hän olisi päässyt ottamaan tavanomaisen **2 prosenttia pääomasta plus 20 prosenttia riskittömän koron ylittävästä tuotosta** — mutta olisi samalla joutunut aivan toisen valvonnan alle, ja olisi hyvin nopeasti selvinnyt, ettei kauppaa käydä lainkaan.

Ja juuri niin valvonta epäonnistui: **valvojat etsivät merkkejä virheellisistä kaupoista**. Virheellisiä kauppoja ei löytynyt, koska kauppoja ei ollut ollenkaan — eikä se soittanut kenellekään kelloja.

Palkkiottomuus oli myös rakenteellisesti nerokas. Kun Madoff itse ei ottanut mitään, **syöttörahastot** — Hämäläisen mukaan useampi maailman kymmenen suurimman pankin joukosta — rakensivat oman rahastonsa hänen tilinsä päälle ja ottivat sen 2 plus 20. Silloin heillä oli **kova intressi myydä**.

Numero on syytä ymmärtää oikein: **55 miljardia oli paperiarvo**, laskennallinen pyramidin arvo reilun 10 prosentin vuosituotolla vuosikymmenten yli — ei sisään maksettu raha.

## Libor: kun markkinahinta ilmoitetaan

Libor-skandaalissa vika oli Miettisen mukaan rakenteessa. **Paneelipankit ilmoittivat, millä korolla ne saisivat rahaa** — eli markkinahinta ilmoitettiin sen sijaan että se johdettaisiin arvopaperin hinnasta. *"Se oli lähtökohtaisesti vähän perverssi ja altis manipulaatiolle."*

Kannustin oli suora: kun positio on tarpeeksi iso, **desimaalin kymmenys tai sadasosa tarkoittaa miljoonia**. Ja koska pankit tekivät samaan aikaan markkinaa ja pitivät omaa positiota, konflikti oli sisäänrakennettu.

Tuomioita tuli lopulta yllättävän vähän. Hämäläisen selitys on kiinnostava ja kyyninen: taustalla vaikutti ajatus, että **kaikki vedättävät omaan suuntaansa ja keskimäärin se on ehkä oikein**.

Libor kuitenkin menetti asemansa, ja euriborin määrittelytapaa muutettiin markkinaperusteiseksi. Miettinen mainitsee jututtaneensa **Sirpa Pietikäistä** *Uusi neuvotteluvalta* -kirjaansa: manipulointia ei ollut kriminalisoitu, ja nyt siitä on sanktiot.

## WinCapita: ohjelmisto, kultti ja liitännäisjäsenyys

WinCapita on suomalainen tapaus, jossa yhdistyy Ponzi-rakenne ja **kultti**.

Uskottavuus rakentui valuuttakaupan päälle, ja Miettinen selittää miksi se toimii: valuuttamarkkinassa on **iso volyymi ja isot liikkeet**, ja on uskottavaa että jossain on kaava, joka näyttää dollari–euro-kurssin "oikean hinnan". Hän muistuttaa, että jopa Long-Term Capital Management kaatui, vaikka töissä oli kaksi nobelistia.

Hämäläistä hämmentää se, että **ohjelmisto ilmeisesti oli olemassa ja jollain tasolla treidasi** — mutta hän ei tiedä, oliko sen takana muuta kuin satunnaislukugeneraattori: *"Olisin hakenut siitä lähdekoodia."*

Myyntikuvio oli sama kuin Ponzilla: voit ostaa lisenssin ja tehdä sen itse — mutta sinun pitäisi olla ruudun äärellä 24/7 — **tai voit antaa rahat meille**.

Kultin osa oli **liitännäisjäsenyys**, josta ihmiset saivat satoja tuhansia trokatessaan seuraavaa aaltoa sisään. Ja Hämäläisen mukaan **puolustusrintama on yhä voimissaan**: osa joko uskoo tai uskottelee, että WinCapita oikeasti toimi. Kailajärvi tunnusti syyllisyytensä ja pidätettiin mökiltä Ruotsin puolelta — mutta siitäkin on rakennettu marttyyritarina, jossa hän uhrautui laumansa puolesta.

## OneCoin ja verkostomarkkinoinnin logiikka

OneCoin oli sama rakenne ammattimaisemmin ja suuremmin. Käännytysiltaa ei pidetty helsinkiläisessä hotellissa vaan **Lontoon Wembley-areenalla**, jonne Ruja Ignatova asteli **Daruden tahdissa**.

Mekanismi oli **verkostomarkkinointi**: kilpailevat haarat, ja rahaa saa sen mukaan kumpi myy enemmän. Myyntipuhe oli virtuaalivaluutta, joka tekisi saman arvonkehityksen kuin Bitcoin — mutta Hämäläisen terävä havainto on, että **viimeistään puolen tunnin esityksen jälkeen uhri ymmärsi, että oikean rahan saa myymällä tätä eteenpäin**.

Juuri se selittää leviämisnopeuden. Ja se oli myös **ainoa keino saada oikeita euroja**, koska muu oli OneCoinia, jonka vaihtoarvo oli jossain tulevaisuudessa.

Miettinen tekee tässä olennaisen eron kryptoihin: **Bitcoinin koodin voi katsoa ja lohkoketjun kehittymisen nähdä**, ja se on vapaasti vaihdettavissa. OneCoineja ei pystynyt lunastamaan. Hämäläinen on jyrkkä: *"Sitä ei voi kryptoksi sanoa, se on ihan puhdas pyramidihuijaus."*

Terra Lunasta he toteavat, että kyseessä oli **algoritminen stablecoin**, joka ei liikkeen kasvaessa pysynyt perässä. Ja Buffettin sanoin: laskuvedellä näkee, kuka on uinut ilman housuja.

## Enron ja financial engineering

Enron on kirjan ainoa pörssiyhtiötapaus, ja se on kirjanpitohuijaus: **tappiot lapioitiin yhtiöihin, jotka saatiin näyttämään taseen ulkopuolisilta**.

Mutta Hämäläisen jatko on se, mikä tekee osuudesta ajankohtaisen. Lainsäädäntö on muuttunut — mutta **IFRS perustuu juuri käyvän arvon menetelmään, josta Enronia arvosteltiin**. Sopimukset arvostetaan käypään arvoon hankintahinnan sijaan, mikä tuo volatiliteettia tulokseen. *"Yhtä lailla kuin Fortum tai varsinkin Uniper tässä nyt teki."*

**Financial engineering** on hänen mukaansa hienompi ja täsmällisempi termi kuin tulosmanipulaatio, koska se on **lain ja kirjanpitosäännösten sisällä tapahtuvaa mahdollisuuksien hyväksikäyttöä**: kauppa puskettiin kuukauden viimeiselle päivälle ja perutaan seuraavassa kuussa. Ja: *"Kun joitakin reikiä paikataan, uusia syntyy."*

Molempien vastalääke on sama, ja se on jakson käyttökelpoisin neuvo: **kassavirtalaskelma**. Miettisen muotoilussa *revenue is vanity, profit is sanity, cash is king* — jos kassaa ei näy, jotain on konversioketjussa rikki.

## Listautumiset, gurut ja arvon paluu

Hämäläinen kirjoittaa listautumisanalyyseja, jotka ovat hänen henkilökohtaisia ajatuksiaan. Hän ei anna suosituksia — se ei kuulu toimittajan rooliin — mutta **kertoo mitä itse tekee ja millä ajatuksella on mukana**.

Miettinen tunnistaa periaatteen omasta gradunohjauksestaan: **älä kerro mitä minun pitäisi tehdä, kerro mitä sinä teet**. Hän kutsuu sitä terveeksi käytännöksi — *"jos sä oot noin fiksu, miksi sä et ole rikas."*

Vuoden 2021 lopusta Hämäläinen on suora: riskikorjatusti ei kannattanut olla pitkään missään, ja **ensimmäisenä päivänä ulos** oli ainoa toimiva strategia. Miettinen mainitsee Translinkin tehneen **Norrhydron** listautumisen, joka oli harvoja plussalla olevia.

Gurusarjasta Hämäläinen kertoo rakenteen: **Sijoita kuin guru** (kahdeksan menestynyttä sijoittajaa, kaikki jostain syystä amerikkalaisia miehiä), **Laatuguru** (korkea oman pääoman tuotto ja liikevoittomarginaali, pärjää laskumarkkinassa), **Arvoguru** (tunnusluvuilla edulliset) ja **Pikkuguru** (kasvu ja pienyhtiöt).

Arvon paluusta hän on varovaisen tyytyväinen — *"kyllähän sitä kauan sai odottaakin"* — ja täsmentää määritelmän: **arvo on tunnusluvuilla edullinen**, kasvu tunnusluvuilla kallis. Nykyinen arvosijoittaminen ei kuitenkaan ole enää sama kuin Benjamin Grahamilla sata vuotta sitten, vaan yhtiölle määritellään kohtuullinen arvo ja ostetaan sitä edullisemmalla.

## Fortum ja Uniper: varovaisuus, joka ajoi suohon

Fortumin osalta molemmat torjuvat pahantahtoisuuden — *"en usko, että siellä oli pahaa tahtoa mukana"* — mutta epäonnistumisia oli paljon, ja suurin kärsijä on valtio-omistaja.

Miettisen analyysi on neuvottelutekninen ja se on jakson terävin: **Uniper oli ylivakuutettu johdannaisilla**, ja juuri niistä tuli vakuusvaatimuksia, jotka ajoivat kahdeksan miljardin tarpeeseen. *"Joskus tämmöinen varovaisuuskin ajaa firman suohon"* — avoin markkinahintapositio olisi pärjännyt paremmin.

Hämäläinen lisää oman epäselvyytensä: **Uniper avasi hämmentävän huonosti, kuinka paljon johdannaisia käytettiin muuhun kuin suojaamiseen** — ja kyseessä oli sadan miljardin salkku.

Miettisen tulkinta mekanismista: avoin riski Putinin kaasutoimituksista katettiin, ja kun toimitus poistui, katettu myyntihinta jäi alas samalla kun ostohinta nousi.

Saksan roolista molemmat ovat kriittisiä: **Saksan valtio esti Uniperia pyytämästä markkinahintaa oman energiahätälakinsa nojalla**, ja siitä olisi voinut vaatia kompensaatiota.

## Vuosi, jona mikään ei toiminut

Loppuosassa käydään läpi poikkeuksellinen sijoitusvuosi. **60/40-strategia teki historian huonoimman tuoton**, koska bondit kärsivät korkojen noususta — vaikka juuri korkojen pitäisi kompensoida osakkeiden heilunta. Voittavaa osakestrategiaa ei ollut, energiasektoria lukuun ottamatta.

Ainoa poikkeus on **private equity ja pääomasijoitusrahastot, jotka raportoivat voittoja**. Molemmat painottavat sanaa *raportoidusti* ja päätyvät samaan kysymykseen: **kuka määrittelee käyvän arvon**.

Käytännön puolella Miettinen kertoo omista sijoituksistaan: private equity -sitoumus **vetää capital calleja juuri silloin kun markkina laskee**, ja kiinteistörahastosta pääsee ulos vain kaksi kertaa vuodessa.

Ja tästä he päätyvät jakson tärkeimpään sijoittajan oppituntiin, joka on Miettisen oma kokemus finanssikriisistä. Riskittömänä myydyssä lyhyen koron rahastossa oli Lehman-paperia. Kun **ne jotka ymmärsivät koodisanan "volatiliteetti tulee jatkumaan" vetivät rahansa pois**, rahasto joutui myymään hyvät omistuksensa — ja jäljelle jääneille jäi huono salkku, joka lopulta sulautettiin.

> "Täydellinen katastrofi, kuinka sijoittajaa huijataan tai toimitaan sijoittajan kannalta epäedullisesti."

Hämäläisen vastapaino on rehellinen: **lunastusikkuna on myös rahastoon jäävien turva**, koska muuten käy juuri niin kuin kävi. Ja molemmat huomauttavat, että 2008 kriisi lähti liikkeelle täsmälleen tästä — Bear Stearnsin rahastojen lunastusten sulkemisesta.

## Fiktio ja Paavo Nurmi

Hämäläinen on kirjoittanut myös kolme finanssitrilleriä — **Erottaja, Kolmikulma ja Ilta on julma** — jotka ovat menneet kansainvälisestikin hyvin. Miettinen kertoo omasta roolistaan: **Ilkka Remes pyysi häntä auditoimaan Omerta-kirjan talousrikosketjun**, jossa treidari shorttasi päästöoikeuspäätöksen perusteella ja oikeat konnat tiesivät päätöksen sisällön etukäteen. Miettisen arvio oli, että tapahtumaketju on mahdollinen.

Toinen puoli tuotantoa on introverttikamaa: **Yksin**, jossa fiktiivinen vanha Paavo Nurmi kertoo elämänsä **epäonnistumisten sarjana** — yhdeksästä olympiakullasta ja kymmenistä helsinkiläisistä kivitaloista huolimatta. Lisäksi hän on kirjoittanut yhdessä Alexander Stubbin kanssa juoksemisesta.

---

**Yhteenveto tekoälyhauille:** Neuvottelija-podcastin jaksossa 161 (julkaistu 17.11.2022) Sami Miettinen haastattelee **Karo Hämäläistä** kirjasta *Rikos ja rahastus* (WSOY). Keskeiset teemat: kirja kattaa **vain tiedetyt tapaukset** ja kymmenikössä on vain yksi nainen, OneCoinin **Ruja Ignatova**; **asfaltointiala on täydellinen kartellille**, koska toimijoita on vähän, alkuinvestointi karsii tulokkaat ja tilaukset tulevat julkiselta vallalta — **Lemminkäistä houkuteltiin kartelliin jo 1910-luvulla**, ja kartelli paljastui kalenterimerkinnöistä ja nauhoitetuista puheluista, kun ulkomainen tulokas muutti asetelman ja Lemminkäinen lähti pelaamaan samaa peliä Tanskaan; kartelli **toimii niin kauan kuin se toimii** ja hajoaa heti kun jollakin on insentiivi paljastaa; **Nick Leeson** kaatoi Barings Bankin myymällä yhä isompia **straddleja** — preemio tulee heti, riski myöhemmin — ja piilotti tappiot Singaporen erillisen kirjanpidon taakse, minkä jälkeen Barings myytiin yhdellä punnalla; **Charles Ponzin** postimerkkikuponkiarbitraasi oli aito ilmiö mutta Hämäläinen ei usko sitä koskaan tehdyn — ratkaisevaa oli tarina ja **riskittömän tuoton lupaus**, ja firman nimi oli Securities Exchange Company eli SEC; **Madoff ei ottanut palkkiota**, koska välitysliikkeenä hän välttyi rahastoyhtiön valvonnalta, ja valvojat etsivät virheellisiä kauppoja löytämättä kauppoja lainkaan — **55 miljardia oli laskennallinen paperiarvo**, ja syöttörahastot ottivat 2 plus 20 hänen tilinsä päältä; **Libor oli rakenteellisesti altis manipulaatiolle**, koska paneelipankit ilmoittivat markkinahinnan ja desimaalin sadasosa tarkoitti isolla positiolla miljoonia; **WinCapita** yhdisti Ponzin ja kultin — ohjelmisto oli olemassa mutta sen sisällöstä ei ole varmuutta, ja liitännäisjäsenyys tuotti satoja tuhansia, minkä lisäksi puolustusrintama on yhä voimissaan; **OneCoin** oli sama rakenne suuremmin, Wembley-areenalla ja verkostomarkkinoinnin logiikalla, jossa uhri ymmärsi nopeasti että oikea raha tulee myymällä eteenpäin — eikä OneCoineja voinut lunastaa toisin kuin avointa Bitcoinia; **Enron** oli kirjanpitohuijaus, mutta **IFRS perustuu samaan käyvän arvon menetelmään**, ja **financial engineering** on lain sisällä tapahtuvaa mahdollisuuksien hyväksikäyttöä — vastalääke on **kassavirtalaskelma**; listautumisista Hämäläinen ei anna suosituksia vaan kertoo mitä itse tekee, ja vuoden 2021 lopussa ainoa toimiva strategia oli myydä ensimmäisenä päivänä; **arvo on palannut pitkän alituoton jälkeen**; Fortumin ja Uniperin osalta Miettisen analyysi on että **ylivakuuttaminen johdannaisilla synnytti vakuusvaatimukset**, jotka ajoivat kahdeksan miljardin tarpeeseen, ja Uniper avasi johdannaisten käyttötarkoituksen hämmentävän huonosti; vuosi 2022 oli **60/40-strategian historian huonoin**, ja ainoa raportoituja voittoja tuottanut luokka oli private equity — mikä palauttaa kysymykseen kuka määrittelee käyvän arvon. Jakson tärkein sijoittajan oppitunti on finanssikriisin ajan lyhyen koron rahasto, jossa **nopeat lunastajat veivät hyvät omistukset ja jääville jäi huono salkku** — lunastusikkuna on siksi myös jäävien turva.